Oikeastaan tämän tekstikentän voisi vaikka jättää tyhjäksikin, sillä niin heikkoja ovat pari viime reissua olleet. Kävin tiistaina pikkuveljen kanssa kalassa. Keli oli hyvä ja tuulikin sillä kertaa kohtalainen, joten päätettiin suunnata Ollinselälle. Kalasteltiin 4-11 metrissä eikä löydetty oikeastaan muuta, kuin silppuahventa. Kaiku piirsi tyhjää enkä löytänyt mistään isompaa kalaa. Pikkuveli sai yhden alamittaisen kuhan ja noin 400 grammaisen ahvenen. Minulle tuli saaliiksi alamittainen kuha ja miniahven.

Kalastettiin lähes kahdeksan tuntia ja pyörittiin tutuilla ja tuntemattomilla spoteilla. Harmittavan huono reissu, kun ruokakalaa lähdettiin hakemaan. Mukaan saatiin vain yksi ahven.

Viikonlopun kalastushaaveet kariutuivat osittain jo viikolla, sillä säätiedotukset näyttivät huonoja kelejä viikonlopulle. Perjantaina satoi koko päivän kaatamalla, joten kalaan ei päästy. Lauantaina taas tuuli oli ihan järkyttävä, ei mitään mahdollisuuksia lähteä vesille. Ainoaksi kalastuspäiväksi jäi siis sunnuntai.

Tänään keli oli mukava: aurinkoinen, mutta ei liian kuuma. Kalasteltiin Hietasalon ympäristössä ja edelleenkin Kallavesi vaikutti tyhjältä. Miten osataankin suunnistaa aina niille tyhjille paikoille… Kuhien löytymisestä ei ollut toivoakaan, mutta pientä ahventa kyllä oli riesaksi asti. Ne olivat sillä tavalla riesana, että niille ei kelvannut mikään. Turhauttavaa vaihdella kymmeniä eri vieheitä ja heilutella niitä ahvenparvien keskellä saamatta tärppejä. Muutamia ahvenia kävi veneessä, mutta syönti oli heikkoa. Isoin puraisi Kalarosvoa, mutta syövän parven osuessa kohdalle muutkin tasurit maistuivat. Kuhista ei nähty vilaustakaan koko päivänä. Missähän lie viilettävät..

Yhdessä vaiheessa ohitse ajoi vähän isompi puattinen, noin isoa laivaa en olekaan Kallavedellä ennen nähnyt. Aallot olivat ihan hurjat, otti ihan mahanpohjasta, kun ajettiin niiden ylitse.

Ensi viikonloppuna voisi käydä taas Sotkaa tervehtimässä, jos nyt säät sen sallivat. Siellä kun oli ihan eri meininki kalantulon suhteen kuin Kallavedellä. Ja olisihan tässä muitakin mielenkiintoisia vesistöjä lähellä, joita olisi mukava käydä testaamassa, esimerkiksi Juurusvesi. Harmi, kun syksy tulee hirmuista vauhtia ja veneilykausi päättyy pian. Ja pilkkikelejä saa odotella varmaan ensi vuoden puolelle, mitähän sitä loppuvuodeksi keksisi, jos ei järvelle pääse. Ai niin, ainahan on laituripilkki :)

Sinnehän se tieni vei tänäänkin kalalle. Suunnattiin iltapäivän puolella kohti Puutossalmea, mutta koukattiin Honkkarin kautta, sillä halusin tarjota kaloille joitain uusia herkkuja.

Näin viime yönä unta, että sain Sotkalta jigillä krokotiilin ja kaikki ihmettelivät, että on ihme juttu, että Kuopiossa on krokotiilejä. Tavallaan uni kävikin toteen, sillä sain 5,2 kiloisen hauen ja se kala pääsi minun haukilistallani ensimmäiseksi, ennätyskala siis kyseessä. Ja tarkemmin kun katsoo minun paidassa olevaa numeroa, niin liekö jokin ennustus sekin hauen painon suhteen :)

Tänään oli kesän ensimmäinen päivä, kun minulla oli oikeasti kuuma! Eilisen päänsärky johtui varmaan auringosta ja näköjään tämä Suomen kesä on nyt alkanut ihan hurjaksi näiden helteidensä kanssa. Vähän myöhäinen sytytys, mutta ei se mitään :)

Kuumuutta ja aurinkoa riitti siis vielä tänäänkin, välillä anelin armoa ja pyysin säiden jumalalta edes yhtä pilven hattaraa auringon eteen. Ei sitä tullut. Jouduttiin välillä ajelemaan veneellä ja viilentämään oloa, sillä paikallaan ollessa läkähtyi. Tuultakaan ei ollut oikeastaan ollenkaan. No mutta eipä tästä nyt pitäisi valittaa, kun tätähän me ollaan koko kesä odotettu, toivottu, pyydetty, rukoiltu..

