On takana taas ja kuten tavallista, tuli käväistyä kalalla. Vene oli valmiiksi trailerilla, joten käytiin taas kalastelemassa vähän vieraampia paikkoja. Perjantaina suunnattiin Julkulan kautta Pohjois-Kallavedelle ja siitä suoraan Kelloselälle. Minulla nimittäin olisi yksi kana (kala) siellä kynittävänä. En ole teillekään kertonut, sillä oikeastaan ei ole mitään kerrottavaa, mutta viime maanantaina siiman päässä oli iso kala. Pahoin pelkään sen olleen kuha ja oikeastaan koko viikon yöunet ovat olleet katkonaisia sen kalan takia. Se olisi ollut elämäni suurin kala.

Ja varmaan huomasitte tuon konditionaalin. Olisi ollut. Siinähän siis kävi sillä tavalla, että kala ei tullut veneeseen asti. Juuruksella jokin aika sitten karkuutin myös ison kalan ja se saattoi johtua liian “löysästä” vavasta. No enhän minä kerrasta opi, koska sillä samalla vavalla taas vertsuilin. Iskeppä sitten vastaisku ja koukku jättiläiskuhan leukaluuhun keitetyllä spagetilla. Huoh. Siitä päivästä lähtien Jaanan vertsuvapana toimi jäykempi ja lyhyempi vapa.

Perjantaina siis lähdettiin hakemaan sitä kuhaa kotiin. Ajoin suoraan samalle spotille ja laskin saman jigin pohjaan. Arvata saattaa, että mitään ei tapahtunut. Varmaan se kuha naureskelee jo ihan uusilla vesillä. Yritän unohtaa sen fisun, mutta vaikeaa se tulee olemaan.

Viikonlopun sää oli ihan ok, vaikka aika kovaa tuuleksi. Ei kuitenkaan liian kovaa, joten vesille päästiin. Perjantain kalasaldoksi jäi kaksi haukea. Molemmat tulivat Kalarosvoilla. Tilasin venepilkintään lyijyisiä tasureita ja kyllä se Tommi osaa, nättejähän nämä ovat kuin mitkä. Ja uivat tosi hyvin painoonsa nähden. Mukava uitella vähän kovemmassakin aallokossa, kun luotaimessa näkymisessä ei ole mitään ongelmia. Kotiin palatessa kylmälaukku oli tyhjä, sillä hauille ei ollut nyt kysyntää. Mieli on tehnyt rantakalaa jo monta päivää, joten lauantaille oli kovat odotukset.

Lauantaina lähdettiin aamupäivällä Sotkalle. Enää en uskalla ihan aamutuimaan lähteä, sillä parin viikon takainen sumuinen sunnuntai kummittelee mielessä. Oltiin Sotkalla yhdeksän jälkeen ja keli näytti hyvältä. Kuitenkin jostain kumman syystä ihan yhtäkkiä se sama helkutin sumu tipahti päälle jostakin. Rannassa ei näkynyt vielä mitään, mutta kun saatiin Puattinen vesille, eikös se harmaa harso ilmestynyt nenän eteen.

Täytyi ottaa käyttöön plan b, sillä alun perin suunniteltiin menoa eräälle uudelle ahvenpaikalle vajaan 10 kilometrin päähän. Jäätiin sitten perinteisille, läheisille kuhamestoille ja koko päivähän se siinä hurahtikin tyhjää kalastaessa. Hassuja nuo kalat välillä, kun leikkivät piilosta. Päivän saldona minulla kaksi haukea ja alamittainen kuha. Niin jäi rantakala haaveeksi lauantainakin.

Kokeilin vähän erilaista pyrstöä tasuriin. Toimii.

Syksy tekee tuloaan ja vedet viilenevät. Hankittiin Ursuitin paukkuliivit kelluntavaatteiden kaveriksi ja onhan nuo helpommat pitää päällä, kuin pelastusliivit. Tätä kuvaa katsellessa päässä tuskin pyörii laulu: hotti, hotimpi, hottis. Että voi ihminen näyttää hömpsäkkeelle, mutta eipähän tuonne järvelle hienostelemaan mennä, vaan kalastamaan :) Nimimerkillä: Tykkään käyttää miesten XXL-toppahousuja ;)

Tänään saatiin 2/3 lapsista suostuteltua mukaan veneilemään ja kalaan. Laskettiin vene vesille Pirttilahdesta ja lähdettiin etsiskelemään kaloja. Muutaman kerran on talvella käyty niillä seuduilla pilkillä, mutta veneellä ei koskaan. Tavoitteena oli saada kaloja, koolla tai lajilla ei ollut mitään merkitystä.

