Juhannus on ohi. Viime viikon lopulla sääennusteet näyttivät tosi pahalta ja useiden viikkojen helteiset ja aurinkoiset kelit muuttuivat kuin sormia napsauttamalla myrskyksi, kun joku sanoi sanan ’juhannus’. Mikähän siinä on, että Suomessa juhannusta vietetään niin usein kosteissa (heh) tunnelmissa. Tarkoitin siis vesisadetta, aina se saapuu jostain nurkan takaa.

Säiden takia pelkäsin koko viikonlopun kalastelujen jäävän väliin, kun tuulenpuuskat huitelivat hirveissä lukemissa, yli 15m/s. Ei mitään asiaa järvelle siinä kelissä ja tuskin olisi kalaakaan löytynyt. Lauantaina keli alkoi kuitenkin tyyntymään ja sadealueetkin siirtyivät muualle. Ehkäpä sitä sittenkin päästään kalaan…

Sunnuntain sääennuste oli unelma, mutta koska keli alkoi olla täydellinen jo lauantai-iltana, päätettiin lähteä Kallavedelle koko yöksi. Pakattiin kunnon eväät ja otettiin makkaroita mukaan, jotta aamuyön hiljaisina tunteina pääsee saareen nuotiolle paistamaan makkaraa. Otin myös pienen patjan, tyynyn ja peiton mukaan, sillä yksi parhaista asioista mitä tiedän, on pötköttää peiton alla veneen keulassa ja kuunnella hiljaisuutta. Ja keulasähkömoottorin hurinaa ?

Lähdettiin Pirttilahden satamasta vähän ennen kahdeksaa kohti kalapaikkoja. Minulla oli mielessä yksi tuttu paikka ja kerrankin kävi hyvä tuuri paikan valinnan suhteen, sillä paikka oli täynnä kalaa. Laitoimme veneen lähes heti taivasankkuriin, koska luotain piirsi niin hyviä kalanäyttöjä.

Kalaa oli paljon liikkeellä, myös ravintokalaa oli petokaloille tarjolla =)

Ei tarvinnut kuin laskea jigi kalaparven sekaan ja heti oli kala kiinni. Tuntui jo vähän liian helpolta Kallaveden kalasteluksi, kun vastahan me lähdettiin satamasta ja heti ensimmäinen kalapaikka oli jackpot.

Jigi veteen ja ensimmäinen kala oli ylhäällä välittömästi

Pian parven seasta iski joku parempi kala kiinni. Tärppi ei ollut kummoinen eikä kalakaan tuntunut kovin isolta, mutta ahveneksi se oli kuitenkin hyvänkokoinen. Sieluni silmin näin kilon ahvenen pötköttävän haavissa. Kelasin kalaa kohti venettä ja yhtäkkiä kala alkoikin tuntumaan isolta. Se ei halunnutkaan luovuttaa ihan heti ja kun UL-vapa oli u-kirjaimen muotoisena vavan kärki veden alla, hylkäsin ajatuksen ahvenesta. Kyllä tämä hauki on!

Viikko sitten sain parikin isoa haukea, 4,2kg ja 4,3kg, ja tämä kala voisi olla samaa kokoluokkaa. Todellakin ihmettelen, että miksi ne hauet tulevat aina minulle, kun minä nimenomaan yritän kalastaa ahvenia? Ehkä minulla on joku haukien nälkärefleksiin vetoava jigin uittotekniikka, jolloin hauki ei voi olla purematta.

Kalaa piti väsytellä useita minuutteja ja kädet tärisi ja sydän pamppaili koko sen ajan. Ei minua kalan karkuutus pelottanut, vaan vavan kohtalo. Se joutui niin koville ja oli kaksinkerroin useaan otteeseen. Onneksi kaikki kuitenkin päättyi hyvin ja hauki saatiin haaviin. Päätin, että se oli minun viimeinen hauki sillä reissulla.

Hauki 5kg C&R

Ahven jatkoi syömistään haukiepisodin jälkeenkin. Päätettiin ottaa bracketiin ruokakaloiksi vain yli 30cm ahvenet. Oltiin aika varmoja, että niitä ei tule montaa, sillä Kallavedessä tyypillisin jigiahven on noin 25cm.

Ahven söi hyvin ja seassa oli myös yli 30cm kaloja. Keskikoko oli tällä kertaa tosi hyvää ja pian näytti siltä, että mehän saadaan mukavasti ruokakaloja.

Tungosta

Ahvenia tuli sekä heittämällä että vertikaalijigaamalla ja olihan se mukavaa jigata raitapaitoja kevyillä vehkeillä. Okuman (LRF) 240cm pitkä UL-vapa on ihan tosi tunnokas ja nyt kun on tottunut alkukesän kalastamaan yli kaksimetrisillä vavoilla, ne aiempien kesien n. 180cm vavat tuntuvat tosi lyhyiltä. Minulla on aina pari kolme eri settiä kalareissulla mukana ja settejä on mukava vaihdella ja testailla eri tilanteissa.

Yhdessä vaiheessa vaihdoin taas heittelyn vertsuun ja vavan vähän lyhyempään. Taas ahvenparven seasta pamahti jotain parempaa kiinni ja tärppi tuntui tosi kovalta. Nytkö on se hetki, että kilo paukkuu?

No paukkuihan se, mutta laji oli ”väärä”. Kilon ahven kesällä olisi hieno juttu joskus kokea, mutta se hetki ei ollut vielä. Siiman päästä löytyi kuha ja kun Juha vasta kaiveli haavia jostain, minä olin jo hätäpäissäni nostanut kalan veneeseen. Hui, jännittävä tilanne, kun olin niin täpinöissäni mahdollisesta isosta ahvenesta. Kuha oli kuitenkin myöskin upea kala ja pituutta sillä oli 55cm, mikä oli tämän kesän isoin kuha minulle. Kala lähti ruuaksi ja toiveissa oli saada vielä toinen mitat täyttävä, niin sitten olisi ruokakalakiintiö kuhien osalta täynnä.

55cm kuha =)

Ahven söi hurjana kolme tuntia ja siimat olivat kireinä koko ajan. Yhdentoista jälkeen syönti hiljeni, jonka jälkeen saimme vielä kuhia. Juha hoiti toisen ruokakuhan kylmälaukkuun 47cm kalalla.

Kuhatkin tulivat UL-vehkeillä ylös

Iltakaakaolla

Puolen yön maissa oli aika kömpiä unelmapaikalle keulaan ja sen aikaa Juha ajeli kalapaikkoja läpi. Jigikalastajalle muutamat keskiyön tunnit ovat huonoa aikaa kalastaa, sillä kuha on noussut väliveteen ja ahvenet ovat jossain nukkumassa. Ainoat kalat mitä Juha löysi, olivat haukia. Otin keulassa pienet tirsat ja aikomus oli käydä paistamassa makkarat siten, että ehditään auringonnousun aikaan takaisin kalapaikoille.

Pikanokoset

Menimme Pitkä-Hakku nimiseen saareen lämmittelemään ja makkaranpaistoon. Kello oli puoli kaksi ja koska aurinko nousi kolmelta, meillä oli hyvin aikaa syödä.

Saaressa oli uusi laavu ja muutenkin tykästyin paikkaan tosi kovasti. En ollut käynyt siellä aiemmin, mutta varmasti aion käydä siellä joskus uudestaan. Halkovajassa oli kuivia polttopuita ja nuotio saatiin syttymään hetkessä.

Kyllä on viimesen päälle hieno laavu =)

Ai niin, unohdin kertoa, että yöllä kesken kalastuksen Juhan takille lensi joku perhonen, joka myöhempien googlailuiden perusteella paljastui lehmuskiitäjäksi. Kiitäjä ei hievahtanutkaan Juhan takilta, joten yritimme saada sen jatkamaan matkaansa. Olimme keskellä järven selkää ja olisihan se pitänyt arvata, että kiitäjä-poloinen tippuu järveen. Niinhän siinä kävi.

Lehmuskiitäjä eksyi Alutrolliin

En voinut katsoa vedessä räpiköivää uutta kaveriani tekemättä mitään, vaan ajoimme veneellä perhosen luokse ja nostin sen haavilla takaisin veneeseen. Laitoin kiitäjän kuivumaan vapatelineen päälle ja siinä se kuivatteli itseään niin kauan, että pääsi uuteen ihanaan kotiinsa Pitkä-Hakkuun.

