Muutama päivä sitten kerroin lähteväni testaamaan kalojen iltasyönnin. Huhupuheiden mukaan auringonlaskun aikaan ahvenilla saattaisi olla syöntipiikki. Saattaisi olla. Se todennäköisyys riitti minulle, joten pakkohan se oli testata!

Oltiin puoli viiden jälkeen jäällä ja käveltiin suoraan aiemmin ahvenia antaneelle paikalle. Avannoilla näkyi hyviä merkkejä ja ahvenet nousivat porukalla tasurille. Voisikohan iltasyönniltä tosiaan saada hyvän saaliin? Kalat vaikuttivat melko pienille eikä tärppejäkään kuulunut, joten siirryimme vähän eteenpäin. Sen jälkeen luotain ei piirtänyt enää edes niitä sinttejä. Avantoa avannon perään ja sama tyhjä ruutu nenän edessä. Arvasin, ahvenet olivat jo nukkumassa siihen aikaan.

Kahden tunnin jälkeen olin valmis lähtemään pois, sillä alkoi tulla jo hämärä. Sitten luotaimessa näkyikin liikettä, joten pitihän se tilanne vielä tsekata loppuun. Viiva läheni pohjasta ja teki nopean syöksyn. Niinpä tietenkin, hauki! Ne eivät taida nukkua ikinä. Kala tärppäsi Kalarosvon pieneen ahveneen ja käväisi tervehtimässä. Ihan hyvän kokoinen kala, mutta se pääsi tällä kertaa jatkaamaan yöjuoksuaan.

Tämä hauki ei tullut ylös asti, liekö sama kala, kuin hetki aiemmin vapautettu..

Pilkkikaveri istui läheisellä avannolla ja kohta kuului, että nyt on kiinni. Ajattelin, että hänellä on sama hauki siiman päässä. Kohta jäälle nousi melkein puolikiloinen ahven. Mitä ihmettä, tuon kokoinen kala ja tähän aikaan? Tein vähän lähemmäksi itselleni uuden avannon ja pistin saman Kalarosvon pienen kuorekevennetyn uimaan, jolla ahven oli juuri noussut. Tekniikka oli kuulemma ollut tasurin paikallaan pitäminen metri pohjan yläpuolella. Kala oli noussut hitaasti pohjasta ja viivat olivat yhtyneet. Siinä vaiheessa omat hermoni olisivat olleet täysin riekaleina ja olisin tehnyt peliliikkeitä, eli värisyttänyt tasuria ja/tai nostanut ylöspäin. Pilkkikaveri lehmän hermoineen oli ottanut skaban, että kumpiko luovuttaa ensin, kala vai kalastaja. Ahven oli ollut tasurin vieressä kauan aikaa kunnes lopulta puraisi.

Aurinko laski, joten kotiin joutaa

Täytyisi itsekin muistaa tuo rauhallisuus tasurin uitossa, mutta kun on malttamaton luonteeltaan, niin silloin sitä on. Ahven jäi illan ainoaksi raitapaidaksi.

Tiistaiaamuna mentiin Kallavedelle uusia paikkoja kokeilemaan. Olin katsonut edellisenä päivänä kartasta mielenkiintoisen paikan valmiiksi ja suuntasin sinne. Pilkkikaveri taaperteli omia polkujaan, näköetäisyydellä kuitenkin. Kun saavuin “kohteeseen”, näin alueella useita kahden reiän avantopaikkoja. Hmmm, joku on tainnut löytää täältä kalaa.. Ja on pilkkinyt luotaimen kanssa. Toivo heräsi, jospa nyt vihdoinkin löytyisi Kallavedestäkin hyvä ahvensaalis.

Jaana isojalka

Testasin varmaan jokaisen avannon, jonka löysin valmiina, mutta sain ainoastaan kaksi sinttiä. Isompaa ei näkynyt missään. En malttanut lähteä alueelta pois, kun siellä selkeästi oli ollut tapahtumia.