Kalat olivat edelleen piilossa ja aamupäivä etsiskeltiin niitä saarien välistä. Eihän se lasten kalastusmielenkiinto kauan pysynyt yllä, kun mitään ei tapahtunut siiman päässä. Vihdoin löydettiin paikka, joka antoi minulle kymmenen minuutin sisään kolme merkkiä. Vertikaalijigillä sain pari kuhaa ja hauen. Nopeasti laitoin samanlaisen jigin molemmille lapsille. Harmi vain, mutta syönti loppui kuin seinään. Iltapäivällä sain vielä yhden kuhan heittelemällä, mutta lapsilla saldo jäi yhteen tärppiin. Toinen lapsista tokaisikin tyhjän reissun jälkeen, että nyt minä tiedän, miltä isistä aina tuntuu :)

Viikolla tein vähän vahvempia perukkeita ensi viikonloppua varten. Apuna minulla oli apulainen, josta ei ollut apua :)

Ja miksikö vahvempia perukkeita? Sen te kuulette ensi kerralla ;)

Viikonloppu oli taas aika tuulinen, joten sehän haittasi kalastelua melko paljon. Perjantaina sain kutsun uisteluveneeseen ja suuntana oli Suvas. Lauantaina siellä oli kisat, joten perjantaina oli treenipäivä ja pääsin taas tutustumaan uisteluun. Pikkuhiljaa se tuntuu koko ajan mielenkiintoisemmalta harrastukselta :)

Olen kuullut juttua Suvaksen mahtikaloista ja lohiakin sieltä on kuulemma lähiaikoina noussut. Kyllähän se jännitti lähteä sinne ja henkisesti jo varauduin lohen kanssa taisteluun. Tuuli oli pahin ikinä, mitä olen vesillä ollut. Ei olisi meidän Puattisella tullut mitään. Sen verran lensi aaltojen myötä vettä “konepellille”, että Puattinen olisi ollut litimärkä välittömästi. Onneksi uisteluvene oli sen verran iso, että uistelu sujui tuulesta huolimatta hyvin. Paukkuliivit kyllä viritettiin jokainen päälle, sillä riski laidan yli lentämiseen oli iso :)

Jos keli oli huono, niin kyllä oli kalantulokin. Muutama noin kiloinen hauki kävi päivän (!) aikana veneessä ja epäilin niitä Suvasjuoruja höpöhöpöjutuiksi. Jos olen uistelugurun kanssa Suvaksella ja kylmälaukussa ei päivän päätteeksi ole mitään, voiko se johtua muusta kuin tyhjästä järvestä.. Vai minun huonosta karmasta.

Iltapäivällä päällemme saapui kaatosade ja ukkonen, ja kun salama iski välittömän jyrähdyksen kera kaksi kertaa päämme päällä, päätimme lähteä rantaa kohti. Olimme salamalle aika potentiaalinen kohde kahdeksan veneessä töröttävän vavan vuoksi. Ukkonen oli onneksi kiltti ja antoi meidän ajaa rantaan. Kaloja ei tullut, mutta kokemusta taas siitäkin edestä. Ehkä kymmenen vuoden sisään hankin jotain uistelukampetta itsekin ;)

Lauantaina kisapäivänä Ahti oli antanut kalaa ihan reilulla kädellä. Kannatti jättää minut pois veneestä, sillä kalaa oli noussut 47kg.

Me ei itse uskallettu lähteä lauantaina veneellä minnekään. Tuuli oli yksi kesän pahimmista, joten hoideltiin pakollisia asioita ja käytiin maakuntamatkailun lomassa heittelemässä muutamilla rannoilla. Mitäänhän me ei saatu ja olen taas entistä iloisempi omasta veneestä. Kesä olisi varmaan ollut aika hiljaista aikaa kalasaaliiden suhteen, jos olisi pitänyt rannoilta heitellä.

MP Juankoskella

Sunnuntaina tuuli alkoi tyyntyä ja iltapäivällä tuulilukemat olivat kalastuksen kannalta erittäin mukavat. Pohjois-Kallavesi on jäänyt vähemmälle kalastelulle, joten laskettiin vene Julkulasta vesille ja lähdettiin tutkimaan paikkoja.