Lehmuskiitäjä kuivattelemassa

Vein kiitäjän puun oksalle ja sinne se jäi tyytyväisenä elämään elämänsä loppuun. Oli aika surkeaa lukea, että lehmuskiitäjä elää vain viikon, mutta ainakin puitteet loppuelämälle ovat hienot.

Lehmuskiitäjä muutti pihlajaan

Istuttiin yönuotiolla melkein kolmeen saakka, jonka jälkeen oli aika lähteä kokeilemaan aamusyönti. Jospa ahvenet olisivat yhtä hurjina, kuin illalla ennen auringonlaskua ☺

Sanaton tästä maisemasta <3

Kalapaikalla oli jonkun verran elämää, mutta suurin osa kaloista oli kuhia. Ahvenparviakin löytyi, mutta edellisen illan keskikoko oli pienentynyt huimasti. Juha meni vuorostaan päiväunille ja sanoin, että herätän sinut, jos löytyy kalaa. Tunnit kuluivat ja kalaa kävi veneessä hissukseen. Herätin Juhan aina välillä kalastamaan, mutta ehkä senkin mielestä veneen keula on huippupaikka nukkua, sillä sinne se kömpi aina takaisin ?

Yksittäisiä kaloja löytyi heti auringonousun jälkeen

En tiedä oliko kala syönyt koko lauantaipäivän yhtä hurjana, kuin silloin illalla, vai alkoiko syönti vasta sateen jälkeen kahdeksalta. Kuitenkaan sunnuntaina emme törmänneet enää kertaakaan niin nälkäisiin kaloihin ja vertsutellessakin kalojen passiivisuuden huomasi, kun jigiä tultiin katsomaan, mutta ei edes hipaistu siihen. Yleensä ahven repii jigin pyrstöä vaikka sillä ei olisi edes nälkä, mutta sunnuntaina niitä ei kiinnostanut mikään. Myös kuhat olivat oudon passiivisia.

Kalaa oli, mutta tärpeittä jäätiin

Sunnuntaina keli oli tosi tyyni

Kallavedellä riittää hienoja maisemia

Kotiinmenoaika =)

Kovin kummoiset eivät sunnuntain saaliit enää olleet ja hauska juttu, että parhaat kalat tulivat lauantaina klo 20-23 aikana, joten olisihan sitä voinut tulla kotiinkin nukkumaan, jos sen olisi arvannut.

Mutta sitten en olisi tavannut uutta kiitäjä-kaveriani, päässyt nautiskelemaan nuotiosta, hiljaisuudesta ja nokisesta makkarasta saaressa tai nähnyt ihanaa auringonnousua livenä. Joten 16 tunnin kalareissu oli juuri sopivan mittainen ja siihen mahtui taas niin ihania juttuja ja uusia elämyksiä. Ja myös hyviä kaloja ?

Kallavesi antoi mukavan määrän +30cm ahvenia

Paras ruoka ikinä: ahvenrantakala! Söin kolme annosta ja lisää tekee mieli…

Yhteistyössä Haltica Oy:n kanssa

Vierailimme keväällä Haltican tuotantotiloissa Jyväskylässä katsomassa ja kuulemassa kuinka Alutroll-veneitä valmistetaan. Vierailu oli mielenkiintoinen ja on tosi hieno asia, että kotimaassa tehdään suomalaisiin olosuhteisiin soveltuvia laatuveneitä.

Olemme itse omistaneet Alutroll 485CC veneen viime kesästä lähtien, emmekä voisi olla tyytyväisempiä. Vene on juuri meidän tarpeisiimme soveltuva ja nappivalinta heittokalastajalle. Ajo-ominaisuudet, turvallisuus, tilaratkaisut, ergonomia ja ennen kaikkea laatu ovat huippuluokkaa.

Meille kotimaisuus oli tärkeä kriteeri venettä hankkiessa. Oli mielenkiintoista nähdä valokuvia veneemme eri valmistusvaiheista ja samalla huomata kuinka ns. läpinäkyvä veneen valmistusprosessi on. Vene ei sisällä mitään yllätyksiä ja siinä käytettävät materiaalit ovat ensiluokkaisia. Jokainen työvaihe ja sen tekijä voidaan todentaa ja jokainen veneeseen käytetty osa tiedetään. Asiakkaan on helppo luottaa Suomessa pohjoismaisiin sääolosuhteisiin tehtyyn veneeseen.

Haltica on valmistanut veneitä kymmenen vuotta. Vuosien varrella uusia venemalleja on tullut lisää ja jo olemassa oleviakin on muokattu omien havaintojen ja asiakaspalautteiden pohjalta. Näin on pikkuhiljaa saatu tehtyä veneitä, joissa kaikki ominaisuudet ovat kohdallaan.

Alutroll-venemallit (Kuvat lainattu: www.alutroll.fi)

Esimerkiksi Alutroll 485CC veneeseen on ehditty vuosien varrella tekemään kymmeniä muutoksia. Aina kun uusi vene on lähtenyt rakentumaan, siihen on saatettu tehdä pieni muokkaus ja näin ollen venemallit ”elävät” koko ajan, jotta lopputuloksena on mahdollisimman käytännöllinen vene. Mielestäni se, jos mikä, on hyvää asiakaspalvelua ja ennen kaikkea asiakaslähtöistä ajattelua. Haltica haluaa Alutroll veneilleen mahdollisimman tyytyväisiä käyttäjiä ja siinä se on kyllä onnistunut.

Vuonna 2008 perustetun Haltica Oy:n yrittäjillä Marko Nahkurilla ja Jari Vauhkosella on itselläänkin kalastustaustaa ja se on varmasti auttanut veneiden suunnittelutyössä.

Käytännöllisyys on tärkeä asia kalastajalle ja silloin vene on parhaimmillaan, kun kaikki asiat sujuvat vesillä helposti ja ongelmitta. Ja Alutroll-veneet eivät ole täydellisiä pelkästään vesillä, vaan esimerkiksi myös elektroniikan asentaminen käy helposti, kun veneet ovat suunniteltu niitä(kin) asioita silmällä pitäen. Haltica on tehnyt kalastajalle kaiken mahdollisimman helpoksi, jotta aikaa jää sille tärkeimmälle, eli kalastukselle.

Faktaa ja kuvia Alutroll 485CC
veneen valmistuksesta

• Tällä hetkellä yhden veneen valmistus kestää noin viikon (veneen valmistukseen osallistuu useampia henkilöitä).
• Veneen hitsaus lopulliseen muotoonsa, veneen varustelu ja polyuretaanin ruiskutus tapahtuvat Haltican tuotantotiloissa Jyväskylässä.
• Veneen materiaalipaksuus on 3-5mm.
• Alumiinilevyt ja sähkökomponentit tulevat alihankintana.

Jigi, jonka päällä veneen runko tehdään

Turkin alla kellunta-aineena käytetään vettymätöntä polyuretaania

Ja valmis vene näyttää tältä:

Alutroll 485CC ja Alutroll 450E (veneillä sama runko) ominaisuudet:

• Pituusluokkansa suurimmat avoimet sisätilat.
• Pitkä kölilinja ja leveä pohja lisäävät veneen tukevuutta paikallaan ja hiljaisessa vauhdissa.
• Muuttuva V-kulma: 15 asteen kulma perässä tukevoittaa venettä paikallaan ja helpottaa liukuun nousua yhdessä leveän pohjan kanssa. Keulaa kohti voimakkaasti jyrkkenevän kulman ansiosta ajo-ominaisuudet aallokko-olosuhteissa ovat erinomaiset.
• Läpiviennit vakiona myös keulamoottorin sähköille.
• Turkkilattian alla uppoamaton kellunta-aine, joka vaimentaa huomattavasti runkoääniä varsinaisten kaikukoteloiden puuttuessa veneen sisältä.
• Avoin pilssitila kölissä koko veneen pituudelta.
• Kilpailukykyinen hinta verrattaessa saman moottoritehon tai sisätilojen koon omaaviin muihin veneisiin.

Alutroll 485CC

• Moottori asennettu erilliseen bracketiin, joten veneen sisätilat on saatu veneen pituuteen nähden suuriksi.
• Liukuun nousu on helppoa bracketista aiheutuvan ns. vipuvarren ansiosta.
• Moottori voidaan asentaa normaalia korkeammalle, jolloin polttoaineen kulutus pienenee.
• Ei kilpailijoita, jotka tarjoaisivat vastaavat ominaisuudet; avoin turkki veneen ympäri, heittotaso, varusteiden muunneltavuus ja lisävarusteiden, kuten elektroniikan, helppo asennus.
• Kalastusergonomia huipussaan!

