Lämpöä pakkaseen Nevercold-tuotteilla

Yhteistyössä Nevercold Internationalin kanssa

Kirjoitin viime vuoden puolella esittelytekstin elektronisista lämpötuotteista, joita sain Nevercoldilta testiin. Mikäli tuotteiden esittely meni ohi, voit käydä lukemassa jutun tästä linkistä.

Minulla on viha-rakkaussuhde pakkaseen. Ilman sitä pilkkimisen harrastaminen olisi mahdotonta, mutta välillä harrastaminen taas on mahdotonta pakkasen takia.

Suurimmassa osassa Suomea talvi on pisin vuodenaika ja silloin keskilämpötila pysyttelee nollan alapuolella (lähde: ilmatieteenlaitos.fi). Ihmisillä on aina ollut keinonsa selviytyä pakkasesta ja kyllä varmaan moni eläin on turkkinsa menettänyt palelevien ihmisten takia. Nykyään lämpimänä pysymiseen on onneksi mukavempiakin keinoja ja lämmöstä pääsee nauttimaan kuka tahansa.

Elektroniset lämpötuotteet ovat ratkaisu kylmille keleille. Toiset joutuvat värjöttelemään pakkasessa pakon sanelemana, mutta kyllä meitä vapaaehtoisestikin pakkasessa oleilevia on. Nevercoldin lämpötuotteista löytyy valikoimaa sekä työkseen että harrastuksen puolesta pakkasessa oleskeleville.

Me saimme testiin elektroniset lämpöliivit, minulla on luonnollisesti naisten malli linkki ja Juha on testannut miesten liiviä linkki. Olen kertonut blogissani ties miten monta kertaa, että olen vilukissa ja palelen helposti. Kotonakin tykkään oleskella villasukat jalassa. Pilkillä minulle tulee aina jossain vaiheessa kylmä, varsinkin jos lämpötila on nollan alapuolella. Se johtuu varmasti siitä, että ensinnäkin kalareissut ovat pitkiä, mutta myös siitä, että saatan jämähtää pitkäksi aikaa yhdelle avannolle.

Nevercold Aspen lämpöliivi naisille ja miehille

Lämpöliivi soveltuu pilkkikäyttöön mielestäni silloin, kun pakkanen on nollan alapuolella. Sen lauhemmilla keleillä liiviä voi toki käyttää, mutta lämmitysominaisuus saattaa olla turha. Riippuu tietenkin mitä muuta vaatetta on pukenut päälleen.

Nevercold Aspen lämpöliiviä voi kevätpäivinä käyttää vaikka päällysvaatteena

Lämpöliivi todellakin yllätti minut positiivisesti. Liivin lämmityselementit lämpenevät hetkessä, siis muutamassa sekunnissa, ja kun niitä on liivissä useampia, kokonaisvaltainen lämpöaalto valtaa jäisen vartalon :) Kun käytin liiviä ensimmäisen kerran, aloin juttelemaan itselleni ääneen ja hämmästelin liivin tehokkuutta. En totta puhuen olisi uskonut, että liivi on niin hyvä.

Nevercold Aspen Lady lämpöliivi ja Vermont kintaat

Nevercold Aspen lämpöliivi ja Kiruna lämpökäsineet

Liivissä on kolme eri tehoista lämmitysvoimakkuutta ja liivi kannattaa pistää tehokkaimmalle, jos on tosi kylmissään. Minun ei ole tarvinnut pitää liiviä kovimmalla teholla aina kuin vähän aikaa, sillä siinä meinaa tulla liian kuuma. Keskiteho on sellainen miellyttävän lämpöinen ja kovalla pakkasella pilkkiessä se on juuri sopiva. Hiki ei pääse yllättämään, vaikka välillä kairailee ja siirtyy avannolta toiselle.

Liivi lämmittää yhdellä akulla viisi tuntia, jos käytetään matalinta tehoa (38°C) ja koska liiviin saa lisäakun, liivin lämmitystä voi pitää päällä vaikka koko päivän. Itse olen laittanut lämmityksen päälle, kun olen aloittanut kalastuksen ja yleensä sammuttanut liivin vasta kotona. Tehon säädöt ovat senkin vuoksi kätevät, että kaikilla on erilaiset käyttötarkoitukset liiville. Välillä pilkillä ollessa kairataan ja liikutaan kovasti, joten liivin lämmityksen ei välttämättä tarvitse olla edes päällä silloin. Sitten kun odotetaan kalan tärppejä avannolla, liivi voi olla vaikka täydellä teholla (52°C).

Jos olisin metsästäjä, niin hankkisin ehdottomasti lämpöliivin metsälle. Myös muissa kylmissä harrastuksissa liivi voisi olla hyödyllinen. Kun kerran kokeilee lämpöliiviä, siitä ei halua luopua enää mistään hinnasta.

Mikrofleecestä tehty lämpöliivi lämmittää hyvin, vaikka lämmitysominaisuus ei olisi edes päällä, siksi se on niin monikäyttöinen

Lämmitys laitetaan päälle vasemman rinnan päällä olevasta napista. Liivi lähtee lämpenemään, kun nappia pidetään pari sekuntia pohjassa. Tehoa säädetään painamalla napista nopeasti yhden kerran. Lämmityksen voi sammuttaa kokonaan pitämällä nappia taas pari sekuntia pohjassa.

Lämmityksen säätönappi on vasemmassa rinnassa

Napin sijainti on kätevä. Siihen ei voi osua vahingossa, mutta silti se on helppo löytää tunnustelemalla vaikka takin läpi. Kun lämmityksen laittaa päälle, nappiin syttyy punainen valo, mikä tarkoittaa kaikista tehokkainta. Painamalla kerran nopeasti, valo muuttuu oranssiksi/keltaiseksi eli keskitehoiseksi. Seuraava painallus muuttaa valon vihreäksi, jolloin lämmitysteho on matalin. Pitkä painallus sammuttaa lämmityksen.

Lämmityksen eri tehot

Akut ovat omissa taskuissaan liivin sisäpuolella. Mietin ennen ensimmäistä käyttöä, että painavatko akut jotenkin vaatteiden alla, mutta en edes huomannut niiden olemassa oloa, sillä ne ovat sen verran pienet ja huomaamattomat.

Akut laitetaan liivin sisäpuolella oleviin pieniin taskuihin

Liivi oli miellyttävä päällä, eikä puristanut tai ahdistanut mistään. Myöskään kaulus ei ollut liian tiukka. Joskus liivimallisissa vaatteissa kainalon kohta saattaa olla liian ahdas, mutta tässä liivissä kädelle jäi hyvin tilaa liikkua.

Liivi päällä esimerkiksi kairaus onnistuu hyvin, eikä liivi purista mistään

Saimme testattavaksi myös rukkaset ja käsineet. Minä testasin Vermont kintaita linkki ja Juha testasi Kiruna lämpökäsineitä linkki.

Kiruna lämpökäsineet vasemmalla, Vermont kintaat oikealla

Kiinnitin huomiota rukkasten ja hansikkaiden laatuun jo heti, kun otin ne pois pakkauksista. Molemmat tuotteet ovat erittäin hyvin tehtyjä ompeleita ja pieniä yksityiskohtia myöten. Vaikka tuotteet ovat elektronisia, niitä voi aivan mainiosti käyttää myös ilman akkuja. Parhaimman hyödyn ne toki antavat lämmityslementtien kanssa.

