Vuoden odotetuin pilkkireissu on takana ja kyllä nuo talvitreffit ovat aina ikimuistoinen tapahtuma. Hienot puitteet ja hienoja ihmisiä! Treffit ovat joka vuosi viikolla neljä ja keliolosuhteisiin ei pysty vaikuttamaan, mutta muuten tietää aina, että mukavia juttuja on luvassa.

Juha on vienyt treffeille aina pari kalakukkoa ja vaikka tasurihurjien tapahtumasta onkin kyse, joutuu aina pikkuisen morrittelemaan ennen Ruokkeelle lähtöä. Kuinkas sattuikin edellisille päiville ”mahtavat” morrikelit, pakkasta nimittäin oli yli 20 astetta ja pieni tuulenvirekin kävi, mutta ei auttanut valitus, kukkokalat piti saada.

Meillä oli kelkka remontissa ja juuri ennen reissuun lähtöä saatiin se kuntoon. Tai minähän katsoin vaan vieressä, kun Juha ahersi tallin lattialla, mutta pääasia, että Lynkkis toimii taas. Tehtiin kelkkaan sisäänajo ja jospa se nyt palvelisi edes jonkun aikaa.

Käytiin kelkalla Sotkalla kukkokaloja etsimässä. Jäällä oli joka paikassa kauheasti lunta ja lumen alla vettä. Luultiin, että jääolosuhteet olivat Sotkalla huonot, mutta jälkikäteen ajateltuna ne olivatkin ihan ok, sillä Hummonselällä ne vasta olivat oikeasti huonot.

Meillä oli Sotkalla pilkkiteltta mukana ja laitettiin pilkkireput telttaan vierekkäin. Teltassa oli yllättävän hyvä morritella. Pieni kala ei oikein ollut syönnillään, vaan meinasi tulla vaan filekaloja ? Onneksi saatiin pikkusinttejäkin vähän.

Jouduttiin lähtemään kukkokalajahtiin vielä seuraavana päivänä. Pakkasmittari näytti -22C, mutta ei muuta kuin teltta pystyyn ja sisälle morrittelemaan. Tuuli ei pure sormiin ollenkaan, kun menee teltan suojiin.

Pakattiin rannassa tavarat ahkioihin ja sitten Juha sanoi, että se teltta on muuten edelleen autotallissa. Voi hitto, olkoot. Mennään karaistamaan sormia Puruveden reissua varten, jospa me muutama tunti pärjätään ilman telttaa.

Kalaa ei meinannut löytyä millään. Kyllä silloin on kukkokalaa avannot täynnä, kun et niitä tarvitse, mutta sen pari kertaa vuodessa kun niitä lähtee varta vasten pilkkimään, ei varmasti löydy. Muutaman tunnin ja muutaman sintin jälkeen lähdettiin kotiin ja haettiin loput kalat kaupasta. Siellä olikin sopivasti Puruveden muikkuja myytävänä ☺️

Juha “Hannu Partanen-Hanhi” teki minullekin kalakukon gluteenittomana versiona, oli ehdottomasti paras kukko mitä olen koskaan syönyt, kiitos!

Keskiviikkoaamuna kello kuusi oli lähtö kohti Ruokkeen lomakylää. Matka oli ihan kauhea ja lunta satoi vaakatasossa. Matkan varrella oli useita autoja ojassa, mutta onneksi me pysyttiin tiellä. Kärry perässä joutui välillä ajamaan viittäkymppiä, kun näkyvyys oli lumisateen ja pöllyävän lumen takia nolla.

Oltiin perillä aamupäivällä ja syötiin vähän evästä, jonka jälkeen lähdettiin jäälle. Juhahan sai viime treffeillä ensimmäisenä päivänä kilon ahvenen ja se kala löytyi jo neljänneltä avannolta. Monenneltakohan avannolta Hannu Hanhi tänä vuonna sen kiloisen vetäisee?

Meitä varoiteltiin huonoista jääolosuhteista ja en olisi ikinä uskonut, että ne oikeasti olivat niin huonot. Edellisinä vuosina ollaan saatu luxusolosuhteet tähän vuoteen verrattuna.