(Lähde ja lisätietoja venemalleista: www.alutroll.fi)

Näitä asioita kannattaa pohtia, jos uuden veneen hankinta on ajankohtaista:

• Oma käyttötarkoitus veneelle?
• Kuinka monta henkeä veneeseen täytyy mahtua?
• Jos hankit veneen kalastukseen, kalastatko yksin vai porukassa?
• Minkälaisissa paikoissa käytät venettä, alumiinivene ei säikähdä kovempiakaan olosuhteita.
• Veneen koko; järvelle vai merelle?
• Mitkä ovat veneen tärkeimpiä ominaisuuksia?
• Mieti veneen käytännöllisyyttä kalastustapaasi ajatellen, veneen tilaratkaisuihin pystyy vaikuttamaan valmistusvaiheessa, hyödynnä sitä.
• Tarvitsetko pulpetin ja jos tarvitset, niin kuinka korkean, haluatko ajaa seisten?
• Moottorin teho?
• Hytti?

Alutrollilta on tulossa ensi vuonna markkinoille uusi kalastusvenemalli. Minkälainen vene olisi mielestäsi huippukalastusvene, jos vene tehtäisiiin juuri Sinulle ja Sinun suunnitelmiesi pohjalta?

Kommentoikaa vapaasti joko Facebookin puolella tai blogissa. Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä ominaisuuksia kukakin omassa täydellisessä kalastusveneessään arvostaa, kaikilla kun on kuitenkin veneelle omanlaisensa käyttötarkoitukset ja vaatimukset ☺

Luulin joskus viime kesänä, että maailmankirjat olivat sekaisin, kun löysin paljon nälkäisiä kaloja. Nyt jälkikäteen ajateltuna eivät ne silloin sekaisin olleet, vaan melko järjestyksessä, sillä vasta viime lauantaina ne olivat sekaisin. Ja minä olen nyt sekaisin myös, sillä pääsin kokemaan unelmien ahvenensyönnin. Olen vieläkin ihan täpinöissäni, kun ajattelenkaan sitä päivää ?

Me laitettiin viikko sitten veneeseen Motorguiden keulasähkömoottori. ”Uhosin” leikilläni, että keuliksen kanssa alkaa ahvenia tulemaan eivätkä kalat pääse minua enää karkuun. En olisi ikinä uskonut, että ensimmäinen kalareissu keulasähkömoottorin kanssa täyttää kaikki odotukset ja haaveet, tai eihän tuollaisesta kalareissusta osannut edes unelmoida. Ihmettelen vieläkin, että miten järven kaikki ahvenet olivat kokoontuneet yhteen paikkaan?

Xi3 keulamiehenä

Lauantaina keli oli tosi tuulinen. Normaalisti 5-7 metrin tuulella ja kymmenen metrin puuskatuulella emme todellakaan ole voineet lähteä selkävesille kalastamaan. Yleensä kun keli on ollut tuulinen, olen katsonut tuulen suunnan ja valinnut kalapaikan kartalta siten, että olemme voineet kalastaa mantereen suojassa. Ankkuri ei edes pidä venettä savipohjassa kiinni noin kovassa tuulessa ja aallokossa.

Nyt meidän ei tarvinnut valita kalapaikkaa tuulen perusteella ja päätimme lähteä Juurusvedelle. Laskimme veneen Jännevirran sillan kupeesta ja aloitimme kalojen etsimisen heti Jännevirralta. Kalaa ei oikein näkynyt kuin yksittäisiä siellä täällä, mutta hölmöinä jäimme yrittämään niitä. Voi kun olisimme jo silloin tienneet, että parempaakin olisi ollut tarjolla…

Kalastimme huonoja paikkoja monta tuntia ja harmittaa jälkeen päin, että tuhlasimme aikaa passiivisiin kaloihin. Minulla oli mielessä yksi talvinen pilkkipaikka, josta saimme hyvän kokoisia ahvenia tasureilla viime talvena.

Päätin ajaa siihen ja kyllä ”lampun” olisi pitänyt syttyä jo siinä vaiheessa, kun tiirat syöksähtelivät pää edellä veteen. Ei se kuitenkaan syttynyt vasta kuin sitten, kun luotain alkoi piirtämään hirvittäviä kalamassoja joka puolelle.

Tiirat ruokailemassa

Kalastuksen aloittaminen oli niin helppoa ja nopeaa, kun ei tarvinnut miljoonaa kertaa ajaa ympyrää ja pakittaa ja etsiä tuuleen nähden oikeaa kohtaa ankkurille. Tarvitsi vain ottaa kaukosäädin käteen ja painaa ankkurin kuvaa. Ja siinä pysyttiin prikulleen hotspotin päällä!

Tuuli ja aallokko olivat tosi kovat, mutta MG ei siitä välittänyt. Keulis piti meidät ihan uskomattoman tarkasti samassa pisteessä parven päällä, toisin kuin tavan ankkuri, jolloin vene seilaa edestakaisin ja parvi häviää alta aina välillä pois. Nyt ahvenparvi näkyi koko ajan luotaimen näytöllä.

Olipas kiva nostella tällaisia kölliköitä

Saavuttiin sille talviselle kalapaikalle puoli kahdeksan maissa ja kalaa alkoi nousemaan heti. Kalojen keskikoko illan aikana oli filekokoa ja koska kaloja tuli koko ajan, suurin osa sai vapautensa takaisin.

Kylläpä hymyilyttää

Parvet olivat suurimmaksi osaksi ahventa, mutta sain useita kuhiakin parvien seasta. Alue oli laaja, keskellä selkää ja syvän veden ympäröimä. Oikeastaan patin kaikilla reunoilla oli kalaa ja ehkä kuore oli pakkautunut patille ja sen mukana petokalamassat, sillä myös tiirat söivät pikkukalaa pinnasta monen tunnin ajan.

Kuhaakin löytyi

Mitä myöhemmäksi ilta meni, sitä hurjemmin kala alkoi syömään. Viimeiset pari tuntia kalaa tuli oikeastaan joka heitolla, ellei ahven sitten irronnut tärpin jälkeen. Ihan uskomaton fiilis, kun heität veneestä pohjoiseen tai etelään, itään tai länteen ja voit kokeilla myös väli-ilmansuunnat, niin silti joka paikassa on ahven suu auki odottamassa jigiä.

Osa kaloista pääsi bracketiin odottamaan

Oltiin tosi hämmästyneitä siitä syönnistä ja kyllähän me on usein osuttu syövän ahvenparven kohdalle, mutta ei ikinä noin pitkäksi ajaksi. Parvi ei hävinnyt mihinkään, sillä kalaa oli joka puolella veneen ympärillä ja parvi oli ihan hirvittävän iso. Kokeilin eri jigejä ja suurin osa kaloista tuli Savage Gearin kahdeksan senttisellä Bleak Real Taililla. Erikoista, että pystypyrstöinen jigi toimi niin hyvin heittokalastuksessa, mutta ehkä myös kovalla aallokolla ja kevyellä jigipäällä oli asian kanssa jotain tekemistä, sillä jigi leijaili todella houkuttelevasti.

Tarjoiltiin kaloille paljon erilaisia jigejä, mutta 8cm Real Tail oli ahventen mieleen lauantaina

Kalat tosiaan purivat jigiä kilpaa, kun meillä meni illan aikana koko paketti jigejä

Kaloilla oli suussa kuoretta ja se näytti aivan samalta kuin Real Tail jigi

Meitä harmitti, kun emme tajunneet ottaa kalalaskuria menoon mukaan. Oli se kyllä niin hektistä hommaa, että ehkä olisin unohtanut napsutella puolet kaloista laskuriin. Me ei olla koskaan saatu noin paljon kaloja yhdellä kalareissulla, eikä kyllä monellakaan ?

Syötiin itsekin välillä, kätevä tämä Alutrollin sipsiteline =D

Uskomattominta asiassa on se, että yöllä puoli kahdentoista jälkeen kala söi ihan yhtä hurjana kuin valoisan aikaankin. Meidän oli kuitenkin pakko alkaa tekemään lähtöä, sillä oli aika pimeää ja meillä oli vielä veneen nosto trailerille edessä. Jännevirran luiska on ison mutkaisen mäen juurella ja siinä trailerointi on helpompaa päivän valossa ?

