Nyt alkaa olla ihan uskomatonta touhua. Täytyy nipistellä itseään, kun ei meinaa uskoa kalantuloa todeksi. Kaksi viikkoa sitten meillä oli huippureissu Juurusvedellä ja saatiin valtava määrä ahvenia. Viikko sitten tapahtui joku outo notkahdus ja kaloja tuli vain kourallinen. Ehkä se oli tyyntä myrskyn edellä, sillä juuri päättyneen viikonlopun aikana kalaa tuli ovista ja ikkunoista.

En näe mitään muuta syytä näille hurjille kalamäärille, kuin keulasähkömoottorin. Se helpottaa ja nopeuttaa kalastusta niin paljon, kun pääsee luotaimessa nähtyjen kalojen kimppuun heti. Tehokasta. Motorguide kyllä tekee kalastuksesta saalisvarmempaa, jos kalastaja vaan osaa etsiä kalat ensin valmiiksi ☺

Viikonloppuna säät taas suosivat kalastajia mukavasti, vaikka lämpötila ei ollutkaan hellelukemissa. Veneessä kuitenkin pärjäsi hyvin pukemalla muutaman kerroksen merinovillaa ja kuorruttamalla kokonaisuuden toppavaatteilla ? Suomen kesä ?

Käytiin viime vuonna muutaman kerran Karhonvedellä ja huomattiin, että siellä ahvenen ja kuhan keskikoko on ehkä parasta, mitä tässä Pohjois-Savon järvillä on nähty. Siispä päätimme suunnata Karholle lauantaiaamuna. Oltiin Riistaveden satamassa kuudelta ja koska Karhonvedelle pitää ajaa Melaveden läpi, ajattelimme kopaista muutaman otollisen näköisen paikan jo Melaveden puolelta.

Riistaveden satama

Kalaa ei meinanut löytyä, vaikka olisi ahventen luullut olevan aamupalatouhuissa. Kokeiltiin muutamia paikkoja ja edettiin pikkuhiljaa Karholle päin. Kuhia alkoi näkymään penkoissa ja muutamia saatiin ylös astikin. Yleensä otamme 2-4 ruokakuhaa mukaan, jos Ahti vaan suo ja tällä kertaa soi. Sillä taisi olla huono omatunto siitä Virmaksen reissusta.

50cm kuha lähti ruokapöytään

Olen kertonut sen jo sata kertaa aiemminkin, että meidän tavoitekala on ahven sekä kesällä että talvella. Siksi lauantaina hylkäsimme muutaman paikan, joissa kyllä oli kalaa, mutta ne olivat kuhia. Vaikka kuhaa onkin mukava kalastaa, niin silti ahven on mukavampi ja haastavampi.

Pieniä kuhia patilla

Välillä vaikuttaa siltä, että meidän järvissä kuhaa on enemmän kuin ahventa ja oikeastaan on me se nähtykin. Ahvenparvet ovat vaikeita löytää ja kun etsimme niitä, voi olla että joudumme kiertämään monta eri paikkaa, jotka ovat täynnä kuhaa, ennen kuin törmäämme ahveniin. Ahvenet ovat harvinaista herkkua, ainakin ne vähän suuremmat, jotka ovat myös mukavia siiman päässä ☺

Saavuttiin Karhonvedelle vähän ennen puolta päivää ja mentiin tarkastamaan yksi tuttu ahvenpaikka viime syksyltä. No siellähän oli nälkäisiä kaloja paikalla ja päästiin nostelemaan ahvenia veneeseen hyvällä tahdilla. Parvi oli sekaparvi, sillä ahventen seasta nousi myös kuhia. Otettiin huvin vuoksi laskuri käyttöön, jotta nähtäisiin päivän päätteeksi kuinka moni kala on siimoja kiristellyt.

Alkuun minun saamieni ahventen koko oli pienehköä, mutta kun vaihdoin Juhan suositteleman Lucky Johnin Makora jigin, minunkin ahvenilla alkoi keskikoko kasvaa. Päivän isoin ahven oli 35cm ja otettiin ruokakaloiksi muutama 30-35 senttinen ahven.

Lucky John Makora oli päivän tehokkain jigi, sillä tuli varmaan 80% päivän kaloista ja v-pyrstöstä huolimatta se toimi myös heittojigauksessa loistavasti

Kala söi hurjana koko iltapäivän ja vaihdoimme aina paikkaa, kun edellinen hiljeni. Kuuteen mennessä laskuriin oli tullut sata kalaa ja oltiin tosi iloisia. Ihan hurja syönti ja kyllä siinä touhussa alkoi itsellekin jo nälkä tulla, joten hurautettiin lähisaareen makkaran paistoon. Kiitos vielä Lasselle valmiista tulista ;)

Purtosaari

Pienen tauon jälkeen tarkoitus oli vielä kalastaa jonkun aikaa, mutta ahvenet olivat tehneet katoamistempun. Joka paikassa näkyi vain kuhia ja niitä emme jaksaneet jigailla. Nukkumattikin koputteli unihiekkapussinsa kanssa olkapäähän, joten järkevintä oli lähteä satamaa kohti. Sunnuntaina voisi käydä vielä pikapiston Kallavedellä…

Sunnuntai koitti ja koska meillä ei ollut mahdollisuutta kalastaa kuin muutama tunti, päätimme laskea veneen Pirttilahdesta ja käydä lähialueilla kiertämässä. Odotukset eivät olleet korkealla, sillä yleensä Kallavesikeikat ovat päättyneet aika pieniin saaliisiin. Veneessä huomasimme unohtaneemme myös kylmälaukun kotiin, joten ehkä sekin kertoo Kallaveden haasteellisuudesta jotain. Varmaan alitajunta sanoi, että mitäpä sitä turhaan kylmälaukkua kuljettelemaan ?

