Tänään alkoi joulutauko pilkkihommissa ja muutaman päivän ajan keskitytään herkuttelemaan ja rentoutumaan.

Kävimme tällä viikolla vielä jouluvalmistelujen lomassa pilkillä, mutta syönti on ollut heikkoa. Päivän ahvensaldo on jäänyt joka kerta muutamaan ahveneen. Keskiviikkona käytiin Virmasvedellä ja reissu ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, kun jäätilanne oli sen verran vaihteleva. Emme uskaltautuneet kuin 400m päähän rannasta, kun jää vaikutti niin pehmeältä joissain kohti.

Talven eka reissu Virmasvedelle

Ahvenia ei löytynyt millään ja luotain piirsi 99% päivästä tyhjää. Kaiken järjen mukaan minun pitäisi joskus osua kunnon syöntiin, kun ravaan kalassa niin paljon, mutta jostain syystä osaan aina valita huilipäiviksi ne ahventen hurjimmat syöntikekkeripäivät. Tarvitsen kristallipallon, vieläkö ehtii toivoa sitä joulupukilta?

Tyhjä ruutu

Virmasvedellä siiman päähän eksyi vain yksi parempi ahven, joka oli pitkä ja hoikka. Se puri Kommon uutta isompaa kevennettyä mallia. Kommo teki minulle tasuriin spesiaalivärin, joka on takinkääntäjäväri: toinen kylki musta ja toinen valkea.

Tämä nousi neljä metriä tasurille, kun houkuttelin sen metrin nostoilla =)

Kommon tasurin ensiuinnilla ihan ok ahven :)

Lisäksi käytiin Pohjois-Kallavedellä pari kertaa, mutta sielläkin saaliit jäivät heikoiksi. Keli on ollut märkä ja tuulinen ja jäällä on ollut lähes mahdotonta kävellä liukkauden takia. Vielä on luut ehjänä *kop kop*, mutta kyllä meinasin useamman kerran ottaa ilmalennot. Ihan tajuttoman liukasta, kaikki lumi on sulanut pois ja vaihtunut vedeksi ja veden alla on peilijää.

Aikaiset linnut eivät napanneet matoja

Kalastustukikohta

Sain Tommilta uuden Kalarosvon prototyypin testiin ja olen uitellut sitä nyt pari päivää. Ihan yhtä hyvin ei testiuitot minulla alkaneet, kuin Tommilla, joka veti 40cm ahvenen koeuittoreissulla. Tasurin jigipyrstö on malliltaan ihan uudenlainen, mitä on aiemmin totuttu näkemään.

Tasurista löytyy sellaisia värejä, joita ei tiennyt olevan olemassakaan

Huonosta syönnistä huolimatta tasuri on napsinut joitakin ahvenia ja kyllä se on tehokas kapistus. Lasket sen väliveteen ja odotat, että kaloja alkaa nousta pohjasta kohti. Kun kala on kohdalla, pieni värisytys ylöspäin ja pam, kala on kiinni. Ihan tajuttoman terävät rosteriset päätykoukut tuossa tasurissa, ei ole koskaan tullut reikiä sormiin pelkästä koukun kokeilusta, mutta nuo koukut menevät heti nahkasta läpi. Ei enää armoa ahvenille ;)

Lähes kaikki ahvenet söivät alakoukkuun ja koukku oli tosi hyvin kiinni. Ahvenet olivat vielä laittaneet suunsa kiinni, kun eivät meinanneet suostua luopumaan rosvosta ollenkaan. Väkisin piti aukoa suut, mutta minun rosvoa ne eivät kyllä vie, se on varma =)

Nyt vietetään joulu ja uusi vuosi alta pois ja sitten ensi vuoden alusta lähdetään kinkun sulatus askareisiin jäälle. Oikein hyvää joulua ja rauhallista uutta vuotta kaikille blogin lukijoille! Pistetään siimat kireiksi taas ensi vuonna!

Juttusarjani tasapainopilkkien valmistajista on nyt tullut päätökseen ja olen erittäin iloinen, että sain mahdollisuuden haastatella Juhaa, Pekkaa ja Tommia. Julkaisin jo aiemmin postaukset Kommosta linkki ja Kalapelestä linkki ja nyt siis päästään käsiksi Kalarosvoon :)

Viisi vuotta sitten Pälkäneellä asuva Tommi Joensuu teki jotain merkittävää. Hän kehitteli Kalarosvon. Maailmassa on muutamia tärkeitä hetkiä, jotka kirjataan historian kirjoihin ja jokainen varmaan muistaa kuka keksi hehkulampun tai kuka kävi kuussa. Tämän postauksen jälkeen muistatte kuka keksi Kalarosvon.

Tommi on kulkenut jäällä pienestä pitäen ja nyt tarkoitan hyvin pienestä pitäen. Hän oli isänsä mukana pilkillä jo vauvana, ja tarina kertoo, että isä pesi Tommin kakat avannossa Tommin ollessa kahden kuukauden ikäinen. Siinä on tuleva kalamies saanut kunnon kasteen kalastuksen maailmaan :)

Kalarosvon isä Tommi Joensuu omalla verstaallaan

Tommi teki ensimmäiset tasurinsa jo 1970-luvun lopulla eli lähes pikkupoikana, sillä nuorihan hän on vieläkin (48v.). Ensimmäisellä tasurilla tuli (tottakai) kaloja, mutta valitettavasti se ei ole enää tallessa eikä kuvaakaan siitä löydy.

Tommi kalastaa itse aina kun ehtii. Paras kalastusmuoto on kuulemma se, kun on kalassa :) Syksyisin ja keväisin Tommi keskittyy lohen uisteluun, mutta talvella ja kesällä on tasurin uiton aika. Tommilla on viisi eri tasurimallia, joista jokainen on jollain tavalla kevennetty. Omasta pakista häneltä löytyy triplasti enemmän malleja ja lähes joka kalareissulla hän testaa jotain uutta.

