Monen viikon odottelun jälkeen Kallavesi näytti parhaat puolensa. Sain kaksi uskomattoman hienoa kalaa. Kaveri vinkkasi, että kuha oli ollut syönnillään perjantaina ja useampi mittakala noussut veneeseen. Täytyihän niillä seuduilla käydä itsekin testaamassa lauantai-iltana. Kuha oli kuulemma ottanut sirppipyrstöiseen tummahkoon jigiin ja uittotyyli oli ollut värisevä.

Päästiin mestoille ja laitoin K.P Baits hybrid worm jigin muikkuvärissä uimaan. Minulla oli myös paksulla fluorocarbonilla kiinnitetty lisäkoukku jigissä kiinni. Ehdin uittamaan ja värisyttämään jigiä vain pari minuuttia, kun tunsin armottoman tärpin. Aloin kelaamaan kalaa ylös ja se tuntui painavalta. Kala tuli yllättävän helposti veneen vierelle, vettä paikassa oli 7 metriä. Haavimies oli haavin kanssa valmiina, ongelmana oli vain kalan mahduttaminen siihen. Tajusin, että kala on kuha ja alkoi jännittämään entistä enemmän onnistuuko haavihteminen. Yksi huti ja toisella sisään, huh.

Kamalan kokoinen kala, en ollut koskaan nähnyt noin isoa kuhaa livenä. Nipistelin itseäni kädestä ja ajattelin herääväni ihan kohta. No en herännyt ja kuha mötkötti edelleen haavissa veneen lattialla. Sanoinkuvailematon tunne saada tuollainen kala. Ihanaa! Kädet tärisivät ja aloin irroittamaan jigiä kalan suusta. Huomasin, että lisäkoukku oli hävinnyt jonnekin. Taisi kuhan hampaat puraista fluoron poikki. Onneksi pysyi yhdelläkin koukulla, hyvin se oli kyllä kiinni. Punnitsin kalan ja vaaka näytti 3,7kg, oma kuhaennätys parani kahdella kilolla.

Tätä kalaa voi sanoa täysin tuurikalaksi. Vaikken itse kalapaikkaa löytänytkään, tuntui kalan saaminen silti tosi hyvältä. Vähän ajan päästä sain 48 senttisen kuhan, joka tuntui aika pieneltä aiempaan mörköön verrattuna. Lisäksi veneessä kävi 43 senttinen, joka pääsi takaisin, kun sehän se vasta näyttikin alamittaiselta.

Puolen yön maissa tuli taas tajuton tärppi. Tämä kala ei tullutkaan yhtä helposti ylös, vaan jouduin antamaan sille siimaa ja se teki monet spurtit pohjaa kohti. Kala vaikutti vielä isommalle, kuin aiempi. Vihdoin sain kalan pintaan ja aika samaa kokoluokkaa se sittenkin oli edellisen jätin kanssa, vaikka elkeet olivat kuin isommalla kalalla. Kylmälaukussa oli jo mukavasti kuhaa, joten tein päätöksen, että päästän tämän toisen isomuksen takaisin punnituksen jälkeen.

Kyllähän moni varmaan miettii ja ihmettelee, että miksi hyvät ruokakalat päästetään pois, mutta siellähän ne sitten järvessä odottavat, jos tulee toisiin aatoksiin ;) Miksi ottaa kalaa, jos se ei mahdu jääkaappiin tai pakkaseen, mieluummin sitten siinä tilanteessa päästää sen takaisin. Tällä vapautetulla kuhalla oli painoa 3,9kg, joten se paransi taas minun ennätystä. En olisi tällaista viikonloppua uskonut kokevani. Lupasin kiittää blogissa henkilöä, jolta sain vinkin kalapaikasta, joten kiitos Mauri :)

Kotona yöllä oli edessä vielä kalojen fileointi ja kyllä vajaa nelikiloinen kuha alkaa olla liian iso ruokakalaksi, fileoiminen on hankalaa paksujen ruotojen vuoksi. 3,7kg kuhalla oli pituutta 73cm ja alemmassa kuvassa vieressä on 48 senttinen kuha, kokoero aika huima :)

