Ihan huikea viikonloppu takana, sillä lempikalani ahven oli aktivoitunut ja hyvin nälkäinen =) Löydettiin kahdelta eri järveltä syövää ahventa, vaikka vielä viikko sitten tilanne näytti epätoivoiselta. Tiesin kuitenkin, että syksyinen ahvenen jigauksen kulta-aika oli tulossa ja tuloksista päätellen taidamme elää sitä kulta-aikaa juuri nyt ☺️

Tänä kesänä vesisateet ovat osanneet kiertää viikonloput melko hyvin ja ei taida olla kuin kaksi reissua koko kesän aikana, kun olemme jääneet sateen alle. Eli hyvin harvinaislaatuinen kesä siinä suhteessa! Ja erikoista oli myös se, että kertaakaan koko kesän aikana en tarvinnut kalareissulla pilkkihaalaria, kun taas edellisenä kesänä jouduin kalastamaan useinkin pilkkihaalari päällä.

Lauantaiaamu oli sateinen ja koska sadealue oli menossa ohi puoleen päivään mennessä, päätettiin siirtää kalaan lähtöä hieman. Hirviselällä on joitain mansikkapaikkoja, jotka kiinnostivat muutaman viikon tauon jälkeen, joten heti sateen loputtua Alutroll kaasutti kohti Hirviselkää.

Eipä aikaakaan, kun suu kääntyi hymyyn. Niin hirveästi ahvenia, että en taas muista olenko milloin viimeksi nähnyt sellaisia ahvenmattoja, vai olenko koskaan. Kalaa vaan riitti ja riitti, kun veneellä luotasi paikkoja. Tai oikeastaan me oltiin vain yhdellä kalapaikalla, koska heti ensimmäinen “patti” alkoi piirtämään niin hirveästi aktiivista kalaa. Meidän ei tarvinnut vaihtaa paikkaa koko päivänä ja koko sen viisi tuntia, mitä me kalapaikalla oltiin, ahven söi.

Ahvenmatto

Tuplatärppejä tuplatärppien perään

Kalapaikka oli iso ja selkeästi siinä oli ahvenilla ja kuhilla omat puolensa. Käytiin välillä siellä kuhien puolella ja myös kuhat olivat hyvällä purulla. Saatiin useita mittakaloja isoimpien ollessa 53cm ja tuntui ihan uskomattomalta, että viikko sitten tilanne oli se, että emme löytäneet kuin alamittakaloja. Lauantaina vapautimme kaikki kuhat, sillä haaveena oli ahvenkeitto ?

“Ahvenpuolella” kalaa tuli oikeastaan joka heitolla, mutta parin kolmen tunnin jälkeen kalat eivät olleet enää ihan niin ahneita. Jännä ilmiö, että alkuun jigit olivat jigipäätä myöten ahventen suussa ja piti pihtien kanssa irroittaa koukut, mutta iltaa kohti jigit eivät olleet enää niin syvällä.

Enää ei jigi uponnut ihan kitusiin asti, tässä vaiheessa syönti oli kestänyt reilut kaksi tuntia

Koskaan aiemmin en ole noin selkeästi huomannut syönnin hiipumista. Voihan se olla, että asia ei loppujen lopuksi edes liity syönnin hiljenemiseen, mutta joka tapauksessa mitä lähemmäs iltaa kohti mentiin, sitä vähemmän jigi enää oli kalan suussa.

Myös ahvenen vertikaalijgaus oli tehokasta ja siinä toimi sama jigi, kuin heitellessäkin

Lauantaina parhaiten toimi Lunker Cityn 7cm Swimfish värissä Arkansas Shiner, joka on kyllä ihan ykkösväri Kallavedelle. Se on toiminut joka kesä. Yksi ahven sylkäisi suustaan kuoreen ja koko täsmäsi Lunkerin jigiin ☺️

Uusi jigi ei kauan ahventen ja kuhien käsittelyssä kestänyt, kun se oli jo järsitty pilalle

Meillä oli eväänä banaaneja ja jos banaanit muka vaikuttavat kalan syöntiin heikentävästi, niin mietin vaan, että minkähänlainen saalis olisi ollut ilman banaaneja?

Tästä lähtien aina evääksi banaaneja =)

Otettiin vaan isoimmat ahvenet mukaan

Päivä oli ihan huippu ja olin tosi iloinen, että löydettiin ruokakalat. Ahvenilla oli mahassa kuoretta ja selkeästi niillä oli/on syöntipiikki päällä. Yhden ahvenen mahasta löytyi seitsemän kuoretta!

Kotia kohti

Sunnuntaiaamuna kalapaikka oli vähän auki ja pähkäiltiin Unnukan ja Suvasveden välillä, mutta koska lauantaina saatiin niin hyvät ruokakalat ja Unnukalta taas emme ole koskaan löytäneet puolta kiloa suurempia ahvenia, päätettiin lähteä kalaan Suvakselle ”kaikki tai ei mitään”-teemalla. Suvasvesi voisi antaa jopa ennätysahvenen palasten loksahtaessa kohdilleen, vaikka tähän asti se onkin aina antanut meille sen ”ei mitään”.

