Heinäkuun viimeisiä päiviä viedään ja jos vanhat merkit paikkansa pitävät, pian alkaa avovesikauden paras kuukausi. Viime vuonna elokuu oli täynnä tapahtumia ja kalaa löytyi hyvin. Nyt viikonloppuna Kallavesi antoi jo pieniä maistiaisia tulevasta.

Arkena tulee aina vilkuiltua sääennusteita, sillä viikonloput yleensä kuluvat kalastaen. Viikolla sääennuste oli ihan hirveän märkä ja viikonlopun sademäärän piti olla useita senttejä. Kyllähän sitä voi tietysti kalastaa sadevaatteissakin, mutta mukavampaa se kuitenkin on kuivalla kelillä. Viikonloppua kohden ennuste onneksi muuttui koko ajan kuivemmaksi ja lämpötilatkin huitelivat todella kesäisissä lukemissa.

Perjantai koitti ja sateista ei ollut tietoakaan. Päätimme lähteä Etelä-Kallavedelle ahvenjahtiin ja laskimme veneen Kumpusaaresta. Kylmälaukku oli mukana, mutta koska kuhakiintiö oli hyvien viime reissujen vuoksi täynnä, mukaan kelpuutettaisiin vain ahvenet.

Saaristokatua pitkin Kumpusaareen

Ilta kului kalaa etsien ja käytiin kokeilemassa muutamia tuttuja paikkoja. Alkuun kalaa ei oikein meinannut löytyä, mutta sellaista se monesti Kallavedellä on. Loppuillasta satuimme kuitenkin löytämään alueen, joka oli ihan täynnä kalaa. En ole koskaan nähnyt Kallavedellä niin kalaisia luotainnäkymiä. Monesti olen kironnut Kallaveden tyhjäksi kaivoksi, mutta perjantaina oli peruttava puheitaan. Kyllä siellä kalaa on ja paljon, täytyy vaan osua juuri hot spotin päälle.

Kallavesi tarjoilee parastaan osa I

Kallavesi tarjoilee parastaan osa II

Olen pitänyt mukaan otettavien savuahventen rajana sellaista 32 senttiä eli siitä isommat ottaisin mukaan ja fileoisin savustimeen. Pienemmistä ei tule niin hyviä fileitä ja ne kuivuvat liikaa. Totta puhuen sehän on ihan toiveajattelua, että joskus löytäisin savustimen täydeltä puolen kilon ahvenia, naurattaa itseänikin se ajatus. Perjantaina ei siis tosiaankaan tullut yhtään mukaan otettavaa appuraa :)

Melkein syömäkokoa

Kuha puri perjantaina yllättävän hyvin ja “ongelma” Kallavedellä onkin se, että jos haluat ahvenia, saat kuhia. Suurin kuha, jonka sain, oli tasan 50cm ja lisäksi kymmenkunta pienempää. Ahvenet taas eivät täyttäneet kokokriteerejä, joten kylmälaukku palasi kotiin yhtä tyhjänä, kun oli kalalle lähtenytkin :)

Illan isoin 50cm

Auringonlaskun aikaan pohjassa olevat kuhat nousivat lähemmäs pintaa saalistamaan ja kaikuluotaimesta näki, kun kuhat söivät jotain silppua välivedestä. Ilmankos uistelu on iltaisin tehokasta, kun kuhat tulevat pohjasta tyrkylle :)

Kuhat iltapalalla välivedessä

Puijon torni pilkottaa

Lauantain kalapaikka oli vielä hakusessa ja mietimme minne suunnata. Emme halunneet lähteä kovin kauaksi, joten hurautimme Juurusveden rantaan. Mehän käytiin Juuruksella muutama viikko sitten ja yksi iso kuha jäi minua sinne odottamaan. Jälleennäkemisen toivossa siis päätimme lähteä sitä kuhaa etsimään.

Taustalla näkyy Jännevirran silta

Juurusvesi on isojen kuhien vesistö ja jos kalapaikat ovat tiedossa ja Ahti suotuisalla päällä, hyvällä tuurilla veneeseen voi nousta monen kilon kuhia. Ja kalojen paino voi olla lähempänä kymmentä, kuin viittä kiloa, joten ne kuparikyljet ovat oikeasti isoja kaloja. Minulla ei onneksi ole pelkoa niistä möröistä, sillä ensinnäkään kalapaikat eivät ole tiedossa ja Ahtikin monesti vain mököttää.

