Muutama viikko sitten vannoin, että enää en mene pilkille, jos on kova pakkanen. Minun oli kuitenkin pakko syödä sanani, sillä Siperiasta saapunut kylmyys jämähti Suomeen ja lauhaa keliä ei ole lähiaikoina luvassa. Jos haluaa pilkkiä, se on pakko tehdä pakkasessa.

Täytyy yrittää ajatella positiivisesti. Pakkastahan voisi olla neljäkymmentä astetta, nyt sitä on vain puolet siitä. Mutta valitettavasti se positiivinen ajattelu ei lämmitä, kun istuu umpeen jäätyneellä avannolla varpaat tunnottomina.

Erään aamun pakkaslukemat

En ymmärrä miten minusta on tullut tällainen vilukissa. Tänä talvena varpaat ovat olleet jäässä tosi monella reissulla, vaikka ostin uudet Muckbootsitkin ja niiden piti olla superlämpöiset. Epäilen kyllä vian olevan minun varpaissani, en kengissä :)

Kovimmilla pakkasilla olen pukenut Nevercoldin lämmitettävän liivin ja rukkaset ja en kyllä olisi voinut olla jäällä ollenkaan ilman niitä. Onneksi joku viisas on keksinyt sellaisia tuotteita meille kylmyyttä inhoaville henkilöille :)

Pari kolme vuotta sitten Sotkanselkä oli yksi minun lempipilkkipaikoistani. Sieltä tuli kuhia ja hyvänkokoisia ahvenia. Tänä talvena olen kuullut huhuja, että Sotka olisi ollut oikukkaana ja tosi kitsaana. Mehän käväistiin siellä yksi reissu alkutalvesta ja hyi, se oli kyllä kammottava keikka, kun keli oli jäinen ja tuulinen. Ei jäänyt hyviä muistoja.

Nyt kun on kelkkakelit, niin ajateltiin, että käydäänpäs tsekkaamassa Sotkan tilanne. Jos porukka on siellä koko talven pilkkinyt tyhjää, niin ehkä he ovat kalastaneet vääriä paikkoja. Tehtiin kunnon suunnitelma Sotkan reissulle ja aikomuksena oli kierrellä tuttuja ja uusia paikkoja. Olin tosi innoissani ja aivan varma, että kalaa löytyy.

Lähdimme Puutossalmen lossilta jäälle

Heti aamusta näin luotaimessa ajoahvenparven ja ne ovat ihania tilanteita, kun kaikuluotaimen näytössä näkyy kuoreparvi ja sen alla kuoretta ajavia ahvenia. Mutta tässä tapauksessa asiassa oli pieni mutta. Tilanne meni niin, että lähdin hakemaan kelkkaa n. 150 metrin päästä ja jätin luotaimen avannolle. Palasin takaisin viiden minuutin päästä ja ihan mielenkiinnosta kelasin luotainnäkymää taaksepäin. Siellähän oli tosiaan ollut tilanne, että avannon alle oli ilmestynyt tiheä kuoreparvi ja sen alla mutkitteli ahvenia.

Tuntui, kuin olisin tarkastanut vanhaa lottolappua tämän viikon numeroista ja siinä olisi ollut kuusi ja lisänumero oikein. Niin lähellä, mutta niin kaukana. Miten voi olla niin huono tuuri, että sen muutaman minuutin aikana ajoparvi ehti käydä minun avannolla? Laskin heti tasurin avantoon ja vaikka istuin samalla avannolla vielä varmaan kaksikymmentä minuuttia, mitään ei ilmestynyt enää näyttöön.

Sain kuitenkin uutta potkua päivään siitä tapahtumasta, sillä tiesin, että ahven on syönnillään ja kunhan me ne löydetään, niin toista kertaa en tilannetta mokaa.

Sotkalla satoi ihania lumihiutaleita, tässä hienoimmat kuvattuna minun rukkasen päällä =)

Kurvailtiin Sotkanselällä rannalta toiselle ja etsittiin kalaa ahkerasti. Kaikesta etsimisestä huolimatta emme saaneet päivän aikana ensimmäistäkään kalaa! Ihan uskomatonta, Sotka tosiaan on tukossa ja voi olla, että tänä keväänä ei kovin montaa reissua tule sinne enää tehtyä. Harvoin on niin huono syönti, että me molemmat Juhan kanssa jäädään ilman kaloja. Mutta Sotka on Sotka. Tosi usein sieltä on tyhjin käsin joutunut lähtemään, mutta joku siinä silti kiehtoo. Se järvi saa nyt kuitenkin olla meiltä rauhassa jonkun aikaa.

