Kyllä se pilkkiminen on kivaa eikä jäältä meinaisi malttaa olla pois ollenkaan. Muutaman päivän putki tuossa tulikin vedettyä =)

Ollaan koluttu Sotkanselkää muutamana päivänä, ainoa poikkeus tehtiin eilen, kun käytiin ensimmäisen kerran Kallavedellä. Sotka on ollut vaikea, ihan yksittäisiä ahvenia sieltä täältä ja melkein enemmän on saatu havaintoja hauista, kuin ahvenista. Ilmiselvästi on ongittu vääriä paikkoja, kun jotkut sieltä ovat kuulemma pussitolkulla isoja ahvenia kantaneet.

Sotkal eka, Sotkal vika

Torstaina löytyi jotain pientä :)

Ahvenille maistui sama Lunkerin jigi kuin kesällä

Jäätilanne Sotkalla on hyvä, kunhan ei mene liian lähelle laivaväylää. Oli vähän omituista pilkkiä, kun jäänmurtaja ja isoja laivoja huristi takaa ohi :)

Toisilla on vielä avovesikausi menossa :)

Eilen siis käytiin Pohjois-Kallavedellä ja siellä oli jopa parempi jää, kuin Sotkalla. Ainakin aluksi luulin niin, nimittäin yhden saaren vieressä olikin joku vaarallinen virtapaikka ja teräsjäätä oli vain kolme senttiä kohvan alla. Kyllä muuten peruutin aika nopeasti samoja jälkiä takaisin, kun niin ohuen kohdan löysin. Petollista siis, vaikka jossain kohti saattaa olla jopa 15cm teräsjäätä.

Eilen kala söi huonosti, aivan kuten koko pilkkikauden ensimmäiset päivät. Aamupäivällä sain muutamia pieniä ahvenia ja oikeastaan enemmän keskityin valokuvien ottoon. Siellä oli niin kaunista ja räpsin kännykän muistin puolilleen kuvia.

Oltiin jäällä puoli yhdeksältä eli ennen auringonnousua. Aurinkohan nousee puoli kymmenen aikaan, mutta ei siellä jäällä silti pimeää ollut. Keli oli unelma, ei ollut kova pakkanen eikä tuullut. Mikäpä olisi ollut kaloja nostellessa.

Puijon torni auringon nousun aikaan

Iltapäivällä laitoin Veli-Pekka Hammon kevennetyn pikkutasurin ensiuinnille Kallaveteen. Tasurin värit on tehty minun toiveiden mukaan ja ajattelin juurikin Kallavedellä toimivia sävyjä, kun kerroin Veli-Pekalle toivevärejä tasuriin.

Laskin tasurin avantoon ja jätin uimaan väliveteen. Pohjasta lähti välittömästi iso kala hitaasti kohti tasuria. Nyt on muuten ahven, tulee niin määrätietoisesti kohti. Odotin vain tärppiä ja kun kala tuli kohdalle, se tärppäsi heti. Ja arvatkaapas mitä sitten tapahtui? Melkein tulee kyynel silmään, kun ajattelen eilistä. Vapa katkesi!!!

Tartuin epätoivoisesti siimasta, josko kala olisikin vielä siellä, mutta ehei. Vaihdoin äkkiä tasurin toiseen onkeen ja sillä välin luotain piirsi kunnon ahventen ilotulitusta avannon alle. Laskin tasurin kalojen yläpuolelle ja yksi kala sieltä lähti taas nousemaan. Se ei piirtänyt lähellekään samanlaista viivaa, eli koko oli paljon pienempi. Kala tärppäsi ja tällä kertaa vapakin kesti, harmi, kun ensimmäinen ahven ei tullut ylös asti.

Veli-Pekka Hammon tasuri

Näiden avulla yritin houkutella parvea takaisin, ei tullut :(

Parvi meni menojaan enkä löytänyt sitä enää. Suunnattiin iltapäivällä kohti rantaa ja kai se pitää ajatella positiivisesti, olinhan taas yhtä kokemusta rikkaampi. Huoh.

Hienot maisemat lohduttivat

Viime yönä heräsin kolmelta ja kieltämättä eilinen tilanne pyöri päässä. Kyllä voikin harmittaa yksi ahvenen karkuutus paljon :( Tänään siis olin aamuvirkkuna, enkä saanut enää kolmen jälkeen unta. Ajattelimme käydä testaamassa vaikean Sotkan vielä kerran, ennen kuin pitäisimme pilkkitauon. Joulu vähän sotkee harrastusta, en ole kyllä koskaan aiemmin päässyt ennen joulua pilkille, joten ei ole tämmöisiä ongelmia ollut. Hei, nyt keksinkin mitä haluan Ahdilta joululahjaksi.. se liittyy lihaviin raitapaitoihin.