Tommi on huomannut, että vaikka asiakkaiden palautteet tasureista ovat tärkeitä, niin kehitystyössä kaikista tärkeintä on kuitenkin itse havainnoida tasurin ominaisuuksia, uintia ja värejä, ja sitä kautta pohtia, voisiko jotain tehdä toisin.

Protoja

Jotain Tommin omistautumisesta tasureiden valmistukseen kertoo se, että hän on jopa sukeltanut kalojen maailmaan tutustumiskäynneille. Tommi on entinen sukelluskouluttaja ja vedenalainen maailma on tullut vuosien varrella tutuksi.

Hän on varmasti tehnyt kultaakin kalliimpia havaintoja veden alla ja lopulta tehnyt havaitsemistaan asioista tasurin muotoisen muistiinpanon. Me voimme vain arvailla miten paljon tietoa, taitoa ja aikaa yhden tasurin tarina sisältää. Kokemus on jokaisen tasurin sydän.

Tommi kertoo välillä käyvänsä tasuriaskin kanssa sukellusreissulla katselemassa värimaailmaa. Kalojen käytöksestä saa ihan uusia näkökulmia, “pitää vaan malttaa kököttää pohjassa ja katsella ympärilleen”. Hymy nousi huulille, kun kuvittelin Tommin sukelluspuvussa järven pohjaan kököttämään, mitäpä sitä ei tasurin valmistaja meidän pilkkijöiden vuoksi tekisi ;)

Kalarosvo siis syntyi viisi vuotta sitten. Tommille avautui mahdollisuus lukittautua pariksi kuukaudeksi verstaaseen ja kehitellä mieleisensä tasapainopilkki. 150 proton (kyllä, sadanviidenkymmenen!) jälkeen tasuri alkoi olla valmis ja nimensä se sai Tommin kaverilta, joka oli tasurin nähdessään todennut: “toi sun kuvas on yks perkeleen kalarosvo!” Siinä kaveri oli täysin oikeassa. Ihan mahtava syntytarina :)

Mestari työssään

Kalarosvo

Tasurin valmistus alkaa lankojen taivuttelulla ja koukkujen muokkauksella. Sen jälkeen kaadetaan valu muottiin ja annetaan sen kuivua. Kuivumisen jälkeen on vuorossa valupurseiden siistiminen ja koukkujen ja lankojen oikean asennon tarkastaminen.

Valut valmiina

Tämän pöydän ääressä tehdään ihmeitä

Kalarosvon myynnissä olevia malleja on viisi, joista jokainen on kevennetty. Isoimmat kalannahkaiset tasurit Tommi keventää ympäri balsalla. Flash-kylkiseen tulee kylkiin hiukan balsaa ja loppukevennyksen hoitaa paksu kerros lakkaa.

Isoissa kalannahkaisissa tasureissa balsaa on koko rungon ympäri

Flash-kylkisessä balsakevenne löytyy kyljistä, loput keventeet hoituvat lakalla

Pienemmissä malleissa kevennys tehdään eri metalliseoksia käyttämällä. Keventämisen idea on saada noste sopivaksi tasurin koosta riippumatta. Kevennetyn tasurin tekeminen on hidasta ja valmistusajat pitkiä. Yksikään tasuri ei lähde pajasta alle viiden tunnin käsittelyllä ja joidenkin mallien valmistus kestää 10 tuntia. Työvaiheita Tommi ei ole halunnut edes laskea. Ymmärrän kyllä miksi.

Flash-kylkisessä tasurissa on 40 lakkakerrosta

Tasurin valmistus on suurimmaksi osaksi käsityötä ja sellaisena Tommi haluaa sen pitääkin, joten työkaluja hän käyttää mahdollisimman vähän. Muutamia verstaalta kuitenkin löytyy: langanvääntöpukki, valumuotit metalleille, vannesaha ja nauhahiomakone puun työstämistä varten, Dremel silmänreikiä varten ja ohutlaikkainen hiomalaite perälevyjen sovitukseen.

Loppujen lopuksi kuitenkin kädentaito ja huolellisuus ratkaisevat ja jos yhdessä työvaiheessa fuskaa, se näkyy lopputuloksessa heti.

Jotkut tasurit saavat päälleen kalan nahkan ja jos tasuri esittää esimerkiksi yhdeksän senttistä kuoretta, niin kyllähän suomujen koon täytyy täsmätä oikean 9cm kuoreen suomujen kokoon. Ensiksi täytyy siis kalastaa niitä ysisenttisiä kuoreita, jotta pääsee eteenpäin tasurin valmistuksessa :)

Nyljetyt kuoreet odottamassa “pukemista”

Ja kohta puetaan

Valokuva kuoreesta toimii mallina tasurille (kuva: Lauri Urho)

Ja lopputulos on ihan huikea, jokainen yksityiskohta on just eikä melkein :)

Työvaiheet vaativat harjoittelua ja lisää harjoittelua, ja aina lopulta Tommi on saanut kaikki oikut ja ajatukset tasurin muotoon, kun on tarpeeksi hakannut päätään seinään :) Haastavinta tasurin valmistuksessa on kuitenkin maalaaminen, eikä Tommi kuulemma koskaan ole täysin tyytyväinen maalattuihin värisävyihin. (Olen kyllä täysin eri mieltä tasurien värisävyistä, nehän ovat täydellisiä!)

Tommin mielestä tasurin valmistuksessa parasta on uuden luominen ja saalispalautteet. Kyllähän sekin oli hyvältä tuntunut, kun hän oli käynyt nykymallin Kalarosvoa uittamassa ensimmäisiä kertoja ja kilon ahven oli pamahtanut omatekemään tasuriin, mutta nykyään hän pitää itseään enemmän tekijänä, kuin saajana ja saa mahtavan hyvän fiiliksen asiakkaiden saamista kaloista :)

“Mitähän minä tänään keksisin kalojen pään menoksi?”

