Ahvenet syönnillään

Viikko sitten pähkäilin talven tuloa ja sitä, että vieläköhän seuraavana viikonloppuna on kelejä kalastaa. No onneksi oli!

Käytiin lauantaina kalassa Etelä-Kallavedellä. Kottikärryjä ei tarvittu, mutta sitä ahvenen kalastuksen tärkeintä asiaa eli tuuria, tarvittiin. Onneksi oli onni myötä.

Täällä Savossa on jo yöpakkasia ja päätettiin lauantain kalapaikka vasta lauantaiaamuna, sillä meidän ensisijainen aikomus oli mennä Suvasvedelle. Siinä oli kuitenkin se pieni mutta, eli yöpakkasen mahdollisuus.

Kun mittari näytti lauantaiaamuna -2C, hylättiin Suvasveden suunnitelma. Tie olisi varmasti ollut aamuhämärässä liukas ja ei viitsisi viedä venettä taas korjaukseen, kun se vasta saatiin kuntoon. Todennäköisesti Alutroll olisi kellahtanut kapealla ja liukkaalla tiellä johonkin ojaan, joten pelattiin varman päälle ja valittiin kalapaikka lähempää.

Venekin oli aamulla jäässä :)

Hirviselkä nähtiin viime viikonloppuna ja se reissu oli sitä pientä onnenkantamoista lukuunottamatta todella vaikea. Ei meinannut löytyä kalaa mistään! En halunnut viettää samanlaista kalapäivää samoja paikkoja kierrellen, koska kalojen etsiminen oli niin haastavaa. Päätettiin siis lähteä kalastamaan vähän lähemmäs kaupunkia ja laskettiin vene Kumpusaaresta.

Kohti satamaa

Kumpusaaren venesatama

Tosi hieno lokakuinen keli!

Ihanat syksyn värit

Käytiin ensimmäiseksi testaamassa parin viikon takainen lähellä oleva paikka, josta saatiin ihan hyvät ruokakalat. Nyt paikalla ei näkynyt enää ensimmäistäkään elonmerkkiä, vaan ahvenet olivat lähteneet karkuun. Suuntasimme siitä suoraan Ollinselälle, josta onkin tosi hyviä ahvenmuistoja viime kesältä. Vitsit se yksikin päivä, kun laskuriin klikattiin 162 ahventa, huh huh.

Lauantaina niistä hurjista kesän ahvenkarkeloista pystyi vaan haaveilemaan. Ei näkynyt sillä samalla mansikkapaikallakaan yhtään mitään ja ajattelin mielessäni, että näköjään ihan sama, ollaanko Ollinselällä vai Hirviselällä, ahvenia ei vaan löydy.

Kuhatkin ovat olleet jossain ihan uusissa paikoissa, kun kuhamatot ovat hävinneet kokonaan. Yhdellä paikalla näkyi yksittäisiä kaloja siellä täällä, mutta niitä oli tosi harvakseltaan, ei parvessa.

Epätoivoisena päätettiin kuitenkin kokeilla edes niitä muutamia kuhia, kun ei muutakaan ollut tarjolla. Ne yksittäiset kuhat ovat nyt olleet tosi syvässä, yli kymmenessä metrissä. Ajoin veneellä penkkaa edestakaisin ja yritin päättää sopivaa taivasankkuripaikkaa. Haastavaa kalastaa, jos kaloja näkyy kymmenen metrin välein. Siitä ei meinaa ylettää heittelemälläkään sitten niihin kauempana oleviin kaloihin.

Ajoin penkkaa syvästä matalaan päin ja sanoin Juhalle, että laita Motorguide alas. Samassa luotaimen näyttöön alkoikin piirtymään tosi paljon kaloja, vaikka aiemmin näin vaan harvakseltaan kuhia. Voisikohan tämä rykelmä ollakin ahventa ja mistä ihmeestä ne yhtäkkiä siihen ilmestyivät, kun en bongannut niitä aiemmin edes viistoluotaimesta?

