Ahven! Kylläpä tuntuu hyvältä, muutaman reissun ehdinkin jo heittää sitä etsien. Tämä viikko on mennyt muuttohommia hoitaessa ja koska aika reippaasti olen koko alkuviikon pakannut, tänään oli pakko karata jäälle. Keli näytti pahalta eli hyvältä, ahven saattaa hyvinkin olla syönnillään kunnon myräkällä.

Tärkeimmät tavarat pakattu :)

Oltiin kahdeksalta jäällä ja vajaan kilometrin matka piti rämpiä aika umpinaisessa hangessa. Onneksi ei ollut pakkasta, niin päällä ei ollut paljon vaatteita, joten myöskään hiki ei päässyt yllättämään. Kävelen kyllä yleensä pidemmät matkat ilman takkia, kun muuten läkähdyn.

Aamupäivällä tihuutti vettä ja kaiussa oli hyvin hiljaista. Ei puhettakaan, että joku olisi noussut väliveteen tasurille. Pohjaan sai liikettä vaan viemällä tasurin ihan pohjan lähettyville. Tärppejä ei kuitenkaan tullut.

Ihme homma oli kyllä kalojen kanssa tänään, sillä yleensä kun laskee tasuria välivedessä kohti pohjaa, niin aina joku sintti siitä kiinnostuu. Tänään ei mitään reaktiota. Yhdessä vaiheessa laskin tosi hitaasti tasuria kohti pohjaa ja metri tyhjän pohjan yläpuolella luovutin, että ei sitten. Lähdin nostamaan tasuria takaisin ylöspäin, niin eikös kasa kaloja ponkaissut perään. Vai niin, semmoisella mielellä tänään. Aina näköjään oppii uutta.

Kello hätyytteli puolta päivää ja ajattelin, että kai tästä joutaa takaisin pakkaamaan. Menin vielä aamun ensimmäiselle avannolle heiluttelemaan tasureita. Lumisade koveni koko ajan ja luotaimen näyttö oli ihan lumen peitossa vähän väliä. Ilmainen vinkki valmistajille: pyyhkijät =)

Viimeinen avanto oli täysin tyhjä. Laskin tasuria kohti pohjaa ja matka kesti varmaan kolme minuuttia. Ei ketään missään. Päätin vaihtaa tasurin ja otin Kalarosvon kuorekevennetyn, sillä viimeksi pilkkikaverin tuolta järveltä saamilla ahvenilla oli kuoretta mahassa.

Lähdin laskemaan tasuria alaspäin, vettä oli 9 metriä. Olin noin vitosessa menossa, kun näin pohjasta irtoavan viivan. Oho, on siellä näköjään nousumielelläkin olevia kaloja. Laskin viehettä ihan hitusen kerrallaan ja kala nousi hitaasti vastaan.

Pian se oli alla ja odotin käsi vavassa tärppiä. Täh, kääntyi takaisin pohjaan. Eihhhh. Laskin äkkiä rosvon perään ja värisytin hulluna :) Kala vaihtoi taas suuntaa ja tuli kohti. Ja tärppi! Tosi hento tärppi kylläkin, mutta kiinni oli silti. Ihana tunne. Kelasin äkkiä kalan jäälle. Oli syönyt etukoukusta ja aika huonosti oli kiinni. Onneksi pysyi.

Juoksin kala kädessä pilkkikaverin luo, että ota nyt kuva. Hän on saapunut, talven ensimmäinen ahven. Ja sitten juoksin takaisin omalle avannolle. Ai niin, voisihan tämän punnita. Juoksin takaisin pilkkikaverin avannolle ja otin vaa’an mukaan. Kipaisin taas omalle avannolle ja pikkumaratonin jälkeen oli aika punnita tulokas. Paino oli 440g, ihan hyvä aloituskala.

