Kello herätti tänään viideltä ja Sotka kutsui. Tuuliennusteet näyttivät kerrankin nollaa.

kuvakaappaus www.ilmatieteenlaitos.fi

Menomatkalla tien vierustoilla oli epäilyttävän paljon sumua ja mieleen hiipi perjantainen kaikkien aikojen sankin sumu Kallavedellä. Olisikohan Sotkalla yhtä paha tilanne.. Perjantaina sumu alkoi hälvenemään vasta kymmeneltä, sehän tarkoittaisi tuntikausien palloilua sumun keskellä. 

Pelko osoittautui oikeaksi. Sumua oli, ja vielä paljon enemmän kuin perjantaina. Rannassa oli kuin valkoinen seinä, järvelle ei nähnyt yhtään mitään. Melkein jo iski ahtaan paikan kammo, vaikka ympärillä oli aakeeta laakeeta kilometritolkulla.

Sumu alkoi heti veneen viereltä ja jouduttiin ajelemaan muutaman kilometrin tuntinopeudella, kun ei nähnyt esimerkiksi järvellä mahdollisesti olevia verkkoja. Onneksi oli plotteri ja eihän rannasta olisi päässyt edes lähtemään ilman sitä, mutta ihme juttu, että vaikka seurasin koko ajan plotterista minne ajoin, aloin vahigossa pyörimään ympyrää. Mutta kun kalalle on päästävä, niin silloin sinne on päästävä. Vaikka hitaasti, kunhan varmasti.

Kolmen tunnin aikana edettiin ehkä pari kilometriä. Ei löydetty edes kaloja, joka paikassa oli aavemaisen tyhjää. Yhdentoista maissa alkoi pikkuisen näkymään sinistä taivasta sumun keskeltä. Sumun väistyttyä luotain alkoi myös näyttämään kaloja. Syönti oli kuitenkin todella huonoa.

Puolen päivän maissa sain reilusta 10 metristä päivän ainoan mitallisen kuhan. Kalalla oli painoa 1,25kg ja sen kokoinen on jo ihan mukava ruokakala. Kuha iski isoon sinertävään vertikaalijigiin. Tiputin jigin pohjaan ja lähdin nostamaan hitaasti ylöspäin. Silloin ampaisi pohjasta nopea viiva kohti jigiä ja tärppäsi. Saatiin kala haaviin ja samassa se sylkäisi kaksi kiiskeä suustaan, sillä ilmarakko tuli suuhun.

Ai niin, jostain sumun keskeltä veneeseen pölähti miljoona kirppua vai mitä lie öttiäisiä olivatkaan. Vaatteet olivat täynnä tummia pisteitä eli ötököitä. Ja ne purivat! Lensivät korviin, naamaan, suuhun, vaatteiden alle.. Laitoin yhtä todella tehokasta hyönteismyrkkyäkin, ei se auttanut mitään. Huomenna on varmaan vartalo täynnä jotain paukamia. Se oli kuin kidutuskammio, sillä normitilanteessa olisi voitu ajaa niitä karkuun, mutta nyt ei. Oli kyllä viimeinen kerta, kun tuommoiseen sumuun lähden.

Iltapäivän saldona oli yksi parisataa grammainen ahven. Päivän kokonaistulos oli heikko, mutta ei sentään mp ja veneen paras tulos kuitenkin ;)

Eilen käytiin testaamassa Juurusvettä, sieltä ei ole paljon kerrottavaa. Muutama alamittainen kuha, mutta siihen se jäikin. On se vaikea vesistö sokkona lähteä pörräämään. Siellä on niin paljon syvää vettä, että se soveltuu ehkä paremmin uistelijoille. Juurusvesi saa olla minulta rauhassa ainakin tämän vuoden. Jos joskus saan tarkkoja koordinaatteja joltain lahjaksi, niin suatanpa käävvä testoomassa, mutta muussa tapauksessa annan luovutusvoiton Juurukselle :)

Sain eilen mahdollisuuden lähteä uistelugurun veneeseen päiväksi. En ole koskaan uistellut, joten odotin päivää innolla. Oli mukavaa päästä seuraamaan uistelua niin läheltä. Lähtö oli yhdeksältä ja ajoimme aluksi Puutossalmen suunnille. Koko Kallavesi vaikutti olevan paksun sumun peitossa, mutta matka sujui sumusta huolimatta hyvin. Koskaan en ole tuollasta sumua nähnyt, saati ollut vesillä sellaisessa kelissä. Vähän jännitti istua “etupenkillä”, kun ikkunasta ei nähnyt kerrassa mitään. Onneksi veneessä oli tutka ja hyvä kuski :)