Laadukkaat Kiruna lämpöhanskat eivät säikähdä työntekoakaan :)

Pilkin usein ilman minkäänlaisia hanskoja, sillä mielestäni siimaa on paras käsitellä ilman ylimääräisiä kangaspaloja :) Usein kalan saa myös karkuutettua, mikäli alkaa nostamaan siimaa hanskat kädessä. Pilkkijöiden sormet ovat kovilla, varsinkin kylmemmillä keleillä. Kuinka ihanaa olisikaan käydä nuotiotulen loimussa lämmittelemässä jäisiä sormia aina välillä pilkkimisen lomassa. Harmi, kun niitä nuotioita harvemmin löytyy lähietäisyyksiltä, mutta Vermont kintaat kyllä toimivat hätävarana tässä tapauksessa.

Vermont kintaissa kämmenpuoli on nahkaa

Rukkasissa on myös kolme eri tehoa ja lämmityksen voimakkuuden voi valita värien perusteella. Lämmityksen säätö toimii samalla tavalla, kuin lämpöliiveissä. Napin sijainti on hyvä, eikä sitä oikeastaan voi painaa vahingossa. Akut ovat rukkasten varressa ja alkuun mietin (kuten lämpöliivinkin kohdalla), että painavatko akut jotenkin ikävästi. En huomannut akkujen olemassa oloa ja ne ovat sen verran ohuet, että niitä ei edes tunne.

Rukkasten lämmitystehon säätö käy näppärästi

Akkujen sijainti on huomaamaton

Kuten lämpöliivissä, myös rukkasissa lämmityslementit lämpenevät nopeammin, kuin ehdit sanoa sanan kissa. Parempia lämmittimiä ei pilkkijän sormille ole ja samaa mieltä olivat useat ihmiset, kun lueskelin kokemuksia facebookin puolella. Tyytyväisiä käyttäjiä on minun lisäkseni paljon.

Juhalla oli testissä eri malliset käsineet ja niissä on myös samat loistavat lämmitysominaisuudet, kuin yllä mainituissa tuotteissa. Kuitenkin jos mietitään nyt pilkkimistä, jossa hanskoja käytetään aina välillä vähän aikaa lämmittelyyn, rukkasmalli on mielestäni siihen käyttötarkoitukseen parempi. Edelleen jaksan hämmästellä lämmityselementtien tehoa, sillä montaa minuuttia ei tarvitse sormiaan kuumissa rukkasissa pitää, kun haluaa jo riisua rukkaset pois tai ainakin pienentää tehoa.

Myös Kiruna lämpökäsineissä on nahkainen kämmenpuoli

Käsinemalli soveltuu paremmin aktiivisemmin liikkuvalle ja käsillään töitä tekevälle. Esimerkiksi kotona lumitöissä käsinemalli on huomattavasti parempi, kuin rukkasmalli. Rakennuksella pakkasessa töitä tekevälle rakennusmiehelle käsineet sopivat kuin nakutettu.

Voin vilpittömästi suositella Nevercoldin lämpötuotteita kaikille pakkasessa oleskeleville. Nevercoldin tuotteisiin voi tutustua heidän nettisivuillaan http://www.nevercold.net
Nevercold löytyy myös facebookista.

Kevät tulee

Kylläpä oli ihana päivä tänään! Aurinko porotti koko päivän lähes pilvettömältä taivaalta ja vaikka pakkasmittari näytti aamulla -15C, ei jäällä ollut mitään hätää, sillä tuulta ei ollut nimeksikään. Aurinko alkaa myös pikkuhiljaa lämmittämään, mutta kunhan ei vielä alkaisi jäitä sulattamaan.

Tänään oli näin täydellistä

Meillä oli kelkkaremppaa viime viikolla, joten kelkkakalastelut piti unohtaa. Käytiin tiistaina ihan jalkapelissä lyhyt reissu eräällä järvellä, mutta ei siitä sen enempää :) Rivien välistä voinee lukea lopputuloksen.

Huomasitteko, että ulkona satoi pikkuisen lunta? Täällä Kuopiossa lunta tuli ihan älyttömästi ja jäällä liikkuminen on nyt tuskaista. Ei varmaan pitäisi valittaa, kun ainakin toistaiseksi kelkalla pääsee pidemmät siirtymät ihan kivasti, mutta avannolta toiselle käveleminen on pieni maraton. Jos haluaa kairata itselleen reiän, ensin pitää kaivaa kuoppa, sillä lunta on useampi kymmenen senttiä.

Ei voinut kulkea ilman aurinkolaseja, kun valkoinen lumi sokaisi :)

Lunta melkein puoleen kinttuun =)

Kelkka on nyt siis kunnossa, ainakin toistaiseksi *kop kop*. Käytiin perjantaina koeajolla Kallavedellä ja uusien laakereiden myötä Lynkkis kulki taas mukavasti. Lumitilanteen vaikutus ajoon oli hieman arvoitus, sillä meillä on kelkan päällä aika paljon painoa. Pelotti, että uppoaako kelkka syvälle lumeen ja jääkö jopa jumiin. Lumi on nyt kevyttä, joten kelkka kulki ongelmitta. Ensi viikolle näytti kuitenkin jo nollakeliä, joten loskaisella säällä (ja jäällä) saattaa joutua jättämään Lynkkiksen pihaan.

Musta piste tuolla kaukana on Lynkkis

Kaikki ovat valittaneet kalattomuutta ja tuo satanut lumimäärä ei varmastikaan parantanut tilannetta. Onko teidän viime viikkojen saaliit olleet hyviä vai huonoja?

Testasin perjantaina uutta Kalarosvoa, jonka Tommi teki toiveväreissä. Ensiuitolla rosvo napsi muutamia ahvenia, joista pari oli mukaan otettavaa. Kyllä osui värit kohdilleen!

Ahvenet kelpuuttivat ensi silmäyksellä

Keltamahainen Kalarosvo pystypyrstöllä

Huippuväri Kallavedelle

Perjantain kalareissu oli lyhyt ja kokeiltiin vain yksi paikka. Vaikka pakkasta ei ollut kuin reilu kymmenen astetta, kova viima meinasi jäädyttää minut. Lauantaiksi tuuli vaan koveni, joten päätettiin skipata kalareissu kokonaan.

Tänään kalat olivat taas passiivisia, ehkä. En osaa ihan varmaksi sanoa, sillä en nähnyt eväkkäitä ollenkaan. Kai ne ovat voineet syömäpäälläkin olla, mutta ainakaan minun avannoilla ei nälkäisiä raitapaitoja näkynyt. Emme löytäneet kaloja mistään, vaikka kartoitimme muutaman eri paikan reikäjuustoksi. Harvoin luotain piirtää niin tyhjää, kuin tänään. Ei ollut vitosessa, ei ollut kympissä. Ja täsmärosvoon en saanut hipuakaan, vaikka perjantaina se vielä toimi hyvin. Mitä ihmettä teidän päässänne liikkuu kalat rakkaat?

Tasuria sai uitella ihan rauhassa

Päivän reissu ei ollut ihan mp, sillä sain yhden parisatasen ahvenen, mutta ei se paljon mieltä lämmittänyt. Mielessä pyörii Hirviselkä ja haluaisin mennä testaamaan sen ensi viikolla. Viimeksi matka Hirviselälle katkesi Lynkkiksen tempaukseen.

