Pilkkikausi auki uudella ennätyksellä

Olen järkyttynyt! En voi oikein vieläkään uskoa, että mitä kauden toisella reissulla oikein tapahtui. Pelkään koko ajan, että herään tästä ihanasta unesta eikä jättiahven ollutkaan totta.  

Mutta palataanpa ajassa hieman taaksepäin. Avovesikausi päättyi jo aikapäiviä sitten ja marraskuun alussa jäiden tulo näytti väistämättömältä. Pohjois-Savossa oli kovia pakkasia ja kaverit uskaltautuivat jo pienemmille lammille kalaan. 

Itse odottelin turvallisempia jäitä ja olin varma, että niin kovilla pakkasilla ei kauan mene, kun Kallavesikin on jäässä. Sitten tilanne kääntyi päälaelleen ja pakkaset hävisivät. Katselin joka päivä sääennusteita ja odotin, että lämpötila lähtisi laskuun. Mitään ei tapahtunut.

Viikot kuluivat ja vihdoin joulukuun puolen välin jälkeen keli viileni. Kallavesi sai jääpeitteen joulukuun 28. päivä. Selkävesille ei ole kuitenkaan vielä mitään asiaa. 

Päästiin aloittamaan pilkkikausi eräällä järvellä viime sunnuntaina eli 29.12. Jäätilanne oli suht hyvä, vaikka jään paksuus vaihtelikin kahdeksan ja kahdentoista sentin välillä. 

Jännitystä ilmassa kotipihassa, kohta päästään =)

Kalastustaukoa oli ehtinyt kertymään viikkoja ja tuntui, että en osaa enää edes kalastaa. En muistanut mitä piti tehdä. Mitä pilkille tarvitsee mukaan? No onneksi muisti palaili pätkittäin. 

Järjestelin tasurirasian taas iskuun ja osa vanhoista tasureista väistyi uusien tieltä. Perusvarmat mallit ja värit jäivät jatkamaan hommiaan, mutta kaveriksi tuli muutamia uutuuksia.

Olen saanut Kalapeleltä ja Mr. Manulta testattavaksi uusia värejä ja malleja. Lisäksi itselleni ihan uusi tuttavuus, Hemi-tasurit, (valmistaja Henri Jauhiainen) lähetti minulle kolme kevennettyä tasuria testikäyttöön. Kiitos kaikille! 

Kalapelen Nulikoita ja Kesseleitä
Mr. Manun erikokoisia karvapyrstöjä
Isompaa ja pienempää mallia Hemi-tasurilta

Kauden ensimmäiselle reissulle lähdettiin intoa puhkuen. Kalansaaliilla ei ollut mitään merkitystä, vaan pääasia oli, että vihdoin pääsi taas rakkaan asian pariin eli nököttämään reiän viereen. Yksi ihan pieni mutta oli siinä reiän teossa, sillä olin sen verran ehtinyt unohtamaan kalastuksen perusasioista, että kaira ei ollutkaan ihan täydessä iskussa. 

Pitkästä aikaa kävelyä vetten päällä

Otin teräsuojuksen pois ja aloin veivaamaan reikää. Mitään ei tapahtunut. Jatkoin pyörittämistä ja kirosin tylsiä teriä. Kumma kun ei pure! Yritin vähän kallistaa kairaa, että terät ottaisivat pitoja jäästä, mutta ei, kaira vaan pyöri tyhjää. Enkö osaa enää kairata vai teenkö jotain väärin? Miten päin tätä kuuluu veivata? 

Viimein tajusin vilkaista teriin ja huomasin, että niitä ei ollut! Aloin nauramaan ihan kippurassa, mitä ihmettä! Kuka on varastanut kairan terät? Sitten muistin, että mehän vaihdettiin viime keväänä minun porakonekairaan väliaikaiset terät kyseisestä vanhasta kairasta. Onneksi pilkkiporukasta löytyi useampikin kaira, joten sain apuja reiän tekoon. 

