Joulu on vietetty ja pitihän sitä jo pari kertaa käydä kokeilemassa olisiko ahvenilla yhtä hyvä ruokahalu, kuin minulla jouluna. Ei taida raitapaitojen jouluun tai välipäiviin kuulua mässäily, kun ovat olleet niin nirsoja pari päivää.

Katsoin jo maanantaina säätiedotuksia ja mielenkiinnolla odotin korkeapaineen saapumista, sillä joskus kalat saattavat innostua suurista ilmanpaineen vaihteluista. Netissä voi katsoa ilmanpaineen muutokset parin seuraavan päivän aikana ja tätä sivua tulee seurailtua usein http://www.saa-varoitukset.fi/fi/saeae/saeaekartat-ammattilaisille/ilmanpaine/suomi.html

Aikamoinen nousu parissa päivässä :)

Eilen ei vielä ollut havaittavissa suurta syöntiä ja koko päivä oli tosi vaikea. Ensinnäkin pilkin kaksi ja puoli tuntia ennen kuin näin kaikuluotaimen näytöllä pohjassa edes jotain eloa. Puolen päivän aikaan ensimmäinen kalan nousu ja Moilasen Pertin tasuri antoi ensimmäisen kalansa.

Pertin tasuri maistui

Sen jälkeen taas reilu tunti kalattomuutta ja eväiden syönnin lomassa päivän toinen määrätietoinen viiva lähti pohjasta kohti välivedessä uivaa tasuria, tällä kertaa uimassa oli Panucci. Sekin kala tuli jään paremmalle puolelle ja siinäpä se kutakuinkin olikin eilisen syönti. Tosi hiljaista ja vaikeaa.

Panuccin kevennetty

Tänään odotukset olivat kovat, ajattelin, että ahven aloitteli eilen syöntiä ja siksi oli vähän hiljaista, mutta tänään paukkuisi kunnolla. Ilmanpainekin huiteli taivaissa.

Olen etsinyt pientä mikrojigiin sopivaa jigipäätä, jossa olisi koukku myös etupuolella, mutta mistään ei semmoisia löydy. Pyysin pilkkikaveria tekemään meille sellaiset, sillä pienet jigit toimivat ahvenille hyvin sekä kesällä että talvella. Monesti mikrojigillä pilkkiessä kala irtoaa pienestä koukusta helposti ja usein kalat myös käyvät vain tökkimässä jigiä. Etukoukku jigipäässä voisi antaa varmemmin kaloja.

Jigipää 5g

Pilkkikaveri eli Juha sai eilen protot valmiiksi ja tänään päästiin niitä kokeilemaan, kiitos ahertajalle! Kiitokset myös Samfishingiin, josta hankittiin protoihin materiaalit.

Testasin uinnit vesisangossa, kyllä pyrstön muoto vaikutti paljon uintiin!

Tänään aamulla oli -7C ja ihan hirveä viima, joten sormet meinasivat jäätyä heti, jos eivät olleet rukkasissa. En pystynyt aamupäivällä vielä edes testaamaan uutta protoa, sillä halusin pilkkiä rukkaset kädessä ja se onnistuu vain venepilkkivavalla.

Pohjois-Kallavedellä aamulla puoli yhdeksän jälkeen

Minähän pistin venepilkkivapaan avokelan ja kyllä kuitusiimaa ja kelaa sai tänään sulatella kielellä muutaman kerran =D Hätä keinot keksii ;)

Luulin, että eilen oli surkea syönti, mutta tänään se vasta surkea olikin. Minun muutaman ahvenen keskipaino oli varmaan kaksinumeroinen. Ei tullut nousuja tasurille ja ainoat pienet sintit sain ihan pohjasta.

Uusi proto toimi heti ensi uitolla ja antoi muutamia raitapaitoja. Pieniä kylläkin, mutta kyllä se isonkin ahvenen syöntipäivä vielä koittaa :) Etukoukku on näköjään ehdoton, sillä lähes kaikki ahvenet söivät siihen. Eipä tullut enää sitä inhottavaa tökkimistä, mitä normaalisti mikrojigillä onkiessa. Kalat siis varmaan käyvät kopsuttelemassa jigiä päähän…

Minun uudenvuodenlupaus: ensi vuonna suurempia kaloja, kuin tämä ;)

Uusi jigipää toimii, jippii!!

Hämärästä hämärään kesti pilkkireissu tänään ja kädet ovat kipeät kairaamisesta. Julkulassa jäätä on jo hyvin, viitisentoista senttiä. Ja nythän se säätiedotus lupaili vuoden alkuun älyttömiä pakkasia, sitten ne kairauslihakset ovat viimeistään hapoilla, kun pamauttaa kerralla 40cm jäätä.

Juhlia juhlien perään, kai se täytyy uutta vuotta alkaa virittelemään. Ihanaa, kun tästähän se pilkkikausi vasta kunnolla alkaa ja ehkä minäkin joku kaunis päivä satun siihen hurjaan ahventen syöntiin ;)

Hyvää uutta vuotta, olkaahan varovaisia rakettien kanssa =)

Tänään alkoi joulutauko pilkkihommissa ja muutaman päivän ajan keskitytään herkuttelemaan ja rentoutumaan.

Kävimme tällä viikolla vielä jouluvalmistelujen lomassa pilkillä, mutta syönti on ollut heikkoa. Päivän ahvensaldo on jäänyt joka kerta muutamaan ahveneen. Keskiviikkona käytiin Virmasvedellä ja reissu ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, kun jäätilanne oli sen verran vaihteleva. Emme uskaltautuneet kuin 400m päähän rannasta, kun jää vaikutti niin pehmeältä joissain kohti.

