Yksi aurinkoinen ja kuiva päivä rankkasateiden välissä on pakko käyttää hyväksi. Eilen ei ollut tarkoitus edes mennä kalaan, mutta yksi kysymys muutti päivän suunnitelmat. Kaverini Kimi kysyi lähtisinkö hänen mukaansa, kun hän oli lähdössä Kallavedelle illaksi. Tottakai lähdin. Kelikin oli ihan toista maata, kuin viikonloppuna.

Laittelin kotona varusteita valmiiksi ja koko ajan tuntui siltä, että jotain puuttuu. Olimme lähdössä Kimin veneellä, joten en tarvinnut plotteria tai kylmälaukkua. Päätin jättää myös tasurit kotiin, siksi kai olo niin omituinen olikin. Pilkkiminen on vaikeaa ilman luotainta ja uitella nyt muutaman kympin tasureita näkemättä pohjaa.. Hui, pelottaa ajatuskin. Omassa veneessä uskallan tasureita käyttää, kun voin seurata koko ajan luotaimesta etteivät aarteet tartu pohjaan… Keskityin eilen siis pelkästään jigien heittelyyn. Kimi tuli hakemaan minut neljältä ja tämä kassialma lähti vain kahden kassin kanssa matkaan, yleensä kun niitä on vähintään neljä =)

Kimillä on veneessä ihan huikean hieno Garminin viistokaikuluotain ja meinasin pyörtyä, kun näin luotaimen toiminnassa ensimmäistä kertaa. Mentiin eräälle tutulle matalikolle, jonka olen nimennyt Kimin matalaksi. Hän sai siitä yli kolmosen kuhan vähän aikaa sitten. Olen heitellyt paikalla usein jigiä, mutta koskaan ei ole jigi meinannut jäädä pohjaan. Eilen ajoimme hitaasti alueen yli ja näin luotaimesta, että pohjassa oli ihan älyttömästi kiven murikoita. Miten voi kaikuluotain piirtää noin tarkasti joka ikisen kiven? Olisin voinut tuijottaa sitä luotainta koko illan kalastamatta lainkaan, niin mielenkiintoista se oli!

Minulla meni alkuun jonkin aikaa, että ymmärsin näkemäni. Luotain piirsi kaiken niin eri tavalla, kuin tuo meidän karvalakkimalli. Hämmästyin pohjan epätasaisuutta, jigaillessa olin ajatellut sen olevan tasainen. Kivet eivät kuitenkaan olleet niin isoja, että jigi olisi niihin tarttunut. “Kimin matalasta” emme kalaa löytäneet, joten vaihdoimme paikkaa.

Seuraavaksi siirryimme hieman syvempään ja luotain piirsi jo kalaparviakin väliveteen. Kimi osasi tulkita luotaimesta myös isommat kalat, joten ankkuri tippui tasaisin väliajoin potentiaalisiin kohtiin. Tuo luotain on huippu, koska se myös näyttää kummallako puolella venettä kalat ovat. Meidän oma luotain kun piirtää kalat pohjaan, niin välttämättä ei osaa oikeaan suuntaan heittää. Monesti siksi yritänkin parkkeerata kalojen päälle ja vertsuilla tai pilkkiä ne kyytiin.

Kimillä tärppäili kalat paljon useammin kuin minulla. Luotaimen avulla heitot pystyi kohdistamaan juuri oikeaan paikkaan ja usein ankkurin tiputtamisen jälkeen ensimmäinen heitto antoi tärpin tai kalan. Kimihän se ensimmäisen kuhan ja ahvenen veneeseen nostikin :) Minä tulin kuitenkin hyvänä kakkosena, kun kolmansia sijoja ei eilen jaettu. Alkuillan tärpit ja karkuutukset muuttuivat onneksi minullakin kaloiksi jossain vaiheessa :)

Eräs kalapaikka, joka oli merkitty vihreällä kalamerkillä (jota reimariksikin kutsutaan), antoi illan parhaimmat kalat. Kaloja ei oltu koolla pilattu, mutta mukava niitä oli silti napsia. Kalastettava alue oli suuri ja ankkuroiduimme varmaan viiteen eri kohtaan. Kun yhdessä kohdassa loppui syönti, muutaman kymmenen metrin paikan vaihdos auttoi taas tavoittamaan kalat.