Sää oli hieno ja lämpöisempi kuin lauantaina. Toppatakki ja toppahousut saivat jäädä kotiin ja tyynen kelin ansiosta päästiin nautiskelemaan lämmöstä ☺

Ihana ilma

Kalastettiin uusia paikkoja pari tuntia ja saatiin muutamia kuhia ja ahvenia. Kalaa oli kuitenkin niissä paikoissa aika vähän, joten joku ratkaisu piti keksiä, että pikapiston ehti hyödyntämään kunnolla.

Huomasin yhden tutun paikan vähän kauempana ja minulle tuli heti mieleen parin viikon takainen paikka Juurusvedellä, jossa syvän keskellä oli täynnä kalaa oleva patti. Meidän piti alunperin lähteä päinvastaiseen suuntaan, mutta halusin käydä pikaisesti tarkastamassa sen tutun paikan, sillä siihen ei ollut pitkä ajomatka.

Aluksi paikka vaikutti tyhjältä, mutta kun siirryin etsimään kalaa vähän syvemmästä, silmät loksahtivat auki. Kalaa alkoi piirtymään luotaimen näytölle ihan hirveästi ja mietin, että voisiko tämä olla ahventa. Juuruksen reissu tuli taas mieleen ja jos nämä kaikki kalanäytöt ovat ahvenia, meillä menee tässä loppupäivä.

Sanoin Juhallekin, että nyt on semmoinen juttu, että en löytänyt pelkästään yhtä ahvenparvea, vaan löysin jättimäisen ahvenmaton. En ole koskaan nähnyt missään vastaavaa. Yleensä kalaparvi piirtyy luotaimen näytölle ja kun ajat eteenpäin, parvi katoaa ruudulta pikkuhiljaa pois.

Tämä parvi ei kadonnut. Se vaan jatkui ja jatkui ja jatkui. Pistin karttaan merkkejä joka puolelle, jossa olisi hyvä taivasankkuripaikka enkä osannut päättää, että mihin menisimme ensimmäisenä. Harmi, kun alla oleva kuva luotaimen näytöstä on heijastumisesta johtuen huono, mutta siinä näkyy, kun penkka lähti laskeutumaan, niin kalaa oli ihan hirveästi. Ja tuollaista oli joka puolella.

Eihän ne jättiläisiä olleet, mutta niitä oli paljon

Maltoin viimein pysäyttää veneen, vaikka aluetta olikin ihana ajella ympäriinsä, kun näki jotain niin outoa. Ensimmäinen ankkuripaikka ja molemmilla kiristyi siimat heti. Ja siitä se sitten jatkui samanlaisena yli neljä tuntia.

Se tunne, kun on kala kiinni joka heitolla :)

Vaihdoimme aina välillä hieman taivasankkuripaikkaa ja koska kalaa oli kaikkialla penkassa 8-10 metrin syvyydessä, aluetta riitti kalastaa. Joka heitolla oli kala kiinni ja vertsulla sai veneen alta ahvenia jatkuvasti.

Kalastamista sormet rakoilla, Crazy Fishin Polaris jigi oli yksi ahventen herkuista eilen

Mikäpä siinä vertsutellessa

Peter Lahden 7cm Core Shad oli myös tosi kovaa valuuttaa eilen

Juha halusi kokeilla kuinka monta kalaa hän saa putkeen heittämällä ja kun takana oli 30 heittoa ja 30 kalaa, hän nauroi, että en minä jaksa enää heitellä.

30. heitto ja 30. kala!

Heitellessä kalat ottivat jigiin heti pudotuksesta ja kuten Juuruksellakin pari viikkoa sitten, kalaa oli joka ilmansuunnassa.

Tuplatärppien ennätyspäivä

Rantamäen Manu on tehnyt UL-vehkeille sopivia pieniä lippoja

Nimesin Manun lipat hurjapäiksi, sillä ne uivat niin hurjana ja keräävät myös kalaa hurjana

Päivä oli niin uskomaton, ei tuollaista tapahdu Kallavedellä. Ei ainakaan meille. Ihmettelen ilmiötä, että onko Kallavedessä oikeasti noin isoja ahvenparvia, joissa on miljardi kalaa vai oliko tämä joku outo sattuma, että patille oli kerääntynyt useita parvia. Jos tuo oli normaalia, niin emme näköjään koskaan ole malttaneet etsiä tarpeeksi hyvää kalapaikkaa, vaan kokeilleet kalastaa kymmenen ahvenen parvia.

