Wuhuu, mittakala löytyi, olen niin iloinen :) Eilen oli koko päivän huippukeli ja lämpöä ja kirkkautta piisasi. Päätin lähteä illaksi kaverini kanssa kalaan, vaikka usein tuollaisilla keleillä saa pyytää tyhjää. Nyt jälkeenpäin kun ajattelen eilistä, minusta tuntuu, että Ahti sai auringonpistoksen, sillä se oli ihan eri mies kuin ennen. Voisi jopa sanoa, että höveli :)

Suunnitelmissa oli mennä suoraan “ahvenpaikalle”, jossa on viime reissuilla näkynyt joka kerta raitapaitoja. Matkanvarrelle sattui kuitenkin pari matalikkoa, joihin oli pakko pysähtyä tsekkaamaan tilanne. Ensimmäinen matalikko antoi vain pari pientä ahventa, joten kokeilimme vielä toisen etapin ennen määränpäätä.

Tämä toinen paikka antoi viikonloppuna alamittakuhaa, joten potentiaalia siitä löytyi. En kuitenkaan uskonut, että siitä löytyisi niin paljon potentiaalia, mitä luotain minulle eilen näytti. Garmin kävi ihan kuumana, hyvä ettei kärähtänyt, kun joutui piirtämään niin paljon elämää pohjaan. Tuo vempele ei ole koskaan näyttänyt niin paljon kalaa meidän veneen alle. Minulle tuli jopa vähän outo olo, kun ajattelin viime ja tämän kesän reissuja ja mietin, että olisiko jossain oikeasti ollut tällaisiakin paikkoja tarjolla. Yleensä kun näemme jossain pari kalaa, niin äkkiä pakkia ja kalastamaan.

Ollaanko oltu liian malttamattomia etsimisen suhteen, jos vasta nyt satojen, satojen tuntien jälkeen löydän ensimmäisen kerran sen OIKEAN kalapaikan. Uskomatonta. Myös se yllätti, että melko isolla matalikolla kalat nyhjöttivät loppujen lopuksi tosi pienellä alueella. Tarvitsen ehkä tehokkaamman kaikuluotaimen, joka luotaa alas, sivuille, taakse, eteen, viistoon, chirppinä ja kaikilla maailman taajuuksilla. Helpottuu se etsiminen ;)

Oi Garmin, miksi et aina näytä tältä?

Kalaa siis löytyi, mutta niitä oli tosi vaikea saada tärppäämään. Heittelin eri värejä, uittelin monia vertikaalijgejä, jigejä ja tasureita. Luotaimesta näkyi, kun kalat nousivat katsomaan. Minusta jopa tuntuu, että ne olivat kuhaparvia, jotka nousivat vieheelle. Huh huh, yleensä se on yksi tai kaksi kuhaa, mutta että parvi. Kyllä saa piirtää ison ruksin seinään eilisen jälkeen.

Ankkuroiduttiin pari kertaa kalojen päälle, mutta jostain syystä se lopetti kalantulon lähes kokonaan. Huomasimme, että parempi tyyli oli ajaa tuulen yläpuolelle ja valua siitä hissukseen kalapaikan yli. Plotterikin näyttää nyt siltä, että muutaman kerran on sitä paikkaa hangattu, ei siihen oikein enää jälkiä mahdu :)

Kalat olivat suurimmaksi osaksi noin 50 metrin alueella

Niin, ne kalat. Alamittoja kävi veneessä useampia, niitä ei jaksa enää laskea tai kuvata, sillä vihdoin ja viimein HÄN saapui. Tämän vuoden ensimmäinen mitallinen kuha. Pitihän se mitata ensiksi, sillä olen niin sokea, peloissani ja alamittojen kiroama, että en osannut sanoa, onko kala 42cm. Mittanauha kuitenkin antoi kalalle ihanan 48 senttimetrin pituuden ja minä leijailin onnesta. Pus pus Ahti, kiitos! Tämä kala saattaa olla kallein pyytämäni kuha, on nimittäin muutama tankillinen ajettu tätä etsien. Kilohinta on varmaan muutaman tonnin. Jos lukijoiden keskuudesta löytyy halukkaita ostajia, niin nakatkaa viestillä! =D

Alun perin olin jättämässä tasurit eilen kotiin ja ajattelin keskittyä jigien uittamiseen. Kaverini Mauri sattui kuitenkin kuulemaan suunnitelmani ja hänellä tippui leuka rintaan. Ei meinannut uskoa korviaan, joten hain autotallista tasurirasian matkaan Maurin mieliksi. Onneksi hain, sillä kauan kaivattu mittakalani tärppäsi siniseen Kalarosvoon. En ehtinyt uittaa sitä kuin ehkä minuutin ja heti kun laskin sen veteen, sain tärpin joka ei tarttunut. Hetken päästä uusi isku, jonka sain ylös asti. Ei pääse koira karvoistaan eikä Jaana tasureistaan. Minä en ole jigaaja, olen tasuristi. Uskottava se on.

