Vielä muutama päivä ja toukokuu vaihtuu kesäkuuksi. Vedet lämpenevät pikkuhiljaa ja kalat näyttävät aktivoitumisen merkkejä. Ahvenet taitavat kutakuinkin olla kuteneet, vaikka mattimyöhäsiäkin joukkoon mahtuu. 

Reilu viikko sitten saatiin nauttia ihanasta kelistä. Oikeastaan se ihanuus meni jo vähän yli, sillä aurinkoa riitti niin paljon, että poltin ihoni. Kalaan lähtiessä ei käynyt mielessäkään, että eletään kesää ja aurinkorasvan pitäisi kuulua vakiovarustukseen. Muistin asian vasta sitten, kun korvanlehtiä ja niskaa alkoi polttelemaan kivuliaasti. Vahingosta viisastuneena laitoin aurinkorasvaa kalastuslaukkuun ihan kaksin kappalein ja sen jälkeen ei olekaan aurinkoa Suomen taivaalla näkynyt ? 

Rantamäen Manu osaa tehdä hienoja tasureita ja kylläpä oli kiva yllätys, kun postilaatikossa odotti karvapyrstölähetys. Ihan uskomattomia värejä ja tasurit pääsevät käyttöön heti, ei tarvitse odotella talvea :)

Alakoukuttomalla pikkutasurilla on nopeaa kalastaa ahvenia vertikaalityylillä. Kalat on helppo irroittaa päätykoukusta ja vaikka jigit ovatkin minun ykkösvieheitä kesällä, niin välillä turhauttaa, kun vertikaalijigatessa ahvenet repivät jatkuvasti jigin pois koukusta. Pikkutasurilla sitä ongelmaa ei ole :)

Kevät on ollut aika haastavaa kalastuksen suhteen ja kaloja on saanut etsiä toden teolla. Kevät on yleensäkin aina vaikeaa eikä kukaan oikein tunnu tietävän, että missä kalat piileskelevät.

Käytiin reilu viikko sitten Hirviselällä ja koukattiin siitä jopa Sotkanselän puolelle, mutta tyhjää oli. Ei edes niitä alamittakuhia, joita yleensä Kallavedellä näkyy joka puolella, ollut liikkeellä. Etsittiin kalaa 1-14 metristä ja sen jälkeen piti luovuttaa ja todeta, että kalat vetivät pidemmän korren. En vaan enää keksinyt, että mistä kalaa olisi voinut etsiä. 

Koko päivän saldona oli yksi alamittakuha. Päätin, että Kallavedelle en ihan heti lähde uudestaan, saavat vedet lämmetä ensin hieman.. koska eihän se kalattomuus voinut omista taidoista johtua, vaan veden lämpötilasta, eikös niin? ?

Kallaveden pettymyksen jälkeen suuntasimme Jännevirralle ja Juurusvedelle. Juurukselta on helppo käväistä myös Karhonveden puolella, koska välimatka ei ole pitkä. 

Sain vinkin, että ahventa kannattaa etsiä salmipaikoista. Kallavedellä salmipaikkoja on aika vähän, mutta Juuruksella ja Karholla sen sijaan enemmän. Kartan tutkiskelun jälkeen potentiaaliset kalapaikat oli katsottu valmiiksi ja oli aika laskea vene vesille. 

Jännevirran uusi silta oli todella hieno, käytiin ensin vähän ihastelemassa sitä. 

Keli ei olisi voinut parempi olla ja iltapäivällä hätyyteltiin hellelukemia. Veden lämpötila oli jo yli 12 astetta, mikä oli Kallaveden lämpötilaa paljon korkeampi. 

Kierreltiin ensin tuttuja kesäpaikkoja, mutta ne olivat tyhjiä. Niinpä suuntasimme kohti salmipaikkoja ja sieltähän ne ahvenetkin sitten lopulta löytyivät. Edellisen päivän tyhjyys Kallavedellä ja Sotkalla unohtui aika nopeasti, kun luotain alkoi piirtämään ihania jigille sinkoilevia ahvenia.

