Pitihän se tänäänkin lähteä pilkille, kun niin hienoa keliä lupasi. Järvet eivät ole nyt kaloja antaneet, joten lähdettiin käväisemään eräällä tutulla lammella ensimmäisen kerran tänä talvena. Säätiedotus näytti samoja lukemia kuin parille edelliselle päivälle (olin läkähtyä eilen!), joten paksu toppatakki sai luvan jäädä kotiin. Viime päivät olen roudannut sitä ahkiossa turhan panttina.

Kello soi puoli viideltä ja kuuden maissa lähdettiin lampea kohti. Sinne on muutama kymmenen kilometriä matkaa, joten jäällä oltiin seitsemän aikaan. Matkalla auton lämpömittari näytti -8C ja pikkuisen alkoi huolestuttamaan, että tuleeko minulle kylmä. Jäällä kävi pieni, mutta erittäin kylmä tuulenvire. Pyysin aurinkoa nousemaan nopeammin. Anna sitä lämpöä nyt! Mikähän ihmeen älynväläys oli jättää talvitakki kotiin maaliskuussa. Hienosti Jaana, nyt kun vielä flunssan iskee..

Minulla ei ollut tänään kaikuluotainta mukana ollenkaan, sillä tuolla lammella kalat tulevat yleensä alle kahdesta metristä. Olihan se vähän orpo olo pilkkiä ilman luotainta, mutta kyllä siihen tottui. Aamun ensimmäinen kala kävi maistelemassa Kalapelen ahvenväritteistä Nulikka-tasuria. Tunsin, kun kala kävi tökkäämässä ja tein vastaiskun. Ei tarttunut. Se tuli uudestaan, enkä vieläkään saanut sitä tarttumaan. Kolmas kerta toden sanoi ja repäisin kunnolla. Nyt oli kiinni ja aloin nostamaan kalaa jäälle. Siimaa ei ollut kuin reilu metri, joten tottakai tasuri jäi jonnekin avannon reunaan kiinni. Siinä se kala köllötti avannossa ja olin varma, että se karkaa, kun alan irroittamaan tasuria. No onneksi pysyi sittenkin kiinni. Talven tähän mennessä isoin ahven oli jäällä, mahtava fiilis!

Ahven oli tarttunut suun ulkopuolelta kiinni, mutta pääasia, että oli tarttunut :)

Avanto hiljeni tuon körmyn jälkeen eikä lähiavannoiltakaan tullut enää kuin pienempää kalaa morrilla. Silloin tällöin joku filekala nousi jostain päin, mutta ei mitään isompia. Yhdentoista aikaan yhdelle seurueesta tuli taas isompi kala, samaa kokoluokkaa kuin minun aamun ensimmäinen. Sitten pilkittiin taas muutama tunti tyhjää ja päivän viimeinen, sekin suunnilleen kahden aiemman körmyn kanssa samankokoinen, nousi puoli kahdelta. Parvi kierteli lammella ja ei sen perässä olisi pysynyt, joten odottamalla saattoi aina yksittäisiä kaloja saada nousemaan.

Lammella on kuulemma toiminut superhyvin pieni (5cm) kromimuikkutasuri ja ihmettelin, että jännä juttu, kun muikkuväri toimii, vaikkei muikkua ole ravintokalana. Selvisi sitten sekin mysteeri iltapäivällä, kun kairatessa jäälle ilmestyi kymmenpiikki. Sehän näytti täysin samalle, kuin pieni tasuri. Ja tänään tärppejä tuli myös jäänkannen alta. Ihmekö tuo, kun kymmenpiikkejä tulee kairatessa jään alta jäälle.