Koko illan aikana en saanut ensimmäistäkään kalaa heittämällä. Mistä se johtuu? Sitten kun pilkin tai vertsuilin luotaimen kanssa, niin kalaa tuli. Illan aikana saatiin useita hyviä tärppejä ja kalaa olisi ollut älytön satsi, jos kaikki tärpit olisivat tulleet ylös asti. Jännä juttu, että värejä sai vaihdella tiuhaan. Tuntui, että yksi väri toimi aina yhden kalan verran ja sitten se arpa oli raaputettu. Paitsi tietenkin Maurilla, joka sai kaikki kalansa tasan kahdella jigillä :)

Tällä kyseisellä matalikolla vierähti koko ilta ja oltiin siinä yli kahteentoista. Ei siitä malttanut poiskaan lähteä, kun koko ajan oli niin helkutisti kalaa alla. Kallavedellä oli eilen paljon porukkaa ja on tainnut muillakin kala syödä. Ympärillä näkyi useita veneitä, jotka kalastivat samalla tavalla pienellä alueella tuntikausia. Kuhat olivat eilen hurjana.

Mörkö ui ohi ja minun sydän jätti muutaman lyönnin väliin

Illan aikana tuli myös haukia, mutta onneksi vähemmän kuin kuhia. Illan isoin oli Maurin 3,6kg, joka pääsi takaisin nauttimaan kesästä. Ahvenia tuli muutamia, mutta enemmän tuli kuhia.

Yhdeltätoista sain vertsuillessa vihreään jigiin tärpin, joka sekin oli kuha. Sanoin, että tämä on pieni ja alamittainen, mutta kuha oli sittenkin 47cm. Silmäni ovat alkaneet valehdella senttikaupalla, onko tämä nyt se pelätty ikänäkö? Onneksi olin ottanut tällä kertaa sen mittanauhan mukaan, varmaan olisin tuonkin kalan vahingossa vapauttanut. Eilen useampi kala olisi voinut olla hyvin lähellä mittaa, mutta vapautettiin ne ilman mittausta. Ei pitäisi liiaksi luottaa omiin silmiin.

Tämä neljäseiska tirisee pian rasvassa pannulla :)

Kuulin eiliseltä jo juttuja huikeista saaliista, jollakin kävi veneessä 40 kuhaa, toisella useampi mittakala, joista suurin yli kolmonen, erääseen veneeseen 10 mittaa ja yhdelle porukalle 8 mittaa, joista suurin 56cm. Hyvin on siis purrut kuha Kallavedellä eilen. Meidän Puattisessa taisi olla “surkein” saalis, mutta silti olen ehkä kaikista onnellisin, sillä tuntuu, että harteilta putosi viiden kilon kivi. Seuraava tavoite onkin sitten pudottaa haaviin se viiden kilon kuha, kireitä meille kaikille! :)

Kuten viime postauksessa kerroin, vietimme Juhannuksen perinteisesti risteillen. Palasimme kotiin kuitenkin jo lauantaina, joten kalaan lähtö houkutteli pahasta jet lagista huolimatta =) Vai mikähän lie ramasi, kun aikaero ei kuitenkaan ollut kuin tunnin ;)

Päivä Tukholmassa imee mehut =)

Karttaselain toimi vähän isommassakin Puattisessa :)

Lauantai-illalle säätiedotus näytti poutaista keliä. Kuitenkin taivaalle katsoessa näkyi vain tummia pilviä. Uskoako omia silmiä vai Poudan Pekkaa.. Ajettiin satamaan ja alettiin valmistautumaan lähtöön. Samassa taivas alkoi jyrähdellä ja tipautella hiljalleen vettä. Pekka oli siis väärässä. Pilvet näyttivät liikkuvan onneksi nopeasti, joten päätimme odotella ukkosen menemistä ohi.

Vajaan tunnin se jaksoi sataa ja sen jälkeen keli vaikutti juuri siltä, mitä säätiedotukset olivat lupailleet. Kun lähdimme kotoa, lämpötila oli 27 astetta, mutta sateen jälkeen enää parikymmentä. Hyvä keli, mutta koska kotoa lähtiessä oli helle, minulla oli taas vain hyvin ohuet kesävaatteet päällä :)

Sieltä se hyvä keli pilkistää

Alun perin meinasimme lähteä Hietasalon suunnille, mutta ukkonen sotki suunnitelmat. Ei kehdattu lähteä yli 10 kilometrin päähän, jos ukkonen päättääkin vielä palata. Myöskään sadevaatteita ei ollut mukana ihan Pekasta johtuen.

