Paistaa se päivä risukasaankin. Olen viettänyt viikkokausia siellä risujen seassa pimeässä ja nyt vihdoin on alkanut hieman valonpilkahduksia näkymään. Toivottavasti sama tahti jatkuu ja kaloja löytyy ihan kylmälaukkuun asti :)

Perjantai-iltana lähdettiin testaamaan se paljon puhuttu iltasyönti. Olen saanut blogiin vinkkejä kuhien ilta-aktiivisuudesta, mutta meille aamukalastelut ovat sopineet aikataulullisesti paremmin. Perjantai-ilta sattui kuitenkin olemaan suunnitelmiltaan tyhjä ja kelikin oli ok, joten ei muuta kuin Puattinen kohti kalapaikkoja. Seitsemän hujakoilla lähdettiin ja tarkoitus oli kalastaa muutama tunti. Alkuun tilanne näytti ihan yhtä huonolta, kuin aina ennenkin eikä kaloja löytynyt, lukuunottamatta paria tasuriin puraissutta sattumahaukea.

Lähdettiinkin sitten kuhien sijaan etsimään ahvenia vähän matalammasta ja mentiin kuuden metrin vesille. Yllätys oli suuri, kun down vu piirteli jotain “möykkyjä” pohjaan. Mitähän lie kiviä, mutta kyllä ne on kokeiltava. Ehti mennä ehkä pari minuuttia, kun kalakaverilla oli kala kiinni. Wau, kyllähän silläkin useamman viikon mp-kausi oli takana, joten kalan saaminen tuntui pieneltä lottovoitolta. Kaveri kelasi kalan veneeseen ja sieltä nousi kuha! Alamittainen, mutta hyvälaatuinen :)

Olin ollut koko illan vähän kylmissäni ja jopa kotiinlähtö käväisi välillä mielessä, mutta kuhan nähtyäni alkoi sydän pamppailemaan ja veri kiertämään. Nytkö se alkaa, kuhien iltasyönti? Enää ei ollut kylmä.

Luotain piirsi kalaa, mutta vehkeet eivät olleet oikeat. Uittelin tasureita ja vertikaalijigejä sekä heittelin välillä jigejä. Nousuja tuli, mutta tärppejä ei. Ilta eteni ja kokeiltiin vielä matalammasta, alle viidestä metristä. Koko tasuriarsenaali oli uiteltu läpi ja tämän hetken ykköstasuri, Kalarosvon pieni kuorekevennetty, lähti uimaan ehkä viidennen kerran illan aikana. Kaloja nousi metrin pari tasurille, mutta eivät ottaneet. Laskin tasurin ihan kalojen luo pohjaan ja tunsin välittömästi repäisyn. Kelasin kalan pintaan, oujeah, kuha minullekin! Äkkiä haavi, jos sattuu olemaan mittakala! En ehtinyt edes tekemään vastaiskua, kun kala otti heti pudotuksesta, joten oli varmaan huonosti kiinni.

Silmämääräisesti kala näytti aikalailla mitalliselta, mutta koska mittanauha oli jäänyt kotiin, laskin kuhan takaisin. Yleensä meillä on aina Igloon kylmälaukku mukana, jossa on mitta-asteikko kannessa, mutta tällä kertaa luotto saaliiseen oli 1%, joten mukana oli pienempi kylmälaukku. Melkein sain ruokakalan ja kyllä se aika lähellä 42cm olisi ollut, mutta eiköhän niitä isompiakin vielä tule, nautiskelen sen aterian sitten oikein antaumuksella :)

VOITTEKOUSKOASAINKUHAN-ilme =)

