Nyt kun vene on saatu talviunille, niin voisi vähän muistella kesää 2015 kalastuksen saralla. Tämä kesä tosiaan oli ensimmäinen kunnon kalastuskesä, sillä saatiin ikioma vene hankittua. Muistattekin varmaan Vene Puattisen.. 

Tähän kesään asti kalastus tapahtui rannoilta käsin ja muutenkin kesäkalastusharrastus on vasta kolme vuotta vanha. Ostin ensimmäisen virvelini nimittäin vuonna 2013. Siihen asti kesäkalastelut olivat niinkiin alkeellisella tasolla kuin mato-onginta :) Pientä kehitystä on siis kieltämättä tapahtunut. Nälkä kasvaa syödessä ;)

Oman veneen hankinta on aina ollut tosi kaukainen haave, sillä oma epävarmuus ja taitamattomuus olivat esteenä. Ajateltiin, että ei me ikinä opita ajamaan veneellä tai löydetä kalapaikkoja. Kun pilkkikausi alkoi viime keväänä väläytellä loppumistaan eikä kalastushimo ollut yhtään laantunut talven aikana, veneen hankinta alkoi houkuttelemaan ihan tosissaan. Olisipa mahtavaa päästä pilkille myös kesällä…

Ei muuta kuin tuumasta toimeen ja kohta vetokoukussa napotti traileri ja trailerin päällä ihka ensimmäinen oma vene. Voi kun se oli nätti ja söpö, vaikka vähän vanhemmanpuoleinen olikin. Meille kuitenkin juuri passeli ja kyllä se on ollut hyvin luotettava kalakaveri koko kesän! Olen oppinut ajamaan veneellä ihan hyvin (ajokortittomaksi naiseksi) eikä haavereitakaan ole sattunut *koputtaa puuta* ;)

Tämä vuosi tulee olemaan varmasti yksi mieleenpainuvimmista kalastusvuosista. Hyvin epärealistinen haaveeni kilon ahvenesta toteutui viime keväänä pilkkikauden viimeisenä päivänä. Oi että, kylmät väreet menevät vieläkin pelkästä ajatuksesta, ja silloin tällöin käyn reissurapsani kyseiseltä päivältä lukemassa, oli se niin mahtava juttu. Jos joku ei ole sitä tarinaa lukenut, niin postaus löytyy täältä. Videopätkäkin kalasta löytyy Fish me luckin Youtube-kanavalta, eli täältä.

Mamma ylpeänä mammasta

Ahven 1087g

Maagisen rajan rikkoontumisen jälkeen oli mukavaa siirtyä kesäkalastukseen. Hankittiin venepaikka Kuopionlahdelta ja potentiaalisia kalapaikkoja löytyi kartasta useampiakin lähialueelta. Mutta eipä se kalapaikkojen löytäminen niin helppoa ollutkaan enää livenä. Karttaselaimesta pystyi bongailemaan mukavia luotoja ja kuhan maun maistoi jo suussaan pateille ajellessa. Reseptit pyörivät mielessä: mitä lisukkeita, mikä viini… Monesti Ahti luki ajatukseni ja ehkä opetusmielessä jätti minut kaloitta. “Ei se Jaana kuules niin helppoa ole, kalojen eteen on tehtävä töitä.” Mutta kyllä minä muuten olen tehnytkin töitä niiden eteen ja onneksi välillä on tilipäiviäkin ollut, palkanmaksajana Ahti.

Kesä on ollut opettavainen ja uusia kalapaikkoja löytynyt useita. Kuhat ovat kuulemma olleet tänä kesänä erilaisissa paikoissa kuin normaalisti, johtuen varmaankin viileistä vesistä. Parina aiempana kesänä olen löytänyt kuhia pinnastakin, mutta tämän kesän kaikki kuhat ovat tulleet pohjasta. Toki myös välivedestä on tullut tärppejä, mutta pohjasta ovat nekin kalat ponkaisseet.

Kalarosvo toimii kesät talvet

Kesä on ollut vaikea, mutta me ollaan totuttu vaikeuteen. Vesillä on vietetty niin monta tuntia, että ei uskalla edes laskea. Ei riitä sormet ;) Ehkä jos lukijat lainaisivat sormiaan, niin voisi alkaa riittämäänkin, mutta eipä niillä luvuilla niin suurta merkitystä ole. Välillä on tullut kalaa, välillä on tullut kokemusta ja välillä on tullut vain kylmä. Mutta päivääkään en vaihtaisi pois :) Kallavesi on kyllä kuhaisa vesistö. Tajusimme, että nyt kesällä pilkkimällä olemme saaneet eniten kuhia, toiseksi eniten haukia ja sitten vasta tulevat ahvenet! Ihme homma. Kyllä yleensä ahven on se ykkössaaliskala, kun pilkitään..