Oikealla ylhäällä oleva 8,5cm kuorekevennetty toimi tänään

Jatkoin pilkkimistä ja taas tasuria laskiessa irtosi pohjasta viiva. Tätäkin sai houkutella ja väristää tasuria nenän edessä. Tärppäsihän sekin viimein ja sieltä nousi kaveri jäälle. Tämä oli vähän pienempi. Ei muuta kuin tasuri äkkiä takaisin ja kohta pohjassa näkyi isompi kala. Se läheni hitaasti tasuria ja olin varma, että se on ahven. Kala tärppäsi ja nostin kalan jäälle. Jaahas, hauki! Käyttäytyi kyllä ihan samalla tavalla kuin ahven. Hauki irtosi jäällä itsestään, joten sain vapautettua sen helposti.

Numero kaksi oli myös tosi huonosti kiinni, mutta tämä raitapaita oli syönyt alakoukkuun

Tein vielä yhden avannon kolmen metrin päähän. Lähdin taas laskemaan rosvoa ja voe mahoton, mikä viiva pohjasta irtosi. Nyt tulee ennätysahven. Viiva läheni ja kasvoi, ei tarvinnut värisyttää tasuria, kun käsi tärisi jo luonnostaan niin paljon. Syke oli jotain 300. Kala läheni, mutta tekikin niin tutun syöksyn. Haukihan se oli sittenkin, mutta iso. Söi onneksi vähän ohi. Tiedä vaikka olisi rosvon ryöstänyt.

Ranta ja muuttolaatikot alkoivat kutsua, joten pistin pillit ja kalat pussiin. Kyllä se kotimatka menee aina paljon kevyemmin, jos on saanut saalista. Upottava lumihanki ei tuntunut enää missään. Tai kyllä minä totta puhuen olin aika poikki rannassa.

Lunta tulvillaan..

Ahvenet pääsivät suolistettuina ja puhdistettuina pakastimeen odottamaan savustusta. Kun perkasin kaloja, molempien mahasta löytyi kuore. Ei tarvinnut enää sen jälkeen pähkäillä, miksi juuri 8,5cm kuoretasuri toimi tänään ;)

Jos jotakuta kiinnostaa lukea artikkeli kaikuluotaimen käytöstä, niin käväiskää Hong Kongin sivuilla. Kirjoitin sinne kattavan paketin ja tekstissä on kutakuinkin kaikki mitä kaikuluotaimen käytöstä tällä hetkellä tiedän :)

http://www.hongkong.fi/fi/info/kalastusvinkit-kaikuluotaimenkayttopilkinnassa.html

Olipas ihanaa käydä Sotkalla pitkästä aikaa. Eilisen kalojen hiljaiselon jälkeen ajattelin kaloilla olevan nälkä. Kyllä Sotka edes sen yhden ahvenen antaa, onhan minulla kalannahkaisia Kalarosvoja, jotka on päällystetty Sotkan ahvenilla.

Jäällä oltiin jo ennen puoli yhdeksää. Suuntasimme viime talvena ahvenia ja kuhia antaneille paikoille. Jään paksuuden kanssa sai olla varuillaan, sillä paikat ovat aika lähellä laivaväylää ja lossia. Ei löydetty meidän viime talvisia avantoja, joten piti vähän hakuammuntana aloittaa. Ensimmäisillä avannoilla jäätä oli n. 40cm, hyvin siis kestää! Kaiku piirsi silppua väliveteen joka avannolle. Mitään silpusta isompaa ei kuitenkaan löytynyt.

Sillin Ysiä oli kokeiltava, sillä Sotkan kuhat tykkäsivät siitä viime talvena

Päätin siirtyä vähän ja kävelin muutaman kymmenen metriä. Sitten havahduin siihen, että mitenkäs tässä jäällä on vettä näin paljon. Ai niin, tuossahan menee se laivaväylä vieressä ja minä ajatuksissani kävelin sitä kohti. Äkkiä reikä jäähän ja siinä oli vaan 14 kierrosta tosi pehmeää jäätä. Hui. Eipä olisi uskonut, kun edellisellä avannolla oli 40cm jäätä. Naskalit olivat unohtuneet kaulasta, joten kaivoin ne nopeasti esiin. Toista kertaa ei passaa unohtaa.. Hipsin sitten samoja jälkiä takaisin päin ja varoitin muitakin petollisesta jäästä.