Ihana kuha saapui kello 22.10

Iltasyönti antoi molemmille kuhat, joten lauantaina kalastus ajoittui myös iltaan. Keli oli vähän lämpöisempi, kuin perjantaina ja tuulikin lähes nollassa. Mentiin suoraan edellisen illan kuhapaikalle, mutta kuhat olivat häippäisseet. Etsittiin varmaan kaksi tuntia kalaa ilman tärppejä ja sitten piti tehdä jotain muutoksia paikkaan. Katsoin Karttaselaimesta olisiko lähellä hyviä patteja ja silmät osuivat erääseen erittäin hyvännäköiseen paikkaan. Juuri sellainen, minne mentäisiin pilkille, jos järvellä sellainen alue olisi. Tuota paikkaa emme olleet koskaan edes nähneet kartassa, mutta sen verran vähän on vielä Pirttilahdessa pyörittykin, ettei kaikki ole tullut tutuksi.

Kaunis Suomen kesä <3

Hurautin uudellle paikalle ja siellä oli mahtava meininki. Ne kalat olivatkin siellä! Välittömästi alkoi tulla tärppejä, mutta ylös asti ei vielä yhtään. Vihdoin saatiin laji selville, kun kalakaveri käytti pari alamittaista kuhaa veneessä. Kiva juttu, kun löytyi uusi paikka.

Uittelin “ykköstykkiä” eli Kalarosvon pientä kuoretta ja kalaa oli paljon alla. Yksi kala erehtyi maistamaan ja paljastui ahveneksi. Alla oli siis sekä kuhaa että ahventa, paljon! Vaikeaa oli kuitenkin kalojen veneeseen saaminen, melkein tärppeihin jäi. Yksi vähän parempi kuha karkasi kaverilta veneen vieressä ja se olisi ollut mittakala. Alle 50cm kuitenkin.

Eilenkin uittelin tosi monenlaisia vieheitä, mutta vain rosvo toimi. Yhdessä vaiheessa joku kävi tarraamassa rosvoon ihan todella kovasti, melkein ranne murtui :) Näin kalan luotaimessa ja samassa se iski uudestaan. Sitten tarttui ja kelasin kalan pintaan. Ihan hyvä hauki, päätin ottaa sen pannulle. Pitkästä aikaa tuoretta kalaa, maistuu! Yhdentoista jälkeen päätettiin lähteä nukkumaan. Pistin hauen kotona fileiksi ja jääkaappiin odottamaan paistinpannua.

Painoa 1,98kg =)

Tänään käytiin vielä aamupäivällä ihan mielenkiinnosta kokeilemassa se eilinen kultakaivos ja Kalarosvon kuore ehti uida pari minuuttia, kun ensimmäinen kuha nousi veneeseen. Huh huh, kaksi kysymystä pyöri päässä: olenko minä kerrankin löytänyt ihan oikean kalapaikan ja toinen kysymys koskee Kalarosvon valmistajaa Tommia, mitähän sukua se on Ahdille vai liekö Ahti itse? Hyviä tasureita se ainakin tekee.

Ensimmäiseen kysymykseen tuli aika nopeasti vastaus, kun kalantulo loppui kuin seinään. Toinen kysymys on edelleen mysteeri. Kuinkas muilla meni viikonloppu, kävittekö kalassa ja tuliko saalista? Facebookin puolella olen ainakin lueskellut isoistakin kuhasaaliista, jopa kymmeniä mitallisia illan aikana. Minulle nyt alkuun riittäisi edes se yksi =)

Mutta suuri minulle. Ei, en käynyt kuussa, mutta kävin yksin Puattisella kalassa :) En saanut tälle päivälle veneseuraa, joten oli lähdettävä kalaan ihan itsekseen. Monelle veneilyt yksin ovat normiarkea, mutta minä en ollut vielä koskaan aiemmin uskaltautunut vesille ilman kaveria. Siinä on niin paljon muuttuvia tekijöitä ja ehkä eniten jännittää se, että saisin liian ison kalan. Moottorin hajoaminen ei ole yhtään niin pelottava juttu, onhan minulla airot. Ai niin, entäs jos moottori syttyy palamaan.. No ei maalailla piruja seinille.

