Kyllä on taas ilmoja pidellyt. Perjantaina satoi kaatamalla vettä tuntikausia ja tuulikin oli kauhea. Oli vähän kysymysmerkki, että päästäänkö koko viikonloppuna kalaan, kun sääennusteet pelottelivat sateiden ja tuulien jatkuvan vielä lauantaina.

Onneksi keli parani lauantai-illaksi sen verran, että vesille uskalsi lähteä. Pienet kuurosateet eivät haitanneet ja loput rippeet sadealueista menivät ohi seitsemään mennessä. Tuuli oli kova edelleen, mutta ei niin kova, etteikö Alutrollilla olisi siitä selvitty.

Muutama viikko sitten törmäsin netissä riippumattoretkeilyyn. Kyllähän minä olen riippumatossa aiemminkin lekotellut ja omasta pihastakin löytyy yksi matto, mutta koskaan en ole käyttänyt riippumattoa muualla kuin kotipihalla.

Tykkään olla luonnossa ja varsinkin kesällä, kun on lämmintä ja valoisaa, kalareissut voi ajoittaa vaikka yön yli kestäviksi. Veneessä olen monesti ajatellut, että olisipa mukava, jos meillä olisi teltta mukana ja voisimme mennä saareen majoittumaan. Teltta on kuitenkin aina tuntunut sen verran hankalalta vaihtoehdolta, että olen unohtanut ajatuksen ja kömpinyt veneen keulaan yönokosille ?

Nyt sitten netin syövereissä huomasin riippumattoretkeilyn tekevän tuloaan. Tai kai se on tullut tänne jo vuosia sitten, mutta minä olin tippunut kehityksen kelkasta ja edelleen luulin teltan olevan ainoa majoituspaikka metsässä.

Ja kun joku harrastus vie mennessään, niin sitten se vie. Tiistaina aloin kartoittamaan vaihtoehtoja riippumattomerkeistä ja tarvikkeista, joita vaaditaan metsässä yöpymiseen ja torstaina meillä oli kasa kamppeita keittiön lattialla.

Olin niin innoissani jo pelkästä youtubevideoiden katselemisesta, että halusin itsekin metsään retkelle. Meillä on suunnitelmissa yöpyä viikonloppu saaressa parin viikon päästä, mutta koska riippumatot tulivatkin jo luultua aiemmin, pakkohan niitä oli lähteä heti ulkoiluttamaan ja testaamaan oikeisiin olosuhteisiin.

Lauantaina kalastimme vain pari tuntia, sillä meidän piti jättää aikaa sopivan saaren etsimiseen. Tuulen ja aallokon vuoksi kalapaikat olivat vähissä, joten päätimme käydä kokeilemassa erään talvisen pilkkipaikan, joka oli sopivasti saarten suojassa.

Onneksi sää selkeni

Kalapaikalla olikin mukavasti elämää ja siimat alkoivat heti kiristymään. Saimme parikymmentä ahventa, mutta emme viitsineet ottaa kaloja mukaan, vaikka olimmekin varautuneet retkeen halsterilla.

Lauantai-iltana löytyi ihan mukavan kokoisiakin ahvenia

Perjantain sateiden vuoksi kuivien polttopuiden löytäminen saaresta oli vähän arvoitus, joten ajattelimme, että grillataan kalaa sitten seuraavalla reissulla. Tai ehkä ei kannata olla niin itsevarma saaliin suhteen, joten muutetaan lause muotoon: jos parin viikon päästä Ahti suo, niin muutama ahven päätyy halsteriin ?

Kovalla tuulella saareen rantautuminen ei ole niin helppoa, kuin voisi kuvitella. Vaikka meillä on alumiinivene, niin silti rantautuminen ei onnistu ihan joka paikkaan. Pitää myös aina ajatella isoja antureita veneen pohjassa ja tarkkailla vedenalaisia kiviä.

Rantautumispaikkaa ei meinannut löytyä, kun rannat olivat niin pitkältä matkalta kivikkoisia ja kallioisia

Vasta viides saari oli sopiva leiriytymiseen. Kallavedellä on paljon kalliopohjaisia saaria ja rannat saattavat olla isoa kivikkoa täynnä. Kuopiossa myös asuu aika paljon ihmisiä, jotka haluavat retkeillä, joten parikin saarta oli varattu. Pohjoistuulen vuoksi rantautuminen oli pakko suorittaa saaren eteläpuolelta, joten sekin asia piti huomioida.

Ja vaikka saaria on tosi paljon, vain osassa on polttopuita ja nuotiopaikka. Valittiin lopulta Hätinen-niminen saari meidän yöpaikaksi ja ai että rakastuin siihen paikkaan heti. Pieni ja kallioinen saari keskellä Kallavettä ja ihan omassa rauhassaan. Rantautuminen oli helppoa ja rannassa oli pieni nuotiopaikka. Polttopuut olivat vähän märkiä, kun niillä ei ollut mitään suojaa, mutta kyllä me ilta- ja aamutulet saatiin tehtyä.

Olin katsellut videoita riippumattojen asennuksesta ja sanoin Juhalle, että se on viiden minuutin homma. Juha meni pilkkomaan polttopuita ja minä aloitin nohevana asennushommat. Kaikki näytti niin helpolta videoilla, että varmasti osaan asentaa matot vaikka silmät kiinni.

Tunnin päästä polttopuut oli tehty ja nuotiokin alkoi jo hiipumaan. Juha tuli katsomaan miten minulla menee ja kun hänen riippumatto roikkui puussa ylösalaisin, hän oli vain hiljaa ja tuijotti mattoa. Itse tirskahtelin ja yritin pidätellä naurua. Yritin vakuuttaa, että riippumatoissa on ihan oikeasti maailman paras nukkua ja että ne on helppo asentaa, kunhan löydän sopivalla etäisyydellä olevat puut.

Ehkä joku remmi meni sittenkin väärin Juhan riippumatossa?

No okei, ei se väärinpäin roikkuva matto ollutkaan puiden vika, vaan olin tehnyt yhden kiinnityshommelin väärin. Käväisin nopeasti youtubessa ja huomasin virheeni. Sen jälkeen matot saatiinkin nätisti ja oikein päin ?

Vihdoin pääsin iltapalalle nuotiolle ja siinä oli niin ihanaa istua. Meillä oli maailman paras yksityishotelli käytössä ja maailman suurin kattoikkuna yläpuolella. Tuuli karkoitti itikat pois ja nuotio lämmitti mukavasti. Ilma oli raikas ja puhdas.

Vaahtokarkkeja =)

Me suomalaiset ollaan etuoikeutettuja, kun meillä on mahdollisuus mennä tuollaisiin luonnon luksushotelleihin yöksi koska vaan ja vielä ilmaiseksi. Tällaisista elämyksistä voisi vaikka maksaa, mutta kun ei tarvitse.

Miten ihmeellinen paikka tuo Suomen luonto onkaan ja kun nukkui yön pelkkä taivas kattonaan, ei malttanut oikeasti edes laittaa silmiä kiinni. Uni ei vaan meinannut tulla, kun kuunteli laineiden liplatusta ja puiden huminaa. Välillä oli aina pakko nousta istumaan ja katsella ympärilleen. Ehkä paras yö ikinä, vaikka montaa tuntia en malttanut nukkuakaan.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin oli hyvä nukahtaa

Aamulla lämpöisessä makuupussissa mietin, että siellä olisi varmaan ahvenen aamusyönti käynnissä, mutta antaa olla. En halua vielä kömpiä tästä kotelosta pois. Joutsenet lentelivät rannassa ja luonto eli omaa elämäänsä tietämättä, että minä vakoilin puiden välissä sitä kaikkea.

Oi mikä ihana aamu <3

Itikat olivat kerääntyneet laumaksi hyttysverkon päälle ja minua jopa vähän säälitti, kun ne raukat olivat koko yön odottaneet, että pääsevät minuun käsiksi. No en kuitenkaan päästänyt niitä aamupalalle, niin paljon ei säälittänyt.

Kattoikkuna

Juha nukkui kuin vauva omassa kotelossaan ja yritin vihjailla sille aamukahvista. Vaikeaa oli Juhallakin nousta sieltä unelmapesästä pois. Ahventen aamusyönti oli mennyt jo ajat sitten ohi ja me oltiin tosi myöhässä, mutta kyllä raitapaidat sen verran kiinnostivat, että parin kahvipannullisen jälkeen lähdettiin niitä etsimään.

Naapurimatossa nukutti hyvin

Siellä oli hyvä köllötellä :)

Laitettiin illalla tarppikangas vain tuulen suojaksi, sillä katosta ei tarvinnut, kun sadetta ei ollut tiedossa

Kahvin valmistumisen aikana kävin vähän kiertelemässä saarta ja saari oli juuri sopivan kokoinen, ei liian pieni eikä liian iso. Siellä oli paljon sopivia mäntyjä riippumaton kiinnitykseen ja varmasti majoitumme sinne toistekin.

Saaressa ei tajunnut tuulen voimakkuutta yhtä hyvin, kuin järvellä. Kadotin pari riippumaton ja tarpin suojapussiakin yön aikana, kun ajattelemattomana jätin ne maahan vähäksi aikaa. Tuuli oli varastanut suojapussit hetkessä ja mitähän kaikkea se lopulta minulta vei, kun kokemattomana retkeilijänä en näitä asioita vielä ymmärtänyt ?