Tuommoinen sula ansa oli parempi kiertää kaukaa

Kauempana väylästä jäätä oli enemmän ja se oli kovaa teräsjäätä, mutta kyllä sielläkin paikoittain jään paksuus vaihteli. Välillä oli 40cm, välillä vaan 20cm. Pilkittiin sitten niillä turvallisemmilla alueilla. Oikeastaan joka avannolla välivedessä oli sitä silppua monen metrin matto eikä omaa tasuria meinannut erottaa kalojen seasta. Onhan se hyvä, että sitä pikkukalaa siellä ui, mutta tänään sitä oli liikaa. Petokalojen ei tarvitse muuta kuin uida suu auki, niin jo on kupu ravittu :) Turhapa niitä ahvenen nahkoja on enää mennä tarjoamaan, kun samaa tavaraa saa aidollakin täytteellä ;)

Kuhan toivossa uittelin: Kommon Köykänen sinisävyisellä värikoukulla

Kuhan toivossa uittelin: Kalapelen Kuhapeli

Rivien välistä ehkä pystyikin jo lukemaan, että munat pattaan. Ei edes tärppiä! Ei havaintoja isoista kaloista, ei nousuja, ei mitään. Paitsi silppua. Rankka kuuden tunnin päivä takana ja kädet hapoilla. Lunta oli 10-20cm jäällä, joten sekin hankaloitti liikkumista. Ja tietenkin se sadan kilon perävaunu, jota tulee mukana raahattua. Mutta eipähän maailmasta parempaa hyötyliikuntaa löydy, joten ei passaa valittaa. En kyllä olisi pilkkikauden alussa uskonut, miten vaikeaa on saada pilkillä ahven =)

Seuraavat päivät kuluvatkin muuttohommissa ja vihdoin saan oman pihan, jossa savustella kalaa. Kallavesikin on sitten lähellä ja pilkille pääsee lähtemään ilman autoa. Helmikuun alusta alan kartoittamaan Pirttilahtea, kyllä siellä pitäisi kuhaa ja ahventa olla. Onko kellään kokemusta siitä alueesta, onko tullut kuhaa muutenkin, kuin verkoista? Tavoitteeksi loppukaudelle voisikin laittaa, no ensinnäkin sen ahvenen, mutta myös pilkkikuha Kallavedestä tuntuisi kivalle. Sotkalta on kuhaa tullut pilkillä ja Kallavedestä kesällä, mutta se Kallavetinen pilkkikuha on vielä saamatta :)

Pirttilahdesta löytyy hyviä ja mielenkiintoisia pohjanmuotoja :)

Kuinka teidän viikonloppu sujui kalastuksen suhteen, tuliko saaliita? Eilen ainakin kuului olleen hiljaista ympäri Suomen, mutta joko tänään löytyi aktiivisempaa kalaa?

Tänään suuntasimme ihan uusille vesille. Olin kuullut paikasta huhua ja sieltä on kuulemma noussut huikeita ahvensaaliita. Saimme oppaaksi erään mukavan kalastajatyypin, johon olen tutustunut blogini kautta. Hän on kalastanut järvellä jo useampana vuotena.

Oltiin jäällä yhdeksän jälkeen ja kävelimme muutaman sata metriä kalapaikoille. Johan on kumma, jos ei se pilkkikauden ensimmäinen ahven ala nousta. Jäätä oli ihan hirveästi, joten tein tänään pakon sanelemana ratkaisun, että pidän anturia samassa avannossa, mistä pilkin. En yksinkertaisesti jaksanut kairata toista avantoa, kun jo ensimmäisen jälkeen kädet olivat spagettia.

Kuvista varmaan huomaakin, että vähän aikaa sitten hankkimani Mora Expert on vaihtunut Heinolaan. Siihen on parikin syytä, Moran kierre alkaa olla liian lyhyt näille jään paksuuksille ja toinen syy on se, että onni suosi eräässä kilpailussa. Osallistuin Hong Kongin kaikuluotain aiheiseen kisaan, jossa täytyi kertoa omia luotainvinkkejä. Pääpalkintona oli Heinolan kaira ja Imaxin lämpöpuku.

Minun vinkki oli sitten valittu voittajaksi ja kohta postisetä jo kolkutteli ovella. Minulla olikin vähän liian ohuet toppahousut näille pakkasille… Tänään pistin lämpöpuvun ensimmäisen kerran päälle. Ihan mahtava puku, en vielä viikko sitten tiennyt, että oikeasti tarvitsin tämmöisen puvun. Nyt tiedän.