Kävin kokeilemassa sateenkaaren pään, aarre oli kai jo viety :(

Kierrettiin vanhoja tuttuja paikkoja Pirttilahden ympäristössä ja kalat olivat tosi passiivisia. Käväistiin myös kokeilemassa viime viikolla useamman kilon ahventa antanut paikka ja sieltä kyllä löysimmekin elämää. Kalakaverin mielestä ne ahvenet olivat kuitenkin liian pieniä, joten jatkettiin isompien etsimistä.

Kommon Köykänen oli taas raitapaitojen herkkua

Ilta ja yö olivat tosi vaikeita ja olen jo täysin luopunut toivosta löytää mittakuha Pirttilahdesta. Todennäköisesti niitä ei edes ole siellä, ovat varmaan uineet Sotkalle.. Auringon laskiessa minua alkoi taas yllättäen paleltaa ja jouduin lainaamaan kalakaverin vaatteita.

Kovin myöhään ei kehdannut tyhjää kalastaa, mutta kokeilimme ennen rantaan lähtöä vielä yhden uuden paikan, jossa oli vettä viitisen metriä. Uittelin Happosen Sepon lyijyistä tasuria, jonka hän teki minulle viime kesänä venepilkkimistä varten. Tasuri olikin lopulta yön tehokkain ottipeli, koska sain sillä lauantain ainoat kuhat. Eihän ne nyt hyvänen aika mittakuhia olleet nähneetkään, mutta laji sentään oli oikea.

Ihana kesäyö, mutta kotiin joutaa, kun ei kala syö :)

Sunnuntai oli huippupäivä veneilijöille kelien suhteen. Käytiin heittämässä päivällä muutaman tunnin reissu ja tottakai edellisyön pettymys mittakuhan suhteen oli jo unohtunut, joten olin taas aivan satavarma suuresta kuhasta =) Vesillä oli tosiaan ruuhkaa, ei ole vielä kertaakaan tänä kesänä ollut noin paljon porukkaa liikenteessä. Mentiin suoraan erääseen salmeen, josta kerroin viime viikolla. Kuhat kuulemma viihtyvät vähän syvemmässä ja virtaavassa vedessä päivällä, joten kalojen pyytämisen piti kaiken järjen mukaan olla piece of cake. Senkun nostellaan kylmälaukkuun.

Perille päästyä päätin pilkkiä edellisenä yönä kuhia antaneella Sepon tasurilla ja seurasin tasuria koko ajan luotaimen näytöltä. Yhtäkkiä se tarttui johonkin kiinni, vaikka pohjaan oli matkaa ainakin puoli metriä. Revittiin tasuria irti kauan aikaa ja se oli varmaan tarttunut johonkin tukkiin, sillä siima tuli aina hieman vastaan. Lopulta siima katkesi ja minun ottipeli jäi sinne. Taisi olla ensimmäinen tasurimenetys ikinä :( Muutama tunti tyhjän pyytämistä riitti ja päivä oli tyylipuhdas MP. Pyh, pidä Ahti kalas =)

Kuinkas muilla sujui Juhannus? Kävittekö kalassa ja tuliko saalista? Lehdistä sai taas lukea Juhannuksena vesillä sattuneista onnettomuuksista, tosi ikäviä asioita :( Muistetaan olla varovaisia veneellä liikkuessa ja pitää maalaisjärki matkassa.

Facebookissa on muuten taas arvonta käynnissä, joten facetyypit: käykäähän tykkäilemässä =)

Kuvaa klikkaamalla pääset Facebookiin

Viikon hiljaiselo blogissa ei suinkaan tarkoita sitä, ettenkö olisi käynyt kalassa. Kyllä minä olen ravannut siellä useammankin kerran, mutta kun Ahti sanoo ei, silloin se tarkoittaa ei. Toisin sanoen raportoitavaa ei ole ollut.

Suunnilleen kaikki muut Suomen kalastajat ovat saaneet hyvin mittakuhaa viime aikoina, mutta minun siiman päähän ovat osuneet ne miniyksilöt. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun nälkä ei lähde alamittoja vapauttamalla. Minulle on annettu vinkkejä ottiväreistä ja ottipaikoista ja viime perjantaina siivoilin pakastimeen tilaa muutamalle kilolle kuhafilettä, oli nimittäin semmoinen ottipaikka tiedossa. Siitä kalapaikasta ei mitenkään pystyisi palaamaan kotiin tyhjin käs.. kylmälaukuin. Kuulemma virtaavat salmet ovat nyt se sateenkaaren pää.