Uusi paikka oli aika tarkasti rei’itetty jonkun toimesta

Päivä oli ihan todella kuuma ja lämmintä oli varmaan kymmenen astetta. En tiedä kehtaanko edes kertoa miten paljon minulla oli vaatteita päällä, ei taas paljon raksuttanut kotoa lähtiessä. Kevään lämpimin päivä ja Jaana pukeutui kuin talven kovimmilla pakkasilla. Nyt naurattaa, mutta silloin hikoilutti. Minulla oli mukana kaksi merinovillakerrastoa, Ursuit, fleecehousut, toppahousut, villapaita, untuvaliivi ja toppatakki. Niin ja pipo ja nahkarukkaset. Takkia en kyllä onneksi tainnut laittaa edes päälle missään vaiheessa. Kyllä minä nyt uskon, että kevät on tulossa. Inhoan kylmyyttä, siksi mieluummin liian kuuma kuin kylmä.

Villapaita suoraan 90-luvulta vetelee viimeisiään, on ainakin hintansa hankkinut! (muistaakseni 90 markkaa :))

Vaihto talvesta kevääseen

Vaatteet vähenivät pitkin päivää, kun alkoi olla jo tukalan kuuma. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja oli unelmakeli pilkkiä. Valitettavasti taaskaan ne kalat eivät syöneet, joten yhden aikaan aloin haaveilemaan kotiinlähdöstä. Pilkkikaveri tuli vielä testaamaan “minun ottipaikat” ennen lähtöä. Hän uitteli tuttuun rauhalliseen tapaansa Kalarosvon pientä kuoretta. Ja mitä minun korvani kuulivatkaan: nyt on kiinni! Kala oli tärpännyt taas samalla tavalla kuin edellisen päivän iltasyönnilläkin. Jäälle nousi vajaan puolen kilon ahven. Déjà-vu, minähän koin tämän jo eilen!

Katsoin kalan mahaan saadakseni vinkkejä ottiväristä, kolme kuoretta löytyi (no kuoretasuriinhan se ottikin…)

Vaihdoin omasta rasiasta samanlaisen Kalarosvon uimaan, mutta ei puhettakaan, että siihen olisi tullut tärppejä. Mutta ehkä minun uittoliikkeet olivat liian nopeita, kuten yleensä. Kotiinlähtö ei ollutkaan enää päällimmäisenä mielessä. Mielessä pyöri puolen kilon kalat, jospa minullekin… Omat haaveilut loppuivat kuin seinään, kun viereiseltä avannolta kuului: nyt on kiinni! Taas? Ahaa, no minulla ei ole kiinni. Katsoin kun pilkkikaveri nosti jäälle vajaan seitsemän sataisen ahvenen. Kalojen koko vaan kasvaa, seuraava on varmaan kiloinen. Olihan ne hienoja kaloja, mutta mieleen tuli sanonta: kaverille kans.

Tällä 670 grammaisella ahmatilla näkyi 13 senttinen kuore suusta, silti oli jäänyt vielä pikkunälkä, kun morri kelpasi :)

Pilkkikaverin kahden päivän kalat

Pilkkikausi tosiaan lähenee loppuaan, joten eilisaamuna, vai yötäkö se vielä oli, kello soi jo puoli neljältä ja lähdettiin kokeilemaan tuon uuden paikan aamusyönti. Toissapäivänä oltiin vasta kahdeksan jälkeen jäällä, joten auringonnousun aika jäi kokonaan kokeilematta. Eilen oltiin jäällä jo ennen aurinkoa :)

Metsän läpi jäälle

Päivä alkoi valkenemaan nopeasti. Minulla oli tosi kevyt olo, olin nimittäin jättänyt kymmenen kiloa vaatteita kotiin. Matka kalapaikoille taittui nopeasti, sillä jäällä oli huippuhyvä kävellä. Eikä tullut hiki :)

Mentiin suoraan hottipaikoille, mutta ei tullut mitään aamusyöntiä. Ei tullut myöskään päiväsyöntiä eikä iltapäiväsyöntiä. Pientä sinttiä kyllä nousi tasaiseen tahtiin, minulla isoimmat ehkä 150g. Jouduin jopa kokeilemaan morria, sillä eilen pilkkikaverin isoin ahven tuli morrilla. Kalarosvon pieneen kevennettyyn iski reilun kilon hauki, joka pääsee haukipullataikinaan. Eilen jäi kyllä yksi lause kuulematta, tarkoitan siis sitä: nyt on kiinni. Ehkä ensi reissulla se taas kuullaan, mutta minun suustani ;)

Perukkeella on aikansa ja paikkansa =)

Muistattteko, kun joku aika sitten esittelin blogissa kairauksen mukana tulleen kymmenpiikin ja ihastelin sen värejä? Kalapelen Pekka Leino oli tehnyt minulle kaksi kymmenpiikkitasuria ja värit on otettu juurikin siitä valokuvasta. Voi että olen iloinen näistä, näyttävät tosi hyville!