Kesän paras saalis oli ehdottomasti 3,9kg kuha, joka meni heittämällä omaksi ennätyskuhaksi. Se oli uskomaton ilta ja kuhaennätykseni riikkoontui kaksi kertaa saman päivän aikana. Vertikaalijigaamalla ensin 3,7kg ja pian 3,9kg. Jos jollakin on tämä ilta mennyt kokonaan ohi, niin käyppäs lukemassa se täältä. Youtubesta löytyy myös video, jossa ennätyskuha saa vapautensa takaisin, video täällä.

Toinen saalis, joka myös jäi mieleen, on haukiennätykseni rikkonut 5,2kg hauki. Vaikka hauki ei ollutkaan kohdekala, niin mukavahan sitä oli väsytellä. Elokuinen päivä oli tajuttoman kuuma ja tilanteeseen liittyy vielä hauska juttu, jota en blogissakaan silloin kertonut. Päivä oli siis todella kuuma, joten kalastin pikkuhoususillaan :) No sitten tärppäsi se mahdoton fisu ja tottakai halusin kalasta videomateriaalia. Sitä ennen oli kuitenkin pakko laittaa housut jalkaan ja kalakaveri piti virveliä sillä välin. Videolla siis on housut jalassa :) Reissurapsa löytyy tästä linkistä.

Mieleenpainuvin kuha ja hauki tulikin jo mainittua, joten kerrotaanpas myös kesän parhaasta ahvenesta. Kesä alkoi mukavan kokoisella ahvenella ja silloin sainkin ehkä liian ruusuisen kuvan kesäkalastuksesta. Pidin ahventa kädessäni ‘like a boss’  ja ajatuksissani ahven ennätyksetkin rikkoontuivat kesän aikana monta kertaa. Ahti repi minut kuitenkin maan pinnalle. Ehkä ne ahven enkat vasta ensi talvena.. ;) Ahvenjuttu.

Syksyllä pääsin elämäni ensimmäisen kerran kalaan merelle. Kokemus oli tosi mukava, vaikkei reissulla mitään suuria kaloja noussutkaan. Suuria tunteita kuitenkin nousi pintaan ja nautin joka hetkestä. Ihana viikonloppu :) Porvoon viikonlopun tunnelmista voi lukea näistä linkeistä: merellä kalassa ja mökkeilyä.

Pari kuukautta sitten sain kutsun uisteluveneeseen ja mahtava päivä oli sekin. Pääsin tutustumaan vetouisteluun läheltä ja opin päivän aikana tosi paljon uistelusta. Keli suosi, seura oli mukavaa ja kalojakin bongattiin.

Samaisessa uisteluveneessä pääsin kokemaan loppusyksystä myös lohikalojen täkyraksiuistelun. Tuli tavattua sellaisia kaloja, joista omilla kalareissuilla on ihan turha haaveilla. Raportti päivästä löytyy täältä.

Kyllä tuollaisten reissujen jälkeen tajuaa, miten kokematon sitä onkaan kalastajana. On niin paljon asioita, joita ei vielä tiedä, mutta joita saa ja voi opetella. Ja vaikka lukisi miten paljon kalastuskirjallisuutta tai alan lehtiä, ei niistä voi koskaan oppia tuollaisia asioita. Se, minkä kokee ja näkee, opettaa ihan eniten. Kirjallisuus ja lehdet sitten tukevat opittua. Myös muilta kalamiehiltä kuullut vinkit ja neuvot ovat kultaakin kalliimpia tässä harrastuksessa. Kalastaessa tulee usein “ahaa-elämyksiä”, kun ymmärtää esimerkiksi jotain uutta kalojen käyttäymisestä. Sellainen harrastus olisikin ihan tylsä, jossa joku päivä voisi olla kaikentietävä.