Oltiin Sotkanniemen rannassa kahdeksalta ja aika hämärää oli vielä siihen aikaan. Kierrettiin vanhoja edellisten päivien paikkoja, joista oli tullut muutamia ihan hyviä ahvenia. Viikolla pilkkikaverin isoin oli 400g.

Hämärän rajamailla

Tänään ei näkynyt oikein missään mitään. Jotain pieniä 100-150g nousi välillä mikrojigillä, mutta ensin sai kyllä houkutella hurjana, ennen kuin kalat suostuivat tärppäämään. Iltapäivän puolella sanoin muille, että lähden rantaa kohti. Kun ei syö, niin ei syö.

Menin kokeilemaan vielä aamun ensimmäisen avannon ja kas kummaa, pohjassa näkyi kaloja. Isoa tasuria niille ei uskaltanut tarjota, vaan pistin Rannan Henriltä saamani AK-tasapainon uimaan. Siinä on mätikoukku ja taitaa olla minun ainoa tasuri, jossa on värikoukku. Ehkä se maistuisi varovaisille kaloille…

Laskin tasurin kalojen yläpuolelle ja nehän ihastuivat siihen. Nostelin muutamia raitapaitoja ylös ja vapakin kesti, pistin nimittäin Kirpun vavan avokelaan. Minulla on nyt tuossa avokelassa paksu kuitusiima ja kyllä se on aikamoinen rasite vavalle, kun repäisen vastaiskun =)

Tuleekohan tuossa ongelmia, kun siima menee vain tuon ylimmän vaparenkaan läpi?

AK-tasapaino antoi mukavia raitapaitoja

Ahti oli kiltti ja antoi vielä muutaman kalan, osa alkoi olla jo ihan ruokakokoa. Aamun vaikeudet unohtuivat iltapäivällä ja pitkästä aikaa pääsee taas ahvenen makuun.

Ahti taisi viedä tämän ottelun, kulunut pilkkikausi oli kyllä kokonaisuudessaan surkea. Muutaman kerran ehtii vielä pilkillä käymään, mutta en usko, että sieltä kummoisia saaliita tulee. Joku nyt vaan mätti, mutta ei se ainakaan yrittämisestä ollut kiinni. Pilkkireissuja on takana kymmeniä.

Sunnuntaina käytiin Jälällä ja päivä oli uskomattoman huono. Oltiin jäällä jo ennen kuutta, mutta eipä aikainen lintu matoa napannut. Tunnelma oli aavemainen, sillä sumua oli tosi paljon. Pahimmillaan ei näkynyt rantaan.

Kaakattajia on nyt näkynyt joka paikassa, tässä viiden ohilento :)

Kaakattajapariskunta keskellä kuvaa :)

Aamupäivän ainoat tapahtumat tulivat Kalapelen kymmenpiikkinulikkaan. Sain pohjasta monen metrin nousun ja hyvän tärpin, mutta kala ei tarttunut. Epäilen ahveneksi. Toinen tapahtuma oli, kun pomputin Nulikkaa pohjassa ja nostin nopeasti useamman metrin ylöspäin. Pohjasta ponkaisi kala perään, mutta ei valitettavasti tärpännyt. Tänä talvena olen usein tehnyt tuon tempun, että pomputan viehettä pohjassa ja nostan useamman metrin ylöspäin. Melko usein kala lähtee perään.

Tasurin nopea nosto pohjasta

Kala lähti kovaa kyytiä tasurin perään, mutta hylkäsi sen lopulta

Maanantaina kutsui ”kymmenpiikkilampi”, josta kairatessa on tullut kymmenpiikkejä jäälle. Nyt minulla oli täsmävehkeet kyseiselle lammelle, oli nimittäin Kalapelen kymmenpiikkitasurit mukana. Kalantuloa ei voi estää!? Mutta tipuin korkealta ja kovaa, en saanut tasureihin merkkiäkään! Uitin pohjan tuntumassa, välivedessä ja jään alla. Ei tapahtumia. Se on kyllä ollut aika tavallista viime reissuilla, ei syö vaikka gourmeeta työntäisi nenän eteen.

