Tämä päivä meni talkoohommissa valtakunnallisessa kalastuspäivässä Valkeisenlammella Kuopiossa. Päivä oli muutoin ihan onnistunut, mutta informaatiokatkoksen vuoksi kuopiolaisia koululaisia ei tapahtumassa paljon näkynyt. Onneksi kalaa kuitenkin nousi paikalla olleille lapsille mukavasti.
 |
| Kuva: ahven.net |
Valtakunnallista kalastuspäivää vietettiin tänä vuonna 10. kerran ja itse olin ensimmäistä kertaa mukana. Kalastuspäivään osallistui tänään noin 10 000 lasta ympäri Suomea. Harmittaa kyllä niiden oppilaiden puolesta, jotka eivät päässeet paikalle, sillä päivä olisi ollut varmasti mukava elämys monelle.
”Valtakunnallisen kalastuspäivän tavoitteena on edistää monipuolista kalastusta ja kalan käyttöä sekä saada lapset ja nuoret kalaan. Päivän järjestävät yhteistyössä eduskunnan kalakerho, maa- ja metsätalousministeriö, Kalatalouden Keskusliitto jäsenjärjestöineen ja Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö. Yhteistyökumppaneina ovat kalatalousalan lehdistö ja kalastusvälineyritykset sekä maahantuojat. Päivää rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö kalastuksenhoitomaksuvaroista.” Lähde:
ahven.net
Tapahtuma alkoi kello 9 ja kalaa alkoi nousta heti. Meidän pisteellä kirjolohia nousi yli 30 ja päivän aikana lapset saivat yhteensä noin sata kalaa.
Yksi asia päivässä jäi ärsyttämään. Lapsille suunnatun tapahtuman jälkeen lammesta sai alkaa kalastamaan myös aikuiset. Rannoilla oli lappusia, joissa toivottiin kaloja otettavan 1 per päivä. Ahneimmat kuitenkin tulivat kylmälaukkujen kanssa ja kun asiasta mainittiin, vastakommentti oli, että ”sehän on vain toive”. En tiedä onko kyse köyhyydestä, ahneudesta, kalastushimosta vai mistä, mutta onhan se typerää ”onkia” (kalathan ottivat lähes mihin tahansa) helppoja pullalohia kylmälaukku täyteen. Kuopio on iso kaupunki, riittääkö seitsemästä sadasta kalasta kaikille halukkaille, jos kylmälaukkumiehet napsivat kalaa rannoilta niin paljon kuin jaksavat kantaa…
Ei nouse omaan veneeseen kalaa, ei sitten millään. Ei edes sitä yhtä pientä sinttiä. Eilen illalla käytiin parituntinen kokeilemassa, tänään aamusta oltiin nelisen tuntia ja illalla vielä reilu kaksi tuntia. Kaiku piirtää kyllä kaloja, mutta ne taitavat olla aika pieniä. Isot ovat vielä piilossa.
 |
| Silppua |
Olen uitellut enimmäkseen tasureita, mutta myös jonkin verran heitellyt jigejä. Mistä päästäänkin minun uuteen avokelaan, jonka ostin muutama viikko sitten. Kerroin täällä blogissakin siitä (Daiwa Aird), kun vuoden ensimmäisen heittelyreissun jälkeen epäilin taitojeni olevan ruosteessa, sillä unohdin kääntää kammen ennen heittämistä.
Asia ei kuitenkaan loppujen lopuksi ollutkaan niin, eli en ollut unohtanut kääntää kampea, vaan kelassa on jokin hämminki. Kampi kääntyy itsekseen kiinni aina välillä. Olen menettänyt jo viisi viehettä tuon virvelihärvelin vuoksi ja kalakaverillekin kela temppuili samalla tavalla. Tulee kalastukseen yksi jännitysmomentti lisää, kun viskaat kymmenen euron Bete Lottoa ja mietit, katkeaakohan siima tällä heitolla.. Lopulta heittelin vain jigejä, koska niissä rahallinen menetys oli pienin.
