Ei kurjuutta kummempaa

Tänään oli aika normi, lähes kalaton, päivä ja kaiku näytti vain muutamia yksittäisiä kaloja koko päivän aikana. Sain joitakin hyviä tärppejä, jotka tärpeiksi jäivätkin. Mutta on se jännä, että olin taas puolen päivän aikoihin Sotkalla “kuha-avannolla”, niin vähän vaille 12 hidas ja rauhallinen keltainen paksu viiva lähti pohjasta. Se ui kaekessa raahassa minun tasurille muutaman metrin ylöspäin, maistoi tasuria ja karkasi pohjaan. En saanut tartutettua sitä, vaikka sain vastaiskunkin tehtyä. Taitaa olla Sotkan hotein avanto joka päivä kello 12, se on sitten eri asia saako sieltä jäälle mitään.. 

Sotkanselkä here I come

Hurautettiin taas lossilla Kuopiosta Vehmersalmen puolelle ja oltiin seitsemän aikaan jäällä. Menin ensimmäiseksi avannolle, jossa perkasin eilen kalat. Paikka oli siivottu tosi hyvin, enää veret ja kakat jäljellä. Siellä on varmaan ollut kunnon illallisjuhlat eilen, kun peräsuolta myöten oli kaikki syöty. Hyh hyh :)

 

Pari tuntia yritin kalaa löytää ja vihdoin yksi kala löytyi aamulla yhdeksän aikaan välivedestä. Heiluttelin tasuria viidessä metrissä, vettä oli alla 15m. Oli aivan hiljaista, mutta sitten kaiku alkoi piirtää erikoisen näköistä röpelöistä “palkkia”. Olen ennenkin nähnyt sellaista kuviota näytöllä ja luullut häiriöksi. Heiluttelin tasuria edelleen ja pikkuhiljaa röpelö alkoi muuttua yhtenäiseksi viivaksi. Selvisi siis sekin, että tuollainen häiriö on kaukana kaiusta oleva kala, jota kaiku ei vielä tunnista kunnolla. 
 
Viivaksi muuttunut “häiriö” ui tasuria kohti kuudessa metrissä. Heilutin tasuria rauhallisesti ja sitten kala jo tärppäsikin. En haluaisi olla, mutta näköjään olen, pikkuhauenkalastaja. Ihan hyvä ruokakalahan se toki oli, 1,5kg. Vielä aamulla ajattelin vapauttavani kaikki hauet tänään, mutta koska minulla on viime kesältä traumoja hauen vapautuksesta (joku saattaa muistaa, että vaapun koukku upposi mukavasti käteen -> tk-reissu), niin helpointa oli antaa pappia ja irroittaa koukku sitten. Sori hauki.

Tasurina oli Pääevän kevennetty ja se oli ensimmäisen kerran mulla tänään pilkillä mukana, koska vasta eilen postisetä sen toi. Toimiva kapistus. 


Huomenna vielä johonkin. “Pilkkikaverini” sanoi minulle EI, kun ehdotin Sotkaa.. Onhan se vähän tukossa nyt ollut, mutta katsellaan ;) 


Vapaapäivä

Vapaapäivien aktiviteetteja ei tarvitse aina kovin kauan pähkäillä, veri vetää vettä kohti. Eilen mietiskelin kannattaako Sotkalle lähteä tänään kuhia metsästämään, kun ilmanpaine oli niin korkealla. Omaan tasuriin purreet kuhat kun ovat aina tulleet alle tonnin paineella. Voihan tämä olla taikauskoakin :) Mutta kuhia en itse tänään saanut, vaikka yksi mitallinen talouteen saatiinkin.