Ilotulitusta kesti puolitoista tuntia ja meillä oli siimat koko sen ajan kireänä. Kalojen koko vaihteli tosi paljon ja myös kukkokalat söivät jigiä hurjina. Isoin ahven oli 35cm. 

Kaikki ahvenet olivat kuteneet ja ne tulivat 8-9 metristä eli kutupaikoilta oli jo palattu takaisin. Saatiin myös muutamia kuhia. 

Kyseinen kalapaikka oli ainoa, josta löysimme isomman määrän ahvenia. Muuallakin näkyi yksittäisiä kaloja siellä täällä, mutta aika hajallaan sekä ahvenet että kuhat ovat olleet. 

Iltapäivällä ihmettelin, kun käsiin, niskaan ja korvanlehtiin sattui. Tajusin, että olin palanut. Yleensä suojaan itseni aina hyvin, koska olen kesät talvet kalkkilaivan kapteeni eli vitivalkoinen ja palan herkästi. Nyt sitten unohdin niinkin oleellisen asian, kuin auringon. 

Päivä oli palamista lukuunottamatta mahtava ja oli tosi kivaa kalastaa ahvenia ihan urakalla. Yhtään kalaa en saanut vielä heittojigaamalla ja alkukauden kaikki muutkin kalat olivat tulleet vertsulla. Vesien lämmettyä alkaa sitten heittelykin toimimaan.

Viime lauantaina käytiin ihan uusilla vesillä Leppävirralla. Laskettiin vene Konnuksen kanavan vierestä ja kalastettiin Koiruksella. Kyllähän me on aiemminkin Koiruksella käyty, mutta ollaan aina menty sinne Sotkan kautta. 

Löydettiin yllättävän paljon kalaa siihen nähden, että käytiin siellä ensimmäistä kertaa. Ainoa huono puoli oli se, että kalat olivat pieniä. Ehkä vesien lämmettyä saaliin koko kasvaa… 

Päivän isoin ahven oli 32cm ja löysimme ahventa monesta paikasta. Kalastussyvyys oli 8-9m ja se on nyt viime aikoina ollut ottisyvyys joka puolella. 

Ahvenia tuli tosi paljon, mutta suurin osa oli ihan pientä. Myös Koiruksen ahvenet olivat jo kuteneet ja siellä veden lämpö oli noin 10 astetta. 

Vaikka ahvenet ja kuhat olivat pieniä, niin kalaa oli jopa mattoina ja kalat parvissa. Ehkä se on yksi merkki kesästä, että kalamattoja alkaa löytymään. Matoista sai kalaa myös heittelemällä, joten nyt on saatu kesän ensimmäiset heittojigauskalatkin ☺️

Koska olimme aamulla jo kukonlaulun aikaan pelipaikoilla, jouti järveltä kotiin iltapäivällä sadealueen saapuessa. Ja pitihän se Suomen peli myös ehtiä näkemään… 

Sunnuntaiaamuna tehtiin pikapisto Kallavedelle. Viimeksi kun saatiin Kallavedeltä ahvenia, eivät ne olleet vielä kuteneet. Ajattelin, että mikäli ahven ei ole edelleenkään kutenut, niitä on mahdotonta löytää. 

Koko viikonlopun ajan sää oli kylmä ja epävakainen, liekö johtunut niistä aurinkorasvaputeleista, joita kannan kalastuslaukussa mukanani. 

Kallavedellä veden lämmöt olivat alle 9 astetta eli melko matalat siihen nähden, että viikko sitten Juuruksella ja Karholla joissain paikoissa oli jopa 14 asteista vettä. Toki silloin oli helle… 

Laskettiin vene Kumpusaaresta ja jouduttiin kiertelemään vähän suojaisampia paikkoja, mitä alunperin oli tarkoitus, sillä aallokko oli niin kova.

Aamu alkoi perinteisesti tyhjää luotainta tuijottaen, mutta jossain vaiheessa näyttöön alkoi piirtymään kaaria ja hämmästys oli suuri, kun Kallavedessäkin näkyi pieniä kalamattojen alkuja ?

Löysimme muutamastakin paikasta ahvenia ja niitä oli paljon. Koko stoppasi 30 senttiin, mutta ihan ok kokoista Kallaveden kaloiksi ja yhtä lukuunottamatta kaikki kalat olivat kuteneita. 