Etsi kuvasta virhe

Vihdoin se kausi sitten pääsi virallisesti alkamaan, kun sain tasurin veteen. Ahvenet olivat aika huonolla otilla, mutta oikean tasurin avantoon sattuessa jotain tapahtumia kuitenkin tuli. 

Kausi lähti käyntiin tällä Hemi-tasurilla

Sain Hemi-tasurilla muutaman filekalan ja täytyi kyllä olla tyytyväinen, kun kauden aloitusreissulla meni puoli kiloa rikki! Hyvä uintisia ja mukavan näköisiä tasureita! 

Kauden ensimmäinen ahven pääsi jatkamaan matkaansa
Aloitusavannon isoin 570g

Hauet olivat purullaan ja Juhalla oli joka avannolla haukitapahtumia. Itse sain onneksi vain kaksi, mutta yksi pilkkijä meidän porukasta sai seitsemän. Yhteensä päivän aikana tuli enemmän haukia, kuin ahvenia. Outo järvi ? 

Puolen päivän jälkeen vähäisetkin ahventapahtumat loppuivat. Paitsi Samulilla. Samuli ei ollut saanut ensimmäistäkään ahventa koko päivänä, mutta toisinaan yksikin riittää, jos se on tarpeeksi iso ?

Yhtäkkiä viereiseltä avannolta alkoi kuulumaan kiroilua. Ajattelin, että nyt tuli joku paha karkuutus, kun Samuli ei saanut suustaan ulos mitään järkevää. Huulet liikkuivat, mutta en ymmärtänyt asiasisältöä.

Nousin omalta avannoltani ja lähdin katsomaan mikä oli hätänä. Kun pääsin Samulin avannolle, meinasin tipahtaa polvilleni. Ymmärsin, miksi suusta ei tullut järkevää tekstiä. Jäällä lötkötti niin iso ahven, että en tiennyt sellaisia olevan olemassakaan. Onko tuo edes ahven? Miten se on noin iso?

Olen aina pitänyt kilon ahvenia isoina, mutta sunnuntaina tajusin, että ne ovat sittenkin aika keskivertoja, jos pääsee livenä näkemään 1662 grammaisen ahvenen. Sellainen on nimittäin ihan oikeasti iso ahven! Samuli rikkoi oman ennätyksensä sillä jättiläisellä, onnea vielä Samulille! 

Mahtiahven tuli Kalarosvon pikku flash tasurilla

Niin minulla kuin Samulillakin meni loppupäivä vähän sekaisin. Mielessä pyöri se jättikala ja sanoin jäällä, että jos tuollainen olisi tarttunut minun siimaan, en usko, että sydän olisi kestänyt. Järkytyin jo niin paljon siitä Samulin kalasta, kun en oikeasti tajunnut, miten paljon isompi 1,6kg kala on kiloiseen verrattuna.

Lähdettiin iltapäivällä jäältä pois ja nämä alkukauden reissut ovat pehmeä laskeutuminen niihin pitkiin kevätpäivien reissuihin. Nyt valoisaa aikaa on kuutisen tuntia ja siinäkin on jo tekemistä, mutta kunhan pilkkikunto tästä kasvaa, keväällä istutaan jäällä lähes tuplasti kauemmin. 

Kauden toinen reissu tehtiin heti seuraavana päivänä. Yön aikana oli satanut tuntikausia vettä ja lämpötila oli noussut monta astetta nollan yläpuolelle. Ei tee hyvää jo muodostuneille jäille nämä kelit ?

Toinen pilkkipäivä lähti käyntiin paremmin kuin ensimmäinen, koska tällä kertaa minulla oli kairassa terät! Oltiin jäällä yhdeksän maissa ja silloin oli vielä vähän hämärää. Auringon nousu oli vasta 9.45. 

Aamun ensimmäisellä avannolla näkyi heti pohjassa jotain eloa. Luotaimesta näki, että pohjassa liikkui kala, mutta vaikka tein mitä uittoliikkeitä, niin mitään sieltä ei lähtenyt nousemaan tasurille. 