Lähes kalaton päivä, mutta arvatkaa valitinko? En tietenkään, vaan nautin maisemista :)

Ensi viikolla tulee nollakelit ja mitä jos me jäädäänkin kiinni loskaan keskelle Kallavettä? Ja jos nyt kävisikin niin hyvin, että päästäisiin perille saakka, söisikö kala sielläkään? Matkaa sinne on kuitenkin reippaasti yli 10km, joten ei sinne ihan huvikseen viitsisi lähteä. Tai oikeastaan kyllä viitsii, ei se päämäärä, vaan matka. Varsinkin jos mennään kelkalla ja minä saan ajaa ;)

Ihana mökkiloma Taivalkoskella

Yhteistyössä Huvila Lehto/Markus Schroderus

Sain yhteistyöehdotuksen Huvila Lehdon omistajalta ja hän kysyi haluaisimmeko viettää perheloman heidän mökillään Taivalkoskella. Tarjous kuulosti houkuttelevalta ja vielä kun mökki sijaitsi kalaisan järven rannalla, emme voineet kieltäytyä.

Sovimme ajankohdaksi helmikuun puolen välin. Meillähän on kissoja ja lomalle lähteminen on aina aikamoista säätämistä, ehkä juuri siksi tulee lomailtua melko vähän. Huvila Lehdossa lemmikkieläimet ovat sallittuja, joten lomalle voi lähteä ihan koko poppoolla, eikä lemmikkivahdeista tarvitse huolehtia loman aikana.

1930-luvulla rakennettu Lehto

Pihapiirissä on kesäisin käytössä oleva aitta ja koirille löytyy tarha

Mökki sijatsee Tyräjärven rannalla ja sieltä saadut suuret ahvenet houkuttivat kovasti. Tutkimme etukäteen järven syvyyskäyriä ja suunnittelimme kalastettavat paikat. Mökin varustukseen kuuluu uudehko Lynxin moottorikelkka, jonka voi vuokrata pienestä lisämaksusta. Kyllä kalapaikkojen kiertäminen helpottui todella paljon kelkan ansiosta. Ehdimme kiertää lähes koko järven kolmen päivän aikana ja kalastimme useita eri syvyyksiä.

Mökki on aivan järven rannassa, joten kelkalla pääsi pihasta suoraan jäälle

Lynxin nelitahti oli tosi pieniruokainen

Kalastamme harvoin järvillä, joiden keskisyvyys on niin vähän. Järven syvin kohta oli 15,5 metriä ja koska meillä ei ollut mitään hajua kalojen mahdollisista olinpaikoista, kalastimme kaksi ensimmäistä päivää aivan liian syvässä.

Mukavaa hommaa

Kuvakaappaus: Karttaselain

Järven yleisimpiin kaloihin kuuluvat hauki, ahven ja kuha, ja koska meidän suosikkikala on ahven, raitapaidat olivat tällä kertaa kohdekalana. Kiertelimme ensimmäisinä päivinä 5-7 metrin vesiä ja pieniä ahvenia kyllä näkyi luotaimessa silloin tällöin, mutta mitään isompaa emme nähneet. Missä ihmeessä ne isot kilon ahvenet ovat?

Ensimmäinen ahven Tyräjärvestä, vielä on kiloon matkaa noin kilo ;)

Tyräjärven maisemaa

Meillä oli oma ahkio mukana, mutta kelkkaan löytyy reki myös mökiltä

Toisen pilkkipäivän jälkeen juttelin paikallisen kanssa ja hän kertoi saaneensa hyvän kalansaaliin edellisenä päivänä. Ajattelin omien kokemusten perusteella hänen löytäneen suuren määrän pientä ahventa, mutta ei, pienet hän oli laittanut takaisin. Saalis koostui puolen kilon ahvenista. Leukani loksahti auki ja lähestyin miestä karttasovelluksen kanssa :)

En yleensä utele muiden kalapaikkoja, mutta nyt tein poikkeuksen. Meillä oli vielä yksi kalapäivä jäljellä ja mielelläni olisin edes yhden isomman ahvenen järvestä nostanut. Tämä paikallinen mies näytti kartasta kalapaikkoja mitään salaamatta. Kertoi vielä ottipelitkin. Mehän olimme onkineet tasapainopilkeillä kaksi päivää ja nyt selvisi, että kultamorri on ahventen herkkua Tyräjärvessä. Ja mitä isompaa ahventa tavoittelee, sitä matalammasta täytyy pilkkiä. Ne puolikiloiset olivat kuulemma tulleet kahden metrin vedestä.

Onneksi meillä sattui olemaan toukkia mukana, kaikkea on yritettävä. Viimeisenä pilkkipäivänä etsin pölyttyneestä morrirasiastani kultaista morria. Harvoin tulee niitä uiteltua. Silmiin pisti Kuusamon kirppu. Ehkä tämä on enne, kun ollaan Kuusamon vieressä. En ollut varautunut morrihommiin ja sen huomasi myös ongesta, sillä pilkin 0.35mm siimalla :)

Kyllä kelpaa lähteä kalaan

Ehkä olisi pitänyt kysellä kokemuksia Tyräjärvestä vaikka facebookissa ennen lomaa. Emme olleet varautuneet morrittelemaan, mutta niinhän se menee, että järvellä järven tavalla. Kallavedestä en varmaan koskaan menisi kalastamaan kilon ahvenia kahdesta metristä, mutta matalammilla järvillä asia on eri. Tasapainot eivät oikein toimineet Tyräjärvellä ja sitä paitsi niiden käyttäminen oli hankalaa matalassa.

Viimeisenä pilkkipäivänä kalastimme 2-3 metrin vedessä. Morrilla tottakai saa aina kaloja ja pientä ahventa olisi tullut paljon, jos olisi halunnut. Etsimme kuitenkin isompia ahvenia, mutta ehkä se iso ei ollut syönnillään, kun niitä ei näkynyt edes luotaimessa.

Kolmas pilkkipäivä valkeni näin nättinä

Viimeisenä pilkkipäivänä keli oli loistava

Yksi iso ahven saattoi olla kiinni, ehkä sekin oli enne, kun uittelin Kuusamon hopeista Räsäsen helmeä, jossa oli kolmihaarassa toukkia ja kiisken pyrstö. Sain kovan tärpin ja säikähdin, kun luotainkaan ei ollut piirtänyt mitään. Keila on sen verran kapea kahden metrin syvyydessä, että sivulta nopeasti tuleva ahven ei siinä välttämättä ehdi näkyä. Nostin siiman äkkiä ylös, mutta koukussa ei ollut ketään. Samalla koukku sotkeentui siimaan ja aloin selvittämään sitä. Mietin mielessäni, että mikä ihme se oli. Tempaisu oli tosi kova ja paikka oli ison ahvenen paikka, joka oli pommitettu täyteen avantoja. Olinko kuvitellut koko tärpin? Ehkä.

Aloin laskemaan Räsästä takaisin avantoon ja näin luotaimesta, kun aivan kalan näköinen viiva laskeutui avannon alta pohjaan. Luotain piirsi juuri samanlaisen viivan, kun silloin, kun kalan vapauttaa ja se ui pohjaan. Viiva, eli kala, pysähtyi hieman pohjan yläpuolelle ja jäi paikoilleen. Oliko se sittenkin iso ahven, joka jäi jotenkin jumiin avantoon ja irrottuaan laskeutui pohjaan?

