Vielä yksi kaikuluotain jutska :)

Kävin tänään testaamassa uuden laiturin, saaliina vain raitista ilmaa, mutta mikäpä siinä oli pilkkiessä, kun ilma oli kuin morsian. Eli kostea. Vai miten se meni..

Sain muutamia kommentteja kaikuluotaimen käytön mahdollisista huonoista puolista pilkkiessä, eli katoaako tai heikkeneekö pilkkimistaidot luotaimen käytön myötä. Siis jos ajatellaan pilkkimistä ilman luotainta.

Itsestäni tuntuu, että pilkkiminen ilman luotainta on nykyään tosi vaikeaa, kun on tottunut koko ajan seuraamaan mitä jään alla tapahtuu. Olen oppinut paljon kalojen käytäytymisestä luotaimen hankinnan jälkeen ja oma pilkkimistyylini on muuttunut aika paljonkin. Oikeastaan nykyään avannolle mennessä toimin ihan päin vastoin, kuin ennen luotaimen hankkimista.
 
”Ennen vanhaan”, kun olin kairannut avannon, halusin ensimmäiseksi tietää syvyyden. Laskin siis vieheen pohjaan hirveää kyytiä. Sen jälkeen noin viisi kierrosta siimaa sisään ja siinä sitten pilkittiin, tuli kalaa tai ei. Ei käynyt mielessäkään, että olisin pilkkinyt muista syvyyksistä. Kuvittelin aina kalojen olevan pohjassa.
 
Nyt vasta luotaimen avulla olen oppinut (ja uskonut) sen, että kalat uivat kaikissa syvyyksissä. Nykyään avannolle mentäessä laitan ensin luotaimen avantoon, jotta näen tarkan syvyyden. Sen jälkeen näytön näkymien perusteella valitsen vieheen. Jos paikka on tuttu ja tiedän siellä yleensä olevan ahvenia, valitsen mikrotasurin. Tyhjä näyttö vaatii isoa tasuria. Jos syvyyttä on enemmän, esim. 10 metriä, saatan valita myös vertikaalijigin tai ison pystypilkin. Morria en kokeile oikeastaan koskaan ensimmäisenä.
 
Vieheen valinnan jälkeen en toimikaan vanhalla tavalla, eli pudota viehettä suoraan pohjaan, vaan lähden laskemaan viehettä pikkuhiljaa kohti pohjaa. Lasken aina puoli metriä tai metrin ja pysäytän. Seuraan koko ajan pohjan tapahtumia näytön reaalinäytöstä (näytön oikeassa reunassa oleva noin sentin kaistale). Siinä näkyy heti, jos ”pohja alkaa elämään”. 
Jos pohjasta ei lähde vielä tässä vaiheessa kukaan vastaan, lasken viehettä taas pikkuisen matkaa alaspäin. Kalat havaitsevat aika hyvin pohjasta monen metrinkin päässä olevat vieheet ja lähtevät nousemaan sitä kohti. Olen huomannut senkin, että jos viehettä laskee liian nopeasti, pohjasta vastaan tuleva kala saattaa säikähtää ja uida pois. Siksi on tärkeää pysäyttää viehe, jos kiinnostunut kala ui sitä kohti. Viehettä voi kuitenkin värisyttää paikallaan. Monet kerrat on kuitenkin käynyt niin, että kala lähtee uimaan pohjasta vastaan (matkaa useampi metri) ja tulee ihan suoraan vieheelle ja nappaa. Ei siis tarvitse tehdä mitään värisytyksiä tms., vaan pitää vain vieheen paikallaan.
 
