Blogissa on ollut viime aikoina hiljaista, sillä en ole päässyt kalaan. Harmittaa tosi paljon, kun vapaa-aikaa ei olekaan voinut käyttää kalastukseen, vaan on pitänyt keksiä jotain muuta aktiviteettia. No onneksi on syksy ja sieniaika, mukavaahan se on metsässä samoilukin.

Kalastus siis on tauolla minusta riippumattomista syistä. Syyttävä sormi osoittaa Juhaa, sillä hän ajoi veneen moottorin kiveen :( Vene on nyt huoltoliikkeessä ja tarkasta korjausaikataulusta ei ole tietoa. Toivottavasti vielä tänä syksynä ehtisi järvelle. Juha kävi kaverinsa kanssa kalassa kun itse olin vaeltamassa ja niin vain oli Kallavedeltä löytynyt karttaan merkkaamaton kivi.

Mielessä pyörii isot ahvenet, jotka ovat parveutuneet ja odottavat minua, mutta täällä sitä ollaan rannalla ruikuttamassa. Ei auta itku, täytyy vaan toivoa, että vene saataisiin kuntoon mahdollisimman pian.

Milloinkahan kävin viimeksi kalassa.. tuntuu, että siitä on vuosia. Kalastus on kuitenkin niin suuri osa elämää, että pienikin tauko on liikaa. Tämä tuntuu kidutukselta ?

Me käytiin ennen moottoririkkoa Kallavedellä ja Ala-Ruokovedellä ja ainoat asiat, mitä niistä reissuista muistan, ovat hirveä tuuli ja kalattomuus.

Pari viikkoa sitten lauantaina lähdettiin Etelä-Kallavedelle ja laskettiin vene Kumpusaaresta. Tuuli haittasi kalastusta koko ajan ja keulasähkömoottori hörppi ilmaa, vaikka Juha oli keulassa painona.

Kumpusaari

Kumpusaaren edustalla on hylky, ei onneksi oma =D

Näin kovassa kelissä ei aiemmin oltu kalastettu

Ainoa paikka mistä löydettiin syövää ahventa ja hyvänkokoinen ruokakuha, jouduttiin hylkäämään tuulen vuoksi, kun keulasta tuli vettä sisään joka aallolla. Muualta ei sitten enää kaloja löydettykään ja suunnattiin takaisin satamaan jo puolen päivän jälkeen, kun saderintama tuli uhkaavasti kohti.

Päivän ainoa kuha lähti evääksi

Vaikka kalastus ihanaa onkin, niin ei se ole ihan niin ihanaa silloin, kun vettä tulee veneeseen joka ilmansuunnasta ja tuuli keikuttaa venettä puolelta toiselle. Ja kun niitä kalojakaan ei ollut missään.

Kallellaan

Kotiintuomisina oli sentään se yksi ruokakala, joten iltapäivä hyödynnettiin kastikeainesten etsimiseen lähimetsästä. Onneksi löytyi pieni määrä mustatorvisieniä, niin pääsi kokkailemaan herkkuja =)

Kyllä näistä kastikkeen teki :)

Sunnuntain keli näytti hyvältä, paitsi se tuuli. Aamupäivällä oli onneksi vielä melko tyyntä, joten oltiin ajoissa liikkeellä. Lähdettiin käymään järvellä nimeltä ”Minäentuletänneenääikinä”. Ja ehkä tuosta järven nimestä jo voitte päätellä, miten päivä meni. Joskus olen kironnut, että kyllä voi kalastus olla vaikeaa, mutta näköjään en silloin tiennyt vaikeasta vielä mitään.

