Puoli kesää menikin sitä hetkeä odotellessa, mutta nyt se siis tapahtui: ahvenet alkoivat syömään! Tai söivät ne ainakin kaksi päivää, katsotaan nyt miten tilanne kehittyy vai onko taas paaston vuoro. 

Vähän yli viikko sitten elettiin vaikeita hetkiä. Vieläkin on niskat jumissa ja silmät kipeinä tyhjän luotaimen tuijotuksesta. En meinaa edes uskoa sitä todeksi, että kuinka vaikeaa voi ahvenen kalastus välillä olla. Ja välillä taas ahvenia tulee ovista ja ikkunoista. Mikään ei ole tässä elämässä yhtä ailahtelevaa, kuin ahventen nälkä. 

Viikko sitten viikonloppuna lähdettiin suuret ahvenen köriläät mielessä Suvasvedelle. Kirkas muikkujärvi, jossa on isoja ahvenia ja jos potti osuu kunnolla kohdalle, saattaa kaksi kiloa napsahtaa rikki. Viime kesänä siiman päässä oli niin painavia mörkäleitä, kun satuttiin Suvaksella ajoahventen päälle, että tärpit tulevat vieläkin uniin. Ne mielessä pakattiin riippumatot ja muut kamppeet autoon ja suunnattiin Leppävirralle. 

Sää suosi, mutta tuulen voimakkuus ei. Oltiin järvellä lauantaiaamuna jo kuuden aikaan ja jouduttiin kalastamaan aika suojaisissa paikoissa ison aallokon vuoksi. Tai sanotaanko, että jouduttiin ”kalastamaan”. Eihän meidän tarvinnut pudottaa edes jigejä järveen, kun luotain piirsi täysin tyhjää. 

Tottakai me tiedettiin, että helppoa ei tule olemaan. En ollut yhtään huolissani vielä viiden tunnin jälkeen, kun ei oltu saatu kalan kalaa. Kymmenen tunnin jälkeen aloin miettimään, että jalostuukohan tämä asia tästä sittenkään enää mitenkään… 

Oltiin ajettu ja etsitty kalaa reilusti yli 20 kilometrin matkalta ja kaiken järjen mukaan pian pitäisi alkaa löytymään ahvenia, koska aika iso alue järvestä oltiin jo kartoitettu.

Kymmenen tunnin aallokossa keikkumisen ja tyhjän pyytämisen jälkeen teki mieli saada jalat maan pinnalle. Suvaksella on tosi paljon saaria, joihin ei voi leiriytyä, joten myös leiripaikan etsiminen oli haastavaa. Onneksi löydettiin leiripaikka yhdestä pienestä saaresta kaverin vinkin perusteella ja pistettiin sinne leiri pystyyn. Syötiin mahat täyteen nuotiolla kokattua evästä ja uuden toivon saattelemina lähdimme iltapistolle.

Päivän aikana oltiin etsitty kalaa 1-17 metristä ja enää ei oikein keksitty, että mistä sitä pitäisi etsiä. Muutama sintti tuli lipalla matalasta, mutta olihan se koomista, että Savon kenties isoimpien ahventen järvestä tulee kesän pienimmät ahvenet.. taito se on sekin. 

Jos lauantai oli paastopäivä, ehkä sunnuntai on syöntipäivä. Herättiin sunnuntaina ennen neljää ja lähdettiin etsimään ahventen aamupalapöytää. 

Löydettiin vain yksi ahven, joka ilmiselvästi oli eksyksissä, koska kavereita ei näkynyt missään. Ei ollut Suvaksen ahvenilla aamusyöntiä eikä iltasyöntiä keskipäivästä puhumattakaan. Ehkä ne söivät yöllä. 

Sunnuntaina etsittiin ahvenia kaiken kaikkiaan samanlainen aika ja matka kuin lauantainakin. Kahden päivän aikana kilometrejä kertyi 40-50 ja kalastustunteja yli 20. Minulla saaliina muutama ahven, mutta Juhalla ei yhtään ahventa. Siitä on enää vaikea pistää huonommaksi. Kyllä Suvasvesi saa olla meiltä rauhassa taas jonkin aikaa. 

Kävin viime viikolla tyttären kanssa saariretkellä ja opetin tytölle samalla jigailua. Kalattoman viikonlopun jälkeen oli ihanaa mennä kotijärvelle eli Kallavedelle. Tänä kesänä olen alkanut tykkäämään Kallavedestä entistä enemmän. 