Pistin heti taivasankkurin päälle ja otin innokkaana vavan käteen. Nyt testataan ovatko ne ahvenia!

Ja olivathan ne ? Kalaa alkoi nousta veneeseen kuin kesän huippureissuilla konsanaan ja saatiin ahvenia jopa heittelemällä välivedestä. On se niin ihana tunne, kun löytää aktiivisen ahvenparven! Se on kuin saisi seitsemän oikein lotossa, paitsi ei minulla lottovoitoista ole kokemusta. Tiedä vaikka ahvenparven löytyminen tuntuisikin vielä paremmalta.

Parvessa oli sekä pienempää että isompaa kalaa

Vähän väliä veneen ympärillä näkyi pintasyöntiä ja eilen oli varmaan ensimmäinen kerta elämässä, kun oltiin ilman lokkeja pintasyöntikarkeloissa. Liekö linnut jo matkanneet etelään.

Jigeihin tärppineet ahvenet sylkivät kuoretta ja veneen ympärillä kellui sekä jo puoliksi sulaneita että ihan tuoreita kuoreita. Oli muuten tosi hieno tilanne, kun huomattiin Juhan kanssa veneen vierellä pinnassa kuore ja siinä samassa tuli ahven kuoreen vierelle ja imaisi kalan suuhunsa, jonka jälkeen ahven painui syvyyksiin. Ei olla koskaan nähty vastaavaa ☺️

Ahventen seassa oli myös kuhia ja Juha sai jopa yhden mittakuhan mukaankin. Pidettiin ahventen alamittana noin 30 senttiä ja sitä pienemmät laskettiin takaisin. Kyllä varmaan laskuri olisi taas näyttänyt ihan kivoja lukemia päivän päätteeksi, jos olisi ahvenet laskettu. En uskonut, että enää tänä vuonna oltaisiin voitu saada noin hyvää ahvensaalista ☺️

Tämä vauvakuhakin tärppäsi ahvenparven seasta

Vertikaalijigasin suurimman osan ajasta ja aina välillä luotaimen näytössä oli hiljaista. Sitten hetken päästä näyttöön alkoi piirtymään kuoreparvi, jonka perässä näytölle ilmestyi petokalat. Hyvä taktiikka oli laittaa jigi keskelle kuoreparvea (tai sen alle), ja vain pitää jigiä paikallaan ja odottaa tärppiä. Tuli ihan ikävä talvea ja tasuripilkintää, kun myös silloin paikallaan pidetty viehe kalastaa tosi tehokkaasti.

Ahvenia kuoreparven alla, minun jigi oli parven sisällä ja kuvassa näkyy ahvenen tärppi

Kun kuoreparvi ilmestyi näyttöön, jigi kannatti heti laskea parven alle ja sen jälkeen ahvenet alkoivatkin tärppimään

Eilen paikallaan oleva jigi oli tehokkaampi, kuin liikeessä oleva. Ehkä vesien kylmetessä ahvenet kaipaavatkin jotain hitaammin liikkuvia vieheitä. Vaikuttaakohan muuten vesien kylmeneminen myös kuoreiden liikkumiseen? Mikä on kesäkuoreen keskinopeus verrattuna talvikuoreeseen, olisiko kellään tutkimustietoa =D

Eilen ehdottomasti paras jigi oli Lucky Johnin 3” Makora. Koko täsmäsi ahventen syömiin kuoreisiin ja itse asiassa kun katsoi maisemaa sekä veden ja taivaan väriä, Makoran värit täsmäsivät myös niihin. Sininen taivas heijastui järven pintaan ja kuoreissa näkyi sinisen sävyjä, aivan kuten Makorassakin.

Kuin kaksi marjaa (vai Makoraa?) Makoran värit ovat haalistuneet, kun ahvenet ovat järsineet sitä niin paljon.