Viime viikonloppu oli säiden puolesta hyvinkin “suomenkesäinen” eli kylmä, tuulinen ja todella sateinen. Perjantai-illaksi sattui kuitenkin muutaman tunnin ajalle ihan suht hyvä keli, joten käytettiin tilaisuus hyväksi. Lähdettiin illalla yhdeksän maissa ja suunnattiin suoraan erääseen salmeen. Luotto kalantuloon oli tapissa, olin ihan varma mittakalasta.

Salmeen saapuessa tuntui, kuin olisi menty johonkin ihan eri vesistöön kuin Kallavedelle. Siellä oli niin erikoisen hienot ja melkein taianomaiset maisemat. Kallioiden välissä oli täysin tyyntä vaikka muualla Kallavedellä olikin pientä aallokkoa. Puitteet kuhien nostelulle olivat täydelliset, mutta kuten arvata saattaa, kylmälaukku tuli tyhjänä kotiin. Illan ainoaksi jäi eräs kilon pötkylä, joka todellakin oli odotuksiin nähden väärää lajia. Kuhia ei siis löytynyt, mutta onneksi maailman kaunein auringonlasku lohdutti :)

Katsokaa nyt tätä <3

Lauantai oli tämän kevään ja kesän surkein päivä kelien suhteen, sillä satoi ja tuuli täysillä. Ei se sadekaan yksistään niin haittaisi, kun vedenpitävät vaatteet on keksitty, mutta kun kaatosateen lisäksi tuulee lähemmäs 10 metriä sekunnissa, niin ei ole herkkua. Pyörittiin sitten tuskaisina koko päivä neljän seinän sisällä.

Säätiedotus lupaili kökköä keliä myös sunnuntaille, mutta päätettiin uhmata luontoa ja käydä pikapistolla päivällä. Sadevaatteet päällä lähdettiin Pirttilahdesta ja ei se keli niin huono loppujen lopuksi ollutkaan ja “sadekin” oli vain muutama lämmin pisara silloin tällöin. Kierrettiin suojaisia saarien välejä ja Pirttiniemen lahdukoita, mutta saaliiksi saatiin vain muutamia tärppejä yhden hauen lisäksi.

Melkein yhtä nättiä kuin perjantaiyönä, heh =)

Juhannus lähenee kovaa vauhtia ja koska päätimme viettää jussin perinteisesti Itämeren aalloilla, kalastukset jäävät muutaman päivän tauolle. Täytyi siis kalastella vähän varastoon, joten olin eilen koko päivän kalassa. Aamupäivällä lähdin tyttären kanssa kahdestaan kalaan ja keli ei olisi voinut parempi olla.

Kesäkalaan ilman toppavaatteita, wuhuu!

Sää oli lämmin, lähes kuuma, ja mukava tuulenvire kävi koko ajan. Alkuun kalastettiin yli kaksi tuntia tyhjää ja reissusta oli muodostumassa hyvää vauhtia perinteinen ämpee.

Sanoin lapselle, että kokeillaan vielä yksi paikka ja lähdetään sitten kotiin. Viimeinen paikka piirsikin tosi hyvin kalaa pohjaan ja melko pian siima kiristyi. Pyysin lapsen haavimieheksi ja kala paljastui kuhaksi. No niin, nyt aletaan olla jo lähellä mittaa, ensin vain kaivelen mittanauhan laukusta. Hupsista, sama amatöörivirhe kuin muutama viikko aiemmin, mittanauha olikin kotona. Hyvin lähelle 42cm kala olisi ollut, mutta en ottanut riskiä vaan päästin sen takaisin. Olisihan se toisaalta mukava, jos ensimmäinen mittakala olisi sen kokoinen, että ei tarvitsisi arvuutella. Ihan vaan vaikka joku nelikiloinen. Wink wink Ahti ;)

Vene liikkui jonkin verran tuulessa ja jouduin siirtämään meidät aina takaisin ottipaikalle. Tyttö tasuroi ja luotain piirsi kalaa. Kalat eivät vaan millään meinanneet tärpätä, joten näytin vavalla minulla kesäisin toimineen uittoliikkeen. Tein metrin rajun noston ja heti tuli tärppi. Annoin äkkiä vavan tytölle ja hän kelasi kalan veneeseen. Vihdoinkin saatiin ensimmäinen kesäkala tytölle :) Pienen ihastelun jälkeen kala pääsi takaisin.

Penkan reunassa oli suuri ahvenparvi, mutta vene liikkui aina nopeasti siitä yli. Sain itse jigillä siitä vielä yhden hyvän appuran ja sen jälkeen lähdettiin kotia kohti. Tein sotasuunnitelman, että vien tytön kotiin ja lähden illaksi takaisin, sillä kala oli ehkä parhaalla syönnillä koko kesän aikana. Kuin tilauksesta eräs Jussi soitti samalla hetkellä ja sovimme kalaan lähdöstä :)

Viideltä tapahtui lähtö numero kaksi ja taas sitä mentiin. Suuntasimme suoraan iltapäivällä alamittakalan antaneelle alueelle, mutta enää luotain ei piirtänyt niin hurjasti sinne kalaa. Sen myös huomasi siimasta, sillä se ei kiristynyt ollenkaan. Pari tärppiä pariin tuntiin ja Mirolle yksi alamitta, mutta liian hiljaista meille, joten mielessä oli jo uusi paikka.

