Mukava kalastaa välillä ahvenia, sillä Kallavesi on pullollaan kuhaa ja yleisin saaliskala meillä on kesäisin ollut kuha. Näin isosta vesistöstä ahvenparvet on vaikea löytää ja jotta ne tavoittaa, tarvitsee hyvän paikkavinkin tai rutosti tuuria.

Kävin viikolla kaverini Maurin kanssa kalassa, sillä Mauri haaveili ahvenkeitosta ja patakukosta. Löysin alkukesästä yhden lähes satavarman ahvenpaikan, joka ei ole kertaakaan pettänyt, joten päätin, että mennään suoraan siihen. Alkuun näytti siltä, että paikka on tyhjä. Kalat ovat aina olleet 5-7 metrissä, mutta nyt siitä syvyydestä ei löytynyt mitään.

Vajaan tunnin etsimisen jälkeen olin jo luovuttamassa ja aloin katsomaan karttaselaimesta jotain uutta paikkaa. Vene oli liukunut vähän “hottialueen” ohi ja syvyyttä oli jo kymmenen metriä. Mutta kas kummaa, siellähän ne ystäväni raitapaidat olivatkin vähän syvemmässä. Ei muuta kuin jigit veteen ja siitä alkoi useita tunteja kestänyt ilotulitus. Kalaa tuli ihan jatkuvalla syötöllä, mutta harmi, kun tuolla paikalla kalojen keskikoko on 200-300g ja yli neljäsataisia emme ole siitä saaneet. Meillä oli muutamaan otteeseen joku painavampi kala kiinni, mutta näytille asti ei niitä saatu. Toisaalta siinä oli myös kuhia alla, joten toivottavasti karkulaiset olivat kuhia, eivätkä kilon ahvenia ;)

Minulle kolmesatanen on himppusen liian pieni ja koko kesän olen ne laskenut takaisin. Maurille sen kokoiset olivat kuitenkin juuri tavoitekaloja, joten otimme kaikki n. 150-350g kalat. Ja sitä kalaa muuten tuli, varmaan 10kg oli mukaan otettavia. Välillä parvi hävisi alta, mutta pienellä etsimisellä se taas löytyi. Ihana ahvenpaikka kyllä ja näköjään ne ahvenetkin siitä tykkäävät. Ehkä tuo on niiden kesäpesä. Alue kiinnostaisi myös käydä talvella testaamassa, voihan se olla myös ahventen talvipesä.

Ahvenet sylkivät puoliksi sulaneita kuoreita

Iltapäivän puolella syönti hiipui ja ahvenen koko pieneni sen verran, että vaihdoimme paikkaa. Muualta ei enää ahvenparvia tavoitettu, yksi alamittakuha ja 2,4kg hauki tarttuivat vielä minun jigiin. Olipas muuten kalaisa päivä pitkästä aikaa :)

Mauri lähetti kuvan kesken kalojen perkauksen

Koko viikon lauantaille näytti kauheaa myrskyä ja se oli selvä, että Puattinen ei rannasta lähde kymmenen metrin tuuleen. Lauantaina voisi siis vaikka kokkailla pitkän kaavan mukaan herkkuruokia ;) Olen käynyt lähimetsässä muutamaan otteeseen sienessä ja aina sieltä on jonkun verran mustatorvisieniä ja kanttarellejä löytynyt, mutta yksi päivä viikolla iskin kultasuoneen. Toki olin metsässä viisi tuntia, joten siinä ajassa jo täytyykin tulla koriin täytettä, mutta kukkupäisen korin lisäksi myös muovipussi tuli täyteen. Kunhan nuo on kuivattu, niin täytyy käydä haravoimassa metsä loppuun =)

Nämä löytyivät keskiviikkona, odottelevat kalaa kaveriksi

Torstaina sateenkaaren päässä

Torstain saalis kokonaisuudessaan

Perjantaina oli tarkoitus lähteä etsimään sitä kilon murikkaa Hirviselältä. Kysyin Happosen Sepolta paikkavinkkejä, sillä hän uistelee siellä paljon. Muutaman koordinaatin jälkeen olin hyvin luottavainen kalasaaliiseen ja sienien kaveriksi olisi tulossa ahvenfilettä lauantaiksi. Lähes ainahan minä olen luottavainen ennen kalareissuja ja monesti on tiputtu korkealta ja kovaa. Tällä kertaa luottamus oli kuitenkin suht realistinen, sillä lauantaiksi saapuva kova matalapaine saattaisi tehdä kalat nälkäisiksi.

Oltiin pelipaikoilla aamukahdeksalta, Hirviselälle ajaa noin 20 minuutissa Pirttilahdesta. Aallokko oli aamulla välillä jopa kova, mutta iltapäivää ja iltaa kohti tuulen piti tyyntyä. Kokeiltiin Sepon neuvomia paikkoja, mutta vain yksi ahven kävi veneessä. Kiloon oli vielä matkaa 950 grammaa. Jos pikkuisen isompaa löytyisi…

Down vu piirsi ilmiselviä kuhia erääseen kymmenen metrin penkkaan ja sanoin kalakaverille, että otetaan tästä ruokakalat. Sain melkein heti kovan tärpin, mutta kala irtosi kelatessa. Kohta myös kalaverin siima kiristyi ja vertikaalijigiä puraisi 50cm kuha. No niin, minähän sanoin, että siinä on ruokakalaa :) Eipä siitä enää tullut kuin alamittaa, joten lähdettiin kokeilemaan seuraavia paikkoja.

Välillä kalakaverillekin jotain ;)

Anna Ahti ahvenia

Aika vaikeaa oli ja kalat eivät meinanneet tärpätä, vaikka niitä välillä löytyikin. Erään karikon vierestä sain vihdoin ahvenen, jonka kelpuutin mukaan. Ei se ollut kuin reilu nelisatanen, mutta nyt ihan lauantain päivällistä ajatellen kaikki puolen kilon molemmin puolin olevat kalat oli otettava mukaan. Kalat olivat pienessä parvessa ja kun ajoin niiden yli, pysäytin veneen välittömästi ja tiputin jigin parven päälle. Kala tärppäsi heti, mutta samalla muu parvi katosi. Kyllähän sillä valokuvien ottamisellakin varmaan jotain osuutta asiaan oli, parvi meni menojaan, kun minä poseerasin kameralle =D

Ei auttanut muu, kuin alkaa etsimään parvea uudestaan. Kohtapa sen tavoitinkin ja ei muuta kuin jigi niiden nenän eteen. Nehän olivatkin syömätuulella, mutta ei millä tahansa syömätuulella, vaan niille kelpasi ainoastaan vihreä jigi. Sain parvesta nostettua kolme hyvää kalaa ja tottakai se menee aina niin, että kun löydät jonkun ottijigin, sinulla on niitä tasan yksi jäljellä. Ja tuo minun jigi meni neljän körmyn hampaissa lähes muussiksi. Voi harmi. Kalakaveri kokeili vaikka mitä jigejä, mutta se sai parvesta vain yhden kalan.

