Viime viikon unelmien kalareissun jälkeen oli vähän hankala palata arkeen ja siirtyä omaan Puattiseen. Sehän oli aivan varma juttu, että kalojen määrä tulisi tippumaan radikaalisti. Käytiin torstai-iltana pikaisesti kokeilemassa eräs Pirttilahden lähettyvillä oleva paikka, jossa oli kuulemma lähiaikoina ollut isompaa kuhaa liikkeellä. Liekö ne oli kalastettu sieltä vai olivatko kalat vaihtaneet paikkaa, mutta kuhan kuhaa ei sieltä löytynyt. Täytyy käydä vielä joku kerta tsekkaammassa paikka uudestaan.

Vedet olivat lämmenneet sen verran, että ei ollut mitään havaintoa, missä syvyydessä kuha majaili. Kokeilimme useampia paikkoja ja lopulta kuhaa löytyi kuudesta metristä. Uittelin vertikaalityylillä pinkkiä jigiä ja niin vain toimi Kallavedelläkin se väri. Yhden alamitan lisäksi sain yhden mittakalan, jonka päätin fileoida vierailemassa olleelle äidilleni aamupalaksi.

Kuhahavainnot loppuivat niihin kahteen pinkkiin iskeneeseen, mutta löysimme lisäksi vähän ahvenia. Kävimme meidän perinteisellä ahvenpaikalla ja ihmehän se olisi ollut, jos ei raitapaitoja siitä olisi löytynyt. Ihan selvästi piirsi luotain alle kalaa ja uittelin taas tuttuun tapaan vertikaalilla jigiä. Pinkki on ollut kuhalle hyvä, mutta ahven ei ole siitä niin hanakasti tykännyt, joten minulla oli ahvenväritteinen jigi uitossa. Näin, kun pohjasta lähti viiva lähenemään ja nousi pari metriä. Välittömästi kova tärppi ja aloin kelaamaan ahventa veneeseen.

Mutta mikäs tämä on, ei ole ahventa nähnytkään! Tai varmaan tuolla pohjassa näki äsken ahvenia ja vei jigin jonkun ahvenen nenän edestä, mutta siis lahna? Vertikaalijigaamalla? No kerta se on ensimmäinenkin. Yllättävän kovan tärpin antoi tuommoinen läpyskä. Todennäköisesti aika usein on noitakin “ahvenia” tarkkailtu kaikuluotaimesta ja houkuteltu ottamaan vieheeseen sekä samalla kirottu, että mikä on, kun ei ahven syö =)

Raitapaita ei saanutkaan raitapaitaa

Oli siellä parven seassa ihan oikeitakin raitapaitoja, mutta ne muutamat, jotka veneessä kävivät, pääsivät takaisin.

Keli oli illalla jotain uskomatonta, taivas ei ole koko kesänä ollut sen värinen, kun on kalassa oltu. Räpsin varmaan sata kuvaa ja joka kerta kun katsoin taivaalle, maisema oli hienompi. On tämä Suomen kesä mahtava :)

Perjantaina lähdimme kokeilemaan Pohjois-Kallaveden puolta ja laskimme veneen Kallan silloilta Tikkalansaaresta. Päivä oli tosi kuuma ja veneeseen meinasi sulaa. Kiertelimme selkäpakkoja ja joka ikinen paikka oli aivan tyhjä. Emme löytäneet normipaikoilta ahventa tai kuhaa ollenkaan. Eräs ihan satavarma kuhapaikka toki antoi kalaa, mutta ne olivat pienimpiä kuhia, mitä olen koskaan nähnyt. Luotaimessa näkyi tosi paljon kalaa, mutta ei mitään isompaa. Eipä siinä jaksanut kauan niitä pieniä veneeseen nostella. Maistui muuten pinkki pienokaisillekin :)

Päätimme siirtyä Kelloselän puolelle, kyllä sieltä pitäisi kuhaa löytyä. Noh, eipä olleet kalat sielläkään oikeillla paikoillaan. Kierrettiin varmaan pari tuntia ja saaliina oli ainoastaan muutama tärppi. Kelloselällä on eräs hieman virtaava salmipaikka ja kalakaveri sai idean, että mennäään katsomaan josko kalat olisivat siellä. Salmessa luotain alkoikin heti piirtämään kalaa pohjaan ja kala myös alkoi tärppimään.

Taas oli pinkki vertikaalijigi uimassa, kun pohjasta lähti kala kohti. Nam, kunnon tärppi ja niin vain löytyi päivän ensimmäinen mittakalakin. Harmi vaan, että se jäi myös viimeiseksi. Salmesta emme enää mittakalaa saaneet, mutta alamittoja, haukia ja joitain ahvenia kävi veneessä. Syönti hiipui siinäkin ja suuntasimme kohti rantaa.

Lauantaina käväisimme Ritoniemen suunnilla ihan uusilla mestoilla. Sielläkin oli kuhan löytäminen ihan mahdotonta, kun kaikki potentiaalisimmat paikat olivat tyhjiä. Missä ne kalat ovat, kun selkäluodot ovat tyhjiä? Kokeilimme erään saaren edustaa ja jännä juttu, että siitä alkoi kalaa nousemaan. Tosi yllättävä paikka niihin meidän normipaikkoihin verrattuna ja täytyy kyllä tarkemmin tutkia jatkossa saartenkin penkkoja.