Paikan vaihdos tepsi, sillä siellä oli ahventa vaikka muille jakaa. Heittelin välillä jigiä ja toisessa vavassa oli tasuri valmiina, jonka laskin heti veteen, jos luotain piirsi paremmin kalaa. Miro ja Jussi napsivat kalaa minkä ehtivät ja Ahti oli suotuisa jopa minullekin. Tuntui niin hyvältä saada kalaa. Ahvenet olivat ihan syömäkokoa ja Jussin pussiin niitä alettiin jossain vaiheessa keräämään.

Illan ainoa toimiva tasuri oli Kommon Köykänen muikkuvärissä ja jigeissä toimi vaaleahkot/vihertävät kuoresävyt parhaiten. Ja Jussillahan toimii moottoriöljy aina, liekö sillä muita jigejä olemassakaan ;)

Kommon Köykänen oli eilen ahventen mieleen

Kuorevärille löytyi myös selitys, kun yksi ahven sylkäisi meitä kuoreella. Se oli kyllä ehdottomasti illan kaunein kala, ei semmoisia värejä voi olla missään. Harmi, kun noita värejä ei saa siirrettyä tasuriin, vaikka kyllä jotkut aika lähelle ovat päässeetkin =)

Ahvenen syönti hiipui ja ehdotin siirtymistä pienen matkan päähän “kuhapaikalle”. On huomattu aiemmin, että tuolla patilla ahvenet viihtyvät 5-6 metrissä ja kuhat vähän syvemmässä, 6-7 metrissä. Siirsin venettä hissukseen ja pysäytin, kun kalaa näkyi alla. Laskin jigin vertikaalityylillä kohti pohjaa ja sain heti tärpin. Veneeseen nousi kuha, ALAMITTA tietenkin, mutta oltiin näköjään kuhapaikalla :) Laitettiin vene ankkuriin ja alettiin kalastamaan. Muita kuhia siitä ei enää tullutkaan, mutta saatiin houkuteltua ahvenparvi veneen vierelle ja napsittua muutamia raitapaitoja pussiin.

Jigimestari veti tietenkin illan isoimman ahvenen =)

Sekin syönti hiipui jossain vaiheessa ja Jussi ehdotti vielä käyntiä erään karikon vieressä, josta hän viime reissulla sai mittakalan. Hurautettiin siihen ja paikka oli hiljainen. Minä käytin yhden alamitan näytillä, mutta muuta siitä ei tullut. Satama ja nukkumatti kutsuivat, olihan se rankka päivä, kun tuli kalasteltua yhteensä yli 10 tuntia. Kyllä kannatti, vaikka edelleenkin se mittakala antaa odottaa itseään. Ja Jussin pussilla oli painoa yli 5kg, hyvä reissu siinäkin mielessä.

Jussi lyö tahtia, sille piti väkisin laittaa soimaan kalalauluja 70-luvulta =)

Ihan huippuilta, vaikka yöllä meinasi vähän kylmä tullakin. Mikähän idea oli taas lähteä paitahihasillaan. Kumma juttu, että minulla on kaksi kalastusasua, helkutin paksu toppa-asu ja sitten joku shortsiasu =) Kiitos lupsakasta illasta Prinssi Jusulle ja Mirkulle ;)

Hyvää Juhannusta lukijoille ja muistakaahan olla viisaasti vesillä!

Koitti viimein sekin päivä, kun sain houkuteltua naispuolisen ystäväni mukaan kalaan. Ehkäpä minun kohdalla tuon sanan ‘tyttö’ voisi jo laittaa lainausmerkkeihin, mutta menkööt nyt vielä tämän kerran =) Lähdettiin eilen Anniinan kanssa alkuillasta Kallaveden aalloille ja kyllähän minulla kieltämättä oli pieni pelko takaraivossa, että kuinka reissu sujuu ja käyttäytyykö Puattinen nätisti. Todennäköisesti Anniinaa pelotti vielä vähän enemmän.