Ja ne Kallaveden saaret, ne ovat ihan parasta! Monilla muilla järvillä harmittaa, kun saaret ovat rakennettu täyteen mökkejä, mutta onneksi Kallavedellä on vielä tyhjiäkin saaria. Pääsee mökitönkin nauttimaan luonnon rauhasta ja järven rannasta… 

En tiedä oliko syy tyttäressä vai mukana olleissa banaaneissa, mutta ensimmäinen paikka josta kalaa etsittiin, oli täynnä ahvenia. Oli se outo tunne katsoa luotainta, kun sekä veneen alle että sivuille piirtyi satoja pieniä pisteitä. Ei ollut Suvaksella pisteistä tietoakaan.

Ja kalaa alkoi nousemaan heti. Saatiin hyviä ahvenia ja olihan siellä seassa pieniä kuhiakin. Tehtiin samalle paikalle illalla vielä pikapisto ja ahventen seasta tärppäsi 65cm kuha. 

Vietettiin yö saaressa ja sama kalapaikka pyöri mielessä vielä aamulla, joten lähdettiin vielä kolmannen kerran käymään siinä. Ja kyllähän siellä edelleen oli kamalasti kalaa. Ahvenia oli veneen alla tosi paljon ja olin ihan täpinöissäni. Tyttö taas ei ollut oikein yhtään innoissaan kalastuksesta, vaikka kalaa olisi tullut koko ajan. Kyllä ihmiset ovat erilaisia ? 

Jouduttiin keskeyttämään saariretki päivällä, kun ukkonen ilmestyi viereen ihan tyhjästä. Kotiin päästyä postilaatikossa odotti yllätys, kun Rantamäen Manu oli lähettänyt älyttömän hienoja kevennettyjä karvapyrstöjä venepilkintään.

Viime lauantaina lähdimme Juhan kanssa ahventen aamusyönnille superaikaisin. Ehkä kesällä ahvenilla ei ole niin tarkkaa aamusyöntiä, kun taas talvella syönti monesti rajoittuu aamuun ja aamupäivään. Kai se johtuu valon määrästä. Talvella valoisaa on vain vähän aikaa ja syönnin on pakko tapahtua valoisan aikaan. Kesällä valoisaa voi olla läpi yön, silloin ei ole niin tarkkaa onko aurinko noussut tai laskenut, kun syödä näkee joka tapauksessa. 

Oltiin lauantaina kuitenkin varmuuden vuoksi ajoissa ja kai niissä aamu- ja iltasyönneissä jotain perää on, koska löydettiin syövää ahventa vain aamulla ja illalla. Kalareissu suuntautui Pohjois-Kallavedelle ja se oli myös meidän ensimmäinen riippumattoretki Pohjois-Kallaveden puolelle. 

Me on käyty Pohjois-Kallavedellä melko vähän, koska se on jotenkin haastava pohjanmuodoiltaan ahvenen jigausta ajatellen. Syvyysvaihtelut ovat tosi nopeita ja penkat jyrkkiä. Eteläpuolella ahven on ollut tänä vuonna loivissa penkoissa 8-10 metrissä, mutta pohjoispuolelta sellaisten syvyyksien löytäminen on vaikeampaa, kun matalilta selkäpateilta, karikoilta tai saarten penkoista syvyys voi tippua parista metristä pariin kymmeneen ihan lyhyellä matkalla. 

Meillä kuitenkin kävi tuuri, että aamulla heti kuudelta löytyi ahventa ja syönti kesti yli kaksi tuntia. Otettiin muutama ahven mukaan, jotta voitiin grillata ne saaressa. 

Aamun syöntipiikin jälkeen ajettiin tuntikausia kalaa etsien. Kuhaa kyllä näkyi pieniä parvia siellä täällä, mutta ahvenia ei. Iltapäivällä lähdettiin saareen, koska keli oli tuskastuttavan kuuma. 

Pystytettiin leiri ja grillattiin kalat sekä otettiin pienet päikkärit, koska edellisenä yönä ei tullut juurikaan nukuttua.

Kuudelta lähdimme takaisin järvelle ja luotain jatkoi saman tyhjän piirtämistä, mihin päivällä jäi. Kahden tunnin jälkeen en enää jaksanut ajaa veneellä, vaan pyysin Juhan rattiin. 