Pakattiin banaanit eväslaukkuun ja lähdettiin matkaan ? Jos ne keltaiset pötkylät toivat hyvää onnea lauantaina, ehkä ne yllättävät meidät myös sunnuntaina.

Enonniemen kalasatama on kapean hiekkatien päässä

Oltiin rannassa puoli yhdeksältä ja onneksi keli oli pilvinen, sillä Suvas on niin kirkasvetinen. Siellä ahven on aina melko syvässä, (jos verrataan esimerkiksi Kallaveteen), ja aurinkoisella kelillä kala painuu entistä syvempään. No nyt tuo edellinen lause kuulosti siltä, että olisin muka joskus saanut Suvakselta enemmänkin kaloja. En ole. Olen siis vain kuullut huhuja, että kalat ovat siellä melko syvässä =) Mutta järveä voisi verrata Puruveteen, sielläkin ahven viihtyy syvässä.

Huippu kalakeli

Sain blogin lukijalta paikkavinkin, että minne päin kannattaisi suunnata ison ahvenen perässä. Kalapaikka oli meille ihan uutta aluetta ja koskaan ennen emme olleet siellä käyneet. Kun olin etsinyt kalaa pari tuntia, sanoin Juhalle, että en tule tänne enää ikinä =D Kyllähän minä jo aamulla tiesin, että päivästä tulee vaikea, mutta silti halusin sinne pelaamaan upporikasta tai rutiköyhää.

Juha näki parin sadan metrin päässä lokkeja, jotka hakivat pinnasta pikkukalaa. Katsoin syvyyskäyriä ja lokkien alla oli vähintään 20 metriä vettä. Paikka kiinnosti ja ajoin lokkeja kohti hiljaa miettien, että lähdenkö katsomaan olisiko siellä ahven ajolla.

Ennen kuin ehdin tekemään päätöstä, huomasin, että luotaimen näyttöön alkoi piirtymään kaaria väliveteen. Mitähän nuo ovat, aika kirkkaita ja hyvännäköisiä ”banaaneja”. Äkkiä Motorguide alas ja napista taivasankkuri päälle. Kokeillaan mikä on homman nimi!

Ja se alkoi heti, ilotulitus nimittäin! Ihan hurjia tärppejä ja karkuutuksia ja onneksi myös ylös asti tulleita ahvenia. Tulin ihan hulluksi siinä hetkessä. Päivittelin vaan koko ajan, että voiko tämä olla totta! Ahvenet olivat niin hurjalla purulla, että ei olla koskaan ennen oltu sellaisessa tilanteessa ja sitä kalaa oli ihan järkyttävästi, pohjasta pintaan 11 metriä!

Meillä oli todella hyvät ja terävät Mr. Manun jigipäät käytössä, mutta silti tosi suuri osa kaloista irtosi heti tärpin jälkeen. Jotenkin kalat imaisivat jigin suuhunsa ja sylkäisivät välittömästi sen pois, ennen kuin itse edes ehti tuntea vavassa mitään. Tosi moni vastaisku tuli siksi myöhässä. Saatiin kaikki kalat vertsulla ja ei siinä tilanteessa malttanut jigiä heittääkään, kuin pari kertaa. Kalat olivat niin tarkasti juuri veneen alla, että ehkä siksi heittämällä ei tullutkaan mitään.

Tässä kuvassa oltiin juuri saavuttu paikalle, heti kun näyttöön alkoi piirtymään kalaa niin ne myös tärppivät jigiin (huomaa onnenbanaani pulpetilla =D)

Jippii, tämä hetki oli uskomaton!

Ja vaikka kalat olivat niin hurjina, niille ei kelvannut mikään muu kuin Savage Gearin Bleak Paddle Tail sekä Real Tail. Niissä toimi kaikki kolme kokoa eli 8cm, 10cm ja 13cm. Kokeilin esimerkiksi Lunkerin ”Kallavesiväriä” ja siitä 11 metrin matosta en saanut siihen jigiin hipaisuakaan, mikä on ihan todella outoa.

Monesti olen kovassa ahvenensyönnissä saanut useammatkin jigit toimimaan, mutta ehkä ahvenet näkivät Suvaksen kirkkaassa vedessä, että feikkikalaa ei kannata syödä. Savagen salakka meni niihin kuitenkin täydestä ☺️

Muita jigejä oli turha uitella, vain nämä Savaget toimivat

Olin niin onnellinen, kun kerrankin me löydettiin oikea ajoahvenparvi ja olin myös onnellinen keulasähkömoottorista, jonka ansiosta me päästiin kalojen päälle. En voi edes kuvitella naruankkurin kanssa säätämistä tuossa syvyydessä, ei vaan olisi onnistunut. Tuuli ja aallokkokin olivat suht kovat. Eli kun kala löytyi, siinä piti toimia heti ja ankkuroitua kalojen päälle, siten saatiin pidettyä parvi meidän alla.