Talven eka reissu Virmasvedelle

Ahvenia ei löytynyt millään ja luotain piirsi 99% päivästä tyhjää. Kaiken järjen mukaan minun pitäisi joskus osua kunnon syöntiin, kun ravaan kalassa niin paljon, mutta jostain syystä osaan aina valita huilipäiviksi ne ahventen hurjimmat syöntikekkeripäivät. Tarvitsen kristallipallon, vieläkö ehtii toivoa sitä joulupukilta?

Tyhjä ruutu

Virmasvedellä siiman päähän eksyi vain yksi parempi ahven, joka oli pitkä ja hoikka. Se puri Kommon uutta isompaa kevennettyä mallia. Kommo teki minulle tasuriin spesiaalivärin, joka on takinkääntäjäväri: toinen kylki musta ja toinen valkea.

Tämä nousi neljä metriä tasurille, kun houkuttelin sen metrin nostoilla =)

Kommon tasurin ensiuinnilla ihan ok ahven :)

Lisäksi käytiin Pohjois-Kallavedellä pari kertaa, mutta sielläkin saaliit jäivät heikoiksi. Keli on ollut märkä ja tuulinen ja jäällä on ollut lähes mahdotonta kävellä liukkauden takia. Vielä on luut ehjänä *kop kop*, mutta kyllä meinasin useamman kerran ottaa ilmalennot. Ihan tajuttoman liukasta, kaikki lumi on sulanut pois ja vaihtunut vedeksi ja veden alla on peilijää.

Aikaiset linnut eivät napanneet matoja

Kalastustukikohta

Sain Tommilta uuden Kalarosvon prototyypin testiin ja olen uitellut sitä nyt pari päivää. Ihan yhtä hyvin ei testiuitot minulla alkaneet, kuin Tommilla, joka veti 40cm ahvenen koeuittoreissulla. Tasurin jigipyrstö on malliltaan ihan uudenlainen, mitä on aiemmin totuttu näkemään.

Tasurista löytyy sellaisia värejä, joita ei tiennyt olevan olemassakaan

Huonosta syönnistä huolimatta tasuri on napsinut joitakin ahvenia ja kyllä se on tehokas kapistus. Lasket sen väliveteen ja odotat, että kaloja alkaa nousta pohjasta kohti. Kun kala on kohdalla, pieni värisytys ylöspäin ja pam, kala on kiinni. Ihan tajuttoman terävät rosteriset päätykoukut tuossa tasurissa, ei ole koskaan tullut reikiä sormiin pelkästä koukun kokeilusta, mutta nuo koukut menevät heti nahkasta läpi. Ei enää armoa ahvenille ;)

Lähes kaikki ahvenet söivät alakoukkuun ja koukku oli tosi hyvin kiinni. Ahvenet olivat vielä laittaneet suunsa kiinni, kun eivät meinanneet suostua luopumaan rosvosta ollenkaan. Väkisin piti aukoa suut, mutta minun rosvoa ne eivät kyllä vie, se on varma =)

Nyt vietetään joulu ja uusi vuosi alta pois ja sitten ensi vuoden alusta lähdetään kinkun sulatus askareisiin jäälle. Oikein hyvää joulua ja rauhallista uutta vuotta kaikille blogin lukijoille! Pistetään siimat kireiksi taas ensi vuonna!

Kyllä se pilkkiminen on kivaa eikä jäältä meinaisi malttaa olla pois ollenkaan. Muutaman päivän putki tuossa tulikin vedettyä =)

Ollaan koluttu Sotkanselkää muutamana päivänä, ainoa poikkeus tehtiin eilen, kun käytiin ensimmäisen kerran Kallavedellä. Sotka on ollut vaikea, ihan yksittäisiä ahvenia sieltä täältä ja melkein enemmän on saatu havaintoja hauista, kuin ahvenista. Ilmiselvästi on ongittu vääriä paikkoja, kun jotkut sieltä ovat kuulemma pussitolkulla isoja ahvenia kantaneet.

Sotkal eka, Sotkal vika

Torstaina löytyi jotain pientä :)

Ahvenille maistui sama Lunkerin jigi kuin kesällä

Jäätilanne Sotkalla on hyvä, kunhan ei mene liian lähelle laivaväylää. Oli vähän omituista pilkkiä, kun jäänmurtaja ja isoja laivoja huristi takaa ohi :)

Toisilla on vielä avovesikausi menossa :)

Eilen siis käytiin Pohjois-Kallavedellä ja siellä oli jopa parempi jää, kuin Sotkalla. Ainakin aluksi luulin niin, nimittäin yhden saaren vieressä olikin joku vaarallinen virtapaikka ja teräsjäätä oli vain kolme senttiä kohvan alla. Kyllä muuten peruutin aika nopeasti samoja jälkiä takaisin, kun niin ohuen kohdan löysin. Petollista siis, vaikka jossain kohti saattaa olla jopa 15cm teräsjäätä.

Eilen kala söi huonosti, aivan kuten koko pilkkikauden ensimmäiset päivät. Aamupäivällä sain muutamia pieniä ahvenia ja oikeastaan enemmän keskityin valokuvien ottoon. Siellä oli niin kaunista ja räpsin kännykän muistin puolilleen kuvia.

Oltiin jäällä puoli yhdeksältä eli ennen auringonnousua. Aurinkohan nousee puoli kymmenen aikaan, mutta ei siellä jäällä silti pimeää ollut. Keli oli unelma, ei ollut kova pakkanen eikä tuullut. Mikäpä olisi ollut kaloja nostellessa.

