Vielä on kesää jäljellä

Pitkästä aikaa ehtii taas blogiinkin päivittelemään kuulumisia. Somekanavathan minulla ovat ahkerasti käytössä (Facebook ja Instagram) ja sinne tulee tehtyä julkaisuja useammin, kuin tänne blogiin. Jos et siis jo seuraa minua ko. kanavissa, kannattaa ottaa nekin haltuun ☺️

Tämä kesä on ollut kiva! Vesillä on tullut oltua paljon niin työn merkeissä kuin omallakin ajalla. Silloin kun minulla ei ole keikkaa, Kallavedeltä tulee kartoitettua uusia paikkoja ja toki myös niitä vanhoja. Yritän pysyä niin sanotusti ajan hermolla Kallaveden kalojen suhteen. Tarkoitan sitä, että olisi mukavaa tietää koko ajan suht hyvin, että missä kalat menevät. Keikatkin olisivat sitten helpompia, kun ei tarvitsisi asiakkaiden kanssa käyttää niin paljon aikaa kalojen etsimiseen.

Välillä pääsee itsekin jahtaamaan Kallaveden kaloja

Kuulostaa siis ihan järkeenkäyvältä ja luulisi, että jos joka päivä järvellä käy, olisi perillä kalojen metkuista. Mutta mutta… on tässä huomattu, että kaikki voi mennä päälaelleen muutamassa tunnissa. Mikä se syy kalojen katoamiseen sitten aina onkaan, niin kyllä kuhat ja ahvenet ovat ehkä maailman parhaimpia katoamistemppujen tekijöitä. Vaihtuuko tuulen suunta, tuleeko keliin muutos, siirtyykö täkykala syvän päälle… vaihtoehtoja kalojen katoamiseen on monia. 

Vaikka olisi kokonainen päivä aikaa ajella luotaimen kanssa paikkoja läpi, siltikään ei välttämättä keksi ratkaisua mihin kalat aina välillä menevät. Järvessähän ne tottakai ovat, mutta Kallavesi on niin iso vesistö, että viisikin tuntia on tosi lyhyt aika kalojen etsimiseen. Kalapaikkoja on tuhansia, mutta kaikuluotaimen keila ja aika ovat rajallisia. Onneksi kalojakin on järvessä paljon, joten se hieman helpottaa löytämistä. 

Järvellä on siis vietetty aikaa, mutta mitään logiikkaa kalojen touhuihin en ole keksinyt. Kalat elävät hetkessä ja jos kuoreparvi sattuu uimaan petokalaparven ohi, lounasaika alkaa juuri sillä sekunnilla. Kalojen löytämiseen tarvitaan siis aina myös onnea, koska hyvin usein kalat ovat liikkeessä. 

Laitan tähän alle muutamia kuvia asiakasreissuilta. Joka ikinen keikka on ollut mukava ja mieleenpainuva, ja toivon, että tunne on ollut molemminpuolinen. Veneessä on nähty paljon onnistumisia; välillä siiman päässä on temponut elämän ensimmäinen kuha ja välillä ennätysahven. 

Ja veneestä puheen ollen, Alutroll 605CC on kyllä niin täydellinen vene heittokalastukseen, että päivä päivältä tykästyn siihen enemmän ja enemmän. Asiakkailta on tullut kehuja vakaudesta ja sisätiloista. Heittotasot ja niiden sisäänsä kätkemät säilytystilat ovat olleet huippuhyvä ratkaisu, sinne saa piiloon niin omat kalastustarvikkeet kuin asiakkaidenkin tavarat. Vene on tilaihme, vaikka onhan sillä toki kokoakin. Korkeat 60 senttiset laidat ovat turvalliset ja varsinkin opaskäytössä niiden merkitys korostuu, veneessä kun saattaa olla kokemattomia vesillä liikkujia ja myös lapsia. 

Sitten vielä se, että miten mukava veneellä on ajaa! Tuon kokoluokan vene ei säikähdä kovaakaan keliä ja 150 heppainen Tohatsu ei ollut yhtään liioiteltu kyseiseen veneeseen, täydellinen paketti! 

Pinjalle elämän ensimmäinen kuha!
Ja heti perään myös Nooralle elämän ensimmäinen kuha, hienoa tekemistä!
Pinjalle ennätysahven!
Myös Noora sai ennätysahvenensa!
Sää suosi ja Kallavesi tarjoili mukavia kuhia Henrylle!
Linda ja päivän suurin ahven!
Henryllekin raitapaita!
Etelän vieraat keksivät heti, mikä Kallaveden kuhille maistuu!
Simolla ei hymy hyytynyt koko päivänä =)
Päivä alkoi hienosti kohdekalalla!
Elliot ja Mika sekä tuplatärppi!
Mikalla oli myös omia jigejä kalareissulla mukana ja hyvin nekin toimivat!
Elliotin maaginen käsiala jigien uitossa houkutteli siiman päähän päivän isoimmat kuhat!
Ennätysahven on tosiasia, onnea Oiva!
Nuoresta iästään huolimatta Oiva oli kova jigikalastaja ja nosti veneeseen päivän isoimmat kalat aikuisten hämmästellessä vieressä!

Yllä olevista iloisista ilmeistä näkee, että kalastus on hauskaa puuhaa! On niin mukavaa nähdä, kun asiakkaat nauttivat ja ovat yhtä täpinöissään kalastuksesta kuin minä. Kyllä se vaan on koukuttava harrastus ja kuten kuvat kertovat, se sopii oikeastaan ihan kaikille! Sinun ei tarvitse olla maailman kokenein kalastaja saadaksesi kalaa, sillä kala ei välitä siitä, oletko vasta-alkaja vai vuosikymmeniä kalastanut. Viehe veteen ja sen jälkeen voi tapahtua mitä vaan!

Ollaan käyty tänä kesänä Juhan kanssa kaksi kertaa kalassa hieman kauempana. Toinen reissu suuntautui Unnukalle, jossa vietimme yhden päivän ja toinen reissu tehtiin Suvasvedelle, jossa kalastimme kaksi päivää.

Unnukan reissusta ei jäänyt paljon kerrottavaa jälkipolville. Mehän lähdettiin sinne ahvenjahtiin, kun joskus aiempina kesinä sieltä on tullut hyviä ahvenia. Tällä kertaa joka ikinen ahvenpaikka oli joko tyhjä tai kuhien valtaama. Sain kuhaparvien seasta muutaman pienen ahvenen, mutta muutoin päivä oli hyvin kuhapainotteinen.

Kuhaa ei siis ollut tarkoitus kalastaa, mutta vähän vaikeaa siltä oli välttyä, kun luulin monta kertaa bonganneeni luotaimen näytöltä ahvenparven ja kun siihen heitti, sieltä nousikin kuha. Suurin osa kaloista oli vielä alamittaisia ja päivän aikana kuhia tuli useampia kymmeniä. Kuhan kalastajalle päivä olisi ollut unelmien täyttymys, koska kuhaa oli tosi paljon liikkeellä ja se oli aktiivista. Ahvenen kalastajalle päivä taas oli vähän heikompi ja Juhakin jäi kokonaan ilman ahvenkontakteja. Uskomatonta. Täytyy katsoa, jos Unnukalle antaisi vielä toisen mahdollisuuden tässä syksyn mittaan.

Unnukan jälkeen saatiin pientä helpotusta ahventuskaan Suvasvedeltä. Se on kyllä niin oikukas järvi, että en tiedä onko se top-listassa kärki- vai häntäpäässä. Tai tällä hetkellä se on siellä kärkipäässä, seuraavan kalastusreissun jälkeen tilanne voi olla toinen. No oikeasti se on kyllä ihana järvi ja jos haluaa haastaa itsensä ja kyseenalaistaa omat kalastustaitonsa, kannattaa suunnata sinne 😅

Järveä voisi kuvailla sanoilla: kaikki tai ei mitään. Suvas on kirkasvetinen muikkujärvi, jossa ahvenet kasvavat nopeasti ja isoiksi. Ehkä se on Pohjois-Savon Puruvesi, hieman samoja piirteitä molemmilla järvillä on. 

Oltiin Suvaksella kaksi päivää (viime lauantai-sunnuntai) ja yövyttiin saaressa riippumatoissa. Minusta tuntuu, että aina kun ollaan käyty Suvaksella, keli on joko peilityyni ja tosi kirkas tai sitten niin tuulinen, että kalastuksesta ei tule mitään. Suvaksella on vielä tosi vähän saaria järven kokoon nähden, joten jos sinne nousee aallokko, niin aalloilla on kokoa. 

