Raitapaidat vauhdissa

Ihan huikea viikonloppu takana, sillä lempikalani ahven oli aktivoitunut ja hyvin nälkäinen =) Löydettiin kahdelta eri järveltä syövää ahventa, vaikka vielä viikko sitten tilanne näytti epätoivoiselta. Tiesin kuitenkin, että syksyinen ahvenen jigauksen kulta-aika oli tulossa ja tuloksista päätellen taidamme elää sitä kulta-aikaa juuri nyt ☺️

Tänä kesänä vesisateet ovat osanneet kiertää viikonloput melko hyvin ja ei taida olla kuin kaksi reissua koko kesän aikana, kun olemme jääneet sateen alle. Eli hyvin harvinaislaatuinen kesä siinä suhteessa! Ja erikoista oli myös se, että kertaakaan koko kesän aikana en tarvinnut kalareissulla pilkkihaalaria, kun taas edellisenä kesänä jouduin kalastamaan useinkin pilkkihaalari päällä.

Lauantaiaamu oli sateinen ja koska sadealue oli menossa ohi puoleen päivään mennessä, päätettiin siirtää kalaan lähtöä hieman. Hirviselällä on joitain mansikkapaikkoja, jotka kiinnostivat muutaman viikon tauon jälkeen, joten heti sateen loputtua Alutroll kaasutti kohti Hirviselkää.

Eipä aikaakaan, kun suu kääntyi hymyyn. Niin hirveästi ahvenia, että en taas muista olenko milloin viimeksi nähnyt sellaisia ahvenmattoja, vai olenko koskaan. Kalaa vaan riitti ja riitti, kun veneellä luotasi paikkoja. Tai oikeastaan me oltiin vain yhdellä kalapaikalla, koska heti ensimmäinen “patti” alkoi piirtämään niin hirveästi aktiivista kalaa. Meidän ei tarvinnut vaihtaa paikkaa koko päivänä ja koko sen viisi tuntia, mitä me kalapaikalla oltiin, ahven söi.

Ahvenmatto

Tuplatärppejä tuplatärppien perään

Kalapaikka oli iso ja selkeästi siinä oli ahvenilla ja kuhilla omat puolensa. Käytiin välillä siellä kuhien puolella ja myös kuhat olivat hyvällä purulla. Saatiin useita mittakaloja isoimpien ollessa 53cm ja tuntui ihan uskomattomalta, että viikko sitten tilanne oli se, että emme löytäneet kuin alamittakaloja. Lauantaina vapautimme kaikki kuhat, sillä haaveena oli ahvenkeitto ?

“Ahvenpuolella” kalaa tuli oikeastaan joka heitolla, mutta parin kolmen tunnin jälkeen kalat eivät olleet enää ihan niin ahneita. Jännä ilmiö, että alkuun jigit olivat jigipäätä myöten ahventen suussa ja piti pihtien kanssa irroittaa koukut, mutta iltaa kohti jigit eivät olleet enää niin syvällä.

Enää ei jigi uponnut ihan kitusiin asti, tässä vaiheessa syönti oli kestänyt reilut kaksi tuntia

Koskaan aiemmin en ole noin selkeästi huomannut syönnin hiipumista. Voihan se olla, että asia ei loppujen lopuksi edes liity syönnin hiljenemiseen, mutta joka tapauksessa mitä lähemmäs iltaa kohti mentiin, sitä vähemmän jigi enää oli kalan suussa.

Myös ahvenen vertikaalijgaus oli tehokasta ja siinä toimi sama jigi, kuin heitellessäkin

Lauantaina parhaiten toimi Lunker Cityn 7cm Swimfish värissä Arkansas Shiner, joka on kyllä ihan ykkösväri Kallavedelle. Se on toiminut joka kesä. Yksi ahven sylkäisi suustaan kuoreen ja koko täsmäsi Lunkerin jigiin ☺️

Uusi jigi ei kauan ahventen ja kuhien käsittelyssä kestänyt, kun se oli jo järsitty pilalle

Meillä oli eväänä banaaneja ja jos banaanit muka vaikuttavat kalan syöntiin heikentävästi, niin mietin vaan, että minkähänlainen saalis olisi ollut ilman banaaneja?

Tästä lähtien aina evääksi banaaneja =)

Otettiin vaan isoimmat ahvenet mukaan

Päivä oli ihan huippu ja olin tosi iloinen, että löydettiin ruokakalat. Ahvenilla oli mahassa kuoretta ja selkeästi niillä oli/on syöntipiikki päällä. Yhden ahvenen mahasta löytyi seitsemän kuoretta!

Kotia kohti

Sunnuntaiaamuna kalapaikka oli vähän auki ja pähkäiltiin Unnukan ja Suvasveden välillä, mutta koska lauantaina saatiin niin hyvät ruokakalat ja Unnukalta taas emme ole koskaan löytäneet puolta kiloa suurempia ahvenia, päätettiin lähteä kalaan Suvakselle ”kaikki tai ei mitään”-teemalla. Suvasvesi voisi antaa jopa ennätysahvenen palasten loksahtaessa kohdilleen, vaikka tähän asti se onkin aina antanut meille sen ”ei mitään”.

Pakattiin banaanit eväslaukkuun ja lähdettiin matkaan ? Jos ne keltaiset pötkylät toivat hyvää onnea lauantaina, ehkä ne yllättävät meidät myös sunnuntaina.

Enonniemen kalasatama on kapean hiekkatien päässä

Oltiin rannassa puoli yhdeksältä ja onneksi keli oli pilvinen, sillä Suvas on niin kirkasvetinen. Siellä ahven on aina melko syvässä, (jos verrataan esimerkiksi Kallaveteen), ja aurinkoisella kelillä kala painuu entistä syvempään. No nyt tuo edellinen lause kuulosti siltä, että olisin muka joskus saanut Suvakselta enemmänkin kaloja. En ole. Olen siis vain kuullut huhuja, että kalat ovat siellä melko syvässä =) Mutta järveä voisi verrata Puruveteen, sielläkin ahven viihtyy syvässä.