Vähän ajan päästä kuului kysymys: onkohan nuo ahvenia? Vilkaisin luotaimeen ja meinasin tulla hulluksi. Mitä ihmettä, miten sinä nuo löysit? Ja kyllä, kyllä ne ovat ahvenia! Viistoluotain piirsi kalaa molemmille sivuille ja lisäksi kalaa oli röykkiöinä alla. Äkkiä taivasankkuri päälle ja jigi veteen.

Ja siitä alkoi historian paras ahvenkeikka Kallavedelle. Ei ollut kukkokaloista tietoakaan, kun joka ikinen veneeseen noussut kala oli filekokoa. En malttanut heitellä jigiä, kun veneen alla oli niin paljon kalaa. Heti kun jigin laski kohti pohjaa, parvi ahvenia halusi syödä sen. 

Puolen kilon ahvenia tuli useita ja isoin oli ehkä 700g. Isoimman ahvenen pituus oli 38cm ja kylläpä oli mukavaa kalastella sen kokoisia ahvenia. Suvaksellehan me mentiin sen kokoluokan murikoita etsimään ja löydettiin vain kukkokaloja. Ja sitten Kallavesi kohtelee meitä näin hyvin? Ihanaa! 

Olisin halunnut ottaa ruokakaloja, mutta en viitsinyt alkaa tyhjentämään kylmälaukkua kaloja varten. Ajattelin, että tullaan aamulla siihen uudestaan ja otetaan sitten ruokakaloja, jos kalaa vielä samalla paikalla on. Ja jos Ahti on edelleen höveli.

Lauantain iltasyönti kesti reilun tunnin ja kyllä oli ahventen keskikoko kohdillaan. Voi mennä aika monta vuotta, että tuon kokoisten ahventen parveen törmää Kallavedellä uudestaan…

Seuraavana aamuna keli oli täysin tyyni ja todella kuuma eli kaikkea muuta kuin kalakeli.

Aamupalan jälkeen mentiin samalle edellisillan kalapaikalle 7-8 metrin veteen, mutta siinä ei ollut enää kalan kalaa. Ajattelin, että eivät kalat varmaan ole kauaksi menneet, koska sitä oli illalla niin paljon. Lähdin laskeutumaan penkkaa syvempään.

Ja iloinen jälleennäkeminen tapahtui luotaimen välityksellä kymmenen metrin vedessä. Siellähän ne ahvenet odottivat meitä hieman syvemmässä ja sitä kalaa oli edelleen ihan hirveästi. Jigi veteen ja ilotulitus osa kaksi oli käynnissä. 

Nyt parvista tuli enemmän sekakokoista kalaa ja jopa niitä kukkokalojakin, mutta saatiin me vähän paremman kokoista ruokakalaakin siitä. Ja hauska sattuma, kun sain edellisenä iltana vapauttamani ahvenen uudestaan ?

Kelin ei pitänyt olla kalakeli, mutta se taitaa olla niin, että ei se ahvenen nälkä keliä katso. Silloin syödään kun maha on tyhjä, satoi tai paistoi. Ahvenet söivät niin sanotusti lattiasta kattoon, koska kuoretta läiski pinnassa asti ja sitä meni luotaimen mukaan vähän väliä myös välivedessä. 

Ja jännä, että kuoretta oli liikkeellä molempina päivinä kahta eri kokoa. Toiset ahvenet sylkivät ihan pientä noin 5-6cm kuoretta ja toiset isompaa lähes 10cm kuoretta. Ehkä siksi jigin koollakaan ei ollut niin suurta merkitystä, lähes kaikilla tuli kalaa. Parhaiten tuli kyllä Savage Gearin Bleak Paddle Taililla, yllätys yllätys. 

Vaihdettiin välillä aina paikkaa muutamia kymmeniä metrejä ja kalaa riitti. Ahvenet söivät viisi tuntia, jonka jälkeen nostimme kädet pystyyn ja sanoimme, että nyt me ei enää jakseta kalastaa teitä. 

Seuraavaa nälkää odotellessa. 

Viime aikoina blogi ei ole enää päivittynyt niin usein, kuin aiemmin. Kirjoitan edelleen reissurapsoja aina kun ehdin, mutta yhden tekstin tekemiseen saattaa mennä koko päivä. Viimeksi tein blogipostausta kahdeksan tuntia ja ensimmäinen blogiin tullut kommentti oli negatiivista arvostelua. Sen jälkeen ajattelin, että olipas taas järkevästi käytetyt kahdeksan tuntia, jos palaute on tuota luokkaa. No onneksi välillä tulee myös positiivista palautetta, kiitos siitä! 