Suurin odotuksin Enonniemestä kohti kalapaikkoja

Kirkas keli plus kirkas järvi ei ole helppo yhtälö. Nyt meille sattui juuri sellainen sää ja jos ei oltaisi kalastajia, niin kelihän olisi ollut täydellinen vesillä oloon. Aurinko porotti koko päivän ja hiki virtasi. Aamu alkoi ihmeellisesti kuhilla, vaikka niitä harvemmin Suvasvedeltä tulee. Juha nosteli +50cm kuhia isoimman ollessa 60cm ja jätettiin kuhapaikat heti rauhaan, kun tajuttiin parvien olevan täynnä pelkkiä kuhia. Ahvenia sinne oltiin menty etsimään! =)

Suvasveden 60cm kuha lähti jatkamaan eloaan
Hienot maisemat!

Sää ei siis jigikalastajaa oikein suosinut. Ahventa ei löytynyt mistään ja joka ikinen penkka ja patti oli tyhjä. Olisin aiemman “tietämyksen” ja luulon perusteella sanonut, että kala oli kirkkaan kelin vuoksi arkaa ja siksi kenties painunut tosi syvään. No tajusin nyt viime viikonloppuna sellaisen asian, että ei se kala välttämättä olekaan arkaa, vaan se saattaakin olla erittäin aggressiivista ja ajamassa pikkukalaa välivedessä. (Tai voiko niitä Suvaksen lihavia muikkuja pikkukaloiksi sanoa… no sanotaan täkykaloiksi 😄) 

Nyt siis sain sellaisen ahaaelämyksen, että jos kala ei löydy pohjasta, silloin se saattaa olla ajolla välivedessä. Aiemmin järkeilin asian niin, että kuvittelin kalan painuvan aina syvempään ja syvempään auringon vuoksi, mutta ehkäpä se nouseekin ylemmäs ja ylemmäs…

Suvaksella ahvenen kalastus oli aivan erilaista kuin yleensä. Kun tajuttiin, että kala meneekin välivedessä, jouduttiin etsimään välivesiparvia ja kalastamaan niitä. Se oli tosi haastavaa, sillä jos ja kun parvi vilahti luotaimen näytössä, piti heti pysäyttää vene ja yrittää ankkuroitua kalojen päälle. Ilman taivasankkuria hommasta ei olisi tullut mitään. Kalat piti siis vertikaalijigata, koska pintavieheillä niitä ei olisi tavoittanut. Parvi löytyi yleensä 5-8 metristä välivedestä syvyyden ollessa 10-15 metriä. 

Tähän parveen tiputettu jigi antoi heti 37cm ahvenen
Juhalle 37cm ahven

Kahden päivän aikana saatiin hyviä ahvenia, joista isoin oli minun isoimpia avovesiaikaan saamiani ahvenia, vajaa 40cm. Sitten tuli myös paljon 30-37cm kaloja. 

Tämä mörkö pääsi jatkamaan matkaansa
Auringon laskun aikaan löydettiin myös pintasyöntejä

Lauantaina ei vielä voitu ottaa kaloja mukaan, koska mentiin yöksi saareen. Sunnuntaina haaveissa oli ruokakalat ja onneksi nekin lopulta löytyivät muutaman tunnin etsimisen jälkeen. Sekä lauantaina että sunnuntaina tärkein missio oli löytää ensin muikkuparvet, koska mikäli täkykalaa ei ollut, eipä siellä ollut petojakaan. Heti kun alkoi pallomaisen pyöreitä muikkuparvia näkymään, pian näkyi myös välivedessä kirkkaita pisteitä. Ja hetki sen jälkeen kiristyivät siimat 😊

Tällaisia piti etsiä välivedestä, tästäkin tuli heti +30cm ahvenia (anteeksi tuo likainen luotaimen näyttö)

Sunnuntaina sain kaikki kalat yhtä lukuunottamatta Shaker Baitsin Piggyshadilla värissä ’must have’. Kokeilin vaikka mitä jigejä, mutta aina piti lopulta pistää ottipeli takaisin siiman päähän. Joskus olen ajatellut, että kun ahven on kovalla purulla, sille voi tarjota mitä vaan ja se kyllä syö, mutta Suvaksella se ei mene niin. Voisiko olla, että kirkkaassa vedessä jigin merkitys korostuu entisestään. 

Komeita ahvenen kölliköitä!
Patriotin kelluva sumppu on kätevä, sillä siihen saa kerättyä ruokakaloja ja papituksen ja verestyksen voi tehdä lopuksi sarjatyönä =)

Suvaksen riippumattoreissun lisäksi on retkeilty myös Kallavedellä ja laitetaan loppuun muutama kuva niistäkin reissuista. Uskomatonta, että muutaman kilometrin päässä Kuopion vilkkaasta keskustasta on täysin erilainen maailma. Jos pitäisi kuvailla, että miltä minun mielestä näyttää paratiisi, niin ehkä se olisi juuri kuvien kaltainen.

Luonto oli taiteillut näin hienon teoksen yhden kiven pintaan!
Makuuhuoneessa ihan kivat tapetit
Näissä olosuhteissa ihan mielellään viettää yönsä!

Etelä-Kallavedeltä löytyy paljon hyviä riippumattoretkeilyyn soveltuvia saaria ja on se aika jännä tunne, kun voit nähdä Puijon tornin juuri ennen kuin suljet silmäsi. Tarjoan asiakkaille siis myös riippumattoretkiä ja elokuu olisi vielä oikein hyvää aikaa lähteä saariretkelle 😊

Nettisivut uudistuivat vähän aikaa sitten, mitäs tykkäätte uudesta ulkonäöstä? Itse ainakin olen tyytyväinen, kotisivut toteutti mainostoimisto Legenda. 

Kalastusopastusta Kallavedellä

Viime viikot ovat kuluneet nopeasti. Vesillä on tullut vietettyä paljon aikaa ja vaikka tuo Kallavesi tuttu järvi onkin, silti siellä on vielä tosi paljon kartoittamatonta aluetta. Täytyy vaan ahkerasti tutkia ja tarkkailla kaikkea, mitä pinnan alla näkyy. 

Olen päässyt tekemään asiakaskeikkoja ja se tuntuu niin hyvältä, kun näkee veneessä iloa, oli se ilo lähtöisin sitten saadusta kalasta tai vaikka vihdoin onnistuneesta heitosta. Tämä työ on uskomattoman kivaa, kun saa todistaa toisten oppimista ja onnistumisia. Monelle jo pelkästään veneily itsessään on elämys ja kyllähän maailma tosiaan näyttää erilaiselta järveltä käsin. Kalastusretki voi pitää sisällään monia uusia kokemuksia. 

Useampi asiakas on saanut elämänsä ensimmäisen kuhan ja vaikka osa kaloista on ollut alamittaisia, ei se kalan koko vaikuta siihen sen hetkiseen ilon tunteeseen. Pienikin kala tuntuu hyvältä ja tärkeintä tässä koko kalastustouhussa on se, että voi ylittää itsensä jossain asiassa ja saada sitä kautta onnistumisen tunteen. Asiakkaan onnistuminen tuntuu minustakin ihan superhyvältä.

Minulla on nyt ollut kyydissä kaksi ihan älyttömän lahjakasta kalastajan alkua. Viikko sitten veneessä oli mukana 10-vuotias Kalastaja-Eemeli, joka hämmästytti minut kalastustaidoillaan. Sitä poikaa ei tarvinnut neuvoa! Tai tottakai oppaana yritin ensin näyttää mallia miten jigeillä kalastetaan, mutta siinähän kävi sillä tavalla, että minulla jäi oma opetusheitto kesken, kun piti alkaa haavitsemaan Eemelin kalaa! Ehdittiin siis olla ankkurissa ehkä kaksi minuuttia, kun mittakuha oli jo veneessä Eemelin toimesta! Eemeli siis opasti minua, että miten niitä kaloja saadaan 😅 Tästä pojasta kuullaan vielä 👍

Aloin näyttämään Eemelille kuinka jigeillä kalastetaan… (Kuva: Merja Paakkanen)
Mutta Eemelipä näyttikin minulle miten jigeillä kalastetaan =) (Kuva: Merja Paakkanen)
Pieni ammattilainen kalastamassa (Kuva: Merja Paakkanen)
Ja taas nousee kuhaa! (Kuva: Merja Paakkanen)
Ei Eemelin äiti pahasti kakkoseksi jäänyt, Merja nappasi näin ison ahvenen! 
Jouduttiin lähtemään hieman etuajassa rantaan, koska ukkonen alkoi lähestymään uhkaavasti (Kuva: Merja Paakkanen)

Myös 8-vuotias Nicklas oli huippuhyvä kalastaja. En edes ymmärrä miten nämä näin nuoret lapset voivat olla niin taitavia vavan käsittelijöitä ja kalastajia, kun liekö itse vielä aikuisenakaan osaan kalastaa yhtä hyvin. 