Viikonloppuna tuli syötyä kuhaa niin paljon, että saattaa jopa evät alkaa kasvamaan. Happosen Sepoltakin sain uistelutreeneistä pari kuhaa, kiitos niistä, hyviä olivat! Eilen vielä ennen kalastusreissua pistelin muutaman fileen poskeen. Kuhakiintiö oli siis vähäksi aikaa täynnä, joten eilen kaikki kalat olivat C&R. Mukavaa se kalastus silti oli :)

Yllätyksiä järven pohjasta

Jossain vaiheessa iltaa Ahti napsautti tärppikytkimen onnilta offille. Kalantulo loppui kuin seinään. Enää ei tuntunut edes hipaisuja siiman päässä, vaikka vaihtelin jigiä aina parin heiton jälkeen. Pientä ja isoa, painavalla ja kevyellä jigipäällä. Kävin suunnilleen kaikki värit läpi ja kokeilin jopa vertikaalijigejäkin, mutta kun kalojen ruoka-aika oli ohi, eipä siinä mitkään taikatemput enää auttaneet. Yhdentoista maissa oli aika lähteä kotiin.

Meillä oli ihan älyttömän mukava ilta. Yksi huono puoli siinä kuitenkin oli: en tykkää enää omasta plotterista. En voi vieläkään uskoa sitä, miten tarkka se viistokaikuluotain on. Se on niin eri maata tuon meidän oman luotaimen kanssa ja helpottaa kalojen etsimistä huomattavasti. Harmi vaan, että sellaisen hankkiminen ei nyt ole mahdollista. Toisaalta, täytyyhän kaloillekin antaa jotain mahdollisuuksia ;) Jatkan siis karvalakin käyttöä =D

Voi että minä näytän kauniilta lierihattu päässä, nauramiselle ei tule loppua =) Tulee mieleen Putouksen sketsihahmo Nuuskamuijanen. Tässä on ollut viime päivinä vähän kaikenlaista jyystöö. Ilmojakin on pidellyt, kuten olette varmaan huomanneet ja tunteneet. Minä tosiaan olen tuntenut näiden kelien lämpöaallot ihollani. Sillä iholla, jonka olen vuorannut merinovillalla ja thermotoppa-asulla.

Totta puhuen minä en opi millään pukeutumaan oikein. Pelkään kylmää, joten liioittelen aina vaatteiden kanssa. Jo viikonloppuna Sotkalla minulla oli kuuma, kun pistin samat vaatteet päälle, kuin pilkille. Pelotti, että kylmä hohkaa veden pinnasta, kun vesi on vasta kolme asteista. Turhaan pelkäsin, ei ollut kylmyydestä tietoakaan.

Sunnuntaiaamu Puutossalmella

Asetin itselleni tavoitteita avovesikaudelle ja jo sunnuntaiaamuna ensimmäinen niistä täyttyi. Tavoitteena oli siis saada kala. Valitettavan pienihän se oli eikä ihan tavoitelajiakaan, mutta kivalta se pieni haukikin tuntui siiman päässä. Peli auki! :)

Todistusaineistoa, kyllä siellä kala on =)

Kauden avauskala tuli Borgmanin Terhon tekemällä lyijyisellä kuhapilkillä

On kyllä ollut ihania kelejä nyt ja veri on vetänyt vesille. Tuntuu, että lähiaikoina on ollut enemmän kesäisiä päiviä, kuin koko viime kesänä yhteensä ja tämä ilohan vielä jatkuu. Niin, ne tavoitteet. Seuraava tavoite oli saada ahven ja sunnuntaina Sotkalla myös se tavoite täyttyi. Kylläpä teki nannaa ;)