Minulla päivän isoin ahven oli 36cm

Vaikka tilanne oli uskomattoman ihana, kuului Suvaksen selällä myös muutama kirosana. Juha karkuutti ison ahvenen ja hänen saama 38cm ahven ei ollut läheskään niin suuri, kuin karkuutettu kala. Ja minulta karkasi myös varmasti elämäni suurin ahven. En yleensä jossittele ja kalastus on sellaista, että karkuutuksia tulee, mutta sen harvan kerran kun sattuu tuollaisen parven päälle, niin olisihan se jättiahven voinut veneessä käväistä. Se ahven oli oikeasti iso.

Päivän isoin ahven oli Juhan saama 38cm

Ahvenet söivät ihan pinnasta asti muikkua ja veneen viereltä kuului läts, läts, läts, kun pikkukalat pomppivat pinnassa. Hurja syönti kesti puoli tuntia, jonka jälkeen tilanne rauhottui. Meillä oli kymmenkunta hyvää ahventa bracketissa ja kiittelin mielessäni Erkkiä paikkavinkistä.

Bracket toimii hyvin sumppuna

Ajoparvihan voi olla missä vain ja nyt kävi hyvä tuuri, että tuon kokoisella järvellä satuin ajamaan sen parven yli. Tilanne oli varmasti yksi meidän ahvenenkalastushistorian parhaista hetkistä. Löydettiin päivän aikana vielä toinenkin ahvenparvi, mutta se oli huomattavasti pienempi ja kalojen keskikokokin oli siinä paljon pienempää.

Isolla selällä pienehkötkin aallot keikuttivat venettä kovasti

Vaikka lopputulos oli tällä kertaa tosi onnistunut, niin silti päivä oli suurimmaksi osaksi hankala ja vaikea. Päivän aikana kala söi yhteensä vain tunnin, joten seitsemän tuntia etsin kalaa tyhjää luotainta tuijottaen. Suvasvesi on tosi haastava järvi, joka varmasti koettelee kalastajia usein. Joskus se kuitenkin saattaa vähän raottaa salaisuuksiaan ja silloin kannattaa olla pelipaikoilla.

Tyhjää.

Savage Gearin jigin toimivuudelle selvisi syy illalla kaloja peratessa. Ahvenien mahasta löytyi sekä hieman yli 10cm muikkua että vähän pienempää. Ahneimmallla ahvenella oli seitsemän muikkua mahassa, joten tästä voimme vetää johtopäätöksen, että Kallaveden ja Suvaksen ahvenet ovat yhtä nälkäisiä ja ahvenen mahalaukun tilavuus on seitsemän kalaa ?

Kiitos Suvasvesi <3

Viime blogikirjoituksessa taisin haaveilla ahvenpotista, kun pilkkireissuilla saaliit ovat tänä talvena olleet vain yksittäisiä ahvenia. Heti seuraavalla reissulla Ahti antoikin ihan hyvän määrän ruokakaloja, vaikka ei se vielä mikään 7 oikein tulos ollutkaan. Kyllä se kuitenkin mieltä lämmitti, kun kerrankin ahvenia tuli enemmän kuin yksi tai kaksi.

Reissu oli siitäkin ihmeellinen, että pilkimme Juhan kanssa samalla alueella ja jopa samoilla avannoilla, mutta vain minä sain päivän aikana kaloja. Juhalla päivä oli MP.

Rantamäen Manu on kehitellyt kevennettyjä tasapainoja sekä isommassa että pienemmässä koossa ja tällä kertaa pienempi malli oli kalojen mieleen. En osaa ollenkaan sanoa, että miksi juuri se yksi, helmiäisen sinistä sisältävä malli, toimi. Me saatiin Juhan kanssa täysin samanlaiset Mr. Manun tasurit testiin, mutta Juha unohti omansa kotiin. Siispä mukana oli vain yksi ottikone ja se löytyi minun siiman päästä.

Mr. Manun proto alkoi antamaan kalaa jo heti aamun ensimmäiseltä avannolta

Pienestä se on kiinni, jokin pieni yksityiskohta tasurin värissä tai uinnissa oli ratkaiseva tekijä. Vaikka pilkimme muutaman metrin välimatkalla toisistamme, minä sain näyttöön aktiivisia tasurille nousevia ahvenparvia useaan otteeseen, Juha ei nähnyt nousevia ahvenia kertaakaan päivän aikana. Kun aina tietäisi, että mikä on päivän väri, niin olisi se helppoa ottaa oikea tasuri rasiasta ja poimia ahvenparvista filekaloja yksi kerrallaan.

Isoimmat ahvenet olivat noin 400g

Itku pitkästä ilosta, hauki tuhosi ottikoneen :(

Suomessa oli pitkä korkean ilmanpaineenjakso ja en muista koskaan nähneeni koko Suomea viininpunaisena. Muutenkin viime aikoina on ollut erilaisia sääilmiöitä ja oli erikoista huomata, että kahden päivän sisään Utsjoki oli sekä Suomen lämpimin että kylmin paikkakunta. Onko tuollaista tilannetta edes ollut ennen? :) Olen aina ollut siinä käsityksessä, että korkealla, pitkään tasaisena jatkuneella, ilmanpaineella ei kala söisi hyvin. Väite tuli kuitenkin todistettua vääräksi.