Illan suurin ahven tuli klo 23

Silloin puoli kahdentoista aikaan ajattelin, että sitten kun siiman päässä ei ole enää tapahtumia, voimme lähteä. No joka ikisellä heitolla tuli fileahven, vaikka kello lähenteli puolta yötä. En olisi halunnut lähteä ja en ole koskaan jättänyt noin aktiivista ahvenparvea taakseni, mutta lauantaina sen tein. Joka tapauksessa veneessä oli käynyt tosi suuri määrä kaloja ja lähes piti nipistellä itseään, että onko tämä totta…

Aurinko laski, mutta kalat eivät menneet nukkumaan

Kalapaikka oli sellainen, että meidän vanhalla ankkurilla siihen ei olisi ollut mitään asiaa. Keulasähkömoottori hoiti asian kuitenkin loistavasti ja ehkä saimme liiankin ruusuisen kuvan kalantulosta. Ei keulis tuollaisia saaliita joka kerta takaa, mutta mahdollisuudet niihin aina on. Ihan huippukeksintö tuo taivasankkuri!

Keliolosuhteet olivat aika kovat (kuvakaappaus: ilmatieteenlaitos.fi)

Otimme mukaan kohtuullisen määrän ruokakaloja, sillä emme enää halua pakastaa kaloja. Siksi mukaan lähti vain sen verran kalaa, minkä ehdimme parissa päivässä syömään: pari 47cm kuhaa ja 8kpl 30-37cm ahvenia.

Ahvenet olivat kuteneet lukuunottamatta yhtä huonomuistista, joka oli sen tainnut unohtaa..

Selällä tuuli yölläkin

Mentiin kotiin ja käytettiin silmiä hetken aikaa kiinni. Aamulla heräsin ja kysyin Juhalta, että näitkö sinäkin sitä ihanaa unta, että oltiin kalassa ja käytettiin kaikki Juuruksen ahvenet veneessä? Kyllä kuulemma näki ☺

Vaikka lauantai oli elämäni paras kalareissu, ei kalastaja saa koskaan tarpeekseen kireiden siimojen tunteesta. Siksi halusimme lähteä tsekkaamaan saman paikan vielä uudestaan. Yöllä kalapaikalle jäi vielä niin paljon kalaa, että olisi ihme, jos kaikki kalat olisivat sieltä hävinneet.

Saavuimme kalapaikalle iltapäivällä ja ensimmäinen missio oli ”tiirailla tiiroja”. No niitähän syöksähteli edelleen veteen ja minun innostus nousi kattoon. Hommako jatkuu siitä mihin yöllä jäi?

Luotain alkoi piirtämään taas kaloja joka puolelle, mutta pieni ‘mutta’ asiassa oli: ahventen koko oli kutistunut! Isot raitapaidat joko lekottelivat pohjassa mahat täynnä tai sitten ne olivat lähteneet kokonaan pois patilta. Emme kuitenkaan saaneet kuin pari n. 350g ahventa ja loput olivat 50-200g kokoisia. Ahven ei myöskään syönyt läheskään yhtä hanakasti kuin edellisenä iltana, vaikka tarjottiin niille vaikka minkälaisia jigejä. Mittakuhia löytyi useampia, mutta meillä ei ollut enää tarvetta kalafileille, joten vapautimme kaikki kalat.

Kyllä siellä kalaa oli, mutta pientä

Eilen otettiin laskurikin käyttöön, kun luultiin pääsevämme samaan hurjaan syöntiin, mutta kalantulo oli tosi heikkoa edelliseen iltaan verrattuna, yhteensä saimme 41 kalaa. Edellisen illan paras syöntipiikki oli klo 21-24, mutta eilen jouduimme lähtemään kotiin jo kahdeksalta. Kerroin kalapaikasta kaverille ja hän meni kokeilemaan paikan eilen illalla. No kalahan oli sitten yötä kohti aktivoitunut taas syömään ja myös kaveri sai hyvät filekalat ☺

Aivan mahtava viikonloppu, sattuikohan kesän paras syönti lauantaille vai voiko luvassa olla vielä jotain hurjempaa? Se me nähdään tulevina kuukausina ☺

Tämä työjuhta ei ollut moksiskaan kovasta ja tuulisesta kelistä =)

Yhteistyössä Haltica Oy ja VML Sponsor Oy

Alutroll 485CC on ollut minulla aktiivisessa kalastuskäytössä tämän syksyn ja ihastun veneeseen päivä päivältä enemmän. Pakko myöntää, että vanhan veneen ahtaita takatiloja ei ole yhtään ikävä.

Alutroll on yllättänyt tilavuudellaan minut täysin, vaikka etukäteen pohdin riittääkö veneen pituus kahdelle aikuiselle jigaukseen. Enää ei tarvitse sitä pohdiskella ja Alutroll on lunastanut paikkansa aktiivikalastajien perheessä :) Se todellakin on jigikalastajan unelmavene!

Kalastusnautinto alkaa jo rannasta, sillä veneellä on niin hyvä ajaa siirtymiä. Alutroll 485CC nousee liukuun 2-3 sekunnissa ja kyyti on tasaista. Tykkään tosi paljon ajaa seisaallaan ja sitä silmällä pitäen veneeseen on alun perinkin suunniteltu korkea pulpetti.

Alutrollilla on miellyttävää ajaa seisaallaan

Moottoriksi valikoitui 50 hevosvoimainen Tohatsu ja se oli varmasti täysin oikea valinta. Tohatsulla on viiden vuoden takuu, joten sekin kertoo moottorin luotettavuudesta ja toimintavarmuudesta jotain. Veneen maksiminopeus 50hv moottorilla on 32 solmua. Alutroll ja Tohatsu ovat hyvä pari!

50 hevosvoimainen Tohatsu

Alutroll 485CC veneessä moottori on asennettu moottoritelineeseen eli bracketiin, joten moottori on normaalia korkeammalla. Siitä johtuen moottori on myös polttoainetaloudellisempi. Bracketin ansiosta vene lähtee helpommin liukuun ja moottorin trimmattavuus on parempi.

Moottori on kiinnitetty bracketiin

Tykkään ajaa veneellä ihan mielettömän paljon ja voisin hehkuttaa ajo-ominaisuuksia loputtomasti. Kaikkia asioita ei voi kuitenkaan täysin sanoin kuvailla ja ajo-ominaisuudet ovat yksi niistä, se vaan on koettava itse. Mikäli veneen hankinta on haaveissa, suosittelen käymään koeajolla Alutrollilla!

Kuten jo veneen esittelytekstissä kerroin, niin minulle tärkeimpiä ominaisuuksia veneen hankinnassa olivat suuri ja tasainen lattiatila sekä tilava ja korkea keskipulpetti. Nyt kun olen päässyt käyttämään venettä jo useamman viikon ajan, arvostan myös monia muita ominaisuuksia enemmän, kuin osasin etukäteen kuvitella. Jos et ole vielä ehtinyt lukemaan veneen esittelytekstiä, pääset siihen tästä linkistä.

Hyvät säilytystilat keulassa ja keskipenkin alla ovat erittäin hyödylliset ja ylimääräiset kalastustavarat saa niihin piiloon. Meidän kylmälaukku mahtuu keskipenkin alle ja se on oiva paikka sille. Kalat saa laitettua kylmäsäilytykseen hetkessä nostamalla penkin istuinosaa.

Keulan heittotason alle mahtuu bensatankin lisäksi paljon muutakin

Penkin alle mahtuu kohtuullisen kokoinen kylmälaukku

Veneen takaosassa olevat upotetut vapatelineet ovat ahkerassa käytössä ja varsinkin siirtymien ajaksi niihin saa nopeasti laitettua vavat pystyyn.

Takaosan upotetut vapatelineet ovat kätevät

Upotettuja vapatelineitä on kaikkiaan neljä kappaletta

Veneen takaosassa on loistavasti tilaa heittokalastaa, mutta myös keulan heittotasolla on hyvä jigailla, vaikka alkuun hieman vierastin korkeaa tasoa ja matalia laitoja. Nyt kun siihen on tottunut, niin kalastettava alue kasvoi hetkessä tuplasti, kun myös veneen etuosan sektorit ovat tavoitettavissa.

Keulassa on tilaa heitellä

Mataliin laitoihin tottuu

Veneen laidalla voi haavita kalan ilman pelkoa veneen keikkumisesta

Keskipenkin kääntyvä selkänoja on pieni asia, mutta silti sillä on suuri merkitys. Kääntyvä selkänoja on todella käytännöllinen ja penkki on kuin tehty vertikaalijigaukseen selkänojan ollessa eteen käännettynä. Ja missäpä olisi mukavampaa viettää kahvitaukoa, kuin pehmeällä penkillä mahtavien maisemien ympäröimänä. Välillä jopa meinaa unohtaa kalastaa, kun jo pelkkä veneessä oleminen on niin rentouttavaa.