Syvemmällä penkassa oli isompaa ahventa

Hymy herkässä

Lähestulkoon menetin muuten virvelinkin siinä rytäkässä. Olin juuri saanut hyvän ahvenen ja pistin “viisaana tyttönä” jigin takaisin uimaan siksi aikaa, kun papitin ja verestin kalan. Vettä oli vajaa 10 metriä ja jätin jigin johonkin kolmoseen. En kuvitellut, että kalat tulevat sinne asti sitä tärppimään. Kala oli verestetty ja palasin paikalleni ja otin virvelin käteen. Ja mitä ihmettä, siellähän oli puolen kilon körmy kiinni! Onneksi ei kerennyt varastaa minun onkea, huh =) Ei muuta kuin kala veneeseen ja kylmälaukkuun ;)

Parvi hävisi taas alta ja siltä alueelta en sitä enää tavoittanut. Ilma oli muuttunut niin kesäiseksi, että paksut vaatteet alkoivat olla liikaa. Kelikin oli tyyntynyt ja kun aurinko porotti lähes pilvettömältä taivaalta, oltiin ihan iloisia ettei pistetty aamulla Ursuitteja niskaan. Sekin nimittäin kävi mielessä :)

Kalastus alkoi vaikuttaa toivottamalta ja ainahan sanotaan, että kala ei syö, jos on liian tyyntä ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Olin jo luovuttamassa ja harkitsin kotiin lähtöä, mutta toisaalta kello oli vasta kolme, ehkä kala vielä aktivoituisi.

Tutkin kartasta mahdollisia uusia paikkoja ja yksi patti pisti erityisesti silmään. Lähdin heti ajamaan siihen ja kun saavuin patille, se oli aikalailla tyhjä. Ajoin patin yli ja pohja piirsi jotain ihan pientä. Päätin kuitenkin vielä ajaa siihen takaisin ja katsoa, että mitä ne pienet ovat. Jigi veteen ja sitten tapahtui jotain ihan outoa. Luotaimen näyttö tuli yhtäkkiä ihan täyteen kalaa. Ne olivat niin nälkäisiä ahvenia, että en ole koskaan ennen sellaisia tavannut. Ne oikeasti meinasivat repiä virvelin minun kädestä, miljoona kalaa repi yhtäaikaa minun jigiä ja minä vaan katsoin vavan kärkeä, että mitä kummaa. Missä vaiheessa tässä pitää tehdä vastaisku, kun vapa heiluu ylös alas.

Kaloja oli vaikea tartuttaa, mutta joitain sieltä sai aina välillä nostettua. Ottijigi revittiin hetkessä kappaleiksi ja etsin hädissäni kaikki vihreäsävyiset jigit testiin. Onneksi muutkin toimivat suht hyvin. Vene liikkui pois patilta, mutta parvi pysyi mukana. Kolmesataset heitin kylmän viileästi pois, sillä tarjolla oli isompia. Kohta vettä oli jo 25 metriä, mutta silti kalat olivat jossain 7-8 metrissä välivedessä vielä mukana.

Kai se on taas lähdettävä jigikauppaan

Down vu ei ole koskaan piirtänyt näin paljon isoa ahventa pohjaan

Ajoin takaisin matalampaan ja käskin kalakaveria heittämään ankkurin. Monesti kyllä ankkuri on ajanut parven tiehensä, mutta nyt täytyi ottaa riski. Eivät ne onneksi ankkuria säikähtäneet, vaan edelleen olivat yhtä ahneita kuin aiemminkin. Tuosta parvesta olisi saanut nostettua niin suuren kilomäärän kalaa, ettei tosikaan. Parvi oli syönnillään useamman tunnin, vaikka hulluin syönti hiipui parissa tunnissa. Suurin osa tuostakin parvesta oli 200-300g, mutta onneksi seassa oli niitä otettaviakin ;)

Pienet takaisin kasvamaan

Tämä lähti ruuaksi

En ole koskaan ikinä milloinkaan ollut tuollaisessa syönnissä. En tiennyt, että tuollaista voi edes olla. Ahvenet olivat kuin piraijoita, ensinnäkin ne söivät minulta tosi monta jigiä, mutta kun meinasivat syödä siiman ja virvelin ja kai ne minutkin olisivat popsineet poskeensa. Ihan uskomaton tunne, kun miljoona miljoonaveljestä repii sinun onkea veneen alla. Once in a lifetime. Tuskin enää koskaan pääsee tuollaiseen oikeaan ilotulitukseen mukaan, vaikka olenhan minä kuullut juttuja vastaavista syönneistä, mutta ne kalat ovat olleet kilon molemmin puolin. Sellainen se vasta kiva kokemus olisi, mutta tuskin Kallavedellä sellaista tapahtuu. Täällä ne isot ovat niin harvassa.

Hetki, jonka muistan kauan aikaa

Hirviselkä muuttui eilen minun lempipaikaksi, ainakin kesäkalastuksessa. Onhan se Sotka ihan kiva, mutta se on ollut hitsin kitsas näin avovesiaikaan.

Oma satsi eiliseltä

Kai se täytyy nyt alkaa suunnittelemaan menua, siitä löytyy ainakin raitapaitaa, mustatorvisieniä, kanttarellejä, valkoviiniä… nyt tuli nälkä ?

Hyvää viikonloppua ja kireitä siimoja!