Vaihtelin eri malleja ja alkuun pilkin varmaan liian nopeauintisilla tasureilla. Olin kokeillut pienempää ja isompaa, mutta mikään tasuri ei kiinnostanut kalaa vielä tarpeeksi, jotta se olisi noussut tärppäämään. 

17 minuuttia ennen H-hetkeä

Otin tasurirasian käteen ja aloin silmäillä tasureita läpi. Katse kiinnittyi viime talvena erittäin hyvin toimineeseen hilemuikku Nulikkaan. Sitä ahvenet eivät voineet vastustaa viime talvena, joten tuskin voisivat tänäkään talvena.

Laitoin tasurin siiman päähän ja laskin vieheen avantoon. Tein houkutusuintiliikkeitä jo useampi metri ennen pohjaa ja vein tasuria pikku hiljaa alaspäin. Jätin tasurin noin 1,5 metriä pohjan yläpuolelle ja selkeästi rauhallisempi uinti oli valttia, sillä jostain kauempaa alkoi kala tulemaan kohti.

Alkuun viiva oli ihan ohut, mutta mitä lähemmäksi kala tuli, sitä paksummaksi se muuttui. Epäilin kalaa ahveneksi, sillä se tuli niin hitaasti ja määrätietoisesti tasuria kohti. 

Kala tuli tasurin kohdalle ja koska tärppiä ei tullut, lähdin värisyttämään tasuria hitaasti ylöspäin. Sitten kala tärppäsi ja ajattelin, että tämä on hyvä ahven tärpistä ja painosta päätellen. Sen jälkeen kala alkoi kuitenkin jumputtamaan haukimaisesti siiman päässä. 

Voi hitto, pitihän se arvata, satavarma hauki! Vettä oli avannon alla 8,5 metriä ja nostin kalan sukkana ylös. Ajattelin vaan, että älä hauki riko minun Nulikan perälevyä. Sain kalan avannon alle ja yritin vielä vähän ravistella siimaa, että hauki irtoaisi. Uskalsin tehdä sen näkemättä kalaa, koska olen saanut niin paljon haukia, että tunnistan niiden potkut siiman päässä aina. 

Kala oli sen verran hyvin koukussa kiinni, että eihän se irronnut, joten pihtien olinpaikkaa mielessäni miettien nostin ”hauen” jäälle. Silmät näkivät jotain ihan muuta kuin hauen, mutta aivot eivät rekisteröineet näkyä. Aika pysähtyi.

Miten pystyin olemaan niin väärässä oman ”haukitietämykseni” kanssa? Tuijotin kalaa ja aloin pomppimaan tasajalkaa. Mitä tässä maailmassa oikein tapahtuu???

Huusin, kiroilin, nauroin, ehkä itkinkin. En enää edes muista! Juha lähti tulemaan muutaman kymmenen metrin päästä minua kohti. Tai sanotaanko, että meitä ?

Miten tämä voi olla mahdollista? Olin jo täysin luopunut toivosta, että saisin elämässäni toisen kerran kilon ylittävän kalan, mutta nyt se taisi tapahtua. Sanoin Juhalle, että tuo kala saattaa rikkoa minun ennätyksen, tuo kala saattaa painaa yli kilon! Minun entinen ennätyshän oli 1087g. 

Juha sanoi, että tuo ahven on puolitoista kiloa. Sitä en kyllä uskonut, en mitenkään. Ei voi osua minulle. Toisaalta, on olemassa todennäköisyyslaskelmia ja välillä olen ihmetellyt, että miten voin aina uhmata todennäköisyyksiä saamatta niitä oikeasti isoja kaloja. Kaverit ja tutut vetelevät valtavia ahvenia ja omat ovat aina kolminumeroisia, kävi pilkillä miten paljon tahansa. No nyt se todennäköisyys taisi vihdoinkin olla minun puolellani. 