Saimme siitä alamittaisia, mutta myös pari mittakalaa. Ja milläpä muulla värillä, kuin pinkillä ;) Ahvenia emme saaneet kuin pari koko päivänä, kun taas edellisenä viikonloppuna niitä tuli hyvin. Niin ne tilanteet vaihtuvat. Kokeilimme lauantaina 3-10 metrin paikkoja, joten ahvenet olivat varmaan jossain tosi matalassa. Suurin osa lauantaista meni kalojen etsimiseen ja siltikin lopputulos oli heikko. Ruokakalat kuitenkin saatiin :)

Täytyi käydä shoppailemassa, jotta sain itsellekin täsmäaseen Kallavedelle ;)

Tähän loppuun hieman pähkäilyä blogistani yleisesti. Olen saanut lukijoilta pääsääntöisesti mukavia ja kannustavia kommentteja, mutta välillä saan myös kielteistä palautetta. Joitakin ihmisiä ärsyttää blogissa esiintyvä mainonta ja yhteistyöt. Itse teen mielelläni yhteistyötä eri tahojen ja ihmisten kanssa, ja kyllähän ne hyödyttävät vastavuoroisesti molempia.

Olen kirjoittanut blogia yli kaksi vuotta ja uhrannut tähän satoja, satoja tunteja aikaa ja myös rahaa. Kaikki eivät varmaan tule ajatelleeksi, että myös kotisivun pitäminen maksaa. Mutta koska rakastan kalastamista ja tykkään kirjoittaa, aion edelleen blogata ja vielä maksaakin siitä, että saan kirjoittaa teille ;) Aion myös jatkaa yhteistöiden tekemistä, mikäli sopivia kumppaneita löytyy.

Vinkkinä teille, joille blogi aiheuttaa pahan mielen: tätä ei ole pakko lukea. Silloin säästäisitte myös minut negatiivisilta kommenteilta. Ei se ole kovin kannustavaa, jos valmistelee ja kirjoittaa neljä tuntia blogitekstiä ja ensimmäinen kommentti kirjoituksen alla lyttää koko homman. Ja sitten kun kaikki huutelut tehdään vielä nimimerkin takaa. Jos oikeasti seisotte sanojenne takana, niin rohkeasti vaan oma nimi esiin ;)

Kylläpä on sää suosinut suomalaisia viime päivinä ja ihanaa on ollut olla ulkoilmassa. Lähiaikoina on tullut kalastettua tosi paljon, mutta ei missään nimessä kyllästymiseen asti. Kalakelit eivät enää parempia voisi olla, tuulen puuskatkin nolla metriä, mikä on tosi harvinaista herkkua.

Käytiin perjantai-iltana Hietasalon suunnilla kalassa, sillä olen vähän kyllästynyt Pirttilahden samoihin vanhoihin paikkoihin. Pirttilahti on ollut jotenkin hirmuisen kitsas kalojensa kanssa koko kesän. Viime viikolla kävin pari reissua uusilla paikoilla, Teemun kanssa maanantaina ja Kimin kanssa keskiviikkona. Jotenkin tuntui, että heidän paikoillaan kalaa näkyi paljon enemmän, kuin minun omilla perinteisillä Pirttilahden pateilla. Nyt aion vähän alkaa kartoittamaan uusiakin seutuja, jotta saan lisää hyviä paikkamerkkejä plotteriin. Ollinselkä, Roninselkä ja Hirviselkä, erittäin mielenkiintoisia ja potentiaalisia paikkoja. Jokainen toki on iso selkä, joten kovassa aallokossa ne paikat täytyy unohtaa. Roninselällä kylläkin on paljon saaria, joten niiden suojassa pystyy tuulisella kelillä kalastamaan.

Perjantai oli ihme päivä, ei löydetty merkkiäkään kuhista! Outoa. Jonkun verran löytyi ahvenia ja olivat kyllä hurjalla purulla sen aikaa, kun parvi vieressä pysyi. Kun kelasi muutaman kierroksen jigiä, kalat repivät ja tärppivät. Kun kelasi uudestaan, ahvenet tappelivat jigistä koko ajan. Joka ikisen kelauksen jälkeen piti tehdä vastareita, mutta kun eivät pikku pirulaiset tarttuneet.

Jigeistä katkeili pyrstöjä, kun niin kova nälkä niillä oli, mutta koukkuun niitä ei meinannut saada. Onneksi raitapaitoja kävi veneessäkin jonkun verran, mutta takaisin kotiinsa niin pienet oli passitettava. Vertikaalilla en saanut perjantaina mitään, kaikki kalat tulivat heittelemällä.

Viikolla tuli shoppailtua ja puhuinkin aiemmin, että tilasin Okuman Inspira kelan. Kela saapui sopivasti viikonlopuksi ja tykkään kyllä kybällä =D Tosi sulava ja pehmeä kelattava vanhaan kelaan verrattuna, hyvä ostos :)

Happosen Seppo on kysellyt minua mukaansa uistelemaan muutaman kerran, mutta aina ovat aikataulut menneet ristiin. Lauantai-iltana oli Sepolla taas vapaata ja se sopi myös meille, joten treffattiin uistelun merkeissä. Lähdettiin Pirttilahdesta suuntana Hirviselkä. Seppo oli kuullut ystävältään aiemmin lauantaipäivänä, että kuhan syönti on Kallavedellä heikkoa. Kyllä Seppo meille kuitenkin kuhafileet lupasi, jos ei uistelemalla, niin sitten hänen pakastimestaan :) Kalantulo oli siis kerrankin satavarmaa.

Lähdettiin satamasta puoli viideltä ja tarkoitus oli uistella 5-6 tuntia. Pelipaikoille päästyä Seppo alkoi virittelemään vapoja ja kyllä se vaan aina yhtä vaikealta näyttää. Tai siis sehän näyttää ihan todella helpolta Sepon tekemänä, kun Seppo osaa tehdä valmistelut vaikka silmät kiinni, mutta minä olen ihan kuutamolla, jos jotain pitäisi oma-aloitteisesti tehdä. Ei onnistu. Hyvä, että osaan pitää vapaa oikein päin kädessä.