Jos joku haluaa nähdä videon, kun vapautan ison kuhan, niin sen voi katsoa Youtubesta tästä linkistä. Eilen minulle muuten toivotettiin kalaonnea ja tässä on lopputulos, ehkä se onnen toivottaminen ei sittenkään ole niin huono juttu ;)

Tänään herätys oli puoli neljältä eli ihan hirmu aikaisin ja kyllä olisi nukuttanut makoisasti, kun tuli valvottua eilen niin myöhään. Mutta ei voi ottaa sitä riskiä, että jokin mahtava kala jäisi saamatta vain sen takia, että haluaisin mukavuudenhaluisena nukkua pitkään. Ahti ei kelloa katso, kun antejaan suo. No mutta tänään ei kuitenkaan ollut se mahtavan kalan päivä, muutama pienempi kuitenkin kävi veneessä ja yksi pääsi ravinnoksikin.

Aamulla viiden maissa ripeksi vähän vettä ja keli oli tuulinen. Veden lämpötila oli alle 14 astetta, joten viime viikonlopusta vedet eivät ole lämmenneet. Aallokko oli aikamoista ja veneen keinuminen alkoi jo vähän tuntua päässä. Kaloja ei ollut missään. Yritin tasuroida, mutta en saanut edes nousuja pohjasta. Pakko oli vaihtaa jigailuun. Ei tärpin tärppiä jigeihinkään. Neljän tunnin sikin sokin ajelun ja kaikkien hyvien luotojen tutkimisen jälkeen sain idean, että pistän vaapun vetoon. Olen aina ollut sitä mieltä, että uistelu ei ole minun juttu ja ei se ehkä edelleenkään ole, mutta voihan sitä aina välillä kokeilla. Vapatelineenä toimin minä itse, sen pidemmälle en niissä uisteluhommissa mene ;) Tai voiko sitä edes sanoa uisteluksi, jos loikoilen keulassa vapa kädessä ja ajellaan hissukseen..

Joka tapauksessa, onpas se tehokasta kalastusta, ainakin parin tunnin kokemuksen perusteella. Miten paljon te uistelijat saatte yhdellä reissulla haukia? Ehdin pitää vaappua muutaman minuutin vedossa, kun jo ensimmäinen noin kiloinen hauki oli kiinni. Irroituksen jälkeen taas muutama minuutti ja uusi hauki kiinni. Tällä menollahan hauet loppuvat Kallavedestä alta aikayksikön, nyt äkkiä vaaput pois Jaanalta.. No ei nyt sentään.

Sitten olikin varmaan tunnin ajan hiljaista. Vaihdoin aika matalassa uivan vaapun tilalle pidempi uintilevyisen vaapun, jotta sain sen vähän syvempään uimaan. Ajettiin noin 15 metrin montun päällä, kun sain tärpin. Salaa toivoin sitä kuhaksi, kun se tuli niin helposti veneen alle asti. Sitten läks ja kala otti haukimaiset spurtit kohti pohjaa. Ilman näköhavaintoakin sen tunnisti haueksi. Harmi, että se ei ollut tavoitelaji, mutta kyllä silläkin nälkä lähtee.

Sen jälkeen huristeltiin vielä jonkin aikaa ja yksi ahven käväisi veneessä. Kuhat eivät siis vieläkään suostu puraisemaan minun vieheitäni. Puolen päivän jälkeen oli aika luovuttaa päiväkalastus ja alkaa lataamaan akkuja mahdollista yökalastusta varten. Kotimatkalla meinattiin hakea lähikaupasta ruokatarpeet, mutta sitten juolahti “ilmainen” kylmälaukussa matkaava ruoka mieleen. Ruokalistalla tänään siis pannulla paistettua haukea :)