Ahvenet olivat kuteneet ja näyttivät tosi hoikille

Kala lopetti syömisen puoli seitsemän jälkeen. Toisin sanoen silloin tuli ensimmäinen tyhjä ja tärpitön heitto, joten kala selkeästi passivoitui. Kyllähän siitä olisi kalaa vielä saanut, vaikka ihan joka heitolla ei enää napsunutkaan, mutta meidän piti lähteä satamaa kohti. Myös vettä alkoi ripeksimään silloin ja ihan kuin sateen alkamisella olisi ollut jotain tekemistä syönnin loppumisen kanssa.

Sunnuntain saldo

Olen joskus ehkä kironnut vaikeaa Kallavettä, mutta nyt on vedettävä sanoja takaisin. Kyllä täällä Savossa on paljon vaikeampiakin järviä, kuten, kröhöm, vaikka Virmasvesi ?

Kallavesi yllätti meidät täysin ja näytti, että kalaa kyllä on, mutta se täytyy löytää. Minä olenkin taas aika iloinen, että tuo sadan metrin päässä oleva järvi on nimenomaan Kallavesi, eikä mikään muu. Haastetta ja tutkittavaa riittää, mutta kukapa haluaisi liian helponkaan järven kalapaikakseen. Silloin kalastuksesta menisi hohto jossain vaiheessa.

Vaikka eilen kalastus oli helppoa, niin kyllä niitä tyhjiä tunteja ja päiviä on tullut niin paljon, että jo ihan todennäköisyyslaskelmien mukaankin joskus sen jättipotin on osuttava kohdalle. Jos miljoona kertaa käyt kalassa ja kerran sattuu Ahti olemaan oikein höveli, niin ei voi sanoa, että kalastus olisi aina helppoa.

En usko, että koskaan saadaan noita laskurin lukemia rikki eikä tarvitse saadakaan. Ostin laskurin viime kesänä ja silloin parhaimmat päiväsaldot olivat muistaakseni jotain 40-50. Joko tämä vuosi on parempi kalavuosi tai sitten taivasankkuri vaan on niin paljon parempi kuin tavan ankkuri.

Viikonloppu oli aivan mahtava ja oli kerrankin mukava kalastaa täysillä. Minulla on vieläkin kädet ja sormet kipeänä, kun eihän tällainen tottumaton tyhjänpyytäjä tuollaisiin ilotulituksiin yleensä pääse. Oli todella hienoa kokea unohtumaton “kerran elämässä”-hetki, sillä en usko, että tuollaista syöntiä enää kohdalle osuu.

Meille ei ole mikään pakkomielle naksutella kaloja laskuriin, mutta kun kerran tilaisuus nyt osui kohdalle, niin olihan se mukava katsoa ja kokeilla, että minkälaisiin lukemiin muutamassa tunnissa on mahdollista päästä, kun järvi kerrankin oli yhteistyöhaluinen. Oletteko te koskaan osuneet noin hurjaan syöntiin?

Viikko sitten käytiin Virmasvedellä ja sain sen jälkeen viestin, että olenko kuullut IHN-viruksesta. Kyllähän minä siitä olin kuullut ja luulin, että asia koskee vain kirjolohia. Minulle oli yllätys, että virusta voisi esiintyä myös esimerkiksi Virmasvedessä ja siellä kalastettaessa kalastusvälineet pitäisi Eviran ohjeistuksen mukaan käsitellä (esim. desinfioida), mikäli niillä kalastaa jollain toisella järvellä.

Ihan uutta informaatiota minulle ja näköjään täytyy olla Nilakan ja Virmasveden alueilla kalastaessa tarkkana ja noudattaa ohjeistusta. Eipä ole kyseinen asia tullut mieleen myöskään talvella, kun Virmaksella on käyty tasureita uittamassa. Olisi mielenkiintoista kuulla, että kuinka suuri riski viruksen leviämisessä ylipäätään on. Mehän emme oikeastaan saaneet edes kaloja Virmakselta viimeksi, mutta virus saattaisi silti siirtyä toiseen järveen vieheiden mukana?

Eviran sivuilla on lisäinfoa ja ohjeistusta IHN-viruksesta. Kannattaa lukea varsinkin jos kalastelee kyseisillä alueilla.

Kuva lainattu: www.evira.fi

Tietoa IHN-viruksesta:
https://www.evira.fi/elaimet/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/kalat-ja-ravut/ihn/tarttuva-lohikalojen-ihn-virus-suomessa/

Eviran ohjeistus kalastajille:
https://www.evira.fi/elaimet/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/kalat-ja-ravut/ihn/ohjeita-kalastajille/

Ollaan monena kesänä oltu kalassa yön yli ja viime lauantaina sattui sopiva sauma toteuttaa tällekin kesää yökalastusreissu. Keli oli lämmin ja kuiva, vaikka tuuli olikin aika kova. Kalareissu suuntautui Karttulaan Virmasvedelle ja yö kului puoliksi siellä. Ja miksi vain puoliksi, sen te kuulette myöhemmin.