Jäätä oli 50cm, joten eihän kalaa olisi mitenkään voinut nähdä putken alaosasta. Yritin vielä houkutella kalaa tärppäämään Räsäseen, siinä oli sentään kiisken palanenkin, joten olisi luullut maistuvan. Pian kala hävisi ja oikeastaan halusin unohtaa koko episodin. Toivottavasti se oli hauki.

Viimeinen pilkkipäivä antoi sinttien lisäksi vain yhden hieman kukkokalaa isomman ahvenen ja se kala jäi minulla reissun isoimmaksi. Mahdollisuudet olisi ollut suuriin ahveniin, mutta tällä kertaa oli väärät välineet. Ensi kerralla osaan varautua matalaan järveen vähän paremmin ja ohuemmilla siimoilla :)

Tällä kertaa tämä oli parasta, mitä Tyräjärvi minulle antoi :)

Vaikka mökkiloman päällimmäinen tarkoitus oli kalastaa, eivät huonot saaliit huonontaneet loman fiilistä millään tavalla. On aina mukavaa käydä uusilla vesillä ja kalastaa erilaisissa ympäristöissä. Nähdä se, että kaloilla on eri ravinto eri paikoissa ja parhaimman saaliin saa, kun perehtyy järven ravintokaloihin ja pohjan muotoihin. Ja tietysti kannattaa myös tutustua paikallisiin kalastajiin ja kysyä vinkkejä heiltä ;)

Lehto on 1930-luvulla rakennetusta hirsipirtistä laajennettu huvila. Taloa on remontoitu vuosien saatossa ja sieltä löytyy kaikki tarpeellinen kodinkoneista lähtien vaikka viikon lomaan.

Tupa

Tupa

Leivinuunissa kypsyy vaikka kalakukko :)

Makuuhuone

Keittiö

Keittiö

Takkahuone

Grillimaja

Lapset tykkäsivät viilettää potkurilla pitkin järven jäätä

Keittiö on todella hyvin varusteltu. Monesti mökeissä ongelmana on astioiden vähyys. Jos jokaiselle on varattu yksi lautanen ja yksi lasi, tiskaukseen kuluu turhaa aikaa. Tai tiskatahan tuolla ei tarvitse, astianpesukone hoitaa sen. Mökissä on useampi astiasto, joten joka aterian jälkeen ei tarvitse olla astianpesukonetta pyörittämässä. Minulle tuli mieleen, että olisi melkein oltu omassa keittiössä, sillä mitään tarvikkeita ei puuttunut.

Terveellistä aamupalaa, jotta jaksaa pilkkiä koko päivän =)

Talo oli ihanan tunnelmallinen ja tykkäsin, kun siellä oli esillä vanhoja tavaroita. Talon sisällä olevan saunan puukiuas antoi ihan huippulöylyt, kyllä oli suuri ero oman kodin saunan sähkökiukaaseen verrattuna.

Näin hienojen esineiden kuuluukin olla esillä paraatipaikalla :)

Kesällä mökillä on kuulemma mahdollisuus vuokrata savusauna. Se olisi varmaan aikamoinen elämys, en ole käynyt koskaan.

Savusauna rannassa

Ihana sauna, harmi, kun ei ollut kesä :(

Kuinkahan moni on tuostakin ovesta astellut sisään löylyihin :)

Mökillä on myös palju, joka on mahdollista vuokrata lisämaksusta. Lapsilta ei varmasti tarvitse edes kysyä, mikä oli loman mukavin juttu. Lämmitimme paljun kolmena päivänä ja minäkin pääsin elämäni ensimmäistä kertaa pulahtamaan paljuun.

Pilkkipäivän jälkeen oli aika mukava istuskella lämpöisessä paljussa :)

Säät suosivat meitä erittäin mukavasti koko loman ajan. Pari ensimmäistä päivää oli pieni pakkanen ja kalastus sujui hyvin. Lähtöä edeltävänä iltana mittari näytti lähes -20C ja pakkanen kiristyi juuri sopivasti, kun kalastukset olivat ohi. Kahtena edellisenä päivänä paljusta ei voinut ihastella tähtiä, sillä pilvet olivat edessä. Viimeisenä iltana taivas oli aivan pilvetön ja oikeasti vain haukoimme henkeämme tähdenlentojen edessä. Niin kaunista!

Lapset hämmästelivät tähtien määrää ja harmittelivat, että näemmeköhän enää koskaan näin paljon tähtiä. Eihän sitä kaupungissa edes tiedä tähtien olemassa oloa, kun joka paikasta loistaa katuvalo ja pilaa näkymän. Nuorimmainen lapsista oli tyytyväinen, kun kerroimme, että kyllä Kuopiossakin näkyy tämä sama tähtitaivas, kun menee vähän syrjempään. Malttoi tyttö sitten kotiinkin lähteä ;)

Olen kuullut kalapiireissä puhuttavan Hossasta ja jos olisin asiaan perehtynyt tarkemmin, olisi selvinnyt, että mökiltä kyseiseen paikkaan olisi ollut ihan lyhyt matka. Mökki soveltuu hyvin kalastusporukoille ja kesällä nukkumapaikkoja on vielä enemmän, kun myös pihassa oleva kesäaitta on käytössä. Tyräjärvellä pilkkiville suosittelen kultamorreja mukaan ;)

Hossa-Kylmäluoman nettisivuilta (linkki) voi lukea lisää heidän tarjoamistaan aktiviteeteista, joita kalastuksen lisäksi ovat muun muassa retkeily, hiihto, lumikenkäily, maastopyöräily, melonta, metsästys, moottorikelkkailu ja sukellus.

Lueskelin mökin vieraskirjaa ja sivut olivat pullollaan iloisten lomailijoiden viestejä. Mökillä oli lomaillut metsästys- ja kalastusporukoita. Osa vieraskirjaan viestin jättäneistä oli viettänyt siellä syntymäpäiväjuhlia ja muutama perhe lomaillut muuten vain. Kesäisin Kalle Päätalon lapsuusmaisemissa Taivalkosken Kallioniemessä on avoinna kulttuurimuseo ja se oli kiinnostanut monia mökkeilijöitä. Muutama lomalainen oli käynyt retkeilemässä Hossassa ja Kylmäluomassa, ja myös lähellä sijaitseva Ruka oli houkutellut laskettelijoita majoittumaan Lehtoon. Taivalkoskelta löytyy myös paljon muita aktiviteetteja, niihin voi tutustua tarkemmin VisitTaivalkosken nettisivuilla.

Jos mökkiloma idyllisessä maalaismaisemassa kiinnostaa, niin voin lämpimästi suositella Huvila Lehtoa. Majoittuipa mökissä sitten kesällä tai talvella, aktiviteeteista ei varmasti ole pulaa. Jokaiselle löytyy jotakin ja loman tottakai voi viettää myös tekemättä yhtään mitään ;)

Mökistä löytyy lisäkuvia ja -tietoja sekä facebookista linkki että nettimökistä linkki.

Kiitos Markukselle mukavasta elämyksestä!

Kallavesi kenkkuilee

Viime viikko meni pakkasten vuoksi sisätiloissa. Perjantaina keli alkoi olla siedettävä ja vihdoin päästiin etsimään uusia kalapaikkoja Lynkkiksellä.