Aamulla oli niin nättiä

Eipä olisi uskonut, että näin hienot puitteet antavat niin surkean saaliin =D

Järvi oli siis Ala-Ruokovesi, nimesin sen uudestaan vasta kalareissun päätteeksi. Tiedättekö sen tunteen, kun olette etsineet järven päästä päähän löytämättä ensimmäistäkään kalaa? Tuskin tiedätte, ei kellään voi olla niin huono tuuri kalojen suhteen, että osaa väistellä joka ikisen eväkkään isolla järvellä. Vai oliko järvi yksinkertaisesti tyhjä? Sitä en saa koskaan tietää, sillä en todellakaan ole menossa sinne enää ikinä.

Järvi oli tosi haastava pohjan muodoiltaan, siellä ei oikeastaan ollut niitä perinteisiä selkäpatteja, jollaisilta olen tottunut kaloja etsimään. Pohjan syvyydet vaihtelivat tosi paljon ja vaihtelut olivat nopeita, jotenkin tuli mieleen Juojärvi, joka on muuten kaima tämän ”Minäentuletänneenääikinä”-järven kanssa.

Kokeiltiin järven kaikki mahdolliset paikat, mutta turhaan

Tykkään käydä eri vesistöissä ja oppia kalastamaan erilaisilla järvillä. Kröhöm, en siis todellakaan ole vielä oppinut kalastamaan erilaisilla järvillä saaliista päätellen. Kallavedellä on muutamia paikkoja, joista todennäköisesti saa aina saalista. En kuitenkaan näe siinä järkeä, että aina mennään samaan paikkaan niiden muutamien ruokakalojen takia.

Kivempi kierrellä erilaisia järviä, kun niitä kuitenkin tässä Savossa riittää. Tyhjät reissut kuuluvat kalastukseen, ainakin minulla. Jos joskus taas kalan makuun päästään, niin kyllähän se saalis tuntuu paremmalta, kun tietää, että kalantulo ei ole koskaan varmaa.

Tiedän, että tämä kuulostaa uskomattomalta, mutta tämä oli päivän ainoa sintti Ala-Ruokovedeltä

Nyt sitten odotellaan peukaloita pyöritellen sitä ihanaa puhelinsoittoa, että vene olisi taas kunnossa. Toivottavasti siihen mennessä nämä syysmyrskytkin hellittävät!

Onko muuten miten moni muu kolhinut moottoriaan kiveen? Tarvitsen vertaistukea, vaikka itse en syyllinen kiviosumaan ollutkaan, ainakaan tällä kertaa ? Kuulin sanonnan, että on olemassa kahdenlaisia veneilijöitä; niitä jotka ovat osuneet kiveen ja niitä, jotka eivät vielä ole osuneet kiveen. Eli sitä odotellessa ☺️

Viikko sitten meillä oli hieman haasteita kalareissulla, kun päivä alkoi keulasähkömoottorin kotiin unohduksella. Haasteet jatkuivat tänä viikonloppuna ja kahden päivän kalansaalis oli heikko. Kuhia kyllä löytyi, mutta isot ahvenet ovat tällä hetkellä täysin kadoksissa.

Lauantaina käytiin pitkästä aikaa Leppävirralla Unnukalla. Viime vuonna saatiin Unnukalta useampaankin otteeseen hyvät ahvenet, mutta tänä vuonna saalista ei ole tullut. Saattaa tietysti johtua siitä, että ei olla käyty siellä ?

Alkuviikosta sääennuste lupaili viikonlopulle ukkosia, mutta loppuviikosta ennusteet olivat jo positiivisempia eikä ukkosia enää ollut tiedossa. Lauantaiaamuna lähdettiin kohti Leppävirtaa ja taivaalta satoi pientä tihkua, mutta onneksi sadetutka näytti sadealueen olevan pieni.

Unnukan satamassa sateesta ei ollut tietoakaan ja olin tosi täpinöissäni, sillä oli niin hyvä kalakeli. Minulla oli mielessä vaikka mitä kalapaikkoja, missä halusin päivän aikana käydä. Meillä oli tankki täynnä ja koko päivä aikaa kierrellä sekä vanhoja että uusia paikkoja.