*Tahtoo tämänvärisen tasurin*

Mukava, mutta kylmä päivä takana. Jouduin lainaamaan pilkkikaverin karvahattuakin, etten olisi täysin jäätynyt. Vahingosta viisastuneena seuraavalle reissulle lähden takki päällä. Tämä päivä loi taas vähän toivoa tähän harrastukseen, eilen olin aika allapäin kalattomuudesta :)

Jekkosen perheen top 3

Blogissa on ollut hiljaista muutaman päivän, joten luulitte varmaan etten ole käynyt kalassa. No olenhan minä käynyt, mutta niistä reissuista on vaikea keksiä kerrottavaa. Luulin, että Sonkarin jälkeen kalaa tulee muualtakin yhtä mukavasti, mutta tuntuu, että olen aina väärässä paikassa väärään aikaan.

Keskiviikkona keli oli sateinen ja kylmä, mutta koska joskus ahvenet innostuvat syömään matalapaineen saapuessa, lähdettiin uhmaamaan räntäsadetta. Päivän tapahtumat jäivät yhden jättiläisen tärppiin. Sain tasuriin tärpin välivedestä ja isku oli niin kova, että sormi nyrjähti =) Kala pysyi vähän aikaa kiinni, mutta sitten se irtosi. Tuskin se olisi kutosen avannosta ylös mahtunutkaan, joten kaikki pääsivät helpommalla, kun koukku irtosi suupielestä. Kaikenlaisia mörköjä sitä järvissä asustaa :)

Kallavettä on koluttu nyt aika paljon ilman mitään suurempia saaliita, joten ehkäpä joku toinen lähijärvi olisi suotuisampi meille. Olihan Sonkarikin… Lähdettiin perjantaina Suvakselle ensimmäisen kerran elämässä pilkille. Järvi on iso ja ensikertalainen joutuu etsimään sieltä ahvenia kuin neulaa heinäsuovasta. Pistin aamulla kuvan Suvakselta Fish me luckin facebook-ryhmään ja sainkin heti kalapaikkavinkkejä yksityisviestillä. Lähialueelta oli tullut ahvenia ja sinne oli kuulemma tehty laikkujakin valmiiksi. Sepäs kuulosti erittäin mukavalta. Eikö tarvitsisi tehdä muuta, kuin kävellä valmiille avannolle ja nostella kalat pois? Ok, sopii minulle :)

Suvasvesi perjantaina kello seitsemän aamulla

Ensimmäisillä avannoilla ei näkynyt kalaa. Suvaksella on mahdollisuus saada pilkillä taimenta, joten säädin tyhjällä avannolla hyrräkelan jarrua sopivaksi, jos vaikka tane eksyisi siiman päähän (heh, todennäköisyys lottovoiton luokkaa). Kalarosvon muikkutasuri oli pari metriä jään alapuolella ja näin sen luotaimesta. Jarru alkoi olla sopivalla tiukkuudella ja samassa tunsin vavassa jotain. Voi herranjumala, joku iso kala kiinni! Katsoin luotainta enkä nähnyt siitä kalaa ollenkaan, oli tullut keilan ulkopuolelta ja niin ylhäältä. Ehdin kelaamaan kalaa vähän aikaa, mutta sitten se irtosi. Nyt se näkyi jo luotaimessakin. Meni vähän aikaa ja näin sen taas tulevan kohti. Uusi tärppi, mutta ei pysynyt. Sen pituinen se ja kala hävisi näytöltä. Harmitti aika paljon, mutta haukihan se olisi minun tuurilla ollut.

Aamulla Suvakselle laskeutui todella sankka sumu ja näkyvyys oli vain muutaman kymmenen metriä. Outoa ja aavemaista, kun ei näkynyt rantaan ollenkaan. Lähdin etsimään laikkuja ja niitä tupsahtelikin vähän väliä nenän eteen. Avannotkin olivat melkein auki. Kokeilin useammalta reiältä, mutta ne oli taidettu tyhjentää. Aivan hiljaista joka puolella. Sitten näin vähän isomman laikun ja lähdin sille.