Voi Sotka minkä taas teit…

Tämän Siperian tervehdyksen vuoksi on käyty kalassa vaan lähialueilla, sillä yli 20 asteen pakkasessa ei ihan täyttä pilkkipäivää kärsi ulkona olla. Onneksi asutaan lähellä Kallavettä ja linnuntietä rantaan on vain 150 metriä. Ollaan tehty muutama reissu Etelä-Kallavedelle ja lähdetty kelkan kanssa Pirttilahden satamasta.

Meidän Lynkkis ei ole ollut kovin innoissaan aina aamulla lähdössä ja sitä on saanut houkutella monta kertaa käynnistymään. Ja autokaan ei ole joka kerta ollut yhteistyöhaluinen. Kai nämä reilun kahdenkympin pakkaset alkavat olla siinä rajoilla, että kannattaako pilkille ylipäätään lähteä.

Vähän säälitti kiusata vanhaa Lynkkistä

Ajaminen on vähän hankalaa tällaisen kypärän kanssa

Kala ei ole ollut kovin aktiivista, mutta kyllä me muutamia ruokakaloja on saatu. Tahti on kuitenkin ollut aika hidasta, mutta toisaalta eipähän ole sormet jäätyneet kaloja nostellessa. Sain Happosen Sepolta testiin uuden prototasurin ja nimesin tasurin värin Jäämuikuksi. Tasuri on ollut viime reissuilla ylivoimainen ja jostain syystä Kallaveden kalat ovat tykänneet siitä tosi paljon. Tasuri antoi kalaa useampana päivänä ja Kallaveden ahveniksi kalojen koko oli hyvää.

Jopa melko pienet ahvenet iskivät hanakasti Sepon uuteen kevennettyyn

Sepon tasuri toimi useampana päivänä

Jäämuikku-väri on ainakin tällä hetkellä pop

Saatiin Rantamäen Manulta pieniä luomukevennettyjä testiin ja hyvin toimii Mr. Manutkin Savossa. Ensimmäinen uinti antoi vajaan puolen kilon kalan, vaikka ensin avanto vaikutti ihan tyhjältä.

Mr. Manu toimii loistavasti

Mr. Manun uusi pieni protokevennetty

Hurjaa ei kyllä syönti ole ollut siihen nähden, että montako tuntia avannoilla on taas nökötetty, mutta sentään jotain. En tiedä miten tämä pakkanen vaikuttaa kaloihin, ainakaan korkea ja tasainen ilmanpaine ei omien kokemusten mukaan ole paras kalansyöntikeli, mutta ainahan siellä joukossa on yksi tai kaksi nälkäistä kalaa.

Sain nappaistua hienon kuvan, kun lentokone lensi ohi

Isoja potteja ei meinaa Kallavedestä kuitenkaan löytyä, olisi se joskus mukava saada vaikka muutama kala per avanto. Nyt se meinaa mennä niin, että yksi kala per kymmenen avantoa. Tai voihan se reissu päättyä myös kirjaimiin M ja P, kuten eilen.

Eilen oli näin kirkasta ja oikeastaan keli on ollut ihan samanlainen koko viikon

Nätti keli, mutta älkää antako kuvan hämätä, siellä oli todella kylmä

Käytiin vielä tänään pikapisto Kallavedellä, kun lämpötila oli aamulla hetkellisesti oikein mukavissa lukemissa. -9 astetta ei tuntunut enää missään viime päivien pakkasten jälkeen ja kalastuksesta pystyi taas nauttimaan täysin rinnoin.

Tänään pakkasta oli alle kymmenen astetta

Tai ei se ihan pelkkää ruusuilla tanssimista ollut, sillä kolme sinttiä per naama päivän aikana ei kovin kummoisesti mieltä lämmittänyt. Ei niin ei, pakko se on uskoa. Kallavesi ei minulle potteja anna, ei sitten millään. Hankalaksi menee ahvenruokien valmistus, jos joutuu kaksi viikkoa käymään kalassa, että saa yhden aterian tehtyä.

