Viime yönä heitin tämän talven ensimmäisen pilkkireissun unissani, jäätä oli 5cm ja saaliina muutama hauki :) Otin kuviakin blogia varten, mutta jostain syystä niitä ei kamerasta enää löytynyt. Eli näköjään SE on aina mielessä, hereillä ollessa ja jopa unissa.. 

Hauska kuva löytyi valokuva-arkistosta aiheeseen liittyen. Ei sitä osaa näköjään syödäkään, jos ei saa lisäksi samalla tankata jotain kalastusinfoa.

Odottelen kovasti pakkaskelejä, vaikka jo pari kertaa on iskenyt flunssa tämän syksyn aikana, kun olen ”karaistanut” itseäni talvea varten :) Pilkin yleensä mikrotasureilla ja lisäksi käytän silloin tällöin isompia tasureita. Syönnistä riippuen saatan kokeilla myös pystypilkkejä, joissa on tapsin päässä morri tai jopa pelkkää wolfram-morria. Myös vertikaalijigausta tuli viime talvena harrastettua. Eniten kuitenkin kiinnostaa tasuripilkintä ja nyt olen kiinnostunut opettelemaan pilkkimistä myös isommilla tasureilla. 

Olen netissä surffaillessa nähnyt tasureihin tulleen jigipyrstöjä perinteisen pyrstölevyn tilalle. Itselläni on muutamia ”ei niin hyviä” -tasureita, jotka on hankittu joko jostain alelaarista tai ovat muuten vaan virheostoksia. Lisäksi pakista löytyy pieniä kala- ja toukkajigejä. Voisikohan niitä tuunata itse irroittamalla pyrstölevyt ensin ja sitten jäällä ollessa kokeilla toimisiko eri jigit siinä. Ja jos eivät toimi, niin ei ainakaan hyvä mene pilalle. 

Pari viimeistä talvea olen harjoitellut isompien tasureiden uittamista, mutta se on tosi vaikeaa. Jos saisi jostain henkilökohtaista opetusta niin olisin tosi kiitollinen ja tarjoaisin ruuat siitä hyvästä, ihan vinkkinä vaan kuopiolaisille ;) Myös Kallaveden hyvistä kalapaikoista (joihin ei ole sadan kilometrin kävelymatka) kuuntelisin mielelläni neuvoja. Tähän asti Kallavesi on antanut vaan pientä ahventa ja koska en ole Kuopiosta kotoisin, ei ole hirveästi kokemusta Kallavedestä. Vaikka käytössä onkin pilkkimistä helpottavat karttaselain ja kaikuluotain, ei ne paljon auta, jos tietää kalapaikan löytyvän kymmenen kilometrin kävelymatkan päästä. Miksi jäällä ei kulje jäätaxit, voisin tilata… Jotenkin on aina helpompi suunnata vaikka pienemmille lammille, kun niissä sitä lääniä ei ole liikaa tutkittavaksi/kairattavaksi. 

Hommasin talvea varten pari venepilkkivapaa, joista toisessa oli avokela valmiina mukana. Hinta ei Patriotin setillä ollut paha (24.90), tiedä sitten miten talviolosuhteissa avokela toimii. Mietin kannattaako siihen laittaa kuitu- vai monofiilisiimaa? Varsinkin jos on paljon pakkasta, niin kumpiko toimisi paremmin… Toiseen vapaan laitoin oman hyrräkelani, jossa oli valmiina 0.28 kuitusiima. Netissä pyöriessä törmäsin vinkkiin, että isompia tasapainoja uittaessa siima voisi olla jopa yli 0.30. Jos käyttää kuitua, niin siiman päähän kannattaa pistää parin metrin pätkä monofiilia lisäksi.