Laskimme veneen Jännevirran sillan vierestä. Silta erottaa Juurusveden Kotkatvedestä ja mielenkiinnosta suuntasimme ensin Kotkatvedelle. Emme ole koskaan siellä käyneet ja tuskimpa toista kertaa menemmekään, minun saaliina oli nimittäin vain yksi miniahven =)

Jännevirran vanhan sillan viereen rakentuu valtava uusi silta

Iltapäivällä oli aika kova tuuli ja vieressä olevan Rissalan lentokentän säänmittauspiste näytti puuskatuulen nopeudeksi 9 metriä sekunnissa. Ilmankos Puattinen hieman keikkui puolelta toiselle. Siirryimme takaisin Juurusveden puolelle, mutta koska tuulen takia kalastus oli hankalaa, päätimme käydä Juurusveden vieressä olevalla Iso-Jälällä. Olemme käyneet talvisin Jälällä pilkillä, mutta avovesiaikaan jigailemassa vain muutaman kerran. Tuuli ei ollut Jälällä niin paha, joten siellä oli suojaisampi kalastaa.

Jälässä on tosi kirkas vesi, joten se ei ehkä ole jigikalastajan unelmapaikka. Joka paikka piirsikin tyhjää, mutta tiesimme, että eräällä matalikolla on paljon ahvenvitaa. Missäpäs muualla köllikkäahvenet olisivat kirkkaassa vedessä suojassa, kuin kasvien seassa.

Ahvenvita erottui selvästi luotaimen näytöltä, penkassa näkyy pikkukalaa

Ankkuroiduimme matalikon viereen ja yritimme heitellä jigiä kasvien sekaan. Joka heitolla tuli salaattia, joten täytyi hieman muuttaa heittolinjaa. Juha napsi itse tekemällään 0,5g jigipäällä joitain ahvenia ja lopulta minäkin sain yhden 32cm raitapaidan. Ahvenet olivat tosi hienon värisiä, kun olivat kirkkaassa vedessä kasvaneita. Jokainen raitapaita pääsi takaisin, jotta voimme talvella treffata uudestaan.

Järvi, jossa kasvaa täydellisiä ahvenia

Tuuli tyyntyi ja pääsimme vihdoin Juuruksen ahvenia etsimään. Suuntasin heti samalle paikalle, jossa se yksi mörkö karkasi minulta edellisellä reissulla. Rannan Henri lähetti minulle viikolla täsmäaseita isoille kuhille ja eihän noita jigejä meinaa hennoa edes käyttää. Muutama raidallinen Ismojiggen ja lisäksi Souralan Teron tekemiä vertsujigejä. On kyllä niin nättejä jigejä ja mitkä värit ❤️

Ismojiggen

Tero Souralan vertsujigit

Ensiuitto pinkillä Souralalla nappasi heti kuhan, mutta se iso mörkö ei ollut kotona. Kalaa oli alueella ihan mahdottomasti, mutta suurin osa alamittaa.

Kuhilla on näköjään sama lempiväri kuin minullakin =)

Kuhia olisi, mutta keskikoko liian pientä :(

Alueella pyöri myös ahvenparvi, jonka tavoitimme aina välillä. Keskikoko ahvenilla oli ihan mukavaa, noin 30cm, mutta Muurikkaan ne olivat vielä liian pieniä. Päivän ykkösjigi oli Savage Gearin 8cm Bleak Paddle Tail, se maistui sekä kuhille että ahvenille.

Tämmöinen kaaos veneen alla on ihan parasta!

Juuruksen tumma ahven

Kahden eri järven ahvenet, saantipaikkojen välimatka vain pari kilometriä

Lokitkin olivat samoilla apajilla, pikkukalaa pomppi pinnassa

Laskuri näytti päivän päätteeksi 30, siitä ahvenia ja kuhia suunnilleen puolet ja puolet. Hieno päivä ja toisaalta myös vähän haikea, sillä se taisi olla minun ja Puattisen viimeinen yhteinen kalareissu. Tulkaa nyt joku ostamaan hyvä ja luotettava kalavene tuosta meidän pihasta, ettei sen tarvitse ihan toimettomana olla ;)

https://m.nettivene.com/moottorivene/finnmaster/692436

Viime viikolla loksahti palaset kohdalleen ja sain viimein kauan kaivatun mittakuhan, tai itse asiassa parikin kappaletta. Ne on jo mutusteltu parempiin suihin ja oli kyllä niin hyvää, ettei melkein sanotuksi saa. Pannulla voissa rapeaksi paistettuja ja pelkällä suolalla maustettuja fileitä, ei ehkä maailmasta parempaa herkkua löydy :)

Se viime keskiviikkoinen kalastusreissu oli kyllä jotain ihan uskomatonta, kun kalaa oli niin paljon liikkeellä. Kyllähän minä tiesin, että silloin oli ne kuuluisat maailman kirjat sekaisin, mutta valitettavasti ne näköjään jo heti seuraavana päivänä oli saatu takaisin järjestykseen. Eipä ollut Ahti höveli setä enää torstaina =)

Kävin kalassa neljänä yönä putkeen aamuyön puolelle asti. Kolmeen viimeisimpään yöhön ei löydetty kalaa edes pientä osaa siitä, miten paljon sitä näkyi keskiviikkona. Viime torstaina suunnattiin edellisillan hotspotille, mutta luotain piirsi lähes tyhjää. Sain minä illan aikana kolme alamittaista kuhaa ja pari haukea, mutta ne mittakalat olivat taas teillä tietämättömillä. Tai oikeastaan yksi kuhista olisi ollut juuri mitallinen, mutta pistin sen ruipelon kuitenkin takaisin kasvamaan.