Viime aikoina kuhat ovat olleet yli 10 metrissä ja tottakai etsittiin niistä syvyyksistä kalaa. Joka paikassa oli kuitenkin tyhjää ja epätoivoisena kokeiltiin jopa 15 metristäkin. Ei mitään. Kalakaveri sitten ehdotti matalampaa ja vaikka olin varma, että kuhaa ei matalasta löydy, suostuin ehdotukseen. Hämmästys oli suuri, kun kalakaverin tasuria puraisi alamittainen kuha seitsemästä metristä. Outoa, oikeastaan koko kesänä ei olla noin matalasta kuhaa löydetty.

Vertikaalijigasin K.P Baitsin isolla vihertävällä v-pyrstöisellä kalajigillä. Tuttuun tapaan tiputin jigin pohjaan ja pomputin muutaman kerran ja nostin jigin hieman pohjan yläpuolelle. Näin kalan ponkaisevan pohjasta jigin perään ja olin varma hauesta. Sanoin kalakaverillekin, että ei tarvitse haavia, se on hauki. Kun kala tuli pintaan, se paljastuikin kuhaksi. Taas ne kuuluisat hauen elkeet, mutta hyvin ovat kuhat saaneet minua tänä kesänä huijattua matkimalla haukea. Äkkiä sittenkin haavi, sillä kala tuntui olevan huonosti kiinni. Kello oli viisi, kun mukava 44cm ruokakala pääsi haaviin.

Laskin jigin takaisin ja sama toistui. Uusi kala ampaisi pohjasta ja tärppi tuntui jo paremmalta. Jee, kohta on kuhakeittoainekset kylmälaukussa. Mutta tämähän ei sitten ollutkaan kuha, vaan pieni hauki. Hauki pääsi kasvamaan ja enää en saanut kaloja tärppäämään.

Kalakaverin pilkkiin tarttui töpöhäntäinen hauki

Kierreltiin illan mittaan vielä erään saaren ympäristössä ja kalaa ei näkynyt edelleenkään syvemmässä, kaikki kalanäytöt olivat alle kahdeksassa metrissä. Ilta alkoi hämärtymään ja maistoin kermaisen kuhakeiton jo suussani. Vitsit, jos saisin vielä toisen kuhan, niin keittotarpeet olisivat kasassa. Päätettiin käydä vielä pikaisesti testaamassa ensimmäisen mittakuhan antanut spotti. Kello oli puoli kahdeksan ja ihan pian pitäisi lähteä satamaan. Tein perinteiset “muuvsit” eli vertikaalijigi pohjaan, pomputus ja ylös. Sieltähän se tuttu viiva taas lähti perään, kohta haavissa napotti kuha 45cm. Sitten joutikin kotiin :) Monipuolinen kalastusviikonloppu takana ja tulihan sitä kalaakin, kun sitkeästi jaksoi yrittää.

Kello herätti tänään viideltä ja Sotka kutsui. Tuuliennusteet näyttivät kerrankin nollaa.

kuvakaappaus www.ilmatieteenlaitos.fi

Menomatkalla tien vierustoilla oli epäilyttävän paljon sumua ja mieleen hiipi perjantainen kaikkien aikojen sankin sumu Kallavedellä. Olisikohan Sotkalla yhtä paha tilanne.. Perjantaina sumu alkoi hälvenemään vasta kymmeneltä, sehän tarkoittaisi tuntikausien palloilua sumun keskellä. 

Pelko osoittautui oikeaksi. Sumua oli, ja vielä paljon enemmän kuin perjantaina. Rannassa oli kuin valkoinen seinä, järvelle ei nähnyt yhtään mitään. Melkein jo iski ahtaan paikan kammo, vaikka ympärillä oli aakeeta laakeeta kilometritolkulla.

Sumu alkoi heti veneen viereltä ja jouduttiin ajelemaan muutaman kilometrin tuntinopeudella, kun ei nähnyt esimerkiksi järvellä mahdollisesti olevia verkkoja. Onneksi oli plotteri ja eihän rannasta olisi päässyt edes lähtemään ilman sitä, mutta ihme juttu, että vaikka seurasin koko ajan plotterista minne ajoin, aloin vahigossa pyörimään ympyrää. Mutta kun kalalle on päästävä, niin silloin sinne on päästävä. Vaikka hitaasti, kunhan varmasti.