Ottipaikoille päästyä alkoi armoton show. Vapoja, siimoja, vaappuja, laukaisijoita, puntteja, plaanareita ja takiloita siellä täällä. Katsoin vaan huuli pyöreänä miten palaset loksahtelivat kohdalleen ja kohta oli veneen katolle viritetty rivi vapoja. Tuohon vaaditaan jo jonkin verran kokemusta, jotta saadaan kaikki nätisti järjestykseen.

Ei mennyt kauaakaan, kun ensimmäinen vapa ilmoitti kalasta. Minulle iskettiin vapa kouraan ja käskettiin kelata. En ollut koskaan edes koskenut uisteluvapaan, sehän oli valtava. Aloin sitten kelaamaan kalaa olemattomilla lihaksilla ja vaikka kala paljastui vain kilon haueksi, hauikset olivat maitohapoilla.

Huh huh, toivottavasti noiden yhdeksän muun vavan vaaput olisivat edes vähän aikaa kaloilta rauhassa. Antakaa minun hauisten palautua.. Toiveeni kuultiin ja sain hengähtää vähän aikaa.

Pian taas joku vapa ilmoitteli kalasta. Nyt oli isompi ja minä riskinä naisena sain taas kunnian kelata kalan veneeseen. Päivän päätteksi ehkä kylmäkääreitä käsivarsiin, jos sama meno jatkuu.. Kala oli ihan mukavan kokoinen hauki.

Uisteltiin eri paikoissa olevia penkkoja ja pieniä kaloja kävi vähän väliä veneessä. Ensimmäinen kuha löytyi Ritoniemestä ja juuri kun alettiin etsimään lisää kuhia, moottori sammui. Joku oli arvioinut tankissa olevan bensan määrän alakanttiin ja siinä sitä sitten oltiin keskellä järven selkää ilman bensaa :)

Onneksi kalakaveri sattui juuri olemaan Kuopionlahdella Puattisella ja lupasi rientää hätiin kanisterin kanssa. Pienen pakollisen tauon aikana sain pilkkiä, mutta kyllähän se uisteluvapa on vähän liian järeä pilkkivavaksi :)

Apu saapui paikalle ja saatiin tankkiin bensaa. Loppu hyvin kaikki hyvin. Edessä oli vielä viimeisen paikan testaus, joten lähdettiin jatkamaan matkaa. Kurvattiin kohdepaikalle ja “pojat” virittelivät siimat nätteihin riveihin. Viimeinen paikka antoi useampia kuhia ja sain taas treeniä käsivarsiin.

Vedossa oli vain Sepeteus-vaappuja ja suurin osa kaloista tuli yhdellä tietyllä värillä. Ja jotta kuulostaisin jo puoliammattimaiselta uistelijalta, niin kerrottakoon, että kalat tulivat sadan gramman puntin takaa :)

Päivä oli aivan mahtava, seura oli aivan mahtavaa ja keli oli aivan mahtava. Isoja kaloja ei löytynyt, mutta sillä ei ole mitään merkitystä. Ehkäpä ensi kerralla ;) Kiitos vielä Sepolle opettavaisesta päivästä, tuollaisia juttuja ei opi lukemalla vaan kokemalla :)

Kaikki loppuu aikanaan, niin myös uisteluaika. Onneksi kalakaveri oli edelleen vesillä, joten hyppäsin keskellä Kallavettä veneestä toiseen. Vaihdoin lennosta vielä omaan tyyliin ja ehdin uittamaan tasuria sekä vertikaalijigaamaan. Päivän kruunasi Svartzonkerin isoon jigiin puraissut 1,35kg kuha. Kuhan mahasta löytyi useita muikkuja, joten eipä ihmekään, että juuri tuo jigiväritys kelpasi.

Aamulla herätessä käsivarret olivat vähän kipeät, uistelulihakset ne siellä vaan ilmoittelevat olemassaolostaan. Viikonlopusta on tulossa erittäin hieno säiden suhteen, joten käykäähän kalalla :)

Melko kovasta tuulesta huolimatta lähdettiin tänään iltapäivällä kohti Kelloselkää. Aallokko oli taas tuttuun tapaan hirveä, mutta kun kieli keskellä suuta ajeli, niin perille päästiin. Koluttiin Kelloselkää ja käväistiin myös pikaisesti Pohjois-Kallaveden puolella.