Tänään ei paljon parempi keli olisi voinut olla

Antaa nyt pakkasten paukkua ja pilkkivehkeiden lomailla jonkun aikaa. Lähden uusille vesille heti, kun keli lauhtuu. Toivottavasti sieltä sitten se lottovoittokin, eli kunnon ahvenpotti, osuu kohdalle. Olisi se kerrankin mukava saada täydet seitsemän oikein Ahdin veikkauspelissä. Sitä odotellessa…

Oletteko te uskaltautuneet pilkille näillä pakkasilla ja onko kala syönyt?

Alkuviikosta on KYLMÄ! (kuvakaappaus www.ilmatieteenlaitos.fi)

Nuoret, muistakaa tämä kilpailu! Ja vanhat, jakakaa kilpailuilmoitusta eteenpäin ;)

Aika monta reissua sai tehdä, että pääsi viimein kokkaamaan ahvenista herkkuja. En meinaa edes pysyä laskuissa pilkkireissujen määrässä, kun reissut ovat toistaneet itseään. Tyhjää, tyhjää ja tyhjää.

Ollaan ajettu Pohjois-Savoa ristiin rastiin kärry perässä ja kyllä on ahvenille tullut hintaa. Siis jos ylipäätään on saatu mitään. Käytiin viikonloppuna Unnukalla ja koska se on kesällä yksi parhaista ahvenjärvistä, tottakai odotukset olivat korkealla. Se paikka oli meidän viimeinen oljenkorsi.

Unnukka on haastava pohjan muodoiltaan. Kesällä kalaa on helppoa etsiä, jos verrataan pilkkimiseen ja talvikalastukseen. Veneellä pääsee liikkumaan nopeasti ja viistokaikuluotain näyttää monta kymmentä metriä myös veneen sivuille, joten isonkin alueen kartoitus käy hetkessä.

Mutta etsipä kalaa talvella! Kyllä siinä hommassa täytyy olla Ahdin suosiossa, jos aikoo keskelle kalapaikkaa avannon tehdä. Ja viime aikoina Ahdin ja minun välit ovat olleet vähän tulehtuneet. Oikeastaan emme ole olleet edes puheväleissä ja sen pystyi kyllä päättelemään myös Unnukan kalansaaliista, sillä kotiintuomisina oli vain yksi 30cm ahven. Laskin tämän ahvenen hinnaksi 25€. Onko järkee vai ei…

Maksaisitko tästä ahvenesta 25€?

Ollaan tehty pari reissua Juurusvedelle ja molemmilla kerroilla olemme saaneet muutamia ruokakaloja. Syönti on ollut heikkoa ja luotaimen näyttökin piirtänyt tyhjää lähes koko ajan. Kaikki filekalat on kuitenkin kotiin tuotu ja nautiskeltu niistä vähäisistä, mitä Ahti on suonut.

Juuruksella saattaa nähdä horneteja =)

Juha sai kummallakin reissulla n. 700g ahvenen ja ensimmäisen ahvenen saamiseen liittyi hauska juttu. Olin katsonut Juurusveden kartasta erästä tiettyä paikkaa ja halunnut mennä siihen jo aiemminkin, mutta Juhan mielestä siinä paikassa ei ollut mitään mielenkiintoista. Kysyin jäällä, että mennäänkö kokeilemaan se uusi paikka, mutta Juha ei halunnut. Onneksi minä olin kelkan ohjaksissa, joten painoin kaasua ja päätin käydä pikaisesti testaamassa sen paikan ?

Päästiin kalapaikalle ja aloin heti kairaamaan itselleni reikiä. Juhaa ei se ”huono” paikka kiinnostanut, vaan hän istahti kelkan päälle ja aikoi syödä eväitä sillä aikaa, kun minä kartoitin paikkaa. Juha kuitenkin teki itselleen yhden avannon kelkan viereen ja pisti Kalarosvon ykköstykin väliveteen odottamaan.