Miljoona ahventa ja vain yksi ylös, aika “hyvin”

Sotkalla ajelehti vielä vähän isompiakin jäälauttoja, tuohon kun ajaa satasta…

<3

Pirttilahti ei ole vielä ollut niin auki, että veneen olisi saanut laskettua luiskalta järveen, mutta Julkulan ranta oli ihan auki, joten eilen lähdettiin korkkaamaan Kallavesi. Minun seuraava tavoite oli saada kuha ja odotukset olivat korkealla, sillä tarkoitus oli mennä eräälle viime syksyiselle hyvälle kuhapaikalle. Aamusta kyllä käväistiin ensin kokeilemassa Kelloselkää, mutta hiljaista oli. Muutama tärppi ja yksi ylös asti tullut ahven. Päätettiin lähteä takaisin Pohjois-Kallavedelle.

Paksuraitainen ahven

Kun saavuttiin puolen päivän jälkeen kuhapaikalle, niin eikös kalakaveri nosta melkein välittömästi kevään ensimmäisen kuhan. Wau, ihana kala ja voisikos Ahti antaa minunkin siiman päähän yhden samanlaisen, kiitos? Tai mielellään mitallisen, tämä yksilö oli himpun verran alamittainen. Kohta kaveri nostaa jo toisen kuhansa ja minulla ei vielä mitään. Tärppejä kyllä tuli ja päivän aikana taisi tulla yhteensä kahdeksan tärppiä, mutta kun ei millään tarttunut. Höh. Kalaa oli tosi hyvin alla ja meininki ihan erilainen kuin Sotkalla, missä luotain piirsi lähes tyhjää joka paikkaan.

Kalakaverin kauden eka kuha

Aktiivisista fisuista huolimatta jäin ilman kuhaa. Iltapäivällä oli lähdettävä kotiin, kun lämpöhalvaus lähestyi. Minullahan tosiaan oli taas thermotoppahousut jalassa ja kassillinen muuta toppaa mukana. Jalassa Muckbootsit ja ihana rakas merinovillakerrasto tottakai alimmaisena. Olin ehkä hiukan ylipukeutunut nollatuuleen. Lämpötila oli semmoiset kaksikymmentä astetta, joten kuka hullu laittaa toppavaatteet sillä kelillä? Joko minä seuraavalla reissulla muistaisin..

Tänään koitti se seuraava reissu ja uskokaa tai älkää, blondina puin taas ne hikiset toppahousut jalkaan. Ja kesäkengät, mitkä ne muka on? Kunnon varrelliset lämpösaappaat ne olla pitää, eipähän iske vilu! Aamulla ajoin kalapaikalle nahkarukkaset käsissä, ei vielä silloin tuntunut yhtään kuumalta. Mentiin suoraan eiliselle kuhapaikalle, mutta yllätys yllätys, se oli aivan tyhjä. No, kai se on etsittävä uusia kuhapaikkoja.

Ei voi parempaa keliä vesillä olla

Päivitettiin eilen meidän luotain ja siihen tuli uusi ominaisuus: Quickdraw Contours. Se tarkoittaa sitä, että voit tallentaa karttakortin kartan päälle omaa karttaasi samalla, kun liikut vesillä. Tuo meidän plotterissa oleva kartta on suoraan sanottuna melko huono, jos vertaan sitä Karttaselaimen karttaan, joka on huomattavasti tarkempi. Nyt asia helpottuu, kun kartat tarkentuvat niiltä osin, millä alueilla järvillä tulee liikuttua. Katselin karttaa tänään ihan haltioituneena, kun sitä mukaa, kun ajoin veneellä, karttaan ilmestyi uusia käyriä. Kiva juttu, että meidänkin luotainmalliin (Garmin Echomap 50dv) sai tuon uuden päivityksen.