Lähdettiin rannasta kohti ensimmäistä kalapaikkaa. Ensimmäiset pari sataa metriä mietin, että hyvähän täällä on mennä kelkalla. Sitten alkoi kelkka uppoamaan. Kelkka meinasi jäädä kiinni vähän väliä ja pelkäsin onko selällä kuivaa kohtaa ollenkaan. Välillä onneksi löytyi kuivempikin alue, johon uskalsi kelkan pysäyttää, mutta kun kelkka uppoaa kovassa pakkasessa loskaan, niin telasto jäätyy hetkessä umpeen.

Kun oltiin ajettu vartti Hummonselällä, päätin että näillä treffeillä ei kalapaikkaa päivän aikana vaihdella. Jos vaan pääsee kelkalla uraa pitkin aamulla johonkin, niin siinä nakotetaan koko päivä. Liikutaan sitten vaikka jalan ja etsitään kalaa lähialueilta.

Löydettiin kuivempi kohta ja päätettiin jäädä siihen. Lunta satoi edelleen vaakatasossa ja jäällä ei näkynyt mitään muuta, kuin valkoista. Kartan perusteella paikka vaikutti hyvältä ja siinä oli laajemmaltikin potentiaalista kairattavaa.

Lähdin kävelemään kelkalta ja ensinnäkin lunta oli ihan hirveästi, Juha mittasi yhdestä kohdasta lumen syvyyden ja se oli 42cm. Eihän siinä olisi ollut mitään, jos lumi olisi ollut kuivaa jään pintaan asti, mutta pian tuntui siltä, kuin jalat olisivat tarttuneet jäähän kiinni.

Lumen alla oli vesiloskakerros, joka teki liikkumisesta ihan toivotonta. Lahkeet jäätyivät hetkessä, ahkion pohja jäätyi hetkessä, märkä kaira jäätyi hetkessä… Treffit eivät alkaneet ihan odotetulla tavalla ja olinkin aika varma viiden päivän MP-putkesta heti ensimmäisen päivän ensimmäisen tunnin jälkeen. Ja kaiken kruunasi kova pakkanen.

Kalapaikalla oli hiljaista, mutta ei meillä ollut vaihtoehtoja. Meidän oma kelkkaura meni umpeen lumisateen takia ja myös kaikki vanhat urat hävisivät keskiviikon aikana. Meidän piti töröttää sillä yhdellä ainokaisella paikalla ja toivoa parasta.

Rantamäen Manu lähetti minulle tasurin treffejä varten ja uittelin sitä epätoivoisena. Olin jo tottunut tyhjän ruudun tuijotukseen, kun pohjasta lähti yksinäinen viiva kohti tasuria. Sehän tulee vauhdilla!

Vuoden tauon jälkeen Puruveden ahven siiman päässä oli taas tosiasia. Lapoin siimaa jäälle ja oikein nätti 31cm raitapaita näki päivänvalon. Kyseisen kalan jälkeen sain muilta hurjilta kommenttia värikoukun käytöstä, ei kuulemma saa olla. Sanoin, että jos tasurin valmistaja itse laittaa värikoukun tasurin alle, silloin se saa olla ? Olihan siellä treffeillä myös morrittelijoita, mutta ei niistä vääräuskoisista sen enempää ?

Siinäpä ne ensimmäisen päivän tapahtumat ja kala muuten tuli neljänneltä avannolta. Hannu Hanhelle MP.

Seuraavan päivän keli oli tosi kirkas ja sata astetta kylmempi. Meidän mökissä ei ollut pakkasmittaria, mutta koskaan aiemmin en ole saanut paleltumavammaa sormeen, joten torstaina oli ihan järkyttävän kylmä keli. Peukalon pää on vieläkin valkoinen, onneksi tunto alkaa pikkuhiljaa palailemaan sormeen.

Mentiin heti aamusta edellisen päivän paikalle, koska tiedettiin, että siellä on kova alue, johon saadaan kelkka parkkiin. Olin myös potkinut pienen laikun valmiiksi.

Laskin uuden pikkuflashin avantoon ja heti alkoi näkymään kalaa alla. Hetken päästä ensiuitolla ollut pikkuflash antoi kalan ja kohta toisenkin, mutta siihen jäi päivän tapahtumat. Oikeastaan se oli yhdeksän muun sormen onni, sillä ei ollut kaukana, että muutkin sormet olisivat paleltuneet. Märillä käsillä sellaisessa pakkasessa oleminen ja kalastaminen olisi ollut ihan hirveää. Rukkaset kädessä ei voi kalaa nostella, joten hyvä vaan, että päivän saldo jäi kahteen ahveneen.