Alutroll 485CC soveltuu moniin kalastusmuotoihin, mutta me harrastamme heittokalastusta sekä vertikaalijigausta. Veneessä on tilava takaosa keskelle sijoitetun pulpetin ansiosta, joten takatilaan saa tehtyä helposti vertikaalijigauspisteen.

Tässä on hyvin tilaa vertikaalijigata!

Veneen takaosassa on tilaa myös isommille ahvenille

Taakse sijoitettu vertikaalijigauspiste on hyödyllinen silloin, jos veneessä on useampi vertikaalityylillä kalastava. Lisävarusteena saatavaan takakaiteeseen voi kiinnittää kaikuluotaimen.

Kaksi henkeä voi vertsuta vallan hyvin samaa luotainta apuna käyttäen

Veneen peräpeilissä moottorin oikealla puolella on anturiteline ja se kuuluu veneen perusvarustukseen. Meidän veneessä on lisäksi toinen teline moottorin vasemmalla puolella. Alumiiniset anturitelineet ovat oikeastaan välttämättömät, sillä antureita asentaessa täytyy tehdä reikiä ja telineisiin reiät voi tehdä huoletta.

Antureiden ja anturitelineiden sijoittelu

Takaosaan sijoitettu vertikaalijigauspaikka varmistaa sen, että oma viehe näkyy kaikuluotaimen keilassa varmasti, sillä viehe laskeutuu suoraan anturin alle.

Tässä näkee aitiopaikalta, kun kala tärppää

Vertikaalijgauspaikan voi tehdä myös veneen etuosaan. Keulaan saa kiinnitettyä keulasähkömoottorin (asennusta varten Halticalta voi hankkia asennussapluunat) ja lisävarusteena saatava heittoistuin on helppo asentaa keulan heittotasoon.

Keulasähkömoottori alkaa olla arkipäivää aktiivikalastajien veneissä ja Alutroll 485CC:n pulpetin sisällä olevassa telineessä on rei’itykset valmiina keulasähkömoottorin sulakkeelle ja kaksoisakkureleelle. Veneeseen saa kaksoisakkujärjestelmän lisävarusteena.

Pulpettiin mahtuu kaksi akkua (kuva lainattu: Alutroll/Marko Nahkuri)

Kaikki veneen johdot ovat säältä suojassa. Veneen lattian alla on kaksi alumiiniputkea, joita pitkin saa vedettyä sekä virta- että anturinjohdot veneen takaosasta pulpettiin. Myös keulasta pulpetille kulkee putki, jota pitkin johdot saa vedettyä piilossa, eikä mitään johtoja tarvitse jättää näkyville.

Kalastuselektroniikan asennus on helppoa, kun vene on suunniteltu ja valmistettu myös niitä asioita silmällä pitäen. Ja ennen kaikkea siinä tulee esille turvallisuuspointti, kun sähköjohdot ovat asianmukaisesti järjestyksessä veneessä.

Alutroll veneissä on laadukkaat Blue Sea Systems sähkökomponentit

Meidän veneessä viistokaikuluotaimen anturi on asennettu bracketin pohjaan ja se paikka sopii TotalScan anturille täydellisesti. Viistoluotauskuva on selkeä ja veneen pohja juuri oikealla korkeudella anturiin nähden. Bracket on hyvä sijoituspaikka anturille, mikäli anturia ei halua laittaa peräpeiliin, tai jos peräpeilin anturitelineet ovat jo varattu.

Viistokaikuluotaimen anturi istuu täydellisesti bracketin pohjaan

Alutrollilta saa hankittua myös erilaisia kalastustarvikkeita omien tarpeiden mukaan. Veneeseen saa lisävarusteena vapatelineitä ja esimerkiksi laitaan kiinnitettävät Attwoodin vapatelineet ovat todella käytännölliset leveän lattiatilan omaavassa Alutroll 485CC:ssä.

Enää en pärjäisi ilman Attwoodin vapatelineitä

Meillä on useita vapoja aina kalareissuilla mukana, sillä eri kalastustyyleihin tarvitsee oman vapansa; on kuhavapaa, ahvenvapaa, vertikaalivapaa jne. ja koska veneessä on kaksi kalastajaa, vapojakin on tuplamäärä. Veneen laitaan asennettavaan vapatelineeseen saa useita vapoja kiinni ja se on kyllä hyvä paikka säilyttää vapoja. Veneen leveyden ansiosta laitatelineet eivät ole ollenkaan tiellä ja telineitä on myös helppo ja nopea käyttää.

Vapatelineeseen saa jopa kuusi vapaa kerrallaan

Jokainen jigikalastaja tietää tunteen, kun kalalle yritetään löytää sopivaa jigiä. Vieherasioista löytyy satoja erikokoisia ja -värisiä jigejä ja lopputulos on yleensä se, että jigejä lojuu pitkin poikin lattioita. Alutrollin valmistama jigiteline on ollut meille todella tarpeellinen ja siihen on nopea laittaa ottijigejä valmiiksi odottamaan. Telineeseen mahtuu myös pihdit, jossa ne ovat käden ulottuvilla tarvittaessa.

Jigiteline on käytössä joka reissulla

Alutrollin viehelaatikkotelineeseen mahtuu pari isoa vieherasiaa ja telineiden asentaminen käy helposti esimerkiksi Dual Lock tarranauhalla, jolla mekin olemme telineet kiinnittäneet. Tarranauha on kestävää, mutta se mahdollistaa myös telineiden sijoituspaikkojen vaihtamisen. Veneen runkoon ei kannata reikiä tehdä, vaan asennukset hoituu joko kaksipuoleisella teipillä tai Dual Lockilla.

Jigirasioiden säilyttäminen viehelaatikkotelineissä säästää lattiatilaa

Ahvenen kalastajana olen iloinen, kun veneessä on bracket, sillä sitä voi hyötykäyttää sumppuna. Vaikka moottoritelinettä ei varmasti alunperin ole sumpun virkaan tarkoitettukaan, joku teki hyvän oivalluksen keksiessään, että sinne voi laittaa kaloja.

Bracketiin mahtuu useampikin kala yhtä aikaa

Olen nyt lähes joka reissulla laittanut sumppuun ahvenia odottamaan ja se on juuri sopivan kokoinen isoillekin ahvenille. Jos kohdalle sattuu hyvä ahvenparvi, niin sumppu nopeuttaa kalastusta huomattavasti, kun kalan voi laittaa bracketiin odottamaan mahdollisia kavereita ja itse pääsee jatkamaan kalastusta heti.

Joskus on kiire saada jigi nopeasti takaisin järveen, silloin sumppu on korvaamaton apu

Veneen teippaus on saanut kehuja ja vaikka itse hankin teippauksen lähinnä ulkonäkösyistä, kyllä se myös auttaa veneen puhtaana pitämisessä. Lika ei tartu teippipintaan helposti ja mikäli kuljetuksen aikana tulee raparoiskeita, ne on nopea huuhdella pois. Teippaus Alutroll veneisiin tulee Granolta ja se on lisävaruste.

Teippauksella veneeseen saa uniikin ulkonäön

Kokonaisuutena Alutroll 485CC on loistava vene kalastajalle ja me emme voisi tyytyväisempiä olla. Vene on juuri sopivan kokoinen; ei liian iso, mutta ei myöskään liian pieni. Kalastamme paljon eri järvillä ja vene kulkee trailerin päällä kätevästi. Vajaan viiden metrin pituus saattaa kuulostaa vähäiseltä, mutta veneen tilavuus yllättää. Leveässä ja vakaassa venessä kalastaa jopa neljä henkilöä yhtä aikaa ilman ongelmia. Jos veneelle pitäisi antaa arvosana, niin kyllä se olisi täyden kympin kalastusvene!

Vene kulkee kevyen painonsa ansiosta jarruttomalla trailerilla

Alutroll veneiden jälleenmyyjiä löytyy Suomesta useampiakin ja me ostimme oman veneemme Kuopiosta VML Sponsorilta. Mikäli kalastusveneen hankinta on ajankohtaista, voin suositella Alutroll merkkiä sen laadun, kotimaisuuden ja käytännöllisyyden vuoksi.

Alutroll venemalleihin voi tutustua Alutrollin nettisivuilla ja kuvia voi ihastella myös Facebookin puolella.

VML Sponsorin nettisivuille pääset tästä ja myös VML Sponsor löytyy Facebookista.