Kallaveden ahvenet ovat jossain lomalla, sillä niitä ei löydy oikein mistään. Olen jutellut useiden kuopiolaisten pilkkimiesten kanssa ja kaikki valittavat samaa: Kallavesi on tyhjää täynnä. Ihan turhahan se oli haaveilla paremmista kalasaaliista tuon kelkan takia, yhtä vaikeaa on kalojen löytyminen, kuin aina ennenkin.

Kelit ovat hellineet, Ahti ei

Perjantaina kierrettiin kelkalla kesäpaikkoja, mutta päivän aikana ei montaa ahventa löytynyt. Outoa, että hauetkin ovat piilossa. Ostin Vartiaisen Jarilta Kirpun kehivapoja ja perjantaina kokeilin niitä ensimmäisen kerran. Rakastuin niihin aivan välittömästi ja melkein hävettää enää edes myöntää, että olen aiemmin uitellut tasureita jollain muovirimpuloilla. Ero on kuin yöllä ja päivällä, Kirpun vavat ovat niin tunnokkaita ja kevyitä, ja tärpit tuntuvat niissä tosi hyvin. Paluuta ei ole entiseen, se on varmaa.

Kehivapa on ehdoton tasuripikintään

Vavalla saa nostettua ja laskettua tasuria nopeasti ja varsinkin jos kalat ovat oikukkaalla päällä, eli eivät itsekään tiedä söisivätkö pohjasta vai välivedestä, kehivavalla voi nopeasti kokeilla mikä on maittavin syvyys tasurille. Perjantain kaikki kalat tulivat Moilasen Pertin tasurilla, se on ollut tosi kova tasuri Kallavedelle nyt.

Lauantai-aamuna pakkasmittari näytti -18 ja hyrrrr, palelsi jo pelkkä ajatus pilkille lähdöstä, mutta lähdettiin silti. Ei meillä kummoisia odotuksia päivälle ollut ja viiteen ahveneen jäi päivän saldo. Nekin olivat sen verran pieniä, että vapautin kaikki. Pertti Moilasen tasurilla tuli taas kaikki kalat.

Moilasen Pertin tasuri ja kuore, kuin kaksi marjaa

Eilen ilmanpaine oli mukavasti laskussa ja luultiin kalan vihdoinkin aloittavan syömisen. Heh, melkein naurattaa, miten surkeasti päivä meni, minun saaliina oli yksi tärppi! Koko päivän luotain piirsi tyhjää. Ajattelin edellisten reissujen takia möyriväni pohjamudissa kalastuksen suhteen, mutta kyllä eilen kaivauduttiin vielä syvemmälle sinne mutaan. Eipä muistu edes mieleen, milloin olisi niin surkeaa kalapäivää ollut. Mutta en masentunut, sillä minulla oli Lynkkis ja sillä minä kuskailin pilkkimiehiä paikasta toiseen.

Eilen oltiin jäällä kahdeksan jälkeen

Kartoitettin paikkoja kolmeen pekkaan, ei auttanut

Kun saisi tällaisen nousun kaikuluotaimeenkin…

Sain facebookissa kommentin koskien sunnuntain kaikuluotaintekstiä ja siinä tokaistiin, että eikö tuo olisi jo sama hakea kalat kalatiskistä. Kommentoijan mielestä kaikuluotaimen avulla kalastus on kuulemma liian helppoa ja kalaa tulee senkun nostaa. Eilen oli luotain, kelkka, akkukaira ja monta kymmentä tasuria mukana, mutta niin vain onnistuin tekemään ämpee-reissun. Aina eivät edes ne varusteet auta, jos vika on pilkkijässä =D

Kevät taisi tulla

Olen haaveillut Hirviselän isoista ahvenista monta kuukautta, mutta sinne on kävellen liian hankala mennä. Nyt kun hankittiin kelkka, niin viime kesän kalapaikat ovatkin tavoitettavissa. Tänään oli tarkoitus hakea ahkiollinen isoja ahvenia Hirviselältä ja oltiin jo kahdeksan jälkeen ajamassa kohti ykköspaikkaa. Ehdimme ajaa kahdeksan kilometriä, kun yhtäkkiä kelkka vaan sammui. Kaikki pimeni ja vauhti hiljeni kuudesta kympistä nollaan sekunnissa. Mitä hittoa?

Ärsytys iski välittömästi ja silmissä lenteli dollareita, joilla oli siivet. Sinnekö meni kelkkarahat, voi Lynkkis minkä teit. Käytetyn moottoriajoneuvon ostamisessa on aina riskinsä, mutta kyllä me luottavaisin mielin tuo kelkka hankittiin. Puattisenkin kanssa on mennyt kaikki niin hyvin eikä koskaan ole matkalle jättänyt. Ja nyt kelkka hajosi heti!

Siihen sammui Lynkkis

Vika löytyi nopeasti, kun Juha huomasi yhden pyörän irronneen matosta. Mistä lie johtui, että pyörä oli kimmonnut taivaan tuuliin. Onko tarakkamies liian painava? Kello oli vasta vähän yli kahdeksan ja Hirviselkä kaukana monen kilometrin päässä. Rantaan oli liian pitkä kävelymatka ja kalaan oli kuitenkin lähdetty, joten minähän aloin kalastaa. Juha kilautti sillä välin kaverille ja sai lohdutuksen sanoja, että eiköhän kelkka meidät rantaan veisi, jos hissukseen ajettaisiin.

Katsoin kartasta, että ihan ok paikkaan kelkka sammui, oikeastaan tosi hyvään paikkaan. Olen selannut Kallaveden karttaa satoja kertoja, mutta koskaan en ollut sitä kohtaa katsonut sillä silmällä. Melkein heti löysin ahvenia ja ne nousivat iloisesti tasurille. Kalojen koko oli vain 150-200g, joten vapautin niitä sitä mukaa, kun niitä tuli. Kyllä se pitäisi vähintään 300g olla, että ahven mukaan lähtisi.

Hieman alamittainen minulle

Luotaimessa näkyi aina välillä kuoreparvi välivedessä ja silloin myös pohjasta ampaisi monta ahventa kohti parvea. Tämänkin päivän ainoa ottipeli oli Moilasen Pertin tasuri. Tasuri on prikulleen samaa kokoluokkaa ahventen ravintokalan eli kuoreen tämän hetkisen koon kanssa, aivan kuin identtiset kaksoset :)

Pohjasta nousee ahvenia välivedessä uivalle kuoreparvelle

Ahmatilla roikkui kuore ja tasuri suusta, kun nostin sen avannosta

Kerrankin oli kaloja, mutta harmittavan pieniä

Muutama mukaan otettava

Tilasin Tommilta Kallavedelle Kalarosvon pystypyrstöisen tasurin. Tasurin vatsa on keltainen, sillä se on monesti ollut toimiva väri Kallavedellä tasureissa. Kyljen ja selän väriä en voi teille kertoa, koska sieltä löytyy taas niin suuri väriskaala, että liekö Tommi laittanut perinteiseen tapaan kaikki maailman värit sinne. Ihan uskomatonta, että tasuri on niin eri värinen eri kulmista.