Oli vaikeaa lähteä saaresta, kun siellä olisi voinut viettää aikaa vaikka viikon. Pakattiin riippumattohässäkät kasseihin ja nyt kun ripustamisen on kerran tehnyt ja laittanut maton, makuupussin ja ”lämpöhuovan” yhteen pakettiin, paketti on helppo pistää kokonaisuudessaan kassiin. Myös ripustaminen on tosi helppoa ja nopeaa, ja nyt osaan sen tehdä muutamassa minuutissa. Ja matto myös menee oikeinpäin ?

Koko riippumattohässäkkä makuupusseineen ja alushuopineen mahtuu näin pieneen tilaan

Teltan pystytystä ei ole yhtään ikävä, sillä riippumaton saa pistettyä lähes mihin vain käden käänteessä. Ja purkaminen käy ihan yhtä helposti. Rakastuin kyllä tähän riippumattoharrastukseen ihan täysillä heti ensimmäisellä kerralla.

Kun lähdettiin saaresta, niin keli oli huomattavasti kovempi kuin edellisenä iltana. Selällä aallot olivat kymmenmetriset. No okei, ei ihan, mutta oikeasti keli oli hurja, sillä puuskatuuli oli 13 metriä sekunnissa. Ei ollut toivoakaan, että jossain selällä olisi voinut kalastaa, vaan kalapaikka piti etsiä saarten suojista.

Ihan vahingossa bongasin ahvenia erään saaren kupeesta sillä välin kun Juha kaiveli keulalaatikosta jotain. Sanoin, että hei, tässähän näkyi ahvenia. Meidän ei siis ollut tarkoitus kalastaa siinä, vaan olimme matkalla ihan toisen saaren taakse, mutta koska luotain piirsi ahvenia, tottakai ne kannatti kokeilla.

Motorguiden kanssa kalareissulla tulee kokeiltua paljon enemmän kalanäyttöjä, kuin vanhan ankkurin kanssa, sillä naruankkurin viritys vei aina niin suuren ajan, että kalastimme vain parhaimmat näytöt. Nyt näin luotaimessa muutaman aktiivisen ahvenen ja ne oli helppo tsekata nopeasti laskemalla MG alas ja napsauttamalla taivasankkuri päälle.

Juha sai vähän ajan päästä 33cm ahvenen, mutta minun siiman päässä ei tapahtunut mitään. Vaihdoimme muutamaan otteeseen hieman paikkaa ja keuliksella pystyi tekemään helposti pieniä 10-20 metrin siirtymiä. Alue, jossa kalat näkyivät, oli aika tyyni, kun aallot eivät siihen päässeet. Siinä myös näkyi tosi paljon kuoretta.

Oltiin kalastettu jonkin aikaa ja vaikka luotaimessa näkyi kalaa, ne eivät meinanneet tärpätä. Vaihdoin Lunker Cityn noin kymmensenttisen v-pyrstön siiman päähän ja värinä oli Kallavedellä parhaiten toiminut Arkansas Shiner. Sillä värillä olen saanut Kallavedeltä isoja ahvenia ja myös ennätyshaukeni.

Vertikaalijigasin ja kohta siima kiristyi. Olin juuri aiemmin saanut yhden tärpin, jonka epäilin olleen hauki, sillä se tärppäsi niin nopeasti, että en ehtinyt näkemään kalaa edes luotaimesta.

Sanoin Juhalle, että nyt siiman päässä on varmaan taas hauki ja ajattelin mielessäni sen noin 700g kalaksi. Juha kysyi tarvitsenko haavia ja vastasin, että en. Kala poukkoili siiman päässä kuin hauki eikä tärisyttänyt yhtään, kuten ahvenet. Vettä oli alla 7 metriä ja kun sain kalan pintaan, sydän alkoi lyödä kolmea sataa. AHVEN! HAAVI! Sittenkin se haavi tänne ja vähän äkkiä!

Juha alkoi toimimaan ripeästi, vaikka yleensä se on niin rauhallinen otteissaan. Haavi ilmestyi veneen laidalle kolmessa sekunnissa, mutta ne tuntuivat tunneilta ja mielessäni jo näin kuinka ahven irtosi ja meni menojaan ja minä romahdin veneen lattialle märisemään. No onneksi kauhuskenaariot eivät toteutuneet ja ahven oli syönyt 7g jigipään hyvin.

Juha nappasi kalan haaviin ja olin niin onnellinen. Aamulla makasin lämpöisessä riippumatossa ja luulin nukkuneeni onneni ohi, eli aamusyönnin ohi, mutta vielä mitä. Ahvenilla olikin varmaan brunssi eli myöhäinen aamiainen ja minä en ollutkaan myöhässä vaan pelipaikoilla juuri oikeaan aikaan.

Ahven oli niin hieno! Ihan täydellinen ja viime syksyinen avovesikauden ennätyskala 39cm saattoi jäädä nyt mitoillaan kakkoseksi. Olisipa hieno juttu, jos saisin tällaisen retken päätteeksi vielä oman ennätyskalani.

JIPPIIIIIIIIII!

Laitoin ahvenen mittamatolle ja kala oli yli 40cm pitkä. Ei nyt mitenkään rutkasti yli, mutta muutaman millin yli ja sehän riittää, kun ennätyksiä aletaan parantelemaan ☺ Nyt siis oma avovesikauden ennätysahveneni on 40cm/770g. Hoikkahan se kala oli ja tuskin olisi kiloa painanut mätilastissakaan, mutta silti niin upea kala. Ja vielä Kallavedestä, mistä tuon kokoluokan ahvenet ovat todella haasteellisia löytää, nimimerkillä kokemusta on ja paljon.

Kallaveden raitapaita 40cm/770g

Kala sai vapautensa takaisin ja ehkä se tulee joskus vielä uudestaankin käymään meidän veneessä, aivan kuten teki viime syksyinen 39 senttinen ahven ☺

Kotimatka oli aika kammottava, kun tuuli vaan yltyi ja meidän piti ajaa monen kilometrin siirtymä ison selän läpi sivuaallokossa. En ole noin pahoissa olosuhteissa vielä oman veneen kanssa ollut ja kyllä aallot aika kovasti venettä keikuttivat. Olin läpimärkä ja lopulta pyysin Juhaa ajamaan, kun en meinannut pysyä ratin takana. Vihdoin päästiin satamaan ehjin, mutta märin nahoin ?

Ei se keli niin pahalta tässä kuvassa näytä, mutta kyllä se siltä tuntui

Ei paljon naurattanut

Niin paljon mahtui taas hienoja elämyksiä kahdeksaantoista tuntiin. Ehdittiin retkeillä saaressa, herkutella iltanuotiolla, kokeilla nukkumista maailman ihanimmissa pussukoissa kesäyössä, kalastaa ja pistää vielä ahvenennätyksiä uusiksi. Kotiintuomisina oli kuhaa ja ahventa, joista tein herkullisen kalakeiton. Huippuharrastus ❤

Juhannus on ohi. Viime viikon lopulla sääennusteet näyttivät tosi pahalta ja useiden viikkojen helteiset ja aurinkoiset kelit muuttuivat kuin sormia napsauttamalla myrskyksi, kun joku sanoi sanan ’juhannus’. Mikähän siinä on, että Suomessa juhannusta vietetään niin usein kosteissa (heh) tunnelmissa. Tarkoitin siis vesisadetta, aina se saapuu jostain nurkan takaa.

Säiden takia pelkäsin koko viikonlopun kalastelujen jäävän väliin, kun tuulenpuuskat huitelivat hirveissä lukemissa, yli 15m/s. Ei mitään asiaa järvelle siinä kelissä ja tuskin olisi kalaakaan löytynyt. Lauantaina keli alkoi kuitenkin tyyntymään ja sadealueetkin siirtyivät muualle. Ehkäpä sitä sittenkin päästään kalaan…

Sunnuntain sääennuste oli unelma, mutta koska keli alkoi olla täydellinen jo lauantai-iltana, päätettiin lähteä Kallavedelle koko yöksi. Pakattiin kunnon eväät ja otettiin makkaroita mukaan, jotta aamuyön hiljaisina tunteina pääsee saareen nuotiolle paistamaan makkaraa. Otin myös pienen patjan, tyynyn ja peiton mukaan, sillä yksi parhaista asioista mitä tiedän, on pötköttää peiton alla veneen keulassa ja kuunnella hiljaisuutta. Ja keulasähkömoottorin hurinaa ?

Lähdettiin Pirttilahden satamasta vähän ennen kahdeksaa kohti kalapaikkoja. Minulla oli mielessä yksi tuttu paikka ja kerrankin kävi hyvä tuuri paikan valinnan suhteen, sillä paikka oli täynnä kalaa. Laitoimme veneen lähes heti taivasankkuriin, koska luotain piirsi niin hyviä kalanäyttöjä.

Kalaa oli paljon liikkeellä, myös ravintokalaa oli petokaloille tarjolla =)

Ei tarvinnut kuin laskea jigi kalaparven sekaan ja heti oli kala kiinni. Tuntui jo vähän liian helpolta Kallaveden kalasteluksi, kun vastahan me lähdettiin satamasta ja heti ensimmäinen kalapaikka oli jackpot.