Pelottavan hienot maisemat Kallavedellä öisin :)

Perjantaiksi oli hieman erilaiset suunnitelmat ja päätettiin lähteä vähän Pirttilahtea edemmäs kalaan, Sotkalle. Kävimme siellä viimeksi heti jäiden lähdettyä, mutta sen jälkeen onkin vaan hangattu tuota Pirttilahtea. Odotukset olivat taas tosi kovat ja koska kaikki saavat Sotkalta aina hirmuisesti hirmu isoja kuhia, voisihan se jättipotti sattua omankin siiman päähän.. Postilaatikkoon oli ilmestynyt tuliaisia Henriltä Pieksämäeltä, hän antoi minulle testattavaksi muutaman Ismojiggen-merkkisen vertikaalijigin. Ihan uusi juttu minulle! Henri sai vähän aikaa sitten itse sellaisella yli nelosen kuhan, joten ihan ottipelejä vaikuttaisivat olevan =)

Perjantaina tuulen nopeus oli muutaman metrin sekunnissa ja ei käynyt mielessäkään, että se jotenkin vaikeuttaisi kalastusta. Lähdettiin Pirttilahdesta viiden maissa kohti Sotkaa ja mitä lähemmäksi päästiin, sitä suuremmiksi muuttuivat aallot. Hupsista, olikohan vikatikki lähteä tällä kelillä.. Huristelin Puattisella täyttä, eli reilua kolmea kymppiä. (Alkaa pikkuhiljaa tuntumaan siltä, että isompi moottori olisi kiva :)) Hitaasti, mutta varmasti lossi läheni.

Siellä siellä se lossi on =)

Minua pelotti reissussa vaan se, että bensa loppuu matkalle. Lähtiessä meillä oli vajaa puoli tankkia (24 litran tankki) ja haettiin 16 litran kanisteri vielä mukaan. Bensaa oli yhteensä reilu 25 litraa. En tiedä ollenkaan, paljonko tuo vene kuluttaa, mutta ei se kovin syöppö ole. Ajatuksissa oli ajaa suoraan Likosaarien edustalle ja alkaa etsimään siitä kalaa. Kun päästiin määränpäähän, a) ensinnäkin luotain piirsi ihan tyhjää, ja b) aallokko oli ihan hirveä! Täytyi vähän muuttaa suunnitelmaa ja lähteä etsimään kaloja saarten takaa tuulen suojasta.

Luotain alkoi piirtämään jotain erään saaren penkkaan ja päätettiin kokeilla sitä paikkaa. Illan ensimmäisenä uimaan pääsi Ismojiggen, sillä halusin testata toimivuutta. Jigi kohti pohjaa ja viiva lähti välittömästi pohjasta kohti ja tärppäsi. Kala ylös ja alamittakuha veneeseen. Aika hyvä merkki näin ensi uitolle, vaikka tuo nyt ei ihan neljää kiloa vielä painanutkaan. Toiveet illalle alkoivat tosissaan kasvaa.

Ismojiggen toimii

Ankkuroiduttiin saaren penkkaan, mutta yhtään kalaa emme siitä enää saaneet. Vaikka oltiin saaren takana, niin silti aallot löysivät meidät. Kallaveden puolella näytti rauhallisemmalle, joten päätimme lähteä takaisin kotivesille. Siinähän se ilta vierähti kaloja etsien. Ei näkynyt luotaimessa niitä ihania viime keskiviikon rykelmiä, joissa kalat olivat kylki kyljessä toisissaan kiinni.

Ajoin erään kivikkoisen luodon luo ja ajattelin, että jos ei tästä maailman potentiaalisimmasta paikasta löydy kalaa, niin sitten on jo sama ajaa satamaan. Ihme ja kumma, jigiin alkoi tulla tärppejä. Oltiin löydetty ahventen hengailupaikka ja saimme nosteltua jonkin verran raitapaitoja veneeseen. Aika pientä oli keskikoko, joten laitettiin kaikki takaisin kasvamaan. Heittelin jigiä ja lippaa ja ahvenia tuli molemmilla tyyleillä. Myös pari haukea kävi veneen vierellä ja ne pääsivat koukun irroituksen jälkeen jatkamaan matkaansa, mutta kuhista ei saatu enää havaintoja sen yhden Sotkan minikuhan jälkeen. Ihmettelen vieläkin sitä Sotkan pientä kuhaa, tuskin kukaan on saanut/nähnyt/kuullut noin pienestä kuhasta Sotkalla, mutta minä alamittamagneetti sen sieltä kaivelin.