Puijon torni auringon nousun aikaan

Iltapäivällä laitoin Veli-Pekka Hammon kevennetyn pikkutasurin ensiuinnille Kallaveteen. Tasurin värit on tehty minun toiveiden mukaan ja ajattelin juurikin Kallavedellä toimivia sävyjä, kun kerroin Veli-Pekalle toivevärejä tasuriin.

Laskin tasurin avantoon ja jätin uimaan väliveteen. Pohjasta lähti välittömästi iso kala hitaasti kohti tasuria. Nyt on muuten ahven, tulee niin määrätietoisesti kohti. Odotin vain tärppiä ja kun kala tuli kohdalle, se tärppäsi heti. Ja arvatkaapas mitä sitten tapahtui? Melkein tulee kyynel silmään, kun ajattelen eilistä. Vapa katkesi!!!

Tartuin epätoivoisesti siimasta, josko kala olisikin vielä siellä, mutta ehei. Vaihdoin äkkiä tasurin toiseen onkeen ja sillä välin luotain piirsi kunnon ahventen ilotulitusta avannon alle. Laskin tasurin kalojen yläpuolelle ja yksi kala sieltä lähti taas nousemaan. Se ei piirtänyt lähellekään samanlaista viivaa, eli koko oli paljon pienempi. Kala tärppäsi ja tällä kertaa vapakin kesti, harmi, kun ensimmäinen ahven ei tullut ylös asti.

Veli-Pekka Hammon tasuri

Näiden avulla yritin houkutella parvea takaisin, ei tullut :(

Parvi meni menojaan enkä löytänyt sitä enää. Suunnattiin iltapäivällä kohti rantaa ja kai se pitää ajatella positiivisesti, olinhan taas yhtä kokemusta rikkaampi. Huoh.

Hienot maisemat lohduttivat

Viime yönä heräsin kolmelta ja kieltämättä eilinen tilanne pyöri päässä. Kyllä voikin harmittaa yksi ahvenen karkuutus paljon :( Tänään siis olin aamuvirkkuna, enkä saanut enää kolmen jälkeen unta. Ajattelimme käydä testaamassa vaikean Sotkan vielä kerran, ennen kuin pitäisimme pilkkitauon. Joulu vähän sotkee harrastusta, en ole kyllä koskaan aiemmin päässyt ennen joulua pilkille, joten ei ole tämmöisiä ongelmia ollut. Hei, nyt keksinkin mitä haluan Ahdilta joululahjaksi.. se liittyy lihaviin raitapaitoihin.

Oltiin Sotkanniemen rannassa kahdeksalta ja aika hämärää oli vielä siihen aikaan. Kierrettiin vanhoja edellisten päivien paikkoja, joista oli tullut muutamia ihan hyviä ahvenia. Viikolla pilkkikaverin isoin oli 400g.

Hämärän rajamailla

Tänään ei näkynyt oikein missään mitään. Jotain pieniä 100-150g nousi välillä mikrojigillä, mutta ensin sai kyllä houkutella hurjana, ennen kuin kalat suostuivat tärppäämään. Iltapäivän puolella sanoin muille, että lähden rantaa kohti. Kun ei syö, niin ei syö.

Menin kokeilemaan vielä aamun ensimmäisen avannon ja kas kummaa, pohjassa näkyi kaloja. Isoa tasuria niille ei uskaltanut tarjota, vaan pistin Rannan Henriltä saamani AK-tasapainon uimaan. Siinä on mätikoukku ja taitaa olla minun ainoa tasuri, jossa on värikoukku. Ehkä se maistuisi varovaisille kaloille…

Laskin tasurin kalojen yläpuolelle ja nehän ihastuivat siihen. Nostelin muutamia raitapaitoja ylös ja vapakin kesti, pistin nimittäin Kirpun vavan avokelaan. Minulla on nyt tuossa avokelassa paksu kuitusiima ja kyllä se on aikamoinen rasite vavalle, kun repäisen vastaiskun =)

Tuleekohan tuossa ongelmia, kun siima menee vain tuon ylimmän vaparenkaan läpi?

AK-tasapaino antoi mukavia raitapaitoja

Ahti oli kiltti ja antoi vielä muutaman kalan, osa alkoi olla jo ihan ruokakokoa. Aamun vaikeudet unohtuivat iltapäivällä ja pitkästä aikaa pääsee taas ahvenen makuun.

Yhteistyössä Nevercold Internationalin kanssa

Ei koskaan kylmä. Se kuulostaa aika houkuttelevalta pilkkireissuja ajatellen. Olen aina ollut vilukissa ja kotonakin kuljen villasukat jalassa, joten pilkkimistä rakastavana kylmyys on usein ollut ongelmana jäällä. Tuntuu, että vaikka kuinka pukisi vaatteita ylleen, pakkanen löytää vähintäänkin sormen päät jossain vaiheessa.

Nevercold on minulle tuttu merkki aiemmilta talvilta. Olen käyttänyt Nevercoldin kertakäyttöisiä käsien lämmittimiä ja ne ovat monesti pelastaneet jäätymäisillään olevat sormet, joten pilkkireissut eivät ole keskeytyneet kylmyyden takia. Lämmittimien toiminta perustuu kemialliseen reaktioon ja ne ovat turvallisia käyttää. Lämmitin aktivoituu, kun niiden suojapakkaus avataan ja lämmitin reagoi ilman kanssa. Yksi pussi tuottaa lämpöä 6-12 tunnin ajan.

