Venekuume

Mistähän lie sain kuumepöpön, mutta täällä sitä nyt sairastellaan kuumeen kourissa. Alkuviikosta olin vielä terveen kirjoissa, mutta keskiviikkona se iski. Täytyy nyt rauhassa katsella meneekö tauti itsestään ohi vai vaatiiko kenties jotain toimenpiteitä =)

Meidän Puattinen on palvellut kaksi kesää aivan loistavasti ja ollut tosi toimintavarma vene. Ikävähän sitä tulee, jos sen menen vaihtamaan. Ei minulla ole oikeastaan vielä mitään “uutta” venettä valmiiksi katsottuna ja merkkikin on vielä avoinna. Ehkä ainoat kriteerit tällä hetkellä ovat keskipulpetti/kaksi pulpettia ja moottorin teho enemmän kuin tuo Puattisen 20hp. Buster on yksi potentiaalinen vaihtoehto.

Mikäli jollakin on tulossa nyt syksyllä myyntiin vene, joka sopii minun kriteereihin, niin olkaahan yhteydessä! =)

Alkuviikosta sain Kimiltä kutsun lähteä hänen mukaansa kalaan. Maanantaina käytiin etsimässä Hirviselällä ahvenia ja minun lempparipaikat olivat tyhjiä. Liian hyvin tässä on viime aikoina mennytkin ahvensaaliiden kanssa, kun Hirviselkä on ollut tosi höveli. Eihän sellainen ahventen tulo voi loputtomiin jatkua ja maanantaina oltiinkin taas normimeiningissä eli tyhjää joka paikassa.

Tuuli oli järkyttävän kova ja puuskissa jopa 10 metriä sekunnissa. Aallokko heitteli mukavasti vettä veneeseen eikä kalastuksesta meinannut tulla mitään. Myrskyä olikin helppo syyttää kalattomuudesta, päivän aikana ei montaakaan kalaa veneessä käynyt.

En tykkää :(

Näitä kun saisi enemmän, kuin yhden

Tiistaiksi keli tyyntyi jonkin verran ja päätimme lähteä Hirviselän kautta Sotkalle. Kilon ahvenet jäivät aika kaukaisiksi haaveiksi, sillä Hirviselkä oli mykkä ja Sotkanselkä jotain ihan muuta, kuin minun unelmien kalapaikka. Mitä ihmettä sille Sotkalle on tapahtunut? Aiemmin tänä kesänä käytiin siellä ja tulos oli surkea. Tiistaina me saatiin sieltä vain kukkoahvenia?!! Melkein naurattaisi, jos ei itkettäisi. En tosiaankaan ymmärrä missä Sotkan isot, körmyniska-ahvenet ovat. Ja isot kuhat… alamitta ei paljon mieltä lämmittänyt.

Tässä vaiheessa odotukset olivat vielä suuret

Noh, jospa Sotkalla oli vaan huono päivä ja ehkä se on taas oma ihana itsensä ensi kerralla. Harvoin on niin päin, että Kallavedeltä saa isompia ahvenia ja kuhia. Tänä kesänä asia on ollut niin. Lähdettiin Sotkalta häntä koipien välissä takaisin Kallavedelle ja loppujen lopuksi rankan päivän saaliina oli vain muutamia ahvenia, kuhia ja haukia.

Kimi löytää isoimmat kuhat

Minun päivän isoin kala oli hauki, miksi tämä ei voinut olla kuha? =)

Luulin kalastavani isolla jigillä (vasen), mutta sitten katsoin Kimin jigiä, jolla oli mittaa 18cm :) Isot jigit, isot kuhat ;)

Heräsin tähän päivään taas intoa täynnä, sillä suuntana oli Hirviselkä Puattisen kanssa. Alkuviikosta Kimin kyydissä oli mukava olla ja kalastus oli rentoa, kun sai vaan istua keulassa ja odottaa, että joku muu etsii kalat. Se näytön tuijottaminen kun on välillä aika raskasta.. Tänään pääsin taas itse ohjaksiin ja halusin lähteä ajamaan samat alkuviikon Hirviselän kalapaikat läpi. Ehkä ahven olisi otillaan..

Heti aamusta luotain piirsi hyvin kalaa pohjaan ja mielessäni kuvittelin, ei kun sanoinkin sen ihan ääneen, että tästä päivästä saattaa tulla elämän paras ahvenpäivä. Kohta jigiä puri mukavan kokoinen ahven ja nyt jälkiviisaana ei voi kun voivotella, että ei olisi pitänyt kuvitella liikoja ja elämän parasta ahvenen syöntiä, varsinkaan ääneen =) Ahventen tulo nimittäin loppuu kuin seinään. Haukia saatiin vielä muutamia, mutta raitapaidat katosivat kokonaan.

Harvoin on luotain niin tyhjää piirtänyt, kuin minun maagisten sanojeni jälkeen. Niin vain Ahti tiputti minut takaisin maan pinnalle. Etsin tuntikausia ja ties miten monta pattia ja saaren penkkaa kaloja, mutta en löytänyt mitään! Olin jo luovuttamassa, kun kalakaverikin oli simahtanut keulaan, mutta yhden ankkuripaikan halusin vielä testata.

Luotain piirsi ahvenia pohjaan ja ensimmäisellä heitolla heti vajotuksessa kala tarttui kiinni. Epäilin sitä haueksi, kun niitä oli aamusta tullut useampia. 51cm kuha oli positiivinen yllätys monen tunnin tyhjyyden jälkeen. Kalakaveri heitti samaan suuntaan ja hänelläkin ensimmäisellä heitolla heti vajotuksessa kala kiinni. Se oli savupönttökamaa eli raitapaita, jonka kelpuutin kokonsa puolesta savuun. Siihen jäivät sen ankkuripaikan kalat ja vaikean päivän jälkeen oli aika suunnata rantaan.

Savage Gearin salakka ei enää toimi, tällä hetkellä Lunker Cityn Swimfish on kalojen mieleen

Jigiahventen koko vaihtelee :)

Huomenna syödään savukuhaa ja savuahventa, nam nam! Mukavaa viikonloppua kaikille, käykäähän kalassa, kun näyttäisi olevan huippukelejä luvassa =)