Aiemmin viikolla kävin yhtenä iltana kalassa ja silloin keli oli niin jäätävä, että harvoin on pilkkireissuillakaan niin paljon paleltanut. Pohjoistuuli tuntui luissa ja ytimissä. Varakalakaverikin törötti kokassa huulet sinisinä. Ja saatiinko kaloja? Turha luulo.

Tänään varustauduin toppavaatteilla, kun muistelin aiempaa kalareissua. Eipä se sitten niin kylmää ollutkaan, kun tuuli puhalsi etelästä. Kesäkelit joka tapauksessa ovat menneen talven lumia :)

Sain itselleni aivan uusia tuttavuuksia testattavaksi Fishing Lordsilta. Kyseessä on Svartzonker McRubber Bass jigit, jotka ovat ruotsalaisen Claes Claessonin kehittämiä. Ensinnäkin jo ulkonäkö on viety normijigeihin verrattuna “nextille levelille” ja myös jigin malli poikkeaa hieman perinteisestä. Itselleni tuli mieleen hienosti maalatut tasurit, mutta nämä vaan ovat kumin muodossa. Tykästyin jigeihin jo ensikosketuksesta :)

Tänään en ehtinyt kauaakaan uittaa jigiä, kun sain ensimmäiset tärpit. Uitin mustaselkäistä hilekylkistä jigiä, jossa on oranssi maha. Muut saman merkin jigivärit eivät toimineet, mutta tämä mustasävyinen toimi sekä minulla että kalakaverilla. Pienemmät koot ovat suunniteltu enemmänkin ahvenelle ja kuhalle ja isommat mallit taas suurhauille.

Omat vehkeet ei ehkä kestä noiden suurten heittelyä, mutta ostin niihin suuret koukut+lisäkoukut, joten käytän niitä vertikaalijigauksessa.

Pienempiä aion myös heitellä, mutta tänään ei heittely tuottanut tulosta. Vertikaalilla sain veneeseen asti yhden ahvenen ja alamittaisen kuhan, samat saaliit tuli kalakaverillekin. Ja kaikki mustaoranssilla jigillä. Tasurit eivät tänään toimineet ollenkaan. Kyllähän nämä testijigit ovat hienoja ulkonäöltään ja jos ne vielä toimivat tavisjigejä paremmin, niin voi olla, että hankin niitä tulevaisuudessa lisääkin… Vaikka syönti olikin tänään heikkoa, niin ainoa mikä antoi kalaa, oli Svartzonker.

Tänään oltiin vain muutama tunti kalassa, sillä vene piti saada trailerille valoisan aikaan. Huomenna Kuopiossa juostaan maratoneja ja minä juoksen niitä karkuun. Meidän venepaikka eli Kuopionlahti näkyi olevan maratoonareiden reitillä, joten huomenna varmaan on turha toivo yrittää mahtua venehommiin satamaan. Oltiin siis kaukaa viisaita ja laitettiin vene lähtövalmiiksi. Ehkäpä Sotka, ehkäpä Juurus.. hmmm.

Vihdoinkin tuulet antoivat mahdollisuuden päästä kalastamaan Sotkanselälle. Koko kesä tätä on odotettukin. Keli oli yksi kesän parhaimmista ja reissukin varmasti top viitosessa tämän kesän reissuista. No okei, minä olin se onneton, jonka siiman päähän tarttuivat päivän pienimmät kalat, mutta jonkunhan ne on nekin saatava. Tällä kertaa se olin minä.

Lähdettiin kohti Sotkaa jo iltapäivällä ja hurautettiin tankin kautta. Kun saatiin Puattinen vesille, niin suunnattiin talvella hyvin toimineille mestoille. Ehkä niitä kuhia löytyisi kesälläkin samoilta paikoilta. Oli mukavaa päästä pitkästä aikaa kipparoimaan, viikko ilman venettä on liian pitkä aika.