Lämmittimiä löytyy kolmea eri mallia: käsille, varpaille ja keholle

Minulle tuli yllätyksenä, että Nevercoldilta löytyy myös elektronisia lämpöliivejä ja -käsineitä, jotka saavat virtansa akuista. Saimme pilkkikaverini kanssa testattavaksi lämpöliivit ja lämpökäsineet, ja nyt odotankin innolla kovia pakkasia ;)

Nevercold Aspen lämpöliivejä löytyy sekä naisille että miehille

Nevercoldilla on useampia hansikasmalleja, meille tuli testiin Kiruna lämpökäsineet ja Vermont kintaat

Nevercold on suomalainen lämpötuotemerkki, joka tuli markkinoille viisi vuotta sitten. Nykyään Nevercoldin tuotteita myydään Suomen lisäksi myös Ruotsissa ja Norjassa, ja kyllä lämpötuotteille näköjään on kysyntää kylmissä Pohjoismaissa, sillä lämpöliivejä ja -käsineitä myydään vuosittain tuhansia.

Nevercold-tuotteiden ensimmäisiä käyttäjiä olivat metsästäjät. Kun kylmissä olosuhteissa täytyy olla paikallaan jopa useita tunteja, on ymmärrettävää, että tällaisille tuotteille on tarvetta. Suomen talvi tarjoaa paljon muitakin harrastusmahdollisuuksia, ja sittemmin mm. kalastajat, talvipyöräilijät ja ratsastajat ovat löytäneet lämpötuotteet.

Nevercoldilta löytyy myös Pro Worker -sarja, joka soveltuu ulkona työskentelevien ammattiryhmien käyttöön (esim. sotilaat ja rakennusmiehet).

“Nevercold-tuotteiden perusideana on se, että ne tuottavat ihmiskehoon lämpöä silloin, kun kehon oma lämmöntuotanto ei jostain syystä riitä, toisin sanoen silloin, kun ihmistä alkaa palelemaan. Nevercold liivien ja -käsineiden tärkeimpänä erona perinteisiin talvivaatteisiin verrattuna onkin juuri lämmöntuottokyky.

Perinteinen talvivaate ei itse asiassa lämmitä, vaan ainoastaan eristää, ts. hidastaa kehon tuottaman lämmön haihtumista. Jos kehon tuottama lämpö ei riitä, alkaa ihmistä paleltaa talvivaatteista huolimatta. Nevercold-tuotteet kykenevät pitämään ihmisen lämpimänä juuri näissä tilanteissa. Lämpimänä pysyminen on useimmiten sekä mukavuus- että turvallisuuskysymys, koska paleleminen alkaa melko nopeasti haitata ihmisen toimintakykyä monin eri tavoin.” Lähde: Nevercold International

Aspen ja Aspen Lady lämpöliivit

Mikrofleecepintaiset lämpöliivit ovat erittäin tehokkaita ja monipuolisia lämpöasusteita. Liivin sisällä on neljä ohutta lämmityselementtiä, jotka jakavat lämmön tasaisesti sekä rinta- että selkäpuolelle. Aspen lämpöliivi saa energiansa pienestä, mutta tehokkaasta litium-ioni-akusta, jolle on oma huomaamaton paikkansa liivin sisäpuolella akkutaskussa. Liiviin voi hankkia myös lisäakun, jolloin lämpöliivin käyttöaika pitenee kaksinkertaiseksi. Myös lisäakulle on oma taskunsa liivin sisäpuolella.

Verkkovuoren alla näkyvät ohuet ja huomaamattomat mikrohiilikuitukankaasta valmistetut lämmityselementit

Sekä miesten Aspen että naisten Aspen Lady lämpöliiveissä on samat ominaisuudet

Elektronisissa lämpöliiveissä on kolmiportainen lämpötilansäätö ja akkujen kesto riippuu käytetystä lämmitysvoimakkuudesta. Liivin lämmityselementtien lämpötila on täydellä teholla 52°C, jolloin akun kesto on kaksi tuntia. Alimmalla teholla lämmityselementit lämpevät 38 asteeseen ja silloin myös akun kesto on pidempi: viisi tuntia. Lisäakun kanssa alinta lämmitystehoa käytettäessä liivi lämmittää siis 10 tuntia, mikä onkin juuri sopiva pilkkireissun pituus ;)

Akku tulee taskuun liivin sisäpuolelle

Myös lisäakulle on oma taskunsa

Lämpötilan säätö on helppoa ja nopeaa, sillä tehoa voi säätää painamalla liivin rinnan kohdalla olevaa säätönappia. Punainen väri napissa tarkoittaa kaikista tehokkainta, keltainen on keskilämmin ja vihreä matalimman lämpötilan väri. Lämmityksen saa luonnollisesti myös kokonaan pois. Esimerkiksi pilkkireissuilla välillä kävellään pitkiäkin matkoja, jolloin lämmitystä ei varmastikaan tarvitse pitää päällä. Sitten taas kun odotetaan avannolla suurien kalojen tärppejä, aikaa voi kulua jopa tunteja. Silloin ainakin Jaanan liivissä palaa punainen valo =)

Punainen valo eli tehokkain lämmitys

Oranssi valo eli keskilämmin

Vihreällä valolla lämmitys on alhaisimmalla teholla ja akku kestää pisimpään, viisi tuntia

Lämpöliivi kannattaa pukea suoraan aluspaidan päälle, jotta lämmityselementit ovat mahdollisimman lähellä kehoa. Silloin liivi lämmittää parhaiten. Liivin koko kannattaa valita siten, että liivi on mitoitukseltaan tyköistuva, jolloin kehon ja liivin väliin ei jää liian suurta ilmakerrosta.