Jos kalareissut kiinnostavat, niin ottakaa Fish me luck seurantaan Instagramissa ja Facebookissa, ne päivittyvät useammin ja sinne tulee kuvien lisäksi myös videoita. 

Ahvenen kalastus on tosi haastavaa tai sitten vika löytyy peilistä. Eihän kalastuksen tietenkään pidä helppoa ollakaan, mutta kyllä kuhan kalastajalla menee paremmin. Se on oikeasti ihan uskomatonta, minkälaisia kuhaparvia järviltä saattaa bongata. Toisinaan parven kaloja ei lasketa kymmenissä, vaan sadoissa. 

Tämä kesä on ollut poikkeava ahvenen kalastuksen suhteen verrattuna edellisiin vuosiin. Yleensä ahvenparvia näkyy päivän mittaan ja viistoluotaimestakin on voinut aina parvia bongata. Tänä kesänä tilanne on toinen. Kuhaparvet ovat valtavia ja ahvenet monesti niiden seassa. Pelkkiä ahvenparvia on näkynyt harvoin. 

Kuhat kävivät kutemassa ja siihen asti, kun ne olivat kutupuuhissa, ahvenia löytyi suht hyvin. Heti kun kuhat palasivat, ahvenet jäivät niiden jalkoihin. Ehkä kuhat ajoivat ahvenparvet tiehensä ja vain muutamat yksilöt jäivät hengailemaan kuhien kanssa samoille paikoille. Loppuparvet uivat paikkaan X, jonka koordinaatteja en vielä tiedä.

En muista, että kalapaikoilla olisi koskaan ollut niin paljon sekaparvia, kuin tänä vuonna. Parvista on suurimmaksi osaksi tullut kuhia, mutta myös ahvenia ja haukia. 

Jos tuurillaan luotaimesta bongaa ahvenia ja ankkuroituu nopeasti taivasankkurilla niiden päälle, ei mene kauan, kun kuhat tulevat ja ajavat ahvenet pois. Tai enhän minä tiedä lähtevätkö ahvenet kuhien vuoksi karkuun, mutta nyt tilanne on kyllä joka kerta mennyt niin, että ensin tulee joitakin ahvenia ja kohta kaikki kalat veneen alla ovatkin kuhia. 

Tänä kesänä säät ovat suosineet luonnossa liikkujia, vaikka lämpötilat eivät koko ajan ole olleetkaan ”tapissa”. Itse kuitenkin pärjään viileämmässäkin säässä. Enemmän minua sateiset kelit harmittavat, kuin kylmät ☺️

Kesäisin minulle tulee aina tunne, että haluaisin asua metsässä ? Yksi syy siihen on riippumatto. En enää yhtään ihmettele, miksi riippumatto on saanut sellaisen nimen, olen nimittäin täysin riippuvainen siitä nykyään. Haaveilen vaan jatkuvasti kahdesta puusta, joiden väliin mennä riippumaan ?

Ihanaa, kun ollaan voitu yhdistää kalastus ja riippumattoretkeily. Aiempina kesinä olemme kierrelleet paljon eri järviä, mutta tänä vuonna ollaan kalastettu enimmäkseen Kallavedellä. Vaikka Kallavesi ei olekaan mikään isojen kalojen järvi, tai isomukset ovat harvassa, niin silti järvi saarineen on niin mahtava lähimatkailukohde, että sinne vaan tulee aina lähdettyä. 

Olen tutkinut lähialueen järviä ja Kallavesi saarineen on ehdottomasti kärkipäässä, jos mietitään yön yli retkiä. Muillakin järvillä saaria on, mutta vähemmän, ja monesti saarissa on mökkejä. Parasta on mennä retkelle saareen, joka on asumaton. 