Ne mökkiläiset, jotka uskalsivat Hummolla kelkalla suhailla, saivat tosi hyvin kalaa ja ihan oikeutetusti. Torstaina toisten savolaisten mökkiin tuli kilon ahven ja lisäksi yli 10kg filekalaa, huikea potti! Mutta katsokaapas alla olevia kuvia, tätä ne huikeat potit vaativat!

Jäällä oli pahimmissa kohdissa 30cm vettä ja siihen vielä lumi päälle. Ja uveavantoja siellä täällä. Teräsjäätä oli 10-15cm, mutta ei tosiaankaan joka puolella. Jotkut löysivät jopa kohtia, joissa ei ollut yhtään teräsjäätä.

Me oltiin sen verran arkajalkoja, että ei uskallettu lähteä kelkalla pahoihin loskapaikkoihin. Ja koska kelkkakin on vasta saatu kuntoon eikä oltu sitä kunnolla vielä ehditty testaamaan, siihenkään ei voinut 100% luottaa, joten perjantaiaamuna suuntasimme taas aiempien päivien paikoille. Kannatti! Ei nimittäin tarvinnut heittää kertaakaan rukkasia päivän aikana pois ja sormet pysyivät lämpöisinä. Eli ei siis kalan kalaa koko päivänä ?

Kun kurvattiin kalapaikalle niin alkoi naurattamaan, sillä ahkiosta puuttui kaikki tavarat =D Kairoista, porakoneista, repuista, vavoista ja tasureista lähtien kaikki olivat lentäneet ahkiosta. Tuossa yläpuolen kuvassa oikeassa ylälaidassa näkyy musta piste, sieltä ne kaikki tavarat sitten löytyivät. Siis toivon mukaan kaikki tavarat =) Yhdellä hurjalla muuten tippui Heinolan oranssi 6″ kaira jäälle, jos joku sen löytää niin ilmoitelkaa :)

Kolmannen päivän jälkeen meiltä kyseltiin, että mihin aiomme mennä neljäntenä päivänä eli lauantaina. Lauantaihan on treffien niin sanotusti pääpäivä, koska meillä on silloin leikkimielinen ahvenkilpailu ja suurimman ahvenen saanut hurja saa pojan, eli pokaalin, vuodeksi suojiinsa.

Kun kerroin, että me mennään samaan paikkaan kuin aiempinakin päivinä, niin kaikki kyselivät epäuskoisina, että miksi te taas sinne menette tyhjää pyytämään. Kolme lähes tyhjää päivää eivät saaneet minua lannistumaan, vaan luotin paikkaan ja uskoin, että kyllä siellä kala joskus syö. No todellisuudessahan valitsimme paikan ihan vaan sen perusteella, että sinne meni kelkkaura ?

Lauantaina oltiin kalapaikoilla ennen auringonnousua ja oli kyllä helppo matka rannasta, kun päästiin ajamaan kovaa uraa pitkin. Jätettiin kelkka parkkiin ja kuinka sattuikin, että ”parkkipaikaltakin” lähti vielä yksi ura kohti hotspottia. Kerrankin vaivaton siirtymä avannolle.

Heti aamusta avannoilla näkyi elämää. Se oli niin outo tunne, kun kolme päivää oli tuijottanut sitä tyhjää luotainta ja nyt me löydettiinkin kalaa. Samuli sai jo ennen yhdeksää reilun puolen kilon kalan ja sen jälkeen muillakin siimat kiristyivät.

Jännää, että osa hurjista pilkki jopa 13cm tasureilla, mutta meidän mökkiläisistä neljä viidestä sai parhaat kalat pienellä tasurilla. Minä sain lauantaina päivän kaikki kalat muikunnahkaisella pienellä levypyrstöisellä Kalarosvolla ja Juha ja Samuli saivat kalansa pikkuflashilla.

En olisi uskonut, että lauantain kisan voittoon riittää reilu 700g ahven, mutta niin vain riitti. Ja vaikka pysti tulikin meidän perheeseen, niin mitäpä veikkaatte, Hannu Hanhelle vai minulle ?

Minun päivän suurin ahven oli 40cm, mutta tosi hoikassa kunnossa, joten Juha vei pokaalin lyhyemmällä, mutta painavammalla kalalla. Voittokala painoi 744g. Onnea Hannulle! Kalojen nälkä sattui olemaan juuri oikeana päivänä.