Olemme käyneet Virmasvedellä pilkillä usein, sillä ahvenen kalastaja saattaa saada sieltä jättipotin pilkkimällä. Virmasvedestä on noussut tosi isoja ahvenia, mutta ei tietenkään meille ? Joka tapauksessa Virmasvesi on erittäin potentiaalinen ison ahvenen järvi ja joskus kun tähdet ovat oikeassa asennossa (ja kalapaikat tiedossa!), kalareissun päätteeksi oman ennätysahvenen koko saattaa olla uusissa lukemissa.

Järvi on todella haastava, ei missään nimessä helppo. Tyhjä päivä Virmaksella on ainakin meidän tilastoissa enemmän sääntö kuin poikkeus. Järvi on ihmeellinen, sillä toisinaan tuntuu, että siellä ei ole kalan kalaa. Kallavedestä sentään saat aika suurella todennäköisyydellä kaloja, jos et ole ronkeli lajin tai koon suhteen, mutta Virmaksella tyhjästä on paha nyhjästä.

Ehkä pystyitte jo rivien välistä lukemaan, että ei mennyt niin kuin Strömsössä. Juhahan kyseli ja ehdotteli jo viiime kesänä, että mentäisiinkö käymään Virmasvedellä. Pilkkikokemusten perusteella en innostunut ajatuksesta ja sain aina jotenkin väistettyä asian ehdottamalla jotain muuta järveä. Nyt sitten kuitenkin lämpenin ajatukselle ja lauantaina auton keula suuntasi kohti Karttulaa.

Alutroll lähdössä reippaana uusiin koitoksiin

Pakkasimme reissuun paljon ruokaa mukaan ja otin myös peiton ja pienen patjan veneeseen. Aamuyöllä pienet tirsat voisivat olla poikaa… Suomi on rutikuiva, joten täällä on ollut metsäpalovaroitukset voimassa viikkoja. Edes tulentekopaikkoja ei voi käyttää, joten nuotiolla käristetty makkara piti unohtaa ja tyytyä muihin eväisiin. Toisaalta ei se miljoonapäinen itikkayhteisö metsän siimeksessä kovin paljon edes houkutellut, joten eiköhän yö kulu leppoisasti ja mukavasti aalloillakin..

Karttulan satamassa oli hyvä veneluiska

Lähdimme Karttulan satamasta iltapäivällä ja aloitimme kalojen etsimisen Pienen-Virmaksen puolelta. Parin kolmen tunnin etsimisen tuloksena oli vain yksi pieni hauki, joten lähdimme kohti isoa kaivoa Virmasvettä.

Kadottiko joku veneensä Pienelle-Virmakselle?

Jonkun puattinen järven pohjassa

Virmasveden selkä on lähes saareton, joten tuulisella kelillä siellä ei ole kovin paljon suojaisia paikkoja kalastaa. Lauantaina tuuli oli kuusi metriä sekunnissa ja puuskissa vielä enemmän, ja se teki selälle sen verran kovan aallokon, että meidän täytyi kalastaa mannerten lähettyvillä. Kiertelimme samoja paikkoja, missä olemme pilkkineet (tyhjää) talvella ja eihän se kovin paljon yllättänyt, että paikat olivat typötyhjiä nytkin.

Saareton selkä

Juha sai drop shottaamalla muutaman ahvenen

Ilta tuntui tosi pitkältä ja kävin keulassa pötköttelemässä peiton alla aina välillä. Etsimme kalaa matalasta ja syvästä, ja luulen, että ahvenet olivat kaivautuneet maan sisään, sillä niitä ei näkynyt missään. Minun saldoksi Virmakselta jäi yksi alamittakuha. Olin hieman pettynyt, että en saanut yhtään ahventa, mutta toisaalta, vaikka reissu oli kalojen suhteen heikko, ilta ja yö olivat silti mukavia.

Tämä oli niin ihana paikka kupsottaa =)

Rakastan valoisia kesäöitä ja oli mahtavaa katsoa auringonlaskua keulassa peiton alta. Harvoin sanon lähes kalattomasta reissusta, että se oli huippukokemus, mutta lauantai oli ihan mahtipäivä ja tunnelma veneessä hyvä, vaikka ahvenet pysyivät piiloissaan. Tottakai kalattomuus myös hieman turhautti ja kun silmät ristissä tuijotti samaa tyhjää luotainnäkymää tuntikausia, olisi halunnut jotain actionia hommaan.

Jos vaihtoehtoina olivat tyhjän luotaimen tuijotus ja lämmin peti veneen keulassa, ei ollut vaikea valita aitoa “vesisänkyä” =)

Minä torkuin keulassa ja raotin silmiäni puolen yön jälkeen, jolloin oltiinkin tultu takaisin Karttulan satamaan. Juha sanoi, että nyt nostetaan vene ja vaihdetaan järveä. Yökalastus ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, sillä ei ollut mitään mitä kalastaa.

Takaisin satamassa kello 01.00

Lähdettiin veneinemme kohti Kuopiota ja löysimme itsemme tutusta ja turvallisesta Pirttilahdesta ? Olisihan se mukava saada edes jotain siiman päähän, joten autossa syödyn hyvin varhaisen aamupalan jälkeen (kello 3.00) lähdimme kohti Hirviselkää.