Kyllä on paineet korkealla =) (Kuva lainattu saa-varoitukset.fi)

Suvasvesi. Se iso jättimäinen kattila, tai itseasiassa kaksi kattilaa, Kuopion kaakkoispuolella. Järvi on tosi mielenkiintoinen ja erikoinen. Sehän on kraatterijärvi, jonne on joskus tippunut kaksi meteoriittia. Järvi on kirkasvetinen ja tuo vähän mieleen Puruveden, ja uskon, että hyvänä päivänä sieltä voisi saada muikkutasurilla kunnon potin körmyahvenia.

Järvi on aina kiinnostanut minua, mutta se on niin haastava, että hyvin harvoin sieltä tämmöinen ummikko mitään saa. Siksi olen keskittynyt helpompiin järviin. Eräs aamu sain kuitenkin idean, että lähdetäänpäs käymään Suvaksella. Katsoin säätiedotteen ja koko päiväksi näytti pilvistä keliä. Kirkkaalla kelillä en Suvakselle lähtisikään, jos järvi on yhtä vaikea aurinkoisella säällä, kuin Puruvesi.

Lähdimme kohti Vehmersalmea ja mitä lähemmäs määränpäätä pääsimme, sitä vähemmän taivaalla oli pilviä. Myös Kuopiossa ollut lauha keli alkoi muuttua kylmempään suuntaan. Suunnitelma meni niin sanotusti mönkään, sillä Enonniemen kalasatamaan tullessa pilvipeite repeili jo uhkaavasti ja aurinko yritti tunkeutua esiin. Myös pakkaslukema oli jotain ihan muuta, mitä Pekka Pouta sen lupasi olevan, miinus yhdeksäntoista!

Piti olla -10C, mutta yllätys, nyt pilkitäänkin vähän vilpoisemmassa kelissä!

Aamulla rannassa toivoin vielä pilvien pysyttelevän meidän päällä

No, ei se auttanut kuin lähteä yrittämään. Toiveet eivät olleet enää korkealla, vaikka olin alunperin varautunut tuomaan kilokaupalla isoja ahvenia kotiin. Haaveilin kunnon ilotulituksista kaikuluotaimen näytöllä, mutta haaveiksi ne jäivät. Neljän tunnin kalastuksen jälkeen olimme edelleen ilman tärppejä.

Sumuinen maisema

Juhalla oli kuitenkin ollut yksi lähes sydämenpysäyttävä tilanne luotaimen näytöllä, kun kolme jättimäistä, siis oikeasti jättimäistä, kalaa oli lähtenyt nousemaan kohti tasuria. Ja neljä kilon ahventa elämänsä aikana saanut ihminen tietää miltä näyttää iso ahven kaikuluotaimen näytössä. Jokin oli kuitenkin kalojen tärppihaluun vaikuttanut ja pian kalat hävisivät näytöltä. Juha sanoi kymmenen minuuttia tilanteen jälkeenkin vielä tuntevansa sydämenlyönnit haalarin läpi, sen verran oli jänskättänyt se tapahtuma ?

Sumu alkoi hälvenemään ja päivä kirkastui entisestään

Kyllä se tapahtuma loi minullekin uskoa, että kunhan ajoahvenet löytyvät, niin sitten rytisee, sillä selkeästi kalat olivat syönnillään. Niin nopeasti parvi meni ohi ja liekö kalat nähneet sitten houkuttelevampia muikkuja lähistöllä ja lähteneetkin niiden perään.

Iltapäivän puolella luovutin tasureiden suhteen, sillä en ollut itse saanut näyttöön yhtään nousua. Kaveri oli kertonut edellisenä päivänä jallittaneensa ahvenia pikkujigillä, kun tasuri ei ollut kelvannut, joten päätin itsekin kokeilla pikku Sairaa.

Kaikki avannot olivat olleet tyhjiä siihen asti, mutta heti kun pistin jigin avantoon, kalaa ilmestyikin näyttöön. Vai niin, tuon kun olisi arvannut jo aamulla, niin voisi kalapussissa olla muutakin kuin ilmaa. Sain jigillä pari kalaa ja luulin jo syönnin alkaneen, mutta yhtäkkiä kaikki loppui. Päivän saldoksi jäi kolme ahventa.

Päivän isoimmat

Päivän aikana ehti valokuvailemaan ja miettimään asioita sillä aikaa, kun odotti kaloja näyttöön. Melkein alkoi pelottamaan istua jäällä, kun katsoi isolle selälle ja mietti kuinka joskus joku jättimäinen möhkäle on tullut taivaalta ja tippunut juuri siihen kohtaan tehden lähes 100 metriä syvän montun. Ihan uskomatonta. Ei olisi jäänyt edes märkää länttiä jäljelle, jos sen alle olisi jäänyt. Kyllä se on ollut iso tömähdys, kunhan ei historia toistaisi itseään seuraavalla Suvaksen reissulla ?

Päivä oli “tosi” pilvinen =)

Iltapäivällä alkoi pilviä kerääntymään taivaalle, mutta se ei vaikuttanut kalojen syöntiin

Kuin pumpulia :)

Suvasveden reissun jälkeisenä päivänä lähdimme käymään Juurusvedellä. Järvet ovat täysin erilaisia, sillä Suvasvesi on kirkas ja Juurusvesi taas tosi tumma. Eron vesien värissä huomasi hyvin, kun Suvasvedellä teki avannon, niin avannosta tullut vesi oli ihan läpinäkyvää, mutta Juuruksella avannosta tullut vesi näytti ihan likaisen keltaruskealle. Siksi on ilmiselvää, että eri järvillä toimii eri tasurit ja värillä on väliä.