Voisiko joku nipistää minua?
Vaikka päivän aikana sain vain yhden kalan, se oli ikimuistoisin ahvenreissu ikinä! 
Koukku ei meinannut irrota huulesta millään, tämä kala ei olisi kyllä karannut

Kahden eri vaa’an ja kolmen punnituksen jälkeen ahvenen painoksi saatiin 1800g. En tiedä pitävätkö vaa’at grammalleen paikkansa, mutta ainakin hyvin lähelle ja kyllä se lukema minulle kelpaa! 

Huh huh, se oli niin iso ahven, että asiaa on vieläkään mahdotonta uskoa tai käsittää. Olen odotellut, että milloin herään tästä unesta. Onneksi ainakin toistaiseksi ahven on vielä totisinta totta. 

Ahven ennätys uusiin lukemiin 1800g/49cm

Ehkä sääolosuhteilla oli jotain tekemistä isojen ahventen syönnin kanssa, en nimittäin ole koskaan nähnyt ilmanpaineessa niin suurta muutosta niin lyhyessä ajassa. Ilmanpaine lähti jyrkkään laskuun lauantaina ja laskua riitti maanantai-iltaan asti. Kaiken kaikkiaan ilmanpaine tippui reilusta 1040 hPa:sta 983 hPa:iin. Ihan mahdoton muutos! 

Kuvakaappaukset www.ilmatieteenlaitos.fi

Joskus vuosia sitten päätin, siis silloin kun vielä lapsenuskoisesti kuvittelin saavani isoja ahvenia, että mikäli joskus saisin 1,5kg ahvenen, teettäisin siitä trofeen. Se oli vain hölmö pieni ajatus ja jo ajat sitten tajusin, että en todellakaan tule koskaan niin isoa ahventa saamaan, turha edes miettiä tuollaisia asioita. 

Eilen sitten se asia tulikin ajankohtaiseksi ja heti ahvenen saannin jälkeen mielessä pyöri vain kaksi kysymystä, vapautanko tämän kalan vai teetänkö siitä sen trofeen? Aikaa päätöksen tekoon oli minuutti. Lopulta tein itsekkään valinnan ja otin ahvenen mukaani. En varmasti tule enää koskaan tuon kokoista kalaa saamaan. 

Kesä- ja talviahventen vapautuksessa on paljon eroa. Kesällä ahvenen voi laittaa haaviin odottamaan kuvien ja mittojen ottamista, talvella ollaan yleensä pakkasen armoilla ja asiat täytyy hoitaa nopeasti. Kalaa ei voi laittaa veteen odottamaan. Aikaa on kutakuinkin se yksi minuutti, kovalla pakkasella ei sitäkään, koska kalan silmät jäätyvät hetkessä. En ollut varautunut eiliseen tilanteeseen millään tavalla ja siksi päätöksen teko oli vaikeaa.

Tuosta päätöksestäni ottaa ahven sain paljon negatiivisia kommentteja. Ymmärrän pointin, mutta minua syytettiin tuon yhden ahvenen takia kalakantojen pilaamisesta ja huonon esimerkin antamisesta. Tämän teon vuoksi olen varmaan tulevaisuudessa vastuussa kaikista isojen ahventen kuolemista, koska minun esimerkki yllyttää ihmisiä tappamaan.

Olen pyrkinyt vastuullisuuteen ja tiedostan, että tämä trofeekalan ottaminen ei sitä ollut, mutta kaikkina muina hetkinä olen yrittänyt toimia mahdollisimman vastuullisesti. Tiedän, että se oli itsekäs teko, mutta pystyn elämään sen kanssa, harmi, kun niin moni muu ei pysty. Omalta osaltani asia on loppuunkäsitelty, koska sitä ei voi enää muuksi muuttaa.

Eilinen oli negatiivisista kommenteista huolimatta kalastuksellisesti paras päivä minun elämässä. Isojen ahventen perässä on juostu ja tullaan juoksemaan, näköjään se joskus tuottaa tulosta. Ripaus uskoa, ripaus toivoa, ripaus tuuria ja ehkä ripaus taitoakin ;)

Kiitos Ahti vuodesta 2019!