Pirttilahden satama aamulla kolmelta, aurinko nousi puoli neljältä

Elimistö oli hämillään, kun sitä väsytti, mutta ulkona oli täysin valoisaa. Ei tuntunut yhtään yöltä, ja jännää, että neljältä myös kalat olivat hereillä ja työn touhussa eli syömässä kuoreaamiaista. En muista olenko koskaan saanut ahvenia neljältä aamulla, mutta eilen sain. Eihän ne isoja olleet, mutta Virmasveden jälkeen meille kelpasi mikä vaan.

Aamun ensimmäinen ahven tuli klo 4.11

Löysimme pientä kalaa sieltä täältä ja sain useita kuhiakin, mutta kuhien koko oli maksimissaan 41cm. Lopulta palasimme kotiin tyhjän kylmälaukun kanssa, mutta eihän se kylmälaukun täyttäminen tosiaankaan ollut pääpointti meidän retkessä. Tärkeintä oli saada olla luonnon helmassa ja nauttia kesäyöstä.

Kallavedessä riittää alamittakuhia, niitä oli joka puolella!

Löysimme pienen saaren, jossa oli tosi hienoja jääkauden merkkejä kallion pinnassa

Keulasähkömoottori oli taas suurena apuna ja helpotti kalastusta, vaikka nyt nähtiin, että ei mitkään välineet tai elektroniikka takaa kaloja. Se on Ahdista kiinni, että kiristyykö siima vai ei. No okei, kai sitä voi joskus myös katsoa peiliin eikä aina pistää kaikkea Ahti-raukan syyksi ?

Keli oli lähes koko ajan tuulinen ja kalastimme yhteensä 20 tuntia, mutta silti Motorguidessa paloi reissun päätteeksi vielä vihreä akun valo, eli kalareissu olisi voinut kestää pidempäänkin keuliksen puolesta.

Eilen päivällä oli hetken aikaa näin tyyntä

Kesäyö vesillä oli aivan huippukokemus, vaikka ne onnen tähdet eivät olleetkaan tällä kertaa oikeassa asennossa. Itse asiassa emme nähneet koko tähtiä, sillä taivas oli niin valoisa läpi yön ? Luulen, että Juha ei ihan heti uudestaan ehdota kalapaikaksi Virmasvettä, vaan suuntaamme jonnekin varmempaan paikkaan ?

Kalastaessa ei aina tule saalista, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö reissusta voisi silti nauttia. Nämä kokemukset ovat parhaita ❤

Uusimmassa Vapaa-ajan kalastaja lehdessä on haastattelu minusta, lukekaahan juttu mikäli jostain saatte lehden käsiinne =)

Luulin joskus viime kesänä, että maailmankirjat olivat sekaisin, kun löysin paljon nälkäisiä kaloja. Nyt jälkikäteen ajateltuna eivät ne silloin sekaisin olleet, vaan melko järjestyksessä, sillä vasta viime lauantaina ne olivat sekaisin. Ja minä olen nyt sekaisin myös, sillä pääsin kokemaan unelmien ahvenensyönnin. Olen vieläkin ihan täpinöissäni, kun ajattelenkaan sitä päivää ?

Me laitettiin viikko sitten veneeseen Motorguiden keulasähkömoottori. ”Uhosin” leikilläni, että keuliksen kanssa alkaa ahvenia tulemaan eivätkä kalat pääse minua enää karkuun. En olisi ikinä uskonut, että ensimmäinen kalareissu keulasähkömoottorin kanssa täyttää kaikki odotukset ja haaveet, tai eihän tuollaisesta kalareissusta osannut edes unelmoida. Ihmettelen vieläkin, että miten järven kaikki ahvenet olivat kokoontuneet yhteen paikkaan?

Xi3 keulamiehenä

Lauantaina keli oli tosi tuulinen. Normaalisti 5-7 metrin tuulella ja kymmenen metrin puuskatuulella emme todellakaan ole voineet lähteä selkävesille kalastamaan. Yleensä kun keli on ollut tuulinen, olen katsonut tuulen suunnan ja valinnut kalapaikan kartalta siten, että olemme voineet kalastaa mantereen suojassa. Ankkuri ei edes pidä venettä savipohjassa kiinni noin kovassa tuulessa ja aallokossa.

Nyt meidän ei tarvinnut valita kalapaikkaa tuulen perusteella ja päätimme lähteä Juurusvedelle. Laskimme veneen Jännevirran sillan kupeesta ja aloitimme kalojen etsimisen heti Jännevirralta. Kalaa ei oikein näkynyt kuin yksittäisiä siellä täällä, mutta hölmöinä jäimme yrittämään niitä. Voi kun olisimme jo silloin tienneet, että parempaakin olisi ollut tarjolla…

Kalastimme huonoja paikkoja monta tuntia ja harmittaa jälkeen päin, että tuhlasimme aikaa passiivisiin kaloihin. Minulla oli mielessä yksi talvinen pilkkipaikka, josta saimme hyvän kokoisia ahvenia tasureilla viime talvena.