Innokkaana lähtöä odotellen

Tässä vaiheessa odotukset olivat vielä korkealla =)

Ensimmäinen vastoinkäyminen sattui jo heti Pirttilahdessa, kun joku reilukerholainen kiilasi meidän eteen väylälle. Ajoin “täysillä” väylää pitkin ja näin jo kauempaa, että rannan tuntumassa oli vene parkissa. Kun lähestyimme sitä, niin se päättikin näyttää moottorinsa tehoja ja kiihdytti väylälle suoraan meidän eteen. Sivusta puski samalla mukavat aallot ja Puattisen potkuri hörppi ilmaa. Eipä siinä hengenhätä ollut, mutta ärsytti silti =)

Kapteeni (välillä) Koukku (sormessa)

Mentiin suoraan hieman syvempään, sillä olin luvannut opettaa Anniinalle kaikuluotaimen kanssa pilkkimistä ja matalassa se on hankalampaa. Down vu piirsi kalaa alueelle ja olin jopa toiveikas kalojen suhteen, mutta kalat olivat ronkeleita. Olisihan se pitänyt arvata, että jos niin hyvä tuuri käy, että kalaa löytyy, niin ne eivät takuulla ole nälkäisiä. Tarjottiin eri tasureita ja vertikaalijigejä, mutta ei saatu edes tärppejä. Moneen otteeseen pohjasta lähti kala tai jopa useampia kohti viehettä ja me odotettiin hengitystä pidätellen tärppejä. Onneksi tajuttiin jatkaa hengittämistä, sillä eihän ne kalat mihinkään ottaneet.

Anniina pilkillä =)

Testattiin kolme eri paikkaa, joista jokaisesta on tullut lähiviikkoina kuhaa ja ahventa, mutta eilen oli hiljaista. Kyllä me onneksi keksittiin montakin syytä, miksi kala ei syönyt: liian kirkas keli, liian aikainen ajankohta, useat ympärillä olevat kalojen täyteiset verkot.. Ja ehkä myös yksi syy katsoo minua peilistä =)

Harjoitus tekee…

…mestarin!

Ilta kului nopeasti kuulumisia vaihdellen ja kalastaen. Keli oli aivan loistava ja tuulikin juuri sopiva. Yhden vähän isomman kalan karkuutin tasurista ja yksi raitapaita käväisi veneessä purtuaan Perzan kuorekevennettyä. Harmittaa kyllä, että Anniina-raukka jäi ilman kaloja, mutta ehkäpä seuraavan reissun jälkeen pääsette näkemään niitä kalakuviakin :) Täyden kympin ilta se silti oli, vaikka kalat veivätkin meitä 100-0 ;)

Tänään sain taas postitse uusia jigejä, kun sorruin tilaamaan edellisten miljoonan jigin kaveriksi muutaman erikoisuuden. Sain vinkin Daiwan Duckfin jigeistä, joten tilasin pikkusatsin testiin. Niissä on erikoinen ankan räpylän muotoinen pyrstö :) Tuskinpa nämäkään minulle kalaa antavat, mutta onpahan ainakin yritetty. Huomenna testaamaan, jos sää sallii. Mukavat viikonloput kaikille!

Pienestä se on kiinni, että pääsisin kuhan makuun, mutta onhan se kuha semmoista herkkua, että sitä passaa vähän odottaakin. Eihän siitä edellisestä mitallisesta ole kauankaan aikaa. Olisiko ollut peräti vuonna 2015, kun tuoretta kuhafilettä viimeksi maistelin, joten jos tämän vuoden puolella pääsisi kokkaushommiin. Olisihan se tärkeää saada niitä omegoitakin, kun suositus taisi olla kaksi kertaa kalaa viikossa, ei kaksi kertaa vuodessa.

Viikolla myrskysi aika ikävästi, joten veneilyt sai tyystin unohtaa. Käytiin lasten kanssa Kuopion museossa ja kuinkas sattuikin, siellä oli Kallaveden kalat näyttely. Kiva nähdä, että kyllä siellä järvessä todistettavasti kalaa on, mutta koomista, että kalastusbloggaaja joutuu menemään museoon asti nähdäkseen niitä =)

Huomasin, että tänään on päivälleen kaksi vuotta siitä, kun aloin bloggaamaan. Kiitos kaikille vanhoille ja uusille lukijoille, mukavaa saada kommentteja ja kuulla muidenkin kalastuskokemuksia. Onkohan joku lukija seurannut blogia ihan alusta asti? :) Välillä mietin, että kiinnostaako minun jutut ketään, kun kommenttipuolella on hiljaista, joten pliis, rohkeasti vaan kommentoimaan enemmänkin. Minusta on kiva kirjoittaa, toivottavasti teistä on kiva lukea =)

Viikolla riehunut myrsky laantui onneksi viikonlopuksi, joten kadonnutta mittakalaa käytiin etsimässä useampaan otteeseen. Luotan nyt kesällä ehkä hieman enemmän siihen ilta- kuin aamusyöntiin, joten perjantai ja lauantai-illat pyhitettiin kalastukselle.

