Wuhuu, mittakala löytyi, olen niin iloinen :) Eilen oli koko päivän huippukeli ja lämpöä ja kirkkautta piisasi. Päätin lähteä illaksi kaverini kanssa kalaan, vaikka usein tuollaisilla keleillä saa pyytää tyhjää. Nyt jälkeenpäin kun ajattelen eilistä, minusta tuntuu, että Ahti sai auringonpistoksen, sillä se oli ihan eri mies kuin ennen. Voisi jopa sanoa, että höveli :)
Suunnitelmissa oli mennä suoraan “ahvenpaikalle”, jossa on viime reissuilla näkynyt joka kerta raitapaitoja. Matkanvarrelle sattui kuitenkin pari matalikkoa, joihin oli pakko pysähtyä tsekkaamaan tilanne. Ensimmäinen matalikko antoi vain pari pientä ahventa, joten kokeilimme vielä toisen etapin ennen määränpäätä.
Tämä toinen paikka antoi viikonloppuna alamittakuhaa, joten potentiaalia siitä löytyi. En kuitenkaan uskonut, että siitä löytyisi niin paljon potentiaalia, mitä luotain minulle eilen näytti. Garmin kävi ihan kuumana, hyvä ettei kärähtänyt, kun joutui piirtämään niin paljon elämää pohjaan. Tuo vempele ei ole koskaan näyttänyt niin paljon kalaa meidän veneen alle. Minulle tuli jopa vähän outo olo, kun ajattelin viime ja tämän kesän reissuja ja mietin, että olisiko jossain oikeasti ollut tällaisiakin paikkoja tarjolla. Yleensä kun näemme jossain pari kalaa, niin äkkiä pakkia ja kalastamaan.
Ollaanko oltu liian malttamattomia etsimisen suhteen, jos vasta nyt satojen, satojen tuntien jälkeen löydän ensimmäisen kerran sen OIKEAN kalapaikan. Uskomatonta. Myös se yllätti, että melko isolla matalikolla kalat nyhjöttivät loppujen lopuksi tosi pienellä alueella. Tarvitsen ehkä tehokkaamman kaikuluotaimen, joka luotaa alas, sivuille, taakse, eteen, viistoon, chirppinä ja kaikilla maailman taajuuksilla. Helpottuu se etsiminen ;)
Oi Garmin, miksi et aina näytä tältä?
Kalaa siis löytyi, mutta niitä oli tosi vaikea saada tärppäämään. Heittelin eri värejä, uittelin monia vertikaalijgejä, jigejä ja tasureita. Luotaimesta näkyi, kun kalat nousivat katsomaan. Minusta jopa tuntuu, että ne olivat kuhaparvia, jotka nousivat vieheelle. Huh huh, yleensä se on yksi tai kaksi kuhaa, mutta että parvi. Kyllä saa piirtää ison ruksin seinään eilisen jälkeen.
Ankkuroiduttiin pari kertaa kalojen päälle, mutta jostain syystä se lopetti kalantulon lähes kokonaan. Huomasimme, että parempi tyyli oli ajaa tuulen yläpuolelle ja valua siitä hissukseen kalapaikan yli. Plotterikin näyttää nyt siltä, että muutaman kerran on sitä paikkaa hangattu, ei siihen oikein enää jälkiä mahdu :)
Kalat olivat suurimmaksi osaksi noin 50 metrin alueella
Niin, ne kalat. Alamittoja kävi veneessä useampia, niitä ei jaksa enää laskea tai kuvata, sillä vihdoin ja viimein HÄN saapui. Tämän vuoden ensimmäinen mitallinen kuha. Pitihän se mitata ensiksi, sillä olen niin sokea, peloissani ja alamittojen kiroama, että en osannut sanoa, onko kala 42cm. Mittanauha kuitenkin antoi kalalle ihanan 48 senttimetrin pituuden ja minä leijailin onnesta. Pus pus Ahti, kiitos! Tämä kala saattaa olla kallein pyytämäni kuha, on nimittäin muutama tankillinen ajettu tätä etsien. Kilohinta on varmaan muutaman tonnin. Jos lukijoiden keskuudesta löytyy halukkaita ostajia, niin nakatkaa viestillä! =D
Alun perin olin jättämässä tasurit eilen kotiin ja ajattelin keskittyä jigien uittamiseen. Kaverini Mauri sattui kuitenkin kuulemaan suunnitelmani ja hänellä tippui leuka rintaan. Ei meinannut uskoa korviaan, joten hain autotallista tasurirasian matkaan Maurin mieliksi. Onneksi hain, sillä kauan kaivattu mittakalani tärppäsi siniseen Kalarosvoon. En ehtinyt uittaa sitä kuin ehkä minuutin ja heti kun laskin sen veteen, sain tärpin joka ei tarttunut. Hetken päästä uusi isku, jonka sain ylös asti. Ei pääse koira karvoistaan eikä Jaana tasureistaan. Minä en ole jigaaja, olen tasuristi. Uskottava se on.