Sotkalla oli tänään ihan eri meininki kalojen suhteen kuin eilen. Minulla päivän saldoksi jäi yksi mitallinen jigikuha ja tuo edellä mainittu krokotiili. Kuha lähti kylmälaukussa mukaan, mutta hauki sai vapautensa takaisin. Eihän kukaan jaksa sen kokoista haukea syödä ;) Molemmat kalat puraisivat ahvenväriseen punapyrstöiseen Relaxin jigiin, jolla tuli eilen myös kalakaverin reilu kahden kilon kuha. Hyvä ottiväri siis Sotkalle. Kun sain sen haukitärpin, niin kyllähän mielessä ensin oli toivonkipinä kuhasta, mutta ensimmäisen syöksyn jälkeen peli oli menetetty. Hauki.

Hyvin se kyllä taisteli ja väsyttelin sitä varmaan 15 minuuttia. Kun saatiin kala vihdoin haaviin, niin punnittiin se haavissa ja lisäksi napattiin muutama kuva hauki sylissä. En ole koskaan pitänyt noin suurta kalaa ja kyllä sillä vielä virtaa riitti, kun otin sen liplockiin. Se nimittäin meinasi vähän riehua, mutta onneksi pysyi otteessa ja hauki-ihottumakin jäi vähäiseksi. Oli se silti jännä tilanne ja kädetkin tärisivät aika kovasti, varsinkin siinä vaiheessa, kun ei vielä tiennyt mikä siiman päässä oli.

Ilta oli hiljainen eikä kaloja enää löytynyt. Päätettiin pikkuisen aikaa uitella vaappuja veneen perässä. Kokeilin Karpe-vaappua, on se nätin värinen, mutta tänään ei kelvannut kuhille. En varmaan saanut vaappua tarpeeksi syvälle, kalat kun ovat olleet lähes 10 metrissä viime aikoina.

Maisemat olivat taas niin ihania, mutta valitettavasti valokuviin ei mitenkään saa vangittua sitä aitoa livenä nähtyä maisemaa.

Nyt hyvää yötä ja krokotiilien kuvia ;)

Vihdoinkin tuulet antoivat mahdollisuuden päästä kalastamaan Sotkanselälle. Koko kesä tätä on odotettukin. Keli oli yksi kesän parhaimmista ja reissukin varmasti top viitosessa tämän kesän reissuista. No okei, minä olin se onneton, jonka siiman päähän tarttuivat päivän pienimmät kalat, mutta jonkunhan ne on nekin saatava. Tällä kertaa se olin minä.

Lähdettiin kohti Sotkaa jo iltapäivällä ja hurautettiin tankin kautta. Kun saatiin Puattinen vesille, niin suunnattiin talvella hyvin toimineille mestoille. Ehkä niitä kuhia löytyisi kesälläkin samoilta paikoilta. Oli mukavaa päästä pitkästä aikaa kipparoimaan, viikko ilman venettä on liian pitkä aika.

Jotain pientä nousi tasurilla iltapäivällä ja alkuillasta alkoi kunnon pommitus. Muilla. Minä sain yhteensä neljä kuhaa, joista vain yksi oli mitallinen ja lisäksi tuli pari haukea. Sain myös sen kauan kauatun kesän ensimmäisen heittelemällä saadun jigikuhan, jes! Vertikaaliinhan ne ovat kyllä purreet, mutta lentäviin jigeihin eivät :)

Kalakaverille nousi yli kakkosen kuha ja lisäksi veneeseen tuli yli kiloisia. Kyllähän se vähän söi naista, kun minun kalojen veneeseen nostamisessa ei tarvittu haavia. No eletään toivossa, ehkä ensi kerralla..