Lauantai oli ihan huippupäivä, varmasti paras päivä Puruvedellä ikinä. Vaikka en saanutkaan mitään hurjaa saalista, niin silti olin tyytyväinen niihin muutamiin filekaloihin. Kalaa oli tarjolla hirveästi, mutta suurin osa kaloista ei jostain syystä tärpännyt, vaikka nousikin tasurille. Kaikki muutkin huomasivat saman ilmiön.

Avannon alla uiskenteli välillä niin isoja ahvenia, että en ole koskaan sellaisia viivoja nähnyt. Siksi meidän sunnuntain pilkkipaikan koordinaatit eivät lauantaista tai muistakaan päivistä kummoisesti poikenneet ?

Lauantaina ei ollut enää ihan niin kova pakkanen, vain parikymmentä, mutta kyllähän se taas käsiä palelsi, kun märkiä kaloja oli koskenut. Onneksi tajusin lauantaina ottaa Nevercoldin lämmitettävät rukkaset mukaan. Kysyn vaan itseltäni, että miksi ne rukkaset olivat torstaina mökissä eivätkä mukana jäällä, kun oli se hirvittävän kylmä keli. Olisi nimittäin varmasti peukalo kunnossa vielä.

Sain Facebookin puolella kommentin, että eikö treffeillä vapauteta 40cm ahvenia. Noilla pakkasilla kalojen vapautus on tuhoon tuomittu ajatus, viisi sekuntia ja kalan silmät ovat jäässä. Myös pilkkisyvyydet saattavat olla sellaiset, että kalaa ei enää yksinkertaisesti pysty vapauttamaan.

Sunnuntaina käytiin vielä pilkillä ja aamulla kun astui mökin pihalle, niin keli tuntui lähes kesäiselle. Tuulta ei ollut varmaan ollenkaan ja pakkastakin vain -18C.

Sunnuntain pilkkikeli olikin ehdottomasti paras koko reissulla. Harmi vaan, että kalaa ei oikein noussut. Tai nousihan Samulille se jäätävä mörkö hieman avannon paremmalle puolelle, mutta sen jälkeen se irtosi. Hummolla kaikui kirosanoja.

Menin Samulin luokse ja siinä tilanteessa se ihminen tarvitsi vertaistukea. Naama valkoisena kädet täristen Samuli kertoi mitä oli tapahtunut. No ensi vuonna me löydetään se kala, voin auttaa sen ylös ottamisessa.

Antti sai sunnuntaina oman ennätysahvenensa, 630g. Antti kulki jäällä joka päivä joko lumikengillä tai suksilla ja oli mahtavaa todistaa Antin ennätysahvenen tuloa. Sen kalan eteen oli tehty ihan tosissaan töitä!

Ihan tosi hieno homma, että jokainen meidän mökin viidestä jäsenestä rikkoi puolen kilon rajan. Roni sai meidän mökkiläisistä suurimman ahvenen, 770g. Se kala tuli perjantaina ja lauantainahan sillä olisi saanut pokaalin.. Vuoden päästä sitten tarkempi ajoitus ;)

Kiitos mahtavasta treffiseurasta koko hurjien porukalle! Ensi vuonna jälleen lähtee laulu soimaan ;)

Ahven on ollut otillaan ympäri Savoa ja monet kaverit ja tuttavat ovat saaneet hyviä saaliita viime aikoina. Tottakai vapaapäivinä täytyy aina itsekin lähteä kokeilemaan onko Ahti antelias. Mitään hurjia saaliita ei ole vielä itselle sattunut, mutta ahvenruokia on kuitenkin päästy maistelemaan.

Viikko sitten lauantaina lähdimme käymään Pohjois-Kallavedellä. Kaveri kertoi perjantaina saaneensa sieltä filekalat, joten lauantaina suuntasimme samalle paikalle isommalla porukalla.

Päivä oli tasuripilkkijälle hiljainen. Sain muutaman ahvenen, joista isoin taisi olla sadan gramman hujakoilla, hyvin heikkoa siis. Koska tasuri ei aiheuttanut omassa luotaimessa minkäänlaista reaktiota kalojen keskuudessa, pyysin viereisellä avannolla pystypilkillä pilkkinyttä pientä poikaa minun avannolle katsomaan ”telkkarista” jään alapuolisia tapahtumia.