Koko illan aikana en saanut ensimmäistäkään kalaa heittämällä. Mistä se johtuu? Sitten kun pilkin tai vertsuilin luotaimen kanssa, niin kalaa tuli. Illan aikana saatiin useita hyviä tärppejä ja kalaa olisi ollut älytön satsi, jos kaikki tärpit olisivat tulleet ylös asti. Jännä juttu, että värejä sai vaihdella tiuhaan. Tuntui, että yksi väri toimi aina yhden kalan verran ja sitten se arpa oli raaputettu. Paitsi tietenkin Maurilla, joka sai kaikki kalansa tasan kahdella jigillä :)
Tällä kyseisellä matalikolla vierähti koko ilta ja oltiin siinä yli kahteentoista. Ei siitä malttanut poiskaan lähteä, kun koko ajan oli niin helkutisti kalaa alla. Kallavedellä oli eilen paljon porukkaa ja on tainnut muillakin kala syödä. Ympärillä näkyi useita veneitä, jotka kalastivat samalla tavalla pienellä alueella tuntikausia. Kuhat olivat eilen hurjana.
Mörkö ui ohi ja minun sydän jätti muutaman lyönnin väliin
Illan aikana tuli myös haukia, mutta onneksi vähemmän kuin kuhia. Illan isoin oli Maurin 3,6kg, joka pääsi takaisin nauttimaan kesästä. Ahvenia tuli muutamia, mutta enemmän tuli kuhia.
Yhdeltätoista sain vertsuillessa vihreään jigiin tärpin, joka sekin oli kuha. Sanoin, että tämä on pieni ja alamittainen, mutta kuha oli sittenkin 47cm. Silmäni ovat alkaneet valehdella senttikaupalla, onko tämä nyt se pelätty ikänäkö? Onneksi olin ottanut tällä kertaa sen mittanauhan mukaan, varmaan olisin tuonkin kalan vahingossa vapauttanut. Eilen useampi kala olisi voinut olla hyvin lähellä mittaa, mutta vapautettiin ne ilman mittausta. Ei pitäisi liiaksi luottaa omiin silmiin.
Tämä neljäseiska tirisee pian rasvassa pannulla :)
Kuulin eiliseltä jo juttuja huikeista saaliista, jollakin kävi veneessä 40 kuhaa, toisella useampi mittakala, joista suurin yli kolmonen, erääseen veneeseen 10 mittaa ja yhdelle porukalle 8 mittaa, joista suurin 56cm. Hyvin on siis purrut kuha Kallavedellä eilen. Meidän Puattisessa taisi olla “surkein” saalis, mutta silti olen ehkä kaikista onnellisin, sillä tuntuu, että harteilta putosi viiden kilon kivi. Seuraava tavoite onkin sitten pudottaa haaviin se viiden kilon kuha, kireitä meille kaikille! :)
Hyvä että vihdoin alkoi nasahdella otettavaa kalaa. Huomasin itse saman viikonloppuna että ukko jigaili, ei saanut mitään ja minä tasuroin niin sain kuhaa. Jännä juttu. Olenkohan minäkin tasuristi ?
Oli se ihana tunne, kun vihdoin sain sen mittakalan. Ja kylläpä muuten maistui hirmuisen hyvälle, tuota voi sanoa jo harvinaiseksi herkuksi :) Näköjään sinustakin on hyvää vauhtia tulossa tasuristi =)
mahtava homma! sinnikäs yrittäminen yleensä ennenpitkää palkitaan :) kireitä loppukesän hetkiä laineilla.
Kyllä vieläkin olen hymy korvissa, varsinkin kun kuha sulaa juuri mahassa, nam :) Kireitä sinullekin!
Miksi noita kaloja pitää aina roikottaa ja kuvata nuo koukut kiinni kitusissa? Tuntevia eläimiähän kalatkin ovat. Vai onko se jotenkin “siistimmän näköistä” kun on evät pystyssä ja koukut kiinni kalassa? Miltä mahtaisi itsestä tuntua kun roikotettaisiin ilmassa koukku kiinni sieraimessa? Suosittelisin kokeilemaan.