Jigi veteen ja ensimmäinen kala oli ylhäällä välittömästi

Pian parven seasta iski joku parempi kala kiinni. Tärppi ei ollut kummoinen eikä kalakaan tuntunut kovin isolta, mutta ahveneksi se oli kuitenkin hyvänkokoinen. Sieluni silmin näin kilon ahvenen pötköttävän haavissa. Kelasin kalaa kohti venettä ja yhtäkkiä kala alkoikin tuntumaan isolta. Se ei halunnutkaan luovuttaa ihan heti ja kun UL-vapa oli u-kirjaimen muotoisena vavan kärki veden alla, hylkäsin ajatuksen ahvenesta. Kyllä tämä hauki on!

Viikko sitten sain parikin isoa haukea, 4,2kg ja 4,3kg, ja tämä kala voisi olla samaa kokoluokkaa. Todellakin ihmettelen, että miksi ne hauet tulevat aina minulle, kun minä nimenomaan yritän kalastaa ahvenia? Ehkä minulla on joku haukien nälkärefleksiin vetoava jigin uittotekniikka, jolloin hauki ei voi olla purematta.

Kalaa piti väsytellä useita minuutteja ja kädet tärisi ja sydän pamppaili koko sen ajan. Ei minua kalan karkuutus pelottanut, vaan vavan kohtalo. Se joutui niin koville ja oli kaksinkerroin useaan otteeseen. Onneksi kaikki kuitenkin päättyi hyvin ja hauki saatiin haaviin. Päätin, että se oli minun viimeinen hauki sillä reissulla.

Hauki 5kg C&R

Ahven jatkoi syömistään haukiepisodin jälkeenkin. Päätettiin ottaa bracketiin ruokakaloiksi vain yli 30cm ahvenet. Oltiin aika varmoja, että niitä ei tule montaa, sillä Kallavedessä tyypillisin jigiahven on noin 25cm.

Ahven söi hyvin ja seassa oli myös yli 30cm kaloja. Keskikoko oli tällä kertaa tosi hyvää ja pian näytti siltä, että mehän saadaan mukavasti ruokakaloja.

Tungosta

Ahvenia tuli sekä heittämällä että vertikaalijigaamalla ja olihan se mukavaa jigata raitapaitoja kevyillä vehkeillä. Okuman (LRF) 240cm pitkä UL-vapa on ihan tosi tunnokas ja nyt kun on tottunut alkukesän kalastamaan yli kaksimetrisillä vavoilla, ne aiempien kesien n. 180cm vavat tuntuvat tosi lyhyiltä. Minulla on aina pari kolme eri settiä kalareissulla mukana ja settejä on mukava vaihdella ja testailla eri tilanteissa.

Yhdessä vaiheessa vaihdoin taas heittelyn vertsuun ja vavan vähän lyhyempään. Taas ahvenparven seasta pamahti jotain parempaa kiinni ja tärppi tuntui tosi kovalta. Nytkö on se hetki, että kilo paukkuu?

No paukkuihan se, mutta laji oli ”väärä”. Kilon ahven kesällä olisi hieno juttu joskus kokea, mutta se hetki ei ollut vielä. Siiman päästä löytyi kuha ja kun Juha vasta kaiveli haavia jostain, minä olin jo hätäpäissäni nostanut kalan veneeseen. Hui, jännittävä tilanne, kun olin niin täpinöissäni mahdollisesta isosta ahvenesta. Kuha oli kuitenkin myöskin upea kala ja pituutta sillä oli 55cm, mikä oli tämän kesän isoin kuha minulle. Kala lähti ruuaksi ja toiveissa oli saada vielä toinen mitat täyttävä, niin sitten olisi ruokakalakiintiö kuhien osalta täynnä.

55cm kuha =)

Ahven söi hurjana kolme tuntia ja siimat olivat kireinä koko ajan. Yhdentoista jälkeen syönti hiljeni, jonka jälkeen saimme vielä kuhia. Juha hoiti toisen ruokakuhan kylmälaukkuun 47cm kalalla.

Kuhatkin tulivat UL-vehkeillä ylös

Iltakaakaolla

Puolen yön maissa oli aika kömpiä unelmapaikalle keulaan ja sen aikaa Juha ajeli kalapaikkoja läpi. Jigikalastajalle muutamat keskiyön tunnit ovat huonoa aikaa kalastaa, sillä kuha on noussut väliveteen ja ahvenet ovat jossain nukkumassa. Ainoat kalat mitä Juha löysi, olivat haukia. Otin keulassa pienet tirsat ja aikomus oli käydä paistamassa makkarat siten, että ehditään auringonnousun aikaan takaisin kalapaikoille.

Pikanokoset

Menimme Pitkä-Hakku nimiseen saareen lämmittelemään ja makkaranpaistoon. Kello oli puoli kaksi ja koska aurinko nousi kolmelta, meillä oli hyvin aikaa syödä.

Saaressa oli uusi laavu ja muutenkin tykästyin paikkaan tosi kovasti. En ollut käynyt siellä aiemmin, mutta varmasti aion käydä siellä joskus uudestaan. Halkovajassa oli kuivia polttopuita ja nuotio saatiin syttymään hetkessä.

Kyllä on viimesen päälle hieno laavu =)

Ai niin, unohdin kertoa, että yöllä kesken kalastuksen Juhan takille lensi joku perhonen, joka myöhempien googlailuiden perusteella paljastui lehmuskiitäjäksi. Kiitäjä ei hievahtanutkaan Juhan takilta, joten yritimme saada sen jatkamaan matkaansa. Olimme keskellä järven selkää ja olisihan se pitänyt arvata, että kiitäjä-poloinen tippuu järveen. Niinhän siinä kävi.

Lehmuskiitäjä eksyi Alutrolliin

En voinut katsoa vedessä räpiköivää uutta kaveriani tekemättä mitään, vaan ajoimme veneellä perhosen luokse ja nostin sen haavilla takaisin veneeseen. Laitoin kiitäjän kuivumaan vapatelineen päälle ja siinä se kuivatteli itseään niin kauan, että pääsi uuteen ihanaan kotiinsa Pitkä-Hakkuun.

Lehmuskiitäjä kuivattelemassa

Vein kiitäjän puun oksalle ja sinne se jäi tyytyväisenä elämään elämänsä loppuun. Oli aika surkeaa lukea, että lehmuskiitäjä elää vain viikon, mutta ainakin puitteet loppuelämälle ovat hienot.

Lehmuskiitäjä muutti pihlajaan

Istuttiin yönuotiolla melkein kolmeen saakka, jonka jälkeen oli aika lähteä kokeilemaan aamusyönti. Jospa ahvenet olisivat yhtä hurjina, kuin illalla ennen auringonlaskua ☺

Sanaton tästä maisemasta <3

Kalapaikalla oli jonkun verran elämää, mutta suurin osa kaloista oli kuhia. Ahvenparviakin löytyi, mutta edellisen illan keskikoko oli pienentynyt huimasti. Juha meni vuorostaan päiväunille ja sanoin, että herätän sinut, jos löytyy kalaa. Tunnit kuluivat ja kalaa kävi veneessä hissukseen. Herätin Juhan aina välillä kalastamaan, mutta ehkä senkin mielestä veneen keula on huippupaikka nukkua, sillä sinne se kömpi aina takaisin ?

Yksittäisiä kaloja löytyi heti auringonousun jälkeen

En tiedä oliko kala syönyt koko lauantaipäivän yhtä hurjana, kuin silloin illalla, vai alkoiko syönti vasta sateen jälkeen kahdeksalta. Kuitenkaan sunnuntaina emme törmänneet enää kertaakaan niin nälkäisiin kaloihin ja vertsutellessakin kalojen passiivisuuden huomasi, kun jigiä tultiin katsomaan, mutta ei edes hipaistu siihen. Yleensä ahven repii jigin pyrstöä vaikka sillä ei olisi edes nälkä, mutta sunnuntaina niitä ei kiinnostanut mikään. Myös kuhat olivat oudon passiivisia.

Kalaa oli, mutta tärpeittä jäätiin

Sunnuntaina keli oli tosi tyyni

Kallavedellä riittää hienoja maisemia

Kotiinmenoaika =)

Kovin kummoiset eivät sunnuntain saaliit enää olleet ja hauska juttu, että parhaat kalat tulivat lauantaina klo 20-23 aikana, joten olisihan sitä voinut tulla kotiinkin nukkumaan, jos sen olisi arvannut.

Mutta sitten en olisi tavannut uutta kiitäjä-kaveriani, päässyt nautiskelemaan nuotiosta, hiljaisuudesta ja nokisesta makkarasta saaressa tai nähnyt ihanaa auringonnousua livenä. Joten 16 tunnin kalareissu oli juuri sopivan mittainen ja siihen mahtui taas niin ihania juttuja ja uusia elämyksiä. Ja myös hyviä kaloja ?

Kallavesi antoi mukavan määrän +30cm ahvenia

Paras ruoka ikinä: ahvenrantakala! Söin kolme annosta ja lisää tekee mieli…

Kalastus on ihanaa! En voi uskoa miten hyvin nämä muutamat viime viikot ovat kalastusrintamalla menneet. Kyllä tuuri on ollut kohdallaan ja Ahti hyvällä tuulella. 

Viime viikolla pyysin pari kaveria Kallavedelle mukaan ja lähdettiin etsimään ahvenia ja kuhia. Tuuli oli tosi kova ja puuskissa 11 metriä sekunnissa. Lähdimme kalaan neljältä ja tuulen piti tyyntyä iltaa kohden. Kalastettiin alkuun suojaisempia paikkoja, mutta tuulen hieman tyynnyttyä siirryimme Hirviselälle.