Minulla oli ongissa edelleen kiinni Suvasvedellä käytössä olleet tasurit ja tiesin, että kaikki täytyy vaihtaa, kun Juuruksella toimii tummemmat ja luomummat värit. Minulla on yhdessä ongessa aina Kalapelen tasuri kiinni ja otin ongen käteen, että vaihdan siihen jonkun hillitymmän tasurin, kun siinä oli Suvaksella käytössä ollut uv-valkomahainen kameleonttihiletasuri.

Suvaksella uittelin tätä Nulikkaa, jossa on uv-valkoinen maha

Aurinko pilkahteli pilven raosta ja ajattelin, että kokeilenpa huvikseen uv-maalin tehoa, vaikka tasuri ei ollut yhtään ”Juuruksen värinen”. Eipä aikaakaan, kun pohjasta lähti määrätietoinen viiva ja tuli suoraan tasurille ja tärppäsi. No ohhoh, se oli varmaan vahinkokala, liekö ollut ahvenella näössä vikaa.

Päivän ensimmäinen ahven painoi reilut puoli kiloa

Sain toisenkin kalan kyseisellä tasurilla ja siitä tiesin alueella olevan kalaa. Ehkä jos vaihdan Juuruksen oman värin siiman päähän, niin syönti hurjistuu entisestään… Ei hurjistunut, vaan kaikki elämä hävisi näytöstä. Testailin eri tasureita, mutta näyttö pysyi tyhjänä. Ja välillä aina kokeilin uv-mahaista Nulikkaa ja jostain kumman syystä joka kerta kalaa ilmestyi alle.

Hämmästyttävä juttu, kyllä näiden värien kanssa saa olla aina ihmeissään. Oliko tällä kertaa ratkaiseva tekijä se uv? Päivän aikana sain jonkun verran ruokakaloja ja kaikki, lukuunottamatta yhtä, tulivat sillä uv-Nulikalla. Kyllä tästä lähtien täytyy taas muistaa ajatella laajemmin näitä vieheasioita eikä aina mennä sen mukaan, minkä olettaa toimivan, vaan testailla että mikä oikeasti toimii. Kyllä ahvenet osaavat yllättää aika useinkin ”kokeneen” tasuripilkkijän.

Meidän perheessä asuu Hannu Hanhi ja monet hyvät kalat ”Hannu” on saanut minun vieressä. Ja välillä tunnen itseni Aku Ankaksi, kun toinen vetää viereiseltä avannolta körmyn, vaikka uittaisimme täysin samoja tasureita.

Näin se yleensä menee =) (kuva lainattu Pinterest.com)

Juhalla on kolme viimeisintä reissua mennyt Juurusvedellä hyvin, sillä hän on saanut Kalarosvon ykköstykillä hyvät ahvenet. Edellisillä reissuilla hän sai pari n. 700g ahventa ja eilen hätyyteltiin jo kilon rajaa. Puruvedellä oli hassu tilanne, kun olin merkinnyt karttaan etukäteen ”nastan” ottipaikalle. Juhahan sai siellä kilon ahvenen lähes ”nastapaikalta”.

Juurusveden ahven 960g/40cm

No eiliselle olin taas laittanut nastoja mielenkiintoisille ja täysin uusille kalapaikoille ja tottakai kelkalla pääsi ajamaan lähes nastan päälle. Juhan eilinen kala tuli alle kymmenen metrin päästä minun merkkaamasta nastasta, että ole hyvä Hannu, eikun Juha, näistä kalapaikoista. Helppoahan se on, kun minä vien kalapaikalle ja toisen ei tarvitse, kuin laittaa tasuri väliveteen, huokaista syvään ja tehdä vastaisku. Sitten ihmetellään yhdessä jäälle noussutta jättiläistä.

Kalarosvon ykköstykki on kovaa valuuttaa Juurusvedellä

No ehkä se jättiläinen sattuu vielä joskus minunkin siiman päähän, tänä talvena isoin ahven on kyllä vielä toistaiseksi lähempänä puolta kiloa, kuin kiloa. Mutta ei minulla todellisuudessa ole stressiä saada isoja ahvenia. Joskus se maaginen kilo oli tavoitteena ja kun sen sai rikki, sen jälkeen helpotti =) Oikeastaan filekoon ruokakaloja (300-500g) on tosi mukava nostella, varsinkin jos niitä tulee useampia.

Viimeisimmän reissun ahvenfileet jalostuivat seuraavanlaisen aterian pääraaka-aineeksi: keitetyt perunat ja sipulikermaviilikastike, tortillasipseillä paneroidut ahvenfileet ja fetasalaatti rapealla pekonilla. Ja jälkkäriksi mutakakkua ja vaniljajäätelöä, ehkä talven paras ateria, nam ? Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia seikkailuja, on ne ahvenfileet semmoista herkkua!