Muuten reissu kyllä oli ihan huippuluokkaa, keli oli täydellinen, kala söi, eväinä oli herkkuja.. paitsi päänsärky alkoi vaivata illalla sen verran pahasti, että oli pakko lähteä kotiin. Ehkä sain stressireaktion muiden isoista kaloista ;)

Mitähän sitä huomenna keksisi, kun vene on valmiiksi trailerilla ja sääennusteet lupailevat lähes liikoja. Vielä jos Ahti olisi suotuisalla päällä :)

Kesä vetelee viimeisiään ja minun kesän kalasaldo on aika pieninumeroinen. Ei se veneen hankinta ollutkaan niin autuaaksi tekevää, kuvittelin ihan liikoja keväällä kuhasaaliiden suhteen, kun venettä vesille laskettiin. Ahveniakaan ei ole kovin montaa veneessä käynyt. Eikä haukia! Kallavedessä on niin paljon tutkittavaa, ja loppujen lopuksi ne kalat taitavat majailla tietyillä alueilla ja suurin osa vesistöstä on tyhjää. Me ollaan löydetty hienosti juuri ne tyhjät kohdat.

Vaikka kalasaaliit eivät olekaan olleet huikeita, ei kesä ole mennyt hukkaan. On ollut ihanaa tutkia Kallavettä, harjoitella veneilyä sekä plotterin käyttöä ja pilkkiä veneestä. Pilkkihullun unelma onkin, että jäiden sulaessa pääsee silti pilkille (ja tyhjää nyhtämään). Kyllä se pilkkiminen edelleen on mieluisin kalastusmuoto minulle. Ehkä asiaan vaikuttaa myös se, että silloin omaa kalastusta pystyy seuraamaan kaikuluotaimen avulla.

Jos Ahti on kalojen jumala, kukas se sääteleekään tuulen voimakkuutta? Olisi nimittäin asiaa hänelle.. Yleensä kalastus ajoittuu viikonloppuihin ja koko kesän kovimmat tuulet ovat olleet lauantaisin ja sunnuntaisin. Saisinko selityksen sille? Viikolla kun katselee säätiedotuksia, tuuli on kahta, yhtä ja nollaa. Viikonloppuina ei alle vitosen tuulta ole oikeastaan nähty ja puuskat ovat olleet yli kymppiä. Se asettaa haasteita varsinkin pilkkimiseen ja myös kalapaikoilla pysymiseen. Yleensä parhaille paikoille ei pysty edes parkkeeraamaan, kun ankkuri ei pidä. Koko kesän aikana ehkä kerran tai kaksi tuuli on ollut viikonloppuna ihan minimissä. Luksusta. Talvella ei tällaisia tuuliongelmia ole. Kun kairaan reiän jäähän, eivät mitkään puuskat saa minua siitä lähtemään. Varsinkaan, jos on kalaa alla.

Eilinen oli kalastuspäivä. Suunniteltiin koko päivän kestävää mukavaa kalastusreissua, mutta se joku oli eri mieltä, puuskat olivat taas yllättäen yli kymppiä. Ei päästy lähtemään aamulla eikä vielä iltapäivälläkään. Viideltä päätettiin lähteä yrittämään. Noh, kyllähän me juuri ja juuri spoteilla pysyttiin, mutta ne kalat.. Niitä ei ollut. Mutta enemmän olisinkin ollut hämmästynyt, jos niitä olisi ollut. Kalattomuus ei enää yllätä minua.

Illasta löydettiin ahvenparvi ja nosteltiin siitä pieniä ahvenia ihan huvikseen cr-meiningillä. Ne muutamat tärpit tuntuivat mukaville ja eihän sitä koskaan tiedä, jos joskus joku isompikin körmy pienten sekaan eksyisi. Ei kuitenkaan tällä kertaa. Hankin muuten uuden Moran tulevia kalareissuja varten, ei valitettavasti ole kelluvaa mallia ;) (Edellinenhän tippui Kallaveden syvyyksiin jokin aika sitten). Tästä lupaan pitää parempaa huolta :)

Facebookin puolella jo kerroinkin, että sain kuvani vähän aikaa sitten ilmestyneeseen Lajikalastus ja Suomen kalalajit -kirjaan :)