Mukana veneessä olivat Jyri ja Jarno, joista Jyri ei ollut koskaan saanut jigaamalla kaloja. Tavoitteena oli siis löytää edes jotain, että saataisiin siimat kireiksi.

Alkuun kierrettiin pari tuntia tyhjiä paikkoja ja alkoi pelottamaan, että eikö me tosiaan saada kaloja tänään. Onneksi tuuliolosuhteet muuttuivat sen verran, että päästiin siirtymään Hirviselän tutuille pateille, joissa kaiken järjen mukaan pitäisi olla kaloja. 

Melko pian löytyikin aktiivisia ahvenia, ja raitapaitoja alkoi nousta veneeseen. Kalojen koko vaihteli, mutta seassa oli myös hyvää fileahvenkokoa. Jyri sai elämänsä ensimmäisen jigikalan, joten apina oli pois selästä. 

Jyri ja Jarno onnellisina =D

Ilta jatkui ahvenia nostellen ja aina kun parvi katosi tai passivoitui, pienellä 10-20 metrin siirtymällä löydettiin taas syövää kalaa. Rakastan keulasähkömoottoria ja kyllä MG sai paljon kehuja illan aikana ? Siinä tuulessa kalastaminen olisi ollut täysin mahdotonta tavan ankkurilla. 

Myöhemmin illalla vaihdoimme paikkaa ja löysimme myös kuhia. Kuhat olivat pieniä, mutta oli kiva juttu, että Jyri sai myös ensimmäiset jigikuhansa. 

Jyri kokeili myös vertikaalijigausta ja hyvinhän sekin luonnistui =)

Sain keväällä sähköpostia Leharilta Virosta ja hän kysyi voisimmeko mennä joskus yhdessä kalaan. Sanoin, että mikä ettei, mutta koska asumme Kuopiossa, sinun pitää matkustaa tänne. 

Sovimme ajankohdan ja perjantaina Lehar saapui viikonlopuksi Suomeen. Hän oli kalastanut Suomessa vain kerran aiemmin ja sekin oli talvella, joten Savon jigijärvet olivat hänelle ihan uusia ja tuntemattomia. Virossa hän kalastaa erilaisissa paikoissa.

Koska viikko sitten saimme Juhan kanssa hyvin kalaa Riistavedeltä, päätimme viedä Leharin lauantaina samaan paikkaan. Olisi mukava näyttää minkälaista antia Savon järvet voivat parhaimmillaan tarjota jigikalastajalle ja siinä suhteessa Riistaveden suunta tuntui varmimmalta. 

Perjantai-iltana juttelimme jigivalinnoista ja väreistä ja annoimme Juhan kanssa omia suosituksiamme Leharille. Hän valitsi rasioistaan sopivan setin lauantain reissulle. 

Perjantai-iltana hiottiin seuraavan päivän taktiikkaa

Pistettiin herätyskellot neljäksi soimaan ja aamulla lähdimme intoa puhkuen kohti Riistavettä. Säiden suhteen sattui uskomattoman hyvä tuuri, sillä vierailun ajankohta päätettiin jo kaksi kuukautta sitten. Ajankohta oli hyvä myös kalojen suhteen, sillä ne olivat tosi nälkäisiä ?

Kun saavuttiin kalapaikoille, ei tarvinnut heittää montaakaan heittoa, että ensimmäiset kalat saatiin veneeseen. Kello ei ollut vielä paljon, mutta oli täysin valoisaa, joten kalat olivat aktiivisia heti aamusta. 

Ensimmäinen kalapaikka oli erään saaren päässä

Lehar ja uusi tuttavuus: suomalainen kuha :)

Päätavoite minulla on yleensä löytää ahvenia, mutta nyt viime viikkojen aikana on huomattu, että ahvenet ovat suht haastavia etsittäviä, sillä kuhaa on niin paljon. Siksi minulle oli lauantaina tärkeintä löytää kalaa ylipäätään, jos joku on matkustanut Virosta asti Suomeen kalastamaan. Kalastimme siis sitä, mitä oli tarjolla ja mitä löytyi helposti. 

Ja kuhaahan löytyi helposti. Meillä kului lauantaina uskomattoman vähän bensaa, sillä kaloja ei tarvinnut etsiä. En ole koskaan nähnyt kalaa joka paikassa. Kuhia ihan oikeasti oli kaikkialla. Kiersimme selkäpatteja ja hieman joutui aina ajamaan pattia ristiin rastiin, jotta löysi kuhaspotin, mutta sitten kun se löytyi, siinä oli paljon kuhia.

Kuhia oli pateilla

Kalaa oli myös pattien penkoissa, lisäksi ravintokalaa oli paljon liikkeellä

Erikoinen päivä, sillä todella monen väriset ja kokoiset jigit toimivat

Saimme kuhaa varmaan kymmenestä eri paikasta, kaikki kuhat tulivat 5-7 metrin syvyydestä. Aamulla aloin huvikseen merkkaamaan kaikki kuhat laskuriin, jotta Leharkin saisi jotain tilastoa omasta Suomen reissustaan. Lehar mittasi kaikki kuhansa ja teki paljon havaintoja jigien, kalapaikkojen, tuulen ym. suhteen. 

Aamulla emme vielä osanneet odottaa, että päivän aikana kuhia tulisi niin paljon

Lehar löysi myös pari haukea kuhien seasta

Puolen päivän jälkeen päätimme pitää tauon ja suunnata lähisaareen makkaran paistoon. Vilkaisin laskuria ja se näytti kuuttakymmentä. Huh huh, hieno päivä ja olin todella iloinen, että kalojen nälkä osui juuri lauantaille ☺

Tauko kesken päivän antoi mukavasti lisäpuhtia kalastukseen

Oijoijoi mitkä kelit

Tauon jälkeen jatkoimme kalastusta energisinä. Ajoin ihan uudelle kalapaikalle ja kuinka ollakaan, sekin oli täynnä kuhia ☺ Koska olimme saaneet kuhia niin paljon, halusin etsiä lisäksi myös ahvenia. Olimme juuri siirtymässä kuhapaikalta pois, kun näin luotaimessa jotain parempaa. Ajoin tuulen yläpuolelle, laitoin taivasankkurin päälle ja osoitin Leharille paikan, missä kalat olivat.

Heitimme molemmat samaan suuntaan ja saimme kumpikin tärpit. Ja molemmilla oli siiman päässä jotain isoa! Minä kelasin UL-vehkeillä kalaa veneeseen ja tunsin heti, että siiman päässä oli hauki. Kala spurttaili juuri niinkuin hauki ja sitä ei voinut olla tunnistamatta.

Luulin myös Leharilla olevan hauen kiinni ja pyysimme Juhaa haavin kanssa apuun. Pian Lehar sai kalan pintaan ja se olikin iso kuha! Unohdin oman haukeni ja aloin panikoida Leharin puolesta, sillä todellakin halusin hänen saavan sen kuhan veneeseen!

Juha pyöri haavin kanssa meidän välissä ja lopulta saatiin molemmat kalat haaviin, jossa ne sitten pötköttelivät vierekkäin. Niin mahtava tilanne, kun saatiin tuplatärppi ja molemmat kalat yhtä aikaa ylös. 

Isoon haaviin mahtuu isoja kaloja :)

Minun hauki oli 91cm/4,3kg ja Leharin kuha 67cm/2,6kg. Molemmat kalat pääsivät luonnollisesti jatkamaan matkaansa mittauksen ja kuvien jälkeen.

Tuplatärppi

Uskomattoman upea kala!

Lehar aloitti “suomalaisen jigikalastusuransa” hienosti =)

Päivän aikana en nähnyt luotaimessa yhtään ahvenparvea, mutta saimme kyllä ahvenia jonkun verran. Ahvenet tulivat sekaparvista, joissa oli sekä kuhaa, haukea että ahventa. Päivän isoin ahven sattui Leharin siiman päähän ja ahvenella oli mittaa 530g/38cm. 

38cm ahven löytyi kuhaparven seasta

Illalla laskuri näytti kuhien määräksi 135kpl, mikä on ihan järkyttävä luku. Emme todellakaan lähteneet tekemään järvelle mitään noin hurjaa tulosta tai hampaat irvessä etsimään kalaa, vaan nauttimaan luonnosta, hyvästä seurasta ja uusista tuttavuuksista. Nälkäiset kuhat sitten kruunasivat päivän. Kuhat olivat selkeästi vallanneet ahventenkin paikat, missä lie isommat ahvenparvet olisivat sitten olleet… Emme osanneet etsiä niitä kuin tutuilta selkäpateilta.

Päivä oli meille kaikille ikimuistoinen. Juttelimme omista kalastustekniikoistamme, tyylistä etsiä kaloja, omista havainnoistamme jne. ja kyllä jotain eroja virolaisten ja suomalaisten jigaustavoissa on. Tehokkaita ne molemmat tavat kuitenkin ovat, sen kertoo numerosarja 135.

Koska Lehar oli Suomessa koko viikonlopun, meillä oli hyvää kalastusaikaa myös sunnuntaina. Päätimme lähteä kokeilemaan ihan uusia paikkoja Kallavedelle. 

Varoitin Leharia jo lauantai-iltana, että tänään oli erikoispäivä ja saimme paljon kalaa, mutta huomenna Kallavedellä kalaa on vaikeampi saada ja voi olla, että emme saa mitään. Olen kokenut niin monta kertaa tyhjän Kallaveden kirouksen, että se on jo ihan tuttua minulle. 