Kylläpä taas vierähti viikko nopeasti, enkä ole joutanut blogiakaan päivittämään. Nyt sitten saattaakin olla luvassa ennätyspitkä romaani =) Kalassa on käyty ja pyörähdimpäs katsomassa vähän eksoottisempiakin kalalajeja huvipuistoreissulla. Pakko laittaa muutama kalakuva teidänkin nähtäväksi, sillä kyllä ne veden asukit ovat mielenkiintoisia otuksia, elivät ne sitten kotivesillä tai maapallon toisella puolella. Löysin näistä kaloista paljonkin samoja piirteitä, kuin kotimaan kalalajeista. Siellä oli selkeästi ainakin lahnan, ahvenen, matikan ja sären “sukulaisia” :)

No mutta sitten kotimaan uutisiin :) Ruotsalaisen Pasi Samfishingiltä kysyi joku aika sitten, että lähtisinkö Peter Lahden kyytiin Kallavedelle pienelle jigireissulle. Samfishing on vuosittain järjestänyt jigitapahtuman, jossa Peter on ollut opastamassa jigailun alkeita. Tänä vuonna he tarjosivat kiinnostuneille parin tunnin jigireissun Peterin kyydissä Kallavedellä ja ihan ilmaiseksi. Aivan mahtava tilaisuus kartuttaa omaa tietämystä jigiasioissa.

Minulta ei tarvinnut kahta kertaa asiaa kysyä, sillä kaksi tuntia Peterin mukana opettaa enemmän, kuin koko kesä itsenäisesti Kallavedellä. Ainakin melkein :) Kyseinen jigireissu oli viime torstaina ja veneessä oli minun ja Peterin lisäksi viisi henkeä. Päivän aikana Peter teki yhteensä kolme parin tunnin reissua, joten jigioppeja jaettiin kaiken kaikkiaan isolle porukalle.

Peterin vene on iso ja vakaa, ja siinä mahtuu isompikin porukka kalastamaan yhtä aikaa

Ruokakalat kahdessa tunnissa, kyllä on tehokasta!

Minulla ei ollut kalatavoitteita päivälle, sillä ennemminkin halusin kuunnella Peterin neuvoja, ja oppia lisää jigikalastuksesta. Sain taas hyviä vinkkejä kalapaikkojen etsimiseen ja Peter näytti plotterista potentiaalisia kuhapaikkoja keväällä, kesällä ja syksyllä. Taas sitä katselee omia karttoja ihan uusin silmin, Pirttilahdenkin ympäristöön ilmestyi useita uusia kalapaikkoja :) Kyllä tuota miestä jaksaisi kuunnella vaikka vuorokauden putkeen, niin mielenkintoista juttua sieltä tulee :)

Torstain aiemmilla reissuilla porukka oli saanut kuhaa ihan syötäväksi asti. Ennen viimeistä reissua keliin tuli pikkuinen muutos ja sade meinasi tulla päälle. Kala pisti suunsa kiinni ja ainakin tunti kalasteltiin tyhjää. Olimme samoilla paikoilla, jotka aiemmin päivällä olivat antaneet kuhaa, mutta nyt ei saatu niistä edes tärppejä. Seitsemän virpan viskelijää, mutta kalat väistelivät jigejä tehokkaasti.

Sadealue meni onneksi ohi

Tarkkaavaisia korva- ja silmäpareja, kun Peter opettaa jigauksen saloja

Kokeilin eri värejä ja ainakin kymmenen eri jigiä ehti käydä uimassa, ennen kuin sain ensimmäisen tärpin. K.P. Baitsin muikkuväri oli kalojen mieleen ja toinen tärppi tulikin jo ylös asti. Jes, ensimmäinen kala veneeseen ja se tuli minulle, en olisi uskonut :) Kala oli alamittainen kuha, joten vapautin sen nopeasti. Jatkoin heittelyä ja selkeästi väri oli oikea, sillä jo toinen alamitta kävi veneessä. Kala aktivoitui hetkeksi ja kohta keulassa nousi mittakala veneeseen.

Tulihan sitä veneeseen mittakalaakin!

Pasi jikkailee :)

Aika kului liian nopeasti ja reissu läheni loppuaan. Vertikaalijigasin veneen perästä ja vielä loppumetreillä ehdin nostaa yhden kuhan veneeseen. Se olikin jo vähän paremman kokoinen ja mitat täyttävä.

Tämä 54cm on syypää mun hymyyn

Minireissu meni paremmin kuin odotin ja minun laskujen mukaan veneessä kävi neljä kalaa, joista minä sain kolme. Kerrankin hyvä tuuri :)

Peter oli ottanut minusta ja kuhasta mageen kuvan =) (Kuva: Peter Lahti)

Tuoretta lähiruokaa

Perjantaina lähdin kalakaverin kanssa kalaan Pirttilahden suunnille ja Peterin innoittamana kartoitettiin alkuun vähän uusia paikkoja. Olin katsonut kartasta erään syvän montun penkan valmiiksi ja ajoin suoraan siihen. Paikka vaikutti tosi potentiaaliselta ja reissu alkoikin hyvin, kun lähes heti sain siitä kuhan. No niin, näinkö helppoa se kalapaikkojen etsiminen on. Kartasta vaan määränpää valmiiksi ja siirtymä siihen. Sitten viehe veteen ja kala veneeseen.

Sitten Ahti koputti olkapäähän ja sanoi, että ei se kuules Jaana niin mene. Sinun pitää tehdä enemmän töitä kalojen eteen. Paljon enemmän. Eihän se Ahti oikeasti siellä käynyt, mutta jotain tekemistä sillä herralla varmasti oli sen asian kanssa, että sen aloituskuhan jälkeen kalastettiin monta tuntia tyhjää.

Ei auttanut uusien paikkojen etsiminen kartasta, sillä joka paikka piirsi tyhjää. Plotteri oli taas täynnä jälkiä ja tuntui, että kaikki paikat oli koluttu. Kai sitä kotiin joutaisi, mutta sitten muistin, että oltiin meidän ykkösahvenpaikan lähettyvillä. Käydäämpäs huvikseen kokeilemassa vielä se, ja katsomassa että voiko satavarma ahvenpaikka olla tyhjä. Me ollaan käyty tänä kesänä sillä samaisella paikalla useita useita kertoja ja aina siinä on ahvenen syönti käynnissä. Se olisi ihme, jos siinä ei joskus olisikaan kalaa.