Kokotaulukko Aspen Lady (kuva lainattu www.nevercold.net)

Kokotaulukko Aspen (kuva lainattu www.nevercold.net)

Aspen lämpöliivissä on monikerrosrakenne: liivin uloimpana kerroksena on polyesterista valmistettu mikrofleece-kangas, jonka alla on tuulieristekalvo. Sisäkerroksena on verkkovuori.

Kuva lainattu: www.nevercold.net

Vermont lämpökintaat

Pilkillä ollessa pakkanen alkaa yleensä puremaan ensimmäisenä sormen päitä, ainakin minulla. Kalastan aika paljon ilman hanskoja, sillä vaihtelen vieheitä usein ja se taas ei onnistu hanskat kädessä. Lämpörukkaset ovat ihan huippukeksintö, sillä niiden avulla sormet saa nopeasti lämpöisiksi. Aiempina talvina olen laittanut rukkasiini kertakäyttöiset lämmitettävät pussit, jotka nekin ovat hyvät, mutta lämmitettävät kintaat ovat vielä sitäkin parempi keksintö.

Vermont kintaat soveltuvat loistavasti pilkkikäyttöön

Rukkaset ovat laadukkaasti tehdyt jokaista yksityiskohtaa myöten

Rukkasten kämmenpuoli on nahkaa

Akut tulevat ranteissa oleviin vetoketjutaskuihin

Rukkasten lämmitystä ei tarvitse pitää koko ajan päällä, vaan niitä voi käyttää aina tarpeen tullen lämmittelyyn. Rukkaset ovat jo itsessäänkin lämpöiset, sillä niissä on sadan gramman Thinsulate™ eriste.

Tehon säätely on helppoa

Matalin teho eli vihreä valo

Jos vain toisen käden sormia paleltaa, kukapa kieltää pitämästä vain toisen rukkasen lämmitystä päällä :)

Säätötarrat ranteissa

Kintaissa on kolmiportainen lämpötilansäätö ja akunkesto on lämmitystehosta riippuen 2-4 tuntia. Hiilikuitulämmityselementit sormien yläpuolella ja kämmenselässä lämpenevät nopeasti ja jo lyhytaikainenkin lämmittely pilkkireissun lomassa saa kylmissään olevan pilkkijän sormet lämpösiksi.

Kiruna lämpökäsineet

Kiruna lämpökäsineet on suunniteltu jatkuvaan ammattikäyttöön

Kuten jo aiemmin kerroin, Nevercoldilla on Pro Worker tuotteita ammattikäyttöön. Kiruna lämpökäsineissä hiilikuitulämmityselementit ovat sormien ympärillä, joten lämpö jakautuu käsineiden sisällä tasaisesti ja miellyttävästi. Kuten Vermont kintaissa, myös näissä käsineissä on 100g Thinsulate-eriste, joten hanskoja voi halutessaan käyttää myös ilman lämmitysominaisuutta.

Kämmenselässä on ohut heijastinnauha

Vetoketjut ranteiden sivulla helpottavat hanskojen käsiin laittamista

Myös Kirunoiden kämmenpuoli on nahkaa

Molemmissa hanskoissa akkutaskut ovat ranteen kohdalla, eivätkä ne ole ollenkaan tiellä. Lämmityksen säätönappi on hyvin esillä ja sitä on helppo säätää.

Akut tulevat vetoketjutaskuihin ranteiden kohdalle

Lämmitystehon säätönappi

Myös hanskoihin on saatavilla lisäakkuja ja jos pilkkireissut venähtävät aiottua pidemmiksi, valmiiksi ladatut lisäakut on nopea vaihtaa tyhjenneiden tilalle.

Nevercold lämpötuotteiden pesu

“Useimmat Nevercold-lämpötekstiilit on valmistettu kankaasta (niissä ei ole siis käytetty nahkaa), ja ne voidaan pestä kuten muutkin tekstiilit. Tuotteille suositellaan käsinpesua 30 asteessa. Pesuun voi käyttää tavanomaisia pyykinpesuaineita, mutta ei valkaisuaineita eikä liuottimia. Tuotteiden johdot ja liittimet yms. on tehty niin, ettei vesi pääse niiden sisään pesun aikana. On kuitenkin täysin välttämätöntä muistaa poistaa akut pesun ajaksi, ne eivät nimittäin kestä kastumista lainkaan.

Käsinpesussa on tärkeää, ettei tuotteita väännetä tai taivuteta voimakkaasti, koska lämpöelementit saattavat tästä vaurioitua. Liivit ja käsineet voi laittaa kuivumaan tasaiselle alustalle, esimerkiksi pyykinkuivaustelineen narujen päälle. Liivin voi antaa kuivua myös henkarissa roikkuen.

Osittain nahasta valmistetuille käsineille (kuten Vermont-kintaat ja Kiruna-hanskat) suositellaan nahkakäsineille soveltuvia puhdistusmenetelmiä.” Lähde: Nevercold International

Kunhan saadaan pilkkikausi kunnolla vauhtiin ja pääsen laittamaan tuotteet kunnon testiin pakkaseen, teen vielä toisen blogikirjoituksen tuotteiden toimivuudesta aidoissa olosuhteissa :)

Nevercoldin tuotteisiin pääset tutustumaan heidän nettisivuillaan www-sivu
Nevercold löytyy myös Facebookista 

Jes, nyt se on startattu, pilkkikausi 2016-2017. Ole Ahti tänä talvena anteliaampi kalojen suhteen, kuin viime talvena!