Jotain pientä nousi tasurilla iltapäivällä ja alkuillasta alkoi kunnon pommitus. Muilla. Minä sain yhteensä neljä kuhaa, joista vain yksi oli mitallinen ja lisäksi tuli pari haukea. Sain myös sen kauan kauatun kesän ensimmäisen heittelemällä saadun jigikuhan, jes! Vertikaaliinhan ne ovat kyllä purreet, mutta lentäviin jigeihin eivät :)

Kalakaverille nousi yli kakkosen kuha ja lisäksi veneeseen tuli yli kiloisia. Kyllähän se vähän söi naista, kun minun kalojen veneeseen nostamisessa ei tarvittu haavia. No eletään toivossa, ehkä ensi kerralla..

Muuten reissu kyllä oli ihan huippuluokkaa, keli oli täydellinen, kala söi, eväinä oli herkkuja.. paitsi päänsärky alkoi vaivata illalla sen verran pahasti, että oli pakko lähteä kotiin. Ehkä sain stressireaktion muiden isoista kaloista ;)

Mitähän sitä huomenna keksisi, kun vene on valmiiksi trailerilla ja sääennusteet lupailevat lähes liikoja. Vielä jos Ahti olisi suotuisalla päällä :)

Olipas taas mukavaa käydä pitkästä aikaa kalassa. Viimeksi kalastelin viikko sitten sunnuntaina ja viikon tauko tuntui kyllä hirmuisen pitkältä. Viime sunnuntain reissu taisi olla puhdas mp, eikun sainhan minä yhden n. 300g ahvenen, jonka laskin pois. Yhdessä vaiheessa iltaa päällemme nousi erikoinen sadepilvi, joka kasteli meidät. Aurinko paistoi ja ihan viereemme muodostui sateenkaari. Toivoin löytäväni sen päästä aarteen eli jättiläiskuhan. Aarre oli tällä kertaa jossain muualla.

Viime päivinä on ollut muutamia tärkeitä asioita hoidettavana, perheeseen nimittäin saapui Bella. Kyseessä ei ole vene, vaan kissanpentu :) Kissalle kiisket ja ehkä vähän ahvenfilettäkin :)

Hankittiin ensi pilkkikautta varten molemmille satsit uusia tasureita. Talveen on liian pitkä aika, joten olihan niitä ihania vieheitä pakko päästä uittamaan jo kesällä. Eilen kastettiin ne Kallavedessä ja kuoreväri antoi hyviä merkkejä. Yksi paha karkuutuskin tuli sillä, kirvelee vieläkin. Toivon sen olleen hauki, mutta mutta.. Joka tapauksessa, on ne vaan huipputasureita! Kyseessä on siis Joensuun Tommin valmistamat Kalarosvot, niistä ei ole kuin hyvää sanottavaa.

Eilen ei noussut kuhaa minulle ja kalakaverillekin vain yksi alamittainen. Onneksi saatiin sentään pikkuisen paistettavia ahvenia. Alkuillasta löydettiin eräältä luodolta tosi hyvin syövää ahventa ja otettiin isoimmat ruokakaloiksi. Illan isoimmat ahvenet napsahti minulle, suurin 550g. Ahvenet olivat syömässä kuoretta, ja kuoreparvia ui vähän väliä välivedessä ja pinnassa. Isoin ahven sylkäisi neljä kuoretta suustaan ennen kuin ehdin edes papittaa sen. Lisäksi sain yhden 1,5kg cr hauen. Mutta se on jännä juttu, että jigailemalla en saa mitään!

Eiliset ahvenet tulivat tasurilla ja vertikaalijigaamalla, mutta vaikka kuinka heittelen jigejä, niin ei vaan onnistu. Aloin miettimään, että olenko edes saanut kuhaa jigaamalla tänä kesänä, ei ainakaan muistu mieleen. Kaikki kuhat ovat tainneet tulla pilkkimällä ja vertikaalijigaamalla. Tokikin ajallisesti suurimman osan pilkin ja vertikaalijigaan, mutta siltikin olisi välillä mukava saada kalaa heittelemällä. Onneksi vielä on kesää jäljellä.

Ai niin, eilen tapahtui myös yksi menetys, nimittäin puukon menetys. Puukko oli kylmälaukun päällä veneen lattialla ja kalakaveri nosti kylmälaukun veneen penkille. Aallokko oli taas yllättäen kuin merellä, joten vene keikkui puolelta toiselle. Niinpä puukko luiskahti kylmälaukun päältä järveen. Nyyh, se oli hyvä puukahvainen puukko. Ehkä saan sen jigaamalla joku päivä takaisin ;)

Monen viikon odottelun jälkeen Kallavesi näytti parhaat puolensa. Sain kaksi uskomattoman hienoa kalaa. Kaveri vinkkasi, että kuha oli ollut syönnillään perjantaina ja useampi mittakala noussut veneeseen. Täytyihän niillä seuduilla käydä itsekin testaamassa lauantai-iltana. Kuha oli kuulemma ottanut sirppipyrstöiseen tummahkoon jigiin ja uittotyyli oli ollut värisevä.