Tommin ehdoton oma suosikki tasurimalleista on flash-kylkinen tasuri sekä jigi- että levypyrstöisenä, sillä se on niin monipuolinen. Hän kalastaa sillä 90% ajasta ja ei ole kuulemma vielä tullut paikkaa, josta tasuri ei olisi kuhaa, ahventa, haukea tai taimenta antanut. Tommi käyttää tasuria talvi- ja kesäpilkintään, jigittelyyn ja jopa uisteluun. Kyllä, luitte oikein! Siksi se on niin monipuolinen :)

Tommin oma suosikki flash-kylkinen Kalarosvo on kuin kameleontti, siitä löytyy sävyjä joka lähtöön :)

Toinen Tommin lempitasuri on 70mm kuore ja se sopii paremmin alle puolikiloisten ahventen pilkintään. Kukapa niitä kiloisia aina jaksaisikaan pyytää ;)

Uusia ideoita olisi paljon, mutta ajanpuutteen vuoksi vain murto-osa pääsee toteutusvaiheeseen asti. Flash-kylkinen tasuri olisi seuraava projekti, jota Tommi haluaisi lähteä kehittämään eteenpäin.

Flash-kylkinen Kalarosvo

Kalarosvoja voi tilata Tommilta sähköpostitse kalarosvo@gmail.com tai sitten Facebookin kautta Kalarosvon sivuilta linkki.

Voin lämpimästi suositella näitä tasureita, sillä meidän perheen kaikki yli kiloiset ahvenet ovat tulleet Kalarosvoilla ;)

Haluan vielä lopuksi kiittää kaikkia kolmea tasurin valmistajaa, joten kiitos Juha, kiitos Pekka ja kiitos Tommi! Oli ilo ja kunnia saada kirjoittaa teistä blogiin. Se oli minulle, ja luultavasti myös monille muille, silmiä avartava kokemus. Tiesin, että tasurin valmistus on aikaa vievää hommaa, mutta siltikin tuli yllätyksenä, miten täysillä ja täydestä sydämestänne teette tätä! Yhden tasapainopilkin matka on pitkä ja se alkaa ajatuksesta. Sen jälkeen työvaiheita on todella monta, mutta niin vain joka pajalla ja verstaalla syntyy uskomattomia taidonnäytteitä. Ihan mielettömän hienoa työtä ja vielä hienompia miehiä!

Jutussa esiintyvät kuvat: Tommi Joensuu

Joitakin viikkoja sitten sain idean, että esittelen blogissani muutaman tasapainopilkkien valmistajan ja juttusarjan aloitti Kommo linkki. Nyt on aika esitellä seuraava tasurin valmistaja ja hän on Salossa asuva Pekka Leino. Nuoresta 45:n vuoden iästään huolimatta hän on ehtinyt valmistamaan Kalapele tasureita jo nelisen vuotta. Eikä suotta, pian näette minkälaisia luomuksia Pekan kätösissä syntyy.

Kalapelen isä eli Leinon Pekka

Muutama vuosi sitten Pekka kehitteli umpilyijyisen Nulikka-tasurin, josta löytyy nykyään myös kevennetty versio. Nulikan nimen taustalla ovat naapurin meluavat lapset eli nulikat. Pekka oli kuunnellut aikansa lapsien möykkäämistä ja tokaissut, että kylläpä pitävät nulikat kovaa meteliä. Ja niin oli tasuri saanut nimensä =)

Nulikka Keponen (85mm/13g) on tällä hetkellä Pekan suosituin tasuri

Pekka arvelee vuosien varrella tehneensä 2000-3000 tasuria, joten nysvätty on ihan urakalla, kuten Pekka tasurin valmistusta kutsuu :) Mukavinta nysväämisessä on hänen mielestään virittely, kehittely ja testailu, mutta tasurin valmistusmäärien kasvaessa ne ovat jääneet valitettavasti vähemmälle.

Näistä kaikki alkoi: Pekan ensimmäiset lyijyvalut

Ensimmäiset jäälle mukaan lähteneet tasurit

Yksi nysväyspaikoista

Tässäkin voi nysvätä

Kevennetyn tasapainopilkin tekeminen on hidasta puuhaa ja Nulikassa työvaiheita on lähemmäs 30. Nulikan valmistus alkaa rautalangan ja koukkujen taivuttelulla.

Pekan monitoimityökalu rautalankojen ja koukkujen taivutteluun sekä perälevyn leikkaukseen (näitä ei saa kaupasta ;))

Koukut ja rautalanka muottiin odottamaan valua

Kun koukut ja langat on taivuteltu muottiin, niin vuorossa on lyijyrungon valaminen.

Valmiit lyijyvalut odottamassa jatkokäsittelyä

Pekan taiteilijaluonne näkyy myös valokuvissa =)

Pekka veistää ja hioo jokaiseen Nulikkaan puusta keventeet ja se on koko tasurin valmistuksessa hankalin työvaihe. Tasurin kumpaankin kylkeen tulee 2,5mm balsakevenne.

Tästä 3mm balsalevystä Pekka leikkaa tasureihin keventeet

Nulikat “melkein” valmiina koeuittoon :)

Tasurin muoto alkaa pikkuhiljaa syntymään

Raakileet

Pohjalakka kuivumassa

Muutama tyhjä taulu odottamassa taiteilijaa

Pekka tekee Nulikoita sekä maalattuna että kalannahkalla päällystettynä ja voitte varmaan arvata, että kyllä se vähän nysväämistä vaatii, jotta kalannahka saadaan nätisti tasurin päälle.

Ison ahvenen ruokaa

Olen lähes sanaton, kun ajattelen kalannahkaisen tasurin valmistusta. Koko tasurin valmistushan on kiinni siitä, saatko ensinnäkään sitä kohdekalaa järvestä pyydystettyä. Jos saat, onko kala oikean kokoinen? Miettikää sitä työmäärää, jonka yksi tasuri vaatii!

Ja sitten nahan irroitus… Kyllä olen ainakin yhden asian tasurin valmistajien juttuja kuunnellessa tajunnut: heikkohermoisen ei kannata tasureita alkaa nysväämään. Valmistaminen vaatii rauhallista luonnetta sekä kärsivällisyyttä toistaa samoja työvaiheita. Oikeasti lämmittää mieltä, kun tajuaa, että nämä miehet tekevät tätä hommaa, jotta me saadaan kaloja =)

Iso juustohöylä vai pieniä särkifileitä?