Kolmen tunnin aikana edettiin ehkä pari kilometriä. Ei löydetty edes kaloja, joka paikassa oli aavemaisen tyhjää. Yhdentoista maissa alkoi pikkuisen näkymään sinistä taivasta sumun keskeltä. Sumun väistyttyä luotain alkoi myös näyttämään kaloja. Syönti oli kuitenkin todella huonoa.

Puolen päivän maissa sain reilusta 10 metristä päivän ainoan mitallisen kuhan. Kalalla oli painoa 1,25kg ja sen kokoinen on jo ihan mukava ruokakala. Kuha iski isoon sinertävään vertikaalijigiin. Tiputin jigin pohjaan ja lähdin nostamaan hitaasti ylöspäin. Silloin ampaisi pohjasta nopea viiva kohti jigiä ja tärppäsi. Saatiin kala haaviin ja samassa se sylkäisi kaksi kiiskeä suustaan, sillä ilmarakko tuli suuhun.

Ai niin, jostain sumun keskeltä veneeseen pölähti miljoona kirppua vai mitä lie öttiäisiä olivatkaan. Vaatteet olivat täynnä tummia pisteitä eli ötököitä. Ja ne purivat! Lensivät korviin, naamaan, suuhun, vaatteiden alle.. Laitoin yhtä todella tehokasta hyönteismyrkkyäkin, ei se auttanut mitään. Huomenna on varmaan vartalo täynnä jotain paukamia. Se oli kuin kidutuskammio, sillä normitilanteessa olisi voitu ajaa niitä karkuun, mutta nyt ei. Oli kyllä viimeinen kerta, kun tuommoiseen sumuun lähden.

Iltapäivän saldona oli yksi parisataa grammainen ahven. Päivän kokonaistulos oli heikko, mutta ei sentään mp ja veneen paras tulos kuitenkin ;)

Eilen käytiin testaamassa Juurusvettä, sieltä ei ole paljon kerrottavaa. Muutama alamittainen kuha, mutta siihen se jäikin. On se vaikea vesistö sokkona lähteä pörräämään. Siellä on niin paljon syvää vettä, että se soveltuu ehkä paremmin uistelijoille. Juurusvesi saa olla minulta rauhassa ainakin tämän vuoden. Jos joskus saan tarkkoja koordinaatteja joltain lahjaksi, niin suatanpa käävvä testoomassa, mutta muussa tapauksessa annan luovutusvoiton Juurukselle :)

Sain eilen mahdollisuuden lähteä uistelugurun veneeseen päiväksi. En ole koskaan uistellut, joten odotin päivää innolla. Oli mukavaa päästä seuraamaan uistelua niin läheltä. Lähtö oli yhdeksältä ja ajoimme aluksi Puutossalmen suunnille. Koko Kallavesi vaikutti olevan paksun sumun peitossa, mutta matka sujui sumusta huolimatta hyvin. Koskaan en ole tuollasta sumua nähnyt, saati ollut vesillä sellaisessa kelissä. Vähän jännitti istua “etupenkillä”, kun ikkunasta ei nähnyt kerrassa mitään. Onneksi veneessä oli tutka ja hyvä kuski :)

Ottipaikoille päästyä alkoi armoton show. Vapoja, siimoja, vaappuja, laukaisijoita, puntteja, plaanareita ja takiloita siellä täällä. Katsoin vaan huuli pyöreänä miten palaset loksahtelivat kohdalleen ja kohta oli veneen katolle viritetty rivi vapoja. Tuohon vaaditaan jo jonkin verran kokemusta, jotta saadaan kaikki nätisti järjestykseen.

Ei mennyt kauaakaan, kun ensimmäinen vapa ilmoitti kalasta. Minulle iskettiin vapa kouraan ja käskettiin kelata. En ollut koskaan edes koskenut uisteluvapaan, sehän oli valtava. Aloin sitten kelaamaan kalaa olemattomilla lihaksilla ja vaikka kala paljastui vain kilon haueksi, hauikset olivat maitohapoilla.

Huh huh, toivottavasti noiden yhdeksän muun vavan vaaput olisivat edes vähän aikaa kaloilta rauhassa. Antakaa minun hauisten palautua.. Toiveeni kuultiin ja sain hengähtää vähän aikaa.