Seppo ei käytä muita vaappuja, kuin itse valmistamiaan Sepeteuksia, ja miksipä käyttäisi, kun omat vaaput antavat kalaa hurjia määriä. Minä olin ratissa, kun “pojat” laittelivat vaappuja uimaan ja kyllä muuten lauantai-iltana Kallavedellä uiskenteli ihan hiton hyvän värisiä vaappuja! Nättejä, kuin mitkä :)

Aika nopeasti alkoivat siimat kiristymään, kun vaaput lähtivät uimaan ja tasaiseen tahtiin veneessä kävi kuhaa ja haukea koko illan ajan. Mitään isompaa ei lauantaina ollut liikkeellä ja se kasin kuha jäi vielä näkemättä. Luotan kyllä Seppoon ja uskon, että joku kerta Sepeteus-vaappu sellaisen kyytiin poimii, onhan se jo kerran poiminut :) Sellainen mörkö olisi kyllä mukava nähdä livenä.

Seppo valmistaa vaappujen lisäksi myös tasureita, joten jos Sepeteuksilla haluaa kalastaa ympäri vuoden, se onnistuu. Vaappumalleja Sepolla on seitsemän erilaista. Sepeteus-vaappujen kotisivuihin voi käydä tutustumassa täällä.

Kännykällä vaikea saada kuvia vaappujen todellisista väreistä, mutta eiköhän tämä kuva jotain kerro :) Lisää värejä löytyy kuvaa klikkaamalla.

Illalla siirryimme vielä Ollinselän suuntaan, jossa uistelimme pari tuntia. Yhteensä otimme mukaan kuusi ruokakuhaa ja yhden isomman ahvenen. Voin sanoa, että palvelu pelasi, sillä ihana Seppo fileoi meille kalat mukaan. Ihan huipputyyppi!

Ja kalaa nousee!

Päätöntä menoa =)

Oltiin kotona yhdentoista maissa ja ehdittiin käydä pikatreffeillä nukkumatin kanssa, sillä kello oli soimassa jo neljältä. Kerrankin nollatuuli, joten tarkoitus oli lähteä heti aamusta Ollinselälle. Sieltä on nyt huhupuheiden mukaan noussut ihan kohtuukokoista kuhaa.

Ollinselkä tänä aamuna kuuden hujakoilla

Ollinselkä oli hiljainen. Löydettiin ihan mukavasti kalaa, mutta taas ne olivat nirsolla päällä. Heittelin, vertsuilin ja jopa uittelin pitkästä aikaa tasureita, mutta en saanut tärppejä. En edes hipaisua! Selkeästi oltiin väärissä paikoissa.

Täytyi vaan kartoitella alueita Puattisella tarkemmin ja pikkuhiljaa alkoikin aktiivisempaa kalaa löytymään. Löydettiin ihanan hurjia ahvenia, jotka kelpuuttivat vertikaalityylillä uitetun jgin. Ja uittotyylikin piti näille ahvenille olla juuri oikeanlainen. Ensin uittelin jigiä kalojen yläpuolella, mutta ketään ei kiinnostanut. Sitten laskin jigin pohjaan ja pomputin pari kertaa. Sen jälkeen kun lähdin nostamaan jigiä, niin kaikki halusivat sen. Jännää! Ahvenet tarttuivat ihan pohjan tuntumasta, tuskin enempää, kuin 10cm pohjasta. Eivät siis nousseet jigille. En tiedä, olisiko kenties tuo pohjassa pomputtelu auttanut tasureita toimimaan.. se jäi kokeilematta.

Päivän eka :)

Päivän toka :)

En saanut tänään ensimmäistäkään kalaa heittelemällä, vaikka heittelin samaa jigiä, millä vertsuilin. Tärppejä kyllä tuli heittelemällä jonkun verran, mutta tartutus oli tosi vaikeaa. Vertsutyylillä vastaiskun sai tehtyä oikein makoisasti ja kalat pysyivät hyvin kiinni. Ahvenet löytyivät 7-9 metristä ja erikoista, että kuhaa oli 6-7 metrissä eli matalammassa. Yhtään isompaa kuhaa ei tänään tullut ja selkeästi tämän viikonlopun jigailut ovat antaneet paremmin ahventa, kuin kuhaa.

Välivedessä ui silppua, jota pohjassa olevat ahvenet saalistivat

Vielä antaa isomus kuha odottaa itseään, olisihan semmoinen kunnon köllikkä mukava saada siiman päähän pitkästä aikaa. Jotain uutta on ehkä keksittävä, jotta kuhahaaveet toteutuvat. Nyt ainakin alan etsimään uusia kalapaikkoja, sillä tänäänkin Hirviselällä olisi ollut tosi paljon mielenkiintoisia paikkoja, mutta aika loppui kesken. Täytyy katsoa, jos ensi viikolla kävisin Puattisella kartoittamassa uusia mestoja, kelit ainakin pitäisi olla kohdillaan =)

Kuinkas muiden kalansaaliit, oliko ahven- vai kuhavoittoinen viikonloppu? :)

Kyllä voi harrastaminen olla haasteellista. Yksittäisiä pieniä kalan näköisiä otuksia löytyy aina välillä jostain, mutta suuret parvet ovat karkuteillä. En vaan löydä niitä :( Olen taas pöristellyt Puattisella monta päivää kilometritolkulla ilman kotiintuomisia. Välillä jopa epäilen, että veneen runkoon on piilotettu kalan karkotin, sillä luotaimen näyttö piirtää pohjaan niin vähän liikettä. Luultavasti jopa NASAn avaruusluotain piirtää Marsin pinnalle enemmän elämää, kuin minun kaikuluotain Kallaveden kalapaikoille.