Aamulla oltiin seiskan jälkeen jäällä. Suuntasin heti suoraan omalle “kuha-avannolle”, joka antoi kaksi kiloista viime viikonloppuna. Ehdin pilkkiä muutaman minuutin, kun tasurin alle ilmestyi hirmuinen viiva. Sydän jyskytti, kun mietin ottaako se vai eikö se ota. Aikansa tasuria seurattuaan, kala puraisi Sillin ysiä. Se oli painava! Lähdin nostamaan kalaa ylös, mutta sain nostettua vain 2-3 metriä ja kala irtosi. Vilkutin sille kaiun näytön kautta. Nostin tasurin jäälle ja huomasin, että mahakoukku oli sotkeentunut perukkeeseen. Varmaan kala oli huonosti kiinni, koska ei saanut kunnolla lotaistua tasuria kurkkuun. Ärsytti taas aika kovasti ja pulssi oli ehkä 200. Jos se oli kuha, se olisi varmasti ollut oma ennätys. Näytölläkin kalan viiva oli niin älyttömän paksu. 
 
Meni ehkä puoli tuntia ja vieläkin epätoivoisena toivoin kalan tulevan takaisin. Uittelin PP-Lures kevennettyä ja kohta uusi viiva irtosikin pohjasta. Se ui suoraan tasurille ja tärppäsi. Haukihan se oli tietenkin, koska eihän se maailma sillä tavalla pyöri, että saisin samalta avannolta aina kiloisia kuhia. Hauella painoa reilu 1,3kg ja se lähti pakastimeen, koska edelliset pakasteet päätyivät haukipihveihin. 

Aika kovan tärpin kyllä antaa tuonkin kokoinen hauki nanofiilisiimaan. Minulla on noin metrin pätkä 0.40mm monofiiliä tapsina, mutta silti tärpin tullessa iso UUSI pilkkivapani räksähti jostain kohti ja taas lensi onki jäälle. Onneksi kala pysyi kiinni vaikka saikin löysiä sen aikaa, kun etsin siimaa jäältä. 

 
Aamun kiertelin samoilla viime viikonlopun avannoilla, koska reiät olivat vielä auki. Sitten katselin karttaselaimesta uusia paikkoja lähistöltä ja testailin niitä. Parin tunnin pyöriskelyn jälkeen lähdin taas sille kuha-avannolle. Mikä lie pakkomielle tullut siihen avantoon. Kellokin oli melkein pykälässä, koska kuhien ruoka-aika on kahdeltatoista. Ainakin silloin tällöin. 
 
Kuha-avannolla tasuri veteen ja tasan kello 12.00 pohjasta nousi viiva. Sydän tykytti jo kolmea sataa ja ajattelin, että kukaan ei enää usko minun kalajuttuja, jos vetäisen samalta avannolta kolmannen kuhan. Haaveet kuivuivat kokoon pohjaan palaavan viivan myötä. Ei makeaa mahan täydeltä. Mutta onhan päivä vielä huomennakin ;) 
 
Vaihdoin tasurin mikrotasuriin, kun näytölle ilmestyi ahvenen näköisiä viivoja. Niitä sai houkutella ihan kunnolla, että lopulta sai yhden about nelisatasen tärppäämään. Äkkiä mikrotasuri takaisin veteen, mutta muita en enää saanut tartutettua ja kohta viivat katosivatkin.  

Viikolla tein inventaarion ongistani ja ostin muutaman uuden vavan ja uudet siimat. Laitoin mikrotasurionkiin ohutta nanofiilisiimaa, mutta se ei ollutkaan maailman paras idea, koska se meinaa sotkeentua. Paksummat (yli 0.20) ovat hyviä, mutta tuo 0.14 on liian ohutta minun käyttöön. 
 
Ahvenia narratessa ongen puolalle oli tullut pieni sotku ja selvittelin sitä kaikessa rauhassa. Mikrotasuri oli edelleen vedessä varmuuden vuoksi. Yhtäkkiä tuntui hirmuinen tärppi vavassa ja aloin vetämään kalaa ylös. Arvasin sen haueksi, kun se tuli niin yllättäen. Onneksi oli peruke, kun aina ne hauet jotenkin löytävät minun mikrotasurit. Pakko pitää peruketta, vaikka se heikentääkin uintia. Toinen hauki oli samaa kokoluokkaa kuin ensimmäinenkin ja sekin pääsi minun pakastimeen.