Sumuverhoa joka suunnassa

Laskin muikkutasurin väliveteen ja pohjasta lähti tosi monta viivaa kohti. Ou jeah, tätä minä olen odottanut! Yksi kaloista tärppäsi, mutta ei pysynyt kiinni. Sen jälkeen muikku ei enää kiinnostanut, joten valonnopeudella vaihdoin ja kokeilin varmaan kymmentä eri tasuria, mutta kalat eivät pysyneet missään kiinni. Nousivat kyllä tasurille asti ja tökkivät tasuria, mutta jostain syystä eivät tarttuneet. Jotain vastaiskujen lujuudesta kertoo se, että erään ahvenen alahuuli jäi Kalapelen muikkukevennetyn alakoukkuun. Nyt se raukka ui huulettomana..

Olin hakenut aamulla toukkia mukaan varmuuden vuoksi. Kalaruokien määrä perheessä on ollut tänä talvena aika vähäinen, kun olen kalastanut pelkästään tasureilla. Nyt päätin kokeilla isoa volfram-morria sellaisissa tilanteissa, missä tasuri ei toimi. Kalaa oli alla paljon, joten laskin avantoon kultaisen morrin. Pari metriä ennen pohjaa yksi kala lähti vastaan ja tärppäsi. Suvaksen eka ahven! Jäi myös vikaksi :) Ei se morri toiminutkaan niin hyvin, kuin kuvittelin. Ahven jäi päivän ainoaksi kalaksi ja iltapäivällä oli aika suunnata rantaan. Onneksi keli oli koko päivän ihana ja liikuntaakin tuli kaupan päällisiksi useampi kilometri.

Suvaksen asukas pääsi jatkamaan matkaansa

Eilen illalla mietittiin, että minne mennään seuraavaksi pilkille. Kalaa ei löydy mistään. Se on melkein sama lähteä minne vain, kun lopputulos on sama eli ei syö. Päätettiin lähteä Kallavedelle, sillä sinne oli lyhyt matka. Herättiin jo puoli viideltä ja oltiin kuuden jälkeen rannassa. Jäällä oli ihan tajuton sumu, melkein yhtä paha kuin eilen Suvaksella, mutta eipä se menoa haitannut, joten alettiin etsimään kalaa.

Tänään aurinko nousi kello 6.36

Kahdeksan tunnin, vajaan neljän kilometrin ja kymmenien reikien jälkeen olin saanut muutaman ahvenen. Tasurit olivat tänään ihan turhia. Ei mitään eloa luotaimessa. Ahvenet tulivat morrilla ja isolla Valiolla, jossa oli kolmihaarakoukku. Niin ja sainhan minä yhden kiloisen hauen Valiolla myös, mutta sen pistin takaisin.

Luotaimesta loppui akku, joten piti pilkkiä sokkona =)

Patakukkoon täytettä

Lumet ovat jonkin verran painuneet jäällä, tästä ne kelit alkavat paranemaan. Takkia en ole pitänyt pariin reissuun päällä, sillä ulkona meinaa läkähtyä. Mitäs muuta tässä enää voisi toivoa, kun aurinko mollottaa nätisti taivaalla, ilma on lämmin ja kevät tulee.. Ai niin, ne kalat olisivat ihan kiva lisämauste kalastusblogiin ;)

Mummolan reissu heitetty ja tulipas siinä samalla käväistyä myös Sonkarilla. Ihme on näköjään tapahtunut, sillä löysin ahvenia! Niin ihana tunne :)

Ihana tunne oli myös mummolassa odottaneet terveiset Kortelaisen Raijalta Suonenjoelta. Olin saanut upeita kynsikkäitä ja vielä kolmet kappaleet. Kahdet olivat perinteisempää mallia ja kolmannet oikein luxus-kynsikkäät, jotka ovat tosi mukavat kädessä. Tänään pidin niitä koko päivän ja eipä takertuneet koukut kertaakaan ja kalojen irroituskin sujui ilman sotkuja. Kiitos Raija, näille on käyttöä! :)

Kyllä nyt kelpaa esitellä räpylöitä =)