Kallavedellä tosi useissa saarissa on myös tulipaikkoja ja mikä parasta, niissä toimii kaupungin polttopuuhuolto. Oma kirves kyllä kannattaa aina kantaa mukana, mutta kyllä valmiit puut saaressa helpottavat viikonlopun mittaisen retken tavarapaljoudessa. Toki polttopuut saattavat olla märkiä ja kaikissa saarissa huolto ei toimi ihan niin hyvin, mutta kyllä me aina tulet on nuotioon saatu ☺️

Viikko sitten oltiin viikonloppu Kallavedellä. Tuuli oli tosi kova monta päivää ja hankaloitti ihan toden teolla kalastusta. Ja yöllä meinasi tulla aika kylmäkin, kun nukuttiin aivan saaren rannassa ja tuuli teki yhtäkkiä 180 asteen täyskäännöksen ja alkoikin puhaltaa suoraan järveltä meidän leiriin. Meidän piti viritellä tarppeja sekä katoksi että seinäksi. Selvittiin kuitenkin öistä ilman paleltumia ?

Ihan paras “kaikuluotain” ahventen etsintään on lokkiparvi. Mikään laite ei vedä vertoja sille, koska lokit paljastavat ahventen olinpaikan jopa satojen metrien päästä. 

Oltiin illalla etsimässä ahvenparvia, kun satuin huomaamaan järven selän toisella puolella suuren lokkiparven. Parvi oli tosi iso ja kovaääninen ja se selkeästi oli havainnut järven pinnassa jotain. Tarkkailin lokkeja hetken aikaa ja näin, kun ne alkoivat syöksymään veteen. Olin menossa veneellä päinvastaiseen suuntaan, mutta aika nopeasti veneen keula teki täyskäännöksen, jonka jälkeen Alutroll lähti liukuvauhtia kohti lokkeja.

Sattuma oli jännä, koska olimme käyneet kyseisellä kalapaikalla muutama tunti aiemmin ja silloin siinä ei näkynyt ahvenia. Nyt paikka kuhisi kuoretta ja pohja oli täynnä ahvenia, joten jostain se ahvenparvi oli siihen ilmestynyt. Ilman lokkeja en olisi sille samalle ”tyhjälle” paikalle enää mennyt. 

Siima kiristyi heti, kun jigin laski veteen. Kalaa oli tosi isolla alueella ja hieman sivummalla lokit jatkoivat syömistä pinnasta. Isoimmat ahvenet olivat noin 30cm. Ahventen syönti kesti tunnin ja luulen, että syönnin hiipumiseen vaikutti kellonaika, koska monesti ahvenet menevät nukkumaan kesällä kymmenen maissa ? Kun ahventen syönti hiljeni, kuhat pölähtivät paikalle. 

Emme jääneet paikalle enää kalastamaan kuhia, vaan suuntasimme saareen nukkumaan. Meillä on ollut joka kerta tänä kesänä tavoitteena herätä aamulla aikaisin kalojen aamusyönnille, mutta lähes aina suunnitelmat ovat menneet mönkään. Ja syy mönkään menemiseen on riippumatossa.

Riippumatosta ei yksinkertaisesti malta kömpiä aamulla pois. Vaikka heräisi hyvissä ajoin, niin silmät painuvat väkisin takaisin kiinni. Sitä tunnetta ei vaan voi sanoin kuvailla, että kuinka ihanaa on nukkua veden äärellä puhdasta ilmaa hengittäen ja luonnon ääniä kuunnellen. Ja nukkuma-asento riippumatossa on aina hyvä, jos vertaa vaikka telttaan. 

Sunnuntaina tuulen piti hieman tyyntyä, mutta se vain koveni. Purimme leirin ja pakkasimme tavarat veneeseen. Löysimme Ollinselältä ison ahvenparven ja sen kerran kun olisi ollut ahvenia alla, tuuli oli liian kova kalastamiseen. 

Tuulen vuoksi meidän oli pakko etsiä kalaa suojaisammista paikoista, mutta yhtä pienten ahventen parvea lukuunottamatta mitään ei enää löytynyt. 

Sääennusteet ovat monesti alkuviikosta pelotelleet, että viikonloppuna tuulee ja sataa vettä. Sitten mitä lähemmäksi perjantaita on menty, sitä pienemmiksi vesisateen ennustepalkit ovat lyhentyneet. Ja lopulta vettä ei välttämättä ole satanut kuin ihan vähän tai ei ollenkaan. 

Viime viikonloppuna piti alkuperäisten ennusteiden mukaan sataa ihan kaatamalla kaksi päivää, mutta lopulta kaatosateet olivatkin vain pieniä kuuroja ukkosilla höystettynä. 

Emme voineet viettää koko viikonloppua saaressa, koska jo lauantai-iltapäivälle oli luvassa niin hirveää keliä, että sellaista tarkkailisi mieluummin oman kodin ikkunasta, kuin tarpin alta saaressa. 