Aika paljon on tullut vettä niskaan parin viime päivän aikana. Toissa iltana kävin pikkuveljen kanssa iltakalassa muutaman tunnin ajan, minun saaliina oli “ei saalista”. Pikkuveljelle minihauki, joka lähti viemään terveisiä mammalleen. Kalaan lähtiessä keli oli lämmin ja aurinkoinen, mutta järvelle päästyä viileä ja sateinen. Viidessä minuutissa täyskäännös säätilaan, vaikka ei pitänyt enää säätiedotusten mukaan sataa. Kalasteltiin sitten sadevaatteet niskassa ja kaiku piirsi sitä surullisen kuuluisaa tyhjää. Kierreltiin potentiaalisia luotoja, mutta turhaan. Illan keskeytti jyrinä ja kovaa vauhtia lähestyvä ukkonen. Koska kalojakaan ei näkynyt, luovutettiin kymmeneltä. Kotimatkalla pikkuveli kysyi, että mistähän niitä kaloja voisi löytää? Nauroin vaan, että minä olen väärä ihminen siihen vastaamaan. Aika monta tuntia olen niitä kaloja etsinyt viimeisten viikkojen aikana.

Eilen illalla päätettiin lähteä kalaan uusin odotuksin. Aamuksihan oli luvattu sadetta, päiväksi lisää sadetta ja alkuillaksi vielä viimeiset pisarat pilven hattaroista. Mutta niinhän sitä sanotaan, että kala syö hyvin sateen jälkeen eli ehkäpä kuha veneeseen..

Lähdettiin kahdeksan maissa ja suunnitelmissa oli mennä etsimään Hietasalon ympäristössä pyöriviä kuhia. Satamasta Hietasaloon hurauttaa 10-15 minuutissa, joten vähän kahdeksan jälkeen piti olla pelipaikoilla. Piti. Voi kamala, että sitä vettä muuten olikin satanut paljon. Vene Puattinen oli surullisena ihan kallellaan laiturissa satoja litroja vettä sisuksissaan. Olin järkyttynyt. Yhdessä päivässä semmoinen määrä vettä. Olisin jo epäillyt ilkivallaksi ja että joku on käynyt muutaman saavillisen kaatamassa vettä meidän veneeseen ellei satamassa olisi ollut enemmänkin niitä kallellaan olevia surullisia veneitä. Kannattaa muuten muidenkin käydä omia puattisia vilkaisemassa, ihan varmuuden vuoksi. Pari venettä oli aika täynnä vettä, ei ehkä montaa tuollaista sadepäivää kestä pinnalla.. Ja tänäänkin säätiedotus lupailee taas märkää.

Tunnin ja päivän kuntoilujen jälkeen vene oli tyhjä ja matka sai alkaa. Pieni jännitysmomentti oli vielä siinä, kun akkulaatikkoonkin oli mennyt vettä, että päästäänkö ylipäätään lähtemään. Kaikki pelasi kuitenkin onneksi normaalisti. Lähdettiin Hietasaloa kohti ja alettiin kiertämään tuttuja luotoja. Pienempää ahventa oli joka luodolla liikenteessä ja ne kävivät repimässä tasuria koko ajan. Kiinni eivät kuitenkaan tarttuneet. Yksi erehtyi puraisemaan kovemmin, kun kävin pomputtamassa Kalarosvolla pohjaa ja nostin sitten nopeasti pari metriä. Kala ampaisi pohjasta perään ja tärppäsi. Pannukarkea ahven ja minun päivän ainoaksi jäänyt kala. Eli ne kuhat piileskelevät edelleen..

Pikkuveli sai toivomansa ruokakalan: parikiloisen hauen. Puolen yön jälkeen lähdettiin satamaa kohti, kun Kallavesikin hiljeni täysin. Veden pinta oli niin peilityyni, että venettä oli vaikea ohjata, kun kaikki heijastui veden pinnasta. Varsinkin satamassa sai mennä kieli keskellä suuta, kun joka ikinen vene näkyi kahtena. Sain kuitenkin Puattisen parkkiruutuun, yllättävän hyvin se näköjään jo onnistuu *koputtaa puuta*.

Viime yönä olin hakemassa juhannuskuhaa ruokapöytään, mutta valitsin vahingossa pikkuisen liian pienen kalan. Kallavedellä kuhan alamitta on 42cm ja käytin veneessä 7 milliä liian lyhyttä kuhaa. Toisaalta, eipä siitä kalasta viisi henkeä olisi hirmuisesti syönytkään..