Käytiin tänään Suvasvedellä jigaamassa ensimmäisen ja viimeisen kerran. Tämän päivän kalareissu oli varmasti yksi pitkäveteisimmistä jigipäivistä, joita olen järvellä viettänyt. Tuijotin tyhjää luotaimen näyttöä yli 50 kilometrin matkan. Oliko vika minussa vai järvessä, melkein tekisi mieli vaihtaa harrastusta. Veneessä kävi vain yksi ahven =D

Puutossalmen lossilla pääsee Vehmersalmen puolelle

Viime yönä en meinannut malttaa nukkua, kun odotin kirkkaan Suvasveden isoja raitapaitoja. Suvaksesta tulee hieman mieleen Puruvesi; sieltä löytyy muikkua, lohikalaa ja isoa ahventa. Tai löytäjät löytää ja etsijät vain etsii. Me Jekkoset ollaan näköjään sitä etsijäkuntaa.

Tässä vaiheessa vielä luulin saavani isoja ahvenia

Päivän mittaan haaveet murenivat sitä mukaa, kun trippimittariin tuli kilometrejä. En olisi ikinä uskonut, että onnistun kiertämään järven kaikki ahvenet. Tai yhdessähän me Juhan kanssa se tehtävä hoidettiin, tyhjänpyytäjät :)

Pilkkihaalari päällä ja silti meinasi tulla vilu

Tyhjää I

Tyhjää II

Tyhjää III

Järvi on kyllä erittäin mielenkiintoinen pohjanmuodoiltaan ja ehkä juuri se tekee siitä niin haastavan. Suvasveteen on joskus miljoonia vuosia sitten iskeytynyt kaksi meteoriittia, joten Suvaksessa on kaksi isoa, syvää, selkää.

Kuvakaappaus Navionics Boating app

Juha kysyi puolen päivän maissa, että mennäänkö Suvaksen syvimmän kohdan päälle, laitetaan siihen ankkuri ja syödään siinä eväät. Innostuin heti ajatuksesta ja tajusin vitsin vasta muutama sekunti myöhemmin ? Käytiin kuitenkin luotaamassa se 90 metrin monttu, mutta eivät olleet ahvenet sielläkään :)

Syvää oli!

Aamupäivällä pilkahti aurinko, mutta lopulta satoi vettä

Jossain vaiheessa tyhjää luodatessa havahduin siihen, että miksi minä pölhökustaa en ole etsinyt ahvenia saarten penkoista, siellähän ne varmasti ovat. Ja taas meni hetki, ennen kuin ymmärsin yskän. Meteoriitti litisti jokaisen saaren alleen silloin joskus… Mutta se Suvasvedestä.

Enonniemen kalasatama

Viikolla oli tosi hyvä ja tyyni keli, mutta Kuopio oli ihan sumun peitossa. Kävin alkuviikosta Markun kanssa Hirviselällä kalassa, tai ainakin uskon ja luulen, että me oltiin Hirviselällä. Kallavesi oli nimittäin kaksi vuorokautta putkeen täysin sumussa ja oikeasti näkyvyys järvellä oli surkea. Oltiin täysin plotterin varassa, sillä mannerta ei näkynyt järveltä ollenkaan.

Hirviselälle menossa

Suuntavaisto ei toiminut ja yhdessäkin vaiheessa ajoin monta sataa metriä ihan väärään suuntaan, vaikka vilkuilin plotteria samalla kun ajoin. Ihan uskomatonta, miten hankalaa on suunnistaa, kun ei ole mitään kiintopistettä.

Erikoinen näkymä Kallavedellä :)

Kalastettiin useampi tunti harmaudessa ja ahven söi ihan hyvin. Markku sai itselleen hyvät ruokakalat :)

Markulle päivän isoin ahven

Kukkokalako se siellä siiman päässä on?

Kalapaikkoja ei ainakaan taustan perusteella voi arvata =)

Innostuttiin Markun kanssa lähtemään kalaan myös Riistavedelle asti, jossa pääsimme Jorin veneeseen. Minulla on ollut haaveissa käydä Melavedellä ja nyt kun tarjoutui tilaisuus päästä järven läpikotaisin tuntevan henkilön kyytiin, ilman muuta halusin mukaan.

Luotain piirsi Melavedellä todella hyviä ahvenparvia useampaan paikkaan ja kyllä me jonkun verran myös saalista saatiin. Jori oli kuhakingi ja mitenkähän monta kuhaa hän päivän aikana jigailikaan… ja isoin kuha oli parin kilon luokkaa, vastuullisesti sen kokoinen lähti takaisin kasvamaan.

Melaveden hieno kuha

Kukkokaloja ei taida Melavedellä olla olemassakaan

Minun siimaan tarttui nelosen hauki ja Jori kertoi, että Melavedellä on todella isoja haukia. Hänkin on sieltä kymppikiloisia saanut. Hyvä kalakanta siis kyseisellä järvellä ja ahventenkin koko on juuri minun mieleen ?

Melaveden kalareissu oli melko lyhyt ja sen vuoksi minulle jäi kamala nälkä päästä sinne uudestaan. Ne isot ahvenparvet kaikuluotaimessa kummittelivat mielessä, joten päätimme suunnata oman veneen kanssa sinne heti lauantaina. Jori lähti meidän veneeseen oppaaksi ja oli mukava kierrellä kalapaikkoja, kun mukana oli järven niin hyvin tunteva kalamies.

Riistaveden satama

Päivä alkoi loistavasti, kun löysimme todella hyvänkokoisia ahvenia suurimman ollessa 38cm. Olin jo lähestulkoon muuttamassa johonkin Melaveden saareen niiden ahventen takia. Juuri sen kokoisia körmyjä näkyi aiemmalla reissulla luotaimessa ja jos tuo on ahventen normikokoa sillä järvellä, niin hyvin mielelläni asuisin vaikka kuusen alla järven rannassa, jos vaan pääsisin kalastamaan sellaisia jättejä. Minulle harvinaista herkkua, mutta Riistaveden kalamiehille normikauraa.. vai onko sittenkään, sillä niiden aloitusahventen jälkeen emme saaneet enää yhtään mukaan otettavaa kalaa.

Melaveden ahven <3

Juha sai päivän isoimman

Kiersimme lähes 50km matkan ja kävimme myös Karhonveden puolella, mutta ahvenia ei enää löytynyt. Muutama alamittakuha kävi veneessä, mutta mittakalat olivat kateissa. Kotimatkalla erään saaren penkassa Juha heitteli Lucky Johnin pientä ahvenjigiä. Kohta vapa taipui ja Juha sanoi, että nyt on vähän parempi kala kiinni.

Ja tosiaan siellä oli hieman isompi hauki siiman päässä, sillä kala ei meinannut tulla edes näytille. Jori oli aiemmin kertonut Melavedellä olevan isoja haukia ja nyt yksi niistä oli Juhan siiman päässä.

Viime blogipostauksessa kerroin, että Juha paransi haukienkkaansa Leppäveden leikkimielisessä kalastuskilpailussa (pääset lukemaan kisaraportin tästä) viime sunnuntaina ja nyt siiman kireydestä päätellen ennätystä hätisteltiin taas.

Vihdoin hauki saatiin haaviin asti ja kylläpä oli lihava kala! Ihan uskomattoman suuria eroja voi olla haukien ruumiinrakenteissa. Leppäveden hauki oli lähes saman pituinen kuin Melaveden hauki, mutta vain toinen kaloista on ollut ruoka-aikaan kotona.

Leppäveden ja Melaveden hauet

Hieno kala ja se tottakai sai vapautensa takaisin. Juhan ennätys siis parani taas roimasti ja jos nyt pelkkiä omia tilastoja tuijotellaan, niin Juha taitaa rikkoa ensi viikonloppuna hauki SE:n ?

Juhalle onnea 9,4kg hauesta :)

Pieni Lucky John jigi maistui jättiläiselle

Melaveden ahvenet ovat haastavia, mutta isoja, joten takuuvarmasti palaan vielä sille järvelle, toisin kuin Suvasvedelle =)

Kuinka teidän viikonloppu sujui, minua kiinnostaa tosi paljon, että miten kala on tänään muualla syönyt? Epäilin jo oikeasti Suvasvedellä luotaimien toimivuutta. Miten koko järvi voi olla tyhjä? Kertokaapa se minulle.

Aivan mahtava viikonloppu takana, eikä yksin kelien takia. Sateinen ja kylmä syksy muuttui hujauksessa lämpöiseksi ja aurinkoiseksi intiaanikesäksi. Ja tämä tyyneys, se lähestulkoon pakottaa vesille. Nyt on kyllä huikeat kalakelit menossa!