Tänään ensimmäiset kolme tuntia jouduin pitämään takkia auki, kun meinasi tulla kuuma. Pakkasta oli kymmenisen astetta ja lisäksi muutaman metrin tuuli. Ihan outoa, että minua ei paleltanut pilkillä! Puvun ainoa huono puoli on se, että näytän Michelin akalle :) Tuohan taitaa olla enemmän miesten mittojen mukaan valmistettu, mutta hyvin sinne yksi pilkkiakka sisään mahtui. Takin kaulus on ihan huippu, en ole ikinä nähnyt missään takissa noin hyvää kaulusta. Palkinto kyllä pääsee ahkeraan käyttöön, kairakin on ihan hitsin hyvä :)

Aamulla kaiku piirteli muutamia viivoja pohjan lähettyville, mutta voi olla, että eivät olleet edes ahvenia. Mikään tasuri ei kelvannut eikä tärppejä kuulunut. Ainoat syöntihaluiset viivat olivat haukia ja päivän aikana sainkin pari haukitärppiä ja lisäksi yhden ylös asti. Ylös asti tullut oli syönyt Kalarosvon kokonaan, joten päätin päästää kalan kärsimyksistään ja tehdä siitä iltapalaa.

Yllä olevassa kuvassa näkyy hauen tärppi. Ensin oli ihan tyhjää, sitten väliveteen ilmestyi pientä silppua. Laskin oman tasurin silpun alle kutoseen ja melkein heti pohjaan ilmestyi kala, joka lähti kohti. Tärpiksi jäi, mutta kyllähän tuosta kuvasta näkee hauen syöksyn. Tai siis ei näe, koska luotain ei ehdi piirtämään sitä viimeistä spurttia ollenkaan. Kyllä ahvenetkin osaavat nopeita olla, mutta eivät noin nopeita.

Aamulla pilkin about 7 metrissä ja katsoin karttaselaimesta, että vieressä pitäisi alkaa syvenemään. Siinä lähellä piti olla 11 metrin alue ja tein reikiä ja lähestyin aluetta. Halusin pilkkimään noin 9-10 metriin. Minulla meni koko helkutin aamupäivä sitä syvempää etsiessä. Ja kun uutta reikää ei heti perään jaksanut kairata, niin piti yrittää heilutella tasuriarsenaalia joka avannolla.

Ihmeellinen järvi, kaikilla minun avannoilla seitsemän metriä! Siirryin ihan minne vaan, niin seiskaa. Luovutin iltapäivällä ja käännyin takaisin kohti rantaa. Kellokin alkoi lähennellä pykälää, joten lähtöä piti alkaa tekemään. Niin vaan meni ilman ahvenia tämäkin pilkkireissu, hienoa Jaana. Nyt ehkä pitää lausua se kuuluisa rukous: Anna Ahti ahvenia. Edes yksi.

Jäällä oli jopa ruuhkaa ja parikymmentä muuta pilkkijää bongasin päivän aikana. Ja olihan niitä ahvenia kuulemma noussut muille, ei montaa, mutta appuroita kuitenkin. Kyllä minä aika varmasti sen ahvenen saisin, jos hakisin Rialinnasta toukkia ja kaivelisin ohutta siimaa ja pienen morrin kaapin perukoilta. Mutta tekisinkö minä niin? En. Liian helppoa. Tasurilla tai ei ollenkaan. Huomenna Sotkalle :)

Ps. Hauki on hyvää punkun kanssa. En varmaan ikinä opi muistamaan, missä kaikkialla hauessa on ruotoja, mutta sen muistan, että niitä on paljon. Sain kuitenkin nyhrättyä hauesta yhden hengen tarpeisiin ruodotonta “filettä” (heh, olisitte nähneet ne palaset). Leivitin tattarijauholla ja paistoin. Ei ehtinyt nälkäisenä viinilaseja kaapista kaivelemaan, tavan juomalasi sai kelvata. Oli hyvvee!