Koskaan en ole kalastanut koko yötä ja mukava kokemushan se oli lämpöisenä kesäyönä. Lähdettiin puolilta öin järvelle, kun aurinko oli laskemassa. Kalastettiin aluksi aika lähellä Kuopion matkustajasatamaa ja koska keli oli tyyni, ihmisten juhlinta kuului hyvin veneeseen. Toiset viettää yönsä bilettäen, toiset kalastaen :) Ensimmäinen kala nousi veneeseen yhdeltä, se oli pieni ahven. En ole koskaan saanut siihen aikaan kalaa, näköjään niillä on nälkä myös öisin. Siirryttiin vähän ennen auringonnousua Kelloselälle. Aurinko nousi tänään 3.04. Kuviahan minä räpsin taas pitkin yötä, niin nättiä..

Kolmen maissa sattui hauska ja jännä juttu. Olin ajamassa erästä luotoa kohti ja noin 20 metrin päässä veneestä hyppäsi iso kala ilmaan. Varmaankin lohikala, joka söi pikkukalaa tai joitain pörriäisiä. Vettä oli alla parikymmentä metriä ja kala oli ihan pinnassa. Näin kun kala jäi uimaan pinnan läheisyyteen eikä sillä ollut aikomustakaan mennä syvempään. Otin äkkiä virvelin ja aloin heittämään Kuusamon Kummaa. Kala ui selkä pinnalla ja näimme koko ajan missä se meni. Heitin Kummaa varmaan viisi kertaa aina kalan “nenän eteen”, mutta kala ei ollut kiinnostunut. Vaihdoin Bete Loton, jolla heitin varmaan 10-15 kertaa kalan vierelle, mutta ei tärppiäkään. Seurasimme kalaa veneellä ja se oli tosi outoa, näimme kalan koko ajan eikä se säikähtänyt venettä ollenkaan. Kalan ympärillä näkyi välillä ihan pientä, muutaman sentin mittaista pikkukalaa, jotka uivat pintaan. Lopulta kala taisi painua syvyyksiin, olisi kyllä ollut mielenkiintoista tietää mikä se oli.

Pieniä ahvenia tuli muutamia yön aikana. Syönti oli kyllä tosi huonoa koko yön, kalaa oli alla, mutta perinteiseen tapaan: niitä ei kiinnostanut. Pari parempaa tärppiä irtosi ennen kuin ehdin nähdä mistä kaloista oli kyse. Ja se kuha, se taisi tulla joskus viiden maissa. Kuhan syöntipiikki viime yönä kesti viisi minuuttia. Ensin minulle nousi himpun alamittainen ja eikös kalakaveri repäissyt lähes 50 senttisen heti perään. Mutta ne kaikista isoimmat ovat vielä löytymättä, mistä ihmeestä niitä voisi etsiä?

Kun päivä kirkastui aamulla, kalat muuttuivat entistä nirsommiksi. Aurinko paistoi tosi lämpimästi jo kuudelta ja taivas oli lähes pilvetön. Muutaman tunnin vielä jaksoin ahkerasti yrittää sitä mittakalaa, mutta turhaan. Kotiinviemisinä oli siis yksi mitallinen kuha, fileen kilohinta varmaan semmoiset 30 euroa ;)

Viikonlopun kalastelut ovat taas paketissa ja tavoitekalani kuha jatkaa edelleen eloaan Kallavedessä. En nähnyt siitä vilaustakaan. Kovasti kyllä yritin ja eilenkin järvellä meni melkein puolille öin. Käväistiin kotona käyttämässä silmiä kiinni ja taidettiin olla tänään aamulla ekoina vesillä. Aika turhaan tuli kartutettua univelkaa, sillä tänään saaliina oli vain yksi noin 1,5 kiloinen hauki.

Isot kalat ovat olleet piilossa monta päivää. Silppua löytyi tänäänkin joka paikasta, mutta parvien alla normaalisti kyttäilevät körmyt olivat poissa. Viisi tuntia jaksettiin etsiä kaikuluotaimen avulla isompia kaloja, mutta kun siellä oli tyhjää, niin eipä sitä huvin vuoksi jaksanut tasuria heiluttaa. Kierrettiin ties kuinka monta luotoa Hietasalon ympäristössä ja hämmästelen oikeasti miksi siellä ei ollut kalaa.