Tänään kiikutin kelan takaisin kauppaan ja ensin myyjä epäili sen olevan ominaisuus. No aika hyvä ominaisuushan semmoinen olisikin, kumma kun ei kuitenkaan kelan ”teknisissä tiedoissa” tuollaista ominaisuutta mainittu. Kela lähti sitten lopulta huoltoon määrittelemättömäksi ajaksi ja myyjä kertoi vielä ohimennen, että tästä saattaa sitten tulla ylimääräinen maksu, jos kelasta ei löydy vikaa. Kysyin, että miten suuri maksu, mutta myyjä ei tiennyt. Sanoin, että siinä tapauksessa en halua lähettää sitä huoltoon, koska kuitenkaan siitä ei sitten mitään vikaa löydykkään ja joudun maksamaan vielä jonkin ylimääräisen X€ maksun. Myyjä sai sitten kuitenkin ylipuhuttua minut vakuuttelemalla, että ”kenellekään muullekaan ei ole maksua aiemmin tullut”.. No toivottavasti en ole ensimmäinen.
Nyt sitten olen pilkkimiehiä sen määrittelemättömän ajan. Tai sitten siirrän vanhan avokelani tuohon Daiwan Aird vapaan, joka minulla sattuneesta syystä on.. Toivottavasti kela nyt kesän aikana tulee huollosta, ehkä pitää ensi viikolla joku uusi setti käydä hankkimassa. Taidan valita toisen merkin, tuo oli ensimmäinen Daiwani, katsotaan nyt jääkö viimeiseksi..
Enkä suinkaan tarkoita moottoripyöräilyä. Mutta kalattomuus ei haittaa, niin mukavaa on ollut muuten. Kolme kertaa käytiin kalassa Puattisella ja lisäksi heitettiin yksi retkireissu lasten kanssa saareen.
Eilen oltiin ilta kalassa ja yksi 38cm kuha kävi veneessä, ei kuitenkaan minun saamana. Minun päivä oli ihan tärpitön. Illalla tuli muutamia sadekuuroja ja sateenkaarikin näyttäytyi. Oli siitä kalassa käynnistä kuitenkin hyötyä, sillä opin huristelemaan veneellä jo vähän lujempaa. Kaikua ja plotteriakin ymmärrän jo pikkuisen enemmän.
Pari vaikeaa juttua tuossa veneilyssä kuitenkin vielä on. Trimmi ja laituripaikkaan ajaminen. Opin tuon trimmi sanan muutama päivä sitten, joten en todellakaan ymmärrä vielä logiikkaa, milloin moottoria pitää nostaa ylös tai laskea alas. Ja mitä jos moottoria ei osaa pitää oikeassa asennossa, voiko se hajota? :) Niin ja se laituriin ajaminen. Pari kertaa sain tuurilla veneen liukumaan kuin hanska siihen ”parkkiruutuun”. Sitten kolmannella kerralla, kun pistettiin kamera kuvaamaan minun huristelua, niin hyvä etten törmännyt rantakivikkoon. No vauhtia oli onneksi ehkä 1km/h, että isoa vahinkoa ei varmaan olisi syntynyt. On tuo vehje vaan vaikea ohjattava.. Kuka uskaltaa lähteä kyytiin? ;)
Tänä aamuna lähdettiin kuuden jälkeen kopaisemaan muutama käyrä. Aamulla sain äitienpäivälahjaksi toivomani työkalun :) Tästä on varmasti hyötyä tulevilla kala- ja saarireissuilla.
Keli oli tosi hyvä eiliseen verrattuna. Ihanan tyyntä, joten oli helppo pilkkiäkin.
Mutta ei kalaa. Kalakaveri sai älyttömän tärpin Kalarosvoon ja luotainkin piirsi jonkun hirmuisen mörön, joka oli parven alla syömässä silppua. Ihan jänskättää tuleva kesä, että mitä jättipotteja tuolta voisi tullakaan..
Muutaman tunnin jälkeen vietiin kalavehkeet kotiin ja haettiin lapset veneilemään. Käytiin retkellä Hietasalon saaressa, mukava paikka ja varmaan tulee kesällä käytyä useamminkin.