Noh, tuota tuota. Ainakin tuo kyseinen kala oli papitettu jo ennen kuvan ottamista, joten se ei enää kärsinyt. Joskus on tosiaan otettu kuva nopeasti, kun elävällä kalalla on koukku huulessa. Ehkä olen ajatellut omahyväisesti ja halunnut saada muiston kalasta vieheen kanssa. Ne muutamat sekunnit, kun kuva otetaan, tuskin vaikuttavat kalan kokonaiskärsimykseen enää niin hirveän paljon. Reikä on jo huulessa. Ja ehkä toiveesi koukusta minun sieraimessa toteutuu joku päivä, kun aikamoiseksi eläinten rääkkääjäksi minut tuomitsit. Kivaa kesää sulle joka tapauksessa :)
Aina, joka jumalan kerta johonkin sotkeutuu valittaja. Tämä pikkusieluinen bilteman halpisvavalla onkiva, joka ei koskaan mitään saa, purkaa pahaa oloaan muiden saaliille.
Voi kuinka paljon maailmaan mahtuu valittajia!
Jaanalle onnittelut kuhasta ;)
Muuten hyvä, mutta kun en harrasta kalastusta, säälin vain kaloja jotka näiden ns. kalamiesten/naisten rääkättäviksi joituu…vähästä se on herne nenäänsä vedettävä?
Hienoa! Yrittäminen palkitaan ;)
Kiitos, vihdoinkin :)
Odotahan kun saat sen yli 70cm tai varsinkin jos on yli 80cm :D tuntuu muuten kaikki pieniltä sen jälkeen silmissä. Nimimerkki: tämän kauden isoin 76cm vasta. :)
Olisi kyllä aika huippujuttu tuon kokoinen kuha tänä kesänä, siihen vaaditaan jo hitsisti tuuria tämän taidon lisäksi ??
Ei noi kalat mut tuo jaana ?
=)
Onnea mittakuhista! Oma ennätykseni olisi uuden säännön mukaan alamittainen.
Jos minulla olisi vene, merkkaisin sen kylkeen johonkin kätevään kohtaan 42 cm pätkän. Siinä olisi nopea selvittää saaliin sopivuus otettavaksi eikä tarvisi erikseen muistaa ottaa mittanauhaa mukaan. Jos tarkka pituus pitää saada jo ulapalla, voi merkinnän tehdä kiinnittämällä mittanauha veneeseen siihen em. kätevään paikkaan.
Koska minulla ei ole venettä, olen vuollut 37 senttisen papin, joka kulkee aina mukana. Hyvä vaihtoehto sekin. Nyt kun asia tuli puheeksi, pitääkin vuoleskella uusi pappi ennen kuin seuraavan kerran pääsen kuhan pyyntiin. Edellisestä kerrasta on tosiaan jo muutama vuosi, yleensä kalastan ahventa ja siikaa.
Ja loppuun tietenkin vielä erityiskiitos mukavasta blogista!
Minulla on sellainen mittatarra odottamassa veneeseen kiinnitystä, sitten on aina mitta mukana :) Ja kiitos kehuista ?
Elekee hyvät immeiset ottako alle 45cm kuhia, niin ehtivät edes yhden hedelmällisen kudun tehdä.
Kireitä siimoja.
Tehköön jokainen kuten parhaaksi näkee, lakien puitteissa tietenkin. Minä esimerkiksi olisin ottanut sen neljäkakkosen, jos se olisi ollut ensimmäinen mittakala about yhdeksään kuukauteen. Sitten taas asia on ihan eri, jos joku saa joka reissulla kymmeniä sen kokoisia ja ottaa kaikki ruokakaloiksi. Asioita kannattaa aina tarkastella useilta eri kanteilta ja itse en koe syyllistyväni suureen rikokseen, jos vuodessa yksittäisiä neljäkakkosia otan mukaan. Toissailtana muuten laitoin neljäkakkosen takaisin kasvamaan ;)
On se jotenkin käsittämätöntä, että jopa kauppojen kalatiskiltä löytyy alamittaista kuhaa. Ihmisten ahneudella ei ole näköjään mitään rajaa.
Mitä sä itket läski,verkkopenat ottavat ne mitä niihin ui ?
Onpas täällä tosi aikuista porukkaa. Misäs kommentoija kenenkään läskiydestä mitään tietää. Vitun pelle.
Mitä ne jekkoset siellä huutelee ???