Nyt sitten valmistaudutaan jäiden tuloon. Varmaan joskus aiemminkin olen sen jo blogissa kertonut, mutta pilkkiminen on minulle tärkein kalastusmuoto. En malta odottaa <3

Miten teidän kalastusvuosi on sujunut? Onko tullut ennätyskaloja? Kertokaahan kommenttikentässä tai tulkaa juttelemaan Fish me luck kalastusryhmään Facebookiin :)

Niin ja vastaus tuohon otsikon kysymykseen: ihan kivasti ;)

Järvien jäätymisen odottaminen on tuskastuttavaa puuhaa, varsinkin kun olisi uusia makupaloja kaloille tarjolla. Sain testattavaksi Kommon kevennettyjä tasapainopilkkejä, jotka ovat kooltaan 93mm/16g. Nämä ovat kyllä jo niin lähellä oikean kalan ulkonäköä, että varmasti useampi Ahdin valtakunnan asukas tulee menemään lankaan.

Kun otin ensimmäisen kerran tasurin käteen, yllätyin sen keveydestä. Kyselin tekijältä, eli Virtasen Juhalta, että mitä materiaalia tasureissa on käytetty, kun ne kuultavat läpi joistain kohdista. Lyijyrungon päällä on kuulemma hartsia, ja sen päällä taas väriä ja lakkaa vuoronperään useampia kerroksia. Sen vuoksi tasuri näyttää niin aidolta, kun sen pintaan on saatu 3D-efekti. Aiemmin en ollut kuullutkaan tuosta hartsista, mielenkiintoinen materiaali.

Olen aikaisemmin vähän vierastanut tuon näköistä alakoukun kiinnityssysteemiä, mutta onhan se kätevä esim. pakkasessa, jos täytyy koukkua vaihtaa. Sain vähän aikaa sitten vinkin, että kuhien pilkinnässä kannattaisi käyttää värikoukkua tasurin alla. Itselläni ei ole yhdessäkään tasurissa värikoukkua, mutta näihin Kommoihin on nopea vaihtaa kesken reissun mahakoukku, jos alla on ottihaluttomia kuhia. Mielenkiintoista päästä testaamaan sitäkin teoriaa :)

Mistähän niitä värikoukkuja kannattaisi hankkia? Onko laadussa eroa, jos vertaa pienvalmistajan koukkujen ja “markettikoukkujen” eroa? Olisiko kellään suosituksia valmistajasta?

Viikolla pistettiin vene talviunille. Minä pesin ja kalakaveri hoiti tekniset hommat. Kun moottorista otetaan koppa pois, se näyttää minun silmissä latinan kieliseltä kirjalta. Ei siis toivoakaan, että ymmärtäisin siitä jotain. Kai minäkin voisin pitkän, hyvin pitkän, koulutuksen avulla oppia “lukemaan latinaa”, mutta on tässä elämässä nyt tärkeämpiäkin asioita. Annetaan tekniikan ihmelapsien hoitaa ne jutut ja minä keskityn vaikka siihen veneen jynssäämiseen :)

Aiemmin syksyllä pohdittiin, minne laitetaan vene talveksi. Kysyin eräältä yritykseltä tarjouksen ja 1400€/talvi kuulosti pikkuisen liian kovalta. Tai aika paljonkin, sillä veneen arvokaan ei hirveästi ole. Päätettiin sitten viedä vene talveksi maalle taivasalle ja peitellä se hyvin.

Ostettiin veneen säilytyspeite, jonka kyllästimme suihkeella. Loppujen lopuksi päädyttiin laittamaan vielä iso pressu koko paketin päälle, joten en tiedä menikö suihkuttelut hukkaan. Vielä pitää käydä nostamassa traileri pukkien päälle ja sitten vaan laittaa kädet ristiin, että vene pysyisi kondiksessa talven yli. Keväällä nähdään kannattiko yrittää säästää talvisäilytyksessä..

Ollaan kyllä oltu tosi tyytyväisiä tuohon Puattiseen (Finnmaster 506 CLX). Keväällä päätettiin ostaa pulpettivene ja laitettiin ostoilmoitus lehteen. Saatiin soitto Puattisen omistajalta ja pian tehtiinkin jo kaupat. Meillä ei ollut kokemusta mistään veneistä, joten ostettiin “sika säkissä”. Vene on kuitenkin paljastunut erittäin luotettavaksi kumppaniksi ja ollaan tykätty kalastaa sillä. Veneeseen mahtuu useampikin kalastaja ja se on tosi vakaa. Ei kyllä sillä rahalla olisi parempaa pakettia voitu löytää, kiitos vaan myyjälle, joka tuskin kuitenkaan tätä lukee ;)

Kun niitä jäitä nyt vielä odotellaan, niin on aikaa suunnitella tulevaa pilkkikautta. Vaihdoin viime talvena kaikkiin pilkkionkiin nanofiilisiiman ja olen kyllä tykännyt siitä, mutta pelottaa, jos saankin isoja kaloja ja sormet palavat kalaa nostaessa. Tämä pelkohan saattaa olla myös täysin turha :) Joka tapauksessa aloin pohtimaan, että voisiko paksu monofiili olla sittenkin parempi vaihtoehto. Paksuudeltaan vaikka semmoinen 0.30-0.40? Saako sillä tehtyä vastaiskun tarpeeksi hyvin vai joustaako tuon paksuinen liikaa? Nanofiilillä vastaiskun saa tehtyä tosi hyvin ja minulla on noin metrin tapsi fluorocarbonia tai monofiiliä siiman päässä, joten pieni jousto tulee sieltä.