Vanhaa pilkkimistyyliä miettiessä voin vaan kuvitella ne kymmenet kalat, jotka olen säikäyttänyt pois… 
 
Hyvin harvoin pilkin ilman luotainta ja onhan se hankalaa, kun kaikuun on tottunut. Onneksi on sen verran hyvä mielikuvitus, että näen niillä sieluni silmillä kaiun näytön, ja kuvittelen siinä sen vieheelle nousevan kalan. Pilkin siis nykyään samalla tyylillä sekä luotaimen kanssa että ilman. Lasken vieheen hitaasti pohjaan pitäen välillä taukoja. Jos ennen pystypilkki kopsahti pohjaan viidessä sekunnissa, siihen saattaa nykyään mennä minuuttejakin. Jos kalat ovat hyvällä syönnillä, ne myös lähtevät nousemaan pohjasta helpommin vastaan. 

Laittaisin tähän loppuun kuvan kaiun näytöstä, jossa iso kala lähtee pohjasta nousemaan viehettä kohti, mutta kun arkistoista ei sellaista löydy. Kaiun näyttöä voi kelata jonkin verran takaisin päin, mutta jos/kun iso kala tärppää ja saat sen jään päälle nostettua, voi olla, että tärppiä ei ehdi enää näytöstä kelaamaan takaisin. 
Fish me luck
20

Comments

  • Voisi kuvitella että kun ahven näkee vaivaa noussa pilkille väliveteen, olisi sillä pienempi kynnys haukata pilkkiäkin. Sukellus takaisin pohjaan olisi kalalle hukkareissu ja turhaa energian tuhlausta.

  • Hienoa juttua. : )
    Kyllä Jaanalla on paljon samoja havaintoja kuin itsellä. Ennen luotainta painettiin porukalla nopeaan, oltiin avannolla ehkä minuutti. Aina aloitettiin pohjasta ja sieltä hissukseen väliveteen. Tahti oli nopeaa ja työ yleensä palkittiin. Nyt sitten luotaimen kanssa käyn kalalla paljon yksikseen ja olen avannolla kauan jos siellä on elämää. Kalamäärät on ehkä tippuneet, vaikea on sanoa onko juuri luotaimen takia. Mutta onkiminen on erilaista luotaimen kanssa itsellä nykyään kuin ilman.

  • Jännä oli lukea tätä tekstiä, kun vertailit mitä teit ennen ja nyt teet kaiun kanssa. Pilkin ihan samalla tapaa nykyään kuin siekin , että tiputan pilkkiä pikkuhiljaa syvemmälle, että en römäytä pilkkiä pohjaan. Paitsi morrilla yleensä alotan pohjasta ylöspäin ja taas pompotan pohjaa välillä.

  • Tässä taidetaankin enemmän esitellä mitä hienoimpia kalastusvälineitä, itse kalastaminen on ihan sivuseikka…

  • Kiitos kommenteista. Ja tuo minun 114 euron kaiku oli kaupan edullisimpia, mutta mukava kuulla, että se on myös hienoin ;)

  • Kyllä se vaan niin on, että kehitys kehittyy ja varusteet sen mukana. Minä olen kalastanut reilun 30 vuotta ja metsästänyt muutaman vuoden vähemmän. Tuona aikana suurimmat kehityksen harppaukset ovat tapahtuneet vaatepuolella. Netti ja kaiken tiedon ja osaamisen saatavilla oleminen on toinen tosi iso juttu. Mutta itse kalastaminen, metsästäminen – saalistaminen – ei koskaan ole sivuseikka, ei sitten millään.

    Ps. vanhoihin vaatekuoseihin pääsee tutustumaan vaikkapa Muistoja-sarjassani :)

  • Onnistuukos se kalan perkaus ja fileointi, entäs kalaruokien valmistaminen? Oma laitteensahan löytyy myös fileointiin, onko sinulla sekin?

  • Jopas nyt jotain nyppii pahasti kun pitää alkaa ihan ikäväksi täällä. Monelle miehelle se on kova pala et nainen osaa kalastaa ja saa kalaakin vielä. Voi teitä :)
    t. toinen naiskalastaja

  • Olisikohan tuolla anonyymilla ollut nuo kaksi kommenttia…liittyen välineisiin ja tähän fileointiin. Ikävää, jos joku ottaa herneen nenään…

Vastaa käyttäjälle Jaana Jii Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.