Perjantai ei tehnyt poikkeusta sääntöön, kalaahan siellä oli ja paljon. Ankkuroiduttiin kalojen viereen ja alettiin nostelemaan kalaa veneeseen. Tuolla paikalla kalojen keskikoko on 200-300g, eikä olla koskaan saatu siitä yli 400g ahvenia. Tälläkin kertaa jouduttiin päästämään kaikki takaisin, sillä se puolen kilon köllikkä olisi minulla haaveissa. Veneessä kävi kymmeniä kaloja ja kyllä saalis olisi ollut tosi monta kiloa, jos kalat olisi otettu mukaan. Kalastus oli kivaa, vaikka tällä kertaa ei savupönttöön asti kalaa saatukaan. Ahven söi varmaan tunnin ja syönnin hiivuttua lähdimme kotiin.

Mistä tunnistaa pienen ahvenen? Siitä, kun se näkyy läpi.

Tänään kello oli soimassa vasta viideltä, sillä eilinen huvipuistoreissu oli sen verran rankka :) Tämän päivän keli vaikutti liian hyvältä ja jotenkin epäilin jo heti aamusta, että kalaa ei tänään tule. Tottakai pienen taikauskon omaavana ajoin aamulla kello kahdeksaksi viime sunnuntain kolmosen kuhan paikalle jälleennäkemisen toivossa. Typötyhjäähän siellä oli ja oikastaan kaikkialla muuallakin Kallavedellä. Pyörittiin Ollinselällä ja vain yksi pieni kuha oli päivän saaliina yhteentoista mennessä. Tänään tuli ajettua ehkä eniten ikinä ja sain tuhlattua puoli tankkia bensaakin.

Aloin jo luopumaan toivosta, kun kalaa ei vaan löytynyt mistään. Kiertelin ihan uusia paikkoja ja sitten näin erään saaren vieressä kymmenessä metrissä kalaa. Laskin Savage Gearin salakan pohjaan ja sain varmaan 20 tärppiä sekunnissa. Ihan oikeasti! Kalat olivat ihan hulluina ja tunnistin ne heti ahveniksi. Paikalle oli pakko ankkuroitua, sillä niin hurjana tärppiviä kaloja ei saa missään nimessä päästää karkaamaan.

Ankkuroinnin jälkeen se taas alkoi, nimittäin ihana ilotulitus. Koko ajan oli kala kiinni ja niitä tuli heittelemällä ja vertikaalilla. Nämäkin ahvenet olivat liian pieniä savupönttöön ja keskikoko samaa luokkaa kuin perjantaina eli 200-300g. Lokkeja kerääntyi ympärille ruuan toivossa. Sama ilmiö muuten tapahtui perjantainakin. Ennen vanhaan kalapaikat etsittiin lokkeja seuraamalla, mutta nykyään lokit etsivät kalapaikat seuraamalla minua =) Vitsit, että niistäkin on tullut laiskoja ;)

Ilotulitus kesti tänään tunnin ja sitten se loppui kuin seinään. Käytiin testaamassa pikaisesti vielä yksi tuttu paikka ja sieltä jgiin nappasivat ahven ja kuha. Olisi kyllä mukava löytää isompaa ahventa vielä tänä kesänä, selkeästi ne eivät liiku noiden pienempien ahventen kanssa samoissa parvissa. Laitetaan nyt vielä tälle kesälle tavoitteeksi kilon ahven, mistäköhän minä sellaisen löytäisin? =)

42cm näyttää pikkiriikkiseltä viime viikonlopun kolmosen jälkeen =)

Koko viikko kärsitty vieroitusoireista, kun kalaan ei ole voinut mennä. Ainakin täällä Kuopiossa on tuullut niin kovasti, että kalastus on omalla hengellä leikkimistä, jos järvelle viidentoista metrin puuskiin lähtee pienellä veneellä. Ja taisihan se sataa vettäkin välillä. En muistanut, että syksy tekee kalastajan elämästä näin hankalaa :)

Kävin aikani kuluksi etsimässä tuleville kuha-aterioille kastikeaineksia, parilla reissulla on jo mukavasti löytynyt sieniä :)

Sienestysapulainen löysi suurimman osan sienistä :)

Yleensä viikonloput menee kalastaen, mutta tällä kertaa perjantai ja lauantai piti käyttää olympialaisten katseluun, sillä tuuli ei vaan hellittänyt millään. Onneksi täksi päiväksi kelissä tapahtui lähes täyskäännös, eikä tuulesta tai sateesta ollut enää tietoakaan. Ihan outoa, miten nopeasti ilma muuttui, mutta kyllähän se hyväkin ilma saattaa hetkessä pistää kaiken ranttaliksi :)

Kello soi tänään neljältä ja viiden hujakoilla oltiin satamassa pakkaamassa kamppeita veneeseen. Viime sunnuntaina löydettiin kuhien pesä Ollinselältä päin ja mietin koko viikon, oliko se vain ohimenevä syöntipiikki vai asuuko ne kuhat oikeasti siinä. No eivät ne asu, tänään siitä ei löytynyt enää yhtään kuhaa. Mutta ahvenia siitä kyllä löytyi, olisiko siinä sittenkin joku kalojen hotelli..

Näin ihana aamu meillä tänään :)

Kalakaveri nosteli ahvenia veneeseen ja minullakin tärppi, mutta en saanut kaloja tartutettua. Ajattelin, että olisi se nyt edes yksi kala kiva saada päivän aikana, mutta niin vain irtosivat koukusta, ennen kun sain kaloja veneeseen asti. Viime viikonloppuna kuhille hullun tehokkaasti toiminut Savage Gearin Bleak Paddle Tail oli uimassa ja kyllä se nostatti ahvenissakin tunteita. En tiedä yrittivätkö ne syödä vai vaan kiusata sitä, mutta koko vapa nytkähteli, kun porukka repi jigiä alakerrassa.

Savage Gear Bleak Paddle Tail, tämän hetken kuumin hottis

Päätettiin siirtyä hieman ja ajoin veneellä erään saaren vedenalaiselle niemekkeelle. Olin katsonut kartasta paikan valmiiksi ja siinä oli kuusi metriä vettä. Alue oli kuitenkin tyhjä kaloista, joten putputtelin hissukseen eteenpäin. Penkka syveni ja kohta vettä oli jo 9-10 metriä. Näin pohjan tuntumassa yhden paremman kalan näytön ja pysäytin veneen välittömästi. Tuo kala on kyllä testattava ja pakitin takaisin kohti kalaa.