Sunnuntaiaamu koitti ja herätyskellot soivat vasta kuudelta, sillä edellinen päivä oli ollut niin rankka ja lisäksi savustimme kaloja lähes puoleen yöhön saakka. Ajoimme Kaislastenlahteen, josta laskimme veneen Pohjois-Kallavedelle. Sitten kaloja etsimään!

Kalanäytöt olivat minimaalisia lauantain tapahtumiin verrattuna ja epätoivoisina pysähdyimme välillä kalastamaan, vaikka kaloja oli tarjolla vain muutama. Päivä oli ihan todella vaikea ja kaiken kaikkiaan bensaakin kului tuplasti enemmän lauantaihin verrattuna, sillä lähes koko sunnuntai meni kaloja etsiessä. 

Heti aamusta löysimme muutamia kaloja

Alueilla, jossa etsimme kalaa, syvyysvaihtelut olivat ihan hurjia. Keskellä monen kymmenen metrin syvännettä saattoi olla pieni kolmen metrin matalikko, jossa oli todella jyrkät reunat. Siksi penkoista kalaa oli mahdotonta löytää, sillä penkkoja ei ollut. Tuntui, että siellä oli vain pystysuoria seiniä pattien ympärillä. 

Keli oli läkähdyttävä. Toki oli mukavampaa, että sää suosi ja aurinko paistoi, mutta kyllä välillä vilkuilin hiki päässä taivaalle, että voisitko sinä pieni pilvenhattara mennä vähäksi aikaa tuon mollukan eteen. Pieni tuulenvire onneksi kävi aina välillä ja tottakai siirtymillä tuli vilpoisa. 

Käytiin myös eilen paistamassa saaressa makkarat ja miettimässä strategiaa, että mitä ihmettä me tehdään, jotta löydetään kalaa.

Tämä tauko tuli tarpeeseen

Iltapäivällä miljoonas kalapaikka piirsi pohjaan kaloja. Vaikka olimme etsineet monista aivan samanlaisista paikoista kalaa jo aiemmin päivällä, ne olivat olleet tyhjiä. Juuri tämä yksi spotti sitten olikin ihan täynnä kalaa ja selvästi kaloilla oli jotkut sunnuntaitreffit käynnissä, sillä kaikki olivat kerääntyneet samaan paikkaan.

Kalat löytyivät viidestä metristä ja alueella näkyi sekä kuhia että aktiivisia ahvenparvia. Ajoin veneen aina ahvenparven päälle ja sanoin Leharille, että nyt harjoittele vertikaalijigaamista. Hän ei ollut koskaan aiemmin kokeillut sitä tyyliä ja innostui siitä, kun näki miten mukava oli seurata kaikuluotaimen näytöltä, kun kalat nousivat jigille. Aktiivisesta parvesta myös sai koko ajan tärppejä ja ehkä pieni vertsukärpänen puraisi Lehariakin ;)

Ahvenet olivat niin hurjia välillä, että kun uitin jigiä 5cm pinnan alapuolella, ne nousivat tärppimään ihan pintaan

Saimme alueelta ruokakalat ja illalla oli taas tarkoitus savustaa muutama kala. Kalojen keskikoko oli pienempää kuin lauantaina, mutta senhän minä jo tiesin ennestään ?

Päivän isoin kala oli minun 4,2kg hauki ja näköjään olen haukimagneetti, sillä sain viikonlopun aikana yhteensä kymmenen haukea. Mieluummin haluaisin tittelin ahvenmagneetti, mutta näillä mennään. 

Molempina päivinä yli nelosen hauki

Ruokakalat mukaan ja loput kasvamaan

Savukalat onnistuivat täydellisesti 

Aivan mahtava viikonloppu takana, kiitos Leharille seurasta ja tervetuloa Suomeen uudestaan! 

Nyt alkaa olla ihan uskomatonta touhua. Täytyy nipistellä itseään, kun ei meinaa uskoa kalantuloa todeksi. Kaksi viikkoa sitten meillä oli huippureissu Juurusvedellä ja saatiin valtava määrä ahvenia. Viikko sitten tapahtui joku outo notkahdus ja kaloja tuli vain kourallinen. Ehkä se oli tyyntä myrskyn edellä, sillä juuri päättyneen viikonlopun aikana kalaa tuli ovista ja ikkunoista.

En näe mitään muuta syytä näille hurjille kalamäärille, kuin keulasähkömoottorin. Se helpottaa ja nopeuttaa kalastusta niin paljon, kun pääsee luotaimessa nähtyjen kalojen kimppuun heti. Tehokasta. Motorguide kyllä tekee kalastuksesta saalisvarmempaa, jos kalastaja vaan osaa etsiä kalat ensin valmiiksi ☺

Viikonloppuna säät taas suosivat kalastajia mukavasti, vaikka lämpötila ei ollutkaan hellelukemissa. Veneessä kuitenkin pärjäsi hyvin pukemalla muutaman kerroksen merinovillaa ja kuorruttamalla kokonaisuuden toppavaatteilla ? Suomen kesä ?

Käytiin viime vuonna muutaman kerran Karhonvedellä ja huomattiin, että siellä ahvenen ja kuhan keskikoko on ehkä parasta, mitä tässä Pohjois-Savon järvillä on nähty. Siispä päätimme suunnata Karholle lauantaiaamuna. Oltiin Riistaveden satamassa kuudelta ja koska Karhonvedelle pitää ajaa Melaveden läpi, ajattelimme kopaista muutaman otollisen näköisen paikan jo Melaveden puolelta.

Riistaveden satama

Kalaa ei meinanut löytyä, vaikka olisi ahventen luullut olevan aamupalatouhuissa. Kokeiltiin muutamia paikkoja ja edettiin pikkuhiljaa Karholle päin. Kuhia alkoi näkymään penkoissa ja muutamia saatiin ylös astikin. Yleensä otamme 2-4 ruokakuhaa mukaan, jos Ahti vaan suo ja tällä kertaa soi. Sillä taisi olla huono omatunto siitä Virmaksen reissusta.

50cm kuha lähti ruokapöytään

Olen kertonut sen jo sata kertaa aiemminkin, että meidän tavoitekala on ahven sekä kesällä että talvella. Siksi lauantaina hylkäsimme muutaman paikan, joissa kyllä oli kalaa, mutta ne olivat kuhia. Vaikka kuhaa onkin mukava kalastaa, niin silti ahven on mukavampi ja haastavampi.

Pieniä kuhia patilla

Välillä vaikuttaa siltä, että meidän järvissä kuhaa on enemmän kuin ahventa ja oikeastaan on me se nähtykin. Ahvenparvet ovat vaikeita löytää ja kun etsimme niitä, voi olla että joudumme kiertämään monta eri paikkaa, jotka ovat täynnä kuhaa, ennen kuin törmäämme ahveniin. Ahvenet ovat harvinaista herkkua, ainakin ne vähän suuremmat, jotka ovat myös mukavia siiman päässä ☺

Saavuttiin Karhonvedelle vähän ennen puolta päivää ja mentiin tarkastamaan yksi tuttu ahvenpaikka viime syksyltä. No siellähän oli nälkäisiä kaloja paikalla ja päästiin nostelemaan ahvenia veneeseen hyvällä tahdilla. Parvi oli sekaparvi, sillä ahventen seasta nousi myös kuhia. Otettiin huvin vuoksi laskuri käyttöön, jotta nähtäisiin päivän päätteeksi kuinka moni kala on siimoja kiristellyt.

Alkuun minun saamieni ahventen koko oli pienehköä, mutta kun vaihdoin Juhan suositteleman Lucky Johnin Makora jigin, minunkin ahvenilla alkoi keskikoko kasvaa. Päivän isoin ahven oli 35cm ja otettiin ruokakaloiksi muutama 30-35 senttinen ahven.

Lucky John Makora oli päivän tehokkain jigi, sillä tuli varmaan 80% päivän kaloista ja v-pyrstöstä huolimatta se toimi myös heittojigauksessa loistavasti

Kala söi hurjana koko iltapäivän ja vaihdoimme aina paikkaa, kun edellinen hiljeni. Kuuteen mennessä laskuriin oli tullut sata kalaa ja oltiin tosi iloisia. Ihan hurja syönti ja kyllä siinä touhussa alkoi itsellekin jo nälkä tulla, joten hurautettiin lähisaareen makkaran paistoon. Kiitos vielä Lasselle valmiista tulista ;)

Purtosaari

Pienen tauon jälkeen tarkoitus oli vielä kalastaa jonkun aikaa, mutta ahvenet olivat tehneet katoamistempun. Joka paikassa näkyi vain kuhia ja niitä emme jaksaneet jigailla. Nukkumattikin koputteli unihiekkapussinsa kanssa olkapäähän, joten järkevintä oli lähteä satamaa kohti. Sunnuntaina voisi käydä vielä pikapiston Kallavedellä…

Sunnuntai koitti ja koska meillä ei ollut mahdollisuutta kalastaa kuin muutama tunti, päätimme laskea veneen Pirttilahdesta ja käydä lähialueilla kiertämässä. Odotukset eivät olleet korkealla, sillä yleensä Kallavesikeikat ovat päättyneet aika pieniin saaliisiin. Veneessä huomasimme unohtaneemme myös kylmälaukun kotiin, joten ehkä sekin kertoo Kallaveden haasteellisuudesta jotain. Varmaan alitajunta sanoi, että mitäpä sitä turhaan kylmälaukkua kuljettelemaan ?