Keikka Nicklaksen kanssa oli iltapäivällä ja olin käynyt aamupäivällä ajelemassa kalapaikkoja valmiiksi läpi, jotta näin vähän missä kuhien ja ahventen suhteen mentiin. Kaikki näytti hyvältä ja merkkailin karttaan ties kuinka monta kalapaikkaa. Viisto piirsi välillä isojakin kalaparvia. Eräässä paikassa tein yhden testiheiton ja sain heti mittakuhan. 

Iltapäivällä kun lähdettiin uudestaan kohti aamun paikkoja, kalat olivatkin liikkuneet johonkin. Nyt täytyykin miettiä, että onko se ihan turhaa käydä ajamassa paikkoja etukäteen läpi, jos kalat kerran voivat kadota hetkessä kokonaan… 

Onneksi sitten kuitenkin löytyi kalaa ensimmäisen hiljaisen tunnin jälkeen ja Nicklaksen tavoitekaloja eli kuhia tuli kymmenkunta, joista kolme oli mitallista. Ahvenia tuli myös kuhaparvien seasta muutama ja yksi niistä oli Nicklaksen oma ennätys. Sää oli pitkästä aikaa huippuhyvä ja en muistakaan milloin minulle viimeksi olisi tullut järvellä hiki.

Nicklas napsi hyvän kokoisia kuhia
Hämmästyin miten pitkiä ja tarkkoja heittoja tämä 8-vuotias heitti
Taidokkaalla jigin uittamisella kuhien seasta löytyi myös oma ennätysahven!
Lisäksi löytyi muitakin ahvenia, kyllä meillä oli hieno päivä!

Pääsin viemään kaksi asiakasta riippumattoretkelle ja epävakaisista säistä huolimatta onnistuttiin aika hyvin väistelemään ukkosia ja sateita. Ainoastaan aamuyön tunteina yläpuolella käväisi kaatosade, mutta onneksi tarpin alla oli kuiva nukkua. 

Vene on tilaihme, tässä eivät edes olleet kaikki retkikamppeet ja lisäksi oli vielä asiakkaiden tavarat =)

Aloitettiin retki Tiinan ja Villen kanssa kalastuksella. Olin kiertänyt edellisenä päivänä muutamia kalapaikkoja läpi valmiiksi ja laittanut karttaan merkkejä. Kalaa näkyi silloin paljon. Tuli hyvä ja luottavainen olo Ahtiin, niistä kalarykelmistä asiakkaidenkin olisi helppoa nostella kalaa. 

Lähdettiin satamasta intoa puhkuen kohti ensimmäistä kalapaikkaa ja noh, se paikka oli kyllä kalaisa, mutta ahventen keskikoko oli noin 40 grammaa. Matka jatkui seuraavalle paikalle ja siinäkin kalaa näkyi, mutta liekö sitten alamittaista kuhaa, jolla sen verran itsesuojeluvaistoa, että jigi ei kelvannut. Kolmaskaan paikka ei ollut tuottoisa, eikä se neljäskään. Alkoi jo ahdistamaan, että miten tämä voi TAAS olla näin vaikeaa, kun välillä sitä kalaa tosiaan on vaikka muille jakaa ja sitten kun haluaisin jakaa ne muiden kanssa, (eli asiakkaiden), niin onkin hanat laitettu kiinni. 

Onneksi lopulta alkoi siimat kiristymään ja mukaan saatiin mukava satsi savuahvenia ja bonuksena pari ruokakuhaakin. Hilkulle meni, kun ukkonenkin alkoi uhkaavasti lähestymään. Kalat kylmälaukussa lähdettiin kohti saarta ja leiripaikkaa. 

Tiinalle päivän isoin ahven
Tiinalle myös päivän isoin kuha =)

Viriteltiin riippumatot ja tarpit kuntoon yötä varten. Sadesuojat oli pakko laittaa, sillä sää lupaili märkää. Riippumattoretkeily oli aivan uusi asia Tiinalle ja Villelle ja uskon, että omien riippumattojen hankinta meni ainakin harkintaan. 

Meillä oli tosi kiva leiripaikka!
Olen niin tyytyväinen tähän uuteen veneeseen, siinä on reilusti tilaa kalastaa ja reilusti tilaa tavaroille, sen lisäksi se kulkee kovassakin kelissä oikein mukavasti!

Kun leiri oli pystyssä, siirryttiin syömähommiin. Olin varannut paljon ruokaa mukaan, ehkä liikaakin, mutta pääasia oli, että ruoka ei ainakaan loppunut kesken. Nuotiolla tehtiin monenlaista herkkua ja saatiin nautiskella koko ilta nuotiotulesta ilman sadetta. 

Yöllä siis ripsautti jonkunlaisen kuuron ja ukkonenkin jyrähteli kauempana. Onneksi se ei tullut päälle ja sadekin oli kestoltaan aika lyhyt. Aamulla ilma oli taas hyvä ja saatiin tulet nuotioon. Nautittiin aamupala sekä pari pannullista pannukahvia ja alettiin purkamaan leiriä. Tarkoitus oli kalastella vielä hetken aikaa aamupäivällä, mutta lännestä oli saapumassa taas uusi sadealue sekä ukkonen, joten nähtiin viisaimmaksi lähteä suoraan satamaan. 

Yksi hieno bongaus tehtiin vielä paluumatkalla, kun nähtiin kalasääski liitelemässä pesänsä yläpuolella. Kallavedellä on joitakin pesiä ja usein ohikulkumatkalla linnut lentelevät pesäpuidensa yllä. 

Retki onnistui hyvin ja vaikka kalantulo olikin vähän nihkeää, onneksi kotiinviemisiksi kokemuksen lisäksi saatiin myös kymmenkunta Kallaveden ahventa ja pari kuhaa ☺️ Oli mahtavaa saada viedä ihmisiä luontoon ja riippumattoretkeilemään, sitä kokemusta kun ei oikein pysty täysin sanoin kuvailemaan, vaan se täytyy kokea itse. Sitten vasta ymmärtää, miksi aina hehkutan saariretkiä <3

Etelä-Kallavesi on aivan huippupaikka riippumattoretkeilyyn, koska asumattomia saaria on niin paljon. Ja kaupunki on vain 10 minuutin ajomatkan päässä, riippumatossa makoillessa voi ihastella vaikka Puijon tornia. Ihan uskomatonta =)

Viime viikonloppuna tuli kalastettua myös itse ja vihdoinkin ahvenet ovat alkaneet parveutumaan ja siirtymään normipaikoille, joten niiden löytäminen on himpun verran helpompaa. Koko alkukesähän tässä on lähes tyhjää kalastettu ahvenen osalta ja ainoastaan yksittäisiä kaloja on kuhaparvien seasta tullut. 

Lauantaina aamulla löytyi aluksi ruokakokoista kuhaa ja siitä muutama kala otettiinkin mukaan kalakeittoa varten. Ostin veneeseen leikkuulaudan, joten nyt kuhat on nopea vetää fileiksi myös veneessä. Kesällä piharoskis saattaa nimittäin pikkaisen alkaa haiskahtamaan, jos siellä perkuujätteitä pitää muutamia päiviä, nimimerkillä kokemusta on.

Päivän ensimmäinen kuha oli 47cm ja se lähti ruuaksi
Kylläpä näyttää 47cm kuha pieneltä 80cm leikkuulaudalla =)

Lauantaina löytyi kesän ensimmäinen isompi parvi ahventa ja siitä nousi kalaa kovalla tahdilla. Keskikoko ei mitään älytöntä ollut, mutta filekokoa kuitenkin. Ahven alkoi syömään oikeastaan samaan aikaan, kun Kuopiossa alkoi satamaan ja mitä kovemmaksi sade muuttui, sitä ahneemmiksi ahvenetkin muuttuivat. Kalareissuille kannattaa aina varmuuden vuoksi pakata vedenpitävät vaatteet mukaan, jos vaikka vesisade yllättää. Ei tarvitse sitten kesken sateen lähteä pois, kun joskus kala saattaa syödä tosi hyvin sateella.