Lauantaina oli hieno syksyinen keli, vaikka tuuli oli vielä silloin aika kovissa lukemissa. Lähdettiin koko päiväksi Hirviselälle etsimään isoja syysahvenia, mutta taisi viime syksyn muutamat hyvät ahvensaaliit antaa liian ruusuisen kuvan Hirviselän syksyisestä ahvenen kalastuksesta.

Hirviselkä

Minulla ei ollut lauantaille kovin kummoisia odotuksia, aamulla sanoin tavoittelevani vain yhtä puolentoista kilon ahventa. Se riittäisi ja jos muuta kalaa ei tulisi, olisin silti tyytyväinen. Noh, vitsi vitsinä, vaikka kyllä se körmyahven oli ihan oikeasti tavoitekalana.

Aloitettiin kalastus viime syksyiseltä ykköspaikalta, mutta koska se paikka oli keskellä selkää ja aallokko ja tuuli kovia, kalastuksesta ei tullut mitään. Viistokaikuluotain piirsi alueelle kaloja ja ihan hyvän kokoisia ahveniakin olisi ollut tarjolla, mutta kun vene ei pysynyt ankkurissa millään. Ykköspaikalla on kova savipohja ja kokeiltiin ankkuroitua 5-6 kertaa, mutta joka kerta ankkuri vaan raahautui veneen perässä kalapaikan ohi. Sain paikalta kuitenkin yhden 47cm kuhan ja varmasti olisi enemmänkin kalaa tullut, mutta aallokon takia piti vaihtaa paikkaa.

Päivän ensimmäinen ruokakala

Siirryimme lähemmäs mannerta, joka suojasi pahimmalta tuulelta. Näin luotaimessa tosi paljon ahvenia ja hyvä, että pysyin housuissani. Ankkuroiduttiin kalanäyttöjen lähelle ja valmistauduin jo tapaamaan sen puolitoistakiloisen körmyniskan.

Ahvenia alkoi nousta veneeseen, mutta höh, ne olivatkin pieniä. Suurimmat ahvenet olivat kolmekymmentä senttisiä ja jättiahven jäi vielä odotuttamaan itseään. Kyllä minä sen joku päivä löydän :)

Suurimmat ahvenet olivat 30cm

Meidän kalastusreissuilla saatamme aina jämähtää yhteen kohtaan kalastamaan pitkäksi aikaa ja niin kävi myös lauantaina. Viihdyimme samassa ankkuripaikassa kolme tuntia ja siinä tosiaan ehti syömään eväätkin rauhassa =D Kala ei ollut hurjalla purulla, mutta mantereen suojissa oli mukava istuskella Alutrollin pehmeällä penkillä, ihastella maisemia ja nostella välillä raitapaitoja kyytiin.

Kalastimme sekä vertikaalityylillä että heitellen, mutta huonommin kalat söivät vertsutyylillä. Vaikka kalaa oli paljon ja ne nousivat katsomaan viehettä, tosi usein nousut jäivät pelkäksi katseluksi. Vieheitä tuli vaihdeltua tosi paljon ja yleensä kaava meni niin, että aina kun vaihtoi uuden jigin, joku ahven innostui tärppäämään. Sen jälkeen sama jigi ei enää toiminut.

Olin saanut edelliseltä paikalta heittojigaamalla sen 47cm kuhan ja myös tältä kolmen tunnin paikalta sain heittelemällä pari kuhaa. Kaikki kalat tulivat vihertävällä hile Fishunterilla, jolla oli kokoa 5,5cm. Taisin viime postauksessakin mainita, että tänä kesänä yllättävän pienet jigit ovat toimineet sekä ahvenille että kuhille.

Päivän toinen ruokakala 51cm

Pieni Fishunter toimii

Maltoimme iltapäivällä vihdoin lähteä mantereen suojista etsimään uusia paikkoja. Se oli virhe, ehkä meidän olisi kannattanut olla loppupäivä sillä kolmen tunnin paikalla, sillä emme löytäneet enää kalan kalaa koko päivänä. Näköjään ne kaikki Kallaveden kalat olivatkin siellä mantereen suojissa. Pari kolme tuntia jaksoin tuijottaa tyhjää luotaimen näyttöä ja kuudelta oli pakko luovuttaa. Ihan hyvä reissu kuitenkin, sillä saimme pari ruokakuhaa mukaan.

Sunnuntaina oli jännä päivä. Saimme kutsun leikkimieliseen kalastuskilpailuun Keski-Suomeen ja tottakai vastasimme kutsuun myöntävästi. Olen joskus haaveillut jigauskilpailuista, mutta yleensä kisat ovat aina kaukana Kuopiosta, joten haaveet ovat jääneet toteuttamatta. Leikkimieliseen kilpailuun lähteminen oli pehmeä alku mahdollisille tuleville kalastuskilpailuille, sillä tämä kyseinen K-S Predator oli pääsymaksuton ja suht lähellä. Ja vielä kun säätkin suosivat, niin mikäpä oli kisatessa.

Matkalla Jyväskylään Alutrollin synnyinseuduille :)

K-S Predator järjestettiin Leppävedellä ja kilpailuaika oli 10-17. Lähdimme Kuopiosta hyvissä ajoin, jotta ehdimme pakata kalastuskamppeet rannassa veneeseen. Kilpailuun osallistui kahdeksan venekuntaa ja kokoonnuimme ensin Pieni Ketvenensaari nimisessä saaressa.

Kilpailu oli kolmen lajin kisa: ahven, kuha ja hauki. Jokaisen kalalajin pisin kala laskettiin joukkueen yhteistulokseen ja se venekunta, jolla oli suurin senttimetrimäärä, voitti. Kalastaa sai maksimissaan 10 metrin syvyydessä.

Team Fish me luck =)

Olin katsonut kartasta joitain paikkoja valmiiksi, sillä järvi oli meille ennestään täysin tuntematon. En ollut edes kuullut kyseisen järven nimeä koskaan. Ajattelin, että kuha on varmasti helppo, mutta saadaankohan me sinttiahvenesta isompaa raitapaitaa ollenkaan.. ja haukihan tulisi sattumakalana, jos tulisi. Haukivehkeitä ei mukaan otettu, eikä meillä sellaisia olisi ollutkaan.

Sain rannassa Tonilta, joka oli kisaa järjestämässä, rasiallisen Leppävedellä toimivia ottijigejä. Silmäni kirkastuivat, enää tarvitsi vain löytää kalat, sillä niiden herkkuruokaa minulla oli nyt kokonainen rasiallinen.

Kello tuli pykälään ja seitsemän venettä kaasutti rannasta horisonttiin. Ja miksikö vain seitsemän? No me emme pitäneet kiirettä vaan lähdimme hissukseen kohti tuntematonta. Kukapa tietää, vaikka kalat olisivatkin lähtörannan lähettyvillä?

Alutroll oli hyvin edustettuna (Kuvan ottaja Jari Vauhkonen)

Etsimme viistoluotaimen avulla kuhia ja penkat olivat tyhjiä. Noh, ehkä paikalliset tietävät enemmän kuin me, ja kalat todellisuudessa löytyvätkin vasta kauempaa. Etenimme vähitellen karttaa apuna käyttäen potentiaalisille paikoille ja tutkimme niitä tarkkaan.

Navionicsin kännykkäsovelluksesta sai tsekattua helposti ja nopeasti kalapaikat

Eräässä saaren penkassa vilahti hyvä ahvenparvi luotaimen ruudulla ja sain heti tärpin yhteen Tonin antamaan jigiin. Ankkuroinnista ei tarvinnut välittää, sillä keli oli lähes peilityyni. Monien kilpailijoiden veneissä oli keulasähkömoottori, mutta meidän veneessä vain riski ankkurimies. Ehkä oltiin aika tasoissa taivasankkureiden kanssa tyynen kelin ansiosta, tuulisemmalla kelillä asiat olisivat olleet toisin.

Ankkurille ei ollut tarvetta =)

Ahvenparvi vilahti alla aina välillä ja yritin saada venettä sen päälle. Lopulta onnistuin ja saatiin tuloslistaan jotain raportoitavaa: A 29cm :)

Kisa auki!