Oi että minä olen onnellinen tuosta Puattisesta, vaikka se onkin aika vanha ja aika käytetty. Meidän käyttöön kuitenkin ihan täydellinen, eikä tarvinnut omaisuutta siihen sijoittaa.
Tänään oli the päivä, eli Puattinen kastettiin Kallaveteen. Eilen vielä säätiedotus näytti pahalle: harmaalle, kylmälle, tuuliselle ja märälle, mutta onneksi keli olikin tosi hyvä. Pieni tuuli ei haitannut, sillä vettä ei satanutkaan reissun aikana. Paksut pilkkivaatteet lämmittivät mukavasti ja kyllähän tuolla vesillä viihtyisi vaikka kuinka kauan…
Kaksi ummikkoa selvisi ensimmäisestä päivästä yllättävän hyvin, ei mitään suurempia ongelmia ollut :) Minäkin opin jopa pikkuisen hurruuttelemaan Puattisella. Mutta vain hissukseen, semmoisella 10km/h nopeudella. Jännitti siltikin. Kartan seuraaminen oli vähän vaikeaa, kun on tottunut vähän toisennäköiseen karttaan (Karttaselain, jota käytän puhelimessa). Pikkuhiljaa tuota plotteriakin oppii käyttämään.
Ja se kaikuluotain, ai että :) On muuten hyvä ja tarkka puolikkaan päivän kokemuksella. Yhdistelmälaitteeeksi hankittiin siis Garminin EchoMAP 50dv ja oikea valinta tehtiin ;) Tänään kun vihdoin päästiin vähän kauemmaksi rannasta, niin pitkän odotuksen jälkeen pääsi viimein tipauttamaan vertsujigin veneen alle. Omasta veneestä, uskomatonta. Noh, istuin kaiun vieressä ja aloin katselemaan näyttöä, että mikähän herkkyys siinä mahtaa olla päällä ja että miltä se oma jigi luotaimessa näyttää.
Venepilkkivapa oli vasemmassa kädessä ja oikealla painelin nappeja. En saanut jigiä näyttöön ja yritin muutella herkkyyksiä sun muita säätöjä. No perskules, hirmuinen tärppi tuli ihan puskista ja vapa vasemmassa tietenkin. Peli oli menetty jo siinä vaiheessa, kun vastaiskusta ei ollut tietoakaan. Vapa taipui ja vaihdoin nopeasti vavan toiseen käteen. Aloin epätoivoisena nostamaan jigiä ja olisiko kala pysynyt pari metriä mukana. Sitten irtosi. Se olisikin ollut liian hyvä tuuri, jos muutaman minuutin uittelun jälkeen olisi kala noussut veneeseen.
Viitisen tuntia pyörittiin ympäriinsä ja jigailtiin, vertsuiltiin ja pilkittiin. Ei enää tärppejä. Uittelin Kalarosvoakin ja hämmästyin, kun kukaan ei käynyt maistamassa. Kaloja kyllä löytyi ja ne kävivät viehettä katsomassa, mutta tärppejä eivät antaneet. Mutta mutta, onhan päivä vielä huomennakin. Ja ylihuomenna ;) Nyt vaan poutakeliä kiitos. Voi kun saisi yhden kalan veneeseen nostettua tänä viikonloppuna. Tällä kertaa kelpaisi vaikka sintti.
Eilen käytiin ostamassa käytetty venepaketti, jonka kimpussa meni tämä päivä. Ja vielä jäi hommaa viikonlopulle. Vene on noin 15 vee Finnmaster 506 clx, moottorina vähän ajettu Yamaha 20hv vm. 2008 ja kauppaan kuului vielä trailerikin. Eli kolme kärpästä yhdellä iskulla.