Päätin ajaa siihen ja kyllä ”lampun” olisi pitänyt syttyä jo siinä vaiheessa, kun tiirat syöksähtelivät pää edellä veteen. Ei se kuitenkaan syttynyt vasta kuin sitten, kun luotain alkoi piirtämään hirvittäviä kalamassoja joka puolelle.

Tiirat ruokailemassa

Kalastuksen aloittaminen oli niin helppoa ja nopeaa, kun ei tarvinnut miljoonaa kertaa ajaa ympyrää ja pakittaa ja etsiä tuuleen nähden oikeaa kohtaa ankkurille. Tarvitsi vain ottaa kaukosäädin käteen ja painaa ankkurin kuvaa. Ja siinä pysyttiin prikulleen hotspotin päällä!

Tuuli ja aallokko olivat tosi kovat, mutta MG ei siitä välittänyt. Keulis piti meidät ihan uskomattoman tarkasti samassa pisteessä parven päällä, toisin kuin tavan ankkuri, jolloin vene seilaa edestakaisin ja parvi häviää alta aina välillä pois. Nyt ahvenparvi näkyi koko ajan luotaimen näytöllä.

Olipas kiva nostella tällaisia kölliköitä

Saavuttiin sille talviselle kalapaikalle puoli kahdeksan maissa ja kalaa alkoi nousemaan heti. Kalojen keskikoko illan aikana oli filekokoa ja koska kaloja tuli koko ajan, suurin osa sai vapautensa takaisin.

Kylläpä hymyilyttää

Parvet olivat suurimmaksi osaksi ahventa, mutta sain useita kuhiakin parvien seasta. Alue oli laaja, keskellä selkää ja syvän veden ympäröimä. Oikeastaan patin kaikilla reunoilla oli kalaa ja ehkä kuore oli pakkautunut patille ja sen mukana petokalamassat, sillä myös tiirat söivät pikkukalaa pinnasta monen tunnin ajan.

Kuhaakin löytyi

Mitä myöhemmäksi ilta meni, sitä hurjemmin kala alkoi syömään. Viimeiset pari tuntia kalaa tuli oikeastaan joka heitolla, ellei ahven sitten irronnut tärpin jälkeen. Ihan uskomaton fiilis, kun heität veneestä pohjoiseen tai etelään, itään tai länteen ja voit kokeilla myös väli-ilmansuunnat, niin silti joka paikassa on ahven suu auki odottamassa jigiä.

Osa kaloista pääsi bracketiin odottamaan

Oltiin tosi hämmästyneitä siitä syönnistä ja kyllähän me on usein osuttu syövän ahvenparven kohdalle, mutta ei ikinä noin pitkäksi ajaksi. Parvi ei hävinnyt mihinkään, sillä kalaa oli joka puolella veneen ympärillä ja parvi oli ihan hirvittävän iso. Kokeilin eri jigejä ja suurin osa kaloista tuli Savage Gearin kahdeksan senttisellä Bleak Real Taililla. Erikoista, että pystypyrstöinen jigi toimi niin hyvin heittokalastuksessa, mutta ehkä myös kovalla aallokolla ja kevyellä jigipäällä oli asian kanssa jotain tekemistä, sillä jigi leijaili todella houkuttelevasti.

Tarjoiltiin kaloille paljon erilaisia jigejä, mutta 8cm Real Tail oli ahventen mieleen lauantaina

Kalat tosiaan purivat jigiä kilpaa, kun meillä meni illan aikana koko paketti jigejä

Kaloilla oli suussa kuoretta ja se näytti aivan samalta kuin Real Tail jigi

Meitä harmitti, kun emme tajunneet ottaa kalalaskuria menoon mukaan. Oli se kyllä niin hektistä hommaa, että ehkä olisin unohtanut napsutella puolet kaloista laskuriin. Me ei olla koskaan saatu noin paljon kaloja yhdellä kalareissulla, eikä kyllä monellakaan ?

Syötiin itsekin välillä, kätevä tämä Alutrollin sipsiteline =D

Uskomattominta asiassa on se, että yöllä puoli kahdentoista jälkeen kala söi ihan yhtä hurjana kuin valoisan aikaankin. Meidän oli kuitenkin pakko alkaa tekemään lähtöä, sillä oli aika pimeää ja meillä oli vielä veneen nosto trailerille edessä. Jännevirran luiska on ison mutkaisen mäen juurella ja siinä trailerointi on helpompaa päivän valossa ?

Illan suurin ahven tuli klo 23

Silloin puoli kahdentoista aikaan ajattelin, että sitten kun siiman päässä ei ole enää tapahtumia, voimme lähteä. No joka ikisellä heitolla tuli fileahven, vaikka kello lähenteli puolta yötä. En olisi halunnut lähteä ja en ole koskaan jättänyt noin aktiivista ahvenparvea taakseni, mutta lauantaina sen tein. Joka tapauksessa veneessä oli käynyt tosi suuri määrä kaloja ja lähes piti nipistellä itseään, että onko tämä totta…

Aurinko laski, mutta kalat eivät menneet nukkumaan

Kalapaikka oli sellainen, että meidän vanhalla ankkurilla siihen ei olisi ollut mitään asiaa. Keulasähkömoottori hoiti asian kuitenkin loistavasti ja ehkä saimme liiankin ruusuisen kuvan kalantulosta. Ei keulis tuollaisia saaliita joka kerta takaa, mutta mahdollisuudet niihin aina on. Ihan huippukeksintö tuo taivasankkuri!