Suolistin kalat jo jäällä, kai tämmöinen sotkeminen keskellä järveä on sallittua? Joku eläin varmaan käy herkuttelemassa tuon annoksen.. Omastakin pilkkirepusta löytyy Ricu kalanperkausväline ja kyllä sillä saa sukkelasti mahan auki ja suolet vedettyä “pellolle”. 


Aurinko paistoi “lähes” pilvettömältä taivaalta :)


Uusinta eiliseltä

Enhän minä sitä mörköä enää löytänyt, vaikka kävin pariinkiin otteeseen “the avannon” kokeilemassa. Pitää vaan yrittää unohtaa “hänet”, jälleennäkemisen toivossa tietenkin. 

Jotain kuitenkin löytyi. 

 

Tänään oli ihan hirveä ilma jäällä. Lähdettiin jo ennen puoli seiskaa Sotkaa kohti. 

Yhdeksältä olin litimärkä, kylmissäni ja ilman kaloja. Ei tarvinnut kairata lämpimikseen edes reikiä, kun kiertelin eilisiä avantoja koko päivän. Aamupäivällä ajattelin, että kotiin taitaa joutaa. Päätin kulkea eilisen kuha-avannon kautta kohti rantaa. Söin eväät yhdellä avannolla ja tyhjää oli kaiussa. Olipas muuten maailman parhaat eväät tällä kertaa, grillasin aamulla uunissa aurajuustomakkaraa, käärin ne folioon ja pistin ruokatermokseen. Se lämmin makkara maistui todella hyvältä, kun olin sillä hetkellä niin onneton :) 

Olisin soutanut tässä ahkiolla, jos airot olisivat olleet mukana

Niin, karkuutinhan minä tänäänkin yhden kalan. Olisiko ollut iso ahven tai kuha. Tein kaiken kuin oppikirjasta, silti se ryökäle karkasi avannon alla. Mutta eivät mitkään karkuutukset enää tunnu pahoilta eilisen jälkeen. Paitsi tietenkin vielä isomman kalan karkuutukset. Mutta niiltä ei näköjään voi välttyä. 
 
Eväiden syönnin jälkeen kello oli lähellä kahtatoista. Mietin olisiko kuhilla ruoka-aika, kun edellisenäkin päivänä kuha söi kahdentoista jälkeen. Suuntasin siis edellisen päivän tärppiavannolle onneani koettamaan. Aivan täysin tyhjää. Yhdeksän metriä tyhjää vettä! Ajattelin kuitenkin, että kyllä siellä on kaloja oltava, kun eilenkin oli. Heiluttelin tasuria varmaan puoli tuntia ja kohta sainkin pari viivaa pohjasta irtoamaan. Kaiku piirsi viivat aika ohuiksi ja epäilin niitä ahveniksi. Mentiin kalojen kanssa ylös ja alas vuoronperään ja eivät vaan tärpänneet. Pidin tasuria paikallaan, värisytin, nostin hitaasti, nostin nopeasti, uitin rauhallisesti, uitin rajusti. Ei. 
 
Aina kun pysäytin tasurin liikkeen, kalat lähtivät pohjaa kohti. Jouduin vispaamaan tasuria hirveästi, että sain kalat taas uimaan tasuria kohti. Viimein toinen viiva lähti määrätietoisesti seuraamaan tasuria, kun lähdin nostamaan sitä ylöspäin. Ja tärppi. Ei se tuntunutkaan pienelle ahvenelle. Lähdin nostamaan kalaa ylös hienolla eilen hajonneella ongellani. Se on ainoa pikkuvapa, jossa on nanofiilisiima ja taidan kyllä vaihtaa kaikkiin onkiini sitä siimaa. Tänäänkin karkuutin kalan, kun siimana oli monofiili, enkä saanut tehtyä vastaiskua tarpeeksi hyvin, kun siima jousti niin paljon. 