Perjantaina oli tarkoitus ensin kalastella iltaan asti, jonka jälkeen mennä saareen nukkumaan. Päivä alkoi todella vaikeasti. Ahvenia tai ylipäätään kaloja, ei näkynyt missään. Muutamia yksittäisiä pieniä kuhia näkyi, mutta sain päivän ensimmäisen tärpin vasta kolmen tunnin etsimisen jälkeen. 

Ja oikeastaan kalapaikka jonne lopulta mentiin, oli yksi vanha ”hätävarapaikka”, jossa on melkein aina elämää. Ja niin siellä oli nytkin. Kuhia oli ihan järkyttävä määrä 8-9 metrin penkassa ja penkkaa edestakaisin ajaessa viistoluotain piirsi sivuillekin kuhia. Kuhat olivat tosi laajalla alueella ja onneksi samasta penkasta löytyi ahventakin, ne vaan olivat hieman syvemmässä, noin 9-10 metrissä. 

Kuhamatoissa on kaiken kokoista kalaa. Tai ehkä niitä mörkökuhia ei niistä tavoita, mutta mekin saatiin ahvenia yrittäessä useita n. 30-50cm kuhia. 

Ahvenen kalastus on tuollaisissa paikoissa haastavaa. Kalaa on sadoittain, mutta kuhia niistä varmaan 95%. Ja jigien valinnallakaan ei voi kuhia vältellä, koska kuhat ottavat mikrojigeihinkin. 

Jatkettiin ahventen etsimistä, mutta turhaan. Oikeastaan meni mihin selkäpatille tai saaren penkkaan vaan, siellä oli kuhia. Olen huomannut, että kuhat ovat ronkelimpia jigien värin suhteen, koska vaikka alla olisi millainen kuhamatto, kaikki värit eivät todellakaan kelpaa niille. Jos alla olisi samanlainen ahvenmatto, kyllä sieltä vähintään tärppejä saisi lähes kaikilla jigeillä, mitä rasiasta löytyy. 

Iltakahdeksan maissa lähdettiin etsimään saarta, jonne leiriytyä. Monissa saarissa on kivikkoiset rannat ja rantautuminen siitä syystä vaikeaa. Minua pelottaa myös aina veneen perässä olevat anturit. Monta hyvää saarta on pitänyt skipata rantautumisongelman vuoksi. 

Perjantainakin etsittiin yhdestä saaresta varmaan tunti sopivaa kohtaa, johon saataisiin vene nätisti parkkiin ja yritettiin vaikka miten monesta sopukasta. Onneksi saaren toiselta puolelta löytyi lopulta yksi kolonen. 

Ja kannatti muuten etsiä sitä rantautumiskohtaa, koska olimme ehkä upeimmalla leiripaikalla ikinä. Ihan huikea paikka. Otin panoraamavalokuvan rannassa ja kun katsoin valokuvaa, ihmettelin että voiko tämä olla totta, että minä itse saan olla tämän kuvan päähenkilönä, eli onnenpekkana, joka tuohon riippumattoon kömpii yöksi. Siinä kuvassa oli kaikki ❤️

Seuraavana aamuna kalojen aamusyönti oli ja meni, minä olin sillä aikaa nukkumassa ? Katsoin säätiedotuksen ja tiesin, että keli huononee iltapäivällä. Selailin tulevien tuntien ennusteita ja mitä ihmettä, kelissä oli tapahtunut ihmeparantuminen. 

Myrskystä ei ollut enää tietoakaan ja koska keli näytti mukavan kuivalle ja tuulettomalle seuraavaan päivään asti, päätimme jatkaa viikonlopun retkeä vielä yhdellä yöllä. Tänä kesänä olimme viettäneet Kallavedellä jo niin monta yötä, että halusimme vähän vaihtelua, joten järveksi valikoitui Juurusvesi. Ennen Juurusvedelle siirtymistä meillä oli kuitenkin vielä aikaa kalastaa Kallavedellä. 

Leirin purkamisen jälkeen lähdimme katsomaan edellisen päivän kuhamattoa, josko sieltä löytyisi nyt enemmän ahventakin. Ravintoa kaloilla varmasti siellä on, koska paikalla oli niin paljon petokaloja, joten miksipä ravinto ei houkuttelisi myös ahvenia sinne. 

