Tänään käytiin todennäköisesti tämän pilkkikauden viimeistä kertaa Virmaksella. Muutamia fileahveniakin sieltä löytyi, mutta tiukassa oli. Sattui sitten vielä pikku haaveri, joka jokaiselle pilkkijälle sattuu joskus. Minulla se joskus oli tänään.
Ilmoitustaululla on 24/7 tärkeä viesti: LÄHDIN KALAAN!
Oltiin jäällä puoli seitsemän aikaan. Keli oli hyvä ja kuiva eikä tuulikaan ollut kova. Minulla oli tosi suuret odotukset päivälle, sillä pitkin viikkoa Virmas on antanut monille pilkkijöille huikeita saaliita. Aamupäivällä tajusin, että olin taas myöhässä muutaman päivän. Miten minusta tuntuu siltä, että Ahti tekee tämän tahallaan…
Oi mikä ihana aamu, voi tapahtua mitä vaan.. (Ps. Jaana, varo kiviä)
Kävin viikolla shoppailemassa ja askartelin mikrojigejä ahvenhommiin. Pienet 2-4g jigipäät ja pikkuruiset jigit toimivat varmasti ahvenelle, kun isot tasurit ovat viime aikoina olleet ‘ei kiitos’-hommia.
Tänään ihme ja kumma en saanut mikrojigeillä mitään, mutta en heitä vielä kirvestä kaivoon niiden suhteen. Tiedättekö muuten minkälainen ääni kuuluu, kun heittää kirveen kaivoon? Luulen, että se on vähän samanlainen ääni kuin silloin, kun kaira osuu kiveen…
Kestihän se minun uusi kaira pari kuukautta. Hitsin Virmas, tämä oli jo toinen meidän perheen terä, jonka se vei. Tai eihän tästä oikeastaan voi syyttää kuin yhtä ihmistä. Ketäs minä siis syyttäisin? Ehkä sitä karttaohjelman tekijää, jonka mukaan siinä paikassa piti olla 1,8 metriä vettä. Eihän se nyt minun vika voi olla, eihän ;) Ehkä tuon terän pystyisi vielä teroittamalla pelastamaan, kun se ei vääntynyt. Kukas Kuopiossa teroittaakaan kairanteriä? =)
Savoksi sanottuna tästä meni liäpöttelijä =)
Söpöt pilvet
Löydettiin yksittäisiä kaloja sieltä täältä, mutta kyllä oli heikkoa. Ja arvatkaa montako kalaa tämä tasuristi sai tasureilla? No en yhtään! Olin tänään morristi. Kaikki kalat tulivat Perzan ahvenväritteisellä morrilla. Tuo on kyllä hyvä morri, antaa tosi usein ahvenia, kun sitä vaan muistaisi uittaa. Ja on tarpeeksi iso eli uppoaa minun paksuilla siimoillakin.
Syöttimäärä saattaa vaikuttaa liioittelulta, mutta nuo hävisivät koukusta hetkessä
Olen minä kyllä aika tahvo tuon morrittelun kanssa. Nyt parin viime reissun aikana olen saanut siimaan jo neljä solmua :) Ei ehkä ole se minun omin juttu, mutta tänään olisin jäänyt kalatta ilman sitä.
Jäällä tuli käveltyä varmaan viisi kilometriä ja siellä oli hyvä keli liikkua. Ahkiokin tuli perässä kuin itsestään. Aamupäivällä oli pikainen lumimyräkkä ja iltapäiväksi taas selkeni. Aika hurahti nopeasti ja kolmelta piti kerätä kamppeet ja lähteä rantaan. Kyllähän tuolla jäällä viihtyy, vaikkei kalaa aina tulekaan. Jospa se Ahti joskus heltyy…
Ahkio ei enää rannassa kulkenut ihan niin hyvin..
Kamera kohti taivasta ja räps :)
Tuoretta ahventa eräälle mummolle kotimatkalla ;)