Yhteistyössä OPM International Oy:n kanssa

Olen käyttänyt kaikuluotainta talvikalastuksessa jo ties miten monta vuotta ja kyllä luotain on minulle ihan yhtä tärkeä varuste, kuin onkikin. Ilman sitä ei siis kalaan lähdetä :)

Kaikuluotaimet ovat selvästi yleistyneet talvikalastajien keskuudessa muutaman viime vuoden aikana. On huomattu, että pilkkimisestä saa enemmän irti, kun luotain on apuna kalastuksessa. Jo ensinnäkin tieto tarkasta syvyydestä auttaa hahmottamaan ja etsimään mahdollisia kalapaikkoja. Ja jos kalaa ei näy jään alla, paikan vaihtaminen on paljon helpompaa, eikä aikaa kulu tyhjän pilkkimiseen.

Kaikuluotain ei takaa kaloja, mutta helpottaa kyllä niiden saamista. Luotain tuo jännitystä ja mukavia lisämausteita kalastukseen. Voisi sanoa, että jokainen kalareissu on osa suurta tutkimusmatkaa kohti kalojen maailmaa. Ilman luotainta suurin osa veden alla tapahtuvista asioista jää havaitsematta. Kaikuluotain on kuin matkatelevisio, joka näyttää kalojen tositeeveetä livenä =)

Pilkkiluotain auttaa hahmottamaan kalojen sen hetkisiä mieltymyksiä saaliskalojen suhteen. Luotaimen avulla esimerkiksi vieheen värin, koon tai uinnin valitseminen on helpompaa. Jos joku tietynlainen ominaisuus vieheessä saa aikaan elämää aiemmin tyhjässä luotaimen näytössä, kannattaa vieherasiasta kokeilla muitakin vastaavanlaisia vieheitä.

Itse käytän talvikalastuksessa enimmäkseen tasapainopilkkejä ja avannolla voi olla tilanne, että näyttö piirtää tyhjää. En koskaan luovuta tyhjän näkymän perusteella, vaan kokeilen pari kikkaa ennen seuraavalle avannolle siirtymistä. Joskus kalat voivat olla liikkumattomina aivan pohjassa, eivätkä ne näy silloin edes luotaimessa.

Muutaman erilaisen tasurin uitto ja pohjassa pomputtelu voivat aktivoida passiiviset kalat. Tasurin hyvin hidas laskeminen kohti pohjaa saattaa yllättää kalastajan täysin. Kala voi ponkaista viehettä vastaan jo monen metrin päästä. Silloin luotain on avainasemassa, jotta kalastaja osaa pysäyttää vieheen ja antaa kalan tärpätä.

Luotaimen avulla näkee myös, jos pohja “elää”. Vaikka näytössä ei uisikaan kaloja, niin aivan pohjan tuntumassa liikkuvat kalat aiheuttavat pohjaan väreilyä. Ja koska passiivinen kala ei liiku, väreilevä pohja kertoo aktiivisista kaloista. Erilaisten vieheiden kokeileminen saattaa lopulta tuottaa napakympin, kun kalan ruokahalun herättävä viehe löytyy.

Kaikuluotaimet kehittyvät vuosi vuodelta ja jään alta saadaan koko ajan tarkempaa kuvaa. Tämä minun testikäyttöön saamani pilkkiluotain on itse asiassa yhdistelmälaite, mutta talvikalastuksessa plotterilla ei ole niin suurta merkitystä. GPS:sta on kuitenkin se hyöty, että kalapaikat saa merkittyä talteen.

Laukun päällä on kantokahva

Sivuilta löytyy jopa heijastimet :)

Hyvät vetoketjut nopeuttavat luotaimen esiin saamista

Laukussa on useita taskuja

Kumipintainen pohja ei kastu sohjoisellakaan jäällä

Viiden tuuman näyttö pilkkiluotaimessa ei ole ainakaan minulle yhtään liian iso, ja jo viime talven pilkin sen kokoisella luotaimella. Mielestäni ergonomian kannalta iso näyttö on huippu, varsinkin jos kalareissut venähtävät päivän mittaisiksi. Kylmässä ilmassa niska kyyryssä pienen näytön tihrustaminen saattaa aiheuttaa niskavaivoja. Olen kokenut viiden tuuman näytön hyväksi, vaikkakin laite kuluttaa akkua enemmän, kuin pienemmän näytön omaava luotain. Akun kestoa voi kuitenkin pidentää näytön kirkkautta säätämällä.

Näytön suoja on hyvä olla, jos laukku kulkee ahkiossa kairan ym. vermeiden seassa

Koskaan ei voi olla liikaa säilytystilaa vieheille, tässäkin hukkatila on käytetty järkevästi ;)

Tämän kokoinen luotain on usein riittävä kesäkalastukseenkin ja koska kyseessä on yhdistelmälaite, kahta erillistä luotainta ei välttämättä tarvitse enää hankkia. Pilkkianturia ei voi kiinnittää veneeseen, mutta laitteeseen on luonnollisesti saatavana myös peräpeilianturi, joten HOOK 5 sopii ympärivuotiseen käyttöön.

HOOK 5 PÄÄOMINAISUUDET

• Lowrancen oma, kirkas ja tarkka 5-tuumainen värinäyttö
• CHIRP-luotain ja DownScan Imaging™ — nykyiset tehokkaat kaikuluotaintekniikat tuottavat parhaan mahdollisen näkymän veneen alta.
• Erittäin tarkka, sisäinen GPS-antenni
• Valinnaisia maailmanlaajuisia karttapäivityksiä ovat Navionics + ja Jeppesen C-MAP MAX-N.
• Voit käyttää omista luotainlokeistasi luotuja mukautettuja Insight Genesis™ -karttoja.
• DownScan Overlay™ -tekniikka näyttää DownScan-kuvia CHIRP-luotainkuvan päällä.
• ASP (Advanced Signal Processing) -toiminnon ansiosta asetuksia ei tarvitse säätää manuaalisesti, jotta näet kalat, rakenteet ja pohjan muodot selvästi.
• TrackBack™-toiminnolla voit tarkastella tallennettua luotainhistoriaa, kuten rakenteita ja saaliskalojen siirtymistä, ja merkitä sijainteja reittipisteiksi.
• Kätevä sivunvalintavalikko, josta voit käyttää kaikkia ominaisuuksia yhdellä peukalolla.
• Moni-ikkunaisesta näytöstä on helppo valita sopiva esimääritetty sivuasettelu, kuten kolmipaneelinen näkymä.

