Viikonloppuna Kuopiossa oli RockCock-tapahtuma. Meidän venepaikka on juurikin samalla suunnalla missä tapahtuma järjestettiin, joten kalastellessa pystyi kuuntelemaan myös musiikkia. Tuulen suuntakin oli juuri oikea, joten musiikki kuului yllättävän selkeästi järvelle. Esiintymässä oli mm. Pertti Kurikan nimipäivät ja Apulanta. Tasuria heiluttaessa mielessä pyöri laulun sanat: Aina mun pitää (kalastaa tyhjää)…
Kalat varmaan säikkyivät sitä mekastusta, mikä Vänäriltä raikui. Me ei saatu viikonloppuna oikeastaan mitään! Maailman mehevimmät Kalarosvot keskellä “keltaisten viivojen” kalaparvea, mutta kukaan ei hipaisekkaan? Mistä se johtuu? Huvittavaa ja uskomatonta. Perjantaina sain napattua pari ahventa ja toinen sylkäisi minua muikulla. Pieniä olivat appurat, joten takaisin pääsivät.
Viikonlopulle oli luvattu älytöntä vesisadetta ja perjantainakin piti sataa tosi paljon. Olen vähän vihainen sääennustajille, sillä vesisateesta ei ollut tietoakaan ja muutenkin lähes koko kesän sääennustukset ovat menneet vähän vinksalleen. Monet kalareissut suunnitellaan säätietojen perusteella ja jotkut reissut on jopa skipattu ennusteiden perusteella. Sitten on katseltu ikkunasta poutaista keliä ja ajateltu, että kyllä se hirmumyrsky varmaan kohta tulee… Mutta ymmärrän kyllä, että ennusteet ovat ennusteita.
Sitten vähän kalastuslupa-asiaa. Keväällä, kun maksettiin kalastuksenhoitomaksut, niin tulostin ja laminoin luvat, koska me säilytetään lupia veneessä. Lupien kyselijöitä ei ole kuitenkaan näkynyt koko kesänä, kunnes vihdoinkin perjantaina päästiin luvat esittämään. Kehuja tuli selkeästä lappusesta, joskus kuulemma märkiä ja ruttusiakin papereita saa tihrustaa. Mutta pääasiahan se on, että luvat ovat kunnossa, vaikka sitten ruttuisella paperilla.
Tänään käväistiin vielä vesillä, vaikka olikin luvattu sadetta. XXL-kokoiset sadevaatteet on helppo heittää niskaan omien vaatteiden päälle, mikäli sade sattuukin nousemaan päälle. Ja kyllähän se usein sattuu. Sadekamppeet päällä näytän Puuha-Peteltä, mutta eihän sinne järvelle hienostelemaan mennä :) Ja onhan se Puuhis tavallaan tyylikäs…
Tänään sadetta ei kuitenkaan näkynyt, mutta tuulta kyllä riitti senkin edestä. Tajuton puuska ja aallokko! Ja kalat loistivat poissaolollaan.. Taas naureskellen poistuttiin lopulta järveltä, ei kalan kalaa! Viikonlopun kolmen päivän kalastuksen saldoksi jäi kaksi pientä ahventa, nyt on kilohinta kohdillaan..
Kalastus on kyllä harrastuksena yhtä vuoristorataa. Välillä kalaa nousee helposti, välillä ei tule kerrassa mitään. Hyvillä reissuilla tunnen itseni huippukalastajaksi, mutta ämpee-reissut palauttavat minut taas maan pinnalle. Ahti määrää tahdin. Ja viime viikkoina en ole Ahdin tahdeissa pysynyt mukana, se meinaa talloa minun varpaille jatkuvasti. Vai minäkö se askelissa sekoilen.. Toivottavasti edes muutamia ruokakaloja vielä kesän aikana löytäisin, nopeasti se syksy sieltä meinaa kuitenkin taas tulla. Mikä toisaalta tarkoittaa myös lähestyvää pilkkikautta :)
Meidän Bella taitaa tykätä ahvenista yhtä paljon kuin omistajansakin ;) Välillä vaan on pakko tyytyä pehmoleluihin, kun oikeista kaloista ei näy vilaustakaan.