Kirjeestä löytyi jotain muutakin jännää, eväkorvikset :) Voin kertoa, että ei ihan jokaiselta tällaisia löydykään, kyllä kelepoo elvistellä ;) Jos blogin naislukijoita (ja miksei miehiäkin ;)) kiinnostaa samanlaiset korvikset, niin Pekkaan saa yhteyden Facebookin Kalapele-sivun kautta, siellä voi myös ihastella Pekan tekemiä tasureita =) Linkki.

Kiitos Pekalle näistä!

Ja näistä!

Huomenna olisi tarkoitus käydä Kallavesj-messuilla Kuopio-hallissa, onko muilla messuilusuunnitelmia?

Käytiin eilen Kallavedellä ja ajattelin kuvata kaikuluotainvideon. Minulla oli Kiinan halppis-“Kouproo” mukana ja olen samalla kameralla aiemminkin kuvaillut kalastusreissuilla. Yleensähän minä en löydä kalaa Kallavedestä, mutta eilen aamulla tapahtui joku ihme, sillä jo heti ensimmäisellä avannolla oli kalaa alla.

Tein silleen tyhmästi, että menin jonkun vanhalle 4″ avannolle. Ja pistin vielä anturin samaan avantoon.. Kuulostaa juuri siltä, että ei hyvältä kuulosta. Kamera päälle ja rec vilkkumaan. Tasuri avantoon ja viuh viuh, viivoja sinkoilee pohjasta ylös. Halleluja! Ensimmäisen tärpin aikaan onki oli vielä vasurissa, joten vastaisku jäi tekemättä ja kala tartuttamatta. No onki oikeaan käteen ja uusia tärppejä odottamaan.

Pohjasta sinkoili edelleen hyvännäköisiä viivoja ja taas tärppäsi, nyt pysyy! Alan nostamaan kalaa ja anturi on avannon tukkeena. Äkkiä anturitelineen varsi pois avannosta ja eikös se siima sotkeennu johtoon. “Jes”, kala irtosi :( No nyt on jo toinen kiva tilanne videolla. Voihan sen lähettää hauskoihin kotivideoihin…

Nyt loppui pelleileminen yhden avannon kanssa ja tein sekunnissa 50cm jäähän reiän. Melkein savu nousi avannosta, niin nopeasti pyöri terä. Pakko toimia pikaisesti kun kerrankin on kalaa alla.

Ei muuta kuin Kalarosvo takaisin, joko kolmas kerta toden sanoisi. Tutut viivat uivat väliveteen vastaan ja pam, kiinni on taas! Nyt kala tulee jäälle asti ja ihan kivan kokoinen appura. Esittelen kameralle kalaa, näitä kun saisi vielä lisää.

Heidän silmissään on jotain samaa…

Ehkä isoimmat häippäsivät alta ja pienet jäivät alle hengailemaan, sillä moneen tuntiin ei tullut enää tapahtumia. Kierreltiin 5-10 metrin alueita ja ihan yksittäisiä, hitaita ja ottihaluttomia viivoja kävi välillä katselemassa tasuria, mutta se aamun hurja syöntipiikki oli menneen talven lumia.

Kauhea kaakatus kuului taivaalta, katse ylöspäin ja siellähän lensi joutsenia :)

Kahden maissa lähdettiin rantaa kohti, mutta päätettiin syödä vielä loput eväät eräällä aamun paikalla. Yhtäkkiä luotaimeen pölähtää miljoona kalaa. Apuva, nämä ovat ihan hurjina! Kameran rec vilkuttaa ja tallentaa huippusyöntiä. Kalat tärppivät tasureihin, mutta eivät meinaa tarttua. Välillä parvi katoaa ja muutaman minuutin päästä ilmestyy taas uudestaan näyttöön. Huh huh, miten paljon kalaa. Harmi, kun en löytänyt täydellistä ottipeliä siihen tilanteeseen, siinä olisi ollut mahdollisuus nostella useampia kiloja kalaa hetkessä. Vajaan tunnin ajan parvi siinä kierteli ja sitten hiljeni täysin. Oli kyllä mukava merkki, jospa ensi kerralla minun tasuri maistuu paremmin.

