Verta, hikeä ja onnen kyyneleitä

Tulihan sieltä vihdoin jotain kerrottavaa blogiin. 


Tänään aamulla herätys oli puoli kuudelta, koska lähdimme 40 kilometrin päähän kalaan, tarkemmin sanottuna Sotkanselälle. 


Oltiin katseltu kartasta potentiaalisia paikkoja valmiiksi. Suunnitelmat menivät uusiksi kun määränpää läheni, sillä emme päässeetkään autolla sinne, minne alunperin suunnittelimme auraamattoman tien vuoksi. Jouduttiin myös unohtamaan kartasta katsotut pelipaikat. 

Lopulta päästiin erästä metsäautotietä noin 300 metrin päähän rannasta. Se oli ”ota tai jätä” -tilanne, ja koska sinne asti oltiin jo ajettu, ei muuta kuin kamat ahkioon ja metrin hankeen rämpimään. Matka rantaan kesti ehkä puoli tuntia ja hiki oli aikamoinen, kun vihdoin päästiin jäälle. 


Jäällä karttaselain auki, syvyyskäyriä katselemaan ja niiden avulla suunnistamaan kohti potentiaalisia paikkoja. Porukka jakaantui kahtia ja minä lähdin yksin toiseen suuntaan kuin muut. Tuli vaan joku tunne, että tuonne. Vettä oli alla viisi metriä ja katsoin kartasta erään yhdeksän metrin montun, jota kohti lähdin. Tein reikiä matkan varrelle, mutta kaloja ei näkynyt. Syvyys ei meinannut millään kasvaa, koko ajan viittä ja kuutta metriä. Kuulin viikolla vinkin, että Sotkalta oli noussut kuha kahdeksasta metristä. En kuitenkaan saanut mitään tarkempia koordinaatteja ja Sotka on aika laaja käsite. 
 
Vihdoin syvyyttä alkoi tulla lisää ja päätin kokeilla vajaasta kahdeksasta metristä. Kalarosvo avantoon ja pohjassa näkyikin heti kalaa. Kalat nousivat tasurille, mutta eivät tärpänneet vaan painuivat takaisin pohjaan. Sain kännykkään viestin ja nostin tasuria vähän ylemmäksi siksi aikaa, kun katsoin puhelinta. Kun tasuri oli paikallaan, taas nousi kaloja pohjasta. Eivät vaan ottaneet.
 
Nostin tasurirasian jäälle ja päätin kokeilla kaikki värit läpi. Ensimmäiseksi pistin Sillin ysin kiinni ja laskin tasurin pohjaan. No eikös taas kännykkä piipannut, joten nostin tasurin pari metriä pohjan yläpuolelle. Tasuri oli ihan paikallaan sen ajan, kun räpläsin puhelinta, ja kohta lähti viiva pohjasta. Nopeasti otin tukevan otteen ongesta, sillä viiva tuli kohti. Kala ui suoraan tasurille ja tärppäsi, ei tarvinnut muuta tehdä kuin vastaisku. Minulla on hyrräkelallinen venepilkkivapa, jossa on kuitusiima ja ongella saa tehtyä tosi hyvin vastaiskun. Ohjasin kalan avantoon ja nostin ylös perukkeesta. Kala oli hyvin kiinni ja tuli tosi helposti jäälle. Kyllä minä huusin ja pompin sen jälkeen! Siinä melkein onnen kyynel vierähti poskelle, vaikkei se mikään jättiläiskala ollutkaan. Kuitenkin minun suurin kuha, ennätys parani vain muutaman kymmenen grammaa, mutta parani kuitenkin. Kala oli myös suurin pilkkikalani, 1,74kg ja 55cm. Lyhyt pullukka :)

Kuha nousi jäälle kello 10.30
Minun huuto kaikui joka paikkaan ja niinpä muukin porukka tuli hetkessä minun luo hottipaikoille. Olisiko pitänyt olla hiljaa ja kaikessa rauhassa jatkaa pilkkimistä, kun kaloja kerran alla oli? Kohta ympärille ilmestyi reikiä ja kaikki yrittivät saada kuhan omaan pilkkiinsä. Siltä paikalta ei kuitenkaan enää kuhia noussut, ainoastaan joitain ahvenia.
 
Eilen epäilin Ahdin unohtaneen minun syntymäpäiväni, mutta se muisti vaan päivän väärin. Ihana synttärilahja. Tänään tuli myös toinen kuha, mutta se oli alamittainen ja lähti takaisin kasvamaan. Lisäksi sain hauen ja ahvenen. Hyvä kalapäivä ja kaloja näkyi alun vaikeuksien jälkeen kaiussa paljonkin. 



Reissu oli rankka ja kävelyä tuli paljon. Alun metsässä tarpomisen jälkeen ajattelin, että jos joskus joku ansaitsee kalan, tänään se olisin minä. Reikiä tuli tehtyä aikamoinen määrä ja tuplana tietenkin, koska kaiulle teen aina oman avannon. Lisäksi sain kuhasta haavoja käsiini ja sormet vuosivat verta koko päivän, tasurirasiat ja onget olivat ihan veressä. Joku keksi joskus nimityksen pilkkihullu, se kyllä sopii minuun täydellisesti.


Tuli muuten älyttömän paksut fileet tästä köllikästä, ei meinannut fileerausveitsi riittää. Joko tässä pitää hommata suurempi veitsi tulevia reissuja ajatellen? ;) No totta puhuen tämä kala riittää minulle taas piiiiitkäksi aikaa, jaksaa helposti pilkkiä tyhjää muutaman viikon.




Fish me luck
20

14 thoughts on “Verta, hikeä ja onnen kyyneleitä”

  1. Hienoa. Puhelin on oiva apuväline kalastuksessa. Jigeilläkin on tullu hyviä kaloja kun on kelausrytmit tms. vaihtuneet keskittymisen siirtyessä muualle. Varmasti ollu hyvät fiilikset. Toi Sotkanselkä on oivallinen kalapaikka. Sinne aion taas suunnata ensi kesänä viimeistään.

    Vastaa
  2. Kiitos. Sotkanselkä on kyllä mielenkiintoinen paikka, siellä vaan saa kävellä aika paljon, jos ilman kelkkaa liikkuu ja haluaa hyvät kalapaikat löytää. En ole montaa reissua sinne tehnyt ja kolme kuhaa tullut pilkillä. Kivahan se olisi joskus kesälläkin testata :)

    Vastaa
  3. Kuha on kyllä hieno saavutus saada pilkkimällä, onnea! Teki kipeetä nähdä nuo veret siimassa ja ajatella sormiasi :D

    Vastaa
  4. Kaikkein hienointa on että olet innostunut ja harrastat kalastusta, valtavan iso peukku siitä sinulle.

    Vastaa

Leave a Comment