Tänä aamuna kello oli soimassa viideltä, mutta sisäinen kello pirisi alitajunnassa jo neljältä, joten ylös se oli pompattava. Hirmuinen kytö jäälle! Syötiin aamupala ja lähdettiin kohti Sonkaria. Edellisenä iltana papan kertomat kalajutut hänen lapsuutensa ajoilta pyörivät mielessä. Valtavia körmyniskoja railosta.. Kilon ahvenet olivat normikauraa. Ja onhan tuolta Sonkarista yli kahdenkin kilon ahven noussut, joten pistin päivälle kerrasta vähän haastavamman tavoitteen: kahden kilon ahven :)

Lampsittiin jäälle kuuden jälkeen ja olin saanut etukäteen vinkkejä kalapaikoista, joten suunnattiin suoraan niille. Kiltit kalamiehet olivat ajaneet kelkoilla väylän suoraan kohdespoteille, joten aamu alkoi helposti ilman hikipisaroita. Liikkuminen oli vaivatonta moottorikelkan urissa, mutta muualla taas oli jonkun verran loskaa lumen alla.

Melko valoisaa on jo kuudelta aamulla

Luotaimessa oli rauhallista, tasuri heilui ihan yksikseen vedessä. Vaihtelin vieheitä ja epäilin päivästä tulevan kalattoman, sillä edes Kalarosvo ei aiheuttanut mitään reaktioita kaloissa. Kävin tasureita läpi ja uittelin useampia. Ei ketään missään.

Jäällä oli kuitenkin vilkkaampaa, kuin jään alla ja pari hiihtäjää lähestyi meitä. Toinen heistä oli serkkuni, joka oli aiempina päivinä käynyt Sonkarilla kalassa ja saanut mukavia saaliita. Ahventen mahoissa oli kuulemma ollut muikkua. Sen jälkeen pari aivosolua raksutti ja valitsin tasurirasiasta Kalapelen Nulikka-kevennetyn muikkuvärissä. Meidän omilla kalapaikoilla muikkuväri toimii harvoin ja mieluummin kalat tärppivät kuoreeseen tai ahveneen.

Nulikka oli siis jäänyt omilla vesillä vähälle uitolle, joten nyt se pääsi kunnon töihin. Olin heilutellut koko aamun tasureita tuloksetta, mutta kun Nulikka pääsi avantoon, kalat hullaantuivat. Viivoja sinkoili pohjasta ylöspäin ja minä olin paratiisissa. Pian ensimmäinen ahven nousi jäälle ja meinasin jo tosissaan alkaa soittamaan mummolle siitä traktorista…

Pitkästä aikaa viivoja näkyvissä, tykkään!

Kalapelen Nulikka kevennetty tasapainopilkki 8,5cm/15g

Ilo loppui lyhyeen, kalat nimittäin kyllästyivät Nulikkaan sen yhden tärpin jälkeen. Positiivista kuitenkin oli se, että olin löytänyt päivän ottipelin. Jatkoin matkaa kuuden metrin penkalta vähän syvempään. Tein parin tunnin turhan lenkin kierrellen kympin ja vitosen välimaastoa. En löytänyt kaloja muualta, joten aamun avanto kutsui. Sinne jäi aamulla useampia viivoja alle.

Aamun avannon savuahven :)

Kun pääsin “kuumalle” avannolle takaisin, pistin Nulikan estradille. No sieltähän se lauma taas saapui, viivoja viivojen perään! Kalat kyllä nousivat hyvin, mutta eivät meinanneet tärpätä millään. Pidin tasuria paikallaan, ei toiminut, vaan kalat suuntasivat pohjaan. Tein uittoliikettä, ei toiminut vaan sama reaktio. Värisytin, tärisytin ja nostin. No se oli ainoa liike, joka toimi. Välillä. Ihmeellistä, mutta ensin kalat olivat hurjina, että minä minä minä! Kaikki halusivat minun tasurin. Ja viiden sekunnin päästä kukaan ei halunnut sitä. Ehdin saamaan aina yhden tärpin tasurille nousevasta parvesta ja sen jälkeen kalat kyllästyivät.