Yhteistyössä Opa Muurikka Oy:n kanssa

Savukala on parhainta herkkua mitä tiedän. Jo pienenä tyttönä pääsin mummolassa savukalan makuun ja kyllä ne mummon savustamat muikut olivat hyviä! Ja kun kalat olivat juuri ennen savustusta papan verkoista päästeltyjä, niin ei sen tuoreempaa ja parempaa lähiruokaa voinut saada.

Innokkaana kalastajana olen monesti haaveillut omasta savustimesta, jotta pääsisin savustamaan itse pyytämiäni kaloja. Nyt sain testattavaksi Muurikka 1200 W sähkösavustimen, jolla pääsen toteuttamaan haaveitani.

Savumuikuillehan ei mikään vedä vertoja, mutta koska vielä en ole verkkokalastuksesta innostunut, niin aion kokeilla ahventa, kuhaa ja haukea, jotka tavoitan vapavälinein. Monesti kalaa fileoidessa on harmittanut suuri hävikki, mutta savustimella sekin ongelma katoaa, sillä kalat voi savustaa myös kokonaisina.

Vuosien saatossa savustimet ovat kehittyneet eikä savustamiseen välttämättä tarvita enää tulta. Markkinoilla on usean eri valmistajan sähkösavustimia, joten valinnanvaraa löytyy. Jos kuitenkin haluaa panostaa kotimaiseen laatutuotteeseen, niin silloin valinta on Muurikka, sillä se on suunniteltu, valmistettu ja tarkastettu Suomessa.

Muurikka sähkösavustinta saa kahdessa koossa, 1100 W ja 1200 W. Pienemmässä on yksi ja isommassa kaksi savustusritilää, jolloin kalaa saa savustettua nopeasti isommallekin porukalle. Savustimella voi kypsentää myös muutakin kuin kalaa ja savustimen mukana tulee reseptivihko, jossa on Henri Alenin Muurikalle suunnittelemia herkullisia reseptejä.

Savustin on valmistettu ruostumattomasta teräksestä ja teräsosilla on viiden vuoden takuu. Vastuksella takuu on yksi vuosi. Savustimen käyttöönotto on helppoa ja nopeaa, sillä savustin on valmiiksi koottu. Mukana tulevan selkeän käyttöohjeen turvin savustamispuuhiin on vaivatonta ryhtyä.

Yllä esiteltyyn Muurikka sähkösavustimeen pääset tutustumaan tarkemmin tästä linkistä. Opan ja Muurikan muut tuotteet löytyvät heidän kotisivultaan www.opamuurikka.fi

Itse savustustapahtumasta on tulossa juttua myöhemmin, joten pysykäähän kuulolla :)

Miksi toivoinkaan kovia pakkasia, niitä on nyt piisannut ihan liikaa. Alkaa jo rakas harrastus kärsimään, kun ei pääse jäälle. Mittari on näyttänyt kahta-kolmeakymmentä viimeiset kymmenen päivää ja minä raukka olen nyhjöttänyt sisällä. Ei vaan ole kärsinyt lähteä itseään palelluttamaan ja kairakin temppuilee kovilla pakkasilla.

Minulla on Mora Nova käytössä nyt kolmatta talvea ja olen kyllä tykännyt siitä hirveästi. Niin kevyt kairata, että sujahtaa nopeasti läpi paksummastakin jäästä. Yksi huono puoli siinä kuitenkin on, terä nimittäin jäätyy kovilla pakkasilla eikä kairaamisesta meinaa tulla mitään, kun terä pyörii tyhjää. Päätin sitten hankkia kakkoskairaksi Moran jo tuotannosta poistuneen mallin, Expertin. Expert Pro:ta myydään vielä, mutta tuo perusmalli on poistunut. Jouduin siis etsimään kairan käytettynä ja minulla kävikin hyvä tuuri, kun laitoin paikalliselle kirppikselle ilmoituksen. Melkein heti soitti setä muutaman kilometrin päästä, että täälläpä olisi. Kaira oli uudenveroinen ja vain muutaman kerran käytetty. Tein siis ehdottomasti siitä kaupat.