Huippu kalakeli

Sain blogin lukijalta paikkavinkin, että minne päin kannattaisi suunnata ison ahvenen perässä. Kalapaikka oli meille ihan uutta aluetta ja koskaan ennen emme olleet siellä käyneet. Kun olin etsinyt kalaa pari tuntia, sanoin Juhalle, että en tule tänne enää ikinä =D Kyllähän minä jo aamulla tiesin, että päivästä tulee vaikea, mutta silti halusin sinne pelaamaan upporikasta tai rutiköyhää.

Juha näki parin sadan metrin päässä lokkeja, jotka hakivat pinnasta pikkukalaa. Katsoin syvyyskäyriä ja lokkien alla oli vähintään 20 metriä vettä. Paikka kiinnosti ja ajoin lokkeja kohti hiljaa miettien, että lähdenkö katsomaan olisiko siellä ahven ajolla.

Ennen kuin ehdin tekemään päätöstä, huomasin, että luotaimen näyttöön alkoi piirtymään kaaria väliveteen. Mitähän nuo ovat, aika kirkkaita ja hyvännäköisiä ”banaaneja”. Äkkiä Motorguide alas ja napista taivasankkuri päälle. Kokeillaan mikä on homman nimi!

Ja se alkoi heti, ilotulitus nimittäin! Ihan hurjia tärppejä ja karkuutuksia ja onneksi myös ylös asti tulleita ahvenia. Tulin ihan hulluksi siinä hetkessä. Päivittelin vaan koko ajan, että voiko tämä olla totta! Ahvenet olivat niin hurjalla purulla, että ei olla koskaan ennen oltu sellaisessa tilanteessa ja sitä kalaa oli ihan järkyttävästi, pohjasta pintaan 11 metriä!

Meillä oli todella hyvät ja terävät Mr. Manun jigipäät käytössä, mutta silti tosi suuri osa kaloista irtosi heti tärpin jälkeen. Jotenkin kalat imaisivat jigin suuhunsa ja sylkäisivät välittömästi sen pois, ennen kuin itse edes ehti tuntea vavassa mitään. Tosi moni vastaisku tuli siksi myöhässä. Saatiin kaikki kalat vertsulla ja ei siinä tilanteessa malttanut jigiä heittääkään, kuin pari kertaa. Kalat olivat niin tarkasti juuri veneen alla, että ehkä siksi heittämällä ei tullutkaan mitään.

Tässä kuvassa oltiin juuri saavuttu paikalle, heti kun näyttöön alkoi piirtymään kalaa niin ne myös tärppivät jigiin (huomaa onnenbanaani pulpetilla =D)

Jippii, tämä hetki oli uskomaton!

Ja vaikka kalat olivat niin hurjina, niille ei kelvannut mikään muu kuin Savage Gearin Bleak Paddle Tail sekä Real Tail. Niissä toimi kaikki kolme kokoa eli 8cm, 10cm ja 13cm. Kokeilin esimerkiksi Lunkerin ”Kallavesiväriä” ja siitä 11 metrin matosta en saanut siihen jigiin hipaisuakaan, mikä on ihan todella outoa.

Monesti olen kovassa ahvenensyönnissä saanut useammatkin jigit toimimaan, mutta ehkä ahvenet näkivät Suvaksen kirkkaassa vedessä, että feikkikalaa ei kannata syödä. Savagen salakka meni niihin kuitenkin täydestä ☺️

Muita jigejä oli turha uitella, vain nämä Savaget toimivat

Olin niin onnellinen, kun kerrankin me löydettiin oikea ajoahvenparvi ja olin myös onnellinen keulasähkömoottorista, jonka ansiosta me päästiin kalojen päälle. En voi edes kuvitella naruankkurin kanssa säätämistä tuossa syvyydessä, ei vaan olisi onnistunut. Tuuli ja aallokkokin olivat suht kovat. Eli kun kala löytyi, siinä piti toimia heti ja ankkuroitua kalojen päälle, siten saatiin pidettyä parvi meidän alla.

Minulla päivän isoin ahven oli 36cm

Vaikka tilanne oli uskomattoman ihana, kuului Suvaksen selällä myös muutama kirosana. Juha karkuutti ison ahvenen ja hänen saama 38cm ahven ei ollut läheskään niin suuri, kuin karkuutettu kala. Ja minulta karkasi myös varmasti elämäni suurin ahven. En yleensä jossittele ja kalastus on sellaista, että karkuutuksia tulee, mutta sen harvan kerran kun sattuu tuollaisen parven päälle, niin olisihan se jättiahven voinut veneessä käväistä. Se ahven oli oikeasti iso.

Päivän isoin ahven oli Juhan saama 38cm

Ahvenet söivät ihan pinnasta asti muikkua ja veneen viereltä kuului läts, läts, läts, kun pikkukalat pomppivat pinnassa. Hurja syönti kesti puoli tuntia, jonka jälkeen tilanne rauhottui. Meillä oli kymmenkunta hyvää ahventa bracketissa ja kiittelin mielessäni Erkkiä paikkavinkistä.

Bracket toimii hyvin sumppuna

Ajoparvihan voi olla missä vain ja nyt kävi hyvä tuuri, että tuon kokoisella järvellä satuin ajamaan sen parven yli. Tilanne oli varmasti yksi meidän ahvenenkalastushistorian parhaista hetkistä. Löydettiin päivän aikana vielä toinenkin ahvenparvi, mutta se oli huomattavasti pienempi ja kalojen keskikokokin oli siinä paljon pienempää.

Isolla selällä pienehkötkin aallot keikuttivat venettä kovasti

Vaikka lopputulos oli tällä kertaa tosi onnistunut, niin silti päivä oli suurimmaksi osaksi hankala ja vaikea. Päivän aikana kala söi yhteensä vain tunnin, joten seitsemän tuntia etsin kalaa tyhjää luotainta tuijottaen. Suvasvesi on tosi haastava järvi, joka varmasti koettelee kalastajia usein. Joskus se kuitenkin saattaa vähän raottaa salaisuuksiaan ja silloin kannattaa olla pelipaikoilla.

Tyhjää.

Savage Gearin jigin toimivuudelle selvisi syy illalla kaloja peratessa. Ahvenien mahasta löytyi sekä hieman yli 10cm muikkua että vähän pienempää. Ahneimmallla ahvenella oli seitsemän muikkua mahassa, joten tästä voimme vetää johtopäätöksen, että Kallaveden ja Suvaksen ahvenet ovat yhtä nälkäisiä ja ahvenen mahalaukun tilavuus on seitsemän kalaa ?