Viime talvena suurimman osan ajasta pilkin venepilkkivavalla, jossa oli hyrräkela nanofiilisiimalla. Silläpä sitten sai kalan kelattua jäälle ilman pelkoa sormien palamisesta. Nyt ostin ebaysta yhden perhokelan (välitys 3:1) testiin, sillä himottaisi vaihtaa muutamaan pilkkionkeen sellainen kela. Mielenkiintoista päästä kokeilemaan, onko kela ihan kaatopaikkakamaa vai voisiko se toimia oikeasti. Hintahan tuolla kelalla oli alle 20€ posteineen. Päätin laittaa sen Kirpun vapaan. Kela on aika painava noin lyhyeen vapaan, mutta täytyy nyt ensin testata tuon kelan toimivuutta ja sitten harkita toista vapaa.

Käytetäänkö perhokeloissa yleensä kuitu- vai monofiilisiimaa? Ei ole kokemusta. Nanofiilisiima on siitä mukava siima talvella, että se ei vety eikä jäädy, toisin kuin perinteinen kuitusiima.. On tämä vaikeaa :)

Loppuun haluan vielä mainostaa nuorille Asikaisen Mikon blogissa olevaa kalastustarinakilpailua. Harvoin näkee tuollaisia palkintoja blogikilpailussa. Kannattaa käydä tsekkaamassa palkinto, sillä luulen, että alkaa kalatarinat pyörimään mielessä sen jälkeen :) http://tasurointia.blogspot.fi/2015/11/kalastustarinakilpailu-nuorille.html

Kuten kuvasta huomaatte, tasurit ovat alkaneet parveutumaan, eli eiköhän se talvi sieltä ole tulossa. Surullisena on myönnettävä, että veneellä kalastelut ovat tältä vuodelta kalasteltu. Vene on loppusilausta vaille talviteloilla (se on siis vielä järvessä) :) Mutta niinhän ne sanoo, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Parin päivän sisään peitellään Puattinen talviunille.

Varastoon kesäkalastuskamoja pakkaillessa ajatukset olivat jo pilkkikaudessa. Omat tasurirasiat on käytävä läpi ennen talvea, jotta saan rasiat järkevästi kuljetettua pilkillä mukana. Kesällä veneeseen on ollut helppo roudata useampi kassi ja tasureita on ollut siellä täällä. Nyt täytyy tiivistää, sillä ahkioon ei hirveästi ylimääräistä tavaraa mahdu. Oman muistin virkistämiseksi purin kaikki tasurini rasioista ja päätin esitellä omia vieheitäni teillekin. Ihan kaikki tasurit eivät kuvissa ole, mutta näitä olen käyttänyt kaikkein aktiivisimmin ja nämä myös kulkevat joka reissulla mukana. Kesät talvet.

Suurin osa tasapainopilkeistäni on kevennettyjä, mutta nyt kesällä tuli hankittua myös lyijyisiä, sillä veneestä on helpompi pilkkiä painavammilla tasureilla. Osa tasureista on toiminut paremmin ja osa huonommin, mutta varmasti oikeaan aikaan oikeassa vesistössä jokainen toimii. Luotto on kova jokaikiseen ja eivät ne minun matkassa kulkisi, ellen uskoisi niihin.