Karttakortin oman kartan mukaan tässä piti olla vitosen patti, eipä löytynyt

Etsiskelin uusia kuhapaikkoja meidän “uudella luotaimella” ja eilen eräs pikaisesti kokeiltu paikka houkutteli. Siinä näkyi elämää edellisenä päivänä, joten jokohan ne kalat olisivat ottihaluisempia.. Uittelin lyijyistä Kalarosvon kuoretasuria ja sain hennon tärpin. Jaahas, ahvenia alla. Vaihdoin vähän pienempään Kalarosvon kuoreeseen ja taas näkyy nousevan viivoja tasurille. Tärppi, jes, äkkiä ahven ylös. Kelaan kalan veneelle ja mitä minun silmäni näkevätkään? Ne näkevät kolmannen tavoitteen täyttymisen, sillä kala onkin kuha! Jippii!

Siinä hän nyt on, tavoitekalani =)

Mittaa oli vain 38cm, joten kala pääsi takaisin kasvamaan, mutta minä olin silti onnellinen! Seuraava tavoite sitten mitallinen kuha :) Kuhat ovat tulleet yllättävän matalasta, kalakaverin kuhat seitsemästä ja minun kuha kahdeksasta metristä. Kuha jäi uuden paikan ainoaksi ja lähdettiin taas takaisin sille ykköskuhapaikalle. Se on kyllä ihan huippupaikka ja meillä on varmaan 15 merkkiä plotterissakin sillä paikalla. Ihme on, jos siitä ei kuhaa saa ;)

Etsin luotaimella kalanäyttöjä ja kun näin pari kalaa, pysäytin veneen ja laskin Kalarosvon pienen kuoreen viivojen yläpuolelle. Toinen kaloista lähti heti kohti ja tärppäsi, no siinä ei kauan nokka tuhissut. Kelasin kalan ylös ja 40 senttiä kaunista kuhaa nousi veneeseen. Vielä Ahti pari senttiä lisää, niin päästään syömähommiin ;)

Päivän toinen kuha, näin sen homman pitäisi aina edetä ;)

Päivän mittaan riisuin itseäni pikkuhiljaa ja lopulta päällä oli enää Nuuskamuijasen hattu ja merinovillakerrasto. Ihan tajuttoman kuuma keli ja tuultakin tasan nolla. En olisi viikko sitten uskonut minkälaiset ilmat saadaan heti toukokuun alkuun. Vastahan ne jäät toissapäivänä Kallavedestä lähtivät ja nyt näyttää ja tuntuu heinäkuulta. Mutta en valita (kovin paljon), vaikka kuuma onkin. Nautitaan nyt näistä, tiedä vaikka olisivat kesän ainoat helteet :)

Päivän ottipeli oli Kalarosvon kuorekevennetty, muilla vieheillä ei tänään kalaa noussut =)

Ihan hyvä päivä kalojen suhteen, kun aika paljon on niitä ämpeereissujakin nähty. Saldona kaksi kuhaa, yksi ahven ja yksi hauki. Iltapäivällä suunnattiin takaisin Julkulan rantaan ja siellä oli tietenkin puolet kuopiolaisista venehommissa. Kieltämättä vähän hävetti kulkea kalsariasussa ja Muckbootseissa..

Olipas taas mukavaa käydä pitkästä aikaa kalassa. Viimeksi kalastelin viikko sitten sunnuntaina ja viikon tauko tuntui kyllä hirmuisen pitkältä. Viime sunnuntain reissu taisi olla puhdas mp, eikun sainhan minä yhden n. 300g ahvenen, jonka laskin pois. Yhdessä vaiheessa iltaa päällemme nousi erikoinen sadepilvi, joka kasteli meidät. Aurinko paistoi ja ihan viereemme muodostui sateenkaari. Toivoin löytäväni sen päästä aarteen eli jättiläiskuhan. Aarre oli tällä kertaa jossain muualla.