Pian taas joku vapa ilmoitteli kalasta. Nyt oli isompi ja minä riskinä naisena sain taas kunnian kelata kalan veneeseen. Päivän päätteksi ehkä kylmäkääreitä käsivarsiin, jos sama meno jatkuu.. Kala oli ihan mukavan kokoinen hauki.

Uisteltiin eri paikoissa olevia penkkoja ja pieniä kaloja kävi vähän väliä veneessä. Ensimmäinen kuha löytyi Ritoniemestä ja juuri kun alettiin etsimään lisää kuhia, moottori sammui. Joku oli arvioinut tankissa olevan bensan määrän alakanttiin ja siinä sitä sitten oltiin keskellä järven selkää ilman bensaa :)

Onneksi kalakaveri sattui juuri olemaan Kuopionlahdella Puattisella ja lupasi rientää hätiin kanisterin kanssa. Pienen pakollisen tauon aikana sain pilkkiä, mutta kyllähän se uisteluvapa on vähän liian järeä pilkkivavaksi :)

Apu saapui paikalle ja saatiin tankkiin bensaa. Loppu hyvin kaikki hyvin. Edessä oli vielä viimeisen paikan testaus, joten lähdettiin jatkamaan matkaa. Kurvattiin kohdepaikalle ja “pojat” virittelivät siimat nätteihin riveihin. Viimeinen paikka antoi useampia kuhia ja sain taas treeniä käsivarsiin.

Vedossa oli vain Sepeteus-vaappuja ja suurin osa kaloista tuli yhdellä tietyllä värillä. Ja jotta kuulostaisin jo puoliammattimaiselta uistelijalta, niin kerrottakoon, että kalat tulivat sadan gramman puntin takaa :)

Päivä oli aivan mahtava, seura oli aivan mahtavaa ja keli oli aivan mahtava. Isoja kaloja ei löytynyt, mutta sillä ei ole mitään merkitystä. Ehkäpä ensi kerralla ;) Kiitos vielä Sepolle opettavaisesta päivästä, tuollaisia juttuja ei opi lukemalla vaan kokemalla :)

Kaikki loppuu aikanaan, niin myös uisteluaika. Onneksi kalakaveri oli edelleen vesillä, joten hyppäsin keskellä Kallavettä veneestä toiseen. Vaihdoin lennosta vielä omaan tyyliin ja ehdin uittamaan tasuria sekä vertikaalijigaamaan. Päivän kruunasi Svartzonkerin isoon jigiin puraissut 1,35kg kuha. Kuhan mahasta löytyi useita muikkuja, joten eipä ihmekään, että juuri tuo jigiväritys kelpasi.

Aamulla herätessä käsivarret olivat vähän kipeät, uistelulihakset ne siellä vaan ilmoittelevat olemassaolostaan. Viikonlopusta on tulossa erittäin hieno säiden suhteen, joten käykäähän kalalla :)

Pahoittelut lukijoille siitä, että blogin osoite on muuttunut pari kertaa. Ajattelin nyt asettua aloilleni ja tämä uusi osoite näyttäisi olevan helppo muistaa. Tästä lähtien kirjoittelen siis tämän osoitteen alla :)

Fish me luck löytyy edelleen Facebookista ja tykkäämällä sivusta, saat linkin uusimmasta postauksesta etusivullesi. Silloin tällöin lisäilen myös videoita YouTubeen.

Viikonlopulle on muuten luvassa aikamoiset kelit:

kuvakaappaus www.ilmatieteenlaitos.fi

Huomenna on jännä päivä, sillä pääsen päiväksi uisteluveneen kyytiin ja tutustumaan lajiin. Siitä ehkä raporttia myöhemmin :)

Mitäs tykkäätte blogin uudesta ulkonäöstä?

Kallavesi sai olla meiltä rauhassa viikonloppuna, sillä vaihtelun vuoksi käytiin testaamassa pari muuta paikkaa. Toinen niistä oli Sotkanselkä ja toinen Juurusvesi. Ei pidetä ketään jännityksessä saaliiden suhteen, heikkoa nimittäin oli. Tosi heikkoa.