Sää oli hieno ja lämpöisempi kuin lauantaina. Toppatakki ja toppahousut saivat jäädä kotiin ja tyynen kelin ansiosta päästiin nautiskelemaan lämmöstä ☺

Ihana ilma

Kalastettiin uusia paikkoja pari tuntia ja saatiin muutamia kuhia ja ahvenia. Kalaa oli kuitenkin niissä paikoissa aika vähän, joten joku ratkaisu piti keksiä, että pikapiston ehti hyödyntämään kunnolla.

Huomasin yhden tutun paikan vähän kauempana ja minulle tuli heti mieleen parin viikon takainen paikka Juurusvedellä, jossa syvän keskellä oli täynnä kalaa oleva patti. Meidän piti alunperin lähteä päinvastaiseen suuntaan, mutta halusin käydä pikaisesti tarkastamassa sen tutun paikan, sillä siihen ei ollut pitkä ajomatka.

Aluksi paikka vaikutti tyhjältä, mutta kun siirryin etsimään kalaa vähän syvemmästä, silmät loksahtivat auki. Kalaa alkoi piirtymään luotaimen näytölle ihan hirveästi ja mietin, että voisiko tämä olla ahventa. Juuruksen reissu tuli taas mieleen ja jos nämä kaikki kalanäytöt ovat ahvenia, meillä menee tässä loppupäivä.

Sanoin Juhallekin, että nyt on semmoinen juttu, että en löytänyt pelkästään yhtä ahvenparvea, vaan löysin jättimäisen ahvenmaton. En ole koskaan nähnyt missään vastaavaa. Yleensä kalaparvi piirtyy luotaimen näytölle ja kun ajat eteenpäin, parvi katoaa ruudulta pikkuhiljaa pois.

Tämä parvi ei kadonnut. Se vaan jatkui ja jatkui ja jatkui. Pistin karttaan merkkejä joka puolelle, jossa olisi hyvä taivasankkuripaikka enkä osannut päättää, että mihin menisimme ensimmäisenä. Harmi, kun alla oleva kuva luotaimen näytöstä on heijastumisesta johtuen huono, mutta siinä näkyy, kun penkka lähti laskeutumaan, niin kalaa oli ihan hirveästi. Ja tuollaista oli joka puolella.

Eihän ne jättiläisiä olleet, mutta niitä oli paljon

Maltoin viimein pysäyttää veneen, vaikka aluetta olikin ihana ajella ympäriinsä, kun näki jotain niin outoa. Ensimmäinen ankkuripaikka ja molemmilla kiristyi siimat heti. Ja siitä se sitten jatkui samanlaisena yli neljä tuntia.

Se tunne, kun on kala kiinni joka heitolla :)

Vaihdoimme aina välillä hieman taivasankkuripaikkaa ja koska kalaa oli kaikkialla penkassa 8-10 metrin syvyydessä, aluetta riitti kalastaa. Joka heitolla oli kala kiinni ja vertsulla sai veneen alta ahvenia jatkuvasti.

Kalastamista sormet rakoilla, Crazy Fishin Polaris jigi oli yksi ahventen herkuista eilen

Mikäpä siinä vertsutellessa

Peter Lahden 7cm Core Shad oli myös tosi kovaa valuuttaa eilen

Juha halusi kokeilla kuinka monta kalaa hän saa putkeen heittämällä ja kun takana oli 30 heittoa ja 30 kalaa, hän nauroi, että en minä jaksa enää heitellä.

30. heitto ja 30. kala!

Heitellessä kalat ottivat jigiin heti pudotuksesta ja kuten Juuruksellakin pari viikkoa sitten, kalaa oli joka ilmansuunnassa.

Tuplatärppien ennätyspäivä

Rantamäen Manu on tehnyt UL-vehkeille sopivia pieniä lippoja

Nimesin Manun lipat hurjapäiksi, sillä ne uivat niin hurjana ja keräävät myös kalaa hurjana

Päivä oli niin uskomaton, ei tuollaista tapahdu Kallavedellä. Ei ainakaan meille. Ihmettelen ilmiötä, että onko Kallavedessä oikeasti noin isoja ahvenparvia, joissa on miljardi kalaa vai oliko tämä joku outo sattuma, että patille oli kerääntynyt useita parvia. Jos tuo oli normaalia, niin emme näköjään koskaan ole malttaneet etsiä tarpeeksi hyvää kalapaikkaa, vaan kokeilleet kalastaa kymmenen ahvenen parvia.

Ahvenet olivat kuteneet ja näyttivät tosi hoikille

Kala lopetti syömisen puoli seitsemän jälkeen. Toisin sanoen silloin tuli ensimmäinen tyhjä ja tärpitön heitto, joten kala selkeästi passivoitui. Kyllähän siitä olisi kalaa vielä saanut, vaikka ihan joka heitolla ei enää napsunutkaan, mutta meidän piti lähteä satamaa kohti. Myös vettä alkoi ripeksimään silloin ja ihan kuin sateen alkamisella olisi ollut jotain tekemistä syönnin loppumisen kanssa.

Sunnuntain saldo

Olen joskus ehkä kironnut vaikeaa Kallavettä, mutta nyt on vedettävä sanoja takaisin. Kyllä täällä Savossa on paljon vaikeampiakin järviä, kuten, kröhöm, vaikka Virmasvesi ?

Kallavesi yllätti meidät täysin ja näytti, että kalaa kyllä on, mutta se täytyy löytää. Minä olenkin taas aika iloinen, että tuo sadan metrin päässä oleva järvi on nimenomaan Kallavesi, eikä mikään muu. Haastetta ja tutkittavaa riittää, mutta kukapa haluaisi liian helponkaan järven kalapaikakseen. Silloin kalastuksesta menisi hohto jossain vaiheessa.

Vaikka eilen kalastus oli helppoa, niin kyllä niitä tyhjiä tunteja ja päiviä on tullut niin paljon, että jo ihan todennäköisyyslaskelmien mukaankin joskus sen jättipotin on osuttava kohdalle. Jos miljoona kertaa käyt kalassa ja kerran sattuu Ahti olemaan oikein höveli, niin ei voi sanoa, että kalastus olisi aina helppoa.

En usko, että koskaan saadaan noita laskurin lukemia rikki eikä tarvitse saadakaan. Ostin laskurin viime kesänä ja silloin parhaimmat päiväsaldot olivat muistaakseni jotain 40-50. Joko tämä vuosi on parempi kalavuosi tai sitten taivasankkuri vaan on niin paljon parempi kuin tavan ankkuri.

Viikonloppu oli aivan mahtava ja oli kerrankin mukava kalastaa täysillä. Minulla on vieläkin kädet ja sormet kipeänä, kun eihän tällainen tottumaton tyhjänpyytäjä tuollaisiin ilotulituksiin yleensä pääse. Oli todella hienoa kokea unohtumaton “kerran elämässä”-hetki, sillä en usko, että tuollaista syöntiä enää kohdalle osuu.

Meille ei ole mikään pakkomielle naksutella kaloja laskuriin, mutta kun kerran tilaisuus nyt osui kohdalle, niin olihan se mukava katsoa ja kokeilla, että minkälaisiin lukemiin muutamassa tunnissa on mahdollista päästä, kun järvi kerrankin oli yhteistyöhaluinen. Oletteko te koskaan osuneet noin hurjaan syöntiin?

Viikko sitten käytiin Virmasvedellä ja sain sen jälkeen viestin, että olenko kuullut IHN-viruksesta. Kyllähän minä siitä olin kuullut ja luulin, että asia koskee vain kirjolohia. Minulle oli yllätys, että virusta voisi esiintyä myös esimerkiksi Virmasvedessä ja siellä kalastettaessa kalastusvälineet pitäisi Eviran ohjeistuksen mukaan käsitellä (esim. desinfioida), mikäli niillä kalastaa jollain toisella järvellä.

Ihan uutta informaatiota minulle ja näköjään täytyy olla Nilakan ja Virmasveden alueilla kalastaessa tarkkana ja noudattaa ohjeistusta. Eipä ole kyseinen asia tullut mieleen myöskään talvella, kun Virmaksella on käyty tasureita uittamassa. Olisi mielenkiintoista kuulla, että kuinka suuri riski viruksen leviämisessä ylipäätään on. Mehän emme oikeastaan saaneet edes kaloja Virmakselta viimeksi, mutta virus saattaisi silti siirtyä toiseen järveen vieheiden mukana?

Eviran sivuilla on lisäinfoa ja ohjeistusta IHN-viruksesta. Kannattaa lukea varsinkin jos kalastelee kyseisillä alueilla.

Kuva lainattu: www.evira.fi

Tietoa IHN-viruksesta:
https://www.evira.fi/elaimet/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/kalat-ja-ravut/ihn/tarttuva-lohikalojen-ihn-virus-suomessa/

Eviran ohjeistus kalastajille:
https://www.evira.fi/elaimet/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/kalat-ja-ravut/ihn/ohjeita-kalastajille/

Ollaan monena kesänä oltu kalassa yön yli ja viime lauantaina sattui sopiva sauma toteuttaa tällekin kesää yökalastusreissu. Keli oli lämmin ja kuiva, vaikka tuuli olikin aika kova. Kalareissu suuntautui Karttulaan Virmasvedelle ja yö kului puoliksi siellä. Ja miksi vain puoliksi, sen te kuulette myöhemmin.