Tiputin Savage Gearin salakan kohti pohjaa ja siellä oli pari jotain pienempää kalaa vastassa. Voi harmi, ei tainnut parkkeeraus osua kalan päälle. Samassa näin, että isompi keltainen viiva läheni jigiä ja tärppäsi välittömästi. Ohhoh, sepä ei aikaillut. Sanoin kalakaverille, että nyt on hauki siiman päässä. Tunsin, että jigi on huonosti kiinni, sillä en saanut iskettyä kunnolla vastaiskua.

Kalakaveri vihjaili, että löysää jarrua, mutta tiesin kalan olevan huonosti kiinni, joten jatkoin kelaamista. Epäilin kalaa parin kilon haueksi. Sitten sain kalan lähelle pintaa ja iso ammottavan auki oleva suu tuli näkyviin. Tuo on varmaan 1,5 kiloisen hauen suu… Tai hetkonen, mitenkäs sillä on selässä hiton iso selkäevä pystyssä? Apua, tuohan on kuha ja vielä iso semmoinen, nyt haavi ja ÄKKIÄ!!!

En uskonut, että saadaan kalaa haaviin, sillä se oli niin hentoisesti kiinni. Kalakaveri sai kuitenkin koukkastua kuhan haaviin ja taidettiin siinä joku high five heittää. Jes! Juuri vähän aikaa sitten pistin itselleni tälle kaudelle tavoitteeksi 2kg kuhan enkä uskonut, että tavoite toteutuu. Haavissa köllöttävästä kuparikyljestä päätellen lähellä kuitenkin oltiin..

Kalakaveri oli heti sitä mieltä, että kala vapautetaan. Muistin, miten hankala fileoitava iso kuha on, joten punnituksen ja mittauksen jälkeen aioin laskea kalan takaisin kasvamaan. Paremmat oltavat sillä on järvessä, kuin jäisessä kylmälaukussa. Punnittiin kuha haavissa ja haavin paino vähennettynä kala oli noin kolmekiloinen ja pituutta sillä oli 70cm. Ai että minä olin iloinen ja onnellinen :)

Aamukahdeksalta tällä yksilöllä oli nälkä :)

Olen katsonut isojen kuhien vapautusvideoita ja niissä kuha on usein vapautettu tiputtamalla kala vauhdilla veteen pää alaspäin. Vapautin kuhan samalla tekniikalla ja kala onneksi lähti uimaan takaisin kohti pohjaa. Näimme myös luotaimesta, että kala laskeutui pohjaan.

Vitsit mikä fiilis, olin varmaan puoli tuntia jossain transsissa =D Eihän se loppujen lopuksi iso kuha ollut eikä edes ennätyskalani, mutta tämän kesän isoin ja antoi se taas vähän uskoa ja luottamusta omaan tekemiseen. Heh, tuuriahan se kaikki todellisuudessa oli ja ihan vahinko sekin, että kuha sattui uimaan juuri veneen alta. Pieni 10cm jigi ja 10g jigipää, mutta onneksi kala tuli ylös asti ja koukkukin pysyi kuhan “kitalaen” nahkariekaleessa kiinni :) Olisi se pikkuisen kirpaissut, jos kala olisi veneen vierellä karannut, varsinkin jos sen olisin kuhaksi ehtinyt todeta.

Kuha söi jigin syvälle, mutta koukku oli huonosti kiinni

Jatkettiin kalastusta, mutta siltä alueelta emme saaneet enää kalaa. Etsimme samankaltaisia paikkoja ja erään toisen saaren vastaavassa paikassa oli tosi paljon aktiivista kalaa. Saimme siitä jonkun verran kuhia ja ahvenia, ja pari ruokakuhaa lähti mukaankin. Ahvenet olivat vain kolmesatasia, joten ne pääsivät takaisin. Se puolikiloinen raitapaita olisi juuri passeli savupönttöön, mutta niitä ei vaan meinaa löytyä mistään :)

Vähän liian pieni ;)

Ahventa oli kyllä ihan tosi paljon alla. Kun pidin vertikaalijigatessa vapaa paikallaan, niin vavan kärki väpätti koko ajan, kun ahvenet kävivät niin hurjina repimässä jigiä. Tartuttaminen oli hankalaa ja usein sain kalan tarttumaan ihan pohjasta. Tein myös vastaiskuja jo ennen kuin kala oli tärpännyt, joten ihan vahingossakin tarttui kaloja koukkuun. Voi kun se olisi aina tällaista :) Tänään en saanut muilla jigeillä kalaa, kuin Savage Gearin salakalla, mutta montaa erilaista jigiä en edes malttanut kokeilla. Mitäpä sitä hyvää vaihtamaan. Tasurit eivät meinaa edelleenkään toimia ja yksi alamittakuha tuli Kalapelen muikkuvärisellä Nulikalla, jigi on kuitenkin viime aikoina maistunut paremmin.

Viime postauksessa kerroin Musagan jigikoukuista, joita sain Samfishingiltä testiin. Täytyy kyllä kehua niitä jigipäitä, sillä tänäänkään ei hurjasta ahventärppi-ilotulituksesta huolimatta jigi lähtenyt kertaakaan koukusta irti. Yleensä tuollaisessa syönnissä jigi roikkuu vähän väliä puoliksi pois paikaltaan.

Kyllä taas sanonta ‘hyvää kannattaa odottaa’ piti tänäänkin paikkansa. Koko viikon odotin malttamattomana kelin parantumista ja sitten kun se parantui, ai että mikä päivä! Hunajata, hunajata ;)

Viime viikolla en käynyt kalassa kertaakaan, mutta muuta kalastukseen liittyvää oheistoimintaa tuli harrastettua. Kävin kuopiolaisessa Samfishing kalastustarvikeliikkeessä tutustumassa liikkeen tarjontaan. Samfishing on varmaan suurimmalle osalle kuopiolaisista kalastajista tuttu paikka, sillä se on palvellut asiakkaitaan jo 20 vuotta. Nykyään pienet kivijalkaliikkeet meinaavat jäädä isompien toimijoiden jalkoihin, mikä on tosi harmillista, sillä palvelu pienemmissä liikkeissä on paljon yksilöllisempää. Asiantuntevan asiakaspalvelun lisäksi he myös kuuntelevat ja opastavat, ja itse en olisi malttanut lähteä kaupasta pois ollenkaan, niin paljon riitti juttua :) Vitsit, miten mukavia ihmisiä!