Kassi-Alman kassit eivät olleet tänään mukana, repussa kulki vain kaikkein välttämättömimmät jutut =)

Tuuli oli mukavan minimaalista tänään ja keli kuin kesällä konsanaan, joten olosuhteet olivat hyvät. Vaikka sitten sille soutelulle ;) Lähdin heti aamusta kohti satamaa ja ajattelin jättää tasurit suosiolla kotiin. Minullahan ei olisi kuskia, jos vaikka sattuisi jotain koukkujen kanssa :) Jigit saivat siis kelvata tämän reissun. Kiertelin tuttuja paikkoja ja etsin kaloja. Samalla pohdiskelin, että pitäisikö minun ilmoittaa jonnekin ylemmälle taholle, että Kallaveden kalat ovat hävinneet. Aika monta viikkoa olen kaloja etsinyt, mutta ihan aikuisten oikeasti niitä ei enää ole. Suoraan sanottuna alkaa harrastuskin kärsimään, kun kalareissut ovat pelkkää vieheiden pesua.

Huristelin Puattisella Pirttilahden ympäristössä ja yksin oli aika hankala ajella, sillä keulasta puuttui sadan kilon paino. Keula nousi heti pystyyn, kun ajoin vähänkään kovempaa, joten vaihtoehtona oli ajaa vitosta tai “satasta”. Ajoin satasta. Oikeasti kaasu pohjassa tuo Puattiska antaa vain reilun kolmen kympin kyydit, mutta kyllä siinäkin vauhdissa jo hiki kuivuu. Päivän tapahtumat jäivät yhteen tärppiin, sekin oli pieni ja hento. Turhaan pelkäsin sitä jättikalaa, ei muuten ollut sellaisia mörköjä lähimaillakaan.

Iltapäivän puolella kotiuduin ja postilaatikossa odotti mukava, uunituore yllätys. Pääsin mukaan Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseura (SKES ry) vuosijulkaisuun, Kalasta!-lehteen, ja siellähän se oma valkoinen naama napotti kannessa. Keskiaukeamalta löytyi lisää tuttuja kuvia ja Halosen Jukan kirjoittama juttu. Lehteä jaetaan ilmaisjakeluna, joten kaupoista sitä ei löydy, mutta laitan tähän muutaman kuvan.

Facebookissa Fish me luck-sivuilla on käynnissä arvonta, jossa voi voittaa Svartzonkerin todella tehokkaita McRubber-jigejä hyvässä ottivärissä. Palkinnon on lahjoittanut Fishing Lords Oy. Vielä toukokuun loppuun asti on aikaa käydä tykkäämässä kuvasta linkki, arvon kesäkuun alussa jigit kuvan tykkääjien kesken =)

Tänään vietettiin Valtakunnallista kalastuspäivää ympäri Suomen ja Kuopio oli yksi tapahtumapaikkakunnista. Olin viime vuonna tapahtumassa mukana talkoolaisena ja myös tänä vuonna pääsin mukaan auttamaan. Kokonaisuudessaan päivä oli erittäin onnistunut ja Valkeisenlammen rannoilla riitti vilinää. Tapahtumaan osallistui reilusti yli tuhat koululaista, se on paljon :) Täysin vahingoitta ei kuitenkaan selvitty, sillä kuulemma vastarannalla eräs koululainen oli saanut koukun poskeensa. Auts, tiedän tunteen, paranemisia potilaalle.

Aamulla nähtiin eräältä opettajalta hienoa uhrautumista, kun oppilaan uistin jäi pohjaan kiinni. Mitäpä ei opettaja oppilaansa vuoksi tekisi, joten vaatteet pois ja uimaan :) Shortsit jalassa ei ihan vielä ylettänyt tarpeeksi kauas, joten niidenkin lähdettyä pistin kameran nopeasti taskuun. Ihan kaikkea ei tarvitse ikuistaa ;)

Niin lähellä, mutta niin kaukana

Märille kalsareille kaiteella oli looginen selitys =)

Keli suosi kalastajia ja lähes koko päivä saatiin nautiskella auringosta. Puolen päivän aikaan taivaalla käväisi nopea sadekuuro, mutta muutoin ilma oli loistava lohen narraukseen. Lampeen istutettiin maanantaina 800 kirjolohta ja siellä oli kalastuskielto pari päivää. Lohia siis luonnollisesti alkoi nousta heti aamusta, kun tapahtumapäivä polkaistiin käyntiin.