Kiitos Suvasvesi <3

Etsivä ei löydä

Ehkä vaikein viikonloppu ikinä. No olen varmaan joskus ennenkin sanonut samaa tyhjien reissujen jälkeen, mutta nyt oli oikeasti hankalaa. Ei varmaan olisi pitänyt paukutella henkseleitä ja ”valittaa”, kun Savon järvet ovat täynnä kuhaa. Heh heh, sen siitä saa ? 

Arvatkaapas montako mittakuhaa tuli viikonloppuna? Nolla! Kuhamatot olivat täysin kadonneet joka paikasta ja ainoastaan muutamia alamittaisia kaloja löytyi. Oli huvittava tilanne lauantaina, kun oltiin kalastettu kymmenen tuntia semmoisia 20-30 senttisiä kuhia ja sitten kun veneeseen nousi 40 senttinen, tuijotettiin Juhan kanssa toisiamme ihmeissämme, että mitä, onko noin isoja kuhia muka olemassa!? =D

Kahden päivän kalojen etsimisen jälkeen sitä alkoi olla jo niin epätoivoinen, että kukkokala siiman päässä sai aikaan mielettömän onnistumisen tunteen. Hyvä etten jo facebookin laittanut sintin kuvaa esille. Sitten tajusin, että ehkä kaikki eivät pidä sitä hannapartasahventa yhtä suurena saavutuksena, kuin minä itse. Töitä sen kalan eteen oli kuitenkin tehty.

Viikonloppu oli tosi tuulinen ja ei tainnut alle viiden metrin tuulia olla missään vaiheessa. Lauantai kului Pohjois-Kallavedellä ja oltiin jo vähän ennen aamukuutta satamassa. Enää ei ole järkeä lähteä aamuyöllä kalaan, sillä aurinko nousee vasta puoli kuudelta. 

Lauantaiaamuna emme vielä tienneet, miten vaikea päivä on tulossa

Kahden tunnin etsimisen jälkeen sain vihdoin ensimmäisen kalan ja se oli noin 25 senttinen kuha. Ei ole todellista. 

Päivän ensimmäinen kala, ehkä tämä vielä iloksi muuttuu…

Kului toiset kaksi tuntia ja bongasimme eräältä viiden metrin alueelta ahvenparven. Siitä alkoikin ilotulitus ja veneessä kävi ihanan paljon ahvenia. Isoin oli 32cm ja muutama muukin kriteerit täyttävä saatiin bracketiin, mutta noin tunnin jälkeen syönti hiipui. 

Tunnin ajan meillä oli tosi hauskaa =)

Olin kuitenkin toivoa täynnä siitä ahvenparvesta, sillä nyt tiesin, että minkälaisia alueita kannattaa etsiä. Etsin tunnin, etsin toisen, etsin kolmannen… Neljän tunnin jälkeen lähdettiin käymään Kelloselän puolella, jossa etsin vielä pari tuntia. Nauratti. Miten osasinkaan kierrellä niin tyhjiä paikkoja. 

Sain joltain blogin lukijalta viestin, että ”kaikuluotainkalastus on tehopyyntiä, jonka tarkoitus on tappaa kalat sukupuuttoon.” Kyllä minun kalastus on todellista tehopyyntiä ? Tai ehkä ne kalat ovatkin jo kuolleet sukupuuttoon ? No mutta vakavasti puhuen totuus on se, että kaikuluotain ei niitä kaloja sukupuuttoon tapa. Kalastaa voi myös vastuullisesti eikä kaikkia saatuja kaloja tarvitse papittaa.

Isolla selällä tuuli keikutti venettä välillä jo liikaakin, joten pyrittiin kalastamaan suojaisampia paikkoja

Etsittiin kaloja jopa Kallansiltojen alta, ei löytynyt sieltäkään =)

Keli oli harmaa lähes koko päivän

Oltiin vesillä kellon ympäri ja kotiintuomisina oli vain muutama ahven. Lauantaina ongelmana ei ollut se, että kalat olisivat olleet ronkeleita, vaan ongelma oli se, että kaloja ei yksinkertaisesti ollut missään. 

Heräsin sunnuntaiaamuun toiveikkaana siitäkin huolimatta, miten vaikea edellinen päivä oli ollut. Katsoin tuulen suunnan ja valitsin kalapaikaksi Juurusveden. Laskettiin vene tuttuun tapaan Jännevirran sillan vierestä, josta suuntasimme vanhoille hyville kalapaikoille.

Kallaveteenhän minulla on viharakkaussuhde, kun se osaa välillä olla niin vaikea ja tyhjä. Juurusvesi on perusvarma järvi, josta kalaa pitäisi kyllä löytyä, ainakin kuhia.

Juurusvesi on tummavetinen ja on aina saatu ahvenet ja kuhat sieltä alle kuudesta metristä. Koluttiin tutut ja vähän tuntemattomammatkin kalapaikat ja iltapäivällä monen tunnin etsimisen jälkeen ei ollut jälkipolville kerrottavaa. Ei löydetty mitään muuta, kuin alamittakuhia ja nekin vajaasta yhdeksästä metristä, joten mietin vaan, että mitenkähän syvässä ne ahvenet olisivat olleet.

Luulisi Juurusvedestä isompaakin löytyvän, mutta ei

Yhdessä vaiheessa yritin säätää luotaimen herkkyyksiä suuremmaksi, kun aloin jo epäilemään, että joku hämminki on vehkeissä, kun kalaa ei näy missään. Kaikki elektroniikka kuitenkin pelitti täydellisesti ja ketäs silloin voi syyttää jos laitteet ovat kunnossa, vene on kunnossa ja kalastusvälineet ovat kunnossa. No silloin katsotaan peiliin ja etsitään syyllinen sieltä. 

Kai näistä tyhjistä reissuista pitäisi ottaa opiksi ja pohdiskella jälkikäteen, että miksi kala ei syönyt ja missä kalat ylipäätään olivat, mutta kun en keksi siihen vastausta ja edelleen viikonlopun tapahtumat tuntuvat niin uskomattomilta. Miten miljardi kalaa voi kadota hetkessä? 