Olen joskus kuullutkin, että vieheiden väreihin pitäisi ottaa vinkkejä sen hetkisestä kelistä ja maisemasta. Tuli mieleen yksi kesäinen ilta, kun auringonlaskussa näkyi oranssin sävyjä ja samalla hetkellä sain ison ahvenen oranssilla jigillä. Sattumaako?

Oltiin Ollinselän kalapaikalla viisi tuntia. Eihän siitä todellakaan voinut lähteä minnekään, kun aktiivista kalaa kerran oli alla. Tehtiin kalapaikan hiljennyttyä aina pieniä muutaman metrin siirtymiä ja selkeästi ahvenet kiersivät sillä paikalla kuoreen perässä. Välillä kuoreparvi läiski pinnassa ja välillä se meni pohjan tuntumassa.

Saatiin hyvät ruokakalat, isoin ahven painoi reilut 400g

Voi olla, että eilinen kalareissu oli kauden viimeinen. Kelit saattavat muuttua hetkessä talvisiksi ja veneen talviteloille laittoon on pakko varautua joka päivä. Nyt vesillä vielä pärjäsi pilkkihaalarin kanssa, mutta kunhan vedet viilenevät tuosta kahdeksasta asteesta lisää ja ilman keskilämpötila tippuu lähelle nollaa, silloin on ehkä parempi pysytellä mantereella.

Viiden jälkeen satamaa kohti, koska ilta hämärtyy aikaisin

Rospuuttoaika ei ole kivaa, mutta se on pakollinen paha tässä harrastuksessa. Sama juttuhan se on aina keväällä, mutta kyllä sen kestää, kun tietää, että sen jälkeen pääsee harrastamaan taas pitkästä aikaa ”uutta” kalastusmuotoa.

Kai se täytyy kohta alkaa tasurivarastoja katselemaan ja tekemään vähän inventaariota talvea varten. Olen monena talvena kantanut joka reissu pilkillä mukanani sataa tasuria. Tänä talvena määrät tulevat vähenemään, sillä kaikille vieheille ei yksinkertaisesti ehdi antamaan uintiaikaa. Tulevana talvena täytyy myös kokeilla jigejä ahkerammin, kun ne pikkujigit toimivat kesälläkin vertsussa niin hyvin. Mikseivät siis talvella?

Mutta mennään nyt viikko kerrallaan. Tottakai suuntaan järvelle vielä ensi viikonloppuna, jos säät sallivat.

Hirviselällä

Kyllä oli kelien suhteen hieno viikonloppu! Taisi lokakuun lämpöennätyskin rikkoontua ja mikäpä oli kalastellessa, kun mikään paikka ei palellut ?

Muikun kutu taitaa olla lähellä, sillä Kallavedelle oli viikon aikana ilmestynyt kymmeniä verkkoja. Mutkittelin veneellä kuin jossain pujotteluradalla, kun verkkolippuja ilmestyi eteen melkein tyhjästä. Saa kyllä ajella tarkasti nyt ?

Meillä oli taas ahvenet mielessä ja alkuun yritettiin etsiä niitä uusista ja vähän erikoisemmista paikoista, joissa epäiltiin olevan muikkua liikkeellä. Ehkä ahvenet olisivat syömässä muikkua jossain?

No muikkua me tosiaan löydettiinkin, mutta ei ensimmäistäkään petokalaa parvien perässä. Miksi Kallaveden ahvenelle ei muikku maistu? Aina vaan sitä kuoretta ☺️

Muikkua?

Uudet paikat eivät tuottaneet tulosta, joten lähdettiin etsimään syysahvenia Hirviselältä. Oi niitä aikoja, kun Hirviselän ahvensaaliit piti työntää kottikärryillä satamasta. Ei kun se olikin unta, mutta kyllä aika hyvin on joskus napsunut ?