Ihan pikkuisen turhauttaa, mutta onneksi keli oli ihana. Välillä oli ihan peilityyntä ja yhdessä vaiheessa jopa tuntui, että merinovillakerrasto, toppahousut, pipo ja paksu kelluntatakki olivat liikaa. Ai miten niin muka “ylipukeutunut”? :) Jokohan sitä juhannuksen jälkeen uskoisi kesän tuloon ja jättäisi toppahousut kotiin.. Mutta olen aikamoinen vilukissa, mieluummin liian lämmin kuin kylmä. Onhan se tietysti vähän outoa, että minun kalastusvaatteet ovat samat ympäri vuoden..

Niin, otsikko jo kertoikin, että haukia tuli. Eilen illalla sain pari 1-1,5kg pötkylää tasurilla ja koska pakastin on täynnä, kalat pääsivät takaisin. Tänään tasurit eivät toimineet ollenkaan. Heittelin jigejä ja kokeilin eri värejä. Heitän yleensä vain 1-3 heittoa yhdellä värillä ja kyllä sen nopeasti huomaa, mikä väri toimii. Esimerkiksi pari viikkoa sitten värin vaihdon jälkeen 36 senttinen ahven nappasi ekalla heitolla, kun vaihdoin toimivan värin..

Tänään muutaman eri värin jälkeen pistin tumman vihreän jigin, jossa oli hilettä. Heitin suunnilleen samaan kohtaan, mihin aiempiakin värejä. Kun väri on oikea, merkki tulee aika nopeasti. Tällä kertaa merkki tuli muutamassa sekunnissa, jigi ei ehtinyt laskeutua edes pohjaan ja luulin sen tarttuneen johonkin verkkoon tai kasveihin veden alla. Aloin kelaamaan ja sitten vasta tajusin, että kalahan siellä on kiinni. Aika syvälle oli hauki jigin puraissut, mutta hyvin sain sen kuitenkin irroitettua. Tämäkin yksilö pääsi lopulta jatkamaan matkaansa. Silloin näköjään tulee haukia, kun niitä ei niin tarvitsisi, mutta odotappas kun löydät netistä jonkun herkullisen haukipullien ohjeen ja päätät käydä hakemassa muutaman hauen Kallavedestä raaka-aineeksi. Parin kolmen viikon yrittämisen jälkeen haukipullaresepti saattaa vaihtua lihapullareseptiin, nimimerkillä kokemusta on.

Eilen tuli vuosi täyteen siitä, kun perustin blogini viime kesänä. Aika on mennyt nopeasti ja menneisiin 12 kuukauteen mahtuu paljon mukavia kalajuttuja.

Tälle viikonlopulle on luvattu todella hyvää kalastussäätä, jos verrataan viime viikonlopun hullun tuuliseen keliin. Neljä metriä sekunnissa ei tunnu missään. Eilen kävimme iltakalassa ja ai että se kalastus oli taas mukavaa muutaman päivän tauon jälkeen. Veden lämpötila on nyt noin 11-12 astetta, eli suurta muutosta ei viikon takaisesta ollut tapahtunut. Olen seuraillut kalastuskeskusteluja netissä ja kuhaa on noussut noin kuudesta metristä. Itsehän sain pari viikkoa sitten kaksi kuhaa juuri niistä syvyyksistä.

Eilen sotasuunnitelma oli siis kierrellä 5-7 metrin vettä. Eivät kai ne kalat nyt syvempään ole menneet, kaiken järjen mukaan ennemminkin matalampaan…? Mentiin ensin eräälle vitosen luodolle ja kaiku piirsi niin paljon kalaa, että en meinannut housuissani pysyä. Uittelin tasuria ihan onnessani ja muistin miksi rakastan kalastusta niin paljon. Reaaliaikaista tositeeveetä siitä, kun nostelet ruokakaloja veneeseen. Kaaria sinkoili näytöllä sinne tänne, mutta ei näköjään ensimmäinen tasurin väri kiinnostanut. Äkkiä toinen väri kokeiluun. No ei sekään ollut vielä ottiväri. Kymmenen värin jälkeen ajateltiin vaihtaa maisemaa :) Tämän patin kalat olivat iloisen leikkisiä, mutta kylläisiä. Kummallista, mutta en saanut edes tärppiä, vaikka ihan hyvänkokoista kalaa oli kilotolkulla alla.