(Lähde: www.lowrance.com)

Avannolta toiselle siirtyminen käy käden käänteessä, kun laukku sujahtaa helposti kiinni luotaimen näytöstä huolimatta. Kyllä mahtuu :)

Näytön voi asettaa kahdelle eri korkeudelle, tässä korkeudessa laukun vetoketjuläppä mahtuu kiinni

Tätä voi jo melkein kutsua toimiston työpisteeksi :)

HOOK 5 laitteessa on paljon mielenkiintoisia ominaisuuksia. Tallennettu luotainhistoria on kiinnostava toiminto, jota on mukava päästä testaamaan. Myös ASP-toimintoa on tosi kiva päästä kokeilemaan, sillä olen aina käyttänyt pilkillä manuaaliasetuksia (herkkyys, syvyysalue). Jännittävää nähdä, kuinka luotainnäkymät eroavat toisistaan manuaaliasetuksilla ja ASP-toiminnolla.

Vuosien varrella olen kuullut ja lukenut ohjeistuksia, että luotainta ei saa missään nimessä laittaa päälle, mikäli anturi ei ole vedessä. Olen aina ollut hyvin tarkka asian suhteen, sillä en ole halunnut hajottaa omaa luotaintani. Juttelin kyseisestä asiasta Lehtisen Anssin kanssa (Anssi on OPM:lta ja tietää Lowrancen luotaimista kutakuinkin kaiken) ja halusin tietää, kuinka herkkiä laitteet ovat särkymään.

Talvisin pelko rikkoontumisesta on kuulemma ollut turha, sillä tämän tehoisten laitteiden kanssa ylikuumenemisvaaraa ei ole. Kesällä tilanne taas on toinen, eikä luotainta saisi pitää päällä paria minuuttia kauemmin, mikäli anturi ei ole vedessä. Kyseinen toiminta ei vahingoita itse laitetta, mutta anturin elementti saattaa vaurioitua ja se vaikuttaa heikentävästi kaikukuvaan.

Pilkillä täytyy muistaa, että pitkään ilmassa ollut anturi ei löydä pohjaa niin helposti, joten avannolta toiselle siirtyessä kannattaa laite laittaa valmiustilaan virtanäppäimestä. Uudella avannolla luotain herää henkiin yhdellä napin painalluksella.

Minulla oli vielä viime talvena käytössä peräpeilianturi, johon oli itse tehty alumiininen varsi. Iso varsi hankaloitti pilkkimistä ja yleensä jouduin kairaamaan anturille oman avannon. Minulle räätälöitiin OPM:llä HOOK 5 pilkkipakkaus, johon kuuluu 83/200kHz pilkkianturi CHIRP-taajuuksilla ja se helpottaa kalastusta tosi paljon. Nyt kalastus onnistuu samasta avannosta, jossa anturi on, sillä ohut johto ei häiritse kalan ylösnostamista.

Pilkkianturi PTI-WBL

Pilkkianturin asennusohje

Vedonpoistaja

Lueskelin keskustelupalstoilta Lowrancen pilkkianturista ja joka puolella törmäsi vähän erilaisiin mutu-tuntumiin ja “faktoihin”. Halusin tietää anturista enemmän ja ihan 100% faktatietoa, joten otin yhteyttä OPM Internationalin tuotepäällikköön Mika Silvastiin. Pyysin Mikaa kertomaan mm. pilkkinanturin CHIRP-tekniikasta, sillä se on asia, josta minulla ei ole vielä omaa käyttökokemusta.

Huomasin netissä aiemmin lueskellessani, että samaa pilkkianturia sanottiin sekä yksitaajuusanturiksi että kaksitaajuusanturiksi. Mikä siis on totuus? No Mika kertoi näin:

Nykyään kaikissa Lowrancen pilkkiantureissa on taajuudet 83/200kHz. Antureita on tarjolla kahta eri mallia: PTI-WSU ja PTI-WBL. Nämä anturit eroavat toisistaan vain liittimen verran (WSU: Uniplug/WBL: Blueplug), itse kaikuanturin elementti on sama.

CHIRP-tekniikasta Mika kertoi seuraavaa: Perinteinen 2D-tekniikka perustuu siihen, että anturi lähettää yhden pulssin ja tämä pulssi sisältää vain yhden taajuden, eli 1 pulssi=1 taajuus. Oli se sitten 83kHz tai 200kHz.

Kun puhutaan CHIRP-tekniikasta, niin anturin lähettämä yksi pulssi sisältääkin taajuusalueen. Pilkkianturi tukee keski CHIRP (80-130kHz) ja korkeaa CHIRP (130-210kHz) taajuusaluetta, joten esimerkiksi yksi pulssi keski CHIRP taajuusalueella sisältää taajuudet 80, 81, 82, 83, 84kHz jne. aina sinne 130kHz asti.

Kaikkia Lowrancen antureita voidaan käyttää myös CHIRP-taajuuksilla, vaikka itse anturin elementti olisikin valmistettu kiinteälle taajuudelle. Se johtuu siitä, että vaikka elementti toimiikin parhaiten kiinteällä taajuudella, elementti toimii myös kyseisen kiinteän taajuuden lähitaajuuksilla. Eli vaikka esim. PTI-WBL anturin elementti on tehty 83kHz ja 200kHz taajuuksille, se toimii myös keski – ja korkea CHIRP taajuusalueilla. Laite siis vain käskyttää anturin elementtiä eri tavalla.

Mika kertoi lyhyesti myös CHIRP-tekniikan hyödyistä. CHIRPin erottelukyky on parempi kuin kiinteän taajuuden eli CHIRPillä saadaan puhtaampaa ja häiriövapaampaa kaikukuvaa. CHIRP erottelee kalat paremmin, ja myös pohjassa ja rinteessä makaavat kalat saadaan paremmin esiin.

Pilkkianturin käytössä täytyy olla tarkkana, jotta anturista saa täyden hyödyn irti. On tärkeää, että anturi asetetaan avantoon jään reunan alapuolelle. Alla oleva kuva havainnollistaa anturin sijainnin merkitystä hyvin. Kuvasta näkee myös 83kHz ja 200kHz taajuuksien erot ihan konkreettisesti.

Kuva lainattu: Lowrance Finland Facebook-sivu

Silvastin Mika kertoi hyvän muistisäännön 83kHz ja 200kHz keilojen leveydestä: 83kHz taajuudella keilan halkaisija pohjassa on suunnilleen sama, kuin veden syvyys. Esimerkiksi kymmenen metrin syvyydessä halkaisija on noin kymmenen metriä ja viiden metrin syvyydessä halkaisija on noin viisi metriä. Korkeammalla eli 200kHz taajuudella halkaisija onkin vain enää noin puolet veden syvyydestä eli kymmenen metrin syvyydessä noin viisi metriä ja viiden metrin syvyydessä noin kaksi metriä.