Jekkosen perheen päivän saalis

Kotiin päästyä aloin siirtämään videoita koneelle. Ilta menisikin niitä muokatessa. Mukavaa materiaalia varmasti paljon ja kerrankin hyviä syöntipiikkejä sattui omalle kohdalle. Ja kaikki tallennettuna :) Muistikortti koneeseen ja mitäh, missäs ne videot ovat? Suurin osa jäänyt tallentumatta! Kirosana. Tiesinhän minä, että halvalla ei saa hyvää, mutta talven paras syönti on nyt vaan oman pään kovalevyllä, huoh. Ehkä se on lähdettävä kamerakaupoille.

Tänään käytiin lammella pikapilkillä, oltiin vain neljä tuntia, kun nuorimmainen lähti mukaan. Syönti oli maailman huonointa, en itse saanut yhtään kalaa. Tyttö sai onneksi pari kalaa :) Kairatessa tuli taas kymmenpiikki jäälle, on se kyllä ihmeellinen ja erikoinen kala! Ja jumeleisson miten nopea! Sinkoilee ja poukkoilee sinne tänne.

Kymmenpiikki uiskentelee pinkissä uima-altaassa :)

Nämä C&R

Tämä ei C&R

Luonnon omaa pistekirjoitusta

Pitäisiköhän tänään vielä käydä testaamassa se paljon puhuttu iltasyönti?? ;)

Milloinkahan se yritys palkitaan? Tässä alkaa kohta pilkkikausi lähennellä loppuaan ja minun talven ahvensaldo on melkein miinuksella. Aika hiljaista kyllä näkyy olleen aika monilla muillakin kalastajilla. Sitten on ne pro-tyypit erikseen, jotka kyllä löytävät syövän ahvenen mistä vaan :)

Käytiin keskiviikkona Sotkalla ahvenjahdissa. Jonkun verran pieniä ahvenia löydettiinkin ja niitä tuli sitten nosteltua, kun ei isompaakaan ollut tarjolla. Kalat ottivat pieneen tasuriin noin viidestä metristä ja loppusijoituspaikka oli patakukko :)

Outoa, mutta osa pienistä ahvenista oli liian isoja (patakukkohommeleihin)

Ahkiossa on kiva istua, mihin minä muka moottorikelkkaa tarvitsen?

Torstaina käytiin testaamassa meidän ennätysahventen järveä. Se on ollut tosi hiljainen koko talven ja en ole kuullut kuin yhden yli kiloisen nousseen sieltä tänä talvena. Tukossa siis, kuten lähes kaikki muutkin Savon järvet. Pieniä ahvenia oli liikkeellä paljon ja ne olivat kyllä niin leikkisällä päällä. Tuntikausia nousivat tasurille ilman tärppejä enkä saanut edes yhtä ahventa päivän aikana. Yksi hauki iski tasuriin ja siinäpä päivän tapahtumat.

Tänään oli sitten vuorossa Virmasvesi. Kyllähän minua vähän varoiteltiin huonosta syönnistä, mutta minne muuallekkaan sitä lähtisi, kun hiljaista on kaikkialla. Mentiin Hamulanhiekalta jäälle ja oltiin jo auringonnousun aikaan siellä.

Eikö ollut kaunis auringonnousu tänään?

Kalastelin 4-12 metrissä ja ainoat kalat näin viidessä metrissä. Aamupäivällä silpun seasta ampui pari parempaa ahventa tasuriin ja kaupan päälle tuli kolmas vähän pienempi. Tasurina oli tällä kertaa naftaliinista kaivettu Rapalan lyijyinen tasuri. Kaikki muut isoista ja pienistä tasureista, karvapyrstöisistä mikrotasureista, pystypilkeistä, jigeistä ja pelkistä morreista lähtien tuli kokeiltua ja ainoa, joka antoi kalaa, oli Rapalan vanhus. Se saikin sitten olla loppupäivän siiman päässä :)