Todellakin vielä santsasin tämän annoksen jälkeen =D

Sain vinkin, että kalan panerointi onnistuu helposti laittamalla jauhot ja suola pussiin, jonka jälkeen pussiin lisätään fileet. Lopuksi ravistellaan niin kauan, että fileet ovat ympäriinsä jauhoissa. Tänään hienonsin ensin tortillasipsit pussissa, jonka jälkeen lisäsin fileet ja ravistelin. Tosi helppo ohje ja panerointi käy kuin itsestään!

Nopea tapa paneroida kala

Minusta tehtiin haastattelu Jahdissa&Kalassa-verkkolehteen, jos kiinnostaa, niin käykäähän lukemassa. Ja ihan vinkkinä, mobiililaitteella tekstiosiot eivät näy kokonaisuudessaan, vaan niitä täytyy vierittää alaspäin. Ja mobiililaitteen täytyy olla vaakatasossa, että juttu aukeaa ☺

Linkki Jahdissa&Kalassa-verkkolehteen.

Käytiin tänään Suvasvedellä jigaamassa ensimmäisen ja viimeisen kerran. Tämän päivän kalareissu oli varmasti yksi pitkäveteisimmistä jigipäivistä, joita olen järvellä viettänyt. Tuijotin tyhjää luotaimen näyttöä yli 50 kilometrin matkan. Oliko vika minussa vai järvessä, melkein tekisi mieli vaihtaa harrastusta. Veneessä kävi vain yksi ahven =D

Puutossalmen lossilla pääsee Vehmersalmen puolelle

Viime yönä en meinannut malttaa nukkua, kun odotin kirkkaan Suvasveden isoja raitapaitoja. Suvaksesta tulee hieman mieleen Puruvesi; sieltä löytyy muikkua, lohikalaa ja isoa ahventa. Tai löytäjät löytää ja etsijät vain etsii. Me Jekkoset ollaan näköjään sitä etsijäkuntaa.

Tässä vaiheessa vielä luulin saavani isoja ahvenia

Päivän mittaan haaveet murenivat sitä mukaa, kun trippimittariin tuli kilometrejä. En olisi ikinä uskonut, että onnistun kiertämään järven kaikki ahvenet. Tai yhdessähän me Juhan kanssa se tehtävä hoidettiin, tyhjänpyytäjät :)

Pilkkihaalari päällä ja silti meinasi tulla vilu

Tyhjää I

Tyhjää II

Tyhjää III

Järvi on kyllä erittäin mielenkiintoinen pohjanmuodoiltaan ja ehkä juuri se tekee siitä niin haastavan. Suvasveteen on joskus miljoonia vuosia sitten iskeytynyt kaksi meteoriittia, joten Suvaksessa on kaksi isoa, syvää, selkää.

Kuvakaappaus Navionics Boating app

Juha kysyi puolen päivän maissa, että mennäänkö Suvaksen syvimmän kohdan päälle, laitetaan siihen ankkuri ja syödään siinä eväät. Innostuin heti ajatuksesta ja tajusin vitsin vasta muutama sekunti myöhemmin ? Käytiin kuitenkin luotaamassa se 90 metrin monttu, mutta eivät olleet ahvenet sielläkään :)

Syvää oli!

Aamupäivällä pilkahti aurinko, mutta lopulta satoi vettä

Jossain vaiheessa tyhjää luodatessa havahduin siihen, että miksi minä pölhökustaa en ole etsinyt ahvenia saarten penkoista, siellähän ne varmasti ovat. Ja taas meni hetki, ennen kuin ymmärsin yskän. Meteoriitti litisti jokaisen saaren alleen silloin joskus… Mutta se Suvasvedestä.

Enonniemen kalasatama

Viikolla oli tosi hyvä ja tyyni keli, mutta Kuopio oli ihan sumun peitossa. Kävin alkuviikosta Markun kanssa Hirviselällä kalassa, tai ainakin uskon ja luulen, että me oltiin Hirviselällä. Kallavesi oli nimittäin kaksi vuorokautta putkeen täysin sumussa ja oikeasti näkyvyys järvellä oli surkea. Oltiin täysin plotterin varassa, sillä mannerta ei näkynyt järveltä ollenkaan.

Hirviselälle menossa

Suuntavaisto ei toiminut ja yhdessäkin vaiheessa ajoin monta sataa metriä ihan väärään suuntaan, vaikka vilkuilin plotteria samalla kun ajoin. Ihan uskomatonta, miten hankalaa on suunnistaa, kun ei ole mitään kiintopistettä.

Erikoinen näkymä Kallavedellä :)

Kalastettiin useampi tunti harmaudessa ja ahven söi ihan hyvin. Markku sai itselleen hyvät ruokakalat :)

Markulle päivän isoin ahven

Kukkokalako se siellä siiman päässä on?

Kalapaikkoja ei ainakaan taustan perusteella voi arvata =)

Innostuttiin Markun kanssa lähtemään kalaan myös Riistavedelle asti, jossa pääsimme Jorin veneeseen. Minulla on ollut haaveissa käydä Melavedellä ja nyt kun tarjoutui tilaisuus päästä järven läpikotaisin tuntevan henkilön kyytiin, ilman muuta halusin mukaan.