Tässäkin olisi normaalisti ollut kalaa…

Juurusvesi ei antanut yhtään tavoitekalaa, eli ahventa. Käytettiin viimeinen oljenkorsi ja kurvattiin Juurusvedeltä Jälälle ja käytiin tutkailemassa sitä järveä. Jälä on tosi kirkasvetinen ja aikamoinen ero on luotaimen kuvassa, kun vertaa tumma- ja kirkasvetisiä järviä keskenään. Kirkkaassa vedessä kaikki kalanäytöt piirtyivät tosi kirkkaasti ja selkeästi näyttöön.

Eihän niitä kalanäyttöjä montaa ollut ja oikeastaan suurin osa näytöistä oli kalaparvia, ehkä muikkua. Parvien alla oli kuitenkin saalistajia ja sentään kolme haukea kävi veneessä. Siinä vaiheessa oli jo ihan sama mikä laji siimaa kiristelee.

Sain Jälästä myös pari ahventa ja selkeästi olisi ollut mahdollisuus saada enemmänkin. Pientä salakkaa pomppi ihan kauheasti pinnassa ja välillä vedenpinta oikein kuohahti, kun ahvenet ajoivat salakkaparvia porukalla. Silloin kymmenet salakat pomppivat pinnassa yhtä aikaa. Ja ne pikkukalojen perässä olevat pedot tosiaankin olivat ahvenia, sillä kirkkaassa vedessä näkyi hyvin, kun pikkukala meni aivan pinnan alla ja raitapaita ajoi pientä kalaa takaa. Ihan älyttömän hienon näköisiä tilanteita, jollaisia en ole koskaan ennen nähnyt. 

Pienikin ahven voi tehdä epätoivoisen kalastajan iloiseksi

Jännevirran uusi iso silta

Sunnuntaina kalastimme kahdeksan tuntia ja kotiintuomisina oli tyhjä kylmälaukku. Kuinka surullista. Mutta toisaalta, kai tässä jaksaa vähän aikaa nälässä olla, koska kohta pitäisi alkaa se niin sanottu ahvenen kalastuksen kulta-aika! Sitä odotellessa ?

Ahvenparvia bongattu

Vaikeaa on ahvenen kalastus ollut viime aikoina, mutta nyt kun on pitkästä aikaa saanut mahan täyteen savuahvenia, niin jaksaa kirjoitella viikonlopun kuulumisia blogiin :)

Lauantaina oli tosi tuulinen keli. Tuuli oli seitsemää kahdeksaa metriä sekunnissa ja puuskissa reilusti yli kymmenen. Vaikka meidän vene onkin tosi vakaa ja leveä, ei kovassa tuulessa ja aallokossa ajaminen ja kalastaminen ole mitään herkkua. Olen pitänyt juuri tuota 7-8 metrin tuulta vielä kohtuullisena kalastukseen ja uskallan niillä tuulilla järvelle lähteä, mutta mikäli tuulet ovat kymmenen hujakoilla tai yli, keksin jotain muuta tekemistä kalareissun sijaan :)

Tuulisella kelillä valitsen järven aina tuulen suunnan mukaan ja pyrin etsimään pienehkön järven, jossa tuuli ei pääse hurjistumaan ihan hirvittäväksi. Esimerkiksi Suvasvesi olisi ihan toivoton kalastettava kovalla tuulella, kun siellä ei ole saaria ollenkaan. Sotkanselkäkin on aika paha, vaikka se ei mikään iso alue olekaan. Ihmeellisen kovasti sinne kuitenkin aina tuuli käy.

Lauantaina tuuli lounaasta ja Kotkatvesi oli juuri sopivan kokoinen järvi tuulisen päivän kalareissulle. Niinpä törötimme Jännevirran veneluiskalla heti aamusta :)

Jännevirran uusi silta valmistuu pikkuhiljaa

Viime aikoina ahvenparvien löytäminen on ollut haasteellista, mutta kuhia taas tuntuisi olevan joka paikassa. Sama kaava jatkui Kotkatvedellä. Olen mennyt monta kertaa lankaan tänä kesänä, kun kuhat ovat tekeytyneet ahveniksi. Oikeasti kuhaparvet alkavat olla isompia kuin ahvenparvet ja se jos mikä on outoa. Ennen vanhaan se oli toisinpäin.

Kuhia ne nämäkin olivat, vaikka muuta toivoin

Tänä kesänä olen keksinyt hyvän kikan kuhien tunnistamiseen, kun meillä on plotterissa Sonarchart live, eli karttakortille piirtyy koko ajan reaaliaikaisesti oikeat syvyyskäyrät veneen alta. Yleensä etsin kalaa selkäpateilta, sillä ne ovat osoittautuneet ihan tehokkaiksi kalapaikoiksi.

Kun ajan patin yli, niin patin korkein kohta on kuhien lempipaikka. En tiedä mikä niitä kuhia siinä patin laessa kiehtoo, mutta 99% patin päältä löytyneistä kaloista on ollut kuhia. Sitten taas ahvenparvet ovat löytyneet patin reunoilta eli ei niin tasaisilta alueilta, ennemminkin penkoista.

Kotkatvedeltä emme löytäneet yhtään ahventa selkäpateilta tai edes niiden penkoista, sillä kuhat olivat vallanneet ne alueet. Kuhaa oli älyttömän paljon ja ei kai tässä pitäisi valittaa, kun kalaa on sentään löytynyt, mutta kyllä tämä on alkanut vähän turhauttamaan. Savo on kuhankalastajan unelma-alue, ei täällä taida olla yhtään järveä, josta ei kuhaa löytyisi (no Virmasvesi tietysti, mutta se ei minulle ole antanut mitään muutakaan).

Eli aika vaikeaa täällä on ilman kuhasaalista jäädä, vaikka tottakai on päiviä, että kala ei vaan syö, mutta jos jigikalastaa koko kesän näillä vesillä, niin kuhan saanti on varmaa.

Kotkatveden kuha

Huomatkaa kuhan söpö töpöhäntä

Minua on kehotettu menemään matalaan etsimään ahvenia. Viikko sitten ahvenia löytyikin jo hieman ja nyt viikonloppuna Kotkatvedellä muutaman kuhapaikan jälkeen menimme kaislikon viereen nakkelemaan jigejä. Jos ahven ei ole selkäpateilla, niin turha sitä on sieltä etsiä.