Olen lueskellut keskusteluryhmistä pilkkijöiden kokemuksia alkukauden reissuista ja kyllä porukka on vetänyt hurjia tuloksia jo ihan ensimmäisillä reissuilla. Eräskin Tomi kävi kolme kertaa pilkillä ja sai kolme kilon ahventa, ihan uskomatonta. No, tekijämiehet on erikseen…

Tänään suunnattiin Sotkanselälle, sillä kuulin siellä viikonloppuna olleen jo hyvin jäätä. Sotkanniemestä kun lähtee kalaan, niin suht lähellä on hyviä kalapaikkoja. Muutaman sadan metrin kävelyllä saattaa siis löytää hyvät apajat. Saattaa.

Michelin-akka valmiina pilkkipäivään!

Minulla oli yksi haave päivälle: saada kala. Siitä on ikuisuus, kun viimeksi koskin kalaan, saati sain kalan. Ihan hirvittävä ikävä niitä eväkkäitä ja varsinkin rakkaita raitapaitoja. Ja se tunne, kun kala potkii siiman päässä…

Oltiin jäällä yhdeksän maissa, kyllä tähän vuoden aikaan kalapäivän pituus on mitätön. Muutama vaivainen tunti ja aamuhämärä muuttuu iltahämäräksi. Tallusteltiin jäälle ja kyllä siellä jälkiä oli, jopa moottorikelkallakin oli joku hurja ajanut. Jospa sitä siis turvallisin mielin uskaltaa kalapaikkoja lähteä etsimään. Kairailtiin matkan varrella ja teräsjään paksuus vaihteli viiden ja viidentoista sentin välillä ja jään päällä oli jonkun verran huonompaa kohvajäätä.

Yhdessä vaiheessa jäätä näytti olevan tosi vähän, silmämääräisesti vain reilu viisi senttiä, mutta kun se oli teräsjäätä, niin kyllä me siinä uskallettiin hengailla.

Tämän paksuista jäätä oli vielä helppo kairata

Olin niin onnellinen, kun pääsin istahtamaan ensimmäisen reiän eteen pitkästä aikaa, kyllä sitä hetkeä oli odotettu. Mitä tänään uitetaan?

Pilkkikauden ensimmäinen uimamaisteri oli Kalarosvo Sotkan ahvenen nahkaisine takkeineen :)

Tästä se lähtee!

Sain Moilasen Pertiltä pari tasuria testiin. Toinen on tosi erikoinen rauhallisesti leijaava lahnatasuri ja toinen malli antoi Pertille kilon ahvenen vähän aikaa sitten. Erittäin mielenkiintoista päästä uittamaan kumpaakin ja tänään molemmat jo ensiuintinsa tekivätkin. Lahnatasuri leijaa rauhallisesti sivulle ja palaa hitaasti takaisin. Varmasti tehokas kalojen houkuttelija!

Upeat värit tällä lahnalla!

Lahnatasuri on laiha :)

Mutta tänään kalat olivat karkuteillä. Ehkä pilkittiin väärissä paikoissa ja yhtä ison kalan karkuutusta lukuunottamatta hiljaista oli. Olin asennoitunut mp-reissuun, sillä olisihan se nyt jo vähän liikaa toivottu, että saisin kalan heti ensimmäisellä reissulla.

Minun oli tarkoitus kuvailla videoita, mutta kylmä pohjoistuuli ja pakkanen olivat eri mieltä. Että voi näpit jäätyä hetkessä! Muutaman pikkupätkän sain kuvattua, mutta ehkä panostetaan videokuvaukseen enemmän sitten vähän lauhemmilla keleillä. Ja kun kalatkin olivat tänään yhteistyöhaluttomia.

Testasin tänään uutta luotainta, josta kerroinkin vähän aikaa sitten linkki. Pelkäsin, että riittääkö 7Ah akku yhdeksi päiväksi, kun luotaimessa on kuitenkin viiden tuuman näyttö. Eipä ollut loppujen lopuksi hätäpäivää, vaikka seitsemän tunnin reissu heitettiinkin. Akkua oli jäljellä varmaan n. 80% vielä päivän päätteeksi, hyvä juttu. En pitänyt näytön kirkkautta täysillä, joten varmasti myös se vaikutti akun kestoon.

Tykkään kyllä tästä pilkkiasennosta, kun ei tarvitse niska kyyryssä tihrustaa näyttöä

Vanha retkijakkara hyötykäytössä

Näytön vasemmassa alareunassa näkyy, että akkua on vielä reippaasti jäljellä, vaikka luotain oli ollut päällä koko päivän

Iltapäivällä pelkkien tärppien ja karkuutusten jälkeen lähdimme pikkuhiljaa hipsimään kohti rantaa. Pilkkikamut olivat kyllä saaneet parit ahvenet ja Mauri sai jopa elämänsä ensimmäisen siian, kippis siitä, mutta minulle ei Ahti suonut antejaan. Olisihan se edes yksi kala ollut mukava saada jään paremmalle puolelle.