Ajattelin käyttää näitä venepilkkivapoja isompien tasureiden kanssa pilkkimiseen, olen nyt hankkinut/hankkimassa pienvalmistajien kevennettyjä tasureita, niistä ehkä tarkempaa infoa pilkkikelien alettua. Jos ne eivät toimi, niin vikahan on silloin todennäköisimmin käyttäjässä ja voi olla, että siinä tapauksessa en puhu niistä enää mitään :) Mutta elän toivossa, että saalista tulee.

Nyt peukut pystyyn, että saadaan pakkasia ja päästään pilkille! 

Lokakuussa olen vain pari reissua ehtinyt tekemään ja kelit alkavat olla jo sen verran vilpoisat, että viimeisiä viedään virvelöintien suhteen tällä kaudella. 

Viime viikkojen kalastusreissut ovat suuntautuneet eräälle lähellä sijaitsevalle ponttoonisillalle. Siihen on nopea mennä, ja siinä on hyvä heitellä vieheitä ja jigejä. Olen käynyt sillalla vähintään kerran viikossa. 

Kalastus on mukava harrastus, koska siinä voi aina oppia uutta. Varmasti jokaisella reissulla tulee tehtyä uusia havaintoja tai johtopäätöksiä. Jos kala ei syö, niin päässä alkaa raksuttamaan, että mitä kokeilla seuraavaksi. Jos esimerkiksi vaaput tai lipat eivät anna tärppejä, voi kokeilla jigejä. 

Jigeistä löytyy pienempiä ja isompia malleja, jigipäitä on eri painoisia ja koukkukokoja on useita. Viimeisimmällä reissulla vaihtelin jigien väriä ja lopulta löytyi oikea väri, johon alkoi tulla tärppejä. Jigi oli matojigi, joten se oli malliltaan pitkä, ehkä siinä tilanteessa liiankin pitkä, koska kalat eivät tarttuneet koukkuun vaan söivät pyrstöä. Leikkasin sitten jigistä pienen palan pois ja vaihdoin jigipään hieman kevyempään. Eipä se auttanut mitään, mutta olisi voinut auttaa :) Kalastuksessa ei ole oikeita tai vääriä tapoja kalastaa, vaan kaikennäköiset tyylit ja ideat saattavat toimia. Saattavat.

Elämäni kaksi suurinta ahventa olen saanut pilkkimällä. Kilo ei ole (vielä) mennyt rikki, mutta lähellä on käyty. Molemmat kalat tulivat lammista. Suurin ahven, jonka jäälle olen nostanut, oli 967 grammaa. Pilkin kaikuluotaimen kanssa ja näin, että jään alla oli kaloja. En saanut niitä kiinnostumaan oikein mistään, joten pilkkirasiaa katsoessani päätin tehdä kokeilun: laitoin kevyen lusikkauistimen siimaan (olin aiemmin tehnyt lusikkauistimeen teippaukset hologrammiteipillä). Lusikkauistimesta oli otettu koukku pois. Koukun tilalle pistin n. 15cm pitkän tapsin, johon solmin kiinni mikrotasurin. 

Alla oli vettä 7 metriä ja kun lähdin laskemaan viritystäni kohti pohjaa, en kerennyt laskea kuin pari metriä, kun pohjasta lähti “paksu viiva” eli suuri kala kohti pintaa. Pysäytin vieheen siihen ja jäin odottamaan tärppäisikö. Kala ui suoraan vieheen luo ja tarrasi kiinni. Enää tarvitsi vain nostaa kala jäälle. 

Toiseksi suurin ahven (920g) tuli myös vähän erikoisella ottipelillä. Olin ostanut aiemmin talvella pienen mikrotasurin, jolla oli iso maraboupyrstö. Olin uittanut tasuria ties miten paljon, mutta en ollut saanut siihen koskaan tärppejä. Inhosin tasuria jo pikkuisen, kun se kuitekin ui hyvin ja oli hyvän kokoinen ja värinen. Miksi se ei kelvannut.. Eräänä iltana parturoin tasurin pyrstöä vähän, kun epäilin voisiko suuri pyrstö pelotella kalat tiehensä. Lisäksi liimailin pikaliimalla tasurin mahaan pieniä timantteja. 