Jaana was here

Kaloja tuli ehkä yksi puolessa tunnissa ja jouduin tosissaan tekemään hommia ja taikatemppuja niidenkin eteen. Nostin tasurin välillä avannosta pois ja kun taas laskin sen takaisin, melkein kuulin kalojen kinastelun: minä minä minä! Kaikki hyökkäsivät tärppäämään. Välillä pysyi kiinni, välillä söi huti.

Seitsemän oikein

Kalat olivat koko ajan lähistöllä ja vain Nulikka sai ne irtoamaan pohjasta. Myös pohjassa pomputtelu ja muutaman metrin nosto sieltä sai kalat lähtemään perään. Ne saivat välillä aina jonkun ärsykkeen, sillä yksikin kala hotkaisi peräkoukun. Yleensä ahvenet ovat olleet alakoukussa..

Tänään Nulikka oli ahventen suurinta herkkua

Iltapäivällä näin vielä serkun kaverinsa kanssa ja heillekin oli noussut useampia filekaloja. Ehkä he olivat lukeneet minun monista tyhjistä reissusta ja säälistä lahjoittivat kalansa minulle :) No kyllä kelpasi ja savukala maistui jo suussa. Kiitos Janne ja kaveri! :)

Päivä oli ihan huippu vaikkei kaloja loppujen lopuksi montaa tullutkaan. Koko päivänä ei tarvinnut laittaa edes takkia päälle, kun keli oli niin lauha. Aurinko pilkahti välillä pilven raosta ja mietin, että miksei aina voisi olla maaliskuu… Täydelliset pilkkikelit ja mikä parasta, kala taitaa alkaa syömään ;) Pikkuisen jäätiin vielä tavoitteesta, mutta ehkä ensi kerralla! :)

Sonkari, nyt jo ikävä…

Nyt menee heikosti :) Kirjoita siinä sitten kalastusblogia, kun kalastusreissujen aikana ei tapahdu mitään! Ja niitä reissuja on nyt neljä takana.

Viime maanantaina lähdettiin kokeilemaan Rönön sunnuntaina pieniä, mutta hyviä merkkejä antanut paikka. Sinnehän meni jäätie, joten kulku oli helppoa. Isommista kaloista ei kuitenkaan saatu havaintoja ja minulla päivän ainokainen oli sormen mittainen ahven, hurraa.

Kuulin, että Kallavedestä on saatu morrivehkeillä hyviä ahvenia, joten ajattelin hakea seuraavalle reissulle toukkia. Olisihan se kiva saada muutama ahven, vaikka sitten toukkien avulla. Keskiviikkona suunnattiin Kelloselälle. Viima oli aika kova ja jää tosi loskaista, joten reikien tekeminen oli hirveää. Kovin suurta nautintoa reissusta ei saanut ja kaiken “kruunasi” totaalinen kalattomuus. Kaloja ei yksinkertaisesti ollut koko Kelloselällä, yksi meidän porukasta taapersi useamman kilometrin etsien kaloja, mutta lopulta se oli uskottava, että eivät ne siellä olleet. Eipä siis auttaneet toukatkaan kalojen narraamisessa. Koti kutsui.

