Kyllä pitää vielä palata siihen viime lauantain kuhaan, että miten hyvä tuuri minulla loppujen lopuksi oli sen kalan kanssa. Tänään nimittäin oli vähän huonompi tuuri kalojen suhteen, pari aika kirvelevää karkuutusta..
Viime lauantaina kun sain sen ihanan kuhan Sotkalta, niin pilkin viiden tuuman reiästä suurella tasurilla, lisäksi kuha oli mahakoukusta kiinni. Se oli aika senttipeliä, että sain sen ohjattua suoraan avantoon eivätkä tasurin koukut jääneet jään alareunaan kiinni. Pienestä kiinni, mutta onni oli minun puolellani.
Tänään suunnattiin taas Sotkanselälle, sillä taisin vähän rakastua siihen paikkaan viime viikonloppuna. Menimme jäälle vähän eri kohdasta, mutta rämpimistä ja hikoamista jäälle menoon taas luonnollisesti liittyi. Kuhia ei tänään löytynyt, mutta muutama ihan otettava ahven ja yksi hauki.
Ensimmäinen ahven (550g) tuli vähän tuurilla ja ilman kaikua en olisi kalaa edes saanut. Olin nimittäin juuri vaihtamassa viehettä, eikä minulla ollut vedessä mitään. Syrjäsilmällä näin kaiusta paksun viivan välivedessä ja äkkiä lähimpänä oleva viehe veteen. Se oli sininen volfram-morri. Ostin eilen Motonetistä turbotoukkia ja olin laittanut yhden sellaisen morriin. Toukat ovat paljon suurempia kuin normaalit punaiset kärpäsentoukat.
Kerkesin saada morrin veteen ennen kuin kala ehti painua takaisin pohjaan. Vettä oli neljä metriä ja kala kolmessa metrissä laskeutumassa pohjaan. Laskin morrin kalan yläpuolelle ja onneksi kala näki sen ja lähti heti uimaan morria kohti. Tunsin tärpin ja sain nostettua kalan jäälle. Kala olisi uinut ohi, jos en olisi sitä kaiusta nähnyt.
Tänään siis koin pari pahaa karkuutustakin, toisella kerralla tasurin koukku jäi jään alareunaan kiinni enkä saanut sitä irroitettua, vähän aikaa kerkesin avannossa kalan nähdä ja valitettavasti sillä näytti olevan raitapaita. Mutta sepä pääsi karkaamaan, kun yritin tasuria irroittaa jäästä. Olin hetkeä aiemmin saanut avannosta puoli kiloisen ahvenen ja myöhemmin sain siitä vielä toisen melkein samankokoisen.
Tässä kuvassa kolme ahventa lähti yhtä aikaa pohjasta tasuria kohti ja näytössä näkyy tärppi. Ahven tuli jäälle asti ja painoa oli vajaa 300g.
Avanto oli “hottipaikka”, sillä isoja kaloja oli alla koko ajan. Tarjosin vaikka minkälaisia tasureita, mutta ei kelvannut. Nousivat pohjasta jopa useita metrejä katsomaan, mutta siihempä se jäikin. Samalta avannolta karkuutin vielä yhden jättiläisen, sain kalan nostettua aivan avannon alle, mutta sitten se irtosi. Sitä en ehtinyt näkemään, joten laji jäi arvoitukseksi.
Top kolme ahvenet olivat tänään 550g, 510g ja 440g. Yksi niistä tuli sinisellä morrilla, yksi PP-lures ahvenennahkaisella kevennetyllä tasurilla ja yksi Sieppari tasari -mikrotasurilla. Paljon siis piti vieheitä päivän aikana vaihdella.
Jäällä vierähti kahdeksan tuntia ja kyllähän 20-30cm lumessa rämpiminen ahkion kanssa jo vähän voimille otti. Lisäksi ne kymmenet reiät.. mutta aamuun mennessä olen palautunut, sillä uusi reissu on luvassa heti huomenna :)
Aamulla keli oli hirveä, lunta satoi ja tuuli täysillä. Onneksi ei ollut kova pakkanen. Päivällä lumipyry loppui, mutta tuuli ja viima jäivät. Kaunista oli joka tapauksessa.
 |
| Jäällä eka jäällä vika |
Tulihan sieltä vihdoin jotain kerrottavaa blogiin.
Tänään aamulla herätys oli puoli kuudelta, koska lähdimme 40 kilometrin päähän kalaan, tarkemmin sanottuna Sotkanselälle.
Oltiin katseltu kartasta potentiaalisia paikkoja valmiiksi. Suunnitelmat menivät uusiksi kun määränpää läheni, sillä emme päässeetkään autolla sinne, minne alunperin suunnittelimme auraamattoman tien vuoksi. Jouduttiin myös unohtamaan kartasta katsotut pelipaikat.