Viime viikonloppuna perjantai oli hyvä kalapäivä ja jopa kuhaakin löytyi pitkästä aikaa. Tykästyin Ollinselkään ja halusin mennä sinne heti uudestaan. Ei kuitenkaan makeaa mahan täydeltä, sanoi luonto. Lauantaina nimittäin tuuli niin kovasti, että vene kallisteli ja pomppi enemmän kuin merihädässä olevan Mikki Hiiren puatti. Ei siis päästy Kuopionlahden ympäristöstä minnekään. Heti kun yritettiin lähteä avoselälle, aallokko oli ihan hirveä. Ehkä pahin koskaan Kallavedellä tänä kesänä. Huristeltiin sitten Kuopionlahden ja Rönön rannoilla. Taisin jäädä jopa ilman tärppejä sinä päivänä ja muutenkin koko kalareissu jäi aika tyngäksi keliolosuhteiden vuoksi. Muutaman tunnin tyhjän nyhtämisen jälkeen luovutettiin ja mentiin kotiin odottamaan sunnuntaita.

Tuulen piti tyyntyä yön aikana, joten sunnuntaiaamuna kello soi jo ennen viittä. Järvellä näytti olevan paljon parempi keli, kuin edellisenä päivänä. Suunnaksi siis Ollinselkä. Matkan aikana alkoi tuntumaan siltä, että taisin katsoa aallokon voimakkuuden väärin. Mitä enemmän avoselälle päästiin, sitä hirveämmät aallot olivat. Kun Ollinselkä koitti, alkoi mielessä soimaan “hiuli hei”, sillä kohta taitaisivat muutkin olla merihädässä kuin Mikki. Oli pakko ajaa tuulta ja aallokkoa karkuun saarten suojiin ja eihän siitä kalastamisesta oikein tullut mitään. Ankkurikaan ei pitänyt. Ei päästy ollenkaan kokeilemaan perjantaina toimineita paikkoja, kyllä harmitti.

Mielessä pyöri ajatus, että miten päästään takaisin. Onneksi vene on kuitenkin suht iso, joten ei kai siinä oikeasti mitään hätää ollut, mutta kyllä iso aallokko silti pelotti. Tuuli kävi pohjoisesta ja se oli puuskissa yli 10 metriä sekunnissa. Tutkin karttaa, että mihin suojaisampaan paikkaan kannattaisi ajaa kalastamaan. Siinähän se ratkaisu sitten olikin nenän edessä: Hietasalon eteläpää. Saari varmaan jonkun verran hillitsisi aallokkoa.

Hurautettiin siis sinne ja löysimme jopa kalojakin, niitä kun ei Ollinselällä ollut näkynyt koko aamuna. Omat kalahavainnot olivat valitettavasti ihan vain kaiun kautta bongattuja, mutta kalakaveri vetäisi mitallisen kuhan. Uiteltiin samoja Kalarosvon kuoretasureita veneen molemmin puolin ja kuha tahtoi tulla veneeseen juuri sen toisen kalastajan tasurin avulla.

Tämä olisi voinut olla minun ;)

Kyllä minäkin muutamia tärppejä sain, mutta en vaan saanut kaloja tartutettua. Oltiin ankkurissa yhden penkan reunassa ja siinä oli kuhia kuhisemalla. Harmi vaan, kun ankkuri ei pitänyt sielläkään yhtään ja liu’uttiin parhaan kuhapaikan ohi aina hetkessä. Tuota penkkaa on käytävä testaamassa tyynemmällä kelillä. Paitsi eiväthän ne kuhat varmaan sitten siellä enää ole. Sunnuntai oli taas yksi huonoimmista reissuista ikinä. Kahdeksan tuntia, nolla kalaa. Pistäkääpä paremmaksi ;)

Silloin jos ei pääse kalaan, voi kuitenkin muuten nauttia luonnon antimista. Nuo kuvakokoelman kuvat ovat Neulamäen luonnon helmiä, vihdoinkin tuli hyvät kesäkelit ja pääsi kuivaan metsään nautiskelemaan. On se välillä uskomatonta, kun suomalaiset lähtevät elämyksien ja hienojen maisemien perään ulkomaille, vaikka lähellä olisi näin mahtavia ja ihania juttuja. Mutta toisaalta se tarkoittaa sitä, että saan rauhassa käppäillä tuolla yksin :) Mustikat kyllä olivat työn ja tuskan takana, joku kerkesi ennen minua ;)