Poika tuli innoissaan pilkkivapansa kanssa minun luokse ja neuvoin hänelle kaikuluotaimen avulla pilkkimistä. Ei mennyt kuin muutama minuutti, niin tyhjällä avannolla alkoikin olla tapahtumia. Kaloja alkoi nousemaan morrille ja pian poika sai ensimmäisen ahvenen. Sen jälkeen avanto antoi ainakin 15 ahventa lisää ja hymy oli herkässä meillä molemmilla.

Olin kairannut paikalle yhteensä kolme avantoa, joten pystyimme katsomaan samasta luotaimesta sekä pojan pystypilkkiä että minun tasuria. Luotaimessa näkyi kalaa, mutta minä en saanut tasuriin hipaisuakaan. Sinä päivänä paras viehe oli ehdottomasti pystypilkki.

Lähdimme jäältä jo ennen kahta pois, koska kalat eivät aktivoituneet missään vaiheessa syömään tasuria.

Viime sunnuntaina lähdimme käymään Sotkalla. Sotka on tänä talvena antanut pilkkijöille aivan hurjia saalismääriä ja tuntuu, että sieltä on tänä talvena tullut enemmän kalaa kuin koko viime talvena yhteensä.

Oltiin Sotkanniemessä hyvissä ajoin sunnuntaiaamuna ja saatiin meidän kavereilta kelkkakyyti kalapaikoille. Tai vain toinen meistä sai, sillä kavereiden Lynx-seniori päätti, että enää ei vaan jaksa. Loppuporukka joutuikin sitten kävelemään kalapaikalle…

Sunnuntaina kalat olivat yhtä passiivisia kuin lauantainakin. Varmaan pystypilkillä olisi sieltäkin saanut ison kasan ahvenia, mutta tasuri ei kelvannut. Välillä näytössä käväisi ahvenparvi, mutta melkein heti parvi katosi, kun hauki kurvasi paikalle. En ole koskaan nähnyt niin paljon haukia yhden päivän aikana luotaimen näytöllä, kuin sunnuntaina Sotkalla. Niitä pyöri alueella ihan hirveästi ja yhdellekin onkijalle nousi yhdeksän haukea tasurilla.

Uittelen isompia tasureita kehivavoilla ja niissä minulla on peruke, mutta pieniä karvapyrstöjä uitan ilman peruketta. Aika monta kertaa ehdin sunnuntaina vetäistä tasurin hauen syöksyä karkuun, mutta lopulta yksi hauki sai varastettua minulta tasurin ? Se olikin ensimmäinen tasurimenetys hauelle ikinä.

Facebookin puolella oli pitkät keskustelut siitä, kun jätän haukia kalastamatta luotaimen viivan perusteella. Monen mielestä ahvenetkin voivat tehdä nopeita syöksähdyksiä, mutta itse en ole vielä koskaan nähnyt ”loppusyöksyä” tehnyttä ahventa. Ahven kyllä on saattanut nousta tasurille lähes pystysuoraan, mutta sen vauhti on ollut tasaista, parin metrin syöksy on aina puuttunut. Jospa joku ahven-expertti kuvaa videon kyseisenlaisesta tapahtumasta, niin sen jälkeen minäkin uskon ☺️ Siihen asti jätän ahvenparven tiehensä ajaneet yksinäiset syöksyilijät kalastamatta ?

Sunnuntaina sain ainoat kalat pienellä Mr. Manun karvapyrstötasurilla, jossa oli värikoukku. Vaikka aina sanonkin, että en käytä tasurin alla värikoukkua, niin joissakin pienissä ja kevyissä alle viiden sentin mittaisissa tasureissa värikoukku on. Päivän päätteeksi minulla oli muutama hyvä ruokakala, joista isoin painoi 470g.

Perjantaina, lauantaina ja tänään sunnuntaina oli pilkkipäivä. Perjantaina lähdimme Juhan kanssa jo heti rannasta eri suuntiin ja lopulta pilkimme muutaman sadan metrin päässä toisistamme. Minun avannolla oli hiljaista, mutta Juhalla taas oli tapahtumia. Sain WhatsAppina kuvan reilun 700g kokoisesta ahvenesta. Siinä vaiheessa mietin, että pitäisikö lähteä samoille apajille.

Maltoin kuitenkin mieleni ja jatkoin pilkkimistä. Pian sain taas viestin ja tällä kertaa Juha oli saanut ison kuhan Kalapelen Nulikalla. Kysyin onko mittakala ja olihan se, kun painoa oli 1,7kg ? Luotto omaan kalapaikkaan alkoi karisemaan ja olin kahden vaiheilla lähdenkö Juhan luokse.