Kuvassa Savon vesillä erittäin harvinainen raidallinen otus

Koko päivän satoi enemmän ja vähemmän räntää ja kylläpä on reput sun muut nyt märkinä

Ruokatermoksessa kuumassa vedessä lillunut makkara vei nälän. Ei kyllä vedä vertoja nuotiolla paistetulle…

Unohdin esitellä blogissa pari viikkoa sitten testiin saamani Sanekin uudenmallisen tasurin. Ensimmäisellä reissulla ehdin uittamaan tasuria vaan puolisen minuuttia, kun viiva lähti pohjasta vastaan. Luulin kalaa ahveneksi ja hämmästys oli melkoinen, kun kala paljastui siiaksi :) Tasuri on toiminut myös ahvenelle.

Sanek Lures

Sanek maistuu myös siialle

Tänään oli kolmen ahvenen päivä, onhan se tietysti kolme enemmän kuin mp, mutta antaisit nyt Ahti vähän paremman potin? Mihinköhän sitä huomenna suuntaisi…

Kolme kovaa testaa Jaanan hermoja

Etsii, muttei löydä. Sillä teemalla on viimeiset kahdeksan päivää taaperrettu. On kierretty lampea, Kallavettä ja Sotkaa. Tiukassa on ahven.

Sunnuntaina oli mahtava päivä kelien puolesta ja lähdettiin kokeilemaan viime talvista kuhapaikkaa Sotkalta. Sain sieltä pilkkiennätyskuhani reilu vuosi sitten. Paikka on yleensä aika tuskien taipaleen takana, mutta nyt sattui mukavat hankiaiset, joten kuhapaikalle pääsi ilman puolen tunnin umpihangessa rämpimistä.

Matkanvarrella Sotkalle mennessä oli kesäiset tunnelmat

Suunnattiin suoraan hotspotille ja pilkkikaveri vetäisikin melkein heti vajaan 400g ahvenen. Olin jo raapustamassa kalenteriin merkintää, että ‘tänään ahven alkoi vihdoinkin syömään’, mutta tyhjää luotainta syrjäsilmällä tuijottaessani jätin merkinnän tekemättä. Väärä hälytys! Kaloille ei ruoka maistunut enää loppupäivänä ja niinhän siinä kävi, että minulle jäi puhdas nollatulos siltä päivältä.

Kirppishankinta, ehkä maailman paras sellainen ;)

Pilkkikaveri nappasi Sotkalta lähes raidattoman ahvenen

Blogin ja Facebookin kalastusryhmien ansiosta olen tutustunut moniin uusiin ihmisiin. Mikäs sen mukavampaa, kuin höpötellä kalastusjuttuja toisen kalastushöppänän kanssa. Tänään pääsin erään höppänän mukaan Suvakselle :) Jari haki minut aamulla ennen kuutta kyytiin ja lähdettiin aamusyönnille. Elämäni toinen pilkkireissu Suvakselle ja tänään pääsin vähän edemmäksi rannasta kuin viimeksi, koska meillä oli kelkka mukana.

Aamulla kyyti oli kylmää, sillä pakkasta oli viisitoista astetta. Onneksi olin pukeutunut lämpimästi. Päivästä oli tulossa aurinkoinen ja lämpötilakin alkaisi varmasti kohoamaan pikkuhiljaa.

Happosen Sepon uusi vähän pienempi malli testiin, huikeat värit!

Aamun ensimmäinen avanto oli hyvä. Olisin voinut istua siinä koko päivän, sillä luotaimessa oli elämää! Se tuntui niin hyvältä tyhjien näytöntuijotustuokioiden jälkeen. Viivoja nousi tasurille ja olin niin onnellinen jo pelkistä kalahavainnoista.

Tärppejä ei kuitenkaan tullut. Vaihtelin tasureita ja kokeilin muikkua ja kuoretta. Vihdoin yksi kala tärppäsi Taavitsaisen Ismon tekemään kuorekevennettyyn. Jarikin nosti kohta viereiseltä avannolta vajaan 600g ahvenen. Aloin jo melkein kaivelemaan kalenteria ja kynää taskusta. Ihanaa ahvenet, kun teille vihdoin tuli nälkä :) Ottaisitteko vähän kuoretta?