Alla on toinen mielenkiintoinen kuva, jonka sisältö saattaa tulla monelle yllätyksenä. Kuvassa näkyy katvealueet, joita signaali ei piirrä luotaimen näytölle. Anturin lähettämä signaali lähtee aina takaisin päin, kun se saavuttaa lähimpänä olevan pohjan kohdan, näin ollen keilan reunoilla olevien kalojen signaalit eivät ehdi näytölle ennen matalimman kohdan paluusignaalia. Kuvan avulla voi hahmottaa myös sen, että jos alla on jyrkkä penkka, katvealue kasvaa entisestään.

Moni ei varmaan ole tullut edes ajatelleeksi mahdollisia katvealueita, kuten en ollut minäkään. Olen monesti ihmetellyt pilkillä ollessani, että miksi luotain on näyttänyt vieheen olevan pohjassa, mutta kun viehettä on laskenut vielä alaspän, se onkin laskeutunut vielä jopa metrin tai kaksi alaspäin. Syynä siihen voi olla esimerkiksi juurikin jyrkkä penkka, jolloin paluusignaali on lähtenyt matalimmasta kohdasta takaisin tai vaikka suuri kivi, jota luotain on erehtynyt luulemaan pohjaksi.

Kuva: Mika Silvasti

Pilkkipakkaukseen kuuluva kantolaukku on tosi kätevä. Aiempi luotaimeni oli “integroitu” pilkkireppuun, mutta koen tämän “pilkkipäkin” paljon helpommaksi. Kaikki johdot, anturi ja akku kulkevat samassa laukussa ja on sinne saatu mahtumaan vielä pari vieherasiaakin. Ajattelin ottaa pilkille mukaan vielä kevyen, taitettavan pilkkijakkaran, jotta saan nostettua luotaimen sopivalle korkeudelle.

Laukun takaosassa on oma luukku akulle

Takakautta johdot on helppo laittaa kiinni

HOOK 5 lähtövalmiina jäälle :)

OPM International Oy on urheilukalastukseen erikoistunut maahantuonti- ja tukkuliike. Se aloitti toimintansa vuonna 1986 Kellokoskella, joten toimintaa on ollut jo pyöreät kolmekymmentä vuotta. OPM:n edustustuksiin kuuluuvat mm. Lowrance -kaikuluotaimet ja GPS -laitteet, Navionics -kartat, Scotty -takilat, Tuf Line ja Gamma -siimat, Jesse -uistimet, Hansen -vieheet, Mustad, Partridge ja Kamasan -koukut, Ocean Concept -pelastus ja kelluntaliivit, P.Original saappaat, Heinola -jääporat, WASPcam action-kamerat, MotorGuide sähkömoottorit, Okuma -kelat ja vavat, Savage Gear -vavat ja vieheet, Ron Thompson -vavat sekä Imax -kelluntapuvut.

OPM:n oma tuotemerkki on viime vuosina voimakkaasti kasvanut Patriot, jonka tuotevalikoimasta löytyy paljon erilaisia kalastustarvikkeita ja -välineitä.

OPM:n edustamia tuotteita on saatavilla hyvin varustelluista kalastustarvikeliikkeistä ja tavarataloista ympäri Suomen. Jos postauksessa esitelty pilkkipakkaus kiinnostaa, niin OPM:n jälleenmyyjiltä on saatavana Lowrancen pilkkipakkauksia HOOK-3X, HOOK-4X ice ja HOOK-4 ice kaikuluotaimilla. Heiltä löytyy myös pilkkipakkaus (PPP-18) ilman luotainta, joka sisältää kantolaukun, akun ja pilkkianturin.

En malta odottaa, että pääsen testaamaan luotainta jäälle. Teen ensi vuoden puolella blogitekstin pilkkiluotaimen käytöstä ja siihen mennessä olisi tarkoitus saada tallennettua jännittäviä tilanteita luotaimen näytöltä. Onko teillä mielessä jotain kaikuluotaimiin liittyviä asioita, joita haluaisitte lukea blogista?

Linkit:

OPM International Oy www-sivu
OPM International Facebook
Lowrance Finland Facebook 

Kuva lainattu www.opm.fi

Minä odotan malttamattomana jäitä ja katson joka päivä pitkän sääennusteen, että joko nyt alkaisi vihdoin pakastamaan. Kalaan en ole päässyt ikuisuuteen, osaakohan sitä enää edes kalastaa ? Kuinka teillä jäiden odottelu sujuu? Onko tullut pitkä tauko kalastukseen vai oletteko päässeet vielä avovesille kalaan?

Kiitos Ilmatieteenlaitos, vihdoinkin kylmenevää

Pari viikkoa sitten olin ihan varma, että nyt se talvi tulee. Saatiin huollettua vene ja laitettua se talviteloille. Miksi ihmeessä muuten puhun monikossa… minähän en oikeasti ymmärrä veneiden huoltamisesta yhtään mitään, mutta onneksi tuo kalakaveri hallitsee ne hommat. Olin kuitenkin henkisenä tukena ja kyllähän jonkun pitää dokumentoida toimenpiteet. Räpsin siis valokuvia :)

Joku osa vaihdettiin uuteen :)

Siihen nukahti Puattinen talviunille, nähdään taas keväällä!

Muutama kaveri ehti jo pilkkikauden aloittaa ja pysyivät vielä kuivinakin. Minä en jäälle uskaltanut, odotan pikkuisen turvallisempia jäitä. Nyt 15 vuorokauden sääennuste näyttäisi siltä, että kelit alkavat viilenemään, toivottavasti ne jäät vihdoin tulisivat. Ei tätä kalastamattomuutta jaksa enää kovin kauan. Ikävä on jo kalastusrapsojenkin kirjoittamista :)

10. marraskuuta Pirttilahti näytti tältä ja olin innoissani näistä jäistä :)

13.11. joku oli käynyt pilkillä ja hiihtämässä Pirttilahdessa, itse en uskaltanut astua edes jalalla jäälle :)

Haaveilua

Olen saanut syksyn aikana testiin uusia tasureita ja ai että on mukava päästä niitä kokeilemaan. Onneksi ollaan vielä marraskuussa, eli jos joulukuun puolen välin tienoilla pääsisi pilkille, pilkkikausi voisi hyvällä tuurilla olla lähemmäs neljä kuukautta.