Olen kertonut blogissa, että Hirviselällä on yksi paikka, josta saa aina ahvenia. Miten voin olla niin hölmö, että olen edes kuvitellut asian olevan niin? Se minun mansikkapaikka oli ihan tyhjä. Olenko kalastanut sen tyhjäksi vai mikä mättää? Eilen ymmärsin, että kalantulo ei voi olla koskaan varmaa, ei edes Hirviselällä.

Päivä alkoi vaikuttamaan tosi vaikealta. Uudet paikat eivät toimineet ja vanhatkin paikat pettivät. Ahventen olinpaikka oli täysi mysteeri. Viikko sitten löydettiin kalaa noin kymmenestä metristä ja ajattelin kalojen olevan suht syvässä vieläkin. Luotain kuitenkin piirsi tyhjää syvään, mutta myös matalaan. Ei oikein enää tiennyt, että mistä etsiä.

Eräs paikka kuitenkin yllätti meidät. Olin jo tottunut tuijottamaan sitä täysin tyhjää ruutua, mutta yht’äkkiä näyttöön alkoi piirtymään pieniä pompuloita ja piti ihan hieraista silmiä, kun kalaa oli niin paljon.

Paikka oli syvän vieressä oleva ”pöytä”, mutta tarkempi tutkiskelu osoitti, että ”pöydässä” oli reikä. Alueella oli siis karttaan merkkaamaton pieni monttu ja kalat olivat siellä. Aika erikoista, siksikö kaikki patit olivat tyhjiä, kun ahvenet haluavatkin nyt olla montuissa?

Tuollaiset paikat ovat tosi vaikeita löytää ja ainoastaanhan ne löytyvät tuurilla, sillä noin pieniä monttuja ei ole merkitty edes karttaan. Me itse oltiin piirretty alue Sonarchart livellä ja karttaan oli selkeästi piirtynyt pieni monttu ja ahvenet löytyivät sieltä.

Laitettiin nopeasti Motorguide alas ja taivasankkuri päälle, ja heti alkoi tapahtumaan. Ahvenet aktivoituivat hurjiksi ja pohjasta pinkoili kaloja välivedessä uivan jigin kimppuun. Sain jokaisen kalan vertikaalijigaamalla ja heittely ei tuottanut hipuakaan. Toisaalta vertsu oli tuossa tilanteessa paljon nopeampi tapa kalastaa ja sillä tavalla parvi myös pysyi hyvin veneen alla.

Alle 30-senttiset ahvenet lähtivät takaisin ja otettiin vaan sitä isommat. Shaker Baitsin Piggyshad oli tosi tehokas ja lapiopyrstöstä huolimatta toimi todella hyvin vertikaalissa.

Tämä Piggyshad väri oli paras

Kalastettiin paikassa pari tuntia ja koko ajan me siitä saatiin kaloja, mutta kalojen koko pieneni pikkuhiljaa. Parhaimmat kalat ja tärpit tulivat ensimmäisen puolen tunnin aikana. En tiedä lähtivätkö isommat ahvenet sen jälkeen paikalta pois vai menikö niiden syöntipiikki ohi ja ne painuivat pohjaan jurottamaan..

Toisten menopeleissä roikkuu karvanopat, meillä jotain ihan muuta =D

Luotain kuitenkin piirsi alueelle edelleen kalaa, mutta vain ne alle 30-senttiset tärppivät enää. Meillä oli tarkoituksena tehdä seuraavana päivänä pikapisto järvelle ja päätin, että sunnuntaiaamun ensimmäinen kalapaikka on siinä kyseisessä montussa. Tiedä vaikka körmyahventen syöntihommelit olisivat taas seuraavana päivänä käynnissä.

Jätettiin monttu rauhaan ja lähdettiin jatkamaan matkaa. Aloin etsimään tarkoituksella samantapaisia pieniä monttuja, mutta sehän oli kuin olisi etsinyt neulaa heinäsuovasta, Kallavesi on kuitenkin aika iso järvi ? Se yksi monttu löytyi tuurilla ja loppupäivänä ei ollut enää onni myötä.