Oikeastaan kaikki omistamani tasurit ovat pienvalmistajien tekemiä. On mielenkiintoista käyttää eri valmistajien tuotteita ja huomata jokaisen tasurin ainutlaatuisuus. Kyllähän ne kaikki kaloilta näyttävät, mutta monesti yhtäläisyydet loppuvatkin siihen. Jokainen tekijä on oman tasurinsa “fiilannut ja höylännyt” omaan silmään sopivaksi. Ennen kuin valmis viehe tipahtaa minun postiluukusta, on tapahtunut paljon asioita. Vaikea edes arvailla työn määrää ja toimivan tasurin tekeminen on takuulla vaikeaa. Voi olla, että siitä täytyy tehdä jopa kymmeniä koeversioita, jotta esim. uinti saadaan halutunlaiseksi. Ja käsityönä kun tehdään, se on hidasta hommaa. Pienvalmistajien tasurit maksavat enemmän kuin markettien 3kpl kympillä, mutta ovathan ne ihan eri maailmastakin. Mielelläni maksan laatutuotteesta enemmän, sillä tiedän, että tekijä on tehnyt paljon ajatustyötä sen eteen ja varmaan muutamia hikipisaroitakin vuodattanut :)

Laitan esittelyyn kaikista tasureista “noin”-mitat. Punnitsin ne kotivaa’alla ja mittasin pituuden koukusta koukkuun. Gramman ja millin heittoja saattaa olla valmistajien ilmoittamiin mittoihin nähden, mutta viralliset koot saatte itse valmistajilta/kotisivuilta. Valitettavasti en välttämättä tiedä/muista kaikkien tasureiden oikeita nimiä, mutta mainitsen kuitenkin valmistajan.

Kalarosvo,  Tommi Joensuu

Pienet kevennetyt 6,5cm/11g. Oikealla kevennetty 8,5cm/17g.

Kevennetyt 9,5cm/24g.

Lyijyiset 9,5cm/35-40g.

Sepeteus, Seppo Happonen

Kevennetyt 11cm/27g.

Kaksi ylintä ovat lyijyisiä, kooltaan 10cm/35g. Kaksi alinta kevennettyjä 10cm/21g.

Pääevä, Mikko Asikainen

Pieni lyijyinen 5cm/16g. Kevennetyt 8,5cm/20g.

Panucci, Panu Kolehmainen

Kevennetyt 10cm/24g.

Silli Lures, Toni Sillanpää

Lyijyiset 10cm/29g ja 8cm/19g. (Sillin kasit ovat pakasta vedettyjä, joten niitä en ole vielä ehtinyt testaamaan.)

Perza-vaaput, Jarno Viljakainen

Kevennetyt 11cm/24g.

Sanek, Chadin Alexsandr

Kevennetyt 10cm/28g.

PP-Lures, Petri Perttula

Kevennetyt 10cm/23g ja 7cm/16g.

Jekku, Jani Elkelä

Kalapele, Pekka Leino

Lohijurmu

BTG, Juho Mäki-Maunus

Kevennetyt Jekku 9,5cm/16g, Kalapele 8,5cm/15g, Lohijurmu 9cm/16g, BTG 12cm/28g.

Hankin omalta kotipaikkakunnaltani (Rautalampi) kotoisin olevan valmistajan, Lohijurmun, Kalaja-kevennetyn. Sitä en ole vielä päässyt testaamaan ollenkaan, mutta näppituntuma on hyvä :) Mielenkiinnolla odotan pilkkikauden alkua. Toivottavasti karman laki ei toteudu, sillä ostin toissa kesänä Lohijurmun vaapun ja ensimmäisellä käyttökerralla kävi näin. Täytyy olla tuon Kalajan kanssa varovaisempi ja toivoa, ettei se näppituntuma ole liian syvä, eikun hyvä ;)

Oma uittotyylini tasureiden suhteen vaihtelee. Välillä kalat tykkäävät täysin paikallaan olevasta tasurista ja liikkeiden pitää olla tosi pieniä ja rauhallisia. Varsinkin talvella kuhat ovat oikeastaan aina tärpänneet sillä tyylillä uitettuun tasuriin. Toisinaan tasuria taas saa uitella tosi suurilla liikkeillä ja vasta sitten alkaa tapahtumaan. Kaikuluotain on kyllä aivan ehdoton kapistus tasurihommissa. Sen avulla pystyy seuraamaan ovatko kalat kenties sen paikallaan olevan kalan perään vai haluavatko ne pyydystää vähän vikkelämmin liikkuvia kaloja. Monesti pilkilläkin olen luullut olevani tyhjän reiän päällä, mutta sitten pohja alkaakin elämään, kun satun uittamaan tasuria oikealla tyylillä.