Mitähän kaikkea tämä talvi tuo tullessaan? Ainakin yksi kalareissu on jo sovittu Facebookin tasurihurjat-ryhmän kanssa, lähdemme Puruvedelle treffeille :) En ole koskaan käynyt siellä, mutta juttuja olen suurista ahvenista tottakai kuullut. Tavoitteita en reissulle aseta, ei se iso ahven väkisin tule, mutta kunhan nyt kalan saisin. Ja olen innoissani koko reissusta muutenkin, sillä kukapa hurjaa paremmin ymmärtäisi, kuin toinen hurja ;) Siellä ei kai sitten morreja sallita, pitää varmaan piilotella ne muutamat omat =D

Tänä talvena aion myös kierrellä vähän uusia järviä tässä Kuopion ympäristössä. Kallavesi on niin iso järvi, että lähdetpä minne suuntaan vaan ja menet rantaan, niin yleensä olet Kallaveden rannassa :) Mukava olisi kokeilla uusiakin järviä, sillä Kallavesi ei ole ollut minulle mikään maailman anteliain koskaan, varsinkaan talvisin. Vaikea järvi.

Onko kellään suosituksia potentiaalisista järvistä noin 50 kilometrin säteellä Kuopiosta? Olen avoin ehdotuksille, lähdetään vaikka yhdessä pilkille! :)

Tähän loppuun vielä muistutus veitsenteroitinten alennuskoodista. Testasin syksyllä Chef’s Choice testivoittajaveitsenteroitinta (pääset lukemaan postaukset tästä ja tästä) ja olen ollut teroittimeen todella tyytyväinen. Te lukijat saatte Mastermark Brands verkkokaupasta -20% alennuksen kaikista veitsenteroittimista ja alennus on voimassa 15.12. asti. Tästä linkistä näet kaikki veitsenteroittimet. Postikulut saatte puoleen hintaan. Siitäpä vaikka pukinkonttiin ;)

Yhteistyössä Ruskovilla Oy:n kanssa

Pilkkikausi alkaa olla ihan ovella ja lämpimät kesäkelit ovat enää muisto vain. Yhteistyöni Ruskovillan kanssa sattui ajallisesti hyvään saumaan ja pääsen testaamaan heidän laadukkaita luomumerinovillatuotteitaan aitoon jäätävään ympäristöön eli Suomen talveen :)

Rakastan pilkkimistä, mutta inhoan kylmyyttä. Se on yhtälö, joka ei oikein toimi. Olen lähtenyt jäälle jopa lähemmäs -30°C asteen pakkasella ja se alkaa olla pilkkihullullekin liikaa. Totuus on kuitenkin se, että Suomessa on talvella pakkasta ja kylmä, ja pilkkijän on siihen sopeuduttava. Onneksi näissä tilanteissa apuun rientää Ruskovilla.

Ruskovilla perustettiin vuonna 1981. Hyvää vuosikertaa siis, sillä myös allekirjoittanut näki päivänvalon samana vuonna ;) Alunperin Ruskovilla valmisti vain vauvojen tuotteita, mutta vuosien varrella tuotevalikoima on laajentunut ja nykyään heillä on tuotteita niin lapsille kuin aikuisillekin. Materiaaleina ovat luomumerinovillan lisäksi luonnonsilkki, silkkivilla ja luomupuuvilla.

Kuva lainattu www.ruskovilla.fi

Sain Ruskovillalta testattavaksi luomumerinovillatuotteita. Kaikki Ruskovillan tuotteet ovat Suomessa suunniteltu ja valmistettu ja niille on myönnetty avainlipputunnus.

Ruskovillan käyttämä luomumerinovilla on eettisesti tuotettua ja mulesing-vapaata. Monelle termi mulesing on varmasti vieras, aivan kuten se oli minullekin vielä muutama kuukausi sitten, mutta tutkiessani eri merinovillatuotteita netissä, törmäsin termiin usein. Mulesing on raaka toimenpide, joka tehdään merinolampaalle suuremman villamäärän toivossa ja siksi onkin erittäin tärkeää, että ihmiset hankkivat mulesing-vapaita merinovillatuotteita. Ruskovillan luomuvilla tuotetaan Etelä-Amerikassa, Argentiinassa ja Uruguayssa.

Luomumerinovillan ominaisuuksia

• kaikkein pehmein villalaatu
• tuntuu hyvältä iholla
• on miellyttävän joustavaa
• lämmittää ihanasti
• imee kosteutta tuntumatta märältä
• hengittää hyvin eikä hiosta
• lämmittää myös kosteana
• neutraloi hienhajua
• tuuletus auttaa poistamaan hajut
• paloturvallinen

(lähde www.ruskovilla.fi)

Esittelen nyt tuotteet, joita aion testata tänä talvena. Teen käyttökokemuksistani vielä toisen postauksen myöhemmin, jossa esittelen tuotteet yksityiskohtaisemmin minun päälläni :)

Ruskovillan merinovillatuotteet ovat 100% luomumerinovillaa. Villa on pehmeää, pitkäkuituista merinovillaa, joka tuntuu miellyttävältä iholla. Merinovilla lämmittää, mutta ei hiosta hyvän hengittävyytensä vuoksi. Merinovilla sopii myös herkälle iholle, siksi Ruskovillan tuotteita voidaan käyttää vastasyntyneestä asti.

Peruskerrasto

Aluspaita on unisex-malli eli samat koot käyvät sekä naisille että miehille. Kokovaihtoehdot XS, S, M, L, XL ja XXL.

Alushousuissa naisten koot XS-XXL ja miesten koot S-XXL.

Peruskerrasto

Aluspaitaa, kuten muitakin merinovillatuotteita, saa useammassa värissä

Alushousuja on kahta eri mallia, naisille ja miehille omansa

Peruskerraston housuissa on säätökuminauha vyötäröllä

Ulkoilukerrasto

Tämä kerrasto on peruskerrastoa paksumpi. Malli on unisex eli samat koot käyvät sekä naisille että miehille. Kokovaihtoehdot ovat XS, S, M, L, XL ja XXL. Ulkoilukerraston paidassa on korkea vetoketjullinen kaulus, joka on varsinkin kylmällä ja tuulisella pilkkikelillä luxusta. Hihat ovat pitkät ja hihansuussa on reikä peukalolle. Tämä on kätevää, jos kalastaa ilman hanskoja tai sormikkaita.

Ulkoilukerrasto

Paidan helma on pidempi takaa ja sitä ominaisuutta osaa arvostaa avannolla istuessa, kun viima puhaltaa alaselkään.