Viime viikonlopun surkeiden kalasaaliiden vuoksi sain blogin lukijoilta myötätuntoa ja myös vinkkejä tulevia kalareissuja varten. Paikkaneuvojen avulla kalaonni kääntyi! (Aika pohjallahan sitä oltiinkin, joten huonommin ei oikein kalareissut enää olisi voineet päättyä). Nyt siis kuiva kausi loppui ja sain vihdoinkin vähän murkinaa Ahdin valtakunnasta. Mutta vain vähän :) Tärpit siiman päässä tuntuivat hyvälle, pitkästä aikaa.

Suunnattiin siis Ollinselälle, mistä kuulemma oli tullut hyviä kuhasaaliita. Me ei oltu käyty siellä koskaan aiemmin, mutta eilisen illan perusteella siitä tulee kyllä yksi lempparipaikoista. Sinne on helppo ja nopea mennä, meidän Puattisella hurautettiin sinne reilussa 20 minuutissa.

Alku näytti tosi lupaavalta, sain tasurilla reilun 400g ahvenen ja kaiku piirsi kalan kavereitakin veneen alle vaikka millä mitalla. Valitettavasti kaverit taisivat tajuta jutun juonen eikä yksikään appura enää käynyt koukkuun. Ei muuta kuin toiselle patille.

Kävin ennen kalareissua ostamassa namipussillisen herkkuja honkkarista. Puhun siis jigeistä :) Kuhat ovat huhupuheiden perusteella purreet sirppipyrstöisiin jigeihin viime aikoina ja niitä minulta ei oikeastaan löytynyt. Nyt löytyy. Heittelin kaikki muka hyvät värit läpi enkä edelleenkään saanut sitä heittojigaus kuhaa. Tämän kesän kuhat ovat tulleet kaikki vertikaalilla. Ainoa tärppi oli pohjatärppi ja sinne jäi yksi uusista jigeistä pohjaan. Siirryin siis takaisin tasurointihommiin.

Uittelin varmaan 15-20 eri tasuria, ei mitään kiinnostusta! Kaloja oli alla ja on se muuten turhauttavaa heilutella miljoonaa eri viehettä niiden nenän edessä. Kun näet, että pohjasta lähtee viiva nousemaan kohti ja juuri kun odotat sydän kurkussa tärppiä, viiva karkaa takaisin pohjaan. Se on jo aika lähellä ikiliikkujaa, kun kiinnittää vieheen siimaan, laskee sen pohjaan, heiluttelee, nostaa ylös, vaihtaa toiseen vieheeseen, laskee pohjaan jne.

Sitten löysin tasurirasian uumenista muutama viikko sitten hyvin toimineen Sanekin tasurin. Silloin se houkutteli hirmuisia määriä kuhia. En ehtinyt tänäänkään sitä kauan uittaa, kun ensimmäinen kuha tuli ylös. Valitettavasti se oli vähän alamittainen, mutta mukavalle tuntui saada pitkästä aikaa kuha. Tärppi, jonka pikkukuha antoi, oli niin kova, että virveli lensi kädestä. Taisi olla äkäinen jostakin :) Kaiku piirsi samanlaisia keltaisia viivoja pohjan tuntumaan ja selkeästi ne olivat kuhia. Kalakaveri sai jigaamalla yhden ihan hyvänkokoisen kuhan, joka otti sirppipyrstöiseen jigiin. Kokeilin heti itsekin heittää samaa punertavaa väriä, mutta en saanut edes tärppiä. Eli vaihdoin taas tasuriin.

Kalat olivat nirsolla päällä, vaikka niitä oli paljon liikenteessä. Aurinko alkoi laskemaan ja pimeys pikkuhiljaa hiipimään Kallaveden ylle. Päätettiin testata vielä yksi patti ja sitten olisi aika suunnata satamaan. Sanek oli uimassa ja minä olin puhelimessa. Puhelun aikana sain useamman tärpin ja yhden karkuutuksenkin. Onneksi illan päätti lopulta vielä yksi ylös asti tullut tärppi, joka oli mitallinen kuha. Sanottiin lopuille keltaisille viivoille, että hyvää yötä, nähdään huomenna.