Olemme käyneet Virmasvedellä pilkillä usein, sillä ahvenen kalastaja saattaa saada sieltä jättipotin pilkkimällä. Virmasvedestä on noussut tosi isoja ahvenia, mutta ei tietenkään meille ? Joka tapauksessa Virmasvesi on erittäin potentiaalinen ison ahvenen järvi ja joskus kun tähdet ovat oikeassa asennossa (ja kalapaikat tiedossa!), kalareissun päätteeksi oman ennätysahvenen koko saattaa olla uusissa lukemissa.

Järvi on todella haastava, ei missään nimessä helppo. Tyhjä päivä Virmaksella on ainakin meidän tilastoissa enemmän sääntö kuin poikkeus. Järvi on ihmeellinen, sillä toisinaan tuntuu, että siellä ei ole kalan kalaa. Kallavedestä sentään saat aika suurella todennäköisyydellä kaloja, jos et ole ronkeli lajin tai koon suhteen, mutta Virmaksella tyhjästä on paha nyhjästä.

Ehkä pystyitte jo rivien välistä lukemaan, että ei mennyt niin kuin Strömsössä. Juhahan kyseli ja ehdotteli jo viiime kesänä, että mentäisiinkö käymään Virmasvedellä. Pilkkikokemusten perusteella en innostunut ajatuksesta ja sain aina jotenkin väistettyä asian ehdottamalla jotain muuta järveä. Nyt sitten kuitenkin lämpenin ajatukselle ja lauantaina auton keula suuntasi kohti Karttulaa.

Alutroll lähdössä reippaana uusiin koitoksiin

Pakkasimme reissuun paljon ruokaa mukaan ja otin myös peiton ja pienen patjan veneeseen. Aamuyöllä pienet tirsat voisivat olla poikaa… Suomi on rutikuiva, joten täällä on ollut metsäpalovaroitukset voimassa viikkoja. Edes tulentekopaikkoja ei voi käyttää, joten nuotiolla käristetty makkara piti unohtaa ja tyytyä muihin eväisiin. Toisaalta ei se miljoonapäinen itikkayhteisö metsän siimeksessä kovin paljon edes houkutellut, joten eiköhän yö kulu leppoisasti ja mukavasti aalloillakin..

Karttulan satamassa oli hyvä veneluiska

Lähdimme Karttulan satamasta iltapäivällä ja aloitimme kalojen etsimisen Pienen-Virmaksen puolelta. Parin kolmen tunnin etsimisen tuloksena oli vain yksi pieni hauki, joten lähdimme kohti isoa kaivoa Virmasvettä.

Kadottiko joku veneensä Pienelle-Virmakselle?

Jonkun puattinen järven pohjassa

Virmasveden selkä on lähes saareton, joten tuulisella kelillä siellä ei ole kovin paljon suojaisia paikkoja kalastaa. Lauantaina tuuli oli kuusi metriä sekunnissa ja puuskissa vielä enemmän, ja se teki selälle sen verran kovan aallokon, että meidän täytyi kalastaa mannerten lähettyvillä. Kiertelimme samoja paikkoja, missä olemme pilkkineet (tyhjää) talvella ja eihän se kovin paljon yllättänyt, että paikat olivat typötyhjiä nytkin.

Saareton selkä

Juha sai drop shottaamalla muutaman ahvenen

Ilta tuntui tosi pitkältä ja kävin keulassa pötköttelemässä peiton alla aina välillä. Etsimme kalaa matalasta ja syvästä, ja luulen, että ahvenet olivat kaivautuneet maan sisään, sillä niitä ei näkynyt missään. Minun saldoksi Virmakselta jäi yksi alamittakuha. Olin hieman pettynyt, että en saanut yhtään ahventa, mutta toisaalta, vaikka reissu oli kalojen suhteen heikko, ilta ja yö olivat silti mukavia.

Tämä oli niin ihana paikka kupsottaa =)

Rakastan valoisia kesäöitä ja oli mahtavaa katsoa auringonlaskua keulassa peiton alta. Harvoin sanon lähes kalattomasta reissusta, että se oli huippukokemus, mutta lauantai oli ihan mahtipäivä ja tunnelma veneessä hyvä, vaikka ahvenet pysyivät piiloissaan. Tottakai kalattomuus myös hieman turhautti ja kun silmät ristissä tuijotti samaa tyhjää luotainnäkymää tuntikausia, olisi halunnut jotain actionia hommaan.

Jos vaihtoehtoina olivat tyhjän luotaimen tuijotus ja lämmin peti veneen keulassa, ei ollut vaikea valita aitoa “vesisänkyä” =)

Minä torkuin keulassa ja raotin silmiäni puolen yön jälkeen, jolloin oltiinkin tultu takaisin Karttulan satamaan. Juha sanoi, että nyt nostetaan vene ja vaihdetaan järveä. Yökalastus ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, sillä ei ollut mitään mitä kalastaa.

Takaisin satamassa kello 01.00

Lähdettiin veneinemme kohti Kuopiota ja löysimme itsemme tutusta ja turvallisesta Pirttilahdesta ? Olisihan se mukava saada edes jotain siiman päähän, joten autossa syödyn hyvin varhaisen aamupalan jälkeen (kello 3.00) lähdimme kohti Hirviselkää.

Pirttilahden satama aamulla kolmelta, aurinko nousi puoli neljältä

Elimistö oli hämillään, kun sitä väsytti, mutta ulkona oli täysin valoisaa. Ei tuntunut yhtään yöltä, ja jännää, että neljältä myös kalat olivat hereillä ja työn touhussa eli syömässä kuoreaamiaista. En muista olenko koskaan saanut ahvenia neljältä aamulla, mutta eilen sain. Eihän ne isoja olleet, mutta Virmasveden jälkeen meille kelpasi mikä vaan.

Aamun ensimmäinen ahven tuli klo 4.11

Löysimme pientä kalaa sieltä täältä ja sain useita kuhiakin, mutta kuhien koko oli maksimissaan 41cm. Lopulta palasimme kotiin tyhjän kylmälaukun kanssa, mutta eihän se kylmälaukun täyttäminen tosiaankaan ollut pääpointti meidän retkessä. Tärkeintä oli saada olla luonnon helmassa ja nauttia kesäyöstä.

Kallavedessä riittää alamittakuhia, niitä oli joka puolella!

Löysimme pienen saaren, jossa oli tosi hienoja jääkauden merkkejä kallion pinnassa

Keulasähkömoottori oli taas suurena apuna ja helpotti kalastusta, vaikka nyt nähtiin, että ei mitkään välineet tai elektroniikka takaa kaloja. Se on Ahdista kiinni, että kiristyykö siima vai ei. No okei, kai sitä voi joskus myös katsoa peiliin eikä aina pistää kaikkea Ahti-raukan syyksi ?

Keli oli lähes koko ajan tuulinen ja kalastimme yhteensä 20 tuntia, mutta silti Motorguidessa paloi reissun päätteeksi vielä vihreä akun valo, eli kalareissu olisi voinut kestää pidempäänkin keuliksen puolesta.

Eilen päivällä oli hetken aikaa näin tyyntä

Kesäyö vesillä oli aivan huippukokemus, vaikka ne onnen tähdet eivät olleetkaan tällä kertaa oikeassa asennossa. Itse asiassa emme nähneet koko tähtiä, sillä taivas oli niin valoisa läpi yön ? Luulen, että Juha ei ihan heti uudestaan ehdota kalapaikaksi Virmasvettä, vaan suuntaamme jonnekin varmempaan paikkaan ?

Kalastaessa ei aina tule saalista, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö reissusta voisi silti nauttia. Nämä kokemukset ovat parhaita ❤

Uusimmassa Vapaa-ajan kalastaja lehdessä on haastattelu minusta, lukekaahan juttu mikäli jostain saatte lehden käsiinne =)

Luulin joskus viime kesänä, että maailmankirjat olivat sekaisin, kun löysin paljon nälkäisiä kaloja. Nyt jälkikäteen ajateltuna eivät ne silloin sekaisin olleet, vaan melko järjestyksessä, sillä vasta viime lauantaina ne olivat sekaisin. Ja minä olen nyt sekaisin myös, sillä pääsin kokemaan unelmien ahvenensyönnin. Olen vieläkin ihan täpinöissäni, kun ajattelenkaan sitä päivää ?

Me laitettiin viikko sitten veneeseen Motorguiden keulasähkömoottori. ”Uhosin” leikilläni, että keuliksen kanssa alkaa ahvenia tulemaan eivätkä kalat pääse minua enää karkuun. En olisi ikinä uskonut, että ensimmäinen kalareissu keulasähkömoottorin kanssa täyttää kaikki odotukset ja haaveet, tai eihän tuollaisesta kalareissusta osannut edes unelmoida. Ihmettelen vieläkin, että miten järven kaikki ahvenet olivat kokoontuneet yhteen paikkaan?

Xi3 keulamiehenä

Lauantaina keli oli tosi tuulinen. Normaalisti 5-7 metrin tuulella ja kymmenen metrin puuskatuulella emme todellakaan ole voineet lähteä selkävesille kalastamaan. Yleensä kun keli on ollut tuulinen, olen katsonut tuulen suunnan ja valinnut kalapaikan kartalta siten, että olemme voineet kalastaa mantereen suojassa. Ankkuri ei edes pidä venettä savipohjassa kiinni noin kovassa tuulessa ja aallokossa.