Ulkoilukerraston paidassa hyviä ominaisuuksia riittää: korkea kaulus, pitkät hihat, selkäpuolen pidempi helma…

Aukot peukaloille ovat hyvä idea!

Housujen lahkeissa on pitkät kaksinkertaiset resorit, jotka mahtuvat hyvin saappaisiin. Myös ulkoiluhousujen polvet ja haarakiila ovat kaksinkertaista neulosta. Näissäkin housuissa on vyötäröllä säätökuminauha.

Lahkeiden pitkät kaksinkertaiset resorit lämmittävät mukavasti

Mielestäni peruskerrasto menee normaaleille muutaman asteen pakkaskeleille, mutta mikäli pakkasta alkaa olla kaksi- tai kolmekymmentä astetta, ulkoilukerrasto peruskerraston päällä ei ole yhtään liikaa.

Vasemmalla ulkoilukerraston paita, oikealla peruskerraston paita

Peruskerraston housut vasemmalla, ulkoilukerraston housut oikealla. Housut ovat eri kokoa (S ja M), siksi pituusero lahkeissa.

Silmikko

Monet kylmät pilkkireissut olen kulkenut kasvot kaulahuivein peitettynä. Helpompikin tapa pakkasen puremisen ehkäisyyn näköjään olisi ollut, eli Ruskovillan silmikko. Tänä talvena ei nenänpää jäädy :) Silmikossa on yksi koko aikuisille.

Tänä talvena pakkanen ei löydä minua, kun minusta näkyy vain silmät ;)

Pipo

Tätä saa yhdessä aikuisten koossa. Minulla ei ole vielä koskaan merinovillapipoa ollutkaan ja kovimmilla pakkaskeleillä olen aiempina talvina joutunut pitämään jopa kolmea pipoa päällekkäin. Ehkä tämän pipon kanssa pärjään vähemmällä ;)

Musta merinovillapipo sopii niin naisille kuin miehillekin

Kynsikkäät

Ruskovillan uutuustuote ovat merinovillaiset kynsikkäät, näissä kokovaihtoehdot ovat S, M ja L.

Pilkkijän toivelahja :)

Villasukat

Kaupoissa myydään villasukkia, joita mainostetaan merinovillalla. Monissa sukissa, kuten markettien merinovillatuotteissa yleensäkin, totuus paljastuu lukemalla pienen präntin: ne eivät olekaan sataprosenttista merinovillaa. Ruskovillan tuotteissa pikkupränttejä ei tarvitse tiirailla, sillä kaikki merinotuotteet ovat 100% luomumerinovillaa. Kun ostat Ruskovillalta merinovillaisen tuotteen, saat merinovillaisen tuotteen. Yksinkertaista :) Näitä nilkkamallisia merinovillasukkia saa koossa 34-48.

Nilkkasukat eivät ole liian paksut, joten ne mahtuvat kenkiin kuin kenkiin

Tämä lappu löytyy Ruskovillan merinovillatuotteista

Merinovillatuotteita ei tarvitse pestä usein, sillä villa puhdistaa itse itseään reagoidessaan ilman hapen kanssa. Pilkkireissun jälkeen vaatteet voi laittaa ulos tuulettumaan ja seuraavalle reissulle pääseekin taas raikkaat vaatteet päällä. Välillä pesu on kuitenkin edessä ja silloin tuotteen voi pestä joko käsin kädenlämpöisessä vedessä tai pesukoneessa 30°C käsinpesuohjelmalla. Pesuaineena toimii oliiviöljysaippua tai Sonett-villanpesuaine. Tahrat saa pois sappisaippualla.

Linkki Ruskovillan verkkokaupan pesu- ja hoitoainesivulle.

Ruskovillan merinovillatuotteita ei ole koinsuojattu, joten mikäli tuote ei ole jatkuvassa käytössä, se kannattaa säilyttää omassa myyntipussissaan. Olen aina ajatellut, että koiongelmat ovat vanhojen talojen riesoja ja että nykyaikana niitä ei enää olisi, mutta mihinkäs ne koit olisivat kadonneet. Niitä voi tänä päivänäkin löytyä ihan jokaisen kodin vaatehuoneesta.

Myyntipakkaukset sopivat myös säilytyspusseiksi

Ruskovillan valikoimaan kuuluu paljon muitakin tuotteita, kuin yllä esitellyt. Tuotteisiin pääset tutustumaan Ruskovillan nettisivuilla ja verkkokaupassa, Ruskovilla löytyy myös Facebookista.

Ruskovillan www-sivu

Ruskovillan verkkokauppa 

Ruskovilla Facebookissa

Kalastus on muuttunut Suomessa lähivuosikymmeninä paljon. Alun perin kalastus oli vain ja ainoastaan ruuan hankkimista ja se tapahtui alkeellisilla välineillä. Kalastus ei ollut harrastus, se oli keino saada nälkä väistymään.

Nykyään kalastus on enemmänkin mukavan tunteen ja elämyksien tavoittelua. Jos saalista ei tule, kukaan ei kuole nälkään. Onnistunut kalareissu ei vaadi ennätyskaloja ja suuria saaliita. Onnistuneen kalareissun voivat saada aikaan ympäröivä kaunis luonto, virkistävän raitis ilma ja yhdessäolo. Toiset taas nauttivat yksinolosta. Kalastus on kokonaisuus, jonka jokainen voi koota mieleisekseen.

Ei se päämäärä, vaan matka :)

Kalastuskulttuuri muuttuu koko ajan ja päivän sana on kestävyys. Kestävyydellä tarkoitetaan saaliskalojen valikoimista siten, että kalastus on mahdollista myös tulevaisuudessa. Kaikkia saatuja kaloja ei tarvitse ottaa syötäväksi asti, vaan osan kaloista voi vapauttaa.

Ja sitten päästäänkin siihen polttavaan puheenaiheeseen. Sanaan, joka aiheuttaa kalastajissa ihan uskomattomia tunteita: C&R (catch&release) eli pyydystä&päästä kalastus. Kuinka moni kalastaja oli kuullut termin kymmenen vuotta sitten? Tuskin kovinkaan moni. Ja nyt termiin törmää päivittäin, varsinkin jos on aktiivinen sosiaalisessa mediassa.

Netin keskustelupalstat ovat hyvä ja huono asia. Tieto liikkuu nopeasti ja sitä on paljon. Paljon on myös turhaa “tietoa”. Sosiaalinen media kerää samasta aiheesta kiinnostuneet ihmiset yhteen ja tottakai mitä useampi ihminen keskusteluihin osallistuu, sitä enemmän löytyy myös eri mieltä olevia. Ristiriidoilta on mahdotonta välttyä ja olen nähnyt käsittämättömiä aikuisten ihmisten väittelyitä kyseisestä aiheesta.