Luotain piirsi Melavedellä todella hyviä ahvenparvia useampaan paikkaan ja kyllä me jonkun verran myös saalista saatiin. Jori oli kuhakingi ja mitenkähän monta kuhaa hän päivän aikana jigailikaan… ja isoin kuha oli parin kilon luokkaa, vastuullisesti sen kokoinen lähti takaisin kasvamaan.

Melaveden hieno kuha

Kukkokaloja ei taida Melavedellä olla olemassakaan

Minun siimaan tarttui nelosen hauki ja Jori kertoi, että Melavedellä on todella isoja haukia. Hänkin on sieltä kymppikiloisia saanut. Hyvä kalakanta siis kyseisellä järvellä ja ahventenkin koko on juuri minun mieleen ?

Melaveden kalareissu oli melko lyhyt ja sen vuoksi minulle jäi kamala nälkä päästä sinne uudestaan. Ne isot ahvenparvet kaikuluotaimessa kummittelivat mielessä, joten päätimme suunnata oman veneen kanssa sinne heti lauantaina. Jori lähti meidän veneeseen oppaaksi ja oli mukava kierrellä kalapaikkoja, kun mukana oli järven niin hyvin tunteva kalamies.

Riistaveden satama

Päivä alkoi loistavasti, kun löysimme todella hyvänkokoisia ahvenia suurimman ollessa 38cm. Olin jo lähestulkoon muuttamassa johonkin Melaveden saareen niiden ahventen takia. Juuri sen kokoisia körmyjä näkyi aiemmalla reissulla luotaimessa ja jos tuo on ahventen normikokoa sillä järvellä, niin hyvin mielelläni asuisin vaikka kuusen alla järven rannassa, jos vaan pääsisin kalastamaan sellaisia jättejä. Minulle harvinaista herkkua, mutta Riistaveden kalamiehille normikauraa.. vai onko sittenkään, sillä niiden aloitusahventen jälkeen emme saaneet enää yhtään mukaan otettavaa kalaa.

Melaveden ahven <3

Juha sai päivän isoimman

Kiersimme lähes 50km matkan ja kävimme myös Karhonveden puolella, mutta ahvenia ei enää löytynyt. Muutama alamittakuha kävi veneessä, mutta mittakalat olivat kateissa. Kotimatkalla erään saaren penkassa Juha heitteli Lucky Johnin pientä ahvenjigiä. Kohta vapa taipui ja Juha sanoi, että nyt on vähän parempi kala kiinni.

Ja tosiaan siellä oli hieman isompi hauki siiman päässä, sillä kala ei meinannut tulla edes näytille. Jori oli aiemmin kertonut Melavedellä olevan isoja haukia ja nyt yksi niistä oli Juhan siiman päässä.

Viime blogipostauksessa kerroin, että Juha paransi haukienkkaansa Leppäveden leikkimielisessä kalastuskilpailussa (pääset lukemaan kisaraportin tästä) viime sunnuntaina ja nyt siiman kireydestä päätellen ennätystä hätisteltiin taas.

Vihdoin hauki saatiin haaviin asti ja kylläpä oli lihava kala! Ihan uskomattoman suuria eroja voi olla haukien ruumiinrakenteissa. Leppäveden hauki oli lähes saman pituinen kuin Melaveden hauki, mutta vain toinen kaloista on ollut ruoka-aikaan kotona.

Leppäveden ja Melaveden hauet

Hieno kala ja se tottakai sai vapautensa takaisin. Juhan ennätys siis parani taas roimasti ja jos nyt pelkkiä omia tilastoja tuijotellaan, niin Juha taitaa rikkoa ensi viikonloppuna hauki SE:n ?

Juhalle onnea 9,4kg hauesta :)

Pieni Lucky John jigi maistui jättiläiselle

Melaveden ahvenet ovat haastavia, mutta isoja, joten takuuvarmasti palaan vielä sille järvelle, toisin kuin Suvasvedelle =)

Kuinka teidän viikonloppu sujui, minua kiinnostaa tosi paljon, että miten kala on tänään muualla syönyt? Epäilin jo oikeasti Suvasvedellä luotaimien toimivuutta. Miten koko järvi voi olla tyhjä? Kertokaapa se minulle.

Etsii, muttei löydä. Sillä teemalla on viimeiset kahdeksan päivää taaperrettu. On kierretty lampea, Kallavettä ja Sotkaa. Tiukassa on ahven.

Sunnuntaina oli mahtava päivä kelien puolesta ja lähdettiin kokeilemaan viime talvista kuhapaikkaa Sotkalta. Sain sieltä pilkkiennätyskuhani reilu vuosi sitten. Paikka on yleensä aika tuskien taipaleen takana, mutta nyt sattui mukavat hankiaiset, joten kuhapaikalle pääsi ilman puolen tunnin umpihangessa rämpimistä.

Matkanvarrella Sotkalle mennessä oli kesäiset tunnelmat

Suunnattiin suoraan hotspotille ja pilkkikaveri vetäisikin melkein heti vajaan 400g ahvenen. Olin jo raapustamassa kalenteriin merkintää, että ‘tänään ahven alkoi vihdoinkin syömään’, mutta tyhjää luotainta syrjäsilmällä tuijottaessani jätin merkinnän tekemättä. Väärä hälytys! Kaloille ei ruoka maistunut enää loppupäivänä ja niinhän siinä kävi, että minulle jäi puhdas nollatulos siltä päivältä.