Lopulta päästiin erästä metsäautotietä noin 300 metrin päähän rannasta. Se oli “ota tai jätä” -tilanne, ja koska sinne asti oltiin jo ajettu, ei muuta kuin kamat ahkioon ja metrin hankeen rämpimään. Matka rantaan kesti ehkä puoli tuntia ja hiki oli aikamoinen, kun vihdoin päästiin jäälle.
Jäällä karttaselain auki, syvyyskäyriä katselemaan ja niiden avulla suunnistamaan kohti potentiaalisia paikkoja. Porukka jakaantui kahtia ja minä lähdin yksin toiseen suuntaan kuin muut. Tuli vaan joku tunne, että tuonne. Vettä oli alla viisi metriä ja katsoin kartasta erään yhdeksän metrin montun, jota kohti lähdin. Tein reikiä matkan varrelle, mutta kaloja ei näkynyt. Syvyys ei meinannut millään kasvaa, koko ajan viittä ja kuutta metriä. Kuulin viikolla vinkin, että Sotkalta oli noussut kuha kahdeksasta metristä. En kuitenkaan saanut mitään tarkempia koordinaatteja ja Sotka on aika laaja käsite.
Vihdoin syvyyttä alkoi tulla lisää ja päätin kokeilla vajaasta kahdeksasta metristä. Kalarosvo avantoon ja pohjassa näkyikin heti kalaa. Kalat nousivat tasurille, mutta eivät tärpänneet vaan painuivat takaisin pohjaan. Sain kännykkään viestin ja nostin tasuria vähän ylemmäksi siksi aikaa, kun katsoin puhelinta. Kun tasuri oli paikallaan, taas nousi kaloja pohjasta. Eivät vaan ottaneet.
Nostin tasurirasian jäälle ja päätin kokeilla kaikki värit läpi. Ensimmäiseksi pistin Sillin ysin kiinni ja laskin tasurin pohjaan. No eikös taas kännykkä piipannut, joten nostin tasurin pari metriä pohjan yläpuolelle. Tasuri oli ihan paikallaan sen ajan, kun räpläsin puhelinta, ja kohta lähti viiva pohjasta. Nopeasti otin tukevan otteen ongesta, sillä viiva tuli kohti. Kala ui suoraan tasurille ja tärppäsi, ei tarvinnut muuta tehdä kuin vastaisku. Minulla on hyrräkelallinen venepilkkivapa, jossa on kuitusiima ja ongella saa tehtyä tosi hyvin vastaiskun. Ohjasin kalan avantoon ja nostin ylös perukkeesta. Kala oli hyvin kiinni ja tuli tosi helposti jäälle. Kyllä minä huusin ja pompin sen jälkeen! Siinä melkein onnen kyynel vierähti poskelle, vaikkei se mikään jättiläiskala ollutkaan. Kuitenkin minun suurin kuha, ennätys parani vain muutaman kymmenen grammaa, mutta parani kuitenkin. Kala oli myös suurin pilkkikalani, 1,74kg ja 55cm. Lyhyt pullukka :)
 |
| Kuha nousi jäälle kello 10.30 |
Minun huuto kaikui joka paikkaan ja niinpä muukin porukka tuli hetkessä minun luo hottipaikoille. Olisiko pitänyt olla hiljaa ja kaikessa rauhassa jatkaa pilkkimistä, kun kaloja kerran alla oli? Kohta ympärille ilmestyi reikiä ja kaikki yrittivät saada kuhan omaan pilkkiinsä. Siltä paikalta ei kuitenkaan enää kuhia noussut, ainoastaan joitain ahvenia.
Eilen epäilin Ahdin unohtaneen minun syntymäpäiväni, mutta se muisti vaan päivän väärin. Ihana synttärilahja. Tänään tuli myös toinen kuha, mutta se oli alamittainen ja lähti takaisin kasvamaan. Lisäksi sain hauen ja ahvenen. Hyvä kalapäivä ja kaloja näkyi alun vaikeuksien jälkeen kaiussa paljonkin.
Reissu oli rankka ja kävelyä tuli paljon. Alun metsässä tarpomisen jälkeen ajattelin, että jos joskus joku ansaitsee kalan, tänään se olisin minä. Reikiä tuli tehtyä aikamoinen määrä ja tuplana tietenkin, koska kaiulle teen aina oman avannon. Lisäksi sain kuhasta haavoja käsiini ja sormet vuosivat verta koko päivän, tasurirasiat ja onget olivat ihan veressä. Joku keksi joskus nimityksen pilkkihullu, se kyllä sopii minuun täydellisesti.
Tuli muuten älyttömän paksut fileet tästä köllikästä, ei meinannut fileerausveitsi riittää. Joko tässä pitää hommata suurempi veitsi tulevia reissuja ajatellen? ;) No totta puhuen tämä kala riittää minulle taas piiiiitkäksi aikaa, jaksaa helposti pilkkiä tyhjää muutaman viikon.