Ismo Taavitsaisen valmistama kevennetty maistui Suvaksen ahvenelle

Ilo oli yllättäen taas ennenaikainen, sillä ahventen syönti loppui kuin seinään, vaikka alku vaikutti niin hyvältä. Päivä oli onneksi vasta alussa. Päätimme vaihtaa paikkaa vähän syvempään. Aamun paikoilla oli 11 metriä vettä ja lähdimme 13-15 metrin montuille. Siellä Jari oli kuulemma nähnyt kaikuluotaimen näytöllä banaaneja jonain aiempana talvena. Selvennyksenä kerrottakoon, että “banaanit” olivat keltaisia ajoahvenkaaria luotaimen näytöllä.

Jari teki minulle merkin paikkaan, jossa voisi olla banaaneja

Ensimmäisellä avannolla vettä oli 12 metriä ja näyttö oli typötyhjä. Ei edes silppua, saati silppua ajavia ahvenia välivedessä. Tiputin Kalapelen muikkukevennetyn muutama metri pohjan yläpuolelle. Ei tapahtunut mitään. Laskin tasuria vielä alaspäin ja jätin paikoilleen. Kohta pohja alkoi elämään ja pohjasta nousi hitaasti viiva kohti. Ei ollut iso, mutta parempi kuin ei mitään. Pidin tasuria paikallaan ja kala tuli kohdalle ja tärppäsi. Olipas ahne tärppi! Kelasin kalan jäälle ja ahven oli syönyt tasurin takakoukusta ihan kunnolla. Harmi, kun enempää ei enää kaloja noussut, vaikka kokeilin samaa taktiikkaa uudestaan. Tuommosia ahmatteja olisi helppo nostella jäälle, pysyisivät ainakin hyvin kiinni.

Nulikka kelpasi raitapaidalle

Päätettiin vaihtaa taas paikkaa vähän matalampaan, noin kympin veteen. Kello oli jo iltapäivän puolella. Jari sai vielä yhden pienen ahvenen, mutta sen jälkeen hiljeni täysin. Minulta loppui juuri sopivasti luotaimesta akkukin, joten oli aika pakata kamppeet ja suunnata rantaan.

Voiko pilkkikeli parempi olla?

Päivän saldona neljä ahventa ja moni olisi tämmöiseen reissuun pettynyt. Minulla oli kuitenkin erittäin hauska ja opettavainen päivä. Jari kertoi mielenkiintoisia kalajuttuja ja vinkkejä, ja kahdeksan tuntia meni kuin siivillä. Pakkanenkin lauhtui aamun lukemista, joten mikäpä oli Suvaksella pilkkiessä. Hieno oli myös kulkupeli, taidan alkaa uskomaan taas joulupukkiin, jos se muistaisi minua ensi jouluna =) Kilttihän minä olen jo valmiiksi :)

Näkeekö muut tässä kuvassa pikkukaloja jahtaavan ajoahvenen? Niin minäkin ;)

Kiitos vielä Jarille huippupäivästä! =)

Yhteistyössä Lucky John Finland Oy:n kanssa

Viime postauksessa esittelin testiin saamaani Norfin Kvinna talvipukua. Odotin malttamattomana seuraavaa pilkkireissua, jolloin pääsisin testaamaan pukua ihan oikeissa olosuhteissa jäällä. Pukuhan lupaa pitää pilkkijän lämpimänä jopa -25 asteisessa pakkasessa, mutta “valitettavasti” (onneksi) ihan niin kylmät testiolosuhteet eivät nyt olleet.

Valitsin talvipuvusta itselleni tarpeeksi reilun koon, jotta puvun alle mahtuu kalastusvaatteiden alla käyttämäni kuivapuku. Norfin Kvinna puvusta kannattaa ottaa mieluummin vähän liian reilu koko, sillä myös vaatteiden alle jäävä ilmakerros auttaa pysymään lämpimänä. Lisäksi talvipuvun alle kannattaa valita hyvät ja hengittävät vaatekerrokset. Nyt keväällä kelit alkavat olla jo melko lauhoja ja pilkkipuvun alle ei tarvitse enää montaa kerrosta vaatteita, mutta aina tulee uusia talvia, jolloin pakkasmittari voi näyttää jäätäviä lukemia :)

Puvun materiaali on pehmeää ja erittäin mukavan tuntuista. Puku päällä ei tule ollenkaan “tönkkösuolattu muikku”-olo, vaikka puku onkin paksu. Se päällä liikkuminen, kairaaminen ja kalastaminen onnistuvat helposti.