Eipä aikaakaan, kun jäällä lötkötti iso ahven. Juhan eväiden syönnin lomassa pohjasta oli lähtenyt määrätietoinen viiva kohti tasuria ja johan oli ukko pompannut aika nopeasti kelkan päältä pois. Niin nopeasti, että kurkkuvoileivät lentelivät pitkin jäätä ? Sen jälkeen Juhakin alkoi luottamaan siihen kalapaikkaan. Sain itsekin pari kalaa kyseisestä paikasta ja se on varmasti potentiaalinen alue kokeilla useamminkin.

Näitä nousuja kun näkyisi luotaimessa useammin

Luotaimen viiva paljastui 390g ahveneksi

Myös minulle sattui hauska juttu Juuruksella, sillä sain kalan ilman viehettä! Eipä ole koskaan ennen käynyt niin. Uittelin jigiä avannossa ja näin, kun pohjasta lähti kala kohti. Kala tärppäsi ja aloin nostamaan kalaa ylös. Harmittavasti jigipään koukku tarttui jään alareunaan ja näin, kun ahven irtosi. Voi ei, sinne meni hyvä filekala. Vai menikö? No ei mennyt!

Kala lähti uimaan ylöspäin ihan hurjana ja tuli pintaan. Kala sätki hirveästi ja oli jo puoliksi kuivalla maalla. Eipä minulle jäänyt siinä muuta tehtävää, kuin ottaa kala käteen ja sanoa kiitos. Se ahven tuli ehkä jopa vähän liian helposti ?

Juuruksen päivän saalis kahteen pekkaan, ei se määrä vaan laatu ;)

Ruokakaloja löytyi myös toiselta savolaiselta järveltä, jonne teimme kaksi reissua. Saatiin Rantamäen Manulta uusia protoja kevennetyistä tasureista testiin ja hyvin ne uivat sekä toimivat. Ihastuin muikkuväriin heti, sillä se on niin erikoinen ja siinä on helmiäisen sinistä mahassa. Nimesin tasurin Manun luxusmuikuksi.

Manun luxusmuikku

Hyvin toimii

Luxusmuikku antoi hyviä kaloja heti ensimmäisellä uinnillaan

Kalat ovat pikkuhiljaa aktivoituneet syömään, vaikka ei kalan tulo vielä hurjaa ole. Jos päivän päätteeksi yhteisessä potissa on kymmenen filekalaa, ei se tee tuntia kohti edes puolikasta kalaa. Mutta vaikka päivän aikana saisi vaan yhden kalan, sekin on parempi kuin aivan tyhjä reissu.

Panuccin salakannahkainen kevennetty maistui myös ahvenille

Manun 10cm kevennetty proto antoi Juhalle 530g ahvenen

Reissuille on mahtunut ihmeellisiä sattumuksia ja olihan siellä vielä yksi erikoinen tapahtuma, sain nimittäin kaksi kalaa yhtä aikaa. Uittelin Mr. Manun pientä karvapyrstöä ja yhtäkkiä pohjassa pölähti. Kaikki kalat kiinnostuivat tasurista yhtä aikaa. Sain tosi hyvän tärpin ja olin varma, että siiman päässä on kilon ahven. Viimeinkö koittaa päivä, jolloin kilo ylittyy toistamiseen?

Lapoin siimaa jäälle minkä kerkesin. Älä nyt vaan karkaa.. Ja eihän se karannut, mutta ei se myöskään ollut kilon ahven. Kaksi ahventa yhdellä iskulla. Aika erikoista ja myös ikimuistoista, vaikka jäihän se vähän kaivelemaan, kun kilon köllikkä jäi saamatta.

Harvoin tulee kaksi kalaa yhdellä nostolla =)

Kala oli selkeästi aktivoitunut syömään ja ajoparvet liikkuivat nopeasti. Myös kuoreparvia näkyi vähän väliä avannoilla ja ahvenet olivat varmasti niiden perässä. Harmi, kun ahvenparvi liikkuu niin nopeasti. Jos luotaimen näyttöön sai muutaman tasurille nousevan kalaviivan, tilanne oli ohi muutamassa minuutissa. Parven perässä on mahdotonta pysyä, en tiedä olisiko järkevintä vain istua ja odottaa yhdellä avannolla, kun ei parven perässä juokseminen kovin tehokasta ole ollut.