Perjantaina oli hiljaista, aiemmin ahventa ja kuhaa antaneet paikat olivat tyhjiä. Olisivatko kalat olleet myrskyä paossa salaisissa paikoissa… Niissä paikoissa, joita Ahti ei ole minulle vielä kertonut. Ilma oli ihan todella jäätävä ja minulla oli Ursuit toppavaatteiden alla. Ei ollut yhtään liikaa päällä, vaikka kohta eletään kesäkuun puolta väliä. On tämä Suomen kesä ihmeellinen.

Perinteinen kalastusnäkymä

Kohta taitaa sataa

Vähän  ripsautti vettäkin..

Lauantai-iltana tuuli oli viitisen metriä, samaa luokkaa kuin perjantainakin, mutta ihan niin kylmää viimaa ei ollut luvassa, joten Ursuit jäi kotiin. Toppavaatteet oli kuitenkin päällä, ne on kyllä ehdottomat kesäkalastuksessa, heh :) Lauantaina löysimme paremmin kalaa kuin perjantaina. Siihenhän ei tietenkään paljon vaadittu, kun perjantaina meni munat pataan. Heti kalapaikoille päästyä alla oli kalaa ja ihan mukavia ahvenia tärppäili jigiin.

Minulla toimi vain yksi tietty kuorejigi, jolla sain kalaa sekä heittämällä että vertsuilemalla. Yhtään ahventa emme mukaan ottaneet, kun pikkuisen oli kitsaan kokoista vielä. Se 300g olisi hyvä koko, ehkäpä joskus satutaan sellaisen parven päälle. Enkä pistä pahakseni, jos on muutama vähän isompikin seassa ;)

Kartastakin huomaa, että 60 tuntia on tänä kesänä veneellä ajettu

Olisikohan sateenkaaren päässä ollut mittakala…

Ahven lopetti syömisen jossain vaiheessa, joten etsittiin uusia paikkoja. Parista paikasta sain tasurilla hauen, mutta ahvenia tai kuhia ei löytynyt. Kello oli jo reippaasti yli kymmenen, kun lähdettiin käymään vielä ensimmäisellä ahvenia antaneella paikalla. Muutama heitto ja sitten kotiin. Kalakaveri torkkui keulassa, mutta minä se jaksoin yrittää. Heittelin kuorejigiä ja aurinko oli laskemassa. Ihailin samalla ihanaa maisemaa, kun tunsin siimassa tärpin. Ohhoh, ahven ja juuri auringonlaskun aikaan. Hirmu pienihän se oli, mutta antoi vielä vähän uskoa kalan tuloon.

Liekkiahven :)

Viimeinen heitto ja sitten joutaa nukkumaan. Kello oli vähän yli yksitoista, kun yllätyksekseni sainkin vielä yhden tärpin. Kelasin kalan veneeseen ja se oli kuha. Pituutta oli pikkuisen liian vähän, vain 40 senttiä, joten sinne lähti minun ateria takaisin uimaan. Vilkutin kalalle sormet valkoisina, ei ollut ainakaan tuo kala vielä kutenut, kun maiti valui norona. Nopeat ja lyhyet ovat näköjään Kallaveden ahventen ja kuhien syöntipiikit. Jos myöhästyt muutaman sekunnin, niin tervetuloa seuraavana päivänä yrittämään uudestaan.

Myös alamittainen kuha saa minut hyvälle tuulelle

Kuva otettu keskellä yötä, eipä uskoisi =)

Tänään tuuli oli kuusi ja puuskissa kymmenen metriä sekunnissa. Päätettiin silti lähteä kokeilemaan onnistuuko veneily ja kalastus, kun keli muutoin oli niin hyvä. Vene kulki yllättävän hyvin tuollaisessakin tuulessa ja ankkurikin piti meidät kalapaikoilla. Yleensä kirkkaina päivinä kala ei syö, niitä ei edes löydy, mutta tänään kalaa kyllä oli alla.

Tasurit ovat toimineet hirmuisen huonosti viime aikoina, mikähän lie.. Kalarosvoihin en saanut hipaisuakaan ja uittelin sitten Happosen Sepon vanhempaa muikkukevennettyä, josta on pyrstölevykin lähtenyt irti (olen korvannut sen jigipystöllä). Pari tuntia oli kalastettu tyhjää ja tyhjänä se sitten loppupäivän jatkuikin, lukuunottamatta yhtä kuhaa, joka käväisi veneessä. Ei puhettakaan, että mitta olisi täyttynyt, tällä yksilöllä pituutta oli 39cm. Se oli päivän ainoa kala, vaikka muutamia tärppejä vielä sainkin.

“Käyppäs kasvamassa kolme senttiä ja tule sitten takaisin” =)

Kuka tilasi myrskyn? Kalastushaaveet täytyy unohtaa pariksi päiväksi ja keksiä tekemistä sisätiloissa. Postisetä luki ajatukseni ja toi terveisiä SKES ry:ltä Kalamaraton-dokumentin muodossa. Kalastuksesta kertovia ohjelmia on aivan liian vähän tarjolla ja mielelläni katsoisin niitä enemmänkin.