Pekka kertoi, että kalannahkan saa kalasta irti, yllätys yllätys, fileoimalla :) Irroituksen jälkeen nahka kuivataan, eikä Pekka käytä mitään myrkkyjä rasvanpoistoon tai puhdistukseen. Kun nahka on kuivunut, se leikataan oikeaan muotoonsa sapluunan avulla. Leikkaus käy kuulemma helposti ja suomutkin pysyvät kiinni.

Kalannahkat kiinnitetään ohennetulla kontaktiliimalla

Kalannahkoja joutuu maalaamaan jonkun verran, sillä esimerkiksi ahventen nahoissa on huimia värieroja. Nahat saattavat kuivua eri värisiksi, vaikka kalat olisi ongittu samasta paikasta. Väillä ahvenen raitoja täytyy vahvistaa tummalla sävyllä.

Tämä jos mikä, on pikkukalojen hyötykäyttöä

Valmista tuli!

Lakkakerroksia Pekan tasureissa on 8-10

Jokainen tasuri on taideteos

Kerää vaikka koko sarja

Pekalla on lievä punavihersokeus, joka joskus hankaloittaa hentojen sävyjen “suhaamista“. Suhaaminen tarkoittaa kai maalaamista, Pekalla kun on ihan omat terminsä näissä tasurihommissa ;) Suhaaminen on siis kuulemma tuuripeliä =)

Hei me suhataan!

Suhaajan työpiste

Oijoi <3

Suhaaja was here

Wau ja wau!

Näillä tehdään muutama kalastaja onnelliseksi

Sarjatyö on avainsana suurissa valmistusmäärissä

Kaikki valmiit tasurit lähtevät maailmalle uimakoulun kautta. Pekalla on pajalla iso testipönttö, jossa jokainen tasuri on helppo koeuittaa. Koeuitto on ehdotonta, sillä puu keventeenä voi joskus olla arvaamaton. Myös perälevy voi olla aavistuksen vinossa, joka vaikuttaa uintiin.

Tasuriveljekset uimakouluun lähdössä

Nulikoiden uima-allas

Nätisti ui!

Pekka kalastaa myös itse ja harrastus on kulkenut mukana lapsesta asti. Hänen oma luottopeli merellä on Kaveri-tasuri ja kuhalle hieman isompi Kuhapeli-tasuri. Kalastuksessa Pekalle ei kuitenkaan tärkeintä ole isot kalat tai suuret saalismäärät, vaan parasta on se, kun pääsee kalaan ja saa testailla tasureita sekä etsiä uusia kalapaikkoja. Ruokakalat toki pyritään aina mukaan saamaan.

Kysyin Pekalta, että mikä on parasta tässä hommassa ja hän sanoi, että luovan hulluuden vapaa käyttö :) Se on kuulemma jopa suotavaa :)

Hymyn nosti huulille myös Pekan tokaisu “Ei onkihomma saa vakavaa olla ja kohtuus kaikessa, sano!”, terveisin Kalapele, nysväri omasta tahosta. 

Voiko tuota enää hienommin sanoa, pidä tuo asenne Pekka ;) Kiitos, että avasit nysväyksen ja suhaamisen salaista maailmaa meille muillekin, hienoa työtä!

Kalapelen tasureita voi hankkia Pekalta puhelimitse numerosta 045 611 2211 tai sähköpostilla kalapele2(a)gmail.com

Pekka toteuttaa tasureita myös toiveväreissä ja Kalapelen Facebook-sivulta löytyy lisää kuvia näistä upeista tasureista. Tilaaminen onnistuu myös Facebookin kautta linkki.

Värikartta

Jutussa esiintyvät kuvat: Pekka Leino

Oletteko katsoneet lähipäivien sääennusteita? Nousiko teilläkin suupielet ylöspäin, kuten minulla? Me aletaan olla lähellä talvea :)

Voi että jos se menisikin niin, että saisi melkein lennosta vaihtaa kesäkalastuksen pilkkimiseen. Reilu viikko sitten Savoon satoi ensilumi ja sittenpä sitä sadetta jatkui monta päivää. Vedeksihän se jossain vaiheessa vaihtui ja kaupan päälle antoi vielä kauhean tuulen, joten arvata saattaa, että kalastuksesta on pystynyt vain haaveilemaan.

Jos tuo sää nyt jatkaisi kylmenemistään, niin hyvällä tuurilla se minun salainen haaveeni joulukuun pilkkimisestä voisi käydä toteen. Ehkä jonnekin pikkulammelle…

Meillä meinasi käydä vähän köpelösti Puattisen kanssa. Ymmärrän nyt paremmin sanonnan: “vuodet eivät ole veljiä keskenään”. Ajattelin, että mikäpä kiire tässä on venettä nostaa, kun viime vuonnakin laitettiin Puattiska talviteloille vasta marraskuun puolen välin jälkeen. Niin, onhan noita pakkasia nyt ollut, mutta en jotenkin blondina osannut laskea 1+1. Onneksi ymmärrettiin lähteä nostamaan vene trailerille, sillä Pirttilahden alkupää oli ihan valkoisen jääpeitteen alla. Hupsista, missä vaiheessa tämä talvi tänne tupsahti?

Veneraukka meinasi unohtua jäiden sekaan =)

Kipitin veneeseen ja sehän oli ankkajäässä koko Puattinen. Penkki jäätynyt kiinni, lattialla kerros jäätä… no jospa sen vielä veneluiskalle ajaa. Onneksi sain moottorin käyntiin ja lähdin peruuttamaan ohuen jääriitteen sekaan. Pääsin muutaman metrin päähän laiturista ja kas, ratti ei käänny. Voi helkutti. Äkkiä kaasua ja vene takaisin laituriin. No sitten sammui moottorikin. Hyppäsin veneen keulaan ja sain onneksi käsin vedettyä veneen takaisin laituriin. Kalakaveri ei voinut tulla pelastamaan, sillä minulla oli portin avaimet.