Kesän ensimmäisen kerran pääsi kalastamaan isosta ahvenparvesta

Sunnuntaina ahventa löytyi taas, aivan uskomaton tuuri 😅 Keskikoko oli parempaa kuin lauantaina ja päivän isoin ahven oli 37cm. Kalaa oli niin paljon sekä alla että viistoluotaimessa molemmin puolin, että se näky piirtyi verkkokalvoille pitkäksi aikaa. Kalastettiin pari kolme tuntia ja otettiin ruokakalat mukaan koossa 28-32cm ja pienemmät ja isommat laitettiin takaisin kasvamaan. 

Tämä 37cm pääsi takaisin kasvamaan

Alla olevassa kuvassa ahvenen suusta pilkistää Savage Gearin kahdeksan senttinen Bleak Paddle Tail. Se on kyllä niin ihmeellinen kumiluttero ettei tosikaan. Sama väri ja malli on toiminut jo vuosikaudet ja tänä kesänäkin suurin osa kaikista veneeseen nousseista kaloista on tullut sillä. Kyllä muillakin malleilla ja väreillä kalaa on tullut, mutta esimerkiksi Nicklaksen kanssa kyseinen jigi antoi kaikki kalat yhtä ahventa lukuunottamatta. Ja me kokeiltiin montaa muutakin eri mallia ja väriä. Silti ne tapahtumat pääosin tulivat siihen yhteen ainoaan jigiin.

Oli siellä hieman pienempääkin seassa
Sumppuun meni 28-32cm kalat

Kyllä minulla olikin jo kova ikävä noita ihania raitapaitoja ja niiden kalastusta, koska ahven on niin mukava kala siiman päässä ja myös ruokalautasella. Alkukesä meni ahventen piilopaikkoja etsiessä ja ehkä jopa pientä epätoivoakin oli jo havaittavissa, mutta nyt on taas luotto kohdillaan. Ainakin siihen seuraavaan kertaan asti, kun lähden taas ahvenjahtiin. Minusta tuntuu, että ahvenet ovat alkuperältään savolaisia kaloja, koska suattaapa löytyä tai suattaapa olla löytymättäkin! 😅

Jigailua ja riippumattoretkeilyä Kallavedellä

Tiedättekö mitä? Minulla ei ole tällä hetkellä yhtään ikävä talvea! Vaikka tasurin uittaminen kirpeässä pakkassäässä ihanaa onkin, niin kyllä nämä Suomen kesätkin mahtavine aktiviteetteineen ovat upeita juttuja myös.

Viime aikoina Kallaveden aalloilla on saatettu nähdä pörhältämässä yksi musta vene. Olen totaalisen ihastunut tuohon uuteen työkaluuni ja nyt ei tarvitse aina ennen järvelle lähtöä varmistella tuulen nopeuksia ja suuntia, koska uudella veneellä uskaltaa lähteä järvelle kovassakin kelissä. Vanha vene oli sen verran lyhyt, että isoille selille ei viitsinyt ihan aina lähteä ja monesti tyydyttiinkin kalastelemaan suojaisemmissa paikoissa, jos säätiedotus lupaili myräkkää. 

Työjuhta on päässyt tutustumaan Kallaveden saariin, tässä evästauko metsäpalovaroituksen aikaan

Minä olen nyt siis sitten kalastusopas ja moni varmaan kuvittelee sen tarkoittavan kaikkitietävää kalastusgurua. Ehkä suurin osa oppaista sellaisia onkin, mutta itse voin myöntää, että kalastustietämyksessä on vielä paljon aukkoja.

Sehän olisikin helppoa, jos kirjakaupassa myytäisiin opusta: ’Kallaveden kalojen olinpaikat, syöntiajat ja kaikki muu mahdollinen tieto’. Olisin hakenut sen teoksen jo ajat sitten ja lukenut läpi välittömästi. Kalastus olisi tosi helppoa ja kalastusoppaan työtä voisi tehdä itsevarmana saalistakuulla. 

Mutta sellaisia kirjoja ei ole. Se, mitä luonnossa tapahtuu, ei voi koskaan täysin tulla kirjoitetuksi kirjoihin. Siellä on niin paljon arvoituksia ja itse olen sitä opintietä kulkenut vasta pienen matkan. Ja toisaalta se on hienoa, että aina saa oppia uutta ja nähdä ennennäkemättömiä asioita.

Ehkä tuosta ylempää pystyi jo vähän rivien välistä lukemaan, että olen täysin hukassa Kallaveden ahventen kanssa 😅 Kuhat ovat pikkuhiljaa hipsineet normaaleille kesäpaikoilleen, mutta ne ihanan haastavat raitapaidat ovat teillä tietämättömillä. Minulla ei ole hajuakaan missä ahvenparvet huitelevat. Tai ehkä ne menevät välivedessä, kuten viikko sitten bongaamani parvi. Vai ovatko ne sittenkin yhdellä Kallaveden miljardeista matalikoista, niin kuin olivat toissa sunnuntaina, kun Juha nappasi 41cm ahvenen kolmen metrin vedestä.

Etsivä löytää, mutta vain yhden
Tämä nappasi pari metriä veneen alta kahdeksan metrin vedessä

Olen nyt ajanut useamman kymmenen tuntia etsien kaloja ja ahvenet eivät tee tätä hommaa helpoksi. Kuhaparvet ovat hämänneet minua useampaan otteeseen ja olen luullut löytäneeni ahvenparven, mutta ei, kuhia ne ovat olleet ja ainakin viime viikonlopun perusteella voisi jo melkein sanoa, että kuhat ovat liikakansoittaneet Kallaveden. Ja tämä on vasta alkua, nyt parvien koko on ollut joitain kymmeniä kaloja, mutta kunhan eletään muutama viikko eteenpäin, niin parvet voivat olla satapäisiä. Eipä sinne oikein ahvenet enää mahdu. 

Luulin ahveneksi
Luulin ahveneksi
Luulin ahveneksi
Tätäkin luulin ahveneksi =)
Kuhaparvien seasta löytyy välillä yksittäisiä ahvenia

Minulla ei siis ole mitään kuhia vastaan ja kuha on aivan loistava ruokakala sekä mukava jigikala, mutta tykkään myös ahvenista ja toivoisin, että niillekin olisi tilaa. Onko muilla ollut haasteita löytää ahvenparvia tänä kesänä vai onko tässä vain peiliin katsomisen paikka? 😄 

Tänä kesänä olen nähnyt vain kaksi kertaa ahvenparven ja niissäkin keskikoko on ollut pientä
Tämä oli ainoa ahven, jonka ehdin napata yllä olevasta parvesta

Yksi lempiasioistani kalastuksen lisäksi on riippumattoretkeily. Sen jälkeen, kun muutama vuosi sitten hankittiin riippumatot ja alettiin yöpymään luonnossa, kalastusreissut muuttuivat vielä mukavemmiksi. Matossa köllötellessä ehtii katselemaan ympäröivää maailmaa ihan eri tavalla. 

Voikos “makuuhuoneen” ikkunasta oikeastaan hienompaa maisemaa enää ollakaan?

Saaret kätkevät sisäänsä vaikka mitä mielenkiintoista. Monesti tulee mietittyä, että mitähän kaikkea niissäkin saarissa on ajan saatossa tapahtunut. Kaupungissa asuvana harmittaa, kun oikeastaan kaikki alkuperäinen luonnon muokkaama on ihmisen toimesta laitettu uuteen uskoon, mutta saarissa pääsee onneksi vielä sinne ”alkulähteille”.

Siellä luonnon ympäröimänä ei kaipaa sähköä tai muita kodin hienouksia, paitsi jonkunlaisena kännykän orjana on myönnettävä, että laturin johto tulee aina sujautettua retkilaukun sivutaskuun, kännykän kun voi ladata veneessä 😅 Ja Thermacell kuuluu myös vakiovarustukseen, itikat eivät ole minun parhaita ystäviä.

Viikko sitten näissä maisemissa
On se vene aika iso, kun minäkin näytän pikku tytöltä tuolla takapenkillä =)

Kovimmat helteet taitavat tältä kesältä olla ohi, mutta se ei estä luonnossa oleilua. Kalakin taitaa syödä nyt viileällä kelillä paremmin. Jos haluatte lähteä opastetulle kalastusretkelle, niin tervetuloa tänne Savon sydämeen Kuopioon!

Kuulumisia

Blogi on ollut hiljainen, vaikka kesä on jo pitkällä. Nyt asiaan tulee muutos ja pääsen taas tekemään kalapäivityksiä. Syy hiljaiseloon oli veneettömyydessä. 