Alla olevat kuvakaappaukset: Onkijan Helsinki – Kalamaraton

Onkijan Helsinki – Kalamaraton (Siloneula Production) kertoo Helsingissä vuosittain järjestettävästä kalastuskilpailusta, jossa joukkueiden tavoitteena on saada mahdollisimman monta kalalajia 24 tunnin aikana. Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseura SKES on järjestänyt Kalamaraton-kilpailun vuodesta 2001 alkaen ja kyseinen dokumentti on kuvattu vuonna 2015. Dokumentissa keskitytään seuraamaan Kalakerho Siloneulan kisaamista, mutta kilpailun lomassa kuullaan myös mielenkiintoisia haastatteluja sekä muistoja edellisiltä kisavuosilta. Nykyään Kalamaratonissa joukkueet saavuttavat jopa yli 30 eri kalalajia, kun ensimmäisinä vuosina lajeja saatiin vain puolet siitä.

Törö, vimpa, seipi, tokko. Kalamaratonissa nousee jos jonkinnäköistä ja -nimistä kalaa ylös. Vaikka itse tavoittelen reissuillani niitä “perinteisiä” lajeja, huomasin, että samanlaisen onnen tunteen voi saavuttaa kalalla kuin kalalla. Jos minä kiljun riemusta mittakuhasta, Kalamaratonissa hurrataan muutaman gramman kaloista. Sama saaliista iloitseva kalastajan sydän se on meillä kaikilla :)

Dokumentti oli erittäin mukavaa katsottavaa ja reilu sataminuuttinen meni nopeasti. Välillä minulle tuli jopa fiilis, että onko tämä kilpailu käsikirjoitettu, kun kaikki sujui kuin tanssi. Kalaa nousi hyvään tahtiin ja vielä oikeita tavoitelajeja :) Siloneulan jäsenet Teemu, Jukka ja Jari toimivat joukkueena hyvin ja heidän juttujaan oli hauska kuunnella. Tavallisten ihmisten kalastusta, jossa ei ollut mitään näyteltyä.

Joukkue osallistui kilpailuun kymmenennen kerran ja heidän tavoitteenaan oli saavuttaa 30 eri kalalajia. Helsingissä on meren lisäksi paljon puroja, lampia ja ojia, joista ennätystä voi lähteä tavoittelemaan ja teoriassa lajeja voisi saavuttaa vielä paljon enemmänkin, sillä Helsingin alueella on tavattu yli 50 eri kalalajia. Kuitenkin aikaraja ja rannalta kalastus asettavat omat haasteensa lajien saamiseen.

30 lajia yhden vuorokauden aikana. Sellaisen ennätyksen tekemiseen vaaditaan paljon ennakkotyötä ja harjoittelua ja paljon täytyy tietää myös kalojen käyttäytymisestä. Kisaan ei voi lähteä kylmiltään matkan varrelta huoltoasemalta haetulla mato-ongella. Dokumentissa käy hyvin ilmi, että välineitä täytyy olla lähes joka kalalajille ja koukun koko ja syötti pitää osata valita kohdekalan mukaan. Kalastettavat alueet on pakko tuntea hyvin. Apuja kilpailuun voi saada kuulostelemalla kilpakumppanien saaliita ja saalispaikkoja ennen kisaa ja kisan aikana.

Dokumentissa puhutaan onkijan Helsingistä ja siitä, kuinka paljon enemmän kaupungista saa irti kalastajan silmin. Monille maailma loppuu rantaan, mutta meillä kalastajilla maailma vasta alkaa siitä. Itsekin olen huomannut, että kun katson minkä tahansa paikkakunnan karttaa, silmät siirtyvät ensimmäiseksi tutkimaan sinisiä alueita. Aina ei tarvitse lähteä kauas, sillä lähellä on aivan samat mahdollisuudet elämyksiin.

Jos Kalamaraton-dokumentti kiinnostaa, sen voi tilata omakseen täältä. SKES ry lahjoittaa myös yhdelle onnekkaalle blogin lukijalle kyseisen dvd:n ja jättämällä kommentin sekä sähköpostiosoitteesi sille vaadittuun kenttään (s-postiosoitetta ei julkaista), voit voittaa levyn omaksesi.

Onko Kalamaraton-kilpailu lukijoille tuttu ja onko joku peräti osallistunut siihen? Entä kiinnostaako lajikalastus muutoin vai tavoitteletteko kalastaessa vain tiettyjä muutamia lajeja? Pistäkäähän kommentteja tulemaan, otan yhteyttä sähköpostitse dvd:n voittajaan =)