Kaupassa oli todella hyvät valikoimat kalastustarvikkeita, mikä jopa vähän yllätti minut. Hyvällä organisoinnilla kaikki oli saatu tiiviisti, mutta selkesti esille. Kun saavuin kaupalle, ihmettelin, että mitä se Pasi-myyjä pihassa touhuaa. Selvisi, että hän laittoi yhdistelmälaitteen asetuksia valmiiksi toimintakuntoon. Asiakkaan ei kuulemma tarvitse kuin hoitaa virrat ja lähteä kalaan. Ihan huippupalvelua! Ja palvelusta puheenollen, kuulin, että asiakkaalle on jopa siima puolattu valmiiksi kelalle, jos tarvitsee siinä apua. Nämä ovat ihan uniikkeja juttuja ja tätä, jos mitä, voi kutsua asiakaspalveluksi.

Sain Samfishingiltä testiin minulle merkiltään ihan uutta siimaa. Shiro on japanilaista kuitusiimaa, josta löytyy paksuuksia 0.08-0.25 väliltä. Heittojigaukseen 0.13 on hyvä paksuus ja nyt kolmen päivän kokemuksen perusteella olen aika ihastunut tuohon siimaan. Vähän aikaa sitten hankkimani uusi kela toimii tuolla uudella siimalla tosi pehmeästi ja sulavasti, aikasempi siimani oli jotenkin “rohisevampaa”. Kelaus on ihan eri tuntuista ja en olisi uskonut, että kuitusiimoissakin on niin isoja eroja. Siima yleensäkin vaikuttaa näköjään yllättävän paljon kelan käytettävyyteen.

Shiro kuitusiima, 0.13 heittojigaukseen ja 0.10 vertikaalijigaukseen

Siiman kestävyyden näkee paremmin pidemmällä aikajaksolla, mutta kyllä ainakin tärppikestävyys tuli aika moneen kertaan tänä viikonloppuna testattua ja siima kesti jokaisen tärpin. Hintalaatusuhde on tässä siimassa todellakin kohdallaan! Linkki Samfishingin sivuille.

Muutaman viime viikon aikana olen menettänyt hermoni useampaan kertaan, kun jigi on irronnut jigipäästä ahvenen tai kuhan tärpin jälkeen. Esimerkiksi vertikaalijigatessa ahvenen ei tarvitse käydä kuin vähän repäisemässä jigin pyrstöä, niin sen jälkeen jigi saattaa roikkua huonosti eivätkä kalat enää tärppää siihen. Turhauttavin tilanne on se, kun kala käy tärppäämässä, mutta ei tartu ja sitten seuraat luotaimen näytöstä 10 minuuttia, kun kalat vaan käyvät katselemassa jigiä. Sitten kun jigin kelaa ylös, se onkin ihan vinksin vonksin ja sitä on turhaan uitellut kauan aikaa.

Heitellessä on ollut myös samaa ongelmaa, pahimmassa tapauksessa kala käy repäisemässä jigin huonosti jo heti jigin laskeutuessa pohjaan ja taas menee kallista kalatusaikaa hukkaan, kun kelaat sitä huonosti olevaa jigiä venettä kohti. Eivät varmasti kalat tärppää siihen.

Kuin tilauksesta ongelmiin tuli ratkaisu, kiitos Samfishingille siitäkin. Sain testattavaksi uusia Musaga Hanibal-jigipäitä, joissa on pieni pyöritettävä “kierreruuvi” jigipäässä. Jigi työnnetään paikalleen ihan normaalisti, mutta se kiinnitetään jigipäähän kiinni pyörittämällä ruuvia.

Tämä viikonloppu oli jotain uskomatonta tärppien ja kalojen suhteen ja kylläpä jigi pysyi paremmin tuollaisessa erikoispäässä kuin tavallisessa. Koukut olivat jämäkät ja terävät, joten hyödyllinen kapistus kaiken kaikkiaan :)

Perjantaina lähdimme illaksi kalaan, sillä päivällä sää oli epävakaista ja tuulikin todella kovissa lukemissa. Suuntasimme muutaman kilometrin päähän Pirttilahden satamasta ja ensimmäinen paikka piirsi kalaa alle todella paljon. Karkuutin yhden paremman kalan vertikaalijigatessa ihan siitä syystä, että olin puhelimessa. Teeppä sitten yhdellä kädellä vastaisku ;) Kalan karkuutus harmitti kauan aikaa, mutta harmitus loppui heti tämän kuhan noustua :)

Minusta tuntuu, että kala oli jo lopettelemassa syömistä, kun me vasta päästiin järvelle. Ilta antoi enää yhden mittakalan, jonka jälkeen hiljeni kokonaan. Kaikki illan tärpit ja kalat tulivat Daiwan moottoriöljyn värisellä sirppipyrstöisellä jigillä, joita olin aikaisemmin päivällä käynyt ostamassa.

Tämä 45cm pääsi jatkamaan matkaansa

Söin syvälle, koska maistui hyvälle

Motor oil toimi perjantaina

<3<3<3<3<3<3<3<3<3

Lauantaina oli tosi hyvää kalastuskeliä tiedossa ja tuulikin kohtuullista, joten lähdimme pitkästä aikaa testaamaan Sotkanselkää. Sitä ennen erään kaupan hylly täytyi käydä tyhjentämässä Daiwan jigeistä, olivat ne sen verran tehokkaita ;) Olimme puolen päivän jälkeen Sotkanniemessä, josta laskimme veneen vesille ja odotukset olivat tosi korkealla. Jotenkin minusta vaan tuntui, että oli ison kuhan ja ison ahvenen päivä.

Sotkalla ripsautti vähän vettä päivällä

Päivä oli pettymyksien pettymys. Kalaa ei meinannut löytyä mistään ja jos jostain jotain löytyi, ne paljastuivat alamittaisiksi kuhiksi. Isot ahvenet jäivät haaveeksi ja vain yksi havainto saatiin raitapaidoista koko päivänä. Kylmälaukusta löytyi päivän päätteeksi vain kaksi mittakalaa. Sotkanniemi saa kyllä odottaa minun seuraavaa käyntiä ainakin vuoden. Jos Sotkalla käyn, niin sitten ajan Pirttilahdesta suoraan lossille.