Saatiin myös kuhia ahvenparvien seasta, mutta ne olivat pieniä. Olisiko kuha sitten puolestaan siirtynyt kutupaikoille, kun niitä näkyi niin vähän. Kalat löytyivät 8-9 metristä, taas.

Ihanaa, kun jigikausi on täällä ja ihanaa, kun ahvenia alkaa löytymään. Ja ennen kaikkea ihanaa leijonat ihanaa ? 

Kylläpä kuukausi hurahti nopeasti. Täällä Savossa pilkkikausi loppui kuin seinään, kun jäät heikentyivät ihan yllättäen. Kyllähän sen jo arvasi, että jäät lähtevät keväällä nopeasti, kun koko talvena ei tullut superkestävää jäätä ja teräsjäätä oli niin vähän. Lämpöiset huhtikuun kelit pistivät jäiden lähtöön vielä lisää vauhtia ja aika nopeasti päästiin rospuuttokaudesta ohi. 

Meidän pilkkikausi päättyi siihen, kun Juhan jalka humpsahti kahdesta uveavannosta läpi. Vaikka jäätä oli silmämääräisesti vielä hyvin, sen laatu vaihteli paikasta riippuen paljon. Ei ollut enää järkeä lähteä riskeeraamaan itseään ja pilkkitavaroitaan jäälle. Vaikka meillä oli joka reissulla kelluntahaalarit, kuivapuvut ja naskalit päällä, ei sitä siltikään halua tippua heikkoihin jäihin. Pakattiin siis pilkkikamat varastoon ja alettiin odottamaan avovesikauden avausta.

Haettiin huhtikuun lopussa meidän vene talvisäilytyksestä. Saatiin säilyttää venettä VML Sponsorin tiloissa ja kiitos Pasille, että järjestely onnistui! Helpotti tosi paljon veneen talviteloille laittamista, kun ei tarvinnut paketoida venettä pihalle ”luonnon armoille”, vaan vene sai talvehtia lämpöisissä sisätiloissa ☺️

Vappupäivänä koitti avovesikauden avaus. Kaikki Kuopion veneluiskat eivät olleet vielä auki, mutta Julkulan venerannasta löytyi avoinna oleva luiska, jonka olimme käyneet tsekkaamassa edellisenä päivänä valmiiksi. 

Hurautettiin heti aamusta satamaan ja kas kummaa, yön aikana rantaan oli ajelehtinut jättimäinen, paksu jäälautta ja minnepä muuallekkaan, kuin suoraan veneluiskan eteen. Hmmm… 

Aloin jo miettimään seuraavia vapaana olevia luiskia, mutta onneksi Juha sai rannalta löytämällään kepillä siirrettyä jäälautan sen verran sivuun, että mahduttiin laskemaan vene luiskalta.

Vappupäivänä oli suht lämmin keli, mutta ei se lämmin ilma järvellä lohduta, jos alla oleva vesi on lähes nolla asteista. Kyllä se kylmä sieltä hohkaa alumiiniveneen sisään. Hankittiin Typhoonin pelastuspuvut kevään ja syksyn kylmille keleille ja nyt kolmen reissun kokemuksella olen erittäin tyytyväinen hankintaan. Kun alle pistää merinoa ja fleeceä, niin puvulla pärjää oikein hyvin viileämmilläkin keleillä, koska se on täysin tuulen- ja vedenpitävä.

Alkuun pelotti, että onko puku liian ”koppura” kalastukseen materiaalinsa vuoksi, mutta pelko oli turha, leikkaukset ym. suunnittelut on kyllä tehty kalastajaa silmällä pitäen, ei ahdista tai purista mistään. Korkea kaulus on ehkä paras ominaisuus koko puvussa. 

Meillä on ollut Ursuitin MPS kuivapuvut jo vuosia käytössä ja talvella ne ovat päällä joka reissu. Ne mahtuvat hyvin pilkkihaalarin alle, mutta keväällä ja syksyllä veneillessä pilkkihaalari saattaa olla liian kuuma, siksi pelastuspuvun hankkiminen on ollut jo pidemmän aikaa mielessä. 