Nostin kalan siimasta jäälle ja yllätyin taas yhtä paljon kuin eilen. Yes, kuha! Samasta avannosta ja samaan kellon aikaan kuin edellisenä päivänä. Kuha oli syönyt PP-Lures tasurin todella hyvin. Se vaikutti suuttuneelle, niin kovaa se oli puraissut. Ehkä sitä ärsytti, kun heiluttelin tasuria sen kodin yläpuolella niin kauan aikaa. 

Tämä antoi toivoa kuhan pyytämiseen tulevaisuudessakin, koska tähän asti talven kaikki kuhat ovat tulleet Sillin ysillä. Aina kun uitan sitä, pelottaa, jos sattuisinkin sen menettämään, koska kyseiset tasurit ovat aika kiven alla.
 
Irroitin siiman PP-tasurista, kun en saanut tasuria nopeasti kuhan suusta pois ja alle kuitenkin jäi toinen samanlainen kala uimaan. Pistin toisen samankokoisen, mutta eri värisen tasurin siimaan ja laskin avantoon. Kala oli edelleen alla ja yritin saada kalan ärsyyntymään samalla tavalla kuin jäälle tulleenkin, mutta tämä oli rauhallisempi luonteeltaan, ei suuttunut. Vaihdoin nopeasti vielä Sillin ysin, josko siihen olisi ottanut. Pohjasta nousi toinekin kala Silliä katsomaan, mutta kumpikaan ei tärpännyt. Kuhia kuhisemalla, mii laik :) 
 
Kokeilin samalta pieneltä alueelta vielä muistakin rei’istä, mutta ei löytynyt mitään. Loppujen lopuksi pari tuntia vielä yritin siltä alueelta kalaa löytää, ja yhden kerran pari yksilöä käväisikin paikalla, mutta eivät enää tärpänneet. Sotkan superviikot ;) 

Ihan hyvä päivä

Lukuunottamatta elämäni suurimman kalan karkuutusta. Koskee vieläkin sydämeen ja ahdistaa, tarvitsen vertaistukea.

 
Aamu alkoi aikaisella herätyksellä ja suunnaksi valittiin Sotka, koska jopa lehdessä oli tämmöinen mainos. Tästä todellakin meinasi tulla superviikko, josta kirjoitellaan lehdissäkin, mutta ei sittenkään (tällä kertaa).
 
Oltiin seitsemän jälkeen jäällä. Aika hiljaista oli koko aamupäivän muutamia sinttejä ja vauvahaukea lukuunottamatta. Hauki tuli hauskasti, kun laitoin Kuusamon tasurin ihan avannon alle odottamaan pohjaan laskemista ja sillä välin aloin virittämään kameraa kuvauskuntoon. Tunsin vavassa jonkun repäisyn ja kun vilkaisin kaikuun, kala oli noussut monta metriä pohjasta tasurin luo. Äkkiä vastaiskuasento valmiiksi ja kohta tuli uusi tärppi. Onki hajosi säpäleiksi, vaikka kala oli pieni kuin mikä. Nostin sen kuitenkin näytille jäälle, kun olisihan se voinut olla vaikka ahven. Pieni videopätkä aiheesta täällä.
 
Puolen päivän maissa menin takaisin aamuisille rei’ille erään railon viereen. Vettä oli vajaa 10 metriä. Uittelin Sillin ysiä pohjan lähellä ja nostin pari kolme metriä ylöspäin. Kohta näin tosi nopeasti pohjasta lähtevän viivan. Olin varma, että se oli hauki. Kala tuli suoraan tasurille ja tärppäsi ja lähdin kelaamaan sitä ylös. Avannon alla kala rimpuili kuin hauki ja tasurin koukkukin tarttui vielä jään alareunaan. Sain koukun kuitenkin irtoamaan ja kalan nostettua putkeen. Se olikin kuha! Olin ihan varma, että se olisi ollut hauki. Kuhan strategiset mitat 1kg/50cm. Ja ilmanpaine oli muuten alle tonnin taas, tarkalleen 995 silloin kun kuha tärppäsi. 
 