Kävin hakemassa kalakaverin hätiin portin takaa. Noh, eipä auta muu kuin soutaa. Airoja asetellessa huomattiin umpeen jäätyneet hankainten reiät. Okei, ensi vuonna pitää olla vähän tarkempi veneen ja pakkasten kanssa.

Lopulta saatiin vene ajettua parin sadan metrin päähän luiskalle. Minä käytin aina kaasua päällä ja kalakaveri ohjasi meloen veneen oikeaan suuntaan. Moottorikin oli tietenkin jäänyt jäätyessään ihan väärään asentoon ja vene puolsi hulluna vasemmalle. Kyllä oli voittajafiilis, kun vihdoin taiteiltiin vene rantaan. Vielä oli edessä yksi jännitysmomentti. Jos veneluiska on ihan jäinen, eihän se vene sieltä nouse…

Loppu hyvin kaikki hyvin ja vene nousi Kallavedestä kuivalle maalle. Vielä sinne jäi muutama vene laitureihin, ei ehkä kannata enää montaa viikkoa niitä siellä säilytellä :) Minä toivottavasti muistan ensi syksynä tarkkailla säätä vähän paremmin ja jos en muista, muistuttakaa minua ;)

Olen saanut syksyn aikana uusia tasureita talvea varten testattavaksi ja esittelinkin blogissa joku aika sitten erään lukijan minulle lähettämiä tasureita. Tämä tasuritaituri ei halunnut nimeään mainittavan ja ihmekös tuo, kyllä varmaan kaikki alkaisivat tehdä tilauksia, jos tietäisivät, että tyyppi tekee aivan upean näköisiä tasureita. Hän lähetti minulle vielä pari uutta luomuväriä ja kyllä nyt voin sanoa, että talvi, tule jo, minä olen valmis!

Nämä sain testiin jo aiemmin

Kaunista kaunista, jos ei näillä tule kalaa, niin ei stten millään

Kävin ostamassa uusia vieherasioita, jotta saan tasurit järkevästi pilkkireppuun. Minähän askartelin viime talvena itselleni rasian, ja jos haluatte nähdä ne askartelutuokiot, niin ne löytyvät tästä linkistä. Viime talven rasiaratkaisu oli ihan ok, mutta nyt minun arsenaali ei enää siihen mahdu, joten rasioita on oltava useampi.

Fishermanin rasioita saa parissa eri koossa

Ostin kaksipuoleisia rasioita, joissa on tosi hyvä hintalaatusuhde (Motonetissä 4,90€ ja 6,90€/kpl). Ainoa miinus rasioissa on se, että jos tuollaiseen yhteen “koloseen” laittaa useamman tasurin, niin ne kolisevat siellä vastakkain. Muistin, että minulla oli vielä EVA-vaahtoa, joka siis alunperin oli Bilteman jumppamatto (juu en käyttänyt siihen tarkoitukseen ;)), joten päätin leikata siitä palasia, “stoppareita”, noihin kolosiin.

Jumppamatto hyötykäyttöön =)

Miten sattuikin, että vaahtolevyjen reunoissa olevat “ulokkeet” olivat juuri sopivan kokoisia ja kun leikkasin levyn reunoista kolmion muotoisia paloja, palasen pystyi napsauttamaan paikoilleen. Ja nyt ne stopparit voi asettaa mihin kohtaan vain tasurien pituuksien mukaan. Kyllä taas köyhä säästi, kun teki ite ;)

Viime talven pilkin venepilkkivavalla, jossa oli hyrräkela. Tänä kesänä ostin Okuman Inspira avokelan ja tykästyin siihen niin paljon, että aion kokeilla sitä myös talvikalastuksessa. Olen käyttänyt nyt kesällä Samfishingiltä saatua Shiro kuitusiimaa linkki ja haluan testata kuinka kyseinen siima toimii talvella. Ajattelin ostaa siiman vähän paksumpana, 0.25mm, jotta se kestäisi pakkasessakin.

Tilasin itselleni uuden pilkkirepun, sillä vanha Kineticin reppu on kulkenut jo monta talvea mukana. Kinetic on ollut kätevä, sillä siihen on saanut rakennettua kaikuluotaintelineen kätevästi yhteen taskuun. Tänä talvena minulle on tulossa uusi luotainratkaisu ja luotain kulkee omassa pilkkilaukussaan, joten sitä ei tarvitse enää “integroida” reppuun. Kirjoitan uudesta kätevästä pilkkiluotainpäkistä myöhemmin lisää :)

Kokemuksia tästä pilkkirepusta? (kuva lainattu www.retki.fi)

Vihdoinkin sain hankittua myös GoPron, joten kokeilen videoiden kuvausta pilkkikauden alettua. Mitähän siitäkin tulee =D Käytännön toteutus voi olla jotain ihan muuta, mitä olen pienessä mielessäni suunnitellut ;)

Kattava kamerapaketti löytyi käytettynä

Joko siellä ruudun toisella puolella ollaan teroittelemassa kynsiä pilkkikautta varten? Oletteko tehneet uusia hankintoja vai mennäänkö vanhoilla? Toivotaan, että tästä talvesta tulee parempi, kuin viime talvesta ja ennätykset paukkuvat edes joillakin :) Ja toivotaan, että päästään aloittamaan pilkkikausi mahdollisimman pian :)

Tasapainopilkit veivät minun sydämeni muutama vuosi sitten. Olin pilkkinyt lapsesta asti pystypilkeillä ja tasurit olivat tosi vieraita vieheitä minulle. Ehkä olin nähnyt sellaisia, mutta en tiennyt ollenkaan, miten niitä käytetään. Tasapainopilkkejä on tehty Suomessa ainakin 1950-luvulta asti, mutta vasta viime vuosina niiden suosio on lähtenyt enemmän nousuun. Se taas on erittäin mukava asia tasuripilkkijöitä ajatellen, sillä uusia tasurien valmistajia on tullut lisää ja myös uusia innovaatioita syntyy koko ajan.