Sain muutamia filekaloja omalta avannolta ja ajattelin, että ehkä se isompi kala syö kohta tässäkin. Odotin ja odotin, mutta mitään ei tapahtunut. Juhan paikalla kuulemma pyöri isoa kalaa koko ajan ja kun sain viestillä tiedon, että kiloluokan ahven oli irronnut avannolla, lähdin lähes juoksujalkaa Juhan luokse.

Kun pääsin samoille apajille, paikka hiljeni. Sain yhden 300g kalan siitä, mutta sitten kalat hävisivät. Olisi varmaan kannattanut lähteä heti aamulla samaan suuntaan ?

Perjantain kaloilla oli tyhjät mahat, joten meillä oli kovat odotukset lauantaille. Oltiin pilkkipaikoilla jo paljon ennen auringonnousua, mutta aikalailla turhaan, sillä koko lauantaipäivän kalat olivat tosi nirsolla otilla. Sain vain neljä otettavaa kalaa, mutta isoin oli sentään hieman yli puolikiloinen. Juhalla lauantai oli heikompi päivä ja saaliina oli vain yksi ahven.

Tänään käytiin vielä tekemässä yksi pilkkireissu ennen arkista aherrusta. Perjantaina ja lauantaina oli ihan hirvittävä tuuli, mutta onneksi oli lähes nollakeli, niin ei ollut kylmä. Tänään taas pakkasta oli -15C, mutta tuuli oli tyyntynyt. Ei jäällä olisi voinut olla, kun sormet meinasivat jäätyä jo tällä pakkasella, saati jos olisi vielä tuullut.

Oltiin eräällä kirkasvetisellä järvellä, jossa kalastussyvyydet ovat useita metrejä enemmän, kuin esimerkiksi Kallavedellä. Emme kalastaneet alle kymmenen metrin vettä tänään ollenkaan. Juha lähti taas vähän omille teilleen ja olisihan se pitänyt arvata, että kun Hannu Hanhi erkanee joukosta, sillä on joku etiäinen hyvästä saaliista.

Kohta alkoi huuto kuulumaan kauempaa. Juha huusi, että ”ei tämä ollutkaan ahven”. Hän oli saanut 13 metristä kalan, joka oli noussut tasurille aivan kuten ahven. Vielä siimasta väsytellessä hän luuli nostavansa ahventa. Vasta sivuttain avannon alla oleva hopeinen kylki oli paljastanut, että ei se ainakaan ahven ole.

Kahen kilon siika, kahen kilon siika! Oli aivan pakko huutaa jäällä tuo legendaarinen lause, kun selvisi, että Juha sai 60cm siian. Huh huh, että se oli possu. Se kala oli ollut ruoka-aikaan kotona. Siika tuli Kalarosvon isolla kuorekevennetyllä.

Kyllä me ihmeteltiin sitä jäällä pötköttävää kalaa kauan aikaa. Voiko noin isoja siikoja edes olla olemassa!? Näköjään voi. Tästä lähtien seuraan Juhaa pilkillä kuin hai laivaa, jostain syystä se tietää, missä isot kalat lymyilevät. Tämä reissuraportti oli suurimmaksi osaksi Juhan kalojen raportointia, toivottavasti asiaan saadaan muutos viimeistään viikolla neljä, jolloin suuntaamme tasurihurjien talvitreffeille Puruvedelle ☺️

Pilkkiminen on ihanaa! Käytiin joulun jälkeen kahdeksan kertaa pilkillä ja vaikka välillä oli ihan tyhjiä päiviäkin, silti laji koukuttaa täysillä. Tyhjien päivien vastapainoksi saatiin onneksi jotain ruokapöytäänkin ☺️

Kahdeksan päivää sisälsi todella erilaisia keliolosuhteita. Välillä oli kirpsakka pakkanen ja välillä pilkittiin loskassa.

Jäällä liikkuminen alkaa olla aika haasteellista lumisateiden vuoksi ja kyllä kunto varmaan hieman kasvoi muutaman kymmenen tuhannen askeleen jälkeen. Välillä ahkio tuli perässä tosi nätisti ja liukkaasti, mutta oli myös pakkaspäiviä, kun jäällä oleva loska jäätyi ahkion pohjaan.. niitä päiviä ei ole ikävä ?