Kalarosvon pystypyrstö

Tänään kotimatka järveltä rantaan kesti huomattavasti normaalia kauemmin ja kaasupeukalokin stressaantui, kun joutui tekemään niin hentoja liikkeitä. Keskinopeus oli 15 km/h, joka on tietysti enemmän, kuin kävellen, mutta oli se aika puuduttavaa. Toivottavasti Lynkkis ei ota tavaksi tuollaista kiukuttelua. Nyt on sitten vähän kelkan remonttihommia edessä, jospa ensi viikolla pääsisi viimein sinne Hirviselälle asti.

Kotiin päästyä pihaan kurvasi naapurin Seppo, joka on nyt innostunut jigipäiden valmistuksesta. Hän oli muokannut kolmen viikon takaista jigipäätä eri malliseksi ja tämä muoto auttaa jigipäätä uimaan paremmin. Ja onhan se aidon kalan näköinenkin, koko ajan ollaan lähempänä tasurin ulkonäköä :)

Sepeteus-jigipää

Näille kaksikoukkuisille jigipäille on ollut paljon kysyntää ja tämä malli toimii varmasti myös kesällä venepilkissä. Ulkonäköä ja uintia saa nopeasti muokattua vaihtamalla eri värisen/muotoisen pyrstön. Jos on kiinnostusta hankkia tällainen jigipää, niitä voi tiedustella Happosen Sepolta sepedeus@dnainternet.net

Näitä kun ei ainakaan vielä kaupoista saa :)

Jigipäitä saa neljässä eri painoluokassa 15-30g välillä

Pilkkijän tärkein työkalu: kaikuluotain

Yhteistyössä OPM International Oy:n kanssa

Otsikko on hieman kärjistetty, myönnetään, mutta kyllä kaikuluotainta voisi nykyään sanoa yhdeksi pilkkijän tärkeimmistä kalastustarvikkeista. Muutama vuosi sitten tuskin monikaan olisi arvannut, kuinka suosituksi ja luonnolliseksi asiaksi kaikuluotaimet tulevat pilkkijöiden keskuudessa. Viisi vuotta sitten pidin itsekin kaikuluotaimia täysin turhakkeina pilkkihommissa, mutta nykyään ei kävisi mielessäkään lähteä pilkille ilman sitä.

Olen pilkkinyt luotaimen kanssa jo monta vuotta ja siltikin opin uusia asioita lähes joka kalareissulla. Kun olin pitänyt luotainta mukanani pilkillä pari vuotta, luulin tietäväni kalojen käyttäytymisestä paljon. Nyt naurattaa oma kapeakatseisuus, kalojen maailma ei tosiaankaan ole niin mustavalkoinen, mitä kuvittelin.

Kaikuluotaimen hyödyt

Sain viime vuoden puolella testattavaksi Lowrancen HOOK-5 yhdistelmälaitteen ja käyn tässä postauksessa läpi laitteen ominaisuuksia ja hyötyjä pilkkikäytössä. Perusominaisuudet ovat kaikilla luotaimilla kutakuinkin samat, joten näitä vinkkejä voi hyödyntää muunkin luotaimen omaavat.

Lowrance HOOK-5

Kirjoitin HOOK-5 laitteesta esittelypostauksen loppuvuodesta ja kirjoituksessa oli myös hyviä vinkkejä luotaimen käyttöön. Jos et ole juttua lukenut, pääset siihen tästä linkistä.

Kun lähden itse kalaan, katson kalapaikat kartasta valmiiksi ja tiedän suunnilleen syvyyden, jossa haluan kalastaa. Kaikuluotaimen avulla haluttujen kalapaikkojen löytyminen helpottuu, sillä syvyyden näkee heti anturin laskeuduttua avantoon. HOOK-5 laitteesta oman sijaintinsa näkee kartalla ja hyvät kalapaikat voi tallentaa suoraan plotteriin.

Plotteri auttaa kalapaikkojen löytymisessä

Avannolla harvoin näkyy heti kalaa, kun anturin laskee avantoon. Avantoa ei kannata koskaan hylätä käyttämättä viehettä järvessä, vaikka luotain piirtäisikin tyhjää. Kalat voivat olla passiivisina pohjassa ja vieheen nähtyään muuttuvat aktiivisemmiksi.

Aloitan kalastuksen aina välivedestä syvyydestä riippumatta, en siis koskaan laske viehettä heti suoraan pohjaan. Kalat saattavat nähdä vieheen jo useiden metrien päästä ja viehettä pikku hiljaa laskemalla luotaimesta voi koko ajan tarkkailla, näkyykö pinnan alla eloa. Viehe myös näkyy aina sitä laajemmalle alueelle, mitä ylempänä se on pohjasta. Senkin vuoksi viehettä kannattaa laskea mieluummin liian hitaasti, kuin nopeasti alaspäin.

Alla olevassa kuvassa ahvenparvi kiinnostui laskeutuvasta vieheestä. Kalojen keskikoko ei ollut kovin suurta ja osa kaloista oli keilan reunalla, koska ne piirtyivät luotaimeen heikompina viivoina.

Kalat voivat nousta ylhäältä laskeutuvaa viehettä kohti useita metrejä

Oikeastaan sellaiset tilanteet ovat aika harvinaisia, että pohjaan ei tulisi mitään eloa viehettä laskiessa. Kala saattaa tarkkailla viehettä pohjasta käsin, jolloin pohjaan tulee väreilyä. Jos kala lähtee nousemaan pohjasta viehettä vastaan, pohjasta irtoaa viiva, joka lähtee joko loivassa tai jyrkässä kulmassa kohti vieheen piirtämää viivaa. Luotain on todella hyvä apuväline silloin, kun kala lähenee viehettä. Ensinnäkin vastaiskuun pystyy valmistautumaan hyvin ja mikäli kala ei tärppää, sitä voi houkutella erilaisilla uitto- tai värisytysliikkeillä nappaamaan.

Kala lähtee nousemaan pohjasta

Pohja “elää”, joten pohjassa on kaloja, jotka liikkuvat

Alla olevassa kuvassa pohja on aivan tasainen, joten ainakaan liikkuvia kaloja siellä ei ole. Passiiviset, pohjassa paikallaan olevat kalat, eivät näy luotaimessa.

Pohjassa ei näy eloa

Joskus kalat kiinnostuvat mitä ihmeellisimmistä vieheen uittotyyleistä

Kalan pystyy monesti tunnistamaan jo luotaimen näytöstä sen piirtämän viivan ja käytöksen perusteella. Kuitenkaan 100% varmuutta lajista ei saa ennen kuin kala on jäällä. Välillä olen itsekin luullut nostavani haukea ja jäälle onkin tullut iso ahven. Välillä taas toisin päin :)

Mitä isompi ahven on tavoitteena, sitä tärkeämpi apuväline luotain on

Tässä näkyy tyypillinen hauen syöksy, yleensä hauki hyökkää vieheeseen niin nopeasti, että se piirtyy luotaimen näytölle lähes pystysuorana viivana

Alla olevassa kuvassa vieheestä kiinnostui vähän isompi kala, harvoin näkee luotaimen piirtävän noin paksua viivaa. Tämä kala irtosi avannon alla, joten kalan paino jäi arvoitukseksi.