Lähdettiin satamasta kohti ensimmäistä kalapaikkaa. Unnukan satamasta lähtiessä joutuu ajamaan pitkän matkaa tosi hitaasti, sillä siinä on 10 km/h nopeusrajoitus parin kilometrin matkalla. Meidän ensimmäinen spotti oli muutaman kilometrin päässä satamasta ja paikka alkoikin heti piirtämään kalaa.

Paikalla ei ollut selkeitä kuha- tai ahvenparvia, vaan parvet olivat sekaparvia, joista tuli sekä ahvenia että kuhia. Ehdittiin saamaan muutamia kaloja ylös asti, kun kuulin jonkun oudon äänen. Ääni muistutti ukkosta, mutta eihän sadetta saati ukkosta ollut luvassa.

Jatkoin kalastusta ja kohta kuului taas sama ääni. Voi hitto, kyllä se oli ukkosen jyrähdys. Otin heti kännykän käteen ja katsoin ilmatieteenlaitoksen sivuilta sadetutkaa. Jaaha, kiva juttu, meidän lounaispuolelle oli syntynyt ukkosrintama ihan tyhjästä. Olin vasta tunti sitten tarkistanut sadetutkan ja silloin ei ollut ensimmäistäkään sadealuetta tai salamaa näkyvissä, mutta nyt sitten ”salamia” oli ihan rykelmänä.

Leppävirta on Varkauden yläpuolella (kuvakaappaus ilmatieteenlaitos.fi)

Olen ukkosen kanssa ylivarovainen, joten käänsin veneen keulan kohti satamaa, vaikka Juha vähän ihmetteli miksi pitää lähteä takaisinpäin. Halusin kuitenkin olla lähellä rantaa, jos ukkonen tulee päälle, sillä mihinkäs muualle se ukkonen järvenselällä iskee, kuin minuun ? Oltiin sataman lähellä taivasankkurissa melkein pari tuntia ja tarkkailtiin koko ajan ukkostutkaa, jonka jälkeen uskaltauduttiin taas jatkamaan matkaa.

Ukkosellahan ei sateenvarjoa saa käyttää, mutta tässä vaiheessa ukkonen oli useamman kymmenen kilometrin päässä

Aina välillä tuli sadekuuroja ja välillä ajettiin ukkosta pakoon uuteen paikkaan. Meillä meni lähes koko päivä ukkosta väistellessä, joten suurin osa suunnitelluista kalapaikoista jäi käymättä.

Kohta sataa

Jouduin vahtaamaan sadetutkaa vähän väliä, sillä uusia ukkosia syntyi kuin tyhjästä ja yksi meinasi tulla ihan kunnolla päällekin. Jouduttiin menemään lähimpään saareen suojaan, kun en enää uskaltanut olla järvellä.

Ukkosta piilossa

(kuvakaappaus ilmatieteenlaitos.fi)

Ukkosrintama meni ohi ja päästiin takaisin vesille. Saaren vierestä löytyi sattumalta kalaa ja jäätiin siihen kalastamaan. Kuhat ja ahvenet olivat taas sekaparvessa ja saatiin vuoronperään molempia. Mittakuhia tuli päivän aikana useita, mutta tällä kertaa emme ottaneet yhtään kuhaa mukaan.

Sain testattavaksi Shaker Baits Piggyshad jigejä koossa 3,5″, joka on hyvä koko sekä ahvenelle että kuhalle. Yleensä lapiopyrstöinen jigi toimii paremmin heittojigauksessa, mutta tämä malli yllätti, sillä se toimi yllättävän hyvin myös vertsussa.