Tykkään vertikaalijigata, mutta usein homma menee pelkäksi jigien pesuksi, koska kalaa ei löydy. Ehkä heittelemällä saalismäärät olisivat isompia, sillä kalastettava alue olisi niin paljon suurempi. Vertsuillessa kalapaikan täytyy olla tosi varma ja kalojen juuri veneen alla. Heittelemällä taas pystyy napsimaan kaloja vähän kauempaankin. Ehkä ensi kesäksi hankin paremman luotaimen, jotta kalojen etsiminen nopeutuisi ja helpottuisi. Saalismäärät voivat toki olla yhtä surkeita siltikin =)

Sain viime viikolla testiin PP-Lures vertikaalijigejä, kun Perttulan Petri laittoi postia. Jigit ovat erittäin houkuttelevan näköisiä ja – värisiä, ja käsityönä valmistetut jigit ovat myös laadullisesti ihan toista maata, kuin teollisesti valmistetut. Materiaali on tosi jämäkkää, tiivistä ja “sitkeää”, ja kun koukun pujottaa jigiin, kumi ei säikähdä vaikka siihen joutuisi tekemään uusintapujotuksen. Myöskään kalan hampaat eivät järsi jigiä heti piloille, kuten pehmeämmille “markettijigeille” saattaa käydä. Osa Petrin lähettämistä jigeistä on pimeässä hohtavia, joten hämärämpinä päivinä jigiin voi “ladata valoa” :)

Värit luonnonvalossa :)

Jigien valmistaminen kotioloissa kuulostaa aika mielenkiintoiselta puuhalta. Itse en ole sitä (vielä) kokeillut, mutta joskus tulevaisuudessa olisi ihan mukava testata. Kysyin Petriltä valmistusohjeita ja ei ne ainakaan hirveän monimutkaisilta vaikuttaneet. Helpoltahan se tietysti luettuna kuulostaakin, toteutus voi sitten olla hermoja raastavaa =) Petri oli tehnyt nuo omat jiginsä käyttämällä mallina oikeaa salakkaa.

Hän teki salakan avulla muotin, josta sai sitten muovihartsia apuna käyttäen tehtyä prototyypin. Ja sitten proton avulla oikeat muotit. Eikös kuulostakin iisiltä :) Sen jälkeen vain kaadetaan kumimassa muottiin ja valmiiseen tuotteeseen maalia pintaan. Helppoa, kun sen osaa!

Olen käynyt muutamana päivänä kalassa ja olisi niin mukava nostella kuhia kyytiin uusilla vertikaaljigeillä, mutta nyt ihan aikuisten oikeasti kalat ovat hävinneet. Luotain ei ole piirtänyt moneen päivään “kuhamöykkyjä” pohjaan. Sen sijaan haukia on joka paikassa. Miksi hauet ovat vieneet kuhien kotipaikat? 15 tuntia ja yksi ainoa kuha käynyt veneessä ja Kallavesi on sentään kuuluisa kuhavesistö.

Myös ahventen kanssa on ollut heikkoa. Nyt on tullut seurattua lokkeja ja tiiroja kalojen perässä ja on nähty jopa pinnassa loiskivaa pikkukalaa, mutta niitä saalistavat petokalat ovat uupuneet. Ei ole isomukset tarttuneet koukkuun ja jos ahventa on löytynyt, se on ollut semmoista parisataista. Jos sais kerran reissullansa puolen kilon ahvenen…

Isompaa ei tipu, terveisin Ahti.

Viime yönä tuli jopa uisteltua käsi vapatelineenä toimien -> ei tärpin tärppiä! =)

Joku ehkä kuulikin uutisista, että Suomeen on nyt tulossa kesä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, kyllähän tässä jo yli heinäkuun puolen välin ollaan menty. Ihanan lämmintä ja tyyntä keliä näytti ensi viikolle, joten jospa ne kuhatkin saapuisivat piiloistansa lekottelemaan lämpimiin vesiin ja nautiskelemaan Suomen pitkästä ja kuumasta (heh) kesästä =D

Viikonloppuna ehdittiin käymään myös mummolassa lapsuuden maisemissa. Mansikkapellolla maha täyteen ja jälkiruuaksi savumuikkuja, nam nam! Kyllä niillä eväillä taas jaksaa =) Kuinkas muilla sujui viikonloppu, tuliko käytyä kalassa?

Litimärät terveiset Kuopiosta! Täällä on satanut ihan älyttömästi jo viikon, eikä loppua näy. Ensi viikon ennusteet näyttivät myös pelkkiä pisaroita, joten tässäkö se kesä nyt menee ikkunasta katsoen?

Viime viikko oli pidettävä taukoa kalastuksesta sateen vuoksi. Jouduin käymään viikolla kaksi kertaa tyhjentämässä veneen, kun meillä ei ole pilssipumppua Puattisessa. En tiedä onko tuo Finnmasterin malli itsestään tyhjenevä (ja mitä se ylipäätään tarkoittaa), joten on käyty aina sateella se tyhjentämässä. Kyllä siinä lattiassa on tulppa, josta lähtee putki veneen takaosaan. Ajaessa ainakin saa lattian tyhjennettyä, jos tulpan aukaisee. No, suht nopea se on käydä tyhjentämässä “manuaalisestikin”, kun satama on kävelymatkan päässä.