Minulla tosiaan kulkee koko tasuriarsenaali aina mukana ja haluan testata monia vieheitä päivän aikana. Avannollakin minulla on tasurirasiat jäällä avonaisina ja vaihtelen niitä muutaman minuutin välein, jos ei merkkejä tule. Samoin kesällä tulee vaihdeltua tosi ahkerasti. Ja vaikka olisin jonkun tasurin kokeillut, saatan kokeilla sitä vielä monta muutakin kertaa päivän aikana, jos minulla on tunne, että se voisi toimia. Joskus se sitten viidennellä kerralla toimiikin. Tai sitten ei :) Sehän siitä kalastuksesta mielenkiintoista tekee. Aijaijai, nyt alkoi tekemään pilkille mieli. Pitäiskö tässä muuttaa Lappiin vai jaksaisko odottaa vielä muutaman viikon ;)

Vielä on pari hullua nähty Kallavedellä pyörimässä, vaikka lämpötila on lähennellyt nollaa. Kalastustapahtumat ovat myöskin lähennelleet nollaa. Viime perjantaina saalis oli niinkin suuri, kuin yksi ahven. Sillä ei vielä paljon herkuteltu. Uittelin pitkästä aikaa mikrotasuria, kun keli oli sen verran tyyni, että kevyt viehe pysyi veneen alla. Jostain se pieni, yksinäinen ja eksynyt ahven siihen tarttui ja ihan kiva oli tavata lempparikala. Syönti kesti sen yhden sekunnin, jonka jälkeen jatkui normaali tyhjän kalastaminen.

Maanantaina käväistiin myös vesillä ja saldona oli taas yksi ahven, joka tuli mikrotasurilla. Ei olisi puuttunut kuin muutama kymmenen reissua enää, niin kukkokalat olisivat olleet kasassa. Kylmä oli silloinkin ja meinattiin jäätyä kuin torakat. Onneksi perheestä löytyy ylimääräinen, isojen ukkojen kokoa oleva kelluntahaalari, jonne mahdun kaikkine varusteineni sisään. Sitä en tiedä, onko se miten turvallista, mutta eipähän ainakaan paleltanut.

Ja koska ne turvallisuusasiat pyörivät mielessä, niin siitäpä päästäänkin seuraavaan aiheeseen eli kuivapukuihin. Onko kellään kokemusta Ursuitin MPS-kuivapuvusta? Se tulee päällimäisten vaatteiden alle ja vaikuttaisi esittelyjen perusteella kätevältä. Kävisiköhän syys- ja kevätkalasteluun kylmän veden aikaan ja miten toimisi pilkkivaatteiden alla? Tuleeko kuuma vai kylmä jäällä?

Kuva lainattu www.ursuit.com

Tänään teki taas mieli paleltua ja kalastaa tyhjää, joten eikun menoksi. Aamulla keli oli melko tyyni ja koko päiväksi oli luvattu nättiä säätä. Ei se ihan niin nättinä kuitenkaan koko päivää pysynyt..

Kaikki kalassa vai miksi näin tyhjä satama? :)

Ajettiin Kuopionlahdelta muutama sata metriä ja nähtiin keskellä järveä jokin outo pitkula. Kumpusaaren päässä lastattiin tukkeja laivaan ja epäiltiin yhden tukin karanneen. Niinhän se sitten paljastukin tukiksi ja ei semmoista viiden metrin pökälettä ihan helposti liikutellakaan :) Joskus on jotain lautoja nostettu veneeseen ja viety vesiltä pois, jos on huomattu järvellä kellumassa. Tuommoinen pitäisikin kuljettaa vähän eri tyylillä rantaan.

Ei muuta kuin soitto ystävälle paloasemalle, että mitä tälle tehdään. Kuulemma köyteen kiinni ja rantaan. Hinattiin sitten se puukalikka sinne tukkisatamaan ja pieni turhautuneisuus iski matkalla, kun sieltä kellui toinen samanlainen tukki vastaan. Rannassa oli sattumalta myös pelastushenkilökuntaa, joille huikattiin karanneista tukeista. Aika vaarallisia tuollaiset ansat.

Tajuttiin myös tukkiepisodin jälkeen, että jollakin oli aika hyvä tuuri, vaikka olikin perjantai 13. Vähän ennen kuin huomattiin ne tukit, niin joku ajeli Kumpusaaren edustalla kaasu pohjassa isolla veneellä edestakaisin. Ei ehkä viiden metrin tukki jäisi altavastaajaksi semmoisessa törmäyksessä.

Kun päivän hyvä työ oli tehty, niin päästiin käsiksi siihen parhaimpaan, eli kalastukseen. Tavoitteeksi asetin taas sen yhden ahvenen. Sitten olisikin jo kolme kasassa..