Seuraavana aamuna lähdin pilkille ja taas oli tuttu tilanne jäällä, kaiku piirsi kaloja alle, mutta ne eivät ottaneet mihinkään. Vettä oli alla nelisen metriä. Päätin kokeilla inhokkitasuria, kelpaisiko se tuunauksen jälkeen kaloille. Hyvä, että ehdin laskea tasurin veteen, kun pohjasta lähti tuttuun tapaan paksu viiva viehettä vastaan. Pysäytin tasurin ja jäin odottamaan tärppiä. Kala ui suoraan vieheen luokse ja otti kiinni, ja taas oli jäljellä vain kalan nostaminen jäälle. 

Myös elämäni ensimmäinen ja isoin siikani tuli tuunatulla systeemillä. Eräänä talvi-iltana kiinnostuin siian pilkinnästä, koska tiesin, että lammella johon seuraavana aamuna olin menossa, on siikoja. Luin netistä vinkkejä siian pilkintään ja eräs vinkki oli, että siimaan laitetaan lusikkauistin, jonka alle laitetaan morreja siimaan muutaman kymmenen sentin välein. Tein sitten sen tyylisen siikapilkin itselleni ja jälleen kerran oli tuuria matkassa, kun jäälle pääsin. En kerennyt kauan pilkkiä, kun epäilin morrin jääneen pohjaan kiinni, vettä kun oli alla maksimissaan pari metriä. Silloin ei vielä kaiku ollut kuvioissa mukana. Yritin saada morrin irtoamaan pohjasta ja kyllähän se sitten tulikin lopulta jäälle tuoden mukanaan 1,224kg painoisen siian. Aloittelijan tuuria..

Tämän kirjoituksen otsikko tulee siitä, että ponttoonisillalla eräs herra tuli pari viikkoa sitten jututtamaan ja kertoi kalastaneensa sillalla paljon. Hänellä oli myös vene rannassa, joten oli kalastanut sillä alueella useita vuosia. Hän sanoi, että jos tästä ei saa haukia, niin se on ihme. Olen nyt aika monta mp-reissua sinne tehnyt, joten aika ihmeidentekijä olen, että niin varmasta haukipaikasta olen tyhjin käsin jo useamman kerran selvinnyt. Kyseinen herra kertoi myös hyviä vinkkejä alueesta ja parista muustakin hyvästä kalapaikasta lähellä. Aina kun joku tulee juttelemaan kalastuksesta, niin kuuntelen korvat höröllään kaiken mahdollisen. Kalajuttuihin kun ei voi kyllästyä koskaan :)

Kalasteltu on, mutta koko syksy on ollut hiljaista saaliiden suhteen. Heitellessä on siis ollut aikaa miettiä jos jonkinnäköistä asiaa, esimerkiksi sitä, miksi ne kalat eivät syö!? Tässä lista, johon olen kirjoittanut potentiaalisia syitä kalojen syömättömyydelle. Siitä on aina hyvä poimia jokin selitys MP-reissuille.

9. Siiman paksuus on väärä.
10. Kelausnopeus on väärä. 

11. Kelaaminen on liian monotonista. 
12. Ilma on liian aurinkoinen.
13. Ilma on liian pilvinen.
14. Ilma on liian sateinen.
15. Ilma on liian lämmin.

16. Ilma on liian kylmä. 
17. Vesi on liian lämmintä.
18. Vesi on liian kylmää.
19. Ilmanpaine on liian korkea.
20. Ilmanpaine on liian matala.

21. Ilmanpaine on liian tasainen. 
22. Ilmanpaine on liian jyrkässä nousussa/laskussa.
23. Ilmanpaine on liian loivassa nousussa/laskussa.
24. Tuulee.
25. Ei tuule.