Kuoreparvia liikkui lähes jokaisella avannolla

On se kyllä ihana tunne, kun ruokakaloja on tullut useammalla reissulla ja on saanut kokkailla ahvenruokia. Aika monta viikkoa näitä saaliita on saanut odottaakin, jospa tämä pilkkiahvensesonki tästä käynnistyisi kunnolla ja ahvenruuilla pääsisi herkuttelemaan joka viikko.

Erään päivän yhteinen potti

Tasurihurjien talvitreffeillä yksi meidän mökkiläinen kertoi huippuhyvän reseptin ahvenen valmistukseen. Ahvenfile kääritään pekoniin ja file sivellään maustetulla tuorejuustolla. Sitten vain rullalle, cocktailtikulla rulla kiinni ja pannun kautta ääntä kohti. Nämä ovat niin herkullisia, voin suositella, kiitos vielä Jarille vinkistä!

Pekoniin käärityt ahvenfileet tuorejuustotäytteellä

Tämä kasa hävisi aika nopeasti :)

Sain testattavaksi 13 Fishingin uutuusjigejä, jotka ovat tosi mielenkiintoisen näköisiä. Jigivalikoimasta löytyy jos jonkinnäköistä ötökkää ja näitä tulee varmasti kokeiltua myös kesäkalastuksessa ul-vehkeillä. Jigit ovat sen verran pieniä, että niitä voi kokeilla vaikka morrissa kärpäsentoukan tilalla, jos ei halua toukkia käyttää.

Houkuttelevan näköisiä uutuuksia

Jigit voi laittaa vaikka Siekin ahvensiepparin perään, koko on hyvä nirsommallekin ahvenelle

Hyrrr, Kuopiossa on kylmä. Onneksi loppuviikosta jo lauhtuu jonkun verran. Ollaan käyty muutaman kerran pilkillä ja joka kerta pakkasta on ollut vähintään -15C. Ja siihen kun lisää pienen tuulenvireen, niin kyllä on nenänpää ollut punaisena.

Nyt tuntuu taas vahvasti siltä, että Ahdilla on jotain minua vastaan. Minun kalareissut ovat menneet niin huonosti, että ihan hävettää. En ymmärrä miten onnistun aina tekemään avannot juuri niille paikoille, missä ei ole kalan kalaa. Ja onnistun siinä vielä kymmeniä kertoja päivän aikana.

Onneksi Prismasta saa kalaa, jos ei omat reissut tuota tulosta. Paistetut muikut <3

Meidän perheessä on Hannu Hanhi ja Aku Ankka, toisen ei tarvitse tehdä kuin maksimissaan neljä reikää, niin jo paukkuu kiloiset. Toinen tekee muutaman kymmenen reikää ja lopulta kairaa kiveen. Jep, olo on kuin Akulla.

Käytiin viime viikolla talven ensimmäisen kerran Etelä-Kallavedellä. Lähdimme Pirttilahdesta kelkalla ja vaikka alkuun vähän pelotti jäätilanne, niin kyllä siellä uskalsi ajaa. Ja paljon siellä oli jo jälkiäkin. Jää oli kauttaaltaan kovaa, ei onneksi ollut loskakerroksia välissä.

Oltiin koko päivä yhdellä tutulla paikalla ja suunnitelma oli kartoittaa tosi iso alue ja monenlaisia syvyyksiä. Kala kuitenkin liikkui huonosti ja päivän saldona oli vain muutama ahven, joista ”isoin” 150g.

Nautiskeltiin kyllä päivästä ja kelistä täysillä, vaikka kala ei syönyt. Niin hienot maisemat ja aurinko paistoi pitkästä aikaa ihan kunnolla. Oli nättiä :) Valokuvissa näyttää siltä, että aurinko tippui jäälle, sillä ilmassa oli niin paljon sumua, että kännykän kamera meni hämilleen.

Tämä kuva ei ole avaruudesta, vaikka puitteiden puolesta voisi olla, kun minäkin näytän astronautilta =D

Olen tutustunut blogin kautta erääseen Pekkaan ja meillä on ollut suunnitelmissa tehdä yhteinen pilkkireissu tänä talvena. Viime lauantaina reissu toteutui ja sääennustekin oli luvannut oikein hyvää keliä.