Päivä alkoi jo hämärtää ja kokeiltiin viimeiset paikat ennen rantaa. Luotain piirsikin elämää jään alle ja olin ihan ihmeissäni. Oltiinko me siis oltu koko päivä väärässä paikassa? Kaloja oli vaikea saada tartutettua, sillä ne nousivat tosi hitaasti ja varovasti tasurille ja hipaisivat tasuria huulillaan. Sitten kun hipaisun tunsi ongessa, luotaimen näytöstä näkyi, kun kala painui jo takaisin kohti pohjaa. Ehkäpä se olisi ollut morripäivä ;)

Toukkavehkeitä minulla ei ollut mukana, mutta kyllä se Ahti lopulta minulle heltyi parin raitapaidan verran. Minun tasurit olivat ehkä liian isoja ja pelottavia, ja päivän ainoat kalani sainkin pienellä mikrojigillä. No pääasia, että jollain :)

En päässyt ahvenen kanssa samaan kuvaan, kun kaikki kameramiehet olivat kaukana :)

Kylmä ja lähes kalaton, mutta niin ihana kauden avauspäivä. Näitä lisää ja jos Ahti vähän isompia ahvenia? ;)

Hämärää oli rantaan tullessa

Joko te muut olette aloittaneet pilkkikauden?

Juttusarjani tasapainopilkkien valmistajista on nyt tullut päätökseen ja olen erittäin iloinen, että sain mahdollisuuden haastatella Juhaa, Pekkaa ja Tommia. Julkaisin jo aiemmin postaukset Kommosta linkki ja Kalapelestä linkki ja nyt siis päästään käsiksi Kalarosvoon :)

Viisi vuotta sitten Pälkäneellä asuva Tommi Joensuu teki jotain merkittävää. Hän kehitteli Kalarosvon. Maailmassa on muutamia tärkeitä hetkiä, jotka kirjataan historian kirjoihin ja jokainen varmaan muistaa kuka keksi hehkulampun tai kuka kävi kuussa. Tämän postauksen jälkeen muistatte kuka keksi Kalarosvon.

Tommi on kulkenut jäällä pienestä pitäen ja nyt tarkoitan hyvin pienestä pitäen. Hän oli isänsä mukana pilkillä jo vauvana, ja tarina kertoo, että isä pesi Tommin kakat avannossa Tommin ollessa kahden kuukauden ikäinen. Siinä on tuleva kalamies saanut kunnon kasteen kalastuksen maailmaan :)

Kalarosvon isä Tommi Joensuu omalla verstaallaan

Tommi teki ensimmäiset tasurinsa jo 1970-luvun lopulla eli lähes pikkupoikana, sillä nuorihan hän on vieläkin (48v.). Ensimmäisellä tasurilla tuli (tottakai) kaloja, mutta valitettavasti se ei ole enää tallessa eikä kuvaakaan siitä löydy.

Tommi kalastaa itse aina kun ehtii. Paras kalastusmuoto on kuulemma se, kun on kalassa :) Syksyisin ja keväisin Tommi keskittyy lohen uisteluun, mutta talvella ja kesällä on tasurin uiton aika. Tommilla on viisi eri tasurimallia, joista jokainen on jollain tavalla kevennetty. Omasta pakista häneltä löytyy triplasti enemmän malleja ja lähes joka kalareissulla hän testaa jotain uutta.

Tommi on huomannut, että vaikka asiakkaiden palautteet tasureista ovat tärkeitä, niin kehitystyössä kaikista tärkeintä on kuitenkin itse havainnoida tasurin ominaisuuksia, uintia ja värejä, ja sitä kautta pohtia, voisiko jotain tehdä toisin.

Protoja

Jotain Tommin omistautumisesta tasureiden valmistukseen kertoo se, että hän on jopa sukeltanut kalojen maailmaan tutustumiskäynneille. Tommi on entinen sukelluskouluttaja ja vedenalainen maailma on tullut vuosien varrella tutuksi.

Hän on varmasti tehnyt kultaakin kalliimpia havaintoja veden alla ja lopulta tehnyt havaitsemistaan asioista tasurin muotoisen muistiinpanon. Me voimme vain arvailla miten paljon tietoa, taitoa ja aikaa yhden tasurin tarina sisältää. Kokemus on jokaisen tasurin sydän.

Tommi kertoo välillä käyvänsä tasuriaskin kanssa sukellusreissulla katselemassa värimaailmaa. Kalojen käytöksestä saa ihan uusia näkökulmia, “pitää vaan malttaa kököttää pohjassa ja katsella ympärilleen”. Hymy nousi huulille, kun kuvittelin Tommin sukelluspuvussa järven pohjaan kököttämään, mitäpä sitä ei tasurin valmistaja meidän pilkkijöiden vuoksi tekisi ;)

Kalarosvo siis syntyi viisi vuotta sitten. Tommille avautui mahdollisuus lukittautua pariksi kuukaudeksi verstaaseen ja kehitellä mieleisensä tasapainopilkki. 150 proton (kyllä, sadanviidenkymmenen!) jälkeen tasuri alkoi olla valmis ja nimensä se sai Tommin kaverilta, joka oli tasurin nähdessään todennut: “toi sun kuvas on yks perkeleen kalarosvo!” Siinä kaveri oli täysin oikeassa. Ihan mahtava syntytarina :)

Mestari työssään

Kalarosvo

Tasurin valmistus alkaa lankojen taivuttelulla ja koukkujen muokkauksella. Sen jälkeen kaadetaan valu muottiin ja annetaan sen kuivua. Kuivumisen jälkeen on vuorossa valupurseiden siistiminen ja koukkujen ja lankojen oikean asennon tarkastaminen.

Valut valmiina

Tämän pöydän ääressä tehdään ihmeitä

Kalarosvon myynnissä olevia malleja on viisi, joista jokainen on kevennetty. Isoimmat kalannahkaiset tasurit Tommi keventää ympäri balsalla. Flash-kylkiseen tulee kylkiin hiukan balsaa ja loppukevennyksen hoitaa paksu kerros lakkaa.