Ihan jokaiselle ei tänään kalaa tullut ja tuntuu, että lohet olivat vähän nirsolla päällä jostain syystä. Osa koululaisista taas sai useammankin kalan. Mitään ilotulitusta se ei kuitenkaan ollut missään vaiheessa. Yhteensä koululaisille nousi satakunta lohta ja tapahtuman loputtua kolmelta rannoille ilmestyi perinteiseen tapaan “kylmälaukkumiehet” tahnapalleroineen hakemaan niitä jäljelle jääneitä seitsemäsataa lohta =)

Sorruin minäkin päivän päätteeksi viskomaan lippaa, mutta ei se niin helppoa ole. Tapahtumat jäivät yhteen tärppiin, joten kaikki kunnia lohia saaneille koululaisille, se on näköjään taitolaji! :)

Päivän aikana löysin uusia tuttavia ja eräästä Pekasta tuli niin hyvä kaveri, että sain häneltä kirjolohen kotiinviemisiksi. Pääsen minäkin taas kalan makuun, kiitoksia :)

Loppuun Jussin taidonnäyte lohen perkaamisesta, kyllä sujui hommat sukkelaan, vaikka sormiakin on vain seitsemän =)

Äitienpäivä jätti pienen arven peukaloon, mutta muuten alkaa kalastuskäsi olemaan kunnossa. Nyt sitten täytyy jatkossa olla vieläkin varovaisempi koukkujen kanssa. Jos joltakulta meni tämän Savon Peukaloisen retki ohi, niin linkki reissuun tässä.

Kirpparilta löytyi totuudenmukainen kyltti oveen :)

Jäiden lähdöstä on nyt pari viikkoa aikaa ja Kallavettä on käyty koluamassa kilometritolkulla sieltä täältä. On kokeiltu erittäin syvästä, erittäin matalasta ja kaikkea siitä väliltä, mutta kalat ovat piilossa. Olen jopa pari kertaa tuntenut tunnetta tylsyys, kun tuntikausien etsimisestä huolimatta en ole löytänyt kalan kalaa. Hyvin harvoin kalastus on aiheuttanut minulle negatiivisia fiiliksiä, mutta viime aikoina sen kuuluisan neulankin löytäminen heinäsuovasta olisi ollut todennäköisempää, kuin kalan löytäminen Kallavedestä.

Aallokko ja pilviä, peilityynet huippukelit ovat muisto vain

Sain vinkkejä, että ahven on matalassa, joten on kierrelty saarten ja mantereiden rantoja ja etsitty kutupaikkojen näköisiä alueita. Enhän minä oikeastaan edes tiedä, miltä se “kutupaikka” näyttää, joten olen viskellyt jigiä jokaiseen matalikkoon. Kutupaikat ovat jääneet löytymättä ja koko kutu on minulle edelleen mysteeri, sillä en ole saanut mitään havaintoa ahvenista. Miten muilla on ahventen kalastus sujunut, mistä niitä on löytynyt? Onneksi semmoistakin juttua olen kuullut, että kudun jälkeen ahvenilla on nälkä, joten sitä ilotulitusta odotellessa.. :) Jospa sitten viimeistään saisi raitapaitaa siiman päähän.