Viikon ensimmäinen ihme tapahtui torstaina, kun vene kaipasi vesien poistoa. Menin satamaan, astuin veneeseen ja aloin lappaa sangolla vettä järveen. Vähän ajan kuluttua meinasi silmät tippua päästä, kun pulpetin takaa uiskenteli ahven! Ihka elävä ahven. Kuka, mitä, missä, milloin? Päässä löi tyhjää, että miten tämä on edes mahdollista? Oli asialla sitten ollut ihminen, lokki tai Ahti, päivän naurut oli taattu :)

Ahven sai vapautensa takaisin :)

Perjantaina säätiedotus lupaili tosi epävakaista ja sateista keliä ja myös ukkonen pyöri Kuopion päällä. Vesille ei siis uskallettu lähteä. Lauantaille ja sunnuntaille oli luvassa “vain” sateita, joten se ei meidän kalastusta estänyt. Kunhan ei salamoi.. Sain eräältä lukijalta vinkin Kallan silloilla olevasta veneluiskasta ja lauantaina päätimme nostaa veneen trailerille ja lähteä pitkästä aikaa Kelloselälle.

Ajettiin Tikkalansaareen ja juuri kun oltiin tiputtamassa venettä järveen, huomasin, että paukkuliivit olivat jääneet kotiin. Jäin vartioimaan venettä siksi aikaa, kun kalakaveri heitti lenkin Petoselle.

Toinen kerta toden sanoi ja vihdoin saatiin vene vesille. Lähdettiin kohti Kallan siltaa ja sen alta aukeavaa Kelloselkää. Matkan varrella ajoimme erään matalikon yli, jossa näin vilaukselta kaloja. Äkkiä pakkia ja pikainen kokeilu siitä. Paikka oli selkeästi kalapaikka, sillä siinä oli myös kymmeniä lokkeja ja tiiroja syömässä kalaa pinnasta.

Monet sanovat, että etsivät kalat lokkien avulla, mutta me ei yleensä edes löydetä koko lintuja. Tai sitten jos löydetään, ne ovat rantakivikoilla mahat jo täynnä. Meillä on sitä paitsi huonoja kokemuksia lokeista, kun ne tykkäävät kakkia meidän veneeseen… Täytyy kuitenkin ehkä alkaa kaveeraamaan niiden kanssa, kun ne löytävät paremmin kalaa kuin minä kaikuluotaimella.

Emme siis ehtineet Kelloselälle asti, kun kalaa löytyi jo Pohjois-Kallaveden puolelta. Vertikaalijigasin kuuden metrin vedessä ja kuvittelin alla olevan ahvenia. Sain tärpin ja kalakaveri kysyi tarvitseeko haavia. Sanoin, että ei tarvitse, tämä on ihan pieni. Kelasin kalan veneen vierelle ja säikähdin, kun se olikin kuha, joka ei todellakaan ollut tällä kertaa alamittainen. ÄKKIÄ SE HAAVI!

Tuuli oli aika kova, joten päätettiin laittaa ankkuri. Se oli taas varmaan virhe, kun kalantulo loppui heti. Miksi kala lopettaa aina syömisen, kun me laitetaan ankkuri? Sekin on yksi niistä ihmejutuista… Lähdettiin jatkamaan matkaa Kelloselälle. Meillä on plotterissa paljon viime kesäisiä merkkejä, joten kierrettiin kokeilemassa niitä.

Erään reimarin luota löytyi ahvenia, mutta enemmän mielessä olivat kuhat, joten ahvenet pääsivät takaisin kasvamaan. Aiemmin pidin otettavan ahvenen painorajana 300g, mutta eilen semmoiset lähtivät takaisin kasvamaan. Kyllä se pitää puoli kiloa olla, että minulle kelpaa ;)

Matka jatkui reimarilta yhdelle tosi hyvälle kuhapaikalle, josta löytyi viime kesänä usein kalaa. Paikka ei pettänyt myöskään eilen, vaan parikin kuhaa puri jigiin.

Jes, 47 senttiä ruokaa!

Kalastuspäivä vaikutti aivan loistavalta ja kalaa oli noussut hyvin. Ainoa huolenaihe oli koko ajan lähenevä saderintama. Jospa se olisi pieni kuuro, joka menee nopeasti ohi. Sadepilvi peitti kuitenkin koko taivaan, joten turha oli haaveilla pienestä kuurosta.

Vettä alkoi satamaan, mutta jatkoimme kalastusta siitä huolimatta. Olihan meillä vedenpitävät vaatteet. Taivas synkkeni ja synkkeni ja vettä tuli taivaan täydeltä. Nooh, kyllä se kohta loppuu. Kala laittoi suunsa kiinni heti sateen alettua, vaikka joku joskus sanoi kalan syövän sateella.

Luulin, että vettä satoi kaatamalla, mutta sitä satoikin vasta ripeksimällä. Aloimme jo odottamaan sateen reunaa, mutta vielä mitä. Sateen reunan takaa tuli KAATOSADE! Ei voitu enää mitenkään jatkaa kalastamista, kun näkyvyys oli nolla ja vettä tuli kuin Esterin… räystäästä. Oltiin ihan litimärkiä goretexeistä huolimatta. Lähdettiin kaasuttamaan kohti Kallan siltaa, jonka alla pystyimme pitämään sadetta. Vene täyttyi hirveää vauhtia ja samalla kun ajoin, äyskäröin vettä laidan yli. Kaikkea sitä kalastuksen vuoksi tekeekin.

Päästiin vihdoin sillan alle ja kyllähän ne sillat jonkin verran sadetta piti, mutta välillä tuntui satavan poikittaankin. Onneksi sadevesi oli lämmintä. Kelloselälle ei näkynyt siltojen alta mitään, niin kammottava se keli oli. Sade kesti kokonaisuudessaan pari tuntia ja sen jälkeen oltiinkin valmiita lähtemään kotiin saunaan. Ihan kaikki varusteet, laukut ym. olivat märkiä. Se yksi sananlasku on muuten höpöhöpöä. Sen, minkä kesä kastelee, ei se sitä takuulla kuivaa. Korkeintaan kastelee uudestaan.