Jännitysnäytelmä

CHIRP-tekniikka

Olen käyttänyt aiempina talvina normaalia kaksitaajuusperäpeilianturia, mutta tänä talvena pääsin vihdoin testaamaan pilkkianturia, joka tukee CHIRP-taajuuksia. Edellisinä vuosina käytin kaksitaajuusanturilla pilkkiessä aina matalampaa taajuutta, eli 83/200kHz anturilla valitisin aina taajuudeksi 83kHz. Tämä siksi, että luodatun alueen eli keilan halkaisija on matalalla taajuudella isompi, kuin korkealla taajuudella.

Pilkkianturi

Kuva lainattu: Lowrance Finland facebook-sivu

Tänä talvena kun aloitin pilkkimisen, kuvittelin tottakai käyttäväni keski CHIRP-taajuutta ja alkuun käytinkin. Keski CHIRPillä yksi pulssi sisältää taajuudet 80-130kHz. CHIRP-tekniikka on kuitenkin niin hirveän tarkkaa, että jouduin tiputtamaan herkkyyttä välillä aika paljonkin, sillä leveä keila keräsi niin sanotusti kaiken tiedon koko matkalta. Herkkyyden liiallinen pienentäminen taas heikentää vieheen näkymistä, joten sitäkään ei voi liiaksi tiputtaa.

Siirryin käyttämään korkeaa CHIRPiä ja keilan pienempi halkaisija ei ole ollut ongelma, sillä kalastan yleensä 5-10 metrissä. Kalan nousun tai välivedestä tulon ehtii näkemään luotaimesta hyvin. Korkealla CHIRPillä yksi pulssi sisältää taajuudet 130-210kHz.

Olen huomannut CHIRPin hyödyt ja tarkkuuden ihan konkreettisesti. Minulla on välillä tapana pomputtaa tasuria muutaman kerran pohjassa houkutukseksi, jos luotaimen näytössä ei ole kaloja. Olen tehnyt sitä myös aiempina talvina ja tasurin matkaa ihan pohjaan asti ei ole pystynyt näkemään luotaimesta. Samoin, kun viehettä on kelannut pohjasta ylöspäin, viehe on saattanut näkyä luotaimessa vasta ollessaan jo useamman kymmenen senttiä pohjan yläpuolella.

Nyt CHIRPiä käyttäessä tasurin matkan pohjaan näkee tosi hyvin. Myös pohjasta nousevan tasurin voi erottaa jo 10cm pohjan yläpuolella. CHIRP on siis todella tarkka ja erottelee kalatkin hyvin jo pienen matkan päässä pohjasta.

Kaikuluotaimen asetukset

Mielestäni luotaimen käyttöön ei ole olemassa mitään normiasetuksia, sillä luotaimet, käyttäjät ja käyttötarkoitukset ovat erilaisia. Joku pilkkii morreilla, toinen isoilla tasureilla. Jollekin normaali pilkkisyvyys on kolme metriä, isojen tasurien uittaja taas saattaa kalastaa 15 metrissä. Oman luotaimen säätöjen opetteluun ei mene kauan ja se on suositeltavaa kaikille, sillä silloin luotaimesta saa parhaimman hyödyn irti. Säätöjä voi muutella aina kesken pilkkimisen, jos välineet tai syvyydet muuttuvat.

Omat asetukset

  • Syvyysalueen säätö aina manuaalisesti, sillä jos se on automaattisena, anturi saattaa erehtyä luulemaan esim. kalaparvea pohjaksi ja syvyys alkaa heittelemään
  • Herkkyys syvyydestä ja vieheen koosta riippuen 55-70%
  • Värilinja 72%
  • Pintahäiriön poisto korkea
  • Häiriön poisto korkea
  • Signaalin lähetysnopeus nopein
  • Taajuus korkea CHIRP
  • Näytön oikeassa reunassa näkyvä reaalisignaali aina päällä, se helpottaa lähestyvän kalan havaitsemista

Syvyysalueen valinta manuaalisesti

Säätövalikosta voi säätää mm. herkkyyttä

Herkkyys 55-70%, muut säädöt aina samat

Kuvan vierintänopeus näytössä nopeimmalla

Taajuus korkea CHIRP

Luotaimen lisävalinnoista löytyy mm. reaalisignaalin säätö

Hyväksi havaitut vinkit

Virransäästötila

Päivän aikana avantoa tulee vaihdettua usein. Luotaimen sammuttaminen ja käynnistäminen on hidasta ja vie kallista pilkkiaikaa. Laitteen saa laitettua nopeasti virransäästötilaan painamalla näppäinyhdistelmää: virtanäppäin-enter. Toimenpide vie vaan sekunnin tai kaksi, mutta helpottaa luotaimen käyttöä huomattavasti.

Virransäästötila: virtanäppäin+enter

Zoomin käyttö

Syvemmässä kalastettaessa vieheen seuraaminen on paljon helpompaa, jos käyttää zoom-toimintoa. Jos kalastaa eri kokoisilla vieheillä, niin herkkyyttä ei välttämättä tarvitse säädellä vieheiden vaihdon välissä, vaan pienempiä vieheitä käytettäessä näytön voi zoomata kaksin- tai nelinkertaiseksi, jolloin pienempikin viehe näkyy hyvin.

Zoom-näppäimet ovat käden ulottuvilla

Zoom-toimintoa käytettäessä kannattaa muistaa tarkkailla välillä myös koko näkymää, sillä joskus vieheen yläpuolellekin saattaa ilmestyä kala. Alla olevassa kuvassa kalastin pohjan tuntumassa noin 11 metrissä, kun huomasin välivedessä uivan kalan ilmestyvän noin kahdeksaan metriin. Nostin vieheen äkkiä kalan yläpuolelle, jolloin kala kiinnostui siitä ja tärppäsi. Valitettavasti kala myös irtosi, kuten luotaimen näytöstä näkyy.

Kalat eivät tule aina pohjasta

Korkea CHIRP

Vaikka korkealla taajuudella pilkittäessä luodattu alue eli keila onkin kapeampi, kuin matalammalla taajudella, olen oppinut lukemaan luotainta ja kalojen sijaintia korkealla CHIRPillä paremmin. Leveällä keilalla luodattu alue on suuri ja jos pilkitään esimerkiksi 10 metrissä, keilan halkaisija on noin 10 metriä. Sen kokoiselle alueelle mahtuu paljon kalaa ja jokainen niistä myös näkyy luotaimessa. Kalojen sijainnin hahmottaminen on hankalaa, sillä kalat saattavat olla useiden metrien päässä vieheestä.

Kun pilkkii korkealla CHIRPillä, luotaimessa näkyvien kalojen sijainti on helpompi määrittää. Kymmenen metrin syvyydessä keilan halkaisija on noin viisi metriä, joten vieheen alla näkyvä kala ei voi olla kovin kaukana. Jos avannolla näkyy kaloja, mutta ne eivät tärppää, alueen kartoittaminen uusien avantojen avulla on helpompaa, kun voi päätellä minkä pituisten välimatkojen päässä kalaa on ympärillä.

Akku

Akun kesto on yllättävän hyvä, vaikka kyseessä on viiden tuuman näytön omaava yhdistelmälaite. Lataan laitteen mukana tulleen 7Ah akun yleensä joka pilkkireissun jälkeen, mutta välillä lataus on unohtunut. Muutaman kerran olen käyttänyt laitetta pari pitkää pilkkipäivää yhdellä latauksella, eikä akku ole loppunut, vaikka näytön kirkkauskin on ollut täysillä. HOOK-5 ei siis ole mikään virtasyöppö ja vaikka siinä on viiden tuuman näyttö, mukana ei tarvitse kantaa montaa akkua. Akun kestoa voi vielä pidentää pienentämällä näytön kirkkautta.