Ensimmäinen heitto kaislikon reunaan antoi heti ahvenen ja katsoimme Juhan kanssa toisiamme ihmeissämme. Oliko järkeä kiertää puoli päivää kuhapaikkoja? Olisi vaan pitänyt kuunnella viisaampia ja tulla suoraan matalaan.

Ahvenia napsui joka heitolla ja ei se ahvenen koko mitään erikoista ollut, mutta suurin jigiin tarttunut raitapaita oli kuitenkin 32cm. Oli hienoa seurata, kun kala tärppäsi jigiin ihan kaislikon reunassa ja sitten kun kalan kelasi veneen vierelle, niin kalaa seurasi iso parvi muita ahvenia. Sama ilmiö kuin viikko sitten.

Shaker Baitsin pinkki Huntershad oli lauantaina eniten ahventen mieleen

On se vaan jotenkin tosi hankalaa mennä kalastamaan sokkona kaislikon viereen, kun on tottunut siihen, että luotain näyttää koko ajan kalatilanteen ympäriltä. Ehkä minä olen uusavuton, kun en meinaa osata kalastaa ilman elektroniikkaa, mutta jotenkin se vaan on mukavampi ensin bongata kalat luotaimesta ja sitten kokeilla saada ne ?

Lentokenttä oli vieressä =)

Ahvenia oli kaislikon kupeella paljon ja kun ajelin matalikon edustalla, niin välillä luotain lähes sekosi, kun veneen alla oli niin hirveästi ravintokalaa. Tai ainakin epäilen sitä pikkukalaksi, ihan todella paksu silppumatto ”lattiasta kattoon” ja eipä siinä tarvitse ahvenen muuta tehdä, kuin pitää suu auki, niin saa mahansa täyteen.

Mitähän pikkukalaa lie?

Myös kuhia oli parven alla nautiskelemassa ravinnosta

Kaislikon edusta oli juuri tuulen puolella ja koska tuuli oli koko päivän todella kova, niin ehkä se oli työntänyt pikkukalamassat matalikon edustalle ja ahvenet olivat tulleet siihen silpun perässä. Päivän aikana saatiin muutama kriteerit täyttävä ahven ja mukaan lähti myös ruokakuhia, koska vaikeaa sitä on ilmaisesta ruuasta kieltäytyäkään. Kyllä kuhaa kannattaa nyt syödä, sillä talvella kuhafileestä on ihan turha haaveilla.

Lauantain isoin kuha oli 52cm

Vene oli taivasankkurissa ja vaikka aallokko oli välillä tosi kova, niin on se MG tarkka pitämään veneen “kurissa”. On niin mukava kalastaa, kun enää ei tarvitse kirota naruankkurin ainaista “väärää kohtaa” ja veneen puolelta toiselle seilaamista.

Tässä oltiin parkissa ilman ongelmia

Lauantai-iltana aallokko ei ollut enää niin kova

Lauantaina olin Ahdin suosikki, sillä sain kaikki ruokakalat yhtä ahventa lukuunottamatta =D

Sunnuntaiksi keli tyyntyi ja sääennuste näytti ihan uskomattoman hyvää kalakeliä: puolipilvinen taivas ja tuulet vain pari metriä sekunnissa. Totuus oli kuitenkin jotain ihan muuta. Ei ollut tuulenvireestä tietoakaan ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Lämpötila oli muka vaan 20C, vaikka meillä valui hiki noroina. Ehkä ennemminkin 120C. Kyllä muuten paikat paloi ja nyt en tarkoita kalapaikkoja, terveisin punakorva ?

Halusin lähteä pitkästä aikaa tsekkaamaan Hirviselän ahvenmestat, sillä ne ovat toimineet hyvin syksyllä. Oli mielenkiintoista nähdä, onko ahventa niillä normaaleilla 6-8 metrin paikoilla selkäpattien penkoissa vai ovatko myös Hirviselän ahvenet menneet matalaan. Hirviselällä on muutama kalapaikka, joita voisi sanoa varmoiksi kalapaikoiksi. Minusta tuntuu, että niistä on tullut aina kalaa, kun on käyty niillä.

Hirviselkä here I come

Mentiin heti aamusta ensimmäiselle varmalle paikalle ja lopulta siinä vierähti neljä tuntia. Kalaa oli ?

Mitäs täältä löytyykään?

Ihania ahvenia, kylläpä oli ikävä kunnon parvia

Kerrankin patti, jota kuhat eivät olleet vallanneet, vaikka toki myös sen patin korkeimmalla kohdalla oli kuhien leiri.

Tuttu näkymä kaikilta selkäpateilta tänä kesänä: kuhamatto

Onneksi tilaa oli kuitenkin jätetty ahvenillekin ja en ole koko kesänä nähnyt niin paljoa ahvenia, mitä sunnuntaina. Tai se yksi reissu oli alkukesästä, kun laskuri nakutti muutamassa tunnissa 170 ahventa, mutta sunnuntain ahvenmäärä patilla oli varmaan samaa luokkaa. Veikkaan, että siinä oli ahventen sukukokous.

Kalojen keskikoko ei ollut taaskaan mitään järisyttävää, mutta ei täysin minikokoistakaan. Suurimmat olivat reilu 30cm ja savukalaa saatiin mukaan. Kaikki ahvenet tulivat 6-8 metristä.

Juhalla oli yhdessä vaiheessa pikkuahven jigissä kiinni ja ihmettelin, että mitä se ukko alkoi vauhkoamaan. No ahveneen oli tarrannut isompi kala kiinni ja se paljastui haueksi. Hauki ei päästänyt otetta irti vaan syöksähteli veneen vierellä ahvenpoloinen suupielessään.

Veteen tuli kunnon pyörteet, kun hauki vei siimaa

Odotin koko ajan, että milloin hauki irtoaa, sillä se ei ollut missään kiinni. Se pysyi siiman päässä ainoastaan pitämällä ahvenesta lujasti kiinni. Olen kuullut vastaavia tarinoita ennenkin, mutta koskaan en ole omin silmin sellaista nähnyt.