Veden lämpötila on vielä pelottavan matala :)

Avovesikauden ensimmäiset reissut olivat hyviä ja tavoitteita täyttyi. Sain muutamia kalojakin, jotka tulivat pilkkimällä. Seuraavaksi tavoitteeksi olinkin asettanut heittämällä saadun kalan. Menneellä viikolla heitellessä jigiin puraisi hauki. Ai että ne minipotkut siiman päässä piristivät. Tunne oli ihana, vaikka kala oli pieni kuin mikä. Vapautin kalan nopeasti, ettei kukaan näkisi miten surkeita minun saaliit ovat. Mutta taas yksi tavoite plakkarissa, joten uutta piti kehitellä ja seuraavaksi tavoitteeksi asetinkin ruokakalan (ahven/kuha) :) Mitäpä veikkaatte montako viikkoa/kuukautta sitä saadaan odottaa? Sen verran heikosti ovat nyt kalastelut menneet, että itse en usko ainakaan vielä toukokuussa saavani kylmälaukkuun täytettä.

Onneksi myös kaupasta saa kalaa, Muurikalla savustettu lohi ei kauan vanhentunut :)

Keskiviikkona vietetään taas valtakunnallista kalastuspäivää, jolloin koululaisille järjestetään kalastustapahtumia ympäri Suomen. Kuopiossa tapahtuma järjestetään Valkeisenlammella, jonne itsekin aion mennä talkoohommiin. Toivottavasti kelit suosivat ja lapsilla on siimat kireinä :) Pitäisiköhän minun varautua kypärällä, kun olen tämmöinen koukkumagneetti ;)

http://www.ahven.net/kalastuspaiva

Ja sattuminen ihan sanan varsinaisessa merkityksessä, siitä vähän myöhemmin lisää… Kalastusrintamalla on ollut taas ihan uskomattoman hiljaista. Tuntuu, että kalat ovat täysin kadonneet Kallavedestä. Ei enää tiedä, että mitä voisi kokeilla, kun kaikki syvyydet ja puolet Kallavedestä on etsitty. Onhan siinä tietysti ne toiset 50% etsimättä..

Pirttilahti 

Saatiin vene vihdoin omaan laituriin Pirttilahteen ja kalaan lähteminen helpottui huomattavasti. Ja kaiken järjen mukaan hyvät kalapaikat avautuvat heti laiturista lähtemisen jälkeen. Siinä on vaikka mitä kivaa ja hyvät mestat jatkuvat ihan Sotkalle asti. Ollaan lähipäivinä kierretty Etelä-Kallavettä tankillisen verran ja ajettu tuntikausia. Viime viikolla Pohjois-Kallavedellä kalaa näkyi luotaimessa ihan hyvin, mutta eteläisellä puolella ei mitään. Ei ensimmäistäkään yli 100g kalaa ole nähty edes luotaimessa. Voiko vaikuttaa, että veden pintalämpötiloilla oli aika iso ero, pohjoisessa 3 astetta ja etelässä 10. Paitsi ainahan etelässä on lämpimämpää :)

Kelit ovat olleet ihan huippuja, viime kesänä en koskaan edes voinut uitella pieniä kevyitä tasureita, sillä ne eivät pysyneet veneen alla. Nyt on ollut koko tasuriarsenaali käytössä. Voisiko avovesikausi olla yhtä kivaa ihan tuonne lokakuulle asti? Tässä on nyt ehtinyt jo tottua tähän (liian) hyvään, niin mielellään en niitä märkiä, tuulisia ja kylmiä ilmoja enää kaipaisi ;)

Äitienpäivänä päätettiin lähteä koko perheen voimin kalaan ja tarkoituksena oli lopuksi mennä saareen grillaamaan makkarat. Ihan sinne saareen asti ei päästy, mutta tyhjää ehdittiin kalastelemaan pari tuntia. Meidän 10vee halusi kuulemma mortikaalijigata ja 15vee pilkkiä navigaattorin kanssa :) Vielä termit vähän hakusessa, mutta siitä se lähtee.