Saavuttiin paikalle ja edelleen siellä oli kuhaa, mutta ei enää ihan niin paljon. Luotainta on vaikea tulkita, jos paikalla on paljon pientä kuhaa, koska ne saattavat näyttää luotaimessa myös ahvenilta. Pakko siis aina kokeilla melkein kaikki kalanäytöt, jotta saa varmistuksen lajista. 

Kuhiahan sieltä heti tarttui siiman päähän, joten siirryttiin hieman sivumpaan. Luotain alkoikin piirtämään enemmän ahveniin viittaavia kaaria ja ensimmäinen heitto jättimäiseen parveen antoi 33cm ahvenen. Ai että, nyt alkoi lyyti kirjoittamaan!

Ja kuinka ollakaan, heti ensimmäisen ahvenen jälkeen taivaalta kuului jyrähdys. Mikä tuo oli? Säätiedote ei kyllä aamulla näyttänyt mitään ukkoseen viittaavaakaan Kuopioon. Käänsin katseen jyrähdyksen suuntaan ja siellähän oli puolen taivaan kokoinen tumman harmaa pilvirykelmä tulossa kohti. 

Katsoin sadetutkaa Ilmatieteenlaitoksen sivuilta ja kyllä, ukkosrintama oli tulossa suoraan meitä kohti. Ei voi olla totta! 

En halua leikkiä ukkosen kanssa ja koska Pirttilahden satamaan oli yli 10 kilometriä matkaa, päätimme lähteä satamaa kohti. 

Minä ajoin Alutrollilla kaasu pohjassa ja Juha toimi ”takapenkillä” reaaliaikaisena ukkostutkana. Nyt iski salama! Ja nyt iski taas! Matkan aikana näkyi viisi salamaa ja oli kyllä oikea hetki lähteä kohti rantaa. 

Mentiin kotiin ja tarkkailtiin säätiedotetta. Jos ilmassa on yhtään ukkosta, niin en varmasti lähde vesille. Muutaman tunnin sateen ja ukkosen jälkeen keli alkoi kirkastumaan, joten uskalsimme lähteä kohti Siilinjärveä ja Juurusvettä. 

Laskettiin vene Siilinjärveltä Siilinjärveen ? Meillä oli aikaa kalastaa pari kolme tuntia, jonka jälkeen menisimme saareen. 

Ajoimme Siilinjärvestä Juurusvedelle ja etsimme kalaa muutamalta kalapaikalta. Luulin, että Kallavedestä on hankala löytää ahvenia, mutta entäpä sitten Juurusvedeltä! Ei raitapaidan raitapaitaa ja kuhaakin paljon vähemmän, kuin Kallavedessä. 

No pakko se on myöntää, että vika on siellä peilissä. Kyllä muut kaloja noista järvistä nostelee, mutta minä en vielä osaa. No ehkä harjoitus tekee mestarin…

Saatiin lopulta muutamia ahvenia ja kuhia meidän saaren vierestä, jonka jälkeen olikin hyvä lähteä yöpuulle.

Upeat leirisaaret senkun paranee. Vaikka Juurusvesi olikin lähes kalaton, niin se ei haitannut mitään, koska se tarjosi niin hienot puitteet yöpymiseen. Voiko saariin jäädä koukkuun? No voin vastata itse itselleni: voi. 

Luin yhden artikkelin lähimatkailusta ja tajusin heti, että riippumattoretkeily lähijärvillä on todellista lähimatkailua. Ei tarvitse mennä lentokoneella tuhansien kilometrien päähän kokeakseen jotain mahtavaa. 

Yö saaressa on todellinen elämys. Olen oppinut arvostamaan Suomen luontoa vielä enemmän nyt, kun olen päässyt niin lähelle sitä. Tottakai luonto on ollut aina ihana ja kalastaessa monesti jää vaan tuijottamaan upeita maisemia, mutta nyt kun riippumattoretkeillessä on saanut viettää aikaa saarissa ja nukkua ihan veden ääressä laineiden liplatusta kuunnellen, luonnosta on tullut vielä läheisempi. Se todellakin on ainutlaatuista, että muutaman kilometrin päässä kotiovesta voi kokea jotain näin hienoa. 

Juurusveden saaressa oli tulipaikka ja muutenkin saari oli ihan huippu. Mielestäni ihan hienoimpia saaria ovat kallioiset saaret, joissa kasvaa enimmäkseen havupuita. Saari oli juuri sellainen ja mikä parasta, rantautuminen oli tosi helppoa hiekkarannan ansiosta. Nautittiin ihana nuotiolla tehty iltapala, jonka jälkeen oli aika mennä nukkumaan. 