Isoissa kalannahkaisissa tasureissa balsaa on koko rungon ympäri

Flash-kylkisessä balsakevenne löytyy kyljistä, loput keventeet hoituvat lakalla

Pienemmissä malleissa kevennys tehdään eri metalliseoksia käyttämällä. Keventämisen idea on saada noste sopivaksi tasurin koosta riippumatta. Kevennetyn tasurin tekeminen on hidasta ja valmistusajat pitkiä. Yksikään tasuri ei lähde pajasta alle viiden tunnin käsittelyllä ja joidenkin mallien valmistus kestää 10 tuntia. Työvaiheita Tommi ei ole halunnut edes laskea. Ymmärrän kyllä miksi.

Flash-kylkisessä tasurissa on 40 lakkakerrosta

Tasurin valmistus on suurimmaksi osaksi käsityötä ja sellaisena Tommi haluaa sen pitääkin, joten työkaluja hän käyttää mahdollisimman vähän. Muutamia verstaalta kuitenkin löytyy: langanvääntöpukki, valumuotit metalleille, vannesaha ja nauhahiomakone puun työstämistä varten, Dremel silmänreikiä varten ja ohutlaikkainen hiomalaite perälevyjen sovitukseen.

Loppujen lopuksi kuitenkin kädentaito ja huolellisuus ratkaisevat ja jos yhdessä työvaiheessa fuskaa, se näkyy lopputuloksessa heti.

Jotkut tasurit saavat päälleen kalan nahkan ja jos tasuri esittää esimerkiksi yhdeksän senttistä kuoretta, niin kyllähän suomujen koon täytyy täsmätä oikean 9cm kuoreen suomujen kokoon. Ensiksi täytyy siis kalastaa niitä ysisenttisiä kuoreita, jotta pääsee eteenpäin tasurin valmistuksessa :)

Nyljetyt kuoreet odottamassa “pukemista”

Ja kohta puetaan

Valokuva kuoreesta toimii mallina tasurille (kuva: Lauri Urho)

Ja lopputulos on ihan huikea, jokainen yksityiskohta on just eikä melkein :)

Työvaiheet vaativat harjoittelua ja lisää harjoittelua, ja aina lopulta Tommi on saanut kaikki oikut ja ajatukset tasurin muotoon, kun on tarpeeksi hakannut päätään seinään :) Haastavinta tasurin valmistuksessa on kuitenkin maalaaminen, eikä Tommi kuulemma koskaan ole täysin tyytyväinen maalattuihin värisävyihin. (Olen kyllä täysin eri mieltä tasurien värisävyistä, nehän ovat täydellisiä!)

Tommin mielestä tasurin valmistuksessa parasta on uuden luominen ja saalispalautteet. Kyllähän sekin oli hyvältä tuntunut, kun hän oli käynyt nykymallin Kalarosvoa uittamassa ensimmäisiä kertoja ja kilon ahven oli pamahtanut omatekemään tasuriin, mutta nykyään hän pitää itseään enemmän tekijänä, kuin saajana ja saa mahtavan hyvän fiiliksen asiakkaiden saamista kaloista :)

“Mitähän minä tänään keksisin kalojen pään menoksi?”

Tommin ehdoton oma suosikki tasurimalleista on flash-kylkinen tasuri sekä jigi- että levypyrstöisenä, sillä se on niin monipuolinen. Hän kalastaa sillä 90% ajasta ja ei ole kuulemma vielä tullut paikkaa, josta tasuri ei olisi kuhaa, ahventa, haukea tai taimenta antanut. Tommi käyttää tasuria talvi- ja kesäpilkintään, jigittelyyn ja jopa uisteluun. Kyllä, luitte oikein! Siksi se on niin monipuolinen :)

Tommin oma suosikki flash-kylkinen Kalarosvo on kuin kameleontti, siitä löytyy sävyjä joka lähtöön :)

Toinen Tommin lempitasuri on 70mm kuore ja se sopii paremmin alle puolikiloisten ahventen pilkintään. Kukapa niitä kiloisia aina jaksaisikaan pyytää ;)

Uusia ideoita olisi paljon, mutta ajanpuutteen vuoksi vain murto-osa pääsee toteutusvaiheeseen asti. Flash-kylkinen tasuri olisi seuraava projekti, jota Tommi haluaisi lähteä kehittämään eteenpäin.

Flash-kylkinen Kalarosvo

Kalarosvoja voi tilata Tommilta sähköpostitse kalarosvo@gmail.com tai sitten Facebookin kautta Kalarosvon sivuilta linkki.

Voin lämpimästi suositella näitä tasureita, sillä meidän perheen kaikki yli kiloiset ahvenet ovat tulleet Kalarosvoilla ;)

Haluan vielä lopuksi kiittää kaikkia kolmea tasurin valmistajaa, joten kiitos Juha, kiitos Pekka ja kiitos Tommi! Oli ilo ja kunnia saada kirjoittaa teistä blogiin. Se oli minulle, ja luultavasti myös monille muille, silmiä avartava kokemus. Tiesin, että tasurin valmistus on aikaa vievää hommaa, mutta siltikin tuli yllätyksenä, miten täysillä ja täydestä sydämestänne teette tätä! Yhden tasapainopilkin matka on pitkä ja se alkaa ajatuksesta. Sen jälkeen työvaiheita on todella monta, mutta niin vain joka pajalla ja verstaalla syntyy uskomattomia taidonnäytteitä. Ihan mielettömän hienoa työtä ja vielä hienompia miehiä!

Jutussa esiintyvät kuvat: Tommi Joensuu