Hauella on ahven suupielesssä

Ihmeellisintä asiassa on se, että saatiin hauki haaviin asti ja se oli kooltaan neljän viiden kilon luokkaa. Hauki irroitti otteensa ahvenesta heti haaviin jouduttuaan ja ahven poloinen joutui aikamoiseen hullunmyllyyn viimeisinä hetkinään.

Ahvenen kylkeen tuli pahat jäljet hauen hampaista, joten siltä piti kääntää niskat nurin, mutta toisaalta taas veneen vieressä nakottanut lokki oli hyvin kiitollinen meidän ratkaisusta, kun nenän eteen tuli päivällinen kuin Manulle. Luonnon kiertokulku.

Voi raukka, mihin käsittelyyn jouduitkaan

Me nähtiin neljän tunnin aikana useampaan kertaan pintasyönti ja pieniä kaloja pomppi pinnassa, kun ahvenet ajoivat niitä takaa. Samalla lokit ja tiirat olivat kyttäämässä lähistöllä, jotta ehtivät nappaamaan pikkukalaa pinnasta.

Linnut hurjina

Mitähän pikkukala oikein oli, kun näin muutaman kerran pienen kalan linnun suussa ja veikkaisin kalojen kooksi ehkä vain 5-7cm. Kenties siksi sunnuntaina toimi tosi pienet jigit parhaiten, vaikka isompiakin jigejä tuli kokeiltua.

Jouduttiin lähtemään kotiin jo iltapäivällä, kun ihan hirvittävän kokoinen sadealue oli tulossa Kuopiota kohti. Eihän sen pitänyt sataa ja siksi sadevaatteitakaan ei ollut mukana, joten litimärkänä kalastus ei houkutellut. Keli myös muuttui hetkessä tosi kylmäksi, kun aurinko meni pilveen ja alkoi tuulemaan. Kyllä siinä hiki kuivui aika nopeasti. Syksy tuli kolmessa minuutissa.

Hurautettiin Pirttilahteen ja mentiin kotiin odottamaan sadetta, jota ei koskaan tullut. Pyh, minä sanon noille ennusteille.

Ruokakalat jalostuvat savukaloiksi, nam

Ahvenet suolaantumassa kuumassa suolavedessä

Kalaruokaa koko viikoksi

Viikko sitten valitin, kun ei ruokakaloja löytynyt. No, joskus se valittaminen näköjään kannattaa, sillä tämä viikko syödään kalaa! 

Viime viikon lopulla ukkoset piinasivat Suomea, mutta onneksi ne rauhoittuivat viikonlopun ajaksi. Meillä olisi ollut mahdollisuus kalastaa ja ”saareilla” koko viikonloppu ja jos säät olisivat sallineet, olisimme köllötelleet riippumatoissa perjantaista sunnuntaihin, toki välissä hieman myös kalastelleet. Perjantaina seurasimme sääennusteita vähän väliä ja toivoimme, että ukkosia ei olisi tullut Kuopioon asti, mutta toivo oli turha ja ukkoset ja sateet kiusasivat meitä koko perjantain.

Perjantaina ei kalastettu tästä syystä (kuvakaappaus: ilmatieteenlaitos.fi)

Meidän saarireissua oli pakko siirtää yhdellä päivällä ja onneksi lauantai vaikutti paremmalta sään suhteen. Ei se vesisade haittaisi, mutta ukkonen on pelottava, varsinkin jos se tulee pikavauhtia päälle, kun olet keskellä järven selkää kalastamassa. Mieluummin olen ukkosen kanssa ylivarovainen ja siksi netin ukkos- ja sadetutkat ovatkin tulleet tutuiksi. 

Heräsin lauantaiaamuna puoli viideltä ja ensimmäinen katsaus netin sääennusteeseen ei näyttänyt hyvältä. Ilmatieteenlaitos antoi Kuopioon joka tunnille ukkosvaroituksen, vaikka sadealueita tai ukkosrintamia ei kartalla näkynyt. Myöskään ikkunasta katsottuna keli ei näyttänyt pahalta, mutta tottakai sää on aina arvaamaton, muutoksia voi tulla nopeasti.

Valmistauduttiin pikkuhiljaa reissuun ja pakkailtiin kamppeita ja eväitä. Tunnit kuluivat ja myös ennusteet muuttuivat koko ajan parempaan suuntaan. Ehkäpä sitä uskaltaa lähteä ja pääseehän sieltä järveltä aina pois, saareen ei kannata mennä yöksi, jos raju ukkonen tulee päälle. 

Lähdettiin kotoa yhdeksän maissa ja suunnattiin Sotkanniemeen. Ja ei, en todellakaan ollut menossa Sotkalle kalaan, sillä sieltä minulla ei ole varmaan viimeiseen pariin vuoteen mitään kummoisia kokemuksia. Määränpäänä oli Koirus, joka on Sotkan eteläpuolella. 

Laskettiin vene Sotkanniemestä

Lähdettiin kohti Koirusta, mutta pysähdyttiin kuitenkin matkan varrella pariin paikkaan kokeilemaan Sotkan antia. Emme ole varmaan koskaan oikein saaneet sieltä kesäaikaan ahvenia ja talvellakin hyvin harvoin.

Lauantaiaamun sää näytti näin epävakaiselta

Ihme oli suuri, kun löysimme muutamia raitapaitoja ja vielä ihan hyvän kokoisia. Juuri sen kerran, kun ei voi ottaa ”savuahvenia” mukaan, niin silloin Ahti antaa niitä. Jouduimme vapauttamaan kaikki kalat, sillä ruokakaloja pystyisimme ottamaan vasta seuraavana päivänä kotimatkalla, mikäli Ahtiherra niitä silloin suo. 

Jos tämmöisiä saisi Sotkalta vähän useammin..

Sotkalta löytyi myös tämä, kuka tunnistaa omakseen? =)

Matka jatkui Koirukselle ja siellä testailimme viime kesänä löytämiämme paikkoja. Muutaman tunnin saldona oli kuhia ja pieniä ahvenia. Moni on nyt kertonut saaneensa ahvenia tosi matalista paikoista, jopa puolesta metristä, ja päätimme itsekin kokeilla erästä matalaa karikkoa. Ja todentotta, paikka oli täynnä ahvenia. Mutta! Ahvenet olivat tosi pieniä, suurimmat ehkä vain 200g. 

