Nollareissu x 2
Niin se taas viikonloppu vierähti kalastuksen merkeissä. Valitettavasti en saanut blogiin mitään materiaalia, kalat eivät yksinkertaisesti halunneet syödä. Monesti tulee otettua valokuvia, jos kala ei syö, jotta saa blogiin edes jotakin sisältöä, mutta tänä viikonloppuna ilmakaan ei ollut yhteistyöhaluinen. Se oli ruma. Harmaata, märkää ja kylmää.
Eilen tuli käveltyä kuutisen kilometriä ja etsittyä kaloja. Eivät löytyneet. Kaloistahan tämä piilonen on varmaan hauska leikki, mutta en minä tätä enää jaksaisi pelata. Monta viikkoa kuitenkin jo mennyt.. Kalat, keksikää jotain uutta.
Tänään kello soi 4.00 ja olin ihan sekaisin kellojen siirtämisen vuoksi, enkä tiennyt paljonko kello olisi ollut talviajassa. Kun tajusin sen, alkoi nukuttaa hirveästi. Se oli kolme! Huh huh taas, tänään todellakin oltiin jäällä eka. Tuntuu, että kalat, ja myös aurinko, olivat ihan sekaisin tästä kesäajasta. Kalat olivat varmaan kääntämässä omia kellojaan kesään päin, kun järvestä ei löytynyt ketään. Aurinkokin taisi olla hämillään, sillä minun mielestä se unohti nousta. En ainakaan nähnyt sitä taivaalla.
Päivä oli ankea ja kylmä. Jäällä tuli oltua harvinaisen lyhyt aika. Ahti sai tänään luovutusvoiton.
Puolikas päivä jäällä
“Karkasin” tänään töistä puolen päivän jälkeen. Työpaikan takapihalle ajoi auto, jossa oli tummennetut takalasit. Hyppäsin takapenkille ja sanoin määränpääksi 10 metrin käyrä. Riisuin työvaatteet moottoritiellä ja vaihdoin siviilit ylle. Siviilit eli nukkavierut pilkkikalsarit ja muutama kerros villaa ja toppaa.
Tunsin itseni melkein Clark Kentiksi, mutta vaihdoin vaatteet nopeammin kuin teräsmies. Hurja muodonmuutos hetkessä ja minusta kuoriutui aito pilkkihullu. Ei muuta kuin jäätä kohti.
Paikaksi valikoitui nyt viimeisen viikon hyviä tuloksia antanut järvi. Päästiin jäälle ja voe mahoton mikä tuuli siellä oli. Sormet olivat ihan jäässä koko ajan. Hottipaikat eivät antaneet mitään merkkejä, pelkkää silppua ui pohjassa. Kierreltiin vähän laajemmalla alueella ja samaa silppua joka paikassa. Isot olivat kateissa. Yhden vähän paremman kalan löysin ja ei varmaan tarvitse kertoa mihin se otti? Ihme vekottimia nuo rosvot ;) Muutaman tunnin jälkeen piti luovuttaa, koska aamulla viiden aikaan sama paikka kutsuu taas.
Keskiviikkona olin vapaalla ja käväisin jäällä “nopean” 11 tunnin reissun. Saaliina muutama hauki ja ahven, ei mitään erikoista. Aikamoinen päivä, sain yhden kalan aina joka neljäs tunti. Antoisaa kalastusta, ei ihan jokainen jaksaisi noin kauaa odottaa sitä mahdollista kalaa. Mutta viimeisiä pilkkireissuja viedään, pakko se on nautiskella pilkkimisestä vaikkei mitään tulisikaan. Ja EHKÄ joskus se yrittäminen palkitaan.
Kävin tällä viikolla myös museossa ja mielenkiintoisimmat asiat pääsivät kuviin. Tässä muutamia kuvia Kuopion museosta:
 |
| Valaan leukaluu |
Niin ja tiedättehän te mikä on savolainen supermies? Vähän siihen tyyliin män tämän päivän pilkkireissu ;)
Kyllä Ahti osaa
Nimittäin kääntää veistä haavassa. Niinhän se maanantai tuli ja samalla alkoi arkinen aherrus. Lomaileva pilkkikaveri kuitenkin päätti mennä käväisemään pilkillä. Voi jumaleisson, että meinasin saada hermoromahduksen töissä. Oikeasti. Kaloja hulluna, parhain ahven 1,2kg ja kilo rikki ennen minua :) Vielä tähän päivään asti pidin perheen suurimman assun rekordia nimissäni, mutta enpä pidä enää.