Tänään hinkattiin venettä koko päivä ja kyllähän sieltä ihana kaunotar kuoriutuikin lehtien ja roskien alta :) Alla muutamia kuvia ennen ja jälkeen. Ai että, en malta odottaa, että joskus päästään vesille ihan ikiomalla Puattisella :)
 |
| Päiväunilla |
 |
| Joko mennään? |
Pitihän sitä käydä vähän itseään kiduttamassa kamalassa tuulessa. Halusin testata uutta avokelasettiä, jonka hankin täksi kesäksi. Näin talven jälkeen aivot olivat vähän solmussa ja eihän se vieheen heittely mennyt ihan niin kuin piti. Pari viehemenetystä tapahtui sen takia, että unohdin kääntää kammen auki?! Kuului vaan naps, kun siima katkesi ja viehe jatkoi matkaansa.. Yhden kerran ymmärtäisi, mutta että kaksi. Huh huh, niin ne taidot ruostuu. Tai onko sitä taitoa sitten ollutkaan.
Heittely oli aika haasteellista, tuuli oli tosi kova eikä löytynyt paikkaa, jossa heitellä tuulen suuntaisesti. Yöllä oli ollut pakkastakin, joten vedin toppavaatteet niskaan. Ja hanskat kädessä kun ei voi heitellä, piti kalastaa paljain käsin. Mutta olosuhteista huolimatta se oli kivaa. Kaloja en tietenkään saanut, muutenhan se olisi ollut jo liian kivaa. Jigaillessa tunsin ”jotain” muutaman kerran, joko pohjassa ollut isompi kivi tai sitten kala, mutta ei voi puhua mistään tärpistä. Korkeintaan hipaisusta.
Setti, jonka hankin, on Daiwan Aird. Avokela on Aird 2500 ja kelan mukana tuli 3000 varapuola. Vavaksi saman sarjan 6-jalkainen vapa. Ensivaikutelma on hyvä, vaikka kovin kauan en sitä tänään ehtinyt testaamaan. Viehe kuitenkin lensi hyvin ja on mukavaa päästä kokeilemaan settiä sitten tyynelläkin ilmalla. Ostin jigeille Daiwan ”jigilaukun”, tykkään siitä tosi paljon. Siihen saa niin kätevästi jigirasiat pystyyn ja värien vaihtaminen on nopeaa. Laitoin rasioihin teipit, joihin kirjoitin mitä värejä missäkin rasiassa on. Ei mene aikaa hukkaan yhtään :) Paitsi tietenkin silloin menee aikaa hukkaan, jos on aivot solmussa ja unohtaa kääntää kammen…
 |
| Kuva lainattu Daiwa.com |
Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin torstaina saattaisi olla veneen ostopäivä. Veneeseen täytyy hankkia yhdistelmälaite, joten eilen laitoin sellaisen tilaukseen. Laitteeksi valikoitui, aika herkkuominaisuuksia siinä näyttäisi olevan. Tähän asti olen ollut ”Lowrancen-miehiä”, mutta omien vertailujen perusteella Garmin vei nyt voiton. Oma pilkkikaikukin saattaa vaihtua ensi talvena Garminiin.. Mutta pitää nyt opetella käyttämään tätä veneeseen tulevaa laitetta ja tutustua kaikkiin ominaisuuksiin. Jos laitteen käyttö on hallinnassa, niin se varmasti auttaa monissakin asioissa sitten kalastuksessa.
 |
| Kuva lainattu buy.garmin.com |
Kaikki asiat tuntuvat niin helpoilta näin kirjoittaessa, mutta voi se olla aikamoista härdelliä, kun (jos) ensimmäisen kerran saadaan vene vesille ja kaksi ummikkoa änkäytyy kyytiin. Ajatuksissahan asia menee niin, että keli on kaunis, moottori hurahtaa käyntiin ja alkaa kehräämään, vene lipuu nätisti peilityynen veden pinnalla, kaikuplotterin käyttö on helppoa kuin heinänteko, kalapaikat löytyvät nopeasti, vene pysyy tuulen suuntaisesti ankkurissa, kaiku piirtää älyttömän kokoisia kuhia, kylmälaukkuun ei meinaa mahtua enää kaloja…
Mikähän on sitten todellisuus? :)