Aloitan tänä kesänä kalastusopastoiminnan, joten vanha Alutroll 485CC piti päivittää hieman isompaan. Uudeksi veneeksi valikoitui Alutroll 605CC. Vanha vene lähti jo talvella vaihdossa Päijätmotolle, joten avovesikauden alku jouduttiin olemaan ilman venettä. Kyllä ne olivat tuskaisia viikkoja, mutta onneksi pääsin edes kerran Kallaveden aalloille Kalamanian Jannen kyydissä.

Jee, avovesikauden ekat kalat, kyllä hymyilyttää!
Kalamanian Janne ja Kallaveden kuha

Oli mukavaa päästä ammattilaisen matkaan ja kuulla neuvoja ja vinkkejä opastoimintaan liittyen. Jannella on myös 605CC opasveneenä, joten siksikin oli kivaa päästä juuri sillä paatilla kalaan, kun samalla näki kuinka vene toimii. 

Jannen vene

Korona sotki varmaan aika monen ihmisen asioita ja suunnitelmia tässä kevään aikana ja myös uuden veneen toimituksessa oli hieman viivästymistä. Mutta joku keksi joskus sanonnan: hyvää kannattaa odottaa, ja nyt ymmärrän itsekin sanonnan merkityksen paremmin. Hyvää todellakin kannatti odottaa! 

Jaanan vene (kuva: Ilkka Turunen)

Koska uusi vene tulee kalastusopaskäyttöön, halusin veneen sisätilojen olevan juuri passelit siihen tarkoitukseen. Vanhan veneen kanssa olin huomannut mitkä asiat heittokalastusveneessä ovat toimivia ja halusin hyödyntää toimivia ratkaisuja myös uudessa veneessä.

(kuva: Ilkka Turunen)

Esimerkiksi vanhassa veneessä keulan heittotaso oli tosi hyvä ratkaisu, koska se kätki sisäänsä myös säilytystilaa. Uuteen veneeseen halusin ehdottomasti heittotason keulaan. Taso on päällystetty samalla solumuovilla, kuin 485CC:ssakin. Se on materiaalina aivan loistava; kuivuu hetkessä sateen jälkeen eikä ole ollenkaan liukas.

Keulan heittotason alla on ruhtinaallisesti säilytystilaa

Opaskäytössä veneestä täytyy löytyä säilytystilaa vavoille. En halunnut, että vapoja säilytetään ainoastaan kaiteissa olevissa vapaputkissa, joten vapalaatikko oli yksi niistä pakollisista asioista, joka uudesta veneestä piti löytyä. Veneen leveyden ansiosta vapalaatikoita saatiin mahtumaan kaksi kappaletta (pulpetin molemmille puolille) ja molemmissa laatikoissa on paikka seitsemälle vavalle, joten yhteensä laatikoissa on tilaa 14 vavalle. Silloin kun laatikossa ei ole vapoja, niin tilaa voi käyttää muuhun säilytykseen. 

Pulpetin molemmin puolin on pitkät vapalaatikot
Asiakkaiden Fish me luck -setit vievät melkein kaikki vapapaikat ;)
Ylimääräiset vavat luukun alle piiloon

Huomasin vanhassa veneessä, että laitoihin kiinnitetyt vapaputket olivat monesti tiellä kalastustilanteissa ja usein sain siimankin niihin sotkettua. Uuteen veneeseen halusin mahdollisimman vähän mitään ”esteitä” kalastuksen tielle, jotta asiakkaan ei tarvitse varoa siiman takertumista joka paikkaan.

Korkeita vapaputkia on vain pulpetin yläkaiteessa, jolloin ne eivät ole kalastustilanteissa edessä. Veneen takalaidasta löytyy 6kpl laitaan upotettuja putkia. Pollarit ovat tällä kertaa taitettavat, koska vanhassa veneessä ne eivät olleet, ja varmaan joka reissulla onnistuin jotenkin siimani niihin kieputtamaan 😅

Tykkäsin tosi paljon vanhan veneen pulpetista. Se ei ollut kovin leveä, mutta kuitenkin sen kokoinen, että siihen mahtui näppärästi 12” luotaimen näyttö yläkaiteeseen. Pulpetti oli myös malliltaan erittäin toimiva ja sen sisällä oli hyvin säilytystilaa. 

Alutroll 605CC malliin kuuluu normaalisti hieman leveämpi pulpetti, mutta itse en kokenut tarvetta niin isolle pulpetille, joten halusin vaihtaa sen kapeampaan. Uuden veneen pulpetti on siis täysin sama kuin 485CC:ssa, mutta koska tykkään ajaa lähes aina seisten, halusin pulpetista hieman normaalia korkeamman. Sitä onkin nyt korotettu kymmenisen senttiä ja on muuten erittäin ergonominen sekä seisten että istualtaan ajaessa, ei tarvitse olla ollenkaan kyyryselkäisenä 😅 Kapean pulpetin ansiosta sivuilla on hyvin tilaa liikkua tai vaikka kalastaa. 

Kapea pulpetti on täysin riittävä tämän kokoluokan veneeseen
Pulpetti on ihmeen tilava mittoihinsa nähden

605CC on rekisteröity kuudelle, joten jos kyytiin lähtee minun lisäkseni viisi ihmistä, kaikille olisi hyvä olla mukava istumapaikka. Koska vene on sen verran tilava, siihen mahtui heittotaso myös taakse. Olen nähnyt paljon erilaisia ratkaisuja eri merkkisissä kalastusveneissä takapenkkien suhteen ja heitin Alutrollin suuntaan ajatuksen toiveistani. Siellä syntyikin erittäin hyvä ja toimiva ratkaisu takaheittotasoon ja istuimiin. 

Takaheittotasolle mahtuu kaksi jigaajaa oikein hyvin
Keskipenkki on kätevä, koska etummaisen istuinosan voi nostaa myös ylös, jolloin se tukee seisten ajaessa
Heittotasot on päällystetty solumuovilla

Halusin istuinkorkeudeksi noin 45cm, jolloin pidemmänkään ihmisen ei tarvitse istua polvet suussa. Ei muuten uskoisi miten hyvä alumiinipenkissä voi olla istua, nämä nojatuolit ovat luxusta 😅 Takaheittotasolle on helppo nousta sivuilla olevien pienten portaiden ansiosta. 

Selkänojat nousevat heittotasosta käden käänteessä

Istuinten alla on säilytystilaa, kuten myös istuinten takana olevassa pitkässä laatikossa. Yksi parhaista asioista tässä veneessä onkin säilytystilan määrä. Aivan huippua, että kaiken irtotavaran saa tasojen alle piiloon, jolloin ei tarvitse huolehtia ajaessa tai kalastaessa, että joku tavara on tiellä. Takaheittotason alta kulkee sadevesi, joten laatikot eivät ole täysin kuivat, mutta keulan heittotason alta löytyy kuivaa säilytystilaa.

Istuinkannen alle saa tavarat piiloon
Takapenkin yhtenäinen säilytystila on kooltaan noin 1,9mx45cmx40cm
Tänne mahtuu puoli omaisuutta säilöön
Myös takalaatikon sisässä on tilaa kalastustavaroille
Keskipenkin alle jätettiin tyhjä avoin tila Igloon isolle kylmälaukulle
Keulasähkömoottori saatiin hieman sivummalle Elovaaran Roken suunnitteleman aluslevyn ansiosta, nyt kulku veneeseen keulan kautta on mukavampaa
Teippauksen suunnittelu ja toteutus ovat Raikuan käsialaa (kuva: Ilkka Turunen)

605CC veneeseen saa asentaa maksimissaan 150hv moottorin ja kyllähän minä siihen sen kokoisen moottorin myös halusin 😄 Vanhassa veneessä 50hv Tohatsu palveli hyvin ja nyt sitten perästä löytyy astetta isompi Tohatsu. Pakko myöntää, että ensimmäisellä koeajolla otti mahanpohjasta, kun aloin nostamaan venettä liukuun. 