Itse olen arkajalka järvellä sekä talvella että kesällä ja en halua ottaa turhia riskejä. Järvelle on paljon mukavampi lähteä, kun tietää että veden varaan joutuessaan on ainakin jotain turvavarusteita päällä. Vappupäivänä kauhistutti katsoa, kun satamassa porukka hyppäsi veneisiinsä ihan normivaatteissa ja osalla ei ollut edes liivejä päällä. Jos vene kaatuu keskellä järven selkää ja vesi on kaksiasteista, niin lopputulos voi olla huono. 

Minulle kauden ensimmäinen reissu on aina huippureissu. Yleensä ensimmäiset reissut ovat lähes kalattomia ja se koskee niin avovesikautta kuin pilkkikauttakin, mutta se kalattomuus ei haittaa, koska sitä touhua on ollut niin kova ikävä. Pääasia, että pääsee järvelle. 

Olin innoissani kuin pikkulapsi, kun laitoin luotaimen päälle ja lähdin ajamaan satamasta kohti jotain. Ei meillä ollut edes määränpäätä, haluttiin vaan saada vene vesille ja hypätä kyytiin. Ja sitten kun kaikuluotain piirsi kaloja pohjaan, mahassa oli perhosia. Oli niin outoa, kun pystyi näkemään pohjan koko ajan, ei vain pienien pilkkireikien kautta ?

Vappuna keli oli aika tuulinen ja pyörittiin vain suojaisilla alueilla. Kaloja näkyi paikoitellen, mutta ne olivat pieniä. Ainahan me yritetään löytää ahvenia, koska ahven on paras kala, mutta kyllä me saatetaan kuhiakin kalastaa, varsinkin jos alla on sekaparvi. Vappuna bongasin vain yhden ahvenparven luotaimesta ja sain siitä yhden kalan. Pieni, mutta tavoitteen täyttävä ?

Vapun jälkeen tuli takatalvi ja kalastussuunnitelmat piti unohtaa, koska veneluiskalla oli 10cm lunta. No toisaalta järvellä ei paljon tapahtumia tähän vuodenaikaan ole, joten ihan rauhassa voi odotella vesien lämpenemistä.

Kauden toinen reissu oli viime perjantaina. Pirttilahdenkin veneluiska oli vihdoin sula, joten tehtiin pikapisto Kallavedelle. Keli oli tosi sumuinen ja alunperin suunnitelmissa oli suunnata Hirviselälle, mutta koska veneellä ei uskaltanut sumun vuoksi ajaa yli 10km/h, ei viitsitty lähteä 12 kilometrin päähän. 

Mentiin sitten vähän lähemmäksi yhdelle tutulle paikalle, vaikka oli siihenkin 8km ajomatka. Koko ajan piti ajaa hiljaa, liukunopeudesta oli turha haaveilla. Kalaa me ei nähty missään. Aika jännä, että ajettiin se 8km Pirttilahden satamasta ja koko ajan tuijotettiin luotainta, niin silti joka paikka oli tyhjää täynnä. 

Luotin kuitenkin siihen määränpäässä odottavaan kalapaikkaan, koska siinä on aina näkynyt kalaa, kun me on siinä käyty. Sanoin matkalle Juhallekin, että kättä päälle, että sieltä tulee kalaa, sen verran kova luotto minulla siihen paikkaan oli ?

Ihan uskomatonta, miten vaikeaa veneellä on ajaa sumussa. Jos ei koko ajan tuijottanut plotteria, vene meni minne sattui. Hetken aikaa tuijotin vain eteenpäin tyhjään sumuun ja kun vilkaisin taas plotteriin, luulin, että kartta oli mennyt sekaisin. Miten me muka mennään takaisinpäin, taitaa olla plotteri rikki!

Hetkessä vene oli kääntynyt 180 astetta ja oltiin menossa takaisin kohti satamaa. Juha kysyikin, että mitäpä tekisit jos plotteri ja kännykkä menisivät pimeiksi, mihin ajaisit? Sanoin, että ei mitään havaintoa. Ilman apuvälineitä sumussa suunnistaminen on mahdotonta.