Viime päivinä on ollut muutamia tärkeitä asioita hoidettavana, perheeseen nimittäin saapui Bella. Kyseessä ei ole vene, vaan kissanpentu :) Kissalle kiisket ja ehkä vähän ahvenfilettäkin :)

Hankittiin ensi pilkkikautta varten molemmille satsit uusia tasureita. Talveen on liian pitkä aika, joten olihan niitä ihania vieheitä pakko päästä uittamaan jo kesällä. Eilen kastettiin ne Kallavedessä ja kuoreväri antoi hyviä merkkejä. Yksi paha karkuutuskin tuli sillä, kirvelee vieläkin. Toivon sen olleen hauki, mutta mutta.. Joka tapauksessa, on ne vaan huipputasureita! Kyseessä on siis Joensuun Tommin valmistamat Kalarosvot, niistä ei ole kuin hyvää sanottavaa.

Eilen ei noussut kuhaa minulle ja kalakaverillekin vain yksi alamittainen. Onneksi saatiin sentään pikkuisen paistettavia ahvenia. Alkuillasta löydettiin eräältä luodolta tosi hyvin syövää ahventa ja otettiin isoimmat ruokakaloiksi. Illan isoimmat ahvenet napsahti minulle, suurin 550g. Ahvenet olivat syömässä kuoretta, ja kuoreparvia ui vähän väliä välivedessä ja pinnassa. Isoin ahven sylkäisi neljä kuoretta suustaan ennen kuin ehdin edes papittaa sen. Lisäksi sain yhden 1,5kg cr hauen. Mutta se on jännä juttu, että jigailemalla en saa mitään!

Eiliset ahvenet tulivat tasurilla ja vertikaalijigaamalla, mutta vaikka kuinka heittelen jigejä, niin ei vaan onnistu. Aloin miettimään, että olenko edes saanut kuhaa jigaamalla tänä kesänä, ei ainakaan muistu mieleen. Kaikki kuhat ovat tainneet tulla pilkkimällä ja vertikaalijigaamalla. Tokikin ajallisesti suurimman osan pilkin ja vertikaalijigaan, mutta siltikin olisi välillä mukava saada kalaa heittelemällä. Onneksi vielä on kesää jäljellä.

Ai niin, eilen tapahtui myös yksi menetys, nimittäin puukon menetys. Puukko oli kylmälaukun päällä veneen lattialla ja kalakaveri nosti kylmälaukun veneen penkille. Aallokko oli taas yllättäen kuin merellä, joten vene keikkui puolelta toiselle. Niinpä puukko luiskahti kylmälaukun päältä järveen. Nyyh, se oli hyvä puukahvainen puukko. Ehkä saan sen jigaamalla joku päivä takaisin ;)

Viikonlopun kalastelut ovat taas paketissa ja tavoitekalani kuha jatkaa edelleen eloaan Kallavedessä. En nähnyt siitä vilaustakaan. Kovasti kyllä yritin ja eilenkin järvellä meni melkein puolille öin. Käväistiin kotona käyttämässä silmiä kiinni ja taidettiin olla tänään aamulla ekoina vesillä. Aika turhaan tuli kartutettua univelkaa, sillä tänään saaliina oli vain yksi noin 1,5 kiloinen hauki.

Isot kalat ovat olleet piilossa monta päivää. Silppua löytyi tänäänkin joka paikasta, mutta parvien alla normaalisti kyttäilevät körmyt olivat poissa. Viisi tuntia jaksettiin etsiä kaikuluotaimen avulla isompia kaloja, mutta kun siellä oli tyhjää, niin eipä sitä huvin vuoksi jaksanut tasuria heiluttaa. Kierrettiin ties kuinka monta luotoa Hietasalon ympäristössä ja hämmästelen oikeasti miksi siellä ei ollut kalaa.