Piggyshadeissa on paljon värivaihtoehtoja, näiden värien lisäksi löytyy muitakin värejä

Kalat ottivat kaikista ahnaimmin jigiin silloin, kun lähdin kelaamaan jigiä ylöspäin, jolloin pyrstö ui hurjana =) Tälle jigille suosittelen kokeilemaan siis myös “pystyuittoa”. Paras taktiikka oli laskea jigi pohjaan ja lähteä sieltä kelaamaan melko hitaasti ylöspäin, silloin tuli osumia =)

Kuhat tykkäsivät erityisen paljon “pystyuitosta”

Ehkä ensi kerralla isompia ahvenia =)

Juha sai dropshottaamalla hyviä ahvenia, joista isoin oli 35cm. Tarkoitus oli ottaa ruoka-ahvenet mukaan, mutta emme ehtineet kalastaa tarpeeksi montaa +30cm kalaa, sillä ystävämme ukkonen tuli taas ties monennenko kerran sotkemaan meidän kalastussuunnitelmat. Vapautettiin bracketiin kerätyt ahvenet ja kaasutettiin rantaan.
Ukkonen 1 – Jekkoset 0.

Niin ja siis eihän me tosiaankaan ihan rantaan asti voitu kaasuttaa, sillä kuten jo aiemmin kerroin, parin kilometrin matkalla ennen satamaa on nopeusrajoitus. Oli vähän turhauttavaa ajaa kaatosateessa kymppiä, mutta lainkuuliaisena kansalaisena noudatan nopeusrajoituksia ?

Vihdoin päästiin rantaan litimärkinä ja ilman ruokakaloja. Nähdään Unnukka taas muutaman vuoden päästä ?

Unnukan rannassa jyrähteli jo kovasti

Tänään meillä ei ollut kauan aikaa kalastaa, joten tehtiin pikapisto Kallavedelle. Meillehän pikapiston kesto on vähintään 8 tuntia, sillä sen lyhyemmille kalareissuille ei kehtaa edes lähteä ?

Pirttilahden satama

Tänään ei ollut ukkosia luvassa, huh. Eilinen oli kyllä aika pelottava päivä, kun näki, kuinka nopeasti ja yllättäen ukkonen voi syntyä. Tänään onneksi saatiin nauttia ihanasta kelistä, mutta tuuli oli niin hirveä, että eihän siitä kalastamisesta mitään tullut. Huomaatteko muuten, miten paljon keksin tekosyitä kalattomuudelle, kun tosiasiassa en vaan ole osannut kalastaa ?

Oltiin Hirviselällä ja oltiin Ollinselällä, mutta isot ahvenet eivät olleet kummallakaan selällä. Muutamalla tutulla paikalla oli paljonkin kalaa, mutta ahventen koko oli 20-200g eli aivan liian pientä. Tänään ei saatu yhtään yli 30cm ahventa.

Ehkä seassa olisi voinut olla isompaakin, mutta ei niille jigi kelvannut

Pienet ahvenet reagoivat näin, kun niiden eteen laski jigin

Tänään mietin, että miten se voi olla edes mahdollista, että osaan aina väistellä ne isojen ahventen kalapaikat. Olisihan se mukava tehdä tulevaisuudessa vaikka töitä kalastuksen parissa, mutta jos ei löydä kaloja, niin siihenhän ne suunnitelmat sitten kariutuvat. Haastava harrastus.

Uskollinen ja hiljainen ystävä hoiti hommansa, vaikka tuuli oli tosi kova

Kuhia löytyi tänäänkin paremmin kuin ahvenia. Vaikka tänään saatiin useampia mittakaloja, niin kyllä sitä alamittaakin on välillä riesaksi asti. Eräskin penkka oli täynnä kalaa ja melkein jo nuolaisin ennen kuin tipahti. Säikähdin, että nytkö löytyi parempaa ahventa, mutta ehei, sataviisikymmentätuhatta kuhanpoikasta.