Kotimatkalla kävimme vielä testaamassa yön viimeisen kalapaikan, josta oli huhupuheiden mukaan viime viikolla tullut reilun kolmosen kuha. Terveisiä vaan Kimille ;) Ismojiggen ui pari metriä irti pohjasta, kun näin luotaimesta, että jigin yläpuolelle ilmestyi hirmuinen mörkö. Se tuli jostain pinnasta tai välivedestä. Kala ui kohdalle ja tärppäsi tosi rajusti, en saanut sitä kuitenkaan tartutettua :( Eipä näkynyt jigipyrstössä hampaanjälkiä, vain pään luona yksi isompi vekki, joten siinä taisi olla (ja mennä) tämän kesän isoin kuha. Kuhat olivat pinnassa ja me jigeinemme pohjassa. Kokeltiin huvikseen vähän aikaa “uistelua”, eli vapa kädessä, vaappu siiman päässä ja vene pienessä liikkeessä. Ei ehkä vielä mihinkään uistelukisoihin tällä tyylillä kehtaa lähteä ja tärpeittähän me jäätiin, luonnollisesti :)

Perjantain suurin yllätys oli bensan kulutus. Kun saavuttiin satamaan yli 40 kilometrin lenkin jälkeen, tankissa oli edelleen vähän bensaa. Siellä siis oli noin 10 litraa lähtiessä, joten kylläpä on pieniruokainen vene. Ei tarvinnut tankata matkan aikana ollenkaan. Näköjään ei ole mitään järkeä lähteä lossille enää trailerin kanssa, kun helpompi ja nopeampi on ajaa suoraan Pirttilahdesta sinne (30min).

Kala söi keskiviikkona, mutta se ei syönyt torstaina eikä perjantaina. Kyllähän se kaiken järjen mukaan on tosi nälkäinen lauantaina!? Mietin, että jokohan vihdoin saisi jotain oikeasti isompaa siiman päähän ja haaviin asti, mutta tyhjästä luotaimen näytöstä päätellen ei. Lauantaina löydettiin vain alamittaisia kuhia, mutta onneksi jotain kotiintuomistakin raitapaitojen muodossa. Eräs kutosen patti Pirttilahdessa on ihmeellinen, olen ristinyt sen ahvenpaikaksi. Tuntuu, että siellä on aina ahvenia. Välillä pienempiä, välillä isompia. Lauantaina onneksi vähän isompia, joten päästään savustushommiin. Tasurit eivät toimineet ollenkaan, vain kuoreväriset pienet jigit.

Ahvenpaikan antia

Angry Perch, tästäkö uusi hittielokuva ;)

Tämä yökyöpeli ei pientä kelpuuttanut, vaan söi isoa vertikaalijigiä :)

Neljän yön kalastusputki tuotti vain pari mittakuhaa sekä savuahvenet. Aika huonosti siis, missähän voisi opetella kalastamaan? =) Täksi viikoksi on luvattu pelkkää sadetta eli näyttihän se Suomen kesä kyntensä ;) Jospa viikonloppuna olisi kuivempaa ja pääsisin taas tyhjää nyhtämään.

Taivas lyö tulta =)

Muutama viikko sitten blogissa oli Onkijan Helsinki – Kalamaraton dokkarin arvonta. Onni suosi Erkki Ojutkangasta, palkinto on nyt postin kuljetettavana :)

Mitenkäs lukijoilla sujui viikonlopun kalastelut? Facebookissa ainakin näin isojen mörkökuhien kuvia, mutta eihän sellaiset kalat eksy edes minun uniin. Hyvä niin, onhan ne todella pelottavia otuksia :) Onnittelut kaikille sekä isojen että pienien saaliiden saajille :)

Haluaisin vielä loppuun sanoa yhden asian. Olen todella iloinen, kun lukijat kommentoivat blogiini, mutta välillä meno menee vähän villiksi. Kaikki eivät voi olla samaa mieltä keskenään, eivät tietenkään, mutta ei me olla missään villissä lännessä, missä voi räiskiä sinne tänne. Asiansa voi ihan oikeasti esittää myös rakentavasti, välillä kun ei nähdä metsää puilta. Jos uskallat sanoa asiasi omalla nimelläsi, niin ole hyvä ;)
Peace :)