Tänään aamulla säätiedotus näytti iltapäivälle ukkosta, joten päätettiin käväistä aamupäivällä nopeasti kalassa, kun eilen kalastelut jäivät sattuneesta syystä vähän kesken. Ennusteen mukaan saattaisi pienen sademäärän ropsauttaa jossain vaiheessa, mutta ei mitään isompaa. Hyvä niin, eilen vettä tulikin ihan tarpeeksi. Lähdettiin kahdeksan jälkeen Pirttilahdesta ja käytiin kokeilemassa lähialuiden potentiaaliset paikat.

Viime viikkojen aikana olen tajunnut reimareiden merkityksen. Nehän ovat merkkejä hyvistä kalapaikoista! Missä reimari, siellä kala. Tänäänkin kalakaveri sai mittakuhan erään reimarin vierestä ja minulle nousi pari alamittaa. Aamupäivä vaikutti ihanan poutaiselta, mutta taas se sääennuste teki sen. Petti minut. Tuntuu, että ne kääntyvät lähes aina päälaelleen. Kun luvataan vesisadetta, paistaa aurinko. Kun sovit kalareissun poutaiselle päivälle, tulee vuosisadan myrsky. Vieläkö ne muuten käyttää sitä sammakkoa niissä sääennusteissa…? Ehkä siinä syy ennusteiden heittelyyn. Kai se sammakko on jo ikäloppu =D

Aamulla päälle tuli siis ihan tajuton sadekuuro. Sai taas koko ajan olla lappamassa äyskärillä vettä järveen, kun vene täyttyi hirveää kyytiä. Ei ollut ruuhkaa järvellä, ainoastaan hyttiveneet ajelivat ohi. Olisihan semmoinen vene ihan kiva, kun Suomen kesä näköjään on mitä on.

Kala lopetti tänäänkin syömisen heti, kun sade alkoi. Meitä ei “pieni” sadekuuro haitannut, mutta kun kuulin kalakaverin naureskelevan omalle siimalleen, niin havahduin. Että mitä, nousee kohti taivasta?

Katsoin kalakaverin siimaan ja se oli noussut varmaan 10 metrin korkeuteen. Muistin lukeneeni joskus, että jollain oli noussut siima kohti taivasta, kun ukkosta oli ollut ilmassa. En tosiaankaan ollut edes uskonut sitä juttua, ennen kuin nyt. Siima sojotti yläilmoissa eikä sitä saanut tippumaan alas. Joku ikään kuin veti sitä taivasta kohti ja jos kelasta antoi siimaa, taivas imi sen kaiken. Ihan järjetön juttu!

Laitettiin äkkiä kaikki vavat veneen pohjalle ja lähdettiin kohti Pirttilahtea. Mitkään ukkostutkat eivät näyttäneet “salamia” eikä edes jyrissyt, ainoastaan satoi. Varmuuden vuoksi kuitenkin lähdettiin satamaa kohti, jos jostain nouseekin ukkonen päälle. Hurautin Pirttilahteen, jonne oli onneksi vain pari kilometriä. Siellä ei oikeastaan edes satanut enää, joten jäätiin odottamaan kelin etenemistä.

Kalakaveri heitti jigiä, mutta edelleen siima teki saman homman ja nousi taivaalle. Harmi, kun siitä ei saanut kuvia, kun siima oli niin huomaamatonta. Muutama minuutti myöhemmin ilmiö meni ohi. Mistähän tuo viikon lie monesko ihme johtui ja onko kenellekään käynyt samalla tavalla? Pelottava juttu ?

Tarkkasilmäiset saattavat nähdä tässä taivaalle kohoavan siiman

Ilma muuttui sateen jälkeen vielä sen verran hyväksi, että käytiin kokeilemassa muutama paikka kuhien toivossa. Vertikaalijigasin samalla värillä, kuin koko viikonlopun. Eiliset kuhat ja ahvenet nousivat samalla ihmevärillä ja myös edellisenä viikonloppuna tuo ihmeväri antoi merkkejä.

Tänään kesyttelin muka haukea ja kalakaverin kysymykseen ‘tarvitseeko haavia’ en vastaa enää koskaan, että ei tarvitse. Se hauki olikin hiton iso ahven, joka karkasi ihan veneen vieressä. Kalakaveri ei pitänyt mitään kiirettä haavin kanssa, kun sanoin, että siiman päässä on hauki. Potki juuri samalla tavalla kuin kilon haagertti. Sitten kun sain kalan pintaan ja nähtiin, että se on kesän ehdottomasti isoin ahven, tuli kiire etsiä haavi. Niin lähellä, mutta niin kaukana. Ahven karkasi ehkä 30cm päässä haavista. Kiroilin. Se oli oikeasti iso, nähtiin omin silmin.

Iltapäivä meni haavoja nuollessa ja sain saaliiksi enää vain pari oikeaa haukea. Se karannut “leikkihauki” ei enää minun jigiin kajonnut. Taisi mennä juhlimaan, kun pelastui syömiseltä.

Ihmeitä täynnä oleva viikonloppu takana, ensi viikko menee kamppeita kuivatellessa. Kuinkas muilla sujui viikonloppu? Menikö kosteissa merkeissä, kalastaen vai molempia? ;)

On takana taas ja kuten tavallista, tuli käväistyä kalalla. Vene oli valmiiksi trailerilla, joten käytiin taas kalastelemassa vähän vieraampia paikkoja. Perjantaina suunnattiin Julkulan kautta Pohjois-Kallavedelle ja siitä suoraan Kelloselälle. Minulla nimittäin olisi yksi kana (kala) siellä kynittävänä. En ole teillekään kertonut, sillä oikeastaan ei ole mitään kerrottavaa, mutta viime maanantaina siiman päässä oli iso kala. Pahoin pelkään sen olleen kuha ja oikeastaan koko viikon yöunet ovat olleet katkonaisia sen kalan takia. Se olisi ollut elämäni suurin kala.