Tänään sää vihdoin lauhtui sen verran, että päästiin pilkille. Lumisadetta oli luvattu koko päiväksi, mutta joskus se saattaa tehdä ahvenista ahnaita. Toiveikkain mielin siis jäälle. Tällä pilkkikaudella minulla on edelleen se ahven saamatta, joten siinä tavoite päivälle. Kyllä nyt yksi ahven aina tulee, helppo homma.

Tallusteltiin jäälle puoli yhdeksän maissa ja suunnattiin kohti ahvenpaikkoja. Rannasta oli matkaa vajaa kilometri, mutta se tuntui viideltä. Lunta oli paikoitellen jopa 30cm ja lähes joka puolella lumen alla peilijää. Ihan tajuttoman liukasta! Onneksi en kaatunut kertaakaan, mutta pilkkikaveri teki spagaatin. Taisi kuitenkin selvitä vaurioitta :) Kyllä oli raskasta vetää ahkiota, jossa kökötti perinteiset sata kiloa tavaraa. Pitäisi karsia tavaroita tai sitten kasvattaa lihakset.

Vihdoin päästiin mestoille ja pääsin testaamaan “uutta” kairaa. Ai että se upposi mukavasti jäähän ja yhden reiän sain kevyesti kairattua. Sitten ne iski, maitohapot. Toinen reikä vaatikin jo vähän enemmän aikaa ja muutaman tauon. Jäätä oli tosi paljon, 38 senttiä! Vajaa kaksi viikkoa sitten jäätä oli reilu 10cm tuolla samalla järvellä. Eipä ihmekään, jos kutosen reiän kairaaminen olemattomilla hauiksilla on vähän rankkaa.

Enää 50% jäljellä toisesta avannosta, sitten pääsee pilkille :)

Ensimmäisellä avannolla, eikä oikeastaan muutamalla seuraavallakaan, tapahtunut mitään. Tasurirasian kansi kävi vähän väliä ja uimaan pääsivät useissa väreissä Kalarosvo, Kommo, Pääevä, Silli, Panucci, Kalaja, Kalapele, Sepeteus, Sanek… Eivät toimineet tällä kertaa. Pilkkikaverin Kalarosvoa kävivät jytkyahvenet tärppimässä, mutta minun rosvoja eivät. Pilkkikaverilla on levypyrstöisiä, minulla jigipyrstöisiä. Vai olisiko syynä sittenkin käsiala, kun tärpit eivät tulleet minulle.

Märkää ja tyhjää

Kommon Köykänen odottaa vuoroaan

Päivän paras pilkkikaverilla tämä kaunis ahven. Ihana kala! Ja Kalarosvollahan se tuli :)

Viime talvena tavoitteena oli kilon ahven ja sain kuin sainkin sen napattua. Tänä talvena taidan laittaa tavoitteeksi ahvenen. En nimittäin saanut tänäänkään vielä sitä ahventa, vaan vain yhden ainoan hauen. Vuosi 2015 oli kyllä niin uskomaton kalavuosi, että ne saaliit pysyvät mielessä pitkään ja ehkä minulla on hyvien kalojen kiintiö täynnä jonkin aikaa… Vai onko Ahti?

Kalarosvo kelpasi hauelle. Hauki lähti kaverin purkkiin.

Tämä päivä oli kyllä tosi rankka. Ei se aamuinen lumessa tarpominen ollut mitään verrattuna tulomatkaan. Väsyneenä, märkänä ja vähän pettyneenä tarvot vielä paksummassa lumihangessa ja liukkaalla jäällä kohti rantaa. Tein tänään vaan 15 reikää, mutta tuntuu, että olisin juossut maratonin käsilläni. Ehkäpä maaliskuun lopussa kaira pyörii vähän livakammin, vielä toistaiseksi puuttuu jotain tuolta olkavarsista.. Mutta kaiken kaikkiaan kuitenkin ihana päivä, eihän tuosta pilkkimisestä voi olla tykkäämättä :)

Tänään näkyvyys aika heikko :)

Oletteko muut uskaltautuneet kovilla pakkasilla pilkille ja onko ahvenia tai kuhia löytynyt? Seuraavalla reissulla tekisi mieli lähteä etsimään kuhia.. Siihen taitaa olla vaan yksi ratkaisu: Sotka =)