Lauantain säätiedotus näytti puolesta päivästä alkaen vesisadetta, joka kestäisi iltaan asti. Päätettiin siis lähteä aikaisin aamulla, vaikka aika huonosti aamukalastelut ovat tulosta tuottaneet. Oltiin Puutossalmella ennen kahdeksaa ja ajettiin suosiolla ensin lossin läpi Kallaveden puolelle, sillä arvaatteko mitä? Sotkalla oli kova etelätuuli! Mentiin siis kuitenkin aluksi kotivesille, eli Kallavedelle.

Aallonmurtajat vaimensivat tuulta hyvin ja Kallaveden puolella keli oli ihan toista maata. Ehkä tuulinen keli onkin kesäisin ihan normaalia ja tyyni sää harvinaista herkkua. Kun ei koskaan ole venettä omistanut, niin ei ole tullut kiinnittettyä huomiota järvien tuuliolosuhteisiin aiempina kesinä.

Jossain vaiheessa tuuli hieman heikkeni, joten mentiin takaisin Sotkan puolelle. Kuhaa ei löytynyt mistään. Kalakaveri sai pari ahventa, mutta minä en mitään. MP-reissu siis. Ei sieltä Sotkaltakaan näköjään aina voi kuhaa saada ;)

Sadealue saapui kahden aikaan ja lähdettiin silloin pois. Olipas muuten ärsyttävää, kun Kallaveden puolella oli hirveästi verkkoja, mutta vain yhdet oli oikein merkitty (liput). Kaikki muut oli merkitty tyhjillä kanistereilla. Tosi helppo oli nähdä valkoinen kanisteri auringon paisteessa, löytääkö joku tästä kuvasta kanisterin?

Ihan tuurilla näin tuon enkä ajanut yli, onneksi oli tosi hidas vauhti, kun etsin down vulla kaloja. Jos olisin ajanut “täysillä”, niin alle olisi jäänyt.

Sunnuntaina kalastusaikaa ei ollut hirveästi, joten oltiin taas heti aamusta laskemassa venettä. Mentiin Juurukselle Jälän kautta ja pitihän se käydä Jälällä vähän Kalarosvoja heiluttamassa ennen Juurukselle menoa. Yksi hauki erehtyi. Hiljaista oli eikä talviset spotit antaneet merkkejä.

Juurukselle mentiin ihan sokkona. Päätettiin kääntyä “Jälän risteyksestä” vasemmalle ja alkaa kartoittamaan niitä suuria kuhakantoja. Puitteet olivat kaikilta osin kohdillaan (sää tosi hyvä ja tuuli tyyni), mutta kuhaa ei löytynyt. Aamulla keli oli harmaa, mutta iltapäivää kohti kirkastui koko ajan.

Pieniä alamittaisia kuhia Juuruksella oli, mutta ne olivat nirsolla päällä. Tosi jännä juttu, että yhtään kalaa ei tullut heittämällä, mutta jos samalla jigillä vertsuili, sitten kelpasi.

Karkuutin yhden mörönkin, en haluaisi spekuloida, koska en nähnyt kalaa, mutta iso ennätys kuhahan se varmasti oli :) Sinne se jäi odottelemaan. Karkuutuksesta syytän ehkä itseäni (siis ehkä). Ostin itselleni yhden ylimääräisen avokelasetin, kun sain ihan hirmu halvalla Honkkarista. Patriotin Hexagraf avokelavapa (210cm)+Okuma Trio 40, näillä voisi ehkä vähän isompaakin kalaa väsytellä. Ja mahdollisuushan minulla siihen olikin.. Mutta tuo vapa taitaa olla liian pitkä ja joustava vertsuhommiin. Vaikka tein kunnon vastaiskun, niin vapa taipui älyttömästi ja kala irtosi parin metrin noston jälkeen. Olisikohan se pysynyt kiinni, jos olisin vertsuillut normipituisella, jäykällä vavallani..

Kotiin piti lähteä kesken kauniin kalastuspäivän ja hurautettiin vielä Jälän pilkkipaikkojen ohi. Taas siellä yksi hauki Kalarosvosta kiinnostui, mutta ahvenet taitavat kesäisin pyöriä muilla mailla.

Jälän taivaalla näkyi roskia, tarkemmin katsottuna ne olivatkin laskuvarjohyppääjiä.

Joko näitte säätiedotuksesta, että ensi viikolla hyvät kelit jatkuvat? Sehän tarkoittaa vain yhtä asiaa ;)