Piggyshad poimi kyllä mittakalojakin tänään, mutta maistui se myös alamitoille

Kallaveden syvyysvaihteluita, ei ollut patilla kalaa =D

Jos nyt pääsisi vilkaisemaan kristallipalloa, niin en suinkaan katsoisi ensi viikon lottonumeroita, vaan katsoisin, että missä ne kilon ahvenet luuraavat ☺️

Ei se ahvenen kalastuksen kulta-aika alkanutkaan vielä, ainakaan minulla. Tai ehkä se on järvikohtaista. Käytiin lauantaina testaamassa ihan uusi järvi Tuusniemellä, Juojärvi. Ei siis Syöjärvi ja kai sen olisi jo nimestäkin voinut päätellä, että ei pure.

Satamassa oli ryysis uistelukisoista johtuen

Viikko sitten oltiin kirkkaalla muikkujärvellä, Suvasvedellä, josta löydettiin ajoahvenia. No Juojärvi on myös kirkas muikkujärvi ja eihän se salama kahta kertaa samaan paikkaan iske, emme siis todellakaan löytäneet ajoahvenia sieltä.

Bracketissa olevasta vedestä näki miten kirkasta vesi on

Juojärvi on ihan älyttömän haastava järvi jigikalastajalle. Ensinnäkin kalastussyvyydet ovat hirvittäviä ul-vehkeillä. Ahven oleskelee Juojärven rannalla kuultujen huhujen perusteella 10-14 metrissä. Heitäpä sitten viisigrammaista jigipäätä sinne, ei montaa heittoa ehdi päivän aikana viskaamaan, kun vajotuksessa menee tunti.

Tyhjä näkymä on tuttu juttu

Toinen ongelma oli tosi vaihtelevat pohjanmuodot. Yleensä monipuolisesti syvää ja matalaa vettä sisältävä järvi on hyvä jigilalastajalle ja järvessä on paljon potentiaalisia kalapaikkoja, mutta Juojärvellä syvyysvaihtelut olivat kuitenkin tosi nopeita, eli juuri ne parhaimmat kalastussyvyydet olisivat olleet lähes pystysuorissa penkoissa. Se on vähän vaikeaa mennä jigaamaan 10 metriin, jos syvyys tipahtaa kolmesta metristä kahteenkymmeneen pienellä matkalla.

Säät suosi, taas

Varmasti uistelijoille hyvä järvi ja uskon, että joskus voisi ajoahventakin tavoittaa jostain syvän päältä, kun vaan malttaisi etsiä. Mutta minä en malta. Niinhän siinä kävi, että lauantaina Juojärven selällä kuultiin taas se legendaarinen lause: ”Minä en tule tänne enää ikinä.”

Etsittiin kalaa kahdeksan tuntia ja sain yhden mittakuhan reilusta kymmenestä metristä ja kymmenkunta ahventa 13 metristä. Syvästä on haastavaa kalastaa siksikin, että jos sieltä tulee pienempää, ”ei otettavaa” ahventa tai alamittakuhaa, niillä saattaa olla uimarakko suussa. Ehkä pysytellään järvissä, joissa kalastussyvyys on alle kymmenen metriä.

Juojärven ahven

Kaiken kaikkiaan päivä oli kuitenkin mielenkiintoinen, koska ainahan sitä tyhjilläkin reissuilla oppii uutta sekä kaloista että järvistä. Ja päivän päätteeksi tajusin syyn, miksi kalaa ei löytynyt: eväsbanaanit jäivät kotiin.

Sunnuntaina alkoi olla nälkä ja ruokakalaa teki mieli. Päätettiin siis lähteä tutummille vesille Riistavedelle. Lauantaiaamuna lähtö vähän venähti ja oltiin Juojärvellä vasta kymmeneltä, joten sunnuntaiksi pistettiin kello aikaisemmaksi soimaan, jotta oltaisiin ajoissa pelipaikoilla.

Menomatkalla Riistavedelle määränpää jo häämötti ja katselin peilistä trailerin päällä olevaa venettä. Ihmisen muisti on oikukas ja joskus sitä unohtelee hyvin olennaisiakin asioita, en esimerkiksi aina muista omaa tai lasten ikää.