Päästiin mestoille ja laitoin K.P Baits hybrid worm jigin muikkuvärissä uimaan. Minulla oli myös paksulla fluorocarbonilla kiinnitetty lisäkoukku jigissä kiinni. Ehdin uittamaan ja värisyttämään jigiä vain pari minuuttia, kun tunsin armottoman tärpin. Aloin kelaamaan kalaa ylös ja se tuntui painavalta. Kala tuli yllättävän helposti veneen vierelle, vettä paikassa oli 7 metriä. Haavimies oli haavin kanssa valmiina, ongelmana oli vain kalan mahduttaminen siihen. Tajusin, että kala on kuha ja alkoi jännittämään entistä enemmän onnistuuko haavihteminen. Yksi huti ja toisella sisään, huh.

Kamalan kokoinen kala, en ollut koskaan nähnyt noin isoa kuhaa livenä. Nipistelin itseäni kädestä ja ajattelin herääväni ihan kohta. No en herännyt ja kuha mötkötti edelleen haavissa veneen lattialla. Sanoinkuvailematon tunne saada tuollainen kala. Ihanaa! Kädet tärisivät ja aloin irroittamaan jigiä kalan suusta. Huomasin, että lisäkoukku oli hävinnyt jonnekin. Taisi kuhan hampaat puraista fluoron poikki. Onneksi pysyi yhdelläkin koukulla, hyvin se oli kyllä kiinni. Punnitsin kalan ja vaaka näytti 3,7kg, oma kuhaennätys parani kahdella kilolla.

Tätä kalaa voi sanoa täysin tuurikalaksi. Vaikken itse kalapaikkaa löytänytkään, tuntui kalan saaminen silti tosi hyvältä. Vähän ajan päästä sain 48 senttisen kuhan, joka tuntui aika pieneltä aiempaan mörköön verrattuna. Lisäksi veneessä kävi 43 senttinen, joka pääsi takaisin, kun sehän se vasta näyttikin alamittaiselta.

Puolen yön maissa tuli taas tajuton tärppi. Tämä kala ei tullutkaan yhtä helposti ylös, vaan jouduin antamaan sille siimaa ja se teki monet spurtit pohjaa kohti. Kala vaikutti vielä isommalle, kuin aiempi. Vihdoin sain kalan pintaan ja aika samaa kokoluokkaa se sittenkin oli edellisen jätin kanssa, vaikka elkeet olivat kuin isommalla kalalla. Kylmälaukussa oli jo mukavasti kuhaa, joten tein päätöksen, että päästän tämän toisen isomuksen takaisin punnituksen jälkeen.

Kyllähän moni varmaan miettii ja ihmettelee, että miksi hyvät ruokakalat päästetään pois, mutta siellähän ne sitten järvessä odottavat, jos tulee toisiin aatoksiin ;) Miksi ottaa kalaa, jos se ei mahdu jääkaappiin tai pakkaseen, mieluummin sitten siinä tilanteessa päästää sen takaisin. Tällä vapautetulla kuhalla oli painoa 3,9kg, joten se paransi taas minun ennätystä. En olisi tällaista viikonloppua uskonut kokevani. Lupasin kiittää blogissa henkilöä, jolta sain vinkin kalapaikasta, joten kiitos Mauri :)

Kotona yöllä oli edessä vielä kalojen fileointi ja kyllä vajaa nelikiloinen kuha alkaa olla liian iso ruokakalaksi, fileoiminen on hankalaa paksujen ruotojen vuoksi. 3,7kg kuhalla oli pituutta 73cm ja alemmassa kuvassa vieressä on 48 senttinen kuha, kokoero aika huima :)

Jos joku haluaa nähdä videon, kun vapautan ison kuhan, niin sen voi katsoa Youtubesta tästä linkistä. Eilen minulle muuten toivotettiin kalaonnea ja tässä on lopputulos, ehkä se onnen toivottaminen ei sittenkään ole niin huono juttu ;)