Pilkkireissulla oli nollakeli ja pelkäsin läkähtyväni puvun kanssa. Yllätyin kuitenkin todella positiivisesti, sillä puku hengittää hyvin. Aivan kuten se lupasikin. Jätin housuista ylimääräiset lämmikkeet pois, testataan niitä sitten vähän arktisemmissa olosuhteissa =)

Lähdimme pilkille auringon jo noustua, joten lämpötila oli kivunnut yli nollaan. Kävelin alkusiirtymän rannasta pilkkipaikoille (yksi kilometri) ilman takkia varmuuden vuoksi, sillä en halunnut hiota heti aamusta. Myöhemmin päivällä uusia siirtymiä kävellessä huomasin, että takki päällä voi kävellä lähes hikoilematta, takin hengittävyys on niin hyvä.

Aamun ensimmäinen avanto odotti onkijaansa. Valitisin vieheeksi uuden tasurin, jota en ollut ehtinyt testata vielä. Viehe näytti tehokkuutensa heti ja pilkkipäivä alkoi mukavasti hyvän kokoisen siian noustessa jäälle. Mitähän päivä vielä tuo tullessaan…

Siikahan se siellä :)

Avannolla istuessa viima saattaa käydä alaselkään, mutta tässä takissa helmojen sivuilla on avattavat vetoketjut, jolloin takin helman saa laskettua alemmas. Pilkkjät arvostavat varmasti tätä ominaisuutta :)

Keli oli mitä mainioin ja kevätpäivä kului leppoisasti. Kalat eivät enää häirinneet ja sain keskittyä nauttimaan säästä ja liikkumisesta. Asu täytti kaikki odotukset ja enemmänkin. Merkki oli minulle ennestään tuntematon, mutta nyt olen tyytyväinen, että tutustuin siihen. Olen vihdoin löytänyt pilkkikäyttöön erinomaisesti soveltuvan pilkkipuvun :)

Lämmittelytaskut ovat kätevät :)

Kynsikkäät pysyvät hyvin hihojen lumilukkojen alla

Avautuvien lahkeiden alle on helppo laittaa korkeampi vartisetkin saappaat

Myös lahkeiden lumilukot ovat avattavat

Puvussa on kaikki asiat kohdallaan: ulkonäkö, lämmittävyys, hengittävyys, käytännöllisyys ja laadukkuus. Voin suositella lämpimästi Norfinin talvipukuja kaikille kalastajille =)

Puvun voi ostaa useista suomalaisista kalastusvälineliikkeistä, tavaratalojen kalastusosastoilta tai verkkokaupoista. Lisätietoja Norfin-puvuista löytyy osoitteesta www.norfin.info

Kireitä siimoja viikonlopulle, muistakaahan pukeutua jäälle lämpimästi ;)

Yhteistyössä Lucky John Finland Oy:n kanssa

Sain mahdollisuuden testata Suomen markkinoille tulevaa uutta vaatemerkkiä nimeltään Norfin. Se on yksi suosituimmista kalastusvaatemerkeistä Baltiassa, joten on tervetullutta saada tänne meillekin uutta tarjontaa kalastusvaaterintamalle. Merkiltä löytyy mukavasti vaihtoehtoja sekä naisille että miehille.

Naispilkkijänä olen kokenut ongelmaksi hyvien ja laadukkaiden pilkkivaatteiden löytämisen, sillä niitä on melko vähän tarjolla. Monesti vaatteet ovat suunnattu enemmänkin ulkoilijoille ja retkeilijöille, joten kalastavat naiset ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Pilkkipuvun olisi ennen kaikkea oltava lämmin, sillä esimerkiksi itse käyn pilkillä jopa 30 asteen pakkasessa. Lämpöpukuja kyllä löytyy jonkin verran markkinoilta, mutta usein niiden miinuspuolena on hengittämättömyys. Puku pitää lämpimänä, mutta jos tulee kuuma, puvun alla olevat vaatteet hiostuvat ja sen jälkeen tuleekin kylmä. Kaupoista löytyvät lämpöpuvut ovat myös harmittavan usein suunnattu miehille.