Ja varmaan huomasitte tuon konditionaalin. Olisi ollut. Siinähän siis kävi sillä tavalla, että kala ei tullut veneeseen asti. Juuruksella jokin aika sitten karkuutin myös ison kalan ja se saattoi johtua liian “löysästä” vavasta. No enhän minä kerrasta opi, koska sillä samalla vavalla taas vertsuilin. Iskeppä sitten vastaisku ja koukku jättiläiskuhan leukaluuhun keitetyllä spagetilla. Huoh. Siitä päivästä lähtien Jaanan vertsuvapana toimi jäykempi ja lyhyempi vapa.

Perjantaina siis lähdettiin hakemaan sitä kuhaa kotiin. Ajoin suoraan samalle spotille ja laskin saman jigin pohjaan. Arvata saattaa, että mitään ei tapahtunut. Varmaan se kuha naureskelee jo ihan uusilla vesillä. Yritän unohtaa sen fisun, mutta vaikeaa se tulee olemaan.

Viikonlopun sää oli ihan ok, vaikka aika kovaa tuuleksi. Ei kuitenkaan liian kovaa, joten vesille päästiin. Perjantain kalasaldoksi jäi kaksi haukea. Molemmat tulivat Kalarosvoilla. Tilasin venepilkintään lyijyisiä tasureita ja kyllä se Tommi osaa, nättejähän nämä ovat kuin mitkä. Ja uivat tosi hyvin painoonsa nähden. Mukava uitella vähän kovemmassakin aallokossa, kun luotaimessa näkymisessä ei ole mitään ongelmia. Kotiin palatessa kylmälaukku oli tyhjä, sillä hauille ei ollut nyt kysyntää. Mieli on tehnyt rantakalaa jo monta päivää, joten lauantaille oli kovat odotukset.

Lauantaina lähdettiin aamupäivällä Sotkalle. Enää en uskalla ihan aamutuimaan lähteä, sillä parin viikon takainen sumuinen sunnuntai kummittelee mielessä. Oltiin Sotkalla yhdeksän jälkeen ja keli näytti hyvältä. Kuitenkin jostain kumman syystä ihan yhtäkkiä se sama helkutin sumu tipahti päälle jostakin. Rannassa ei näkynyt vielä mitään, mutta kun saatiin Puattinen vesille, eikös se harmaa harso ilmestynyt nenän eteen.

Täytyi ottaa käyttöön plan b, sillä alun perin suunniteltiin menoa eräälle uudelle ahvenpaikalle vajaan 10 kilometrin päähän. Jäätiin sitten perinteisille, läheisille kuhamestoille ja koko päivähän se siinä hurahtikin tyhjää kalastaessa. Hassuja nuo kalat välillä, kun leikkivät piilosta. Päivän saldona minulla kaksi haukea ja alamittainen kuha. Niin jäi rantakala haaveeksi lauantainakin.

Kokeilin vähän erilaista pyrstöä tasuriin. Toimii.

Syksy tekee tuloaan ja vedet viilenevät. Hankittiin Ursuitin paukkuliivit kelluntavaatteiden kaveriksi ja onhan nuo helpommat pitää päällä, kuin pelastusliivit. Tätä kuvaa katsellessa päässä tuskin pyörii laulu: hotti, hotimpi, hottis. Että voi ihminen näyttää hömpsäkkeelle, mutta eipähän tuonne järvelle hienostelemaan mennä, vaan kalastamaan :) Nimimerkillä: Tykkään käyttää miesten XXL-toppahousuja ;)

Tänään saatiin 2/3 lapsista suostuteltua mukaan veneilemään ja kalaan. Laskettiin vene vesille Pirttilahdesta ja lähdettiin etsiskelemään kaloja. Muutaman kerran on talvella käyty niillä seuduilla pilkillä, mutta veneellä ei koskaan. Tavoitteena oli saada kaloja, koolla tai lajilla ei ollut mitään merkitystä.

Kalat olivat edelleen piilossa ja aamupäivä etsiskeltiin niitä saarien välistä. Eihän se lasten kalastusmielenkiinto kauan pysynyt yllä, kun mitään ei tapahtunut siiman päässä. Vihdoin löydettiin paikka, joka antoi minulle kymmenen minuutin sisään kolme merkkiä. Vertikaalijigillä sain pari kuhaa ja hauen. Nopeasti laitoin samanlaisen jigin molemmille lapsille. Harmi vain, mutta syönti loppui kuin seinään. Iltapäivällä sain vielä yhden kuhan heittelemällä, mutta lapsilla saldo jäi yhteen tärppiin. Toinen lapsista tokaisikin tyhjän reissun jälkeen, että nyt minä tiedän, miltä isistä aina tuntuu :)

Viikolla tein vähän vahvempia perukkeita ensi viikonloppua varten. Apuna minulla oli apulainen, josta ei ollut apua :)

Ja miksikö vahvempia perukkeita? Sen te kuulette ensi kerralla ;)

Viikonloppu oli taas aika tuulinen, joten sehän haittasi kalastelua melko paljon. Perjantaina sain kutsun uisteluveneeseen ja suuntana oli Suvas. Lauantaina siellä oli kisat, joten perjantaina oli treenipäivä ja pääsin taas tutustumaan uisteluun. Pikkuhiljaa se tuntuu koko ajan mielenkiintoisemmalta harrastukselta :)