Harjoittelua lasten valtakunnallista kalastuspäivää varten

Iltapäivällä oltiin juuri pakkaamassa tavaroita, jotta voidaan siirtyä saareen ja aloin laittamaan pulpetilla ollutta Kalarosvoa rasiaan. Otin rosvon käteen ja mitähän lie vilkuilin samalla muualle, kun rosvon toinen koukku tarttui rattiin kiinni. No käsi kuitenkin jatkoi tasurin siirtämistä ja kun tasurin etukoukku jämähti rattiin, samalla peräkoukku jämähti peukaloon. Ajattelin vaan, että hui, olipa lähellä taas koukun uppoaminen ihoon, mutta selvisin säikähdyksellä. En nimittäin tuntenut mitään kipua. Kalakaveri valahti valkoiseksi ja näki ratin takaa, että kyllä se koukku taisikin aika syvään upota. Kun nostin käden lähemmäksi, niin totuus paljastui: Kalarosvo väkästä myöten keskellä peukaloa. Siinä meni grillailut..

Aloin repimään rosvoa irti, mutta kuten hyvin muistin parin vuoden takaa, ei ole helppoa. Ei irtoa yhtä helposti, kuin kalan huulesta. Ei toivoakaan. Pyysin jotain veistä työkaluksi ja kun kalakaveri ojensi viime Äitienpäivänä lahjaksi saamani Leathermanin, ympyrä sulkeutui. Milläpäs muulla minä tänä juhlapäivänä kaivelisin koukkua irti sormesta, kuin lahjaveitsellä…

Tunnin nyhräsin koukkua irti, mutta sitten piti luovuttaa, sillä Leijonien peli oli alkamassa. Ja kyllähän siihen sormeen myös koski aika helkutisti. Hurautettiin rantaan ja onneksi kotiin päästiin parissa minuutissa rannasta. Heti kotona särkylääkettä naamaan ja Emla-pintapuudutetta koukun kohdalle. Katsoin jääkiekkoa sillä välin, kun voide vaikutti.

Pelin jälkeen ajattelin vielä kokeilla itse koukun irroitusta terävä fileerausveitsi apuna. Jos olisin lähtenyt päivystykseen, Kalarosvon koukku olisi työnnetty ihosta läpi ja katkaistu.. Sain tuon kyseisen rosvon Tommilta lahjaksi kilon ylityksestä (ahven), joten en mielelläni haluaisi sitä menettää…

Vilkuilin kelloa ja ajattelin, että seitsemältä luovutan ja lähden Kysiin. Onneksi varttia vaille koukku vihdoin suostui irtoamaan ihosta. Pintapuudute ei hirveästi auttanut, kun koukku oli niin syvässä, mutta kyllä sitä on silti hankittava uusi tuubi vastaisuuden varalle kaappiin. Nyt täytyy vaan toivoa, että sormi ei tulehdu, vaikka puhdistusainetta kyllä tuli suihkuteltua reippaasti.

Että sellainen Äitienpäivä =)

Sain hienon kortin <3

Voi että minä näytän kauniilta lierihattu päässä, nauramiselle ei tule loppua =) Tulee mieleen Putouksen sketsihahmo Nuuskamuijanen. Tässä on ollut viime päivinä vähän kaikenlaista jyystöö. Ilmojakin on pidellyt, kuten olette varmaan huomanneet ja tunteneet. Minä tosiaan olen tuntenut näiden kelien lämpöaallot ihollani. Sillä iholla, jonka olen vuorannut merinovillalla ja thermotoppa-asulla.

Totta puhuen minä en opi millään pukeutumaan oikein. Pelkään kylmää, joten liioittelen aina vaatteiden kanssa. Jo viikonloppuna Sotkalla minulla oli kuuma, kun pistin samat vaatteet päälle, kuin pilkille. Pelotti, että kylmä hohkaa veden pinnasta, kun vesi on vasta kolme asteista. Turhaan pelkäsin, ei ollut kylmyydestä tietoakaan.