Tältä alueelta löytyi ahvenia

Oli kuitenkin tosi erikoista kalastaa niin matalassa, sillä joka kerta kun heitti kohti karikkoa ja sai kalan tarttumaan siiman päähän, niin kelatessa koko parvi seurasi siiman päässä kiinni olevaa kalaa. Oli kyllä hienoa nähdä, kun veneen vierus vilisi raitapaitoja. Tuota se näköjään tarkoittaa, että ahven on parvikala. Kaveria ei jätetä ? Kalat myös tärppivät jigiin ihan pinnasta, kun laski jigin veneen viereltä pinnan alle. 

Rantamäen Manun tekemät pienet jigipäät ovat tosi hyviä ja teräviä, ahven ei varmasti pääse karkaamaan

Emme jaksaneet kalastaa sinttejä kauan, vaan jatkoimme matkaa. Lähes joka ikinen patti oli täynnä kalaa ja ”valitettavasti” ne olivat kuhia. No onhan kuhiakin kiva kalastaa ja ai että se on myös hyvä ruokakala, mutta hieman aina välillä turhauttaa, kun ajat kymmenen kalapaikkaa läpi ja kaikissa on kuhaa. Ahven on kuitenkin aina minulle se ykköskala, niin siiman päässä kuin lautasellakin ☺️

Iltapäivällä alkoi kuulua jyrinää. Minä en sitä järvellä ollessani kauan kuuntele, joten halusin lähteä heti saareen karkuun. Katsoin nopeasti ukkos- ja sadetutkat ja onneksi ukkosrintama oli pieni. Näytti siltä, että se voisi hyvällä tuurilla jopa mennä pohjoispuolelta ohi. 

Oltiin valittu yöpaikaksi Hupunsaaret ja koska olimme lähes saaren vieressä jo valmiiksi, saareen oli lyhyt matka ajaa. Mentiin pystyttämään leiri ja toivottiin, että ehditään viritellä tarppikankaat ennen sadetta.

Olisikohan se tällä kertaa viiden minuutin homma?

Taivaalla näkyi tummia pilviä ja vähän väliä kuului jyrinää. Yhtään salamaa en onneksi nähnyt. Hupunsaaressa oli tosi paljon täydellisen paksuisia puita, joten leiripaikka löytyi hetkessä. Myös leirin pystytys onnistui nopeasti ja minun silmään leiri näytti melkein ammattiretkeilijän tekemältä ? Olin tosi tyytyväinen ja pitihän sitä riippumattoa myös käydä testaamassa ja samalla lepuuttaa hetki jalkoja. Järvellekään kun ei ukkosen vuoksi vielä päässyt takaisin.

Eihän tätä henno ikinä purkaa?

Pieni tauko oli oikein mukava juttu ja ukkonenkin meni lopulta onneksi ohi kastelematta meitä. Päätettiin tehdä vähän evästä meidän ”retkikeittiössä” ennen järvelle suuntaamista. 

Ostin trangian riippumattoretkiä varten ja nyt ruokien valmistus onnistuu missä saaressa vain, vaikka ei olisi nuotiopaikkaa, eikä metsäpalovaroituksistakaan tarvitse enää huolehtia. Aamukahvit on turvattu ?

En ole koskaan tehnyt retkikeittimellä ruokaa ja yllättyin, kuinka helppoa ja nopeaa se on. Hyvä ostos!

Nautiskeltiin päivällinen mättäällä istuen mahtavia maisemia katsellen. Huippua ?

Kello oli kuusi ja auringonlaskuun oli vielä useampi tunti aikaa. Lähdimme takaisin järvelle etsimään ahvenia ja oikeastaan oli ihan hyvä, että leiri oli nyt pystyssä, sillä pääsemme kalasta tullessa suoraan pötköttämään.

Ahvenet olivat tiukassa. Kuhaa löytyi taas kaikkialta, mutta vasta illalla kahdeksan jälkeen löysimme ensimmäiset ahvenet. Ne löytyivät kivikon seasta matalasta, joten kyllä nyt viikonlopun perusteella vaikuttaa siltä, että viiden metrin (tai vielä syvemmiltä) selkäpateilta on turha etsiä ahvenia tällä hetkellä. Ahven oli illalla ihan pinnassa ja niitä oli hankala saada jigillä. Kevyellä jigipäällä nopeasti kelaten muutamia kuitenkin tuli saaliiksi.

Kuhaa olisi kyllä ollut…

Koiruksella kuhan keskikoko on parempaa kuin Kallavedellä, vaikka alamittojakin veneessä kävi

Aurinko alkoi painumaan horisonttiin ja minun mielessä pyöri se maailman ihanin nukkumapesä. Aina jos edes miettii riippumattoa, alkaa automaattisesti haukotuttamaan. Oli pakko pakata vavat ja jigit, ja lähteä kohti Hupunsaaria, ennen kuin valot sammuu. 

Hyvää yötä!

Yöksi ei ollut luvassa sateita ja lämpötilakaan ei ollut laskemassa kovin alas. Kömmittiin aika pian omiin pussukoihin, koska oltiin herätty aamulla niin hyvissä ajoin. Nukkumatti tuli melkein heti ja nukuin yhden heräämisen taktiikalla aamun asti. Aamuyöllä kolmen jälkeen käytin silmiä auki ja oli pakko ottaa yksi valokuva taivaanrannasta, mutta sen jälkeen taas simahdin välittömästi ja nukuin yli kuuteen. 

Huomenta Suomi :)

Yöunet olivat tosi hyvät, parhaat mitä koko kesän reissuilla. Ilma oli jotenkin erikoisen raikas eikä itikan itikkaa ollut inisemässä korvan juuressa. Yöllä ei ollut kuuma eikä kylmä, vaan juuri sopiva. Suosittelen jokaista joskus nukkumaan yhden yön metsässä riippumatossa, sillä sitä ei vaan voi sanoin kuvailla, että kuinka hyvät unet siinä saa. Minusta tuntuu, että ihminen on luotu nukkumaan riippumatossa ☺️

Olen niin iloinen, että löysin tämän(kin) harrastuksen ja voin kesäaikaan yhdistää kaksi maailman mukavinta asiaa, eli kalastuksen ja riippumattoretkeilyn. Ja kukapa tietää, vaikka minä joskus törötän tuossa pussukassa talvipakkasessakin, silloin vaan tarvitsee vähän paremmat varusteet ?