Aloitin kalastuksen Pääevän Häntäheikillä. Sain testattavaksi aivan uudenlaisen tasurin prototyypin, jonka pyrstö on nahkaa. Tasurin paino on 16g, rungon pituus 3cm ja kokonaispituus 7cm. Näpsäkän kokoinen ja näköinen peli. Joitain merkkejä sain kaloiltakin ja viehettä käytiin tökkimässä. Ei kuitenkaan kaloja ylös, vielä. Venepilkillä mukava uitettava painonsa vuoksi, mutta eiköhän se ole kevätjäillä vieläkin tehokkaampi. Nahkainen häntä pehmentää uintia mukavasti, vaikka tasuri onkin kokonaan lyijyinen.

Iltapäivän puolella aallokko alkoi kovenemaan ja eikös se muutaman räntähiutaleenkin tiputtanut. Kylmä viima oli hirveä ja sormet olivat ihan jäässä. Ei tehnyt mieli vaihdella tasureita, mutta pakkohan se oli, kun ei meinannut merkkejä tulla.

Vahingossa löydettiin yksi ihmeellinen paikka kesken kaiken. Ihmeellinen siksi, että siinä oli ahvenia! Taisivat olla niitä ajoahvenia, joista isot pojat ovat joskus puhuneet ja minä olen kuola valuen kuunnellut. Luotaimen näytössä alkoi näkyä keltaisia pohjasta ylöspäin sinkoilevia viivoja ja sitten vietiinkin kalakaverin Kalarosvoa. Reilun puolen kilon jötikkä nousi veneeseen. Mulla tärppäsi myös samantien. Paljon pienempi ylös, mutta sentään ahven. Se oli positiivista.

Äkkiä tasuri takaisin ja armoton tärppi. Silmissä vilisi jo älyttömät vaa’an lukemat ja mahtava trofee hyllyllä. Mutta prkl… irtosi. Ja vei pirulainen Kalarosvon pyrstön. Sinne jäi trofee vielä toistaiseksi uimaan, mutta revanssi otetaan kyllä joku päivä.

Vene liikkui älytöntä vauhtia ja välillä kokeiltiin laittaa ankkuriinkin, mutta sitä liikkuvaa parvea oli hankala löytää. Mentiin hujauksessa sata metriä eteenpäin ja loppujen lopuksi oli pakko luovuttaa, kun aallot olivat ihan vaahtopäinä ja vene keikkui hulluna puolelta toiselle. Sinne jäivät ajoahvenet ajelemaan, muutama niistä saatiin napsittua mukaan.

Kalarosvo maistui ahneelle ahvenelle, alakoukku kokonaan suussa.

Svartzonkerin jigi kelpasi parissakin eri värissä.

Houkutteleva kalastussää? Lämpötila +2C.

Hyvää viikonloppua ja jos ette kalalle pääse, niin tulkaahan juttelemaan Facebookissa Fish me luck kalastusryhmään ;)

Tänään koitti päivä, kun pääsin tutustumaan lohen uisteluun täkyrakseilla. Loppukesästä pääsinkin jo tutustumaan itse uisteluun ja olihan se mielenkiintoista hommaa. Jos et ole vielä kuullut siitä reissusta, niin käyppäs lukemassa täältä. Tänään samainen uisteluguru nappasi minut ja kalakaverini kyytiin ja lähdettiin pyyhältämään kohti Suvasta.

Tavoitteeni päivälle oli nähdä järvilohi. En ole koskaan sellaista livenä nähnyt, saati saanut. Myös taimenhavainto olisi kiva, sillä taimen on niin upean näköinen kala ja vain kuvien kautta olen niitä päässyt ihastelemaan. Tänä syksynä Suvaksella lohet ovat olleet kuulemma aika vaikeasti tavoitettavissa, ja nekin joita on tavoitettu, ovat olleet alamittaisia. Minulle kyllä kelpaisi näköhavainto vaikka alamittaisesta lohikalasta. Sittenhän niitä tavoitteita voisi alkaa nostamaan.

Oltiin Suvaksella vaille yhdeksän. Päivästä oli tulossa uskomattoman hieno marraskuinen päivä. Aika harvinaista herkkua näillä leveysasteilla ja aurinkokin paisteli lähes pilvettömältä taivaalta. Hurautettiin Kukkarinselälle ja sitten alkoi täkyraksien viritys. Sepolla oli salakoita mukana ja sain ihan kädestä pitäen opastusta täkykalan laittamisessa raksihuppuun. Opin samalla hammastikuille uusia käyttötarkoituksia :)

Kalan virittäminen raksiin oli aika jännää puuhaa. Ihan uskomatonta, miten pienillä, jopa millin siiman kiristyksillä, saatiin niin suuria muutoksia täkykalan uintiin! Se oli sekä haastavaa että mukavaa, kun sai tehdä salakan uinnista omasta mielestään houkuttelevan.