Kun sain Norfin Kvinna puvun ensimmäistä kertaa käteeni, ihastuin puvun pintamateriaaliin. Se on todella pehmeää, joten se ei mene “koppuraksi” pakkasessa. Materiaali on korkealaatuista, hengittävää ja vedenpitävää, joten kalastus onnistuu säässä kuin säässä. Takin ja housujen täytteenä on Hollofil, joka on DuPontin valmistama lämmin kuitumateriaali. Puku lupaa pitää lämpimänä -25 asteen pakkasessa ja uskon sen hyvin, sillä asussa on nerokkaita ratkaisuja, esimerkiksi irroitettavat lämmikkeet housuissa polvien ja takapuolen kohdalla.

Vedenpitävyys 6000 mm, hengittävyys 6000 g/m²/24h

Puku tulee sävy sävyyn olevassa laukussa :)

Puku on “3 in 1” eli kolme osaa yhdessä. Takkiin kuuluu irroitettava sisätakki, joten päällystakkia voi käyttää ympäri vuoden. Haalarimalliset housut ovat lähes ehdottomat pilkillä istuvalle, sillä korkea selkäosa suojaa hyvin viimalta sekä pitää lämpimänä.

Takissa on teipatut saumat sekä monia käytännöllisiä yksityiskohtia

Takin etuosassa on neljä taskua, alimmaisissa taskuissa on vetoketjut ja ylempänä olevat taskut ovat “lämmittelytaskut”, joihin saa kädet nopeasti lämpiämään.

Pakkasella lämmittelytaskut ovat ahkerassa käytössä

Irroitettavaa huppua pystyy säätämään ja korkea kaulus suojaa hyvin kasvoja.

Vetoketju on hyvin suojassa kaksinkertaisen suojalistan alla.

Vetoketjut ovat laadukkaita ja toimivat sujuvasti

Takkiin kuuluu irroitettava sisätakki, joka on nopea kiinnittää ja irroittaa. Irroitettavan sisätakin ansiosta päällystakkia voi aivan hyvin käyttää ympäri vuoden.

Sisätakin irroitus ja kiinnitys käyvät hetkessä

Takista löytyy myös povitasku

Sisätakki kiinnitetään vetoketjuin ja nepparein

Sisätakki

Takissa on kiristysmahdollisuus vyötäröllä ja helmassa

Takin erikoisuus on helmassa molemmilla sivuilla olevat avattavat vetoketjut, joiden hyödyllisyyden tajuaa vasta istuessaan avannolla. Kun vetoketjut aukaisee, takin helma menee alemmaksi ja kovalla viimalla alaselkä on paremmin tuulelta suojassa.

Haalarihousujen vyötäröllä on kuminauha, joten housut istuvat hyvin. Säädettävät olkaimet ovat leveät, eivätkä paina olkapäitä. Housut ovat korkeat sekä rinta- että selkäpuolelta.

Housujen kangas on vahvistettu polvien ja takapuolen kohdalta

Housujen yläosassa on rintatasku, jossa kännykkä kulkee helposti mukana. Puhelin myös pysyy lämpöisenä kovien pakkasten aikaan.

Myös housujen vetoketju on suojalistojen takana

Housuissa on polvien ja takapuolen kohdalla vetoketjun takana irroitettavat lämmikkeet. Tämä on jo nerokasta! :)

Jotta puku säilyttää ominaisuutensa mahdollisimman pitkään, on tärkeää noudattaa pesuohjeita ja käyttää oikeita pesuaineita. Ulkoilukaupoissa myydään hengittävien kankaiden pesuaineita, mutta puvun voi pestä myös pelkällä lämpimällä vedellä. Tavalliset pesu- ja huuhteluaineet voivat vaurioittaa kangasta, joten niillä ei kannata pilata hyvää pukua.

Puvun voi ostaa useista suomalaisista kalastusvälineliikkeistä, tavaratalojen kalastusosastoilta tai verkkokaupoista. Lisätietoja Norfin-puvuista löytyy osoitteesta www.norfin.info

*Olen testannut pukua myös pilkkireissuilla, pääset lukemaan puvun käyttökokemuksista tästä linkistä.