Olihan se pikkuisen tehokkaampi kuin vanha moottori ja kun käänsin kaasukahvaa, tuntuu kuin olisin ollut lentokoneessa. Jouduin äkkiä kääntämään kahvan takaisin vapaalle ja tasaamaan pulssia. Ihan oikeasti säikähdin, kun tuo vene ja moottori olivatkin pikkuisen ärhäkämmät. Nyt sitten muutaman päivän ajelun jälkeen liukuun lähtö on enää silkkaa nautintoa 😄

Iso ukko näyttää aika pieneltä 150hv Tohatsun vieressä
Tohatsulla pääsee lujaa, mutta välillä kannattaa myös pysähtyä ihastelemaan maailmaa =)
Kyllähän se uusi moottori pikkuisen enemmän hörppäisee, kuin vanha, mutta pitää vaan aina muistaa (ja malttaa) ajella taloudellisilla kierroksilla

Uudella veneellä on nyt siis tullut pörhällettyä muutama päivä. Olin tehnyt monta viikkoa mielikuvituskalareissuja ajatuksissani ja miettinyt Kallaveden kalapaikkoja, joihin aikoisin suunnata heti, kun vene tulisi pihaan. Nyt sitten on paikkoja kierrelty ja sanotaanko näin, että niillä mielikuvitusreissuilla kalaa löytyi huomattavasti paremmin 😅 

Kuhat ja ahvenet eivät ole vielä isoissa parvissa, tai sitten en vain ole löytänyt niitä. Pientä kuhaa on ripoteltu pitkin penkkoja ja patteja. Ankkurointi on haastavaa, kun yksi kuha on siellä ja toinen täällä. No mutta positiivista on se, että yksinäisetkin kuhat ovat nälkäisiä. 

Kyllä sieltä aina joku kala on siimaa tullut kiristelemään, mutta isompaa kuhaa tai ahventa ei ole löytynyt. Tai minä en ole löytänyt, mutta kun laittaa lapsen asialle, niin alkaa tapahtumaan. Omat tytöt olivat toissa päivänä kalareissulla mukana ja eihän niitä meinannut saada järveltä pois, kun he innostuivat kalastamaan. 

Itse kalastin aluksi kaksi tuntia tyhjää samalla, kun tytöt uivat, mutta heti kun annoin tytöille virvelit käteen, alkoi kalaa nousta. Hävetti, mutta pääasiahan se kai on, että osaan opastaa muita saamaan kaloja 😅 Päivän isoin kuha oli vanhemman tytön saama 49cm ja päivän isoin ahven nuoremman saama 31cm raitapaita. Hienoa! 

Tytär näytti mallia =)

Viikonloppuna kalastettiin Juhan kanssa ja silloinkin löytyi jonkun verran kalaa. On kyllä kalamatot vielä hakusessa. Ehkä vahingossa elelin jo heinä-elokuuta niillä minun mielikuvitusmatkoillani, koska tämä IRL kalastus on paljon vaikeampaa. No mutta nyt kelit hellii ja vedet lämpenee, eiköhän kalatkin löydä toistensa seuraan, kun vähän aikaa kuluu. 

Käykäähän kalassa yksin tai yhdessä, tai vaikka minun kanssa ☺️ Olette tervetulleita Kuopioon ja Kallavedelle koska vain! 

Katseet kohti kesää

Kylläpä tämä kevät meni kauheaa kyytiä ohitse, viimeisestä blogipostauksestakin on jo useampi viikko. Tai kevättähän me toki vielä eletään, mutta tarkoitin nyt keväisiä pilkkireissuja, ne taisivat loppua tähän. 

Tämä talvi oli ihan outo. Alkuun pelättiin tuleeko jäitä ollenkaan, no tuli. Sitten pelättiin tuleeko kaloja ollenkaan, no tuli. Sitten alettiin pelkäämään jäiden lähtöä ja sekin alkaa olla nyt tosiasia. 

Talvi meni jotenkin nurinkurisesti, minusta tuntuu, että koko pilkkikausi lähti aivan liian hyvin käyntiin, koska ensimmäisellä pilkkireissulla meni puolen kilon raja ahvenessa rikki, toisella reissulla meni 1,8kg raja ahvenessa rikki ja sitten vielä tuli todella hyviä ahvenpotteja pitkin alkukautta. Eihän siitä olisi voinut enää parantaa mitenkään, joten tammikuun jälkeen pilkkisaaliit muuttuivat koko ajan pienemmiksi ja pienemmiksi. Välillä ne olivat näkymättömiä.

Alkutalvesta muistelin aiempia pilkkivuosia ja mietin, että onneksi kaukana ovat ne ajat, kun kalareissuilta palattiin kotiin tyhjin käsin. Miten se oli ollut edes mahdollista käydä pilkillä saamatta mitään? Eihän se ole kuin ottaa vaan 😆

Sitten pilkka osui omaan nilkkaan ja tuntui, että joka ikinen avanto tuli tehtyä väärään paikkaan. Vaikka yritin käyttää kaikkia mahdollisia keinoja ja logiikoita ahventen löytämiseen, kaloja ei löytynyt. 

Katsoin ilmanpaineet, tsekkasin tuulen suunnat, etsin jäästä merkkejä oikean avannon paikasta. Tutkin karttoja lähes yötä päivää, kyselin vinkkejä muilta, muutuin jopa taikauskoiseksi: ”Jos otan 43 askelta tuohon suuntaan, voisiko siinä olla aktiivista kalaa?” No arvatkaa oliko? Lumettomat kohdat tuli kokeiltua, lumiset kohdat tuli kokeiltua, kaikkien railojen ympäristöt koluttua. Jos löysin muiden vanhoja avantoja, kokeilin jokaisen. 

Kalastus on kyllä sellainen harrastus, että siitä ei yllätyksiä puutu. Välillä luulee tuntevansa Ahdin metkut, mutta pian tajuaa, että eihän tämä ihmisen elämä riitä alkuunkaan siihen, että ehtisi tajuamaan ja ymmärtämään vedenalaisen maailman kommervenkit. Ja kai se on hyvä niin. 

Kevät on siis kulunut ahventen perässä juosten ja niissä juoksukilpailuissa kaulassa on ollut joka kerta hopeamitali. Eihän se häppee ole ja jäällä on joka tapauksessa aina mukavaa. En ole koskaan ajanut potkurilla yhtä paljon, kuin tänä talvena. Moottorikelkka oli käytössä vain viikon ja en pistäisi yhtään pahakseni, jos tulevinakin talvina jäällä olisi noin hyvät olosuhteet potkukelkkailla. Se on niin mukavaa! 

Hei ihmiset, katsokaa miten hienoja hetkiä Suomen luonto meille tarjoaa! <3
Maastossa ei luista ihan yhtä hyvin kuin jäällä =)

Tänä talvena pilkillä tuli käytyä 44 kertaa, mutta ainahan on olemassa takatalven mahdollisuus, joten en ihan vielä lyö lukkoon tuota lukua 😅 Pilkkireissut suuntautuivat mm. seuraaville järville: Sotkanselkä, Roikanvesi, Iso-Jälä, Virmasvesi, Rasvanki, Juurusvesi, Nilakka, Kallavesi, Suvasvesi, Iisvesi ja Koirus. 

Alla muutamia kuvia viimeisimpien viikkojen reissuilta: 

Tätä voi jo sanoa raitapaidaksi, on raitoja vaikka muille jakaa

Otettiin Juhan kanssa kevään reissuilla aina kilpailu kolmen suurimman ahvenen yhteispituudesta ja suurin tulos voitti. Voittoja rapisi puolin ja toisin, mutta välillä oli vaikeuksia löytää edes ne kolme ahventa.

Näitä senttejä ei valitettavasti laskettu =)
Senttipeliä, kummanko TOP3 vie voiton?
Välillä kokeilin jigiä ja kyllähän se maistui mm. tälle 560g ahvenelle
Mitä keväämmäksi mentiin, sitä vähemmän tasuriin tuli tärppejä, siksi välillä oli pakko uittaa jigiä
En muista koskaan nähneeni niin paljon ja niin isoja railoja kuin tänä talvena, niitä oli lähes joka järvellä!
Kauden viimeinen reissu suuntautui Nilakalle
Viimeisimmän reissun ahvenkisan voitto napsahti minulle

Viimeisellä pilkkireissulla oltiin jo palaamassa kohti rantaa, kun matkan varrelta löytyi pari valmista avantoa. Tasuri veteen ja melkein heti avannosta nousi fileahven. Ajattelin, että kas, nytkö ne hanat vihdoin aukeavat, kun pohjassa näytti olevan eloa enemmänkin. 

Uittelin pientä karvapyrstötasuria 2,5 metriä pohjan yläpuolella, kun pohjasta lähti paksu ja määrätietoinen viiva kohti viehettä. Tiesin heti mistä oli kyse. Kiloluokan ahven lähtee juuri tuolla tavalla ja henkeä pidätellen odotin tärppiä. Kala tärppäsi heti tasurille päästyään ja Juhakin pysähtyi viereen katsomaan, kun siima naristen nostin mörköä ylös. 