Teen muutamasta tasapainopilkkien valmistajasta blogiin jutun ja juttusarjan saa aloittaa Virtasen Juha eli Kommo. Valitettavasti en päässyt valmistajia paikan päälle jututtamaan, joten teksteissä esiintyvät kuvat ovat lainattu herroilta itseltään :)

Juha, joka meidän pilkkijöiden keskuudessa tunnetaan paremmin nimellä Kommo, asustelee Nokialla. Minua kiinnostaa aina tarina tasurin nimen takana ja nimi Kommo syntyi, kun Juhan lempinimi Kolkki oli muotoutunut kummipojan suussa Kommoksi.

Valmiita Köykäsiä myyntipakkauksissaan

Herkkua on siinä monenlaista..

Juha syntyi vuonna 1961 ja kalastus on kuulunut hänen elämäänsä pikkupojasta asti. Hän teki ensimmäiset tasapainopilkkinsä 1970-luvun lopussa, mutta tämä varsinaisten Kommojen tarina lähti käyntiin kuutisen vuotta sitten.

Juha työympäristössään

Pajalla syntyy lähes yksinomaan Kommon Köykäsiä, eli kevennettyjä tasapainopilkkejä, ja se on Juhan suosituin tasuri. Hänellä on muitakin malleja ja muotit yli 20:een eri tasuriin, joten paljon on erikokoisia ja -näköisiä vieheitä pajalta vuosien varrella putkahdellut.

Harjoitus tekee mestarin

Utelin Kommolta osaisiko hän yhtään sanoa, että montako tasuria hän on kaiken kaikkiaan tehnyt, mutta tarkkaa lukua en saanut :) Tuhansia niitä kuitenkin kuulemma on, sillä Köykäsiäkin hän on ehtinyt tekemään jo 3000.

Köykästen veljekset odottavat loppusilausta

Iso sisarusparvi valmiina, huomatkaa hienot läpikuultavat selät :)

Tasapainopilkkien valmistaminen on hidasta puuhaa ja varsinkin kun se tehdään käsityönä alusta loppuun saakka, niin hiki tulee pelkästä ajatuksesta. Yhden tasurin valmistuksessa on todella monta työvaihetta ja siihen menee myös aikaa. Siksi on järkevää tehdä tasureita sarjatyönä ja Kommolla onkin jatkuvasti puolivalmiita tasureita muutama kymmenen odottamassa.

Vanhat sangot hyötykäytössä

Juha kertoi, että esimerkiksi kevennetyn tasapainopilkin valmistuksen aikana hän käyttää tasuria kädessään yli 50 kertaa. Minulla ei riitä matikkapää edes laskemaan, että miten monta kertaa Juha on Köykäsiä kosketellut, kun teki ne kolmetuhatta kappaletta…

Puolivalmiita sekä valmiita tasureita

Tasurin matka alkaa rautalangan taivuttelusta, jolloin lankaan tehdään selkälenkki. Sen jälkeen lanka ja koukut laitetaan muottiin ja päälle kaadetaan lyijy-kirjasinmetalli-valu. Lyijyvalu kuivuu nopeasti, mutta hartsi, jolla tasuri kevennetään, on hitaampaa kuivumaan. Siksi yhden tasurin valmistamiseen menee yli viikko aikaa.

Jokainen rautalanka taivutellaan käsin

Lyijyvalun kuivuttua tasuria viilataan ja hiotaan, ja lyijyn pintaan tehdään suomukuvio.

Tasurin poikaset kaipaavat hiontaa :)

Suomukuvio lyijyrunkoon

Viilaushommia

Juha siis keventää tasurit hartsilla, joka muuttuu kuivuessaan todella kovaksi materiaaliksi. Hartsi tulee lyijyrungon päälle ja noin viikon kuivumisen jälkeen tasurista hiotaan valupurseet pois. Kuivumisajan kanssa täytyy olla tarkkana eikä tasuria saa päästää kuivumaan liian kovaksi, sillä sen jälkeen sen työstäminen on liian raskasta.

Köykäsen muotti

Hartsilla kevennetyt tasurit kuivumassa

Työläin vaihe kevennetyn valmistuksessa onkin aihion viilaaminen ja hiominen, sillä vasta sen jälkeen pääsee tekemään pohjalakkausta.

Hartsin hiominen on työlästä, varsinkin jos jonossa on muutama kymmenen tasuria odottamassa vuoroaan :)

Työkaluja joka lähtöön

Tasuri saa lakkakylvyn monta kertaa valmistuksen aikana ja esimerkiksi jokaisen maalikerroksen jälkeen Juha kastaa tasurin lakkaan. Siten tasuriin saadaan kolmiulotteinen pinta. Myös silmät ja perälevy jäävät lakkakerroksen alle. Köykäset selviävät hyvin vaikka hauenkin hampaista, sen verran kestäviksi ne on tehty. Kaikki Köykäset käyvät koeuinnilla ennen asiakkaalle lähtöä.

Useampi kynäruisku nopeuttaa maalausurakkaa

Taiteilijan nurkkaus, tässä syntyy upeita luomuksia :)

Neljä kaverusta valmiina tositoimiin

Kyllä Juha on saanut ihan uskomattoman hienoja värejä loihdittua tasureiden pintaan

Kommon Köykäsiä saa tilattua toiveväreillä,  mutta halutessaan värin voi valita myös valmiista värikartasta.

Kommon Köykästen värikartta (Kuva: JiiPee Kuoppala)

Kysyin Juhalta mikä on parasta tasurien valmistuksessa ja hän vastasi, että onnistumisen ilo! Jos asiakas on tilannut tasapainopilkin spesiaaliväritoiveella ja lopulta tasurin perille päästyä asiakas kehuu tasuria aivan mahtavaksi, niin kyllähän se tasurin valmistajan mieltä lämmittää. Ja kaiken kruunaa mukava saalispalaute :)

Kommon tasapainopilkkejä voi tilata Juhalta joko suoraan puhelimitse 0500 831 609 tai sähköpostilla kommo(a)hotmail.fi

Kommo Fishing Team löytyy Facebookista ja tilaus onnistuu myös sitä kautta, linkki Facebookiin.

Kiitos Juhalle, että jaksoit höpötellä minun kanssa puhelimessa tuntitolkulla :) Arvostan työtäsi!