Meillä oli aikomuksena olla jäällä jo auringonnousun aikaan, jos vaikka kala sattuisi syömään juuri silloin. Rannassa auton mittari näytti -20C ja autossa oli kolme aika hämmästynyttä ilmettä. Sääennustehan lupaili paljon lauhempaa keliä, mutta meteorologit näköjään muuttivat mielensä.

Kylmää oli

Rannassa en ollut varma, että halusinko kalan syövän vai en. Jos kala syö, niin sormet jäätyvät hetkessä ja jos ei syö, istun sormet lämpöisinä tyhjää luotainta tuijottaen. No sormien jäätymisen uhallakin lähdimme etsimään isoja ja nälkäisiä ahvenia.

Pekka sai aamun ensimmäisen ahvenen ja se oli reilu 300g. Itse karkuutin viereisellä avannolla yhden filekalan, kun sormet olivat niin jäässä, että en saanut siimasta mitään otetta. Onneksi minulla oli Nevercoldin akkurukkaset mukana ja karkuutuksen jälkeen pistin lämmitettävät rukkaset käsiin. Rukkaset ovat ihan ehdottomat kovalla pakkasella. Minun sormet ainakin ovat tosi kylmän arat ja -20C pakkanen koski sormiin. Pelkkä pakkanenkaan ei vielä olisi ollut niin paha, mutta 4 metriä sekunnissa puhaltanut tuuli kyllä puri joka paikkaan sormista lähtien.

MR. Manun pieni karvapyrstötasuri on huippuvehje =)

Emme löytäneet niitä hurjan nälkäisiä isoja ahvenia. Itselläni päivän saldo oli neljä ahventa, joista isoin 300g ja Juhalla täysin sama saldo. Pekka sai päivän parhaan saaliin ja aivan ansaitusti, hänellä oli kymmenkunta filekalaa ja lisäksi päivän isoin kala. Aina kun katsoin ympärilleni, niin Pekka näkyi pienenä pisteenä jossain kaukana. Hurja määrä kilometrejä ja vielä hurjempi määrä reikiä käsikairalla.

Taustalla luotaimen näytöllä näkyy kyseisen kalan nousu ja tärppi

Valokuvien ottaminen ei päivän aikana oikein onnistunut. Otan kaikki blogikuvat aina puhelimella ja näköjään pakkasella valokuvia ei voi ottaa, ainakaan iPhonella. Pidin puhelinta muutaman minuutin ”raittiissa” ulkoilmassa, kun tutkin karttaa, ja lähes täydestä akusta huolimatta puhelin sammui. Ehkä kalareissut täytyy unohtaa -20C pakkasilla. Tai ainakaan niistä ei jää mitään todistusaineistoa kuvien muodossa :)

Kaikesta huolimatta päivä oli tosi mukava, kiitos Pekalle seurasta!

Eilen pakkasta oli lähemmäs kaksikymmentä astetta, mutta kun kalaan teki mieli, niin olihan se lähdettävä. Keli oli tosi kirkas ja aurinkoinen, ja olin lähes varma, että kala ei syö. Oikeastaan se oli hyvinkin todennäköistä, jos katsottiin edellisten reissujen tuloksia. Ehkä kaloilla on paastoaika.

Auton ikkunasta katsottuna keli oli loistava, mutta heti kun päästiin jäälle, niin ei enää naurattanut. Tuuli oli paljon kovempi, kuin lauantaina ja olin taas varautunut akkurukkasilla. Vaikka vaatekerroksia oli kuusi, siltikin olin ihan jäässä. Ei voinut puhua enää kalastusnautinnosta. Ehkä tämä kovilla pakkasilla pilkkiminen on unohdettava ja odotettava lauhtumista. Sitä kai ne kalatkin odottavat, ennen kuin alkavat syömään.

Siellähän on ihana keli! Tai sitten ei…

Olin ehtinyt istua aamun ensimmäisellä avannolla vain hetken aikaa, kun näin ison keltaisen viivan tulevan määrätietoisesti kohti tasuria. Ihan selvä ahvenen nousu, hauki olisi tehnyt syöksyn.