Keliolosuhteet olivat aika kovat (kuvakaappaus: ilmatieteenlaitos.fi)

Otimme mukaan kohtuullisen määrän ruokakaloja, sillä emme enää halua pakastaa kaloja. Siksi mukaan lähti vain sen verran kalaa, minkä ehdimme parissa päivässä syömään: pari 47cm kuhaa ja 8kpl 30-37cm ahvenia.

Ahvenet olivat kuteneet lukuunottamatta yhtä huonomuistista, joka oli sen tainnut unohtaa..

Selällä tuuli yölläkin

Mentiin kotiin ja käytettiin silmiä hetken aikaa kiinni. Aamulla heräsin ja kysyin Juhalta, että näitkö sinäkin sitä ihanaa unta, että oltiin kalassa ja käytettiin kaikki Juuruksen ahvenet veneessä? Kyllä kuulemma näki ☺

Vaikka lauantai oli elämäni paras kalareissu, ei kalastaja saa koskaan tarpeekseen kireiden siimojen tunteesta. Siksi halusimme lähteä tsekkaamaan saman paikan vielä uudestaan. Yöllä kalapaikalle jäi vielä niin paljon kalaa, että olisi ihme, jos kaikki kalat olisivat sieltä hävinneet.

Saavuimme kalapaikalle iltapäivällä ja ensimmäinen missio oli ”tiirailla tiiroja”. No niitähän syöksähteli edelleen veteen ja minun innostus nousi kattoon. Hommako jatkuu siitä mihin yöllä jäi?

Luotain alkoi piirtämään taas kaloja joka puolelle, mutta pieni ‘mutta’ asiassa oli: ahventen koko oli kutistunut! Isot raitapaidat joko lekottelivat pohjassa mahat täynnä tai sitten ne olivat lähteneet kokonaan pois patilta. Emme kuitenkaan saaneet kuin pari n. 350g ahventa ja loput olivat 50-200g kokoisia. Ahven ei myöskään syönyt läheskään yhtä hanakasti kuin edellisenä iltana, vaikka tarjottiin niille vaikka minkälaisia jigejä. Mittakuhia löytyi useampia, mutta meillä ei ollut enää tarvetta kalafileille, joten vapautimme kaikki kalat.

Kyllä siellä kalaa oli, mutta pientä

Eilen otettiin laskurikin käyttöön, kun luultiin pääsevämme samaan hurjaan syöntiin, mutta kalantulo oli tosi heikkoa edelliseen iltaan verrattuna, yhteensä saimme 41 kalaa. Edellisen illan paras syöntipiikki oli klo 21-24, mutta eilen jouduimme lähtemään kotiin jo kahdeksalta. Kerroin kalapaikasta kaverille ja hän meni kokeilemaan paikan eilen illalla. No kalahan oli sitten yötä kohti aktivoitunut taas syömään ja myös kaveri sai hyvät filekalat ☺

Aivan mahtava viikonloppu, sattuikohan kesän paras syönti lauantaille vai voiko luvassa olla vielä jotain hurjempaa? Se me nähdään tulevina kuukausina ☺

Tämä työjuhta ei ollut moksiskaan kovasta ja tuulisesta kelistä =)

Viikonloppu oli kuin joulu minulle. Pitkäaikainen haaveeni keulasähkömoottorista toteutui, kun Juha asensi veneeseen Motorguiden Xi3 mallin. Olen ollut muutaman kerran sellaisessa veneessä kalastamassa, jossa on ollut keulasähkömoottori ja kyllä saalismäärät ovat olleet huomattavasti suurempia, kuin omassa veneessä. Toki kyseessä on joka kerta ollut kalastusoppaan vene, joten kyllä oppaan ammattitaito on varmasti ollut ratkaisevin tekijä kalan tulossa. Keulasähkömoottori on kuitenkin tuonut huomattavan avun kalastukseen.

Siinä se odottaa paikalleen asentamista

Viikonloppuna emme ehtineet kalastamaan kuin muutaman tunnin. Juha vietti kaksi päivää Alutrollin lattialla ja minä tsemppasin (=hiillostin?) vieressä. Kytö järvelle oli kova, mutta asennuksissa vierähti melkein koko viikonloppu. Nyt kaikki on kuitenkin vimpan päälle. Kiitos vielä Juhalle, kyllä kelpaa kalastella!

Alutrollin pulpetti on yllättävän tilava =)

Pikajalusta keulasähkömoottorille, toinen osa tuli veneeseen kiinni ja toinen osa kiinnitettiin keulakoneeseen

MG:n asennus oli suht helppoa Alutrollin valmiin sapluunan avulla, sillä sapluunaan oli merkitty reikien paikat valmiiksi

Johtohässäkkä

Laturi on keulasähkömoottorin akun laatikossa, joten akun lataus on helppoa

Veneeseen tuli NMEA 2000-verkko ja keulasähkömoottori kytkettiin siihen Pinpoint-kaapelilla. Nyt keulasähkömoottorin ohjaus onnistuu myös luotaimen näytöltä ja esimerkiksi ahvenparven viistoluotaimessa nähdessään voi toimia heti ja ohjata veneen parven luokse parilla kosketuksella luotaimen näyttöön.