Sanoin puoliksi vitsillä Juhalle, että ajattele, jos me joskus lähdetään kalaan ja unohdetaan vene kotiin ? Ja siinä samassa Juha sanoi, että keulasähkömoottori muuten jäi kotiin. Ja totta tosiaan, kun katsoin trailerin päällä olevaa venettä, keulasta puuttui joku hyvin tärkeä kapistus. Eipä siinä auttanut muu, kuin lähteä hakemaan Kuopiosta vauhtia ja Juha jätti minut ja Alutrollin jonkun pikkutien reunaan odottamaan. Aamu oli viileä ja sain Juhalta toppatakin lainaan.

Siellä me törötettiin veneen kanssa =)

Siinä oli se meidän ”ajoissa kalapaikoilla” -aamu. Odottelin Juhaa tunnin ja kävin etsimässä lähimetsästä sieniä.

Sienisaalis ei ollut kummoinen (huom., en poiminut =D)

Vihdoin päästiin jatkamaan matkaa ja kesken matkan veneestä lensi joku iso sininen mytty lähes perässä ajavan auton keulaan. Ai niin, hupsista, olin jättänyt sen Juhan toppatakin veneen lattialle. Ei muuta kuin auto parkkiin tien laitaan ja juosten hakemaan myttyä keskeltä tietä. Jos joku bongasi juoksevan ja nauravan lippispäisen blondin harhailemassa keskellä ajorataa, se olin vain minä ?

Taas päästiin jatkamaan matkaa ja mietittiin, että mitähän päivä vielä keksii tuoda tullessaan. Ei ehkä mitään kovin hyvää, jos sama kaava jatkuu. Tein kaiken ylivarovaisesti ja pakkasin venettä rannassa ajatuksen kanssa. Onneksi kommellukset loppuivat siihen ja loppupäivä saatiin keskittyä kalastukseen.

Riistaveden satamasta kohti kalapaikkoja, keli oli tyyni

Ahveniahan me ensisijaisesti aina etsitään, mutta toisinaan tulee kokeiltua kuhaakin, jos löytyy paljon kalaa. Sunnuntaina kuhaa oli monessa paikassa ja päivän isoin ahven tuli kuhaparven seasta.

Voi kun koko parvi olisikin ollut näitä, mutta valitettavasti ne olivat kuhia

Kuhien keskikoko oli hyvä ja päivän isoimmat kuhat (55cm ja 53cm) saatiin tuplatärpistä

Missähän ihmeessä ne isommat ahvenparvet ovat, kun koko päivän etsimisen jälkeen oltiin löydetty vain yksi ahvenparvi. Siitä parvesta kalaa kyllä tuli tosi paljon, mutta suurin osa kaloista oli 25 senttistä. Onneksi siitä löytyi muutama +30cm kalakin, joten saatiin ruokakalat mukaan.

Viime kuukaudet sää on suosinut kalastajia ja kyllä osasi syyskuinen päivä olla sunnuntainakin lämmin. Minulla oli ihan liikaa vaatteita päällä ja lopulta kalastin merinovillakerrasto päällä, kun ei voinut enää enempää vaatteita vähentää ja en tosiaankaan ollut varautunut reissuun kesävaatteilla vaan sadetakilla.

Päivän aikana sain myös useamman hauen ja yksi isompikin yksilö kiristeli siimaa. Kevyellä ahvensetillä isojen haukien kanssa taistelu on aina vähän jännittävää =)

Pullukkahauki tasan 4kg

Ensi viikonlopulle lupailee vesisateita ja ukkosia, joten voi olla, että ei päästä ollenkaan kalaan, mutta kunhan säät taas suosii, niin täytyy lähteä etsimään mörköjä. Olisihan se kilon ahven joskus mukava saada kesäsiimankin päähän =)

Vieläköhän tänä syksynä saadaan nauttia tällaisista keleistä?