Tuuli tyyntyi pariin metriin sekunnissa iltaa kohti ja pilvetkin hävisivät pikkuhiljaa taivaalta. Taas se ihana Suomen luonto vilautteli parastaan ja houkutteli minut räpsimään kymmeniä kuvia. Kyllä kauniit maisemat tekevät kalareissuista vieläkin ihanampia. Harmi kun kännykkäkuvaan ei saa vangittua sitä, minkä livenä näkee ja järkkäriä en osaa käyttää (ja se on hankala kantaa takin povarissa ;))

Kelin muututtua täydelliseksi, päätimme vihdoin lähteä testaamaan Kelloselkää. Sehän on kuuluisa kuhamesta ;) Kierreltiin kolmisen tuntia ympäriinsä noin 5-8 metrin vettä. Ihmettelimme, että mitä on tapahtunut, kun joka paikassa on aivan tyhjää. Ei edes silppuparvia uiskennellut missään, niiden avulla kun saattaisi isompaakin kalaa löytyä. Suurimman osan illasta tasuroin, mutta heittelin myös jonkin aikaa jigejä. Kokeilin muutamia värejä, mutta ei merkin merkkiä mihinkään. Aurinko alkoi laskea ja Jaana kaivoi taas kännykkää taskusta, pakko ottaa muutama räpsy tuosta ihanasta uniikista tapahtumasta, joka tapahtuu vain joka päivä :)

Koti ja oma sänky alkoivat houkutella kalojen hiljaiselon vuoksi. Ajateltiin kuitenkin kokeilla vielä yksi “pilkkipaikka”, vaikka siellä syvempää olikin. Hurautettiin siihen ja vihdoin löytyivät silppuparvet ja isommatkin kalat. Minulle ei tietenkään kaloja noussut, mutta kalakaveri nappasi oikein kommeen kuhan.

Tarinahan menee niin, että viime syksynä ostin Joensuun Tommilta Kalarosvo-tasurin, se oli väritykseltään sininen. Viime talvena kävin 50 kertaa pilkillä ja joka ikinen reissu uitin tasuria. Uimaan se siis on oppinut :) Ihan hyvä ja kaunis tasuri, mutta väri totaalisen väärä Kallaveteen (olen saanut sillä vain kaksi kalaa). No mistäs minä sen olisin tiennyt, ostopäätöksethän tehdään ulkonäön perusteella :) Eilen taas uitin tasuria kauan aikaa laihoin tuloksin.

Noh, eilen kalakaveri kysyi, että voisiko hän kokeilla sitä, ensimmäistä kertaa elämässään. Ilman muuta, itse en saanut sillä mitään, joten kalastakoon tyhjää sillä. Karman laki vai mikä, mutta kohta nousi veneeseen hauki. Sinisellä rosvolla. Muutama minuutti ja veneeseen nousi kateutta herättävä kuhan köllikkä. Sinisellä rosvolla. Tämä se on sitä kalastusta parhaimmillaan, kun saa tositeeveestä seurata, miten kuha nousee hyvin rauhallisesti pohjasta, ui määrätietoisesti tasurille ja samassa hetkessä vieruskaveri tekee hirmuisen vastaiskun. Näytöstä näin, kun oma tasuri jäi surullisena ja yksinäisenä pohjaan uimaan. Kyllähän se käsiala tässä varmasti vaikuttaa myös paljon, minä en taida osata uitella tasureita tarpeeksi houkuttelevasti, vielä. Yllättävää oli, että kalat olivatkin 10 metrissä, sen kun olisi jo alkuillasta tiennyt… Tai sitten kala söi vaan auringonlaskun aikaan ja minä en niihin karkeloihin ehtinyt. Kokeilin itsekin vielä sitä sinistä rosvoa. Ei mitään.