Minun päivän ainoa mittakala

Eilen illalla oltiin kahden vaiheilla lähdetäänkö tänään kalaan ollenkaan. Tuskin se kala syö Pirttilahdessakaan, kun Sotkakin oli niin hiljainen.. Joku minussa sai kuitenkin pistämään herätyksen aamuneljäksi.

Aurinko oli juuri noussut, kun lähdimme Pirttilahdesta kohti Ollinselkää. Meillä ei ollut tarkkoja suunnitelmia päivälle, ajeltiin ja etsittiin kalaa vähän sieltä täältä.

Hyvissä ajoin liikkeelle =D

Aamu oli tosi hiljainen, ensimmäiset kolme tuntia pyydettiin tyhjää. Sitten löydettiin eräältä patilta yhdet mittakalat mieheen, mutta syönti hiipui taas. Vaikeaa oli ja kalakaveri simahti keulaan, kun minä etsin kalaa Puattisella. Kävin parilla tutulla paikalla ja nekin olivat tyhjiä, vaikka yleensä niistä on löytynyt roppakaupalla kalaa. Missä ne kalat ovat?

Ajoin erään luodon ohi ja samalla katsoin karttaselaimesta sen tarkempia käyriä. Paikka vaikutti aika mielenkiintoiselle, joten etsin kalaa vähän laajemmin alueelta. Alku näytti huonolta eli tyhjältä. Sitten ajoin tuurilla kuhien pesän yli. Luotain piirsi paljon kalaa ihan rykelmään ja merkkasin paikan nopeasti. Herätin kalakaverin keulasta ja käskin valmistautumaan ankkurin heittoon.

Ankkuri tipahti juuri oikeaan kohtaan ja luotain piirsi kalaa alle PALJON. Kyllähän minä olen parvia nähnyt ennenkin, mutta ne ovat olleet pienten silppukalojen parvia. Nyt alla oli kuhia ja niitä oli enemmän, kuin laki sallii.

Oma jigi ui vitosessa ja näkyy katkoviivana

Vertikaalijigasin kymmensenttisellä Savage Gearin Bleak Paddle Taililla, joita olin saanut Teemulta pari kappaletta meidän Kallavesireissulla. Kalat olivat ihan hulluina siihen. Ne repivät, tärppivät, pinkoivat pohjasta jigille ja halusivat syödä sen. Tärppejä tuli ihan koko ajan ja aina välillä veneeseen nousi kuhia. Osa kaloista oli alamittaisia, mutta myös mittakalaa nousi. En tiedä mikä siinä jigissä tänään houkutti niin kovasti, kun olen niitä aiemminkin uittanut ja toki kalaakin saanut, mutta tämän päiväinen oli jotain uskomatonta.

Minulla oli yksi Savagen jigi valmiiksi pujotettuna tavallliseen jigikoukkuun ja kuhat repivät sitä jatkuvaan. Jigi meni koko ajan huonosti ja lopulta jigi katkesi. Ongelma korjaantui, kun pistin toisen jäljellä olleen jigin Samfishingiltä saatuun jigipäähän, hyvin pysyi jigi paikallaan!

Jigi ei meinannut pysyä tavallisessa jigipäässä

Myydään vähän käytetty jigi =)

Veneessä kävi päivän aikana älytön määrä kuhia, paras kuhareissu, mitä on Puattisella tehty. Hurjin syönti kesti yli tunnin, mutta kala jäi meidän lähdön jälkeen edelleen syömään. Jouduttiin jättämään kuhat pesäänsä, sillä ukkonen alkoi jyrähdellä vieressä. Kylmälaukussa oli ruokatarpeet ja ylimääräiset mittakalat laitettiin takaisin kasvamaan. Harvoin käy niin, että mitallisia täytyy pistää pois. Tänään oli kyllä ihmeellinen päivä, mutta olisikohan noiden hurjien kuhakarkeloiden taustalla ukkonen?

Yksi oman tiensä kulkija kelpuutti Hybrid Wormin, muut ottivat salakkaan

Kannatti herätä neljältä! Olisi muuten nukuttu onnemme ohi ja kuhat olisivat saaneet odottaa minun jigiä siellä ihan turhaan.

Sadetta karkuun

Eilen kävin hakemassa Daiwan sirppijigejä, mutta nyt täytyy lähteä metsästämään Savage Gearin salakkajigejä. Ja vastahan ne tykkäsivät siitä pinkistä! Nyt kuhat oikeasti, minulla loppuu kohta sekä säilytystila että rahat.

Loppuun muistutuksena vielä heittokalastuksesta innostuneille, että Tervon Lohimaassa järjestetään kuun lopussa Kultakoukku jigauskisa. Viidelle parhaalle on luvassa palkinnot ja osallistumismaksu on vain 50€/venekunta. Jos sille viikonlopulle ei ole muita suunnitelmia, niin sinne vaan tavoittelemaan keulasähkömoottoria :) Lisätietoja tässä linkissä.

Viime viikon unelmien kalareissun jälkeen oli vähän hankala palata arkeen ja siirtyä omaan Puattiseen. Sehän oli aivan varma juttu, että kalojen määrä tulisi tippumaan radikaalisti. Käytiin torstai-iltana pikaisesti kokeilemassa eräs Pirttilahden lähettyvillä oleva paikka, jossa oli kuulemma lähiaikoina ollut isompaa kuhaa liikkeellä. Liekö ne oli kalastettu sieltä vai olivatko kalat vaihtaneet paikkaa, mutta kuhan kuhaa ei sieltä löytynyt. Täytyy käydä vielä joku kerta tsekkaammassa paikka uudestaan.

Vedet olivat lämmenneet sen verran, että ei ollut mitään havaintoa, missä syvyydessä kuha majaili. Kokeilimme useampia paikkoja ja lopulta kuhaa löytyi kuudesta metristä. Uittelin vertikaalityylillä pinkkiä jigiä ja niin vain toimi Kallavedelläkin se väri. Yhden alamitan lisäksi sain yhden mittakalan, jonka päätin fileoida vierailemassa olleelle äidilleni aamupalaksi.