Käytiin joulun jälkeen Virmasvedellä ja niistä reissuista kirjotinkin jo aiemmin. Kyseisten reissujen jälkeen ei ole tehnyt mieli Virmaalle ja siksi ollaankin pörräilty muilla järvillä pitkin Pohjois-Savoa.

Käytiin viime viikolla Siilinjärvellä Jälällä ja se järvi joko antaa kunnolla kalaa tai sitten se ei anna mitään. Meillä oli huono tuuri ja ahvensaldo jäi sinä päivänä nollaan. Ihan uskomatonta, kun emme edes nähneet luotaimessa yhtään ahventa koko päivänä!

Rannasta järvelle lähtiessä nähtiin moottorikelkan jälkiä ja ajateltiin jään olevan suht hyvä. Ensimmäinen koekairaus kertoi teräsjäätä olevan 14cm. Jatkettiin matkaa kohti kalapaikkaa ja pian aloimme ihmettemään märkää jäätä. Juha teki varmuuden vuoksi taas koekairauksen ja jäätä olikin enää vain 6cm. Lisäksi jää oli ihan höttöä.

Lähdettiin äkkiä kohti mannerta ja sitä kohti mentäessä jää alkoi taas vahvistumaan. Todennäköisesti siinä kuuden sentin kohdassa oli joku virtapaikka, koska se oli saaren ja mantereen välissä. Yllätti kyllä aika kovasti, kun vähän aikaa aiemmin oli ollut paljon enemmän jäätä.

Oltiin loppupäivä tosi varovaisia liikkumisen kanssa ja kairattiin lyhyiden matkojen välein, jotta pysyttiin kärryillä jäätilanteesta. Päivä oli melkein MP. Sain viimeiseltä avannolta hauen, mutta se ei mieltä lämmittänyt, koska oltiin ahventen perässä.

Seuraavana päivänä lähdettiin käymään talven ensimmäisen kerran Sotkalla. Olin kuullut huhuja, että Sotkalla on jo sen verran jäätä, että sinne uskaltaa mennä ja kyllähän siellä olikin yli 15cm teräsjäätä joka paikassa, jossa käytiin.

Oltiin Sotkalla neljän hengen porukalla ja saatiin kartoitettua iso alue neljästään. Aamulla muutamalla ensimmäisellä avannolla oli hiljaista ja sehän oli vaan normaali jatkumo edellisen päivän Jälän reissulle. Olin täysin tottunut tuijottamaan tyhjää ruutua.

Kymmenen aikaan tapahtui jotain outoa. Uittelin Juhan rasiasta löytämääni Kalarosvon ahvenen nahkaista pientä kevennettyä. Olin juuri edellisenä iltana nähnyt Juhan tasurirasian vilaukselta ja sieltä silmiini osui vuosia vanha tasuri, jonka Tommi oli joskus lähettänyt minulle. Tasuri oli näköjään ollut Juhalla lainassa monta vuotta, joten oli aika ottaa se takaisin ☺️

Ahvenia alkoi nousta tasurille ja ne olivat ihan hurjina. Osa kaloista oli vain sadan gramman hujakoilla, mutta isoimmat lähes neljän sadan. Sain avannosta 21 ahventa ja jopa kädet tulivat kipeiksi, kun yhtäkkiä laitettiin tyhjiin avantoihin tottunut pilkkijä nostelemaan kalaa. Harvinaista herkkua!

Laitoin pienet kalat takaisin avantoon ja otin vain isohkot filekalat ruokakaloiksi. Vasta hurjan syönnin jälkeen tajusin, että mitä tasuria ne ahvenet oikein popsivatkaan. Kalarosvon ahvenen nahka on peräisin Sotkalta ?

Syönti oli ja meni. Sain enää yksittäisiä kaloja muilta avannoilta, mutta se ei haitannut ollenkaan. Olin niin iloinen, kun pääsin nostelemaan ahvenia urakalla ja Jälän tyhjä reissukin unohtui hetkessä.

Päivän päätteeksi vertailtiin saalispusseja ja me kaikki neljä saatiin hyvät ruokakalat, vaikka pilkittiin isolla alueella. Ahven siis liikkui päivän aikana hyvin ja sitä oli paljon.