Kalapäivät ovat jo melko lyhyitä, kun aurinko nousee vaille kahdeksan ja laskee kuudelta. Lähdettiin satamaan vähän ennen auringonlaskua, ja vaikka me ei niitä kottikärrejä tarvittu ahvensaaliin kotiin viemiseen, niin ihan hyvät ruokakalat me saatiin ?

Päivän isoin ahven oli 33cm ja Juhan siimaan tarttui yksi 48cm kuhakin

Heräsin tänään hyvissä ajoin, oikeastaan jopa liian aikaisin. Jouduin odottamaan kauan aikaa, että päivä alkaisi valkenemaan. Olisin halunnut olla kalapaikalla jo ennen auringonnousua, mutta onneksi ei lähdetty aamuhämärässä pujottelemaan sinne verkkolippuradalle. Olivat ryökäleet vielä eilenkin pistäneet lisää verkkoja ja varsinkin pitkät pintaverkot tuottivat päänvaivaa.

Meillä ei ollut tänään montaa tuntia aikaa kalastaa ja siksi ajoin heti montulle. Eilen kalapaikalle jäi vielä hyvin kalaa ja ehkä aamusyönti tuottaisi jotain hyviä tuloksia, vaikkapa kilon ahvenen ?

Minä hölmö tuudittauduin taas siihen ”varman” kalapaikan tunteeseen. Enkö oppinut kerrasta? En. Monttubileet olivat ohi ja monttu hylätty. Siellä ei näkynyt enää mitään, vaikka yritin ajella paikkaa ristiin rastiin ja löytää jotain uutta pientä kuoppaa. Ahvenet ovat kyllä mestareita tekemään katoamistemppuja. Ihanan ärsyttäviä otuksia ? Kukapa sitä jatkuvaan jaksaisikaan nostella isoja ahvenia veneeseen ?

Tänään oli ihan yhtä vaikeaa löytää kaloja, kuin eilen. Kaikki paikat olivat tyhjiä ja ei mitään ideaa, että mistä ahvenet olisivat voineet löytyä. Ei käynyt enää tuuri eikä kottikärryillekään ollut tarvetta. Päivän viimeinen kalapaikka piirsi näyttöön miljoona ahventa, mutta lopulta paikka paljastui Partasen Hannan vanhaksi kalapaikaksi. Sen paikan kaloista tehdään niitä kuuluisia kalakukkoja.

Nyt varmaan viedään syksyn viimeisiä reissuja, koska talvi saattaa yllättää suomalaiset hetkenä minä hyvänsä. Katsotaan keliä viikon päästä ja mikäli Kallavesi ei ole vielä jäässä, jätän kottikärryt satamaan parkkiin ja suuntaan vesille ?

Syksy tulee ja lehdet tippuvat puista

Olen nyt pari kertaa leivittänyt ahven- ja kuhafileet ihan uudella reseptillä, kun sain eräältä kokilta reseptivinkin. Yleensä leivitän kalafileet tattarijauholla, koska en pysty ruisjauhoja syömään, mutta olen vähän kyllästynyt siihen ainaiseen tattarin makuun. Nyt sitten löytyi sellainen herkkuresepti, että suosittelen kokeilemaan, vaikka ainesosat saattavat alkuun kuulostaa vähän oudoilta ja vierailta =)

Leivitys siis tehdään polentalla ja parmesan tmv. juustoraasteella. Juusto ja polenta sekoitetaan ja siihen hieman suolaa mukaan. Itse pistän jauhot aina pussiin ja fileet perään, ja leivitys tapahtuu kuin itsestään, kun pyöräyttää pussin muutaman kerran ympäri.

Ihan tajuttoman hyvin sopii tuo juustoinen leivitys sekä ahvenelle että kuhalle. Tämä on ehdottomasti minun uusi lemppariresepti, nam!