Sunnuntaiaamu Puutossalmella

Asetin itselleni tavoitteita avovesikaudelle ja jo sunnuntaiaamuna ensimmäinen niistä täyttyi. Tavoitteena oli siis saada kala. Valitettavan pienihän se oli eikä ihan tavoitelajiakaan, mutta kivalta se pieni haukikin tuntui siiman päässä. Peli auki! :)

Todistusaineistoa, kyllä siellä kala on =)

Kauden avauskala tuli Borgmanin Terhon tekemällä lyijyisellä kuhapilkillä

On kyllä ollut ihania kelejä nyt ja veri on vetänyt vesille. Tuntuu, että lähiaikoina on ollut enemmän kesäisiä päiviä, kuin koko viime kesänä yhteensä ja tämä ilohan vielä jatkuu. Niin, ne tavoitteet. Seuraava tavoite oli saada ahven ja sunnuntaina Sotkalla myös se tavoite täyttyi. Kylläpä teki nannaa ;)

Miljoona ahventa ja vain yksi ylös, aika “hyvin”

Sotkalla ajelehti vielä vähän isompiakin jäälauttoja, tuohon kun ajaa satasta…

<3

Pirttilahti ei ole vielä ollut niin auki, että veneen olisi saanut laskettua luiskalta järveen, mutta Julkulan ranta oli ihan auki, joten eilen lähdettiin korkkaamaan Kallavesi. Minun seuraava tavoite oli saada kuha ja odotukset olivat korkealla, sillä tarkoitus oli mennä eräälle viime syksyiselle hyvälle kuhapaikalle. Aamusta kyllä käväistiin ensin kokeilemassa Kelloselkää, mutta hiljaista oli. Muutama tärppi ja yksi ylös asti tullut ahven. Päätettiin lähteä takaisin Pohjois-Kallavedelle.

Paksuraitainen ahven

Kun saavuttiin puolen päivän jälkeen kuhapaikalle, niin eikös kalakaveri nosta melkein välittömästi kevään ensimmäisen kuhan. Wau, ihana kala ja voisikos Ahti antaa minunkin siiman päähän yhden samanlaisen, kiitos? Tai mielellään mitallisen, tämä yksilö oli himpun verran alamittainen. Kohta kaveri nostaa jo toisen kuhansa ja minulla ei vielä mitään. Tärppejä kyllä tuli ja päivän aikana taisi tulla yhteensä kahdeksan tärppiä, mutta kun ei millään tarttunut. Höh. Kalaa oli tosi hyvin alla ja meininki ihan erilainen kuin Sotkalla, missä luotain piirsi lähes tyhjää joka paikkaan.

Kalakaverin kauden eka kuha

Aktiivisista fisuista huolimatta jäin ilman kuhaa. Iltapäivällä oli lähdettävä kotiin, kun lämpöhalvaus lähestyi. Minullahan tosiaan oli taas thermotoppahousut jalassa ja kassillinen muuta toppaa mukana. Jalassa Muckbootsit ja ihana rakas merinovillakerrasto tottakai alimmaisena. Olin ehkä hiukan ylipukeutunut nollatuuleen. Lämpötila oli semmoiset kaksikymmentä astetta, joten kuka hullu laittaa toppavaatteet sillä kelillä? Joko minä seuraavalla reissulla muistaisin..

Tänään koitti se seuraava reissu ja uskokaa tai älkää, blondina puin taas ne hikiset toppahousut jalkaan. Ja kesäkengät, mitkä ne muka on? Kunnon varrelliset lämpösaappaat ne olla pitää, eipähän iske vilu! Aamulla ajoin kalapaikalle nahkarukkaset käsissä, ei vielä silloin tuntunut yhtään kuumalta. Mentiin suoraan eiliselle kuhapaikalle, mutta yllätys yllätys, se oli aivan tyhjä. No, kai se on etsittävä uusia kuhapaikkoja.