Saavuttiin perille kalapaikalle ja vastassa oli tyhjyys. Aiemmin kalaisat alueet olivat tyhjiä, mutta en luovuttanut. Ajelin aluetta ristiin rastiin ja vihdoin luotain piirsi jotain. Epäilin niitä kuhiksi, koska ne jurottivat ihan pohjassa. Hämmästys oli suuri, kun kalat paljastuivatkin ahveniksi. Näköjään ahvenet ovat niin kylmiä ja kankeita, että ne eivät näytä luotaimessakaan samoilta, kuin aktiiviset ahvenet kesällä lämpöisen veden aikaan.

Sain parvesta kymmenkunta ahventa. Jos kesällä löytää ahvenia ja parkkeeraa veneen niiden päälle, ne pölähtävät pohjasta metrikaupalla ylöspäin, kun jigin laskee veteen. Nyt syvyyttä oli 9 metriä, mutta kalat nousivat vain metrin tai pari ja aika hissukseen, verrattuna siihen, miten ne kesällä syöksähtävät. Kalat olivat lisäksi ihan jääkylmiä eikä ihmekään, kun veden lämmöt olivat samat, kuin yli viikko sitten vappuna, eli vain 2-3C.

Kahdeksalta lähdimme takaisin kohti satamaa ja sumu oli vaan pahentunut entisestään. Välillä jopa pelotti, että joku ajaa päälle, koska useampiakin veneitä ajoi liukuvauhtia ohi ja vaikea uskoa, että kaikilla olisi ollut tutka. Ehkä he vaan luottivat siihen, että ketään ei ole edessä. Itse huristeltiin se 8km matka noin kymppiä, kyllä siihen aikaa vierähti, varsinkin kun matkanteko plotterin jäljestä päätellen oli tosi mutkikasta. Vene lähti väkisin koko ajan väärään suuntaan, kun katseelle ei saanut mitään kiintopistettä.

Eilen käytiin Melavedellä kalassa. Tarkoitus oli ajaa Melaveden kautta Karhonvedelle, koska Melavesi on joka kerta ollut haastava, kun on siellä käyty ja Karho taas on ollut kiltti. No eikös siellä Riistaveden satamassa ollut sumu vastassa, kun saavuttiin sinne. Edellisenä päivänä Kallavedelläkin sumu oli alkuun kohtalainen, mutta myöhemmin se muuttui ns. hernerokkasumuksi. En todellakaan lähde Karhonvedelle asti pujottelemaan sakeassa sumussa…

Sumua lukuunottamatta keli vaikutti täydelliseltä kalakeliltä. Ja varmasti ne kalat ovat jossain popsineetkin kuoretta hurjana, mutta se ”jossain” ei ollut Melavedellä. Ajettiin järvi päästä päähän ja tutkittiin kaikki sopukat, mutta alamittakuhia lukuunottamatta järvi oli typötyhjä. Yhden ahvenparven bongasin viistoluotaimesta ja ehdin napata siitä kaksi ahventa, mutta muutoin reissu meni maakuntamatkailuksi.

Kokeiltiin syvää ja kokeiltiin matalaa. Nyt haluaisinkin tietää sellaisen pienen yksinkertaisen asian, että missä ne ahvenet ovat tähän vuodenaikaan? Voisiko joku heittää pari vinkkiä? ? Vai ovatko ne kutupaikoilla? Sekä Kallaveden että Melaveden ahvenilla mahat pullotti mätiä, eli eivät ainakaan ne yksilöt olleet vielä kutupuuhissa. Mistä te ihmiset kalastatte ahventa keväällä? 

Kuhat ovat varmaan tällä hetkellä virtapaikoissa. Useampikin tuttu on saanut kuhia virrasta, mutta koska me ollaan ahvenen metsästäjiä, niin se raitapaitojen sielunelämä kiinnostaisi. Vai ovatko ahvenetkin virtapaikoissa kuoreen perässä?

Juha kuvasi pilkkikauden viimeisimmistä reissuista videon ja se löytyy Youtubesta, jos joku haluaa käydä katsomassa ☺️ Linkki.