Työnteko oli vaikeaa, kun puhelimeen tuli kuvia möröistä. Työpäivä ei ole koskaan kestänyt noin kauan. Sielu itki verta. Tarvitsisin lottovoiton, että voisin siirtyä päätoimiseksi pilkkijäksi.
Kaloilla oli tänään oikein herkkupippalot. Eilen muutamilla saalisahvenilla oli maha ihan tyhjä, joten niillä oli SUURI nälkä tänään. Töiden jälkeen halusin käväistä iltapilkillä samassa kultakaivoksessa. Kyllähän sen tiesi, että samasta avannosta ei enää sellaisia raitapaitoja nouse. Pilkkikaveri opetti uutta tekniikkaa tasurointiin ja se tyyli ei sovi kovin kärsimättömälle pilkkijälle. Tänään vettä oli ollut 10 metriä ja tasuria ei lasketa yli kuuteen metriin. Kalat kyllä tulevat tasuria maistamaan, jos ovat syönnillään.
Mentiin samalle hottipaikalle ja tosi vaikeaa on olla laskematta tasuria pohjan tuntumaan, varsinkin jos siellä pohjassa näkyy kaloja. Mutta pitää vaan kärsivällisesti heilutella ja värisyttää tasuria monta metriä pohjan yläpuolella. No, ihan hyvä tekniikka tuokin, mutta kyllä minun on pakko sitä omaa tasuria käydä pohjassakin pomputtamassa. Joskus sekin auttaa ahventen syöntihalukkuuteen..
Iltapilkillä ollessa kaloja kyllä oli alla ja jos ne jotkut viivat olivat ahvenia (mikä on aika todennäköistä), ne olivat järkyttävän kokoisia. Harvoin kaiku piirtää tuollaista.. Yksi jättiviiva söi ohi, yksi tärppäsi Perzan morriin, mutta ei tarttunut ja yksi puraisi, mitäpäs muutakaan, kuin Kalarosvon ahvennahkaista tasuria. Iltasyönti näköjään on totta. Mutta pienihän tämä minun ahven oli :)
Tässä vielä kuva pilkkikaverin top kolmosesta, semmoinen kolme kiloa kalaa :) Isoin tuli ahvenen nahkaisella Kalarosvolla.
Anna Ahti ahvenia
Moneskohan surkea pilkkipäivä putkeen tämä olikaan… Nyt on semmoinen olo, että näiltä jäiltä en enää kaloja saa. Ehkä talven kiintiö on täynnä, vaikka aika pieneksi se loppujen lopuksi jäi.
Perinteiseen tapaan kello soi 4.30. Hullun hommaa. Ei ollut mitään odotuksia päivälle.
Suunnattiin Kallavedelle ja kierrettiin parin kolmen kilsan lenkki. Sitten käytiin vielä pari tuntia testaamassa erästä lampea.
Keli oli yksi talven pahimmista. Pakkasta oli melkein 10 astetta ja tuuli ihan järkyttävä. Kun kairasi, niin jääpalaset lähtivät avannosta suoraan tuulen mukaan.
Kallavesi ja lampi olivat tyhjiä, ei tärpin tärppiä. Eikä oikeastaan kalojakaan, lukuunottamatta silppua. Olen miettinyt sitä kuuluisaa aamusyöntiä. Silloin kuulemma tulee kalaa ihan hirveitä määriä, kun vaan muistaa olla jäällä auringonnousun aikaan. No, olen tänä talvena ollut lähes joka kerta jäällä auringon nousun aikaan, mutta en ole koskaan sattunut sille “aamusyönnille”. Taitaa olla höpöhöpöjuttu.
Tuulen tämän päiväisestä voimakkuudesta kertoo jotain se, että kun käänsin kasvot tuuleen päin, niin ihmettelin kuka täällä soittaa pillitikkaria. Ketään ei näkynyt missään. Sitten tajusin, että minun suu vihelsi aina kun käännyin suu auki tuulen suuntaan. Tuuli meinasi myös viedä ahkion mennessään monta kertaa. Kun käveltiin rantaan, niin vettä vuosi silmistä niin paljon, että jouduin muurautumaan huivin sisään.
 |
| Pilkkininja. |
Pilkkikaveri sai yhden sintin, joka jäi avannolle. Siirryttiin vähän matkan päähän ja eikös lokki mennyt ihan muina miehinä siihen avannolle ja hipsutteli koko ajan vähän lähemmäs ja lähemmäs sinttiä. Melkein kuulin sen viheltelyn. Sitten kun silmä vältti, niin se hyökkäsi sintin kimppuun, tunki sen suuhunsa ja häipyi yhtä nopeasti kuin mustalainen fixuksen pihasta.