Vene kotona

Saatiin vihdoinkin vene moottorin korjauksesta kotiin. Kaiken kaikkiaan vene oli korjattavana vain kaksi viikkoa, vaikka aika tuntui vuodelta. Siitäkin ajasta suurin osa odoteltiin vakuutusyhtiön päätöstä (onneksi meillä oli vakuutus, huh). Kun päätös tuli, VML Sponsor laittoi veneen nopeasti kuntoon. Kiitos Pasi ja kumppanit!

Lauantaina suunnattiin pitkästä aikaa järvelle. Vedet olivat viilenneet alle kymmeneen asteeseen ja ilman lämpötilakaan ei paljon nollan yläpuolella ollut. Meinaako kesä vaihtua suoraan talveen? Haluaisin hyvin mielelläni muutaman viikon syksyn vielä tähän väliin, koska ahvenet kuulemma ovat syksyllä tosi nälkäisiä!

Lauantaina oli kovaa tuulta ja jouduttiin valitsemaan kalapaikat suojaisilta alueilta. Lähdettiin Pirttilahdesta Hietasalon suunnille ja pyörittiin siellä koko päivä.

Ensimmäinen kalapaikka piirsi luotaimen näyttöön ahvenia. Hetken päästä siimat kiristyivät ja nosteltiin pieniä raitapaitoja veneeseen. Melkein itkin onnesta, kun olin niin iloinen, että ylipäätään olin päässyt kalaan ? Ja jopa ne pienet ahvenet toivat hymyn huulille ☺️

Perinteistä “Kallavesi-kokoa”

Olen huomannut Facebookista, että kalastajat ovat löytäneet suuria määriä ahvenia ja tottakai oletin, että nyt syksyllä sitä kalaa on joka paikassa. Ensimmäinen kalapaikka vaan lisäsi sitä tunnetta ja kyllä minulla oli aika kovat odotukset päivän saaliille.

Mutta kuten arvata saattaa, siitä hetkestä alkoi kalattomuus. En löytänyt enää mistään mitään ja kierreltiin useita vanhoja ja uusia kalapaikkoja. Tein päätöksen, että seuraavana päivänä suuntaan suoraan Hirviselälle, jotta saisin edes muutaman ruokakalan mukaan. Bracket nimittäin ammotti lauantai-iltapäivällä tyhjyyttään, kun ei me sitä sinteillä viitsitty täyttää.

Tuuli tyyntyi iltapäivällä

Onneksi joku keksi viistokaikuluotaimen. Ajelin epätoivoisena pattien reunoja, kun näin viistoluotaimessa kaloja 30 metrin päässä veneen sivulla. Ihmettelin, että mitähän kaloja ne ovat, kun olivat niin syvässä. Ajoin kalojen luokse ja ne paljastuivat ahveniksi. Ihan ihme homma, ahvenet olivat 11 metrissä! Se on jo tosi syvää Kallaveden kaloille. Ei olisi käynyt mielessäkään etsiä kaloja niin syvästä, siksi oli ihan täysin viistoluotaimen ansiota, että kalaa löytyi.

Laitoin veneen taivasankkuriin ja ahvenet alkoivat tärppimään jigeihin heti. Ahvenet sylkivät koko ajan pientä kalaa ja ne olivat selkeästi syöntipuuhissa. Osa pikkukaloista näytti kuoreille ja osa muikuille. Olen nähnyt elämäni aikana ainostaan kaksi kertaa muikkua syövän ahvenen Kallavedellä ja nyt oli kolmas kerta. Yleensä ahventen ravintokala Kallavedellä on kuore.

Ravintokalan koko oli noin kahdeksan senttiä

Suut olivat täynnä pikkukalaa

Oltiin samalla paikalla pari tuntia ja välillä siirrettiin venettä hieman. Kalaa oli loivassa penkassa tosi paljon kahdeksasta yhteentoista metriin. Osa oli pientä ahventa ja tarjolla olisi ollut myös ihan kunnon ahveniakin, mutta tottakai ne isoimmat aina karkaavat ?