Kirppishankinta, ehkä maailman paras sellainen ;)

Pilkkikaveri nappasi Sotkalta lähes raidattoman ahvenen

Blogin ja Facebookin kalastusryhmien ansiosta olen tutustunut moniin uusiin ihmisiin. Mikäs sen mukavampaa, kuin höpötellä kalastusjuttuja toisen kalastushöppänän kanssa. Tänään pääsin erään höppänän mukaan Suvakselle :) Jari haki minut aamulla ennen kuutta kyytiin ja lähdettiin aamusyönnille. Elämäni toinen pilkkireissu Suvakselle ja tänään pääsin vähän edemmäksi rannasta kuin viimeksi, koska meillä oli kelkka mukana.

Aamulla kyyti oli kylmää, sillä pakkasta oli viisitoista astetta. Onneksi olin pukeutunut lämpimästi. Päivästä oli tulossa aurinkoinen ja lämpötilakin alkaisi varmasti kohoamaan pikkuhiljaa.

Happosen Sepon uusi vähän pienempi malli testiin, huikeat värit!

Aamun ensimmäinen avanto oli hyvä. Olisin voinut istua siinä koko päivän, sillä luotaimessa oli elämää! Se tuntui niin hyvältä tyhjien näytöntuijotustuokioiden jälkeen. Viivoja nousi tasurille ja olin niin onnellinen jo pelkistä kalahavainnoista.

Tärppejä ei kuitenkaan tullut. Vaihtelin tasureita ja kokeilin muikkua ja kuoretta. Vihdoin yksi kala tärppäsi Taavitsaisen Ismon tekemään kuorekevennettyyn. Jarikin nosti kohta viereiseltä avannolta vajaan 600g ahvenen. Aloin jo melkein kaivelemaan kalenteria ja kynää taskusta. Ihanaa ahvenet, kun teille vihdoin tuli nälkä :) Ottaisitteko vähän kuoretta?

Ismo Taavitsaisen valmistama kevennetty maistui Suvaksen ahvenelle

Ilo oli yllättäen taas ennenaikainen, sillä ahventen syönti loppui kuin seinään, vaikka alku vaikutti niin hyvältä. Päivä oli onneksi vasta alussa. Päätimme vaihtaa paikkaa vähän syvempään. Aamun paikoilla oli 11 metriä vettä ja lähdimme 13-15 metrin montuille. Siellä Jari oli kuulemma nähnyt kaikuluotaimen näytöllä banaaneja jonain aiempana talvena. Selvennyksenä kerrottakoon, että “banaanit” olivat keltaisia ajoahvenkaaria luotaimen näytöllä.

Jari teki minulle merkin paikkaan, jossa voisi olla banaaneja

Ensimmäisellä avannolla vettä oli 12 metriä ja näyttö oli typötyhjä. Ei edes silppua, saati silppua ajavia ahvenia välivedessä. Tiputin Kalapelen muikkukevennetyn muutama metri pohjan yläpuolelle. Ei tapahtunut mitään. Laskin tasuria vielä alaspäin ja jätin paikoilleen. Kohta pohja alkoi elämään ja pohjasta nousi hitaasti viiva kohti. Ei ollut iso, mutta parempi kuin ei mitään. Pidin tasuria paikallaan ja kala tuli kohdalle ja tärppäsi. Olipas ahne tärppi! Kelasin kalan jäälle ja ahven oli syönyt tasurin takakoukusta ihan kunnolla. Harmi, kun enempää ei enää kaloja noussut, vaikka kokeilin samaa taktiikkaa uudestaan. Tuommosia ahmatteja olisi helppo nostella jäälle, pysyisivät ainakin hyvin kiinni.

Nulikka kelpasi raitapaidalle

Päätettiin vaihtaa taas paikkaa vähän matalampaan, noin kympin veteen. Kello oli jo iltapäivän puolella. Jari sai vielä yhden pienen ahvenen, mutta sen jälkeen hiljeni täysin. Minulta loppui juuri sopivasti luotaimesta akkukin, joten oli aika pakata kamppeet ja suunnata rantaan.

Voiko pilkkikeli parempi olla?

Päivän saldona neljä ahventa ja moni olisi tämmöiseen reissuun pettynyt. Minulla oli kuitenkin erittäin hauska ja opettavainen päivä. Jari kertoi mielenkiintoisia kalajuttuja ja vinkkejä, ja kahdeksan tuntia meni kuin siivillä. Pakkanenkin lauhtui aamun lukemista, joten mikäpä oli Suvaksella pilkkiessä. Hieno oli myös kulkupeli, taidan alkaa uskomaan taas joulupukkiin, jos se muistaisi minua ensi jouluna =) Kilttihän minä olen jo valmiiksi :)

Näkeekö muut tässä kuvassa pikkukaloja jahtaavan ajoahvenen? Niin minäkin ;)

Kiitos vielä Jarille huippupäivästä! =)