Tunsin vavassa jäätävän tärpin ja huusin jotain, en edes muista mitä. Hetken aikaa kuitenkin nostin kahden kilon ahventa aivan fiiliksissä. Pian tajusin, että kala ei voi olla ahven, sillä se oli järkyttävän painava. En ole koskaan pitänyt pilkkisiiman päässä mitään niin isoa. Siima huusi sormien välissä ja avannon alareunaa vasten, ja kala spurttaili hurjana. Sain kalaa aina välillä vedettyä lähemmäs avantoa, mutta kohta taas Kalarosvoa vietiin.

Huusin Juhan apuun. Uimassa oli yksi tärkeimmistä aarteistani, kuore Kalarosvo, ja sitä en halunnut menettää. Kala kuitenkin tuntui niin isolta, että lähes jo luovutin sekä kalan että tasurin suhteen.

Juha tuli avuksi avannolle. Aika kului ja en saanut kalaa edes näytille. Käskin Juhaa etsimään nostokoukun ja onneksi olin tehnyt kaksi avantoa, niin Juha sai päivystää nostokoukun kanssa toisessa ja minä ohjailin siimaa toisessa.

Vihdoin kala saatiin avantojen alle ja olihan sillä kokoa. Vielä siinä vaiheessa emme kuitenkaan tajunneet, että kuinka paljon. Jotenkin Juha sai iskettyä nostokoukun hauen leukaan, mutta pää oli niin suuri, että kala ei kääntynyt avantoon mitenkään. Nostokoukku oikeni pilalle, ei sitä ollut näköjään tarkoitettu niin isoille kaloille.

Jännitysnäytelmän lomassa ehdin nappaista kuvan

Juha riisui haalarinsa yläosan pois ja päätti ottaa hauen liplockilla ylös. Hän laittoi viiltosuojasormikkaan käteensä ja alkoi etsiä avannon alta hauen kiduskantta. Kohta hauki oli liplockissa, mutta siinä vaiheessa tajusimme, että kuuden tuuman avanto oli aivan liian pieni. Kala ei vaan yksinkertaisesti mahtunut siihen reikään. Juha irroitti otteensa ja peli oli pelattu.

Pelkäsin edelleen tasurin puolesta. Sain kalan tuotua oman avantoni alle ja tasuri oli tosi nätisti huulessa. Ja kyllä oli muuten huulilla kokoa, ei sitä suuta olisi siihen reikään saanut mitenkään mahtumaan. Oikeastaan minun pahin pelko pilkillä on aina ollut se, että saisin siiman päähän kymppikiloisen hauen. Pelottavia kaloja ja varsinkin talvella, kun kaikki ”kommunikaatio” pilkkijän ja kalan välillä tapahtuu pienen mustan aukon kautta.

Eilen minun ja hauen kohtaaminen päättyi ehkä parhaalla mahdollisella tavalla, kun hauki irtosi tasurista, vaikka olisihan se ollut mukava tietää kuinka iso kala oli kyseessä. Todennäköisesti oma ennätyshaukeni ja ainakin suurin pilkkikala aivan varmasti. Mutta toisaalta se olisi ollut sen hauen loppu, jos me se jäälle olisi saatu. Pakkasta oli kuitenkin niin paljon ja ei kalaa olisi pienestä avannosta voinut enää takaisin tunkea.

Tasuri säilyi vahingoittumattomana, ainoastaan jigipyrstöstä puuttui pieni pala

Väsytys kesti puoli tuntia ja outoa oli se, että minulla oli hiki, mutta sormet olivat ihan jäässä. Makasimme Juhan kanssa jäällä kasvot kohti avantoja lähes koko väsytyksen ajan ja tottakai sormet paljaina. En kyllä kovin mielellään haluaisi kokea vastaavaa tapahtumaa uudestaan, ehkä sitten kesällä kun kalan saa haaviin ja vapautuskin onnistuu. Ja on lämmintä ;)

Eilisen saldo oli yksi miniahven, jonka sain rokastamalla sen selästä ? Tuntuu, että reissu reissulta saaliit muuttuvat naurettavammiksi. Ehkä ensi reissulla tasurilahna? Hannu Hanhi sai eilen pari fileahventa ja mittakuhan. Ehkä hanat aukeaa loppuviikosta…

Nuoret muistakaahan tämä kilpailu =)