Kuhahavainnot loppuivat niihin kahteen pinkkiin iskeneeseen, mutta löysimme lisäksi vähän ahvenia. Kävimme meidän perinteisellä ahvenpaikalla ja ihmehän se olisi ollut, jos ei raitapaitoja siitä olisi löytynyt. Ihan selvästi piirsi luotain alle kalaa ja uittelin taas tuttuun tapaan vertikaalilla jigiä. Pinkki on ollut kuhalle hyvä, mutta ahven ei ole siitä niin hanakasti tykännyt, joten minulla oli ahvenväritteinen jigi uitossa. Näin, kun pohjasta lähti viiva lähenemään ja nousi pari metriä. Välittömästi kova tärppi ja aloin kelaamaan ahventa veneeseen.

Mutta mikäs tämä on, ei ole ahventa nähnytkään! Tai varmaan tuolla pohjassa näki äsken ahvenia ja vei jigin jonkun ahvenen nenän edestä, mutta siis lahna? Vertikaalijigaamalla? No kerta se on ensimmäinenkin. Yllättävän kovan tärpin antoi tuommoinen läpyskä. Todennäköisesti aika usein on noitakin “ahvenia” tarkkailtu kaikuluotaimesta ja houkuteltu ottamaan vieheeseen sekä samalla kirottu, että mikä on, kun ei ahven syö =)

Raitapaita ei saanutkaan raitapaitaa

Oli siellä parven seassa ihan oikeitakin raitapaitoja, mutta ne muutamat, jotka veneessä kävivät, pääsivät takaisin.

Keli oli illalla jotain uskomatonta, taivas ei ole koko kesänä ollut sen värinen, kun on kalassa oltu. Räpsin varmaan sata kuvaa ja joka kerta kun katsoin taivaalle, maisema oli hienompi. On tämä Suomen kesä mahtava :)

Perjantaina lähdimme kokeilemaan Pohjois-Kallaveden puolta ja laskimme veneen Kallan silloilta Tikkalansaaresta. Päivä oli tosi kuuma ja veneeseen meinasi sulaa. Kiertelimme selkäpakkoja ja joka ikinen paikka oli aivan tyhjä. Emme löytäneet normipaikoilta ahventa tai kuhaa ollenkaan. Eräs ihan satavarma kuhapaikka toki antoi kalaa, mutta ne olivat pienimpiä kuhia, mitä olen koskaan nähnyt. Luotaimessa näkyi tosi paljon kalaa, mutta ei mitään isompaa. Eipä siinä jaksanut kauan niitä pieniä veneeseen nostella. Maistui muuten pinkki pienokaisillekin :)

Päätimme siirtyä Kelloselän puolelle, kyllä sieltä pitäisi kuhaa löytyä. Noh, eipä olleet kalat sielläkään oikeillla paikoillaan. Kierrettiin varmaan pari tuntia ja saaliina oli ainoastaan muutama tärppi. Kelloselällä on eräs hieman virtaava salmipaikka ja kalakaveri sai idean, että mennäään katsomaan josko kalat olisivat siellä. Salmessa luotain alkoikin heti piirtämään kalaa pohjaan ja kala myös alkoi tärppimään.

Taas oli pinkki vertikaalijigi uimassa, kun pohjasta lähti kala kohti. Nam, kunnon tärppi ja niin vain löytyi päivän ensimmäinen mittakalakin. Harmi vaan, että se jäi myös viimeiseksi. Salmesta emme enää mittakalaa saaneet, mutta alamittoja, haukia ja joitain ahvenia kävi veneessä. Syönti hiipui siinäkin ja suuntasimme kohti rantaa.

Lauantaina käväisimme Ritoniemen suunnilla ihan uusilla mestoilla. Sielläkin oli kuhan löytäminen ihan mahdotonta, kun kaikki potentiaalisimmat paikat olivat tyhjiä. Missä ne kalat ovat, kun selkäluodot ovat tyhjiä? Kokeilimme erään saaren edustaa ja jännä juttu, että siitä alkoi kalaa nousemaan. Tosi yllättävä paikka niihin meidän normipaikkoihin verrattuna ja täytyy kyllä tarkemmin tutkia jatkossa saartenkin penkkoja.

Saimme siitä alamittaisia, mutta myös pari mittakalaa. Ja milläpä muulla värillä, kuin pinkillä ;) Ahvenia emme saaneet kuin pari koko päivänä, kun taas edellisenä viikonloppuna niitä tuli hyvin. Niin ne tilanteet vaihtuvat. Kokeilimme lauantaina 3-10 metrin paikkoja, joten ahvenet olivat varmaan jossain tosi matalassa. Suurin osa lauantaista meni kalojen etsimiseen ja siltikin lopputulos oli heikko. Ruokakalat kuitenkin saatiin :)

Täytyi käydä shoppailemassa, jotta sain itsellekin täsmäaseen Kallavedelle ;)

Tähän loppuun hieman pähkäilyä blogistani yleisesti. Olen saanut lukijoilta pääsääntöisesti mukavia ja kannustavia kommentteja, mutta välillä saan myös kielteistä palautetta. Joitakin ihmisiä ärsyttää blogissa esiintyvä mainonta ja yhteistyöt. Itse teen mielelläni yhteistyötä eri tahojen ja ihmisten kanssa, ja kyllähän ne hyödyttävät vastavuoroisesti molempia.

Olen kirjoittanut blogia yli kaksi vuotta ja uhrannut tähän satoja, satoja tunteja aikaa ja myös rahaa. Kaikki eivät varmaan tule ajatelleeksi, että myös kotisivun pitäminen maksaa. Mutta koska rakastan kalastamista ja tykkään kirjoittaa, aion edelleen blogata ja vielä maksaakin siitä, että saan kirjoittaa teille ;) Aion myös jatkaa yhteistöiden tekemistä, mikäli sopivia kumppaneita löytyy.

Vinkkinä teille, joille blogi aiheuttaa pahan mielen: tätä ei ole pakko lukea. Silloin säästäisitte myös minut negatiivisilta kommenteilta. Ei se ole kovin kannustavaa, jos valmistelee ja kirjoittaa neljä tuntia blogitekstiä ja ensimmäinen kommentti kirjoituksen alla lyttää koko homman. Ja sitten kun kaikki huutelut tehdään vielä nimimerkin takaa. Jos oikeasti seisotte sanojenne takana, niin rohkeasti vaan oma nimi esiin ;)