Ei voi parempaa keliä vesillä olla

Päivitettiin eilen meidän luotain ja siihen tuli uusi ominaisuus: Quickdraw Contours. Se tarkoittaa sitä, että voit tallentaa karttakortin kartan päälle omaa karttaasi samalla, kun liikut vesillä. Tuo meidän plotterissa oleva kartta on suoraan sanottuna melko huono, jos vertaan sitä Karttaselaimen karttaan, joka on huomattavasti tarkempi. Nyt asia helpottuu, kun kartat tarkentuvat niiltä osin, millä alueilla järvillä tulee liikuttua. Katselin karttaa tänään ihan haltioituneena, kun sitä mukaa, kun ajoin veneellä, karttaan ilmestyi uusia käyriä. Kiva juttu, että meidänkin luotainmalliin (Garmin Echomap 50dv) sai tuon uuden päivityksen.

Karttakortin oman kartan mukaan tässä piti olla vitosen patti, eipä löytynyt

Etsiskelin uusia kuhapaikkoja meidän “uudella luotaimella” ja eilen eräs pikaisesti kokeiltu paikka houkutteli. Siinä näkyi elämää edellisenä päivänä, joten jokohan ne kalat olisivat ottihaluisempia.. Uittelin lyijyistä Kalarosvon kuoretasuria ja sain hennon tärpin. Jaahas, ahvenia alla. Vaihdoin vähän pienempään Kalarosvon kuoreeseen ja taas näkyy nousevan viivoja tasurille. Tärppi, jes, äkkiä ahven ylös. Kelaan kalan veneelle ja mitä minun silmäni näkevätkään? Ne näkevät kolmannen tavoitteen täyttymisen, sillä kala onkin kuha! Jippii!

Siinä hän nyt on, tavoitekalani =)

Mittaa oli vain 38cm, joten kala pääsi takaisin kasvamaan, mutta minä olin silti onnellinen! Seuraava tavoite sitten mitallinen kuha :) Kuhat ovat tulleet yllättävän matalasta, kalakaverin kuhat seitsemästä ja minun kuha kahdeksasta metristä. Kuha jäi uuden paikan ainoaksi ja lähdettiin taas takaisin sille ykköskuhapaikalle. Se on kyllä ihan huippupaikka ja meillä on varmaan 15 merkkiä plotterissakin sillä paikalla. Ihme on, jos siitä ei kuhaa saa ;)

Etsin luotaimella kalanäyttöjä ja kun näin pari kalaa, pysäytin veneen ja laskin Kalarosvon pienen kuoreen viivojen yläpuolelle. Toinen kaloista lähti heti kohti ja tärppäsi, no siinä ei kauan nokka tuhissut. Kelasin kalan ylös ja 40 senttiä kaunista kuhaa nousi veneeseen. Vielä Ahti pari senttiä lisää, niin päästään syömähommiin ;)

Päivän toinen kuha, näin sen homman pitäisi aina edetä ;)

Päivän mittaan riisuin itseäni pikkuhiljaa ja lopulta päällä oli enää Nuuskamuijasen hattu ja merinovillakerrasto. Ihan tajuttoman kuuma keli ja tuultakin tasan nolla. En olisi viikko sitten uskonut minkälaiset ilmat saadaan heti toukokuun alkuun. Vastahan ne jäät toissapäivänä Kallavedestä lähtivät ja nyt näyttää ja tuntuu heinäkuulta. Mutta en valita (kovin paljon), vaikka kuuma onkin. Nautitaan nyt näistä, tiedä vaikka olisivat kesän ainoat helteet :)

Päivän ottipeli oli Kalarosvon kuorekevennetty, muilla vieheillä ei tänään kalaa noussut =)

Ihan hyvä päivä kalojen suhteen, kun aika paljon on niitä ämpeereissujakin nähty. Saldona kaksi kuhaa, yksi ahven ja yksi hauki. Iltapäivällä suunnattiin takaisin Julkulan rantaan ja siellä oli tietenkin puolet kuopiolaisista venehommissa. Kieltämättä vähän hävetti kulkea kalsariasussa ja Muckbootseissa..