Sepolla oli useita eri värisiä raksihuppuja varattuna vapoihin, ja kun olimme puolet vavoista virittäneet valmiuksiin, Seppo tokaisi, että nyt on kala kiinni. Vettä oli alla yli 30m ja tärppi tuli ihan pinnasta. Sain vavan käteeni ja aloin kelaamaan. Kala tuli yllättävän helposti lähemmäs ja en uskonut sen olevan lohikala. Välillä siiman päässä ei tuntunut olevan mitään. Olen lukenut kauhutarinoita lohien äkkilähdöistä tärpin jälkeen, mutta tämä kala oli rauhallinen. Sepon mielestä siellä kuitenkin oli lohikala kiinni, joten pieni toivonkipinä mielessä kelasin kalaa kohti venettä.

Kohta kala oli veneen vieressä ja näin vilahduksen harmaata. Onko tämä totta, minulla on siiman päässä ihan uusi tuttavuus! Saatiin kala haaviin ja se paljastui taimeneksi, mutta harmillisesti se oli vähän alamittainen. Koukut olivat syvällä kiduksissa, ja irroituksen ja parin valokuvan jälkeen onnentoivotus ja kala takaisin. Fiilis oli kuitenkin ihan uskomaton, pidin taimenta käsissäni elämäni ensimmäisen kerran. Olisin ollut valmis lähtemään kotiin jo puoli kymmeneltä, olin niin täpinöissäni siitä kalasta.

Kala otti Sepon itsensä maalaamaan huppuun, joka oli nimeltään tuksu :) Sama väri on kuulemma ollut ennenkin kova sana Suvaksella. Seppo oli myös edellisenä päivänä karkuuttanut ison järvärin, joka oli sekin tärpännyt tuksuun.

Keskipäivän hiljaisina tunteina Seppo piti meille solmukoulua ja opetti meidät tekemään “täkyraksin runkoja”. Päivä oli startannut siis loistavasti taimen-tärpillä, mutta sen jälkeen alkoi pitkä monen tunnin hiljaisuus. Puolen päivän jälkeen vaihdettiin yhteensä kahdeksaan vapaan tuksut ja muutettiin vähän painotuksia.

Luottaisitko tähän viritykseen =)

Tuksu ja kympin uinti ;)

Kuuma kahvi ja kuiva käntty virkistivät

Jarrupussit auttoivat pitämään uistelunopeuden riittävän matalana

Hiljaisuus senkuin jatkui ja aurinko alkoi hiipimään puiden taakse. Kello oli jo yli puoli neljä ja päätettiin alkaa nostamaan siimoja pois vedestä. Kesken kaiken kuulin taas Sepon maagiset sanat: nyt on kala kiinni!

Sain vavan käteen ja Hurriganes soi taustalla. ROKKENROLL! Uskomaton fiilis! Aiemmin tullut taimen ei ollut mitään tähän verrattuna. Se oli helppo. Nyt kelasin tyhjää, ja jarrua piti kiristellä vähän väliä. Kädet alkoivat tärisemään (no okei, mulla oli myös kylmä), mutta vitsit, että se oli jännää! Seppo näki kalan pomppaavan kauempana ja sanoi sen olevan järvilohi. Kala pomppasi pintaan yhteensä varmaan viisi kertaa kelauksen aikana ja joka kerta ajattelin sen irtoavan. Mutta ei, kiinni pysyi ja jatkoin kelaamista. Kohta kala oli jo lähellä venettä ja ei se hirveän iso hurjaan käytökseen nähden ollutkaan. Siinä ja siinä mittakala. Saatiin kala haaviin ja pituutta 57cm. Parit kuvat ja takaisin.

Minun kädet haisee vieläkin järvilohelle ja se on muuten ihana haju! Huh huh, mikä päivä. Upeita kaloja ja eipä noihin ole mitään mahdollisuuksia törmätä omilla kalareissuilla. Näköjään ainoat kontaktit lohikaloihin saa uistelugurun kyydissä ;) Vaikka saimme vain alamittaisia kaloja, niin päivä oli lähes täydellinen siitäkin huolimatta.

Jos sais kerran reissullansa nättiä mittakalaa halata.. Ehkä sekin päivä vielä joskus koittaa ja kotiinviemisinä olisi muutakin kuin kokemusta. Kiitos vielä kerran Sepolle huippupäivästä :)