Aamulla havahduin lokkien ääniin. Mietin, että olinko unessa ja näin unta pintasyönnistä vai olinko jo hereillä. Kuuntelin kirkumista vähän aikaa ja vaikka olisi nukuttanut vielä tosi paljon, raotin silmiäni, että mistä ääni oikein kuuluu.

Unenpöpperössä näin valkoisia järveen syöksyviä lintuja todella suurella alueella ja hetki meni, ennen kuin tajusin mistä oli kyse. Vaikka riippumatosta on aina vaikeaa nousta aamulla, tällä kertaa unihiekat rapisivat silmistä ennätysvauhtia, koska tajusin, että nyt on tosi kyseessä.

Edellisenä päivänä meillä oli vaan muutama ahvenkontakti ja ehkä meille nyt tarjoiltiin roppakaupalla niitä lisää. Lokit söivät jostain todella jättimäisestä kuoreparvesta kalaa, koska lintuja oli tosi laajalla alueella. 

Herätin äkkiä Juhan ja sanoin, että nyt ei ehditä syömään aamupalaa, nyt pitää mennä. Juha hoiperteli puoliunessa veneelle ja lähdimme suoraan kohti lokkeja.

Kun päästiin lintujen luo, kuoretta loiski pinnassa ja selkeästi joku tai jotkut niitä siinä ajoivat. Yleensä kun on löydetty pintasyönti, tai siis aina kun on löydetty pintasyönti, vettä on ollut alla kohtuullisen verran. Luotaimesta on nähnyt, kun ahvenet syöksähtelevät pohjasta kohti kuoreparvea.

Nyt tilanne olikin vähän mutkikkaampi, koska vettä oli alla 18 metriä. Kuore oli mattona kuudessa metrissä, mutta mitään isompia petokaloja emme luotaimessa nähneet. Paikalle oli vaikeaa jäädä kalastamaan ilman petokalahavaintoja, joten jatkoimme matkaa matalampaan.

Heittelimme jonkun aikaa matalassa kivikon vieressä, mutta saaliina oli vain 20-150g ahvenia. Mietin jälkeenpäin, että olisiko meidän sittenkin kannattanut vertsuta lokkien luona, koska ei kuoreet huvikseen pinnassa pompi… 

Palasimme saareen aamupalalle. Katsoin päivän sääennusteen ja sieltähän oli taas tulossa ukkosia iltapäivällä. Päätettiin purkaa leiri heti aamupalan jälkeen ja kalastaa siihen asti, kun keli sallii. Meillä oli suht lyhyt matka Siilinjärven satamaan, joten salamatutkaa seuraamalla oltiin kartalla ukkosen liikkeistä. 

Kalaa ei edelleenkään löytynyt. Tai minikokoista ahventa oli paljonkin liikkeellä, mutta niitä oli hieman hankala kalastaa, kun ei edes jigi mahtunut suuhun. Käväistiin Jälän puolella ja sieltä saatiin muutamia ahvenia, mutta ei ollut hurraamista kalojen määrässä sielläkään.

Palattiin Juurukselle ja iltapäivällä löytyi kalaparvia, jotka olivat taas niitä sekaparvia, missä suurin osa on kuhaa. Taivas synkkeni synkkenemistään ja saderintamia saapui idästä. Sateet väistelivät meitä alkuun aika hyvin, mutta koska on nyt nähty useitakin kertoja, kun ukkonen syntyy hetkessä ihan tyhjästä, niin todettiin, että viisainta on lähteä kohti satamaa. Kun nostettiin venettä trailerille, alkoi satamaan. Hyvä ajoitus. Viikonloppu oli silti huippu, vaikka kummoisia kalansaaliita ei tullutkaan.

Fish me luck Facebook-sivulla on käynnissä kalastuspaita-arvonta. Scandinavian Tackle lahjoittaa upeat Shaker Baits kalastuspaidat arvonnan voittajalle sekä hänen kaverilleen. Käykäähän osallistumassa arvontaan kommentoimalla julkaisua. 

Kesäkuun alkupuolella kalasteltiin ja riippumattoretkeiltiin Kallavedellä. Juha kuvasi viikonlopusta videon ja se löytyy nyt Youtubesta Fish me luck kanavalta. Kanavan saa laittaa tilaukseen ?