26. Tuulee väärästä ilmansuunnasta.
27. On täysikuu.
28. On uusikuu.
29. On puolikuu.
30. Kuu on sirppi.

31. Paikka on liian syvä.
32. Paikka on liian matala. 
33. Vesi on liian kirkasta.
34. Vesi on liian sameaa. 
35. Vesistö on liian rehevöitynyt.

36. Pohjan muodot ovat liian tasaiset.
37. Pohjan muodot ovat liian epätasaiset. 
38. Pohja on liian pehmeä.
39. Pohja on liian kova. 
40. Et osaa kalastaa.

Jos/kun kalaa ei tule, onneksi on olemassa tämmöistä herkkua :)

Tulipas siis hommattua lihamylly, kun tarjouksesta sellaisen bongasin. En viitsinyt puolta omaisuutta laittaa myllyyn kiinni, koska käyttö on aika satunnaista. Löysin Electroluxin lihamyllyn alle 90 eurolla, joten pistin kärryyn ja toin kotiin.

Kalassa olen käynyt aina kun olen ehtinyt. Nyt olen ehtinyt aika useinkin, joten olen heitellyt ranteeni kipeiksi. Mutta kun ei malta olla poiskaan, jos pääsee. Tällä viikolla olen käynyt parina iltana heittelemässä, ei ehdi kauan olla, kun tulee jo hämärä. Eli talvi se tulla jolkottaa :)

Torstai-iltana käväistiin eräällä ponttoonisillalla, josta sain pihvien raaka-aineeksi reilun puolitoista kiloisen hauen. Perkasin kalan saman tien, niin ei tarvinnut tulla kotiin sotkemaan. Kotona irroitin vaan nahat, huuhdoin fileet ja pistin kylmään.

Sen jälkeen ehdin vielä lukea lempilehteäni, mulle ei muita “naistenlehtiä” tulekaan, kuin tämä :)

Perjantaina sain nauttia vapaapäivästä mukavasti rentoutuen. Lähdin siis kalaan. Haukipihvit kaipasivat vielä vähän lisää raaka-ainetta ja kovin odotuksin lähdin haukia narraamaan. Valkeisenlampi oli tuttuun tapaan nätti, mutta hiljainen. Ei tärppiäkään.

Ponttoonisilta oli viimeinen oljenkorsi ja pari haukea olikin kiinni, mutta se “ruokakala” sai taisteltua itsensä irti. Arvasinkin sen jo myöhästyneen vastaiskun aikaan. Paljon tuli erilaisia vaappuja ja lippoja kokeiltua, mutta ainoastaan vihreäsävyinen jigi antoi tärppejä. Ai niin, sainhan minä jigillä yhden kolmesataa grammaisen ahvenen, jonka piilotin haukipihvitaikinaan. Salainen ainesosa :)

Lihamylly on kyllä hyvä keksintö, melkein harmittaa etten ole sitä jo aiemmin hankkinut. Haukifileet menivät tosi nopeasti läpi ja hienonsin ne kahteen kertaan. Pistin fileet myllyn läpi vuorotellen pekonien kanssa.

Taikinamassaa tuli ihan reippaanlaisesti, kun kaivelin vielä pakastimesta kesällä pyydettyjä haukia lisäksi, yhteensä neljä haukea pistin massaan. Ja kolme pakettia pekonia :) Ohje Mika Vornasen haukipihveihin löytyy täältä, itse muokkasin ohjetta hieman, koska tein jauhottoman version taikinamassasta. Osan pihveistä kyllä leivitin tattarijauhoilla.

Ajattelin, että lihamyllyn käyttäminen on vaivalloista ja hidasta, mutta todellisuudessa se oli pihvien tekemisen nopein osuus. Muutama tunti vierähti kokonaisuudessaan, pihvejä kun tuli vahingossa tehtyä lähes 70 kpl. Nyt ois ruokoo tarjolla :)