Jos mietin itseäni kalastajana ihan sieltä lapsuudesta asti, niin kyllä parin kolmen viime vuoden aikana oma suhtautuminen kalastukseen on muuttunut paljon. Kolmekymmentä vuotta sitten kenelläkään ei käynyt mielessäkään, että saatu kala laskettaisiin takaisin elävänä. Miksi kukaan sellaista tekisi? Sittenhän kalastus olisi ollut ihan turhaa. Ihmisten asenne on aina ollut sellainen, että kaikki saadut kalat papitetaan, koska saamisen eteen on tehty töitä.

Muutama vuosi sitten C&R kalastus terminä alkoi vilahdella kalastajien keskuudessa. Alkuun minun oma suhtautuminen oli hämmentynyttä. Minut on kasvatettu siten, että kaikki saaliiksi saadut kalat syödään. Miksi kala pitäisi pistää takaisin? Ja vielä hirveämpää, että juuri ne isot kalat, jotka antavat kalastajalle sen parhaimman fiiliksen, pitäisi vapauttaa. Uskomaton älynväläys joltakin viherpiipertäjältä.

Kalastusryhmissä ja videoissa näkyi aina niitä outoja kalastajia, jotka päästivät parhaimmat kalat takaisin. Ne aiheuttivat minulle kauhean tunteen ja olisin halunnut käydä äkkiä “pelastamassa” kalan omaan ruokapöytääni. Miksi te teette noin? Ei tuo ole oikeaa kalastusta!

Mutta niin vain ihmisen mieli muuttuu. Onhan siitä tehty sananlaskukin: “älä sano koskaan ei koskaan”. En olisi silloin muutama vuosi sitten uskonut ajattelevani näin, mutta kyllä vanha koirakin voi oppia uusia temppuja, vaikka se eräs toinen sananlasku väittikin ihan muuta ;)

Suurin syy omien mielipiteiden ja ajatusmaailman muuttumiselle ovat juurikin ne internetin keskusteluryhmät. Kestävä ja vastuullinen kalastus on kuitenkin vielä niin tuore asia, että lähestymistavan täytyy olla hyvin pehmeä. Paasaamisen ja opettamisen raja on häilyvä. Juuri siksi tunteet räiskyvät, kun ihmiset esittävät liian vahvoja mielipiteitä ja pitävät omaa toimintaansa ainoana oikeana.

Mikään ei voi muuttua hetkessä. Se vaatii vuosia ja vuosikymmeniä, jotta tätä kestävää ajatusmaailmaa saadaan istutettua ihmisten mieliin. Asia on helpoin opettaa omilla esimerkeillä. Ei valittamalla, ei kieltämällä, ei paasaamalla, ei tuomitsemalla. Asenne ei muutu hetkessä. Se ei välttämättä muutu koskaan, mutta aina kannattaa yrittää. Kalastus on ihan yhtä ihanaa, vaikka sen toteuttaisi vastuullisesti ja kestävästi.

Otsikossa olikin jo kysymys, että minkälainen kalastaja sinä olet? Onko sinun kalastustapasi muuttunut viime vuosina? Mitä ajattelet yllä olevasta tekstistä, onko se turhaa vauhkoamista? Vai oletko kenties samaa mieltä kestävästä ja vastuullisesta kalastuksesta?

Minusta tuntuu, että mitä nuorempi kalastaja, sitä helpompi hänen on kasvaa uusiin kestäviin toimintatapoihin. Olen ilokseni huomannut, että myös vanhemmat kalastajat ovat lähteneet mukaan tähän meidän “viherpiipertäjäremmiin” eli vapauttaneet kaloja, joille ei ole itsellä käyttöä. Muutos on aina vaikeampaa, jos on vuosikymmenet tottunut tekemään asiat tietyllä tavalla.

Minä en ole täydellinen kalastaja, en lähimainkaan. Eikä kukaan muukaan, se on fakta. Yritetään kuitenkin jokainen tehdä sen verran, mihin rahkeet riittäävät. Pikkuhiljaa. Syödään kalaa, mutta ei tyhjennetä järviä, jotta myös tulevat sukupolvet pääsevät nautiskelemaan sekä kaloista että kalastuksesta :)

Joitakin viikkoja sitten sain idean, että esittelen blogissani muutaman tasapainopilkkien valmistajan ja juttusarjan aloitti Kommo linkki. Nyt on aika esitellä seuraava tasurin valmistaja ja hän on Salossa asuva Pekka Leino. Nuoresta 45:n vuoden iästään huolimatta hän on ehtinyt valmistamaan Kalapele tasureita jo nelisen vuotta. Eikä suotta, pian näette minkälaisia luomuksia Pekan kätösissä syntyy.

Kalapelen isä eli Leinon Pekka

Muutama vuosi sitten Pekka kehitteli umpilyijyisen Nulikka-tasurin, josta löytyy nykyään myös kevennetty versio. Nulikan nimen taustalla ovat naapurin meluavat lapset eli nulikat. Pekka oli kuunnellut aikansa lapsien möykkäämistä ja tokaissut, että kylläpä pitävät nulikat kovaa meteliä. Ja niin oli tasuri saanut nimensä =)

Nulikka Keponen (85mm/13g) on tällä hetkellä Pekan suosituin tasuri

Pekka arvelee vuosien varrella tehneensä 2000-3000 tasuria, joten nysvätty on ihan urakalla, kuten Pekka tasurin valmistusta kutsuu :) Mukavinta nysväämisessä on hänen mielestään virittely, kehittely ja testailu, mutta tasurin valmistusmäärien kasvaessa ne ovat jääneet valitettavasti vähemmälle.

Näistä kaikki alkoi: Pekan ensimmäiset lyijyvalut

Ensimmäiset jäälle mukaan lähteneet tasurit

Yksi nysväyspaikoista

Tässäkin voi nysvätä

Kevennetyn tasapainopilkin tekeminen on hidasta puuhaa ja Nulikassa työvaiheita on lähemmäs 30. Nulikan valmistus alkaa rautalangan ja koukkujen taivuttelulla.

Pekan monitoimityökalu rautalankojen ja koukkujen taivutteluun sekä perälevyn leikkaukseen (näitä ei saa kaupasta ;))

Koukut ja rautalanka muottiin odottamaan valua

Kun koukut ja langat on taivuteltu muottiin, niin vuorossa on lyijyrungon valaminen.