Auringonnousu on kyllä aina niin kaunis. Kun katsoo näitä kuvia, niin unohtuu surkeat pilkkireissut.
Jossain vaiheessa tänään turhautti taas aika paljon, kun kymmeniä tunteja olen pilkkinyt tyhjää viimeisen viikon aikana. Toiset toivovat lottovoittoa, mutta minulle riittäisi yksi pilkkikala. Ja jos vielä kalan koosta saisi toiveita heittää, niin isompi parempi :) Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että kuu on helpompi saada taivaalta, kuin kala Kallavedestä.
Normipäivä
Jäällä kuudelta. Puoli seitsemältä tiesin, mikä on pelin henki. En enää edes muista miltä tuntuu, kun kala tärppää..
Eli katsellaanpas sitten taas vaihteeksi näitä luontokuvia :)
Aamulla oli niiiin kylmä, että olin ihan jäässä! Tuuli tosi kovasti varmaan jostain Pohjoisnavalta asti. Sitten kun aurinko nousi, niin ilma vähän lämpeni.
Tänään oli osittainen auringonpimennys, mutta eihän tuolla kännykän kameralla sitä saanut kuvattua, aurinko näytti ihan kokonaiselta, vaikka se ei ollut..
Elin toivossa, että ehkä kalat ovat sekaisin tuon auringonpimennyksen vuoksi ja alkavat syömään hulluna sen jälkeen. No osittain olin oikeassa, kiisket ja säret söivät sen jälkeen hulluina.
Pari joutsenta lensi ylitse.
Kyllä se luontoäiti osaa.
Osmankäämi huonossa hapessa.
Melkein vois jo vesille työntää.. kesä <3 (Mutta siltikin talvi <3 <3)
Syömälakko
Yritin olla ovela ja otin lomapäivän lähes keskelle viikkoa. Epäilin kalojen viettävän massakauttaan tällä viikolla. Väärässä olin, sama kaava näköjään jatkuu edelleen kuin viime viikonloppunakin: ei kaloja. Tai sitten en vaan osaa.
Tänään suunnattiin Kolmisoppi-nimiselle lammelle, koska siellä järjestettiin päivällä koululaisten pilkkipäivä, jonne lupauduin menemään avuksi kairaamaan reikiä. Tapahtuma alkoi kello 11, joten mentiin jäälle jo kahdeksalta, jotta ehdittiin vähän harjoitella :) Kaiku piirsi jotain silppua pohjaan ja välillä tasuria kävi katsomassa vähän paksumpikin viiva. Tänään kaloja sentään näkyi, mutta eiväthän ne syöneet. Heiluttelin kaikkia värejä ja morriakin kokeilin. Turha luulo.
Kello tuli yhteentoista ja jäälle alkoi tulla oppilaita, heitä oli muutamia kymmeniä. Kairailtiin heille reikiä ja autettiin osalle toukat morreihin. Kala oli huonolla syönnillä, mutta onneksi koululaiset saivat sentään joitakin pieniä ahvenia.
Kalastelin itsekin samalla ja sitten eräs tyttö rannan tuntumassa alkoi huutamaan, että kala, kala! Näin jonkin harmaan otuksen läpsyttelevän jäällä, joten otin papin ja puukon ja lähdin kohti rantaa. Kun pääsin tytön luo, niin siikahan se siellä. Ja hyvän kokoinen vielä! Papitin ja verestin kalan ja kerroin lajin “saamamiehelle”. Punnittiin kala ja vaaka näytti 630g. Todella hyvin tehty tuolla syönnillä ja yhdellä ongella. Olihan se sen jälkeen itselle vähän noloa pilkkiä kaikuluotaimen kanssa saamatta mitään :)
Eräs poika löysi särkiparven ja nosteli siitä useampia kymmeniä kaloja. Joku kissa on tänään onnellinen.
Tämän päivän pointsit kotiin veivät koululaiset ja hyvä niin :)