Voiko kausi paremmin päättyä kuin kilon ahveneen, ei varmasti! Hoin vaan, että älä irtoa, älä irtoa. Eikä se irronnut! Nostin ahvenen jäälle ja kuulin, kun vierestä alkoi kuulumaan kovaa naurua. Hetki meni, että itsekin tajusin mistä oli kyse. Ahven muuttui jäällä pomppiessaan lahnaksi ja mietin, että miten tämä on mahdollista!?

Koko talvena en ole ostanut toukan toukkaa, vaan pilkkinyt lähes yksinomaan tasureilla, joten tällaisia vahinkoja ei yksinkertaisesti pitäisi pystyä käymään. Mutta näköjään minulle voi: lahna tasurilla! 

Pilkkikausi päättyi tähän kalaan =D

Juhan naurusta ei tullut loppua ja itselläni oli ”tonnin seteli” ilme. Laitoin lahnan avantoon, sammutin kaikuluotaimen, pakkasin tavarat, karistin pilkkikauden viimeisetkin rippeet olkapäiltäni ja kävelin rantaan. Olin kuulevinani selkäni takaa vielä jonkun muunkin naurua. Ahti… 

Ensi kesänä minulla on uudet kuviot ja tarkoitus olisi aloitella kalastusopastoimintaa. Harmi, että tämä korona on nyt sotkenut suunnitelmia ja tuleva kesä on sekä minulle että varmasti kaikille muillekin vielä kysymysmerkki. Tsemppiä kuitenkin jokaiselle, luotetaan siihen, että kaikki kääntyy parhain päin! 

Tasurivieraita Savossa

Meillä on ollut jo useamman vuoden traditio järjestää tasurihurjien talvitreffit Puruvedellä Ruokkeen lomakylässä. Yleensä treffit ovat olleet aina viikolla neljä. Tänä vuonnahan siinä kävi sillä tavalla, että me jouduttiin perumaan koko treffit huonon jäätilanteen vuoksi. 

Harmitti ihan tosi paljon, kun Ruokkeelle on aina kerääntynyt paljon tasurihurjakavereita ympäri Suomen. No mutta ensi vuonna sitten yritetään uudestaan. Edellisten vuosien treffeistä pääset lukemaan klikkaamalla vuosilukua: 2017, 2018 ja 2019.

Viime vuonna keksittiin järjestää pienimuotoiset treffit myös Kuopiossa ja traditiohan siitäkin tuli välittömästi 😄 Ihmiset ihastuivat meidän järviin ja tänä vuonna päätettiin treffata Iisveden rannalla. Viime vuoden treffeistä pääset lukemaan tästä linkistä.

Yksi tasurihurjakaveri käväisi Savossa jo viikkoa aiemminkin ja vietettiin muutama päivä järvellä yhdessä. Petteri koki ikimuistoisia hetkiä Savon järvillä, koska siimat olivat koko reissun ajan kireinä. Ihan oikeasti.

Neljä päivää hurjaa kalantuloa ja voi sanoa, että tasureissa osui värivalinnat nappiin. Yhtenä päivänä Petteri rikkoi oman TOP 5 ennätyksensä ja viiden kalan keskipaino oli hurjat 744 grammaa. Joskus olen Petterin suusta kuullut, että Savossa olisi kieroja ahvenia, mutta näköjään mieli muuttui pienen lomareissun aikana 😄

Petterillä ei hymy hyytynyt neljään päivään
Potkurikelit oli kohdillaan

Minullakin oli muutamia kalatapahtumia ja Kalarosvon muikun nahkaisella kevennetyllä tuli talven toiseksi suurin ahven painoltaan 920g. Kala tuli 14 metrin vedeltä, mutta nousi kuudessa metrissä uitettuun Kalarosvoon.

920g/40cm
Pienehkö tasuri kelpaa isollekin ahvenelle, eipä tuon ahvenen mahaan olisi isompi saaliskala tainnut mahtuakaan
Yhden päivän kalat, kaikki samalla tasurilla

Käväisin myös Sotkalla ennen Iisveden reissua ja sieltä on kyllä tänä talvena lähes joka reissu löytynyt ruokakalaa. En muista Sotkan olleen näin antelias moneen vuoteen.

Sotkalla lumimyräkässä
Sotkalta taas muutama filekala mukaan, päivän ottipelinä Kalapelen hile Nulikka keltaisella mahalla

Saavuttiin Juhan kanssa Iisveden mökille aikaisin perjantaiaamuna, koska tarkoitus oli pilkkiä koko päivä. Ei kuitenkaan oltu tarpeeksi ajoissa pelipaikoilla, koska porukka oli ehtinyt saamaan jo hyvin ahventa heti aamusta. Uusia syöntipiikkejä ei enää näkynyt ja minulla päivän saldo oli kaksi filekalaa. Onneksi pilkkimistä oli luvassa vielä kaksi muuta päivää.

Unelmatreffipaikka Iisveden rannalla
Näkymä jäältä mökille, tai talohan tuo taisi olla =)

Perjantaina ja lauantaina oli tosi kirkas ja aurinkoinen keli. Jäällä ei ollut lunta, joten ehkä ahven oli painunut kirkkaassa vedessä syvään. Minä osasin jostain syystä väistellä ahvenet tosi hyvin ja lopulta kolmen päivän ahvensaldon pystyi melkein laskemaan kahden käden sormilla. 

Minun tasuripäivistä ei siis oikein ole kertomista, koska tapahtumia ei ollut oikeastaan ollenkaan. Reikiä tuli tehtyä ihan älyttömästi ja silti jokainen avanto oli kuin kaivo. Omasta pakista ei vaan löytynyt ottivärejä. 

Päivät kuluivat mukavasti aurinkoa ottaen ja maisemia ihastellen =)
Näkymä järvelle mökin portailta

Kolmantena päivänä keli muuttui hieman ja auringonpaiste vaihtui lumisateeseen. Silloin sain neljä filekalaa ja ilmeisesti omat tasurivärit ovat suunnattu enemmän huonoille keleille 😄 

Oma isoin ahven Iisvedeltä 450g, kala tuli UV-valkomahaisella hile Nulikalla

Leinon Pekalla oli Livescope mukana ja on se ihme laite. Pekka huuteli viereisille avannoille, että 15 metrin päässä tuossa suunnassa menee ahventa. Tai että seitsemässä metrissä toisessa suunnassa on kala pohjassa. 

Sitten kun Pekan neuvomaan paikkaan teki avannon, niin kyllä, kalaa siellä oli. Eri asia toki oli, että saiko kalan ottamaan, mutta huimia apuvälineitä tuollaiset laitteet. Ne kyllä vaativat aikamoisen akun, joten ei kateeksi käy painavan ahkion roudaaminen, varsinkin jos jäällä sattuu olemaan paljon lunta 😅

Vasemmalla oleva Pekka huutelee oikealla istuvalle Petterille mitä Petterin avannon alla tapahtuu =D
Evästauko, että jaksaa taas tasuroida hurjana

Iisvesi oli hankala järvi ja mitään Puruveden kaltaisia saaliita sieltä ei tullut, vaikka varmasti joskus Iisvesikin voi yllättää. Nyt ei kuitenkaan kukaan juhlinut älyttömillä kappalemäärillä, mutta kyllä siellä ahvenruokia päästiin syömään, kun yhdistettiin jokaisen kalat. Oma osuus yhteiseen pottiin oli tällä kertaa aika surkea =D

Yhteisiä kaloja (kuva: Petteri Palviainen)

Reissun isoin ahven meni Jarnolle ja Jarnon luottoviehe Iisveden reissulla oli XL Nulikka. Samoin Pekalla toimi XL Nulikka hyvin. Mutta arvatkaapas toimiko kyseinen tasuri minulla? Ei toiminut, koska omat värit eivät miellyttäneet kieroj.. eikun kivojen savolaisten ahventen silmää. 

Tasurihurjaporukan suurin ahven Jarnolle, kalan mitat 780g/38cm
Pekan kaloja sunnuntailta (kuva: Pekka Leino)

Meidän mökki oli niin upealla paikalla, ettei tosikaan. Voisi sanoa, että asuttiin muutama päivä paratiisissa. Alla muutamia dronella otettuja kuvia, kuvaajana Ilkka Turunen.