Valmiit lyijyvalut odottamassa jatkokäsittelyä

Pekan taiteilijaluonne näkyy myös valokuvissa =)

Pekka veistää ja hioo jokaiseen Nulikkaan puusta keventeet ja se on koko tasurin valmistuksessa hankalin työvaihe. Tasurin kumpaankin kylkeen tulee 2,5mm balsakevenne.

Tästä 3mm balsalevystä Pekka leikkaa tasureihin keventeet

Nulikat “melkein” valmiina koeuittoon :)

Tasurin muoto alkaa pikkuhiljaa syntymään

Raakileet

Pohjalakka kuivumassa

Muutama tyhjä taulu odottamassa taiteilijaa

Pekka tekee Nulikoita sekä maalattuna että kalannahkalla päällystettynä ja voitte varmaan arvata, että kyllä se vähän nysväämistä vaatii, jotta kalannahka saadaan nätisti tasurin päälle.

Ison ahvenen ruokaa

Olen lähes sanaton, kun ajattelen kalannahkaisen tasurin valmistusta. Koko tasurin valmistushan on kiinni siitä, saatko ensinnäkään sitä kohdekalaa järvestä pyydystettyä. Jos saat, onko kala oikean kokoinen? Miettikää sitä työmäärää, jonka yksi tasuri vaatii!

Ja sitten nahan irroitus… Kyllä olen ainakin yhden asian tasurin valmistajien juttuja kuunnellessa tajunnut: heikkohermoisen ei kannata tasureita alkaa nysväämään. Valmistaminen vaatii rauhallista luonnetta sekä kärsivällisyyttä toistaa samoja työvaiheita. Oikeasti lämmittää mieltä, kun tajuaa, että nämä miehet tekevät tätä hommaa, jotta me saadaan kaloja =)

Iso juustohöylä vai pieniä särkifileitä?

Pekka kertoi, että kalannahkan saa kalasta irti, yllätys yllätys, fileoimalla :) Irroituksen jälkeen nahka kuivataan, eikä Pekka käytä mitään myrkkyjä rasvanpoistoon tai puhdistukseen. Kun nahka on kuivunut, se leikataan oikeaan muotoonsa sapluunan avulla. Leikkaus käy kuulemma helposti ja suomutkin pysyvät kiinni.

Kalannahkat kiinnitetään ohennetulla kontaktiliimalla

Kalannahkoja joutuu maalaamaan jonkun verran, sillä esimerkiksi ahventen nahoissa on huimia värieroja. Nahat saattavat kuivua eri värisiksi, vaikka kalat olisi ongittu samasta paikasta. Väillä ahvenen raitoja täytyy vahvistaa tummalla sävyllä.

Tämä jos mikä, on pikkukalojen hyötykäyttöä

Valmista tuli!

Lakkakerroksia Pekan tasureissa on 8-10

Jokainen tasuri on taideteos

Kerää vaikka koko sarja

Pekalla on lievä punavihersokeus, joka joskus hankaloittaa hentojen sävyjen “suhaamista“. Suhaaminen tarkoittaa kai maalaamista, Pekalla kun on ihan omat terminsä näissä tasurihommissa ;) Suhaaminen on siis kuulemma tuuripeliä =)

Hei me suhataan!

Suhaajan työpiste

Oijoi <3

Suhaaja was here

Wau ja wau!

Näillä tehdään muutama kalastaja onnelliseksi

Sarjatyö on avainsana suurissa valmistusmäärissä

Kaikki valmiit tasurit lähtevät maailmalle uimakoulun kautta. Pekalla on pajalla iso testipönttö, jossa jokainen tasuri on helppo koeuittaa. Koeuitto on ehdotonta, sillä puu keventeenä voi joskus olla arvaamaton. Myös perälevy voi olla aavistuksen vinossa, joka vaikuttaa uintiin.

Tasuriveljekset uimakouluun lähdössä

Nulikoiden uima-allas

Nätisti ui!

Pekka kalastaa myös itse ja harrastus on kulkenut mukana lapsesta asti. Hänen oma luottopeli merellä on Kaveri-tasuri ja kuhalle hieman isompi Kuhapeli-tasuri. Kalastuksessa Pekalle ei kuitenkaan tärkeintä ole isot kalat tai suuret saalismäärät, vaan parasta on se, kun pääsee kalaan ja saa testailla tasureita sekä etsiä uusia kalapaikkoja. Ruokakalat toki pyritään aina mukaan saamaan.

Kysyin Pekalta, että mikä on parasta tässä hommassa ja hän sanoi, että luovan hulluuden vapaa käyttö :) Se on kuulemma jopa suotavaa :)

Hymyn nosti huulille myös Pekan tokaisu “Ei onkihomma saa vakavaa olla ja kohtuus kaikessa, sano!”, terveisin Kalapele, nysväri omasta tahosta. 

Voiko tuota enää hienommin sanoa, pidä tuo asenne Pekka ;) Kiitos, että avasit nysväyksen ja suhaamisen salaista maailmaa meille muillekin, hienoa työtä!

Kalapelen tasureita voi hankkia Pekalta puhelimitse numerosta 045 611 2211 tai sähköpostilla kalapele2(a)gmail.com

Pekka toteuttaa tasureita myös toiveväreissä ja Kalapelen Facebook-sivulta löytyy lisää kuvia näistä upeista tasureista. Tilaaminen onnistuu myös Facebookin kautta linkki.

Värikartta

Jutussa esiintyvät kuvat: Pekka Leino

Oletteko katsoneet lähipäivien sääennusteita? Nousiko teilläkin suupielet ylöspäin, kuten minulla? Me aletaan olla lähellä talvea :)

Voi että jos se menisikin niin, että saisi melkein lennosta vaihtaa kesäkalastuksen pilkkimiseen. Reilu viikko sitten Savoon satoi ensilumi ja sittenpä sitä sadetta jatkui monta päivää. Vedeksihän se jossain vaiheessa vaihtui ja kaupan päälle antoi vielä kauhean tuulen, joten arvata saattaa, että kalastuksesta on pystynyt vain haaveilemaan.