Ylpeänä :)

Huomasin heti ensimmäisen hyvän ahvenparven kohdalla, että ehkä kalastuskilpailut eivät sovikaan niin hyvin minun luonteelleni. Meillä oli ahven tuloslistassa, joten kilpailuhenkiset olisivat pakanneet kimpsut ja kampsut ja lähteneet etsimään kuhaa tai haukea, mutta mitä me teemme? Yritämme saada lisää ahvenia, sillä niiden kalastus on niin kivaa =) Muistatte varmaan sen kolmen tunnin kalapaikan, mukavasti olisi muutama tunti tuollakin ahvenpaikalla vierähtänyt.

Kilpailua oli kulunut vasta tunti, joten ajattelimme, että eihän tässä ole mitään kiirettä. Nyt jälkeenpäin ajateltuna olisi voinut toimia vähän ripeämmin…

Ihastuin järveen tunti tunnilta enemmän, sillä siellä oli niin paljon lempikalojani ahvenia. Lähes joka paikassa, jonka olin karttaan merkinnyt, oli ahvenia. Ja mitä me taas jälleen kerran teimme? No kalastimme niitä! Ja meillähän oli se ahven jo tuloslistalla, mutta mihinkäs sitä koira karvoistaan pääsisi. Jaana veteli ahvenia hymy korvissa =D

Liian hyvä keli kalan syönnin kannalta?

Tiesimme, että meidän pitäisi alkaa etsimään kuhaa ja haukea, mutta ajattelimme, että kyllä meillä on aikaa. Iltapäivällä pelkkien ahventen jälkeen löysimme ihan hurjan kalaparven. No valitettavasti nekin olivat ahvenia.

Sanoin Juhalle, että ehkä meidän kannattaa vaan kilpailla kisan suurimman ahvenen tittelistä, kilpailuissa kun jokaisen lajin suurin kala palkittiin. Kuhaa ei vaan yksinkertaisesti näkynyt missään penkoissa tai pateilla, eli sellaisissa paikoissa, missä ne meidän tutuilla järvillä viihtyvät ahventen kanssa.

Revimme ahvenia veneeseen minkä kerkesimme ja ensin tulos parani 30 senttiin. Juuri kun oli valokuvat saatu otettua, jigiin tarttui 31cm. Taas kuvaussessio ja eikö siellä ole jo 32cm siiman päässä. Kalat olivat ihan hurjia ja koko ajan veneessä kävi saman kokoluokan kaloja. Seassa oli myös varmasti isompia, sillä saimme ihan hurjia tärppejä. Halusin sen puolitoistakiloisen!

A 30cm!

A 31cm!

Pikkuhiljaa koko kasvaa, A 32cm

Vene liikkui vähän hotspotilta ja sanoin Juhalle, että siirrän muutaman metrin venettä ja käynnistin jo moottorin valmiiksi. Juha sanoi, että katsotaan vaan, niin hauki tulee kohta sotkemaan ahvenkuviot. Joka kerta kun ahven on hurjalla purulla ja nousee isona parvena väliveteen, hauki näkee parven jostain kauempaa ja tulee apajille.

Ja siinä samassa luotaimen näyttöön ilmestyi hirmuinen keltainen viiva. Juha huusi, että älä siirräkään venettä ihan vielä, tähän tuli joku kala väliveteen. Juha uitteli vertikaalityylillä pientä 7cm ahvenjigiä ja kohta tuli jäätävä tärppi. Aikuinen mies oli hädissään kuin pikkutyttö ja vapa oli mutkalla. Ilmassa raikui vaan sanat: HAAVI! NYT se haavi!

Olin kärppänä veneen laidalla haavin kanssa ja kohta mulahti pinnassa kunnon hauki. Olin täysin varma, että se kala karkaa ahvenvehkeistä. Olin juuri ujuttamassa haavia kalan alle, kun se otti pienet spurtit. Juha sai sen kuitenkin melkein heti kelattua takaisin veneen viereen ja silloin koitti minun hetkeni. Lumps, sinne upposi kilpailun kärkihauki verkkoon. Jippii!

Oltiin ihan ihmeissämme, kun meillä oli sen kokoinen kala haavissa. Kala oli Juhan ennätyshauki ihan kevyesti ja kyllä sattui hyvään paikkaan. Sen jälkeen oli mittaaminen edessä ja pelotti vielä siinä vaiheessa, että saadaanko pysymään hauki veneessä, kun sitä ei oltu väsytelty lähes ollenkaan.

Hauen kylki oli rikki, mutta pirteä se oli siitä huolimatta

Hauki käyttytyi nätisti mittauksen ajan ja kokonaiset 97cm oli kyseisellä kalalla mittaa. Sillä hetkellä asiat muuttuivat vakaviksi. Veneen alla oli mahdollisesti se minun jättiläisahven, mutta joku kilpailuvietti heräsi. Sori raitapaidat, me lähdetään nyt etsimään kuhaa!

Katsokaapas tätä: H 97cm!

Meillä oli lähes kolme tuntia aikaa ja pakkohan siinä ajassa on yksi kuha löytää. Olen kalastanut koko kesän kuhia. Tiedän miten niitä kalastetaan, se on helppoa! Paljon helpompaa kuin ahvenen, saati lähes metrisen hauen, kalastus.

Nyt vaan hanaa ja kaikki potentiaaliset paikat viistolla luotaamaan. Alle kymmenen metrin vedessä oli tyhjää. Tai no niitä ahvenia näkyi tottakai, mutta enää me ei menty siihen lankaan. Oli vaan pakko purra hammasta ja ohittaa mahtavan ihanat raitapaitaparvet. Nyyh.

Kuhaa löytyi monestakin paikasta, mutta ne olivat 11-13 metrin syvyydessä kaikkialla. Ärsytti. Eikö edes yksi nelikakkonen voisi siirtyä pikkuisen matalampaan hetkeksi? Käyttäisin sen nopeasti veneessä ja päästäisin heti takaisin? Se ei niille kuhille sopinut, ei alkuunkaan. He halusivat olla nimenomaan yli kympin vedessä. Juuri siellä, mistä me emme saaneet niitä kalastaa.

Ei löydy ei

Aamun leppoisa Jaana alkoi muuttua ärtyneeksi. Kyllä sitä kisaviettiä näköjään on ja mitä lähemmäksi viittä kello meni, sitä korkeammaksi nousi verenpaine. Kuha oli meidän varmin kala Leppävedeltä ja niitä kuulemma tulee aina ja kaikille. Mutta tärppäävätkö ne savolaisten jigeihin? Ehei.

Katsoin Facebookista kisatuloksia ja kuhalla olisimme päässeet kärkeen. Jo pelkkä ajatus oli ihan uskomaton, emme todellakaan lähteneet tavoittelemaan viimeistä sijaa korkeampaa tulosta. Ensimmäinen kerta uudella järvellä ja meille hienointa päivässä oli uusien ihmisten tapaaminen ja uusilla vesillä kalastaminen. Mutta silti, olisihan se ollut hienoa viedä keski-suomalaisten pysti Savoon ?

Kalastimme kelloa vastaan ja sanoin Juhalle, että sydän ei kestäisi jossain ihan virallisessa kilpailussa olemista, kun jo leikkimielinen kilpailu oli niin stressaavaa :)

Mahtava keli!

Kilpailuaika päättyi ja ehkä se oli sydämen kannalta ihan hyvä asia, vaikka me jäimmekin ilman sitä kuhaa. Ehkä me kuitenkin saataisiin isoimman hauen palkinto?

Pieni Ketvenensaari

Kokoonnuimme taas saareen, jossa oli voittajan julkistus. Kuusi joukkuetta sai kaikki kolme kisakalalajia ja kaksi joukkuetta jäi ilman kuhaa. Palkintopöytä oli koottu nyyttärimeiningillä ja sieltä jokainen sai valita jotakin. Meidän Fish me luck tiimi sai kisan isoimman hauen ja ahvenen palkinnot, aivan mahtavaa! Ja koko kisan voiton vei Miikka, onnea, loistava suoritus!

Isoin hauki ja isoin ahven -palkinnot, älyttömän hienot!

Kiitos kaikille kilpailussa mukana olleille/järjestäjille. Toivottavasti kelpuutatte meidät ensi vuonnakin mukaan, silloin etsin ensimmäiseksi kuhan ;)

Kisaveneet nätisti järjestyksessä

Sain palkinnoksi paidan =)

Perustin Facebookiin kalastustapahtumat nimisen ryhmän. Olisi hienoa, jos tulevaisuudessa Kuopiossakin voitaisiin järjestää joko leikkimielinen tai jopa ihan virallinen jigikalastuskilpailu. Liittykää tuonne Facebook-ryhmään, siellä voi ilmoittaa kaikki tiedossa olevat kalastustapahtumat, kilpailut ja messut ympäri Suomen!