Etsi kuvasta kolme pilkkiukkoa =D Tämä on niin hieno kuva, ihan uskomaton!
Ikävä jo nyt kaikkia tasurikavereita, kiitos kaikille seurasta ❤️

Koko talven on ollut ihan uskomattomat potkurikelit ja on kyllä ollut mahtavaa kiitää potkurilla jäällä. Nyt sitten satoi kymmenisen senttiä lunta, joten oli aika kaivella Lynkkis autotallin perukoilta. Tänä talvena potkurilla on päässyt ihan yhtä helposti kalapaikoille, kuin moottorikelkallakin, mutta nyt kun potkurikelit loppuivat, on kiva päästä edelleen sinne järven selälle. 

Maanantaina otettiin siis Lynkkis kärriin ja suunnattiin järvelle. Olihan se outo tunne päästä kalapaikoille niin nopeasti ja hengästymättä 😄 Mukavaa se on moottorikelkkaillakin välillä ☺️

Ostin uuden Veikko-tasurin, kun Taavitsaisen Ismolla sattui olemaan niin hyvän värinen Veikko myynnissä. Alunperin ostin tasurin Iisveden reissua ajatellen ja yhden filekalan sillä sieltä sainkin, mutta kotiin palatessa tasuri alkoikin toimimaan niin sanotusti ihan urakalla. 

Maanantaina aamupäivällä tuli kokeiltua muutamia eri tasureita ja niistä ainoastaan Veikko sai eloa näyttöön. No uitellaan sitten sitä 😄 

Muistan vieläkin, kun Petteri käväisi meidän suunnilla pari viikkoa sitten. Hänellä oli oikeat ottivärit rasiassa ja siksi myös koko ajan tapahtumia luotaimen näytöllä, minulla ei niinkään. Silloin olin aivan varma, että en osaa pilkkiä, kun muut nostelee kaloja ja oma ruutu on tyhjä. Sama tunne tuli Iisvedellä ja silloin mietin, että ehkä se 1,8kg ennätysahven oli täysin tuurikala.

Kun maanantaina omasta rasiasta löytyikin taas ottiväri, tuli tunne, että ei se pilkkiminen sittenkään niin vaikeaa ole. Oikean värin kun laittoi siiman päähän, kalat vaan ilmestyivät kaikuluotaimen näyttöön kuin tyhjästä. Haastavinta kalastuksessa onkin löytää päivän ottiväri ja toisinaan ne toimivat värit saattavat vaihtua päivän aikana useammankin kerran.. 

Tässä viimeisten viikkojen aikana olen oikeasti tajunnut värien merkityksen, kyllä se vaan on pienestä kiinni. Esimerkiksi Iisvedellä tuli kokeiltua varmaan 15 eri väristä Nulikkaa, mutta kun tasurin selästä tai mahasta ei löydy juuri sitä oikeaa sävyä, niin kalat kyllä ilmaisevat sen poissaolollaan. 

Samoin on myös korostunut kalapaikan merkitys. Ahven on välillä itsepäinen otus ja joskus se menee niin, että jos avanto ei satu juuri prikulleen raitapaidan yläpuolelle, kala vähät välittää sinun vieheestä. Pekan Livescope kokeilujen jälkeen ymmärsi, että aina ei riitä että menee kalojen viereen. Ehei, välillä kaksi metriäkin on liikaa. Se aukko jäähän on tehtävä juuri oikeaan paikkaan. Piste. 

Juha testasi teoriaa maanantaina ja teki kaksi avantoa parin metrin päähän toisistaan. Toinen avanto oli tyhjä, toisesta tuli kalaa. Ja kalaa tuli siitä avannosta, joka tehtiin vasta toisena. Kysyn vaan, että miten??? Ainakin nyt itse tuli muutettua ajatusmaailmaa hieman ja jos on varmalla kalapaikalla, se kannattaa rei’ittää aika täyteen.

Yleensä kyllä olen toiminutkin niin, että jos saan joltain avannolta kalaa, teen ympärille 4-5 avantoa ja kokeilen myös ne. Ehkä lähiavannot kannattaa tehdä vielä lähemmäksi, kun tähän asti välimatkat ovat saattaneet olla vaikka kymmenenkin metriä. Ei varmaan se kaksi metriäkään toisinaan olisi yhtään pöllömpää kokeilla. 

Samoin paikkaa kannattaa kartoittaa kunnolla, vaikka ensimmäinen tai vaikka vielä kymmeneskään avanto ei antaisi elonmerkkejä, sillä yhdestoista avanto voi räjäyttää potin.

Maanantaina kalaa oli liikkeellä paljon. Ahventa liikkui pohjan tuntumassa ja isojakin mörköjä käväisi näytöllä, mutta niitä oli vaikeaa saada nousemaan. Muikku-/kuoreparvia näkyi lähes joka avannolla ja useassa kerroksessa, joten ravintoa kyllä riitti. Sitten kun tasuri vilahti kalojen näkökenttään oikeasta kulmasta, kalat lähtivät nousemaan kohti viehettä. 

Näitä on mukava nostella jäälle
Muikkua tai kuoretta välivedessä

Yhdessä vaiheessa päivää näin luotaimessa jonkun vilahduksen pari metriä jäänkannen alla. Nostin tasurin välittömästi sinne ja tunsin melkein heti tärpin. No siikahan se 😄 

Kyllä se muikkutasuri siiallekin maistuu =)

Vaikka ylös tulleet ahvenet olivat hyvän kokoisia, kappaleita ei kovin montaa tullut. Kotiin tullessa meillä kuitenkin oli iso kalapussi ja pitkästä aikaa savupönttö pääsi tulille. Tai sähkösavustinhan se on eli ne tulet sai unohtaa 😄

Päivän isoin ahven oli 640g
Lisäksi tuli muutamia vähän pienempiä
Huh, että on hieno tämä Veikko-tasuri, suonenjokelaista käsityötä!
Kaikki päivän filekalat tulivat Veikko-tasurilla
Isoimmat ahvenet savustettiin

Eilen käväistiin vielä moottorikelkalla pilkillä, kun kerran vauhtiin päästiin. Päivän saldona viisi ahventa, joista isoin 700g. 

Nätti appura hile Nulikalla

Tilanne, jossa sain isoimman ahvenen, oli erikoinen. Olin ollut samalla avannolla varmaan 20 minuuttia ja sinä aikana kokeillut muutamaa eri tasuria, joista viimeiset kymmenen minuuttia uittanut muikku Nulikkaa. Luotain piirsi aivan tyhjää.

Päätin taas vaihtaa viehettä ja laittaa siiman päähän jonkun keltamahaisen tasurin, kun välillä sateli lunta. Joskus harmaammilla keleillä keltaiset mahat saattavat yllättää… Silmiin osui Sotkalla edellisellä kerralla hyvin toiminut hile Nulikka, Sotkalla oli silloin kutakuinkin samanlainen keli.

Lähdin laskemaan tasuria nopeasti avantoon ja pudotuksen aikana tasuri lähti uimaan jonnekin tosi sivulle ja hävisi keilasta. Kun olin laskenut tasuria noin kahdeksan metriä, annoin tasurin liukua avannon alle. Samassa näin, kun pohjasta (vettä oli 14 metriä) lähti neljä hyvän kokoista viivaa tosi määrätietoisesti kohti tasuria. 

Sain tärpin ja aloin nostamaan kalaa ylös. Samalla vilkuilin luotainta ja näin että loput kalat alkoivat häviämään näytöltä. Kun kala oli jäällä, pyysin vieressä olevaa Juhaa ottamaan nopeasti valokuvan. Sen jälkeen irroitin tasurin ja näyttö olikin taas aivan tyhjä. 

En tiedä olisinko ehtinyt saamaan muita ahvenia parvesta, jos olisin tiputtanut tasurin heti takaisin, yleensä ne jyrkästi tasurille nousevat ahvenet kyllä uivat niin vauhdikkaasti, että ne usein ehtivät mennä menojaan. 

Kun laitoin tasurin takaisin avantoon, ei siellä näkynyt enää merkkiäkään niistä isoista körmyistä. Taas tuossa tilanteessa huomasi sen värien merkityksen, kun olin kuitenkin täysin samaa Nulikkaa siinä jo hetken uitellut ja sitten vasta värin vaihdos laukaisi ahvenissa ruokahalun.

Tänä talvena on kyllä saatu syödä ahventa kiitettävästi, sinänsä ollut ihmeellinen talvi kalojen tulon suhteen. Minun mielestä aiempina talvina MP-reissuja on tullut paljon useammin, tänä talvena täysin tyhjiä reissuja ei kovin montaa ole, en muista onko ensimmäistäkään.

Viimeisin ahven ateria oli ahven-savulohikeitto, nam!