Kelloselkä ei antanut mitään

Perjantaille oli tiedossa “varma reissu”. Pääsin Sepon mukaan Sotkalle ja vielä moottorikelkalla! Seppo kyllä tuntee Sotkan kalapaikat ja mikäpäs siinä on kelkan perässä istua, kun pian pääsee melko varmasti isoja körmyjä nostelemaan. Seppo oli edellisenä päivänä käynyt testaamassa paikat ja kyllä sieltä ahventa oli tullut. Lähdettiin lossilta kohti hyviä apajia. Puolessa välissä matkaa vesien valuessa silmistä mietin, että miksi kukaan ei ole keksinyt jotain suojaa kasvoille kelkkailuun. Viima oli nimittäin aika kova. Sitten tajusin visiirin olevan ylhäällä ja pienellä kädenliikkeellä viima helpotti heti :)

Edellisen päivän avannot piirsivät kalaa, mutta harvoin olen niin nirsoja kaloja tavannut. Ei edes pelkkä morri kärpäsen toukilla kelvannut. Ihan ihmeellistä. Seppo sai pienen hauen, mutta siihen jäi ensimmäiseltä paikalta ylös tulleet kalat. No, ei muuta kuin kohti uusia mestoja. Mentiin eräälle kympin vedelle, josta on kuulemma kuhaakin noussut. Pistin ensimmäisenä Sillin ysin uimaan, sillä se on Sotkan kuhille toiminut.

Ehdin laskemaan tasurin kutoseen, kun pohjasta irtosi viiva. Se vahvistui koko ajan lähestyessään. Hyvin hidas nousu ja kyllä kuha kävi mielessä. Pidin tasurin hievahtamatta paikallaan. Kala oli noussut kolme metriä pohjasta ja valmistauduin tärppiin. Otin paremman otteen ongesta ja samalla tasuri liikahti vähän. Kala säikähti ja kääntyi takaisin pohjaan. Pienestäpä loukkaantui :( Sen jälkeen kalasta ei tullut enää havaintoja. Ronkelilla päällä kaikki lajit.

Kello oli jo iltapäivän puolella ja käväistiin vielä testaamassa yksi paikka. Seppo sai siitä pari siikaa ja sären. Minulle ei ensimmäistäkään kalaa koko päivänä. Ja ahvenista ei siis mitään havaintoja, Seppokin oli huuli pyöreänä :) Olipas muuten petollisen näköisiä tummia alueita lossin lähettyvillä. Omat lempparipaikat Likosaarten kupeessa taitavat jäädä tältä keväältä käymättä. Siellä oli yksi tyyppi tippunut jäihinkin kolmisen viikkoa sitten.

Seppo siikoja narraamassa

Tänään mentiin taas piipahtamaan Virmasvedellä. Olin 99% varma, että kalaa ei edelleenkään löydy ja aikalailla oikeassahan minä olin. Päivän saldona yksi “kukkokala” ja kai se on myönnettävä, että morrilla sen sain :) Suurimman osan päivästä kyllä uittelin tasureita, mutta niihin ei tärppiäkään. Pilkittiin 3-18 metrin vedessä, missähän lie ovat ahvenet..

Virmasvesi 6.3.2016 kello 6.37

Lähes tyhjä reissu ei harmita ollenkaan, sillä päivä oli ihan huippu pilkkipäiväksi. Oltiin jäällä jo puoli seitsemältä ja aamulla satoi lunta jonkun aikaa. Sitten se lakkasi ja olipas mukava pilkkiä, kun ei sormia paleltanut. Myös kairaaminen sujui ihanasti ja reikiä tuli tehtyä kiitettävä määrä. Jää oli kuivaa ja terävä kaira upposi siihen helposti.

Kassi-Alma avaruustukikohtansa kanssa

Jäällä oli aika paljon nuoskalunta, joten kävely oli melko raskasta, mutta sekin otettiin liikunnan kannalta. Useampi kilometri tuli vaelleltua ja kai se on uskottava, että ahvenet ovat hävinneet Savosta. Ei löydy rannoilta eikä kelkalla etsittynä seliltä. Missäs ne muka enää voisivat olla?

Ahkera tyhjän ruudun tuijottaja

Ahtiko se siinä?

Ensi viikolla käydään testaamassa Sonkari mummolavierailun lomassa. Ehkä se ahven alkaa vihdoinkin syömään ja joudun soittamaan mummon hakemaan hirmuiset ahvensaaliit traktorilla rannasta =)