Jos tuo sää nyt jatkaisi kylmenemistään, niin hyvällä tuurilla se minun salainen haaveeni joulukuun pilkkimisestä voisi käydä toteen. Ehkä jonnekin pikkulammelle…

Meillä meinasi käydä vähän köpelösti Puattisen kanssa. Ymmärrän nyt paremmin sanonnan: “vuodet eivät ole veljiä keskenään”. Ajattelin, että mikäpä kiire tässä on venettä nostaa, kun viime vuonnakin laitettiin Puattiska talviteloille vasta marraskuun puolen välin jälkeen. Niin, onhan noita pakkasia nyt ollut, mutta en jotenkin blondina osannut laskea 1+1. Onneksi ymmärrettiin lähteä nostamaan vene trailerille, sillä Pirttilahden alkupää oli ihan valkoisen jääpeitteen alla. Hupsista, missä vaiheessa tämä talvi tänne tupsahti?

Veneraukka meinasi unohtua jäiden sekaan =)

Kipitin veneeseen ja sehän oli ankkajäässä koko Puattinen. Penkki jäätynyt kiinni, lattialla kerros jäätä… no jospa sen vielä veneluiskalle ajaa. Onneksi sain moottorin käyntiin ja lähdin peruuttamaan ohuen jääriitteen sekaan. Pääsin muutaman metrin päähän laiturista ja kas, ratti ei käänny. Voi helkutti. Äkkiä kaasua ja vene takaisin laituriin. No sitten sammui moottorikin. Hyppäsin veneen keulaan ja sain onneksi käsin vedettyä veneen takaisin laituriin. Kalakaveri ei voinut tulla pelastamaan, sillä minulla oli portin avaimet.

Kävin hakemassa kalakaverin hätiin portin takaa. Noh, eipä auta muu kuin soutaa. Airoja asetellessa huomattiin umpeen jäätyneet hankainten reiät. Okei, ensi vuonna pitää olla vähän tarkempi veneen ja pakkasten kanssa.

Lopulta saatiin vene ajettua parin sadan metrin päähän luiskalle. Minä käytin aina kaasua päällä ja kalakaveri ohjasi meloen veneen oikeaan suuntaan. Moottorikin oli tietenkin jäänyt jäätyessään ihan väärään asentoon ja vene puolsi hulluna vasemmalle. Kyllä oli voittajafiilis, kun vihdoin taiteiltiin vene rantaan. Vielä oli edessä yksi jännitysmomentti. Jos veneluiska on ihan jäinen, eihän se vene sieltä nouse…

Loppu hyvin kaikki hyvin ja vene nousi Kallavedestä kuivalle maalle. Vielä sinne jäi muutama vene laitureihin, ei ehkä kannata enää montaa viikkoa niitä siellä säilytellä :) Minä toivottavasti muistan ensi syksynä tarkkailla säätä vähän paremmin ja jos en muista, muistuttakaa minua ;)

Olen saanut syksyn aikana uusia tasureita talvea varten testattavaksi ja esittelinkin blogissa joku aika sitten erään lukijan minulle lähettämiä tasureita. Tämä tasuritaituri ei halunnut nimeään mainittavan ja ihmekös tuo, kyllä varmaan kaikki alkaisivat tehdä tilauksia, jos tietäisivät, että tyyppi tekee aivan upean näköisiä tasureita. Hän lähetti minulle vielä pari uutta luomuväriä ja kyllä nyt voin sanoa, että talvi, tule jo, minä olen valmis!

Nämä sain testiin jo aiemmin

Kaunista kaunista, jos ei näillä tule kalaa, niin ei stten millään

Kävin ostamassa uusia vieherasioita, jotta saan tasurit järkevästi pilkkireppuun. Minähän askartelin viime talvena itselleni rasian, ja jos haluatte nähdä ne askartelutuokiot, niin ne löytyvät tästä linkistä. Viime talven rasiaratkaisu oli ihan ok, mutta nyt minun arsenaali ei enää siihen mahdu, joten rasioita on oltava useampi.

Fishermanin rasioita saa parissa eri koossa

Ostin kaksipuoleisia rasioita, joissa on tosi hyvä hintalaatusuhde (Motonetissä 4,90€ ja 6,90€/kpl). Ainoa miinus rasioissa on se, että jos tuollaiseen yhteen “koloseen” laittaa useamman tasurin, niin ne kolisevat siellä vastakkain. Muistin, että minulla oli vielä EVA-vaahtoa, joka siis alunperin oli Bilteman jumppamatto (juu en käyttänyt siihen tarkoitukseen ;)), joten päätin leikata siitä palasia, “stoppareita”, noihin kolosiin.

Jumppamatto hyötykäyttöön =)

Miten sattuikin, että vaahtolevyjen reunoissa olevat “ulokkeet” olivat juuri sopivan kokoisia ja kun leikkasin levyn reunoista kolmion muotoisia paloja, palasen pystyi napsauttamaan paikoilleen. Ja nyt ne stopparit voi asettaa mihin kohtaan vain tasurien pituuksien mukaan. Kyllä taas köyhä säästi, kun teki ite ;)

Viime talven pilkin venepilkkivavalla, jossa oli hyrräkela. Tänä kesänä ostin Okuman Inspira avokelan ja tykästyin siihen niin paljon, että aion kokeilla sitä myös talvikalastuksessa. Olen käyttänyt nyt kesällä Samfishingiltä saatua Shiro kuitusiimaa linkki ja haluan testata kuinka kyseinen siima toimii talvella. Ajattelin ostaa siiman vähän paksumpana, 0.25mm, jotta se kestäisi pakkasessakin.

Tilasin itselleni uuden pilkkirepun, sillä vanha Kineticin reppu on kulkenut jo monta talvea mukana. Kinetic on ollut kätevä, sillä siihen on saanut rakennettua kaikuluotaintelineen kätevästi yhteen taskuun. Tänä talvena minulle on tulossa uusi luotainratkaisu ja luotain kulkee omassa pilkkilaukussaan, joten sitä ei tarvitse enää “integroida” reppuun. Kirjoitan uudesta kätevästä pilkkiluotainpäkistä myöhemmin lisää :)

Kokemuksia tästä pilkkirepusta? (kuva lainattu www.retki.fi)

Vihdoinkin sain hankittua myös GoPron, joten kokeilen videoiden kuvausta pilkkikauden alettua. Mitähän siitäkin tulee =D Käytännön toteutus voi olla jotain ihan muuta, mitä olen pienessä mielessäni suunnitellut ;)

Kattava kamerapaketti löytyi käytettynä

Joko siellä ruudun toisella puolella ollaan teroittelemassa kynsiä pilkkikautta varten? Oletteko tehneet uusia hankintoja vai mennäänkö vanhoilla? Toivotaan, että tästä talvesta tulee parempi, kuin viime talvesta ja ennätykset paukkuvat edes joillakin :) Ja toivotaan, että päästään aloittamaan pilkkikausi mahdollisimman pian :)