Liitettiin myös perämoottori NMEA-verkkoon Tohatsun omalla kaapelilla ja nyt kaikki moottorin tiedot ovat nähtävissä Elite Ti:n näytöltä. Mielenkiintoista tarkkailla esimerkiksi bensan kulutusta ja opetella ajamaan taloudellisemmin. Näytöltä näkee myös moottorin tunnit, joten huoltojen väliä ei tarvitse arvailla.

Tohatsun kaapeli oli helppo asentaa perämoottoriin

Kaikki asennukset olivat vihdoin eilen valmiina ja päästiin testaamaan venettä Kallavedelle. Kovin montaa tuntia meillä ei ollut aikaa ja puolet ajasta kului opetteluun. Uskon, että tässä menee vielä muutama viikko, ennen kuin kaikki asiat tulevat selkärangasta ja keuliksen käyttö sujuu sulavasti. Pelottaa, että kuinka monta kertaa unohdan keulakoneen veteen ja lähden kaahaamaan perämoottorilla ?

Paketti valmis!

Liikkuvia tekijöitä on paljon ja toki soutuveneellä soutelu ja mato-ongella kaislikon reunassa onkiminen voisivat olla helpompi vaihtoehto, mutta minusta on mukava hyödyntää elektroniikkaa kalastuksessa, kun se kerran on mahdollista.

Eilen olin tosi täpinöissäni, kun lähdettiin kalaan ja sen pystyi kyllä päättelemään myös siitä, että veneeseen noustessani huomasin olevani aamutossut jalassa. En olekaan aiemmin kalastanut tohveleissa ?

Niin kiire kalaan, että aamutossut jäivät jalkaan =D

Meistä tuli heti ystäviä

Eilen oli tosi tuulinen keli, mutta on se keulasähkömoottori vaan ihmevekotin. Keulis piti veneen ankkurissa lähes prikulleen samassa pisteessä koko ajan keula tuuleen suunnattuna ja meidän tarvitsi vain kalastaa. Ei todellakaan tullut ikävä painavaa ankkuria ja aallokossa heiluvaa venettä. Tuntui siltä, että vene oli vakaampikin taivasankkurissa, kun keula halkoi aallokkoa koko ajan eikä vene päässyt kääntymään poikittain aallokkoon nähden. Ihan luxusta!

Mikäs tässä kalastellessa =)

Kuvakaappaus Elite Ti:n näytöltä, perämoottorista saa näytölle vaikka mitä tietoja

Eilen ei käyty kovin kaukana Pirttilahdesta ja ahvenparvet jäivät vielä löytämättä. Kuhaa kuitenkin näkyi siellä täällä ja muutama alamittainen kävi veneessä. Muistelen vieläkin viime kesäisiä suurten ahventen parvia, joita bongasin viistoluotaimen näytöltä useampaan otteeseen. Tänä kesänä on revanssin aika, uskon, että minä ja MG ollaan hyvä tiimi. Enää ei tule MP-päiviä, vaan tulee MG-päiviä ?

Tottakai tiedän sen tosiasian, että keulis ei minulle kaloja etsi, vaan se homma minun täytyy hoitaa itse. Siitä eteenpäin kuitenkin pääsen hyödyntämään keulasähkömoottorin ominaisuuksia kalastuksessa. Kaveri, joka vähän aikaa sitten asensi MG:n omaan veneeseensä, on napsinut hyvin kaloja keulakoneen avulla. Hän sanoikin, että nykyään kuhan kalastus on kuin mustikoita poimisi. Noh, minulla on marjasanko valmiina, joko mennään? ?

Yksi eilisistä ankkuripaikoista

Alamittakuhia kävi veneessä

Nostettiin perämoottori ylös erään saaren päässä ja liikuttiin matalan yli keulakoneella ajaen

Sunnuntai-ilta tuli liian nopeasti, ensi viikonloppuna takaisin vesille!

Elovaaran Roke on tehnyt vertailuja akkujen ja kaapeleiden suhteen ja testaillut, miten Motorguidesta saadaan paras hyöty irti. Roke on jakanut testituloksia Jigikalastus ja venevarustus /Jones kalastus facebook-ryhmässä.

Juha luki Roken testiraportin ja sen perusteella teki päätöksiä meidän veneeseen tulevista komponenteista. Raportista oli iso apu ja kyllähän se oli ajatuksia herättävää luettavaa. Kun ostaa keulasähkömoottorin veneeseen, niin ei kannata nuukailla akun ja kaapeleiden kanssa, mikäli haluaa saada kaikki tehot irti keulasähkömoottorista. Raportti on luettavissa kokonaisuudessaan edellä mainitussa facebook-ryhmässä.

Alla muutamia sivuja testiraportista:
(kuvat ja tekstit Roke Elovaara)