Lowrancen HOOK-sarjasta on saatavilla myös pienempiä kaikuluotaimia pilkkikäyttöön, laitteisiin voi tutustua OPM:n verkkosivuilla tai Lowrancen laitteita jälleenmyyvissä liikkeissä.

OPM International Oy www-sivu
OPM International Facebook
Lowrance Finland Facebook 

Kuva lainattu: www.opm.fi

Lynx tuli taloon

Niinhän siinä kävi, että kelkkakuume selätti minut ja vastoin minun kaikkia periaatteitani, moottorikelkka napottaa nyt autotallissa. En ole koskaan halunnut moottorikelkkaa, sillä minun mielestä se vie jonkun kipinän pilkkimisestä pois. Olen ajatellut, että kalat ovat paljon enemmän ansaittuja, kun niiden eteen on kävelty jalat hapoilla umpihangessa.

Mikä lie minuun iski Puruvedellä, mutta kun pääsin moottorikelkan ohjaksiin ensimmäisen kerran ja tajusin, miten helppo päivän aikana on kiertää monta potentiaalista paikkaa, halusin oman kelkan ja piste. Me ollaan koluttu viime vuosien aikana Kallavettä ja Kuopion ympäristön järviä ihan hirveästi ja paljon on kierretty myös samoja paikkoja. Koskaan ei pääse etäämmälle rannasta, kun aina tulee aika ja kunto vastaan. Kolme kilometriä rannasta raskasta ahkiota vetäen ottaa jo voimille. Ja jos paikat ovat tyhjiä, tottakai sitä ajattelee, että kalat ovat kauempana selkävesillä.

Nyt sitä kalaa sitten varmaan alkaa tulemaan kilokaupalla! Vitsi vitsi, en kuvittele, että kalansaaliit tästä välttämättä paranevat yhtään. Eivät nuo järvet sen helpommiksi muutu, vaikka potentiaalisemmille paikoille nyt päästäänkin. Tottakai pilkkiaikaa tulee rutkasti lisää, kun kalapaikalle pääsee muutamassa minuutissa.

Haettiin kelkka torstaina ja matkalla tuli mieleen, että kyllähän me nyt pikaisesti tarvittaisiin myös ahkio. En tiennyt minkälainen ahkion pitäisi olla, mutta pari metriä sillä pitäisi olla pituutta, sillä siihen tulee meidän pienet kalastusahkiot kaikkine kamppeineen.

Pistin Ruotsalaisen Pasille Samfishigiin viestiä, että kuinka pitkä heidän isoin ahkionsa on. Se ei ollut tarpeeksi suuri meidän käyttöön, mutta eipä hätiä mitiä. Pasi teki soittokierroksen ja sai jotenkin ihmeellisesti hankittua meille ison ahkion jo perjantaiksi. Viikonloppu oli pelastettu, kun kävimme ahkio-ostoksilla perjantaina juuri ennen sulkemisaikaa. Todella nopeaa ja hyvää palvelua Samfishingillä taas kerran, kiitos!

Hyvin mahtuu kahden pilkkijän tavarat, mutta entäpä kalat? =)

Suojahuppu on ehdoton pöllyävän lumen takia

Eilen käytiin parituntinen Kallavedellä ja saaliina oli kukkoahven. Päästiin lähtemään järvelle vasta puolen päivän jälkeen ja lähinnä se oli kelkan testausreissu. Kokeilin ajamista ahkion kanssa ja ilman, ja ihan hyvinhän se meni. Olen koko ajan ajatellut, että siirtymät mennään kahtakolmea kymppiä, en uskalla sen kovempaa edes ajaa. Muutaman sadan metrin jälkeen mittari oli jo kuudessa kympissä eikä vauhti tuntunut missään. Tuolla vehkeellähän pääsee kalapaikoille paljon nopeammin kuin Puattisella :)

Kelkalla ajaminen oli yllättävän mukavaa :)

Eilen illalla tutkin Kallaveden karttaa ihan uusin silmin ja se oli täynnä käymisen arvoisia spotteja. Tein reittisuunnitelman täksi päiväksi ja tarkoitus oli kierrellä kesäisiä ahven- ja kuhapaikkoja. Startattiin tänään hyvissä ajoin ja ensimmäisellä kalapaikalla oltiin hetkessä. Yleensä kun pääsee ensimmäisen reiän kairaamaan, on hiestä märkä. Nyt minua melkein palelsi. Kyllä se hikikin sitten jossain vaiheessa tuli, kun nyhräsi avantoja jäähän.

Lyhyemmillä siirtymillä pikkuahkiot mahtuvat peräkkäin isoon ahkioon

Tuttava kävi perjantaina kalassa ja kertoi reissun olleen talven huonoin. Myös meidän eilinen pikareissu paljasti, että kalat ovat piilossa. Tänään ei meininki muuttunut. Kalapaikkojen ainakin piti olla hyviä, joka ikinen paikka minkä katsoin kartasta valmiiksi, oli verkotettu. Kyllä muuten on Etelä-Kallavedellä paljon verkkoja! Verkot onneksi ovat aina vähän syvemmässä, joten pilkkimäänkin päästiin.

Tyhjää

Olisi ollut kiva nostella kaloja, sillä pakkasen vuoksi taitaa tulla monen päivän tauko kalastukseen. Haaveilin jo jostain kalaruuasta, kun juuri syötiin ahvenkeitto loppuun. Oli muuten hyvää keittoa, aa että :)

Iltapäivällä aurinkokin vähän lämmitti, vaikka pakkasta oli lähes -10C

Kokeiltiin tänään 4-12 metrin syvyyksiä ja päivän saaliina oli kukkoahven. Jos en tänä keväänä saa enää muuta, kuin kukkoahvenia, myyn tuon kelkan pois. Pari huonoa kalapäivää takana ja normaalisti olo olisi turhautunut, mutta jostain syystä se kalattomuus ei tänä viikonloppuna haitannut. Ainoa huono puoli oli liian lyhyt kotimatka, ei kerennyt nautiskella maisemista ;)

Aamulla tuuli kovasti, joten virittelin pilkkipaikan tuulen suojaan kelkan taakse

Kuinkahan pitkälle kevääseen kelkalla uskaltaa jäällä liikkua? Tottakai vuodet ovat erilaisia, mutta kai nyt maaliskuun loppupuolelle uskaltaa ajaa näillä korkeuksilla? Ursuitit ja kelluntahaalarit on jo nyt päällä joka reissulla, joten kaikkeen on varauduttu. Ja sitten kun ei enää kelkalla pääse, täytyy taas ottaa nämä jalat käyttöön :)

Vihdoinkin pääsee isommille selille, mutta miksi sieltä ei löydy kalaa?

Ensi viikolla on tosi kova pakkanen eikä pilkille varmaankaan pääse. Tänään ei ollut edes kymmentä astetta ja kyllä se pakkanen puree ihan eri tavalla, kun kelkalla liikkuu. Täytyy ensi viikolla tutkiskella karttoja tarkemmin ja tehdä sotasuunnitelma lauhoja kelejä varten. Onneksi tässä on vielä pilkkikautta jäljellä, niin ehtii koluamaan uusia paikkoja =)