Ilmoja pidelly. No sitä saa mitä tilaa, eikös me pakkasia toivottu? Säätiedotukset lupaavat päivä päivältä kylmempää ja juuri luin, että jopa -40C tulossa Suomeen. Heh, kyllä voi pilkillä tippa jäätyä nenän päähän :)

Toissapäivänä lähdin etsimään tavoitekalaa eli ahventa. Paikat olivat aika vähissä, kun Kallavedelle ei vielä uskaltanut mennä ja lammet ovat vähän tylsiä. Lammelle oli kuitenkin lopulta pakko suunnata ja valittiin joku pieni random lampi Savosta. Enhän minä sieltä mitään saanut, pari tuntia jaksoin pilkkiä tyhjää ja sitten oli pakko lähteä kotiin. Sormet olivat sitä paitsi ihan jäässä.

Lampi Toivalassa

Eilen oli välipäivä ja tänään päätettiin käväistä vielä naapurikunnassa eräällä järvellä ennen ensi viikolla tulevia tulipalopakkasia. Jospa se ahven tänään tarttuisi siiman päähän. Vahingosta viisastuneena kotoa mukaan lähtivät lämmitettävät rukkaset ja kädenlämmittimet.

Oltiin jäällä puoli yhdeksältä ja aika hämäräähän siellä vielä oli. Lähdettiin kohti kalapaikkoja ja kairailtiin matkan varrella. Hyvin oli teräsjäätä, ainakin kymmenisen senttiä. Pakkasta oli yhdeksän astetta ja pohjoistuulta viisi metriä. Laitoin ennätysmäärän vaatteita päälle ja pipojakin oli kolme. Säästyisinköhän tällä kertaa kylmyydeltä…

Hiljaista

Aloitettiin kalastus noin kuudesta metristä ja lähdettiin siitä etenemään syvempään. Puoleen tuntiin ei tullut tapahtumia ja uittelin muutamia eri tasureita. Kaiku piirteli tyhjää. Sitten testasin Panuccin 12cm kevennettyä ja en ehtinyt laskea sitä edes pohjaan, kun viiva lähti vastaan. Joko nyt ahven? Kova tärppi ja haueltahan se vaikutti. Kelasin kalan jäälle ja kyllä se valitettavasti hauki oli. Tasuri irti ja kala takaisin.

Sen jälkeen alkoikin haukien syöntikarkelot. Laittoi minkä tasurin vain uimaan, niin tuli vähintään tärppejä. Kaiusta pystyi katsomaan haukien syöksyt tasurille ja välillä meni vähän ohikin. En pysynyt edes laskuissa mukana, miten monta haukea tänään sain. Pari oli syönyt tasurin kokonaan ja tosi syvälle, niin lähtivät sitten kalapullien raaka-aineeksi, mutta loput sain irroitettua ja vapautettua.

Kalarosvo odottaa vuoroaan

Tärppi

Hauki oli helppo irroittaa avannossa, kun vaan piti huolen, etteivät sen silmät jäätyneet. Tai helppo ja helppo, hauet pitivät suunsa tiukasti kiinni, joten sai pihtien kanssa taiteilla, että löysi tasurin koukun. Ymmärrettäväähän se suun kiinni pitäminen oli, kun suussa oli niin herkullinen tasuri.. vaikea luopua.

Koko päivänä en saanut yhtään ahventa ja en edes tiedä, olisiko niitä ollut avannon alla. Mitkään tasurit eivät ainakaan kelvanneet ja morrihommia en kokeillut ollenkaan. Päivä oli mukava, vaikka ahvenia ei löytynytkään. Jäällä oli myös yllättävän paljon muita pilkkijöitä keliin nähden. Pilkkihulluja.

Pysyin suht lämpimänä koko ajan ja ainoastaan sormet palelivat välillä. Rukkasilla sekin ongelma korjaantui. Reilu viisi tuntia vierähti pilkillä. On se vaan mukava tunne, kun kala vetää siimaa ja tänään olivatkin siimat kireinä monta kertaa. Nyt sitten turjotetaan muutama päivä sisällä pakkasten takia ja kun sää lauhtuu, lähdetään etsimään niitä ahvenia ihan toden teolla. Ja ehkä kuhiakin :)