Jutussa esiintyvät kuvat: Juha Virtanen

Koko viime viikon odotin lauantaita, sillä sää- ja etenkin tuuliennusteet näyttivät ihanilta. Hirviselkä kutkutteli mielessä. Lähivedet ovat olleet typötyhjiä viime aikoina, joten olin tosi kiinnostunut Hirviselän kalatilanteesta. Ovatko kaikki kalat siellä?

Viime viikkoina ahventen keskikoko on ollut onnetonta. Melkein kalakukkoja olisi päässyt tekemään niillä jigikaloilla. Ihmeellistä, että ahven ottaa itsensä kokoiseen jigiin. Isojen körmyjen parvet ovat kiertäneet minut kaukaa ja veneessä on ollut joku outo silppumagneetti. Eikö se Ahti usko, että en tykkää pienistä kaloista…

Koko kesän olen etsinyt savustuskokoisia ahvenia ja paras koko savupönttöön on puoli kiloa. Se ei ole liian iso, eikä liian pieni ja sellaisessa kalassa on jo vatsalihatkin syötävän kokoiset, vatsan kohdalla on muutakin kuin ruodot.

Tilasin viikolla Petri Perttulalta ihan hitsin hyvännäköisiä PP-Lures ahvenvertikaalijigejä ja jigipäitä. Näillä on kuulemma tullut kilon ahvenia ja kun kysyin Petriltä saanko ‘kilon ahven takuun’, niin kyllä hän sen lupasi. Aikarajaa takuulle ei kyllä tullut ;)

Ahvenen herkkua

Nämä uudet jigipäät uivat tosi hyvin normaaleihin jigipäihin verrattuna ja kyllä uinti on lähempänä tasurin, kuin normaalin lyijyisen pyöreän jigipään uintia. Vertikaalijigi myös väläyttää kylkeä, kuin tasuri konsanaan. Näitä on pakko testata myös talvella!

Jigipäät 20g, joten näitä voi uitella kovemmassakin aallokossa

Sepeteus-vieheiden valmistaja eli Happosen Seppo kertoi pari viikkoa sitten saaneensa proton valmiiksi uudesta kevennetystä tasurista ja lupasi minulle pari testiin. Näitä tasureita voisi sanoa täsmätasureiksi Kallavedelle, sillä Seppo oli käynyt tuosta meidän venerannasta onkimassa salakoita, tehnyt salakasta muotin ja sillä muotilla lopulta tehnyt tasurin.

Evoluutio 2 -protot

Kun Seppo toi minulle testitasurit, niin yllätyin tasurien ulkonäöstä. Ne ovat tosi aidon näköisiä ja koko oli paljon isompi, mitä olin kuvitellut. Sanoinkin Sepolle, että nämä ovat hienoimpia tasureita, mitä olet koskaan tehnyt. Sepon salakat menevät varmasti ihan täydestä Kallaveden kaloille.

Iso tasuri, mutta isolle kalalle juuri sopiva suupala

Eilen oli siis pitkästä aikaa hyvä keli kalastaa. Kylmähän siellä järvellä on, siitä ei pääse mihinkään, joten eilen kaksi Michelinukkoa ahtautui veneeseen. Meillä oli pilkkivaatteet päällä ja ei ole kalastus, varsinkaan heittely, mitenkään sulavan sujuvaa sellaiset vaatteet päällä.

Mutta inhoan kylmyyttä sen verran paljon, että vaikka olo oli iso ja kömpelö, niin oli se myös ihanan lämmin. Ainoastaan sormet olivat hypotermian kourissa ja pitäisikin hankkia jotkut hyvät ja lämpimät sormikkaat syyskalastukseen. Onko kellään vinkkejä sormikkaista, jotka eivät olisi jäykät, mutta kestäisivät vettä ja vielä pitäisivät nämä nakit lämpiminä? :)

Perjantai-iltana olin laittamassa herätystä suunnilleen neljäksi, mutta kalakaveri kysyi, että miksi ihmeessä, kun aurinko nousee vasta kahdeksalta. Hyvä kysymys, minä olin ihan kesäaikatauluissa vielä menossa. Kylläpä on muuten päivän pituus lyhentynyt, enää pystyy tekemään vain kymmenen tunnin reissuja. Pikapistoja siis ;)

Eilen aamulla Pirttilahti oli näin tyyni

Eilinen pikapisto alkoi aamukahdeksalta ja tuuli oli aamulla vain metrin pari sekunnissa, joten Hirviselällehän minä pörryytin. Matkan varrella sain taas havainnon todennäköisesti taimenesta. Ajoin hitaasti erään saaren vierestä ja siinä oli vettä 32 metriä alla. Hiljensin vauhdin, sillä jäätiin ihastelemaan isoa lintuparvea. Yhtäkkiä näin muutaman metrin päässä veneestä, kun iso tumma pyrstö kävi veden pinnalla. Jäin vain suu auki tuijottamaan ja miettimään, että mikä ihme menee tässä syvyydessä pinnassa. Kai se taimen oli, pyrstö ainakin vaikutti pikavilkaisulla samanmuotoiselta. Hieno kokemus :)

Jatkettiin matkaa kohti ykkösahvenpaikkoja. Perillä pari ensimmäistä tuntia olin aikalailla maani myynyt. Suuret toiveet ja odotukset isoista ahvenista alkoivat taas murentua, aivan kuten lähes jokaisella aiemmallakin reissulla. Aamulla intoa täynnä ja siitä pikkuhiljaa palataan samaan vanhaan kalattomuuteen. Missä ihmeessä ne ahvenparvet luuraavat?