Kaloja ei enää näkynyt alla, joten lähdin vähän syvempään. Menin 15 metriin ja Silliä pohjaan. Pohjassa ei elämää näkynyt, mutta välivedessä viidessä metrissä näin kalan. Nostin tasurin äkkiä kalan yläpuolelle ja sainkin tosi kovan tärpin. Kala ei tarttunut ja hävisi paikalta. Kohta tasurin alle ilmestyi kaksi keltaista viivaa. Lähdin nostamaan tasuria ihan hitaasti ylöspäin ja toinen kaloista lähti seuraamaan. Sitten se tärppäsi. Se oli ihan jumalaton. Aloin kelaamaan sitä ylöspäin ja ei ole ikinä hyrräkelalla mikään kala tuntunut niin raskaalta. Se oli ***** iso. Sain sen kelattua avannon alle, mutta en ohjattua avantoon. Yritin antaa sille vähän siimaa ja olisi varmaan pitänyt löysyttää jarrua. Muutaman sekunnin päästä kala irtosi. Näin kuuden tuuman avannosta hopean harmaan mahan, selän tai kyljen. Ei mitään havaintoa mikä kala se oli. Toivoin, että se olisi ollut hauki, mutta ei se ollut. Mitkä kalat uivat pareittain välivedessä? Siinä oli kuitenkin 15m vettä ja kalat uivat vitosessa…
 
Minulla meni ainakin tunti, että pääsin pahimmasta ärsytyksestä ohi. Mietin vaan mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Avannossa oli tosi kova “virtaus”, kun vettä meni jäältä siihen koko ajan kuin viemäriin. 

Tasuri heilui siiman päässä koko ajan, ehkä kala ei saanut syötyä sitä tarpeeksi hyvin, että se olisi pysynyt kiinni ja tullut jäälle asti. Jos nyt olisi edes avannosta mahtunut.. Tai sitten se oli päätykoukussa kiinni ja sai itsensä väännettyä irti. Eipä aiemmin tullut kilon kuha siinä vaiheessa enää paljon mieltä lämmittänyt, mutta kai tästä psykoterapian avulla yli pääsee.

Jäällä on todella märkää ja liukasta. Voisi pikkuhiljaa vähän pakastaa, paitsi sitten on vielä liukkaampaa.


Huomenna mulla on sitten yksi kana kynittävänä Sotkalla…

Kello löi jo viisi

Pilkkiaamuina viiden herätykset eivät tunnu missään. Mutta työaamuina.. torkkua torkun perään. Tänään ilmanpaine oli alle tonnin ja koska perheen isot kuhan köllikät ovat tulleet matalalla ilmanpaineella, auto suunnattiin Sotkanselkää kohti. 


Hurautettiin ajaa Rialinnan kautta (kuopiolainen kalastustarvikeliike), koska heillä on hyvä palvelu pilkkitoukkien suhteen. Sieltä saa ostaa tasarahalla toukkia kellon ympäri ja varmasti se on monen pilkkijän reissut pelastanut, jos edellisenä päivänä on unohtanut toukat hankkia. Rialinnan toukat ovat sitäpaitsi tosi terhakoita ja euron purkissa niitä on paljon. Suosittelen :)
 
Aamulla oltiin taas jäällä ensimmäisinä. Suunnattiin potentiaalisille kuhapaikoille, mutta kaloja emme löytäneet. Samalla kaavalla meni tunti tuntinsa perään: tyhjää. Kaiussa ei näkynyt yhtään nousuja, ainoastaan pohja eli välillä hieman, mutta ihan yksikseen sai viehettä heilutella. Ero oli kuin yöllä ja päivällä viime viikonlopun syöntiin nähden. Silloin kaiku piirsi jatkuvasti nousuja ja ahvenet olivat aktiivisia. 
 