Aamu oli lämmin ja kaunis. Tehtiin trangiassa vähän evästä, sekä keitettiin aamukahvit. Sen jälkeen oli edessä leirin purku ja loppujen lopuksi tarppikatokset olivat olleet vähän turhat, kun koko aikana ei satanut pisaraakaan vettä, mutta kaikkihan tietävät karman lain. Jos katoksia ei olisi laitettu, niin Hupunsaariin olisi iskenyt vuosisadan kovin vesisade, eli parempi näin päin. 

Tässä kuvassa vaan on kaikki; tunnelma, miljöö ja tottakai tuo aamukahvi =D

Majan purkuun

Tämmöinen pökäle on riippumattohässäkkä (sisällä myös makuupussi), ja tämä paketti sullotaan sitten lopuksi säilytyspussiin =)

Pakattiin tavarat veneeseen ja lähdettiin kohti ensimmäisiä kalapaikkoja. Tarkoitus oli ottaa ruokakuhia mukaan, mikäli niitä saisimme ja olin 99,9% varma, että mittakuhia tulisi. Edellisenä päivänä veneessä kävi kymmeniä kuhia ja suurimmat olivat yli 50cm. Luotto patteihin oli kova ?

Saareen oli helppo ajaa keulasähkömoottorin avulla, ei tarvinnut pelätä matalassa, että perämoottori osuu pohjaan tai kiveen

Ensimmäisellä patilla tuulenpuoleinen penkka oli ihan täynnä kalaa. Laitettiin GoPro pyörimään ja alettiin nostelemaan kalaa veneeseen. Joka heitolla tärppäili tai oli kala kiinni. Ihan uskomatonta ja kalojen keskikokokin oli yllättävän hyvää, isoin kuha oli 55cm. 

Kukaan ei voi olla saamatta kuhaa tästä

Koko pitkä penkka oli täynnä kalaa

Otettiin viisi kuhaa mukaan ja sen jälkeen lähdettiin etsimään ahvenia, sillä lisäksi myös savuahvenet maistuisivat. Jos Koirukselta ei ahventa löytyisi, viimeinen oljenkorsi olisi kokeilla Sotkan edellisen päivän paikka, josta saimme isompaa ahventa. Mutta se siis oli vasta kotimatkan suunnitelma.

Juha sai päivän isoimman kuhan, 55cm, tämä kala oli C&R

Ollaan tänä kesänä ihmetelty kuhien määrää järvissä. Eihän me joka kerta ruokakuhia saada, mutta tosi monella reissulla kumminkin. Kuhaa on ollut kalapaikoilla aina ihan hirvittäviä määriä. En muista edellisiltä kesiltä, että luotain olisi koskaan piirtänyt noin suuria parvia, mutta kaipa niitä sitten on ennenkin ollut, minä en vaan välttämättä ole löytänyt niitä.

Iltapäivällä oltiin erään saaren penkassa taivasankkurissa, kun kuhaparven seasta pölähti muutama iso aktiivinen ahven luotaimen näyttöön ja yksi niistä tärppäsi. Pulpettiin kiinnitetty GoPro tallensi koko ajan reissun tapahtumia ja myös sen, kun 36cm nätti raitapaita nousi veneeseen. Loput parvesta hävisi yhtä nopeasti kuin olivat tulleetkin, mutta ainakin yksi hieno kala saatiin videolle.

36cm nätti raitapaita C&R

Sen jälkeen ajelin aluetta ympäriinsä ja yritin tunnistaa kuhien seasta ahvenen muotoisia pallukoita, mutta eihän siitä mitään tullut. Kaikki kalanäytöt näyttivät samalta. Jonkun ajan päästä huomasin, että veden pinta ”elää” varmaan 200 neliön alueella. Tarkemmin katsottuna tajusin, että pikkukalat uivat hädissään pintaan ja vedenpinta näytti sille, että se kiehuu. Pintasyöntihän siinä oli käynnissä ja kerrankin oltiin ennen lokkeja paikalla ?

Viikonloppuna parhaiten toimi luottojigi eli Savage Gearin Bleak Real Tail parissa eri koossa, ehkäpä kuvassa oleva kalan oksentama muikku on yksi syy toimivuuteen =D

Aloin heitellä kiehuviin kohtiin ja ahvenet tärppivät jigiin ihan pinnasta. Harmi, kun mitään isompaa ei siiman päähän tarttunut, vaan aina joku supernopea sintti ehti jigiin ensimmäisenä. Kai siellä parempaakin kalaa olisi seassa ollut, kun niiltä main tuli se 36 senttinen ahvenkin.

Pintasyönti kesti ehkä 20 minuuttia, jonka jälkeen vedenpinta rauhoittui eikä jigiin tullut enää tärppejä. Harmi, kun videolle ei saatu mitään jättejä näytille. Päätettiin lähteä Sotkan puolelle tsekkaamaan Sotkan ahvenpaikat, kun kellokin alkoi olla jo aika paljon. 

Sotka oli hiljentynyt. Sieltä ei löytynyt enää ensimmäistäkään ahventa ja tyhjää luotainta tuijottaessa tuli vanhat, vaikeat ajat mieleen. Ihan kuin olisin kokenut tämän joskus ennenkin ja ihan kuin olisin joskus vannonut, että tänne en tule enää ikinä. Mitä minä täällä teen? Kaasutin rantaan.

Heippa Sotka!

Kotona alettiin sormet syyhyten katsomaan GoPron tallenteita ja kerrankin olisi hyvää matskua ja ”todistusaineistoa” kunnon kuhansyönnistä. Ja bonuksena vielä se 36cm ahven. 

Aijaa. Muistikortti viallinen eikä yksikään videoklippi toimi. On tää hianoo ?

No pääasia, että viikonloppu on tallennettu oman pääkopan kovalevylle ja todistusaineistona toimii kymmenen kuhafilettä jääkaapissa. Tällä viikolla omegavarastot täyttyy ?