Tänään käytiin Kallavedellä ja edelleenkin lapsenuskoisena kuvittelin aamusyönnin alkavan auringonnousun aikaan. Pitäisi se jo tässä vaiheessa pilkkikautta uskoa, että KALA EI SYÖ AAMULLA! Ollaan tosi usein oltu jäällä auringonnousun hujakoilla ja mitenkäs paljon me on kalaa silloin saatu? Ei yhtään! Vahingoista ei olla viisastuttu pätkän vertaa, kun joka aamu sinne kuitenkin pyyhälletään ennen aurinkoa.

Tänään sisäinen kello herätti klo 2.30. Joo tiedän, ei ole enää tervettä. Oltiin jäällä ennen viittä ja pelipaikoilla parin kilometrin päässä vähän myöhemmin. Maisema oli niin kaunis, tuijotin ja ihastelin taivasta koko matkan. Uskomaton näky! Maailmassa ei ole kuin muutamia asioita, joita jaksaa tuijottaa loputtomiin: auringonnousu, auringonlasku, takkatuli, kilon ahven…

Olen aina tosi toiveikas kalareissun alussa ja yleensä pikkuhiljaa päivän edetessä unelmat alkavat murentua. Tänäänkin toivonuppi oli kaakossa, mutta sitten Ahti pienillä sievillä sormillaan käänsi toivon kiinni. Mutta ei se mitään, huomenna on uusi päivä ja minun toivo on ehtymätön luonnonvara. Huomiselle on taas kovat odotukset :)

Kallavesi oli tänään mykkä. Uittelin uusia AK-tasureita, joita sain Henriltä Pieksämäeltä testattavaksi. Luotain oli typötyhjä, vaikka olin hyvällä ahvenpaikalla. En saanut näyttöön eloa millään. Kokeilin eri tasureita ja morreja, ei vaikutusta. Laitoin sinisävyisen AK:n uimaan ja pomputtelin sillä muutaman kerran pohjaa.

AK-tasapainot ovat Ari Korpijärven käsialaa

Aloin nostamaan tasuria pohjasta ja oikeasti ihan järkyttävän kokoinen kala tarttui kiinni. Pahoin pelkään, että se oli ahven. Ne kun ovat pohjassa viihtyneet viime aikoina… En tietenkään saanut vastaiskua tehtyä, kun kala tarttui tasuriin aivan pohjasta, edes luotain ei näyttänyt tasuria niin läheltä pohjaa. Sain kalaa nostettua muutaman kymmenen senttiä ja sitten se irtosi. Näin luotaimesta, kun jättiläismäinen viiva painui hitaasti pohjaan. Ei voi olla totta! Siinä olisi ollut mahtava lopetuskala tälle kaudelle. Yritin samaa temppua ties miten monta kertaa uudestaan ja pomputtelin tasurilla pohjaa. Eipä mörköä enää näkynyt.

Kyllä tähän joku poika-ahven vielä rakastuu ;)

Iltapäivän puolella tuli päivän toinen tapahtuma, kun uitin Perzan ahvenmorria, ilman peruketta luonnollisesti. Morrin alle ilmestyi keltainen viiva ja ehdin vain sanomaan, että nyt on iso kala alla, kun kala oli jo kiinni. Tottakai lapsenuskoisena, toivon himmeä kipinä vielä pikkuisen lepattaen, ajattelin nostavani ahventa. Olisihan se jo tärpistä pitänyt arvata, että haukihan se oli. Kyllä muuten tuli reilun kilon kala nopeasti jäälle. Peruketta ei siis ollut, mutta onneksi oli 0.18 nanofiilisiima. Helposti kestää, kunhan ei hampaat katko monofiilipätkää, joka oli pääsiiman ja morrin välissä. Viisi sekuntia myöhemmin kala lötkötti jäällä. Huh, onneksi. Nuo morrit ovat kiven alla. Hauki lähti tällä kertaa mukaan, ehkäpä savuun..

Hei ahmatti, sulla on ruokaa suupielissä!

Sen jälkeen ei enää jaksettu tuijottaa tyhjiä luotaimien näyttöjä, vaan pakattiin ahkiot ja lähdettiin kohti rantaa. Ilmanpaine lupailee hyvää syöntiä huomiselle, mutta eiköhän se jutun juoni puoleen päivään mennessä taas paljastu. Siihen asti uskon sinisilmäisesti isoon ahveneen :)