Olen kuullut juttua Suvaksen mahtikaloista ja lohiakin sieltä on kuulemma lähiaikoina noussut. Kyllähän se jännitti lähteä sinne ja henkisesti jo varauduin lohen kanssa taisteluun. Tuuli oli pahin ikinä, mitä olen vesillä ollut. Ei olisi meidän Puattisella tullut mitään. Sen verran lensi aaltojen myötä vettä “konepellille”, että Puattinen olisi ollut litimärkä välittömästi. Onneksi uisteluvene oli sen verran iso, että uistelu sujui tuulesta huolimatta hyvin. Paukkuliivit kyllä viritettiin jokainen päälle, sillä riski laidan yli lentämiseen oli iso :)

Jos keli oli huono, niin kyllä oli kalantulokin. Muutama noin kiloinen hauki kävi päivän (!) aikana veneessä ja epäilin niitä Suvasjuoruja höpöhöpöjutuiksi. Jos olen uistelugurun kanssa Suvaksella ja kylmälaukussa ei päivän päätteeksi ole mitään, voiko se johtua muusta kuin tyhjästä järvestä.. Vai minun huonosta karmasta.

Iltapäivällä päällemme saapui kaatosade ja ukkonen, ja kun salama iski välittömän jyrähdyksen kera kaksi kertaa päämme päällä, päätimme lähteä rantaa kohti. Olimme salamalle aika potentiaalinen kohde kahdeksan veneessä töröttävän vavan vuoksi. Ukkonen oli onneksi kiltti ja antoi meidän ajaa rantaan. Kaloja ei tullut, mutta kokemusta taas siitäkin edestä. Ehkä kymmenen vuoden sisään hankin jotain uistelukampetta itsekin ;)

Lauantaina kisapäivänä Ahti oli antanut kalaa ihan reilulla kädellä. Kannatti jättää minut pois veneestä, sillä kalaa oli noussut 47kg.

Me ei itse uskallettu lähteä lauantaina veneellä minnekään. Tuuli oli yksi kesän pahimmista, joten hoideltiin pakollisia asioita ja käytiin maakuntamatkailun lomassa heittelemässä muutamilla rannoilla. Mitäänhän me ei saatu ja olen taas entistä iloisempi omasta veneestä. Kesä olisi varmaan ollut aika hiljaista aikaa kalasaaliiden suhteen, jos olisi pitänyt rannoilta heitellä.

MP Juankoskella

Sunnuntaina tuuli alkoi tyyntyä ja iltapäivällä tuulilukemat olivat kalastuksen kannalta erittäin mukavat. Pohjois-Kallavesi on jäänyt vähemmälle kalastelulle, joten laskettiin vene Julkulasta vesille ja lähdettiin tutkimaan paikkoja.

Viime aikoina kuhat ovat olleet yli 10 metrissä ja tottakai etsittiin niistä syvyyksistä kalaa. Joka paikassa oli kuitenkin tyhjää ja epätoivoisena kokeiltiin jopa 15 metristäkin. Ei mitään. Kalakaveri sitten ehdotti matalampaa ja vaikka olin varma, että kuhaa ei matalasta löydy, suostuin ehdotukseen. Hämmästys oli suuri, kun kalakaverin tasuria puraisi alamittainen kuha seitsemästä metristä. Outoa, oikeastaan koko kesänä ei olla noin matalasta kuhaa löydetty.

Vertikaalijigasin K.P Baitsin isolla vihertävällä v-pyrstöisellä kalajigillä. Tuttuun tapaan tiputin jigin pohjaan ja pomputin muutaman kerran ja nostin jigin hieman pohjan yläpuolelle. Näin kalan ponkaisevan pohjasta jigin perään ja olin varma hauesta. Sanoin kalakaverillekin, että ei tarvitse haavia, se on hauki. Kun kala tuli pintaan, se paljastuikin kuhaksi. Taas ne kuuluisat hauen elkeet, mutta hyvin ovat kuhat saaneet minua tänä kesänä huijattua matkimalla haukea. Äkkiä sittenkin haavi, sillä kala tuntui olevan huonosti kiinni. Kello oli viisi, kun mukava 44cm ruokakala pääsi haaviin.

Laskin jigin takaisin ja sama toistui. Uusi kala ampaisi pohjasta ja tärppi tuntui jo paremmalta. Jee, kohta on kuhakeittoainekset kylmälaukussa. Mutta tämähän ei sitten ollutkaan kuha, vaan pieni hauki. Hauki pääsi kasvamaan ja enää en saanut kaloja tärppäämään.

Kalakaverin pilkkiin tarttui töpöhäntäinen hauki

Kierreltiin illan mittaan vielä erään saaren ympäristössä ja kalaa ei näkynyt edelleenkään syvemmässä, kaikki kalanäytöt olivat alle kahdeksassa metrissä. Ilta alkoi hämärtymään ja maistoin kermaisen kuhakeiton jo suussani. Vitsit, jos saisin vielä toisen kuhan, niin keittotarpeet olisivat kasassa. Päätettiin käydä vielä pikaisesti testaamassa ensimmäisen mittakuhan antanut spotti. Kello oli puoli kahdeksan ja ihan pian pitäisi lähteä satamaan. Tein perinteiset “muuvsit” eli vertikaalijigi pohjaan, pomputus ja ylös. Sieltähän se tuttu viiva taas lähti perään, kohta haavissa napotti kuha 45cm. Sitten joutikin kotiin :) Monipuolinen kalastusviikonloppu takana ja tulihan sitä kalaakin, kun sitkeästi jaksoi yrittää.