Onneksi muistin Happosen Sepon vinkit Hirviselän ahvenpaikoista. Pari kuukautta sitten hän merkitsi minulle karttaan paikat, joista kannattaa kokeilla ja yksi juurikin niistä paikoista piirsi vihdoin isoja ahvenia alle. Olin jo täysin unohtanut miltä isot ahvenet näyttävät Down vu:ssa. Ne näyttävät niin kauniilta <3 Se näkymä saa tosiaankin sukat pyörimään jaloissa :)

Siellä olisi tarjolla isoja ahvenia

Pitkästä aikaa siis löytyi ahvenia, mutta se ei tarkoittanut vielä suuria saaliita. Ahvenparven siirtäminen veneeseen asti on se työläin vaihe. Ja aika heikonlaisesti kalat söivät. Kaikenmaailman uittotyylit tuli kokeiltua, kymmenen eri tasuria ja hirmuinen kasa jigejä. Lopulta kun iso köllikkä tärppäsi, se kelpuutti Lunker Cityn Swimfish kuorejigin. Sama jigi, joka on ollut huippuviehe pari viime kuukautta Kallavedellä.

En saanut eilen yhtään kalaa heittelemällä, kaikki tulivat vertsutyylillä

Minulle jäi päivän isoimman ahvenen titteli, 530g ja 35cm ja vihdoin sain kalan, jota olen savupönttöön etsinyt.

Näitä kun tulisi joka reissulla muutama

Ahvenparvi löytyi kahdeksasta metristä ja olipas aika yllätys, että samasta parvesta löytyi myös kuha. Kuha otti Fishunterin 5,5cm kokoiseen jigiin.

Pikkukuha oli nätin värinen

Pikkukuhalle maistui pikkujigi

Ahvenia löytyi myös parista muustakin paikasta vielä, mutta ne olivat tosi nirsoja ottamaan. Kalakaveri sai ul-vehkeillä ja tosi pienellä jigillä paremmin kalaa, kuin minä kymmensenttisellä jigillä. Sekin oli eilen liian iso.

Kalakaverin päivän isoin 35cm ja 480g

Sepon tekemä salakkatasuri herätti myös kiinnostusta ja sitä käytiin tökkimässä. Sain sillä ahvenen ja hauen, ja joku iso kala oli kiinni, mutta karkasi. Eilen koko oli liian iso ahvenille, mutta kunhan syönti paranee, niin salakka on huippuviehe Kallavedelle. Vaikka tasurilla on mittaa koukusta koukkuun 13cm, niin uinti on ihmeen rauhallinen. Tasuri vilauttaa tosi kivasti kylkeä ja kyllä Seppo taisi iskea kultasuoneen tämän tasurinsa kanssa. Ulkonäkö ja uinti on huippua!

Pikapistomme päättyi kuudelta auringonlaskuun :) Kun hämärtyi, niin kokeiltiin vielä yksi Pirttilahden lähellä oleva vitosen patti. Ensin patti vaikutti ihan tyhjältä, mutta sitten yhdellä penkalla kahdeksassa metrissä näkyi kalaa. Uittelin Lunker Cityn kuoretta ja haukimainen viiva ponkaisi pohjasta kohti. Veneeseen nousi pieni kuha. Ohhoh ja tähän aikaan.

Vielä viiden jälkeen vähän ennen auringonlaskua löytyi kuhia

Vapautin kalan ja ehdin saamaan jigin pohjaan, kun samanlainen viiva ponkaisi vastaan. Kelasin kalan veneeseen ja taas kuha. Tällä oli mittaa 45cm ja tyytyväinen hymy ilmestyi kasvoille. En olisi uskonut mittakalaa enää tänä vuonna saavani. Mutta hyvä näin ja savukuha on myös hyvää, pääsee ahventen kaveriksi pönttöön. Olipas muuten erikoisen kiva kalareissu pitkästä aikaa, vaikka kalaa ei hirveästi tullutkaan. Parempi tämä kuitenkin oli, kuin ne kukkoahvenreissut.

Harvinaista herkkua tähän vuodenaikaan

Kuuden aikaan alkoi jo hämärtämään, kun saavuttiin satamaan

Satsi savukalaa

Kissa-apulaiset ovat aina valmiina

“Kai minä edes yhden noista kaloista saan?” T. Wilma

Tänään herkuteltiin savukaloilla

Seppo soitti tänään iltapäivällä, että nyt olisi myös Evoluutio 1 tasureita valmiina testikäyttöön. Hän oli juuri käynyt koeuittamassa tasurit ja nakkasi pari meille testattavaksi. Tämä ykkösversio on kevennetty balsalla ja ylempänä esitelty kakkosversio muovilla. Jos lukijoiden keskuudessa on tasurista kiinnostuneita, niin uusia Evoluutioita, kuten myös muitakin vieheitä (vaappuja ym.) voi tilata Sepolta suoraan, yhteystiedot löytyvät Sepeteus vaappujen -nettisivuilta tästä linkistä.

Evoluutio 1, pituus koukusta koukkuun 13,5cm

Näillä ei sitten pieniä kaloja tulekaan =)

Muistatte varmaan, kun testasin Chef’s Choice veitsenteroitinta tässä syksyn aikana. Mastermark Brands lahjoitti yhden teroittimen arvontapalkinnoksi ja huomenna on arvontapäivä. Joku onnekas saa veitsensä teräviksi, jee! :) Linkki.

Valitettavasti vain yksi voi voittaa teroittimen, mutta mikäli onni ei suosi juuri sinua ja haluaisit kuitenkin hankkia Chef’s Choice teroittimen itsellesi, niin blogin lukijat voivat hankkia teroittimen -20% alennuksella Mastermark Brands verkkokaupasta. Siellä on muitakin malleja tarjolla, myös käsikäyttöisiä sähkökäyttöisten lisäksi. Tilausten toimituksen saatte puoleen hintaan. Oiva vinkki esimerkiksi isänpäivä- tai joululahjojen kanssa tuskaileville. Ei muuten lahjan saaja pety =)

Jos päätätte hyödyntää tarjouksen, niin käyttäkää alennuskoodia FISHMESHARP

Koodi antaa kaikista Chef’s Choice teroittimista -20% alennuksen. Koodi on voimassa 15.12.2016 asti, joten esimerkiksi joululahjoja ajatellen tässä on vielä mukavasti aikaa tilata :) Tuotteisiin pääset tutustumaan tästä linkistä.

Aiemmat veitsenteroitinpostaukset löytyvät tästä ja tästä.