Nyt meidän ei tarvinnut valita kalapaikkaa tuulen perusteella ja päätimme lähteä Juurusvedelle. Laskimme veneen Jännevirran sillan kupeesta ja aloitimme kalojen etsimisen heti Jännevirralta. Kalaa ei oikein näkynyt kuin yksittäisiä siellä täällä, mutta hölmöinä jäimme yrittämään niitä. Voi kun olisimme jo silloin tienneet, että parempaakin olisi ollut tarjolla…

Kalastimme huonoja paikkoja monta tuntia ja harmittaa jälkeen päin, että tuhlasimme aikaa passiivisiin kaloihin. Minulla oli mielessä yksi talvinen pilkkipaikka, josta saimme hyvän kokoisia ahvenia tasureilla viime talvena.

Päätin ajaa siihen ja kyllä ”lampun” olisi pitänyt syttyä jo siinä vaiheessa, kun tiirat syöksähtelivät pää edellä veteen. Ei se kuitenkaan syttynyt vasta kuin sitten, kun luotain alkoi piirtämään hirvittäviä kalamassoja joka puolelle.

Tiirat ruokailemassa

Kalastuksen aloittaminen oli niin helppoa ja nopeaa, kun ei tarvinnut miljoonaa kertaa ajaa ympyrää ja pakittaa ja etsiä tuuleen nähden oikeaa kohtaa ankkurille. Tarvitsi vain ottaa kaukosäädin käteen ja painaa ankkurin kuvaa. Ja siinä pysyttiin prikulleen hotspotin päällä!

Tuuli ja aallokko olivat tosi kovat, mutta MG ei siitä välittänyt. Keulis piti meidät ihan uskomattoman tarkasti samassa pisteessä parven päällä, toisin kuin tavan ankkuri, jolloin vene seilaa edestakaisin ja parvi häviää alta aina välillä pois. Nyt ahvenparvi näkyi koko ajan luotaimen näytöllä.

Olipas kiva nostella tällaisia kölliköitä

Saavuttiin sille talviselle kalapaikalle puoli kahdeksan maissa ja kalaa alkoi nousemaan heti. Kalojen keskikoko illan aikana oli filekokoa ja koska kaloja tuli koko ajan, suurin osa sai vapautensa takaisin.

Kylläpä hymyilyttää

Parvet olivat suurimmaksi osaksi ahventa, mutta sain useita kuhiakin parvien seasta. Alue oli laaja, keskellä selkää ja syvän veden ympäröimä. Oikeastaan patin kaikilla reunoilla oli kalaa ja ehkä kuore oli pakkautunut patille ja sen mukana petokalamassat, sillä myös tiirat söivät pikkukalaa pinnasta monen tunnin ajan.

Kuhaakin löytyi

Mitä myöhemmäksi ilta meni, sitä hurjemmin kala alkoi syömään. Viimeiset pari tuntia kalaa tuli oikeastaan joka heitolla, ellei ahven sitten irronnut tärpin jälkeen. Ihan uskomaton fiilis, kun heität veneestä pohjoiseen tai etelään, itään tai länteen ja voit kokeilla myös väli-ilmansuunnat, niin silti joka paikassa on ahven suu auki odottamassa jigiä.

Osa kaloista pääsi bracketiin odottamaan

Oltiin tosi hämmästyneitä siitä syönnistä ja kyllähän me on usein osuttu syövän ahvenparven kohdalle, mutta ei ikinä noin pitkäksi ajaksi. Parvi ei hävinnyt mihinkään, sillä kalaa oli joka puolella veneen ympärillä ja parvi oli ihan hirvittävän iso. Kokeilin eri jigejä ja suurin osa kaloista tuli Savage Gearin kahdeksan senttisellä Bleak Real Taililla. Erikoista, että pystypyrstöinen jigi toimi niin hyvin heittokalastuksessa, mutta ehkä myös kovalla aallokolla ja kevyellä jigipäällä oli asian kanssa jotain tekemistä, sillä jigi leijaili todella houkuttelevasti.

Tarjoiltiin kaloille paljon erilaisia jigejä, mutta 8cm Real Tail oli ahventen mieleen lauantaina

Kalat tosiaan purivat jigiä kilpaa, kun meillä meni illan aikana koko paketti jigejä

Kaloilla oli suussa kuoretta ja se näytti aivan samalta kuin Real Tail jigi

Meitä harmitti, kun emme tajunneet ottaa kalalaskuria menoon mukaan. Oli se kyllä niin hektistä hommaa, että ehkä olisin unohtanut napsutella puolet kaloista laskuriin. Me ei olla koskaan saatu noin paljon kaloja yhdellä kalareissulla, eikä kyllä monellakaan ?

Syötiin itsekin välillä, kätevä tämä Alutrollin sipsiteline =D

Uskomattominta asiassa on se, että yöllä puoli kahdentoista jälkeen kala söi ihan yhtä hurjana kuin valoisan aikaankin. Meidän oli kuitenkin pakko alkaa tekemään lähtöä, sillä oli aika pimeää ja meillä oli vielä veneen nosto trailerille edessä. Jännevirran luiska on ison mutkaisen mäen juurella ja siinä trailerointi on helpompaa päivän valossa ?

Illan suurin ahven tuli klo 23

Silloin puoli kahdentoista aikaan ajattelin, että sitten kun siiman päässä ei ole enää tapahtumia, voimme lähteä. No joka ikisellä heitolla tuli fileahven, vaikka kello lähenteli puolta yötä. En olisi halunnut lähteä ja en ole koskaan jättänyt noin aktiivista ahvenparvea taakseni, mutta lauantaina sen tein. Joka tapauksessa veneessä oli käynyt tosi suuri määrä kaloja ja lähes piti nipistellä itseään, että onko tämä totta…

Aurinko laski, mutta kalat eivät menneet nukkumaan

Kalapaikka oli sellainen, että meidän vanhalla ankkurilla siihen ei olisi ollut mitään asiaa. Keulasähkömoottori hoiti asian kuitenkin loistavasti ja ehkä saimme liiankin ruusuisen kuvan kalantulosta. Ei keulis tuollaisia saaliita joka kerta takaa, mutta mahdollisuudet niihin aina on. Ihan huippukeksintö tuo taivasankkuri!

Keliolosuhteet olivat aika kovat (kuvakaappaus: ilmatieteenlaitos.fi)

Otimme mukaan kohtuullisen määrän ruokakaloja, sillä emme enää halua pakastaa kaloja. Siksi mukaan lähti vain sen verran kalaa, minkä ehdimme parissa päivässä syömään: pari 47cm kuhaa ja 8kpl 30-37cm ahvenia.

Ahvenet olivat kuteneet lukuunottamatta yhtä huonomuistista, joka oli sen tainnut unohtaa..

Selällä tuuli yölläkin

Mentiin kotiin ja käytettiin silmiä hetken aikaa kiinni. Aamulla heräsin ja kysyin Juhalta, että näitkö sinäkin sitä ihanaa unta, että oltiin kalassa ja käytettiin kaikki Juuruksen ahvenet veneessä? Kyllä kuulemma näki ☺

Vaikka lauantai oli elämäni paras kalareissu, ei kalastaja saa koskaan tarpeekseen kireiden siimojen tunteesta. Siksi halusimme lähteä tsekkaamaan saman paikan vielä uudestaan. Yöllä kalapaikalle jäi vielä niin paljon kalaa, että olisi ihme, jos kaikki kalat olisivat sieltä hävinneet.

Saavuimme kalapaikalle iltapäivällä ja ensimmäinen missio oli ”tiirailla tiiroja”. No niitähän syöksähteli edelleen veteen ja minun innostus nousi kattoon. Hommako jatkuu siitä mihin yöllä jäi?

Luotain alkoi piirtämään taas kaloja joka puolelle, mutta pieni ‘mutta’ asiassa oli: ahventen koko oli kutistunut! Isot raitapaidat joko lekottelivat pohjassa mahat täynnä tai sitten ne olivat lähteneet kokonaan pois patilta. Emme kuitenkaan saaneet kuin pari n. 350g ahventa ja loput olivat 50-200g kokoisia. Ahven ei myöskään syönyt läheskään yhtä hanakasti kuin edellisenä iltana, vaikka tarjottiin niille vaikka minkälaisia jigejä. Mittakuhia löytyi useampia, mutta meillä ei ollut enää tarvetta kalafileille, joten vapautimme kaikki kalat.

Kyllä siellä kalaa oli, mutta pientä

Eilen otettiin laskurikin käyttöön, kun luultiin pääsevämme samaan hurjaan syöntiin, mutta kalantulo oli tosi heikkoa edelliseen iltaan verrattuna, yhteensä saimme 41 kalaa. Edellisen illan paras syöntipiikki oli klo 21-24, mutta eilen jouduimme lähtemään kotiin jo kahdeksalta. Kerroin kalapaikasta kaverille ja hän meni kokeilemaan paikan eilen illalla. No kalahan oli sitten yötä kohti aktivoitunut taas syömään ja myös kaveri sai hyvät filekalat ☺

Aivan mahtava viikonloppu, sattuikohan kesän paras syönti lauantaille vai voiko luvassa olla vielä jotain hurjempaa? Se me nähdään tulevina kuukausina ☺

Tämä työjuhta ei ollut moksiskaan kovasta ja tuulisesta kelistä =)