Ahvenet ovat kyllä viisaita otuksia ja koska niiden sylkemät pikkukalat olivat noin kahdeksan senttisiä, ahvenille ei sen isommat jigit kelvanneet. On se välillä pienestä kiinni. Esimerkiksi Savage Gearin Bleak Paddle Tail toimi kahdeksan senttisenä, mutta sama väri kymmensenttisenä ei saanut hipaisuakaan.

Tilasin Honkkarista hieman jigejä, kun siellä oli jigialennusmyynti =)

Olin kyllä taas niin elementissäni järvellä, kun sain nostella raitapaitoja veneeseen. Jännästi se mielialakin muuttui hetkessä epätoivoisesta tyhjänpyytäjästä maailman iloisimmaksi ihmiseksi ? Sunnuntain suunnitelma Hirviselästä vaihtui lennossa ja päätin, että tullaan seuraavana aamuna samalle ahvenapajalle uudestaan.

Ruokakalat odottavat jatkokäsittelyä

Aurinko oli laskemassa ja jouduttiin lähtemään kohti satamaa. Tiesin, että kalat ovat varmasti samalla paikalla vielä seuraavana aamuna, sillä kalaa oli niin paljon.

Aurinko laskee nykyään ihan liian aikaisin :(

Sunnuntai koitti kylmänä. Aamulla oli kolme astetta pakkasta ja veneen päältä jääkerrosta rapsutellessani mietin, että tähänkö päivään kausi päättyy. Loppuviikoksi kyllä taisi lupailla lämpenevää keliä, eli ehkä tässä vielä muutama reissu ehditään heittää.

Sunnuntaina oli lähes tyyni keli

Suunnattiin suoraan edellisen päivän apajille. Lauantain ahvenet jäivät fileinä jääkaappiin odottamaan kavereita, mutta ehkä sunnuntaina tuli lähdettyä takki liian auki ”hakemaan” lisää fileitä, sillä ne viisaat ahvenet olivat häippäisseet. Ei siellä ollut kuin rippeet jäljellä ja kalojen koko olisi kelvannut enää vain kalakukkoon.

Kierreltiin taas ties miten monta paikkaa ja yritin tiirailla viistoluotaimesta veneen sivuilla olevia alueita, mutta ei löytynyt kalaa matalasta eikä syvästä. Kyllä se on semmoinen juttu, että kalastus on ainakin minun osaltani 100% tuuripeliä. Välillä kalaa löytyy ja välillä ei.

Lounaistuuli oli yön aikana vaihtunut pohjoistuuleksi ja pilkkihaalari ei ollut yhtään liikaa. Kyllä tuolla järvellä onneksi vielä pärjää, kun pukee tarpeeksi vaatteita päälle.

Lämmin juoma ja evästauko ovat pakollinen juttu kylmänä päivänä

Sunnuntaina iltapäivällä tuntien etsimisen jälkeen löytyi muutama mukaan otettava ahven, mutta lauantain kaltaisesta syönnistä ei ollut tietoakaan. Kalat olivat tosi passiivisia, eivätkä nousseet väliveteen jigille ollenkaan, vaan söivät ihan pohjasta. Ehkä jollain pystypilkillä ja morrilla olisi voinut saada hyvänkin saaliin, mutta eihän jigikalastajalta sellaisia löydy ?

Myös kesällä joka paikassa olevat kuhamatot olivat kadonneet ihan kokonaan. Juha sai muutaman sattumakuhan viikonloppuna ahventen seasta, mutta minun siimaan ei tarttunut yksikään. Kuinkas muilla syyskalastus on tuottanut tulosta? Onko tullut hurjia ahvensaaliita? Entä kuhat, löytyykö vielä samalla tavalla kuhaa kuin kesällä?

Järjestän Fish me luck sivulla arvonnan, josta voi voittaa kalakassillisen jigejä. Käykäähän kommentoimassa kuvaan, niin olette mukana arvonnassa ☺️ Linkki Fish me luck Facebook-sivulle.