Tänään sain yhden kosketuksen ahveneen. Tai olen melko varma, että se oli ahven. Kaiku piirsi aluksi ihan tyhjää, kun uitin tasuria. Päätin vaihtaa isoon Valioon ja tehdä sillä suuria houkutusliikkeitä välivedessä. Heiluin kuin heinämies jäällä, tai siis käsi heilui, ja se tehosi. Pohjasta irtosi viiva. Nostin äkkiä Valion pois ja vaihdoin morriin. Laskin morrin kalan luokse ja lähdin värisyttämään ylöspäin. Kala seurasi ehkä metrin ja sitten tärppäsi. Se tuntui ihan ok-kokoiselta ja lähdin lappamaan siimaa jäälle. No, ote lipesi siimasta ja se tipahti jäälle. Ja koska oli hirveä tuuli, en saanut siimaa heti kiinni. Sitten kun löysin sen, eihän siellä siiman päässä enää mitään ollut. Ja kaiustakin näin pohjaa kohti uivan irronneen kalan. Sinne meni. Emme koskaan enää tavanneet.
 
Jäällä tuli viipotettua varmaan useampi kilometri ja reikiä tehtyä taas perinteiset muutama kymmentä. 
 
Jäätä on paljon, sai pyörittää kymmeniä kierroksia, että sai yhden reiän tehtyä. Ja se keli jäällä.. Tuuli oli kova, mutta onneksi ei tuullut pohjoisesta. Vettä oli monessa kohdassa useita senttejä ja siellä missä ei ollut, oli peilijäätä. Eli sai aika kieli keskellä suuta kulkea. En onneksi kaatunut tällä kertaa, mutta kai sekin päivä vielä koittaa. 
 
Kaikua voi käyttää myös pöytänä silloin, kun kaloja ei näy. Kun otin tämän kuvan, niin ihan pohjassa alkoi näkyä pikkukaloja. 
 
Minulla oli iso tasuri uimassa ja vaihdoin sen nopeasti Valioon. Lähdin laskemaan pystypilkkiä kohti pohjaa ja kuuden metrin kohdalla näin pohjasta ampaisevan kalan. Pysäytin vieheen ja odotin tärppiä. Viiva oli tosi ohut, koska kala tuli niin nopeasti viehettä kohti. Kalan kokoa ei voinut päätellä ollenkaan, koska viiva oli niin ohut. Silloin jos kala ui nopeasti ylös tai alas, kaiku ei piirrä kalan kokoa todellisena. Mutta pääasia, että piirtää jotain, jolloin tärppiin osaa valmistautua. Osasin arvata kalan lajin jo sen käytöksestä. Vain hauki tulee niin nopeasti ja määrätietoisesti vieheelle ja ottaa välittömästi kiinni. Aloin nostamaan kalaa ylös, mutta se ei tullut suoraan avantoon. Onneksi en antanut sille paljon siimaa, vaan sain sen kuitenkin lähes heti ohjattua avantoon. Ketjulukolle nimittäin kävi tällä tavalla.
 
Oli tuuria, että kala pysyi kiinni. Ei hirveän kestäviä ole tuommoiset ketjulukot, jos reilun kilon hauki saa väännettyä sen tuohon kuntoon. En edes kauheaa kyytiä vetänyt kalaa ylös. Ehkä nuo lukot ovat sinteille tarkoitettuja.
Kalamiehen pihviliha


Yksi kala jäälle koko päivänä… Jäällä melkein kahdeksan tuntia…
Se jos mikä motivoi huomenna yrittämään uudestaan :) 

 

Youtube-kanava

Tein Fish me luck -blogille oman kanavan youtubeen, sinne saattaa välillä ilmestyä kalastusaiheisia videoita. Sieltä löytyy viikonloppuna kuvattu video, josta vähän näkee kaiun käyttöä pilkillä.. ehkä samaan aiheeseen liittyen joskus lisäilen muitakin pätkiä. 

Linkki youtubeen.