Seuraavan päivän pilkkipaikka oli vielä mietinnässä ja Sotka kyllä kiinnosti, mutta raskaassa lumiloskassa kävely ei niinkään… Ratkaisu tuli tuttavaporukalta, joka oli menossa Sotkalle pilkille ja heiltä kuulemma saisi ”taxikyydin” kelkalla. Sillä sekunnilla seuraavan päivän pilkkipaikka oli päätetty ☺️

Saalis oli lähes takuuvarma. Oltiin heti auringonnousun aikaan kalapaikalla ja aloimme odottamaan luotaimeen piirtyvää ilotulitusta. Lupailin, että kymmenen aikaan alkaa syönti.

Kahdeltatoista ympärillä oli tyhjiä luotaimia ja hämmentyneitä ilmeitä. ”Ai eilenkö te saitte tästä hyvin kalaa?” Jep, saatiin. Jostain syystä kalat olivat nyt kadonneet.

Sain päivän aikana yhden fileahvenen ja edellisen päivän hurja syönti oli vain muisto. Lisäksi sain yhden siian, jonka vapautin.

Onneksi saatiin taxikyyti vielä takaisin rantaan, vaikka olin ehkä lupaillut liikoja aamulla ? Huhujen mukaan ahven oli aloittanut taas hurjan syömisen heti seuraavana päivänä, jolloin me olimme jo kaukana ?

Sotkalla siis oli ahven syönyt, mutta me oltiin pilkillä ihan muualla. Ehkä olisi pitänytkin vaan jatkaa Sotkan pommittamista, sillä uusi paikka antoi vain pari ruokakalaa. Ihan mukavan oloinen ja potentiaalinen paikka, mutta joskus mietin, että miten ihmeessä me osataan lähes aina mennä sellaiselle kalapaikalle, jossa söi eilen tai sitten siellä syö huomenna. Harvoin sattuu syöntipäivä omalle kohdalle.

Moni on kyllä nyt saanut ahvenet aktivoitua syömään käyttämällä morria, mutta minä en vieläkään ole toukkapurkkia hakenut.. katsotaan sitten tasurihurjien talvitreffien jälkeen =D

Eilen oli yhden kalan päivä. Tai sain minä useammankin ahvenen, mutta vain yhden hyvän ☺️ Oltiin Kallavedellä ja aika outoa, että siellä on jäätä vain 10cm. Tai ei kai se outoa ole, kun Kallavesi ei ole ollut edes kauan vielä jäässä ja nyt on satanut luntakin eristeeksi. En varmasti uskaltaisi vielä mennä Kallavedelle ilman Ursuitia ja kelluntahaalaria, saati ajaa kelkalla, kuten jotkut..

Oltiin jo hyvissä ajoin liikkeellä ja jouduttiin odottamaan puolitoista tuntia auringonnousua. Sain ensimmäisen kalan yhdeksältä, siis puoli tuntia ennen kuin aurinko nousee.

Aamupäivällä oli hiljaista ja olin jo luopumassa toivosta, kunnes puolen päivän aikaan vähän parempi ahven lähti pohjasta kohti välivedessä uivaa kuore Veikkoa. Ahven nousi tasurille ja tärppäsi heti. Olin onnellinen, oikein mukava kala vuoden 2018 loppuun =)

Eilen oli ihan uskomattoman ihana ilma! Aurinko paistoi ja vaikka oli yli kymmenen astetta pakkasta, ei ollut yhtään kylmä, sillä ei oikeastaan tuullut. Kala ei ollut mitenkään hurjalla syönnillä, vaikka toivon että olisi ollut, koska meidän ruokakalojen keskikoko oli yli puoli kiloa.

Juhan isoin ahven oli 630g ja minun isoin puolen kilon hujakoilla. Joskus kun saisi sen kokoisten ahventen ilotulituksen luotaimen näyttöön… no se päivä ei ollut eilen, vaikka uuden vuoden aatto olikin ☺️

Käytiin vielä tänään pilkillä, vaikka keli ei ollut mikään ihanteellinen. Lunta satoi aamusta asti ja ilmanpaine laski eilisestä kuin lehmän häntä. Olin aamulla aika varma, että kala ei syö, mutta aina se pieni toivonkipinä on olemassa, jos sittenkin…

Muutama sintti haksahti tasuriin ja jigiin, mutta isompia ahvenia en luotaimessa edes nähnyt. Lunta satoi isoina rätteinä koko päivän ja olosuhteet olivat tosi märät. Pilkkiminen oli silti kuitenkin kivaa, koska ei ollut yhtään kylmä ja vedenpitävät vaatteet pitivät kuivana. Kiva päivä, vaikka kalaa ei tullut. Normipäivä.