Ihan pikkuisen turhauttaa, mutta onneksi keli oli ihana. Välillä oli ihan peilityyntä ja yhdessä vaiheessa jopa tuntui, että merinovillakerrasto, toppahousut, pipo ja paksu kelluntatakki olivat liikaa. Ai miten niin muka “ylipukeutunut”? :) Jokohan sitä juhannuksen jälkeen uskoisi kesän tuloon ja jättäisi toppahousut kotiin.. Mutta olen aikamoinen vilukissa, mieluummin liian lämmin kuin kylmä. Onhan se tietysti vähän outoa, että minun kalastusvaatteet ovat samat ympäri vuoden..

Niin, otsikko jo kertoikin, että haukia tuli. Eilen illalla sain pari 1-1,5kg pötkylää tasurilla ja koska pakastin on täynnä, kalat pääsivät takaisin. Tänään tasurit eivät toimineet ollenkaan. Heittelin jigejä ja kokeilin eri värejä. Heitän yleensä vain 1-3 heittoa yhdellä värillä ja kyllä sen nopeasti huomaa, mikä väri toimii. Esimerkiksi pari viikkoa sitten värin vaihdon jälkeen 36 senttinen ahven nappasi ekalla heitolla, kun vaihdoin toimivan värin..

Tänään muutaman eri värin jälkeen pistin tumman vihreän jigin, jossa oli hilettä. Heitin suunnilleen samaan kohtaan, mihin aiempiakin värejä. Kun väri on oikea, merkki tulee aika nopeasti. Tällä kertaa merkki tuli muutamassa sekunnissa, jigi ei ehtinyt laskeutua edes pohjaan ja luulin sen tarttuneen johonkin verkkoon tai kasveihin veden alla. Aloin kelaamaan ja sitten vasta tajusin, että kalahan siellä on kiinni. Aika syvälle oli hauki jigin puraissut, mutta hyvin sain sen kuitenkin irroitettua. Tämäkin yksilö pääsi lopulta jatkamaan matkaansa. Silloin näköjään tulee haukia, kun niitä ei niin tarvitsisi, mutta odotappas kun löydät netistä jonkun herkullisen haukipullien ohjeen ja päätät käydä hakemassa muutaman hauen Kallavedestä raaka-aineeksi. Parin kolmen viikon yrittämisen jälkeen haukipullaresepti saattaa vaihtua lihapullareseptiin, nimimerkillä kokemusta on.

Kesäkalaan kannattaa näköjään lähteä jo aamuyöllä, että ehtii kalapaikoille kalojen syöntiaikaan. Tänään herätys oli kolmelta ja noin varttia vaille viisi oltiin ottipaikoilla.

Eräs neljän metrin iso luoto oli puolillaan kalaa. Ei muuta kuin luottotasuri eli Kalarosvo siiman päähän ja veteen. Laskin tasurin kohti pohjaa ja vettä oli luodon reunassa 6 metriä. Kalat olivat heti kiinnostuneita ja ehdin pitää rosvoa kalojen yläpuolella vain noin puoli minuuttia, kun sain jo ensimmäisen tärpin. Luulin kalaa haueksi, sillä se oli niin äkäinen. Kun sain fisun pintaan, se olikin onneksi kuha.

Yllättävää, että aamusyönti on meneillään jo näin aikaisin, kuha nousi veneeseen kello 4.50. Varmaan olisi pitänyt herätä jo kahdelta tai jopa yhdeltä, että olisi saanut nauttia kalojen nälästä enemmän, tuo kala nimittäin oli päivän päätteksi kylmälaukussa aivan yksin. Toisaalta eihän sitä kalaa mahaan älyttömiä määriä mahdu.

Tänään aikomuksena oli lähteä Kelloselälle, mutta aamulla tuuli kovenikin sen verran, että päätettiin jättää lähtemättä. Isoilla selillä on mahdotonta tasuroida kovassa aallokossa ja kuka jaksaisi heitellä koko päivän.. On se mukavaa, kun veneessäkin voi kalastaa monilla tavoilla. Pilkkiminen (tasurilla), heittely ja vertikaalijigaaminen ovat minun top 3, uisteluun en ole vielä hurahtanut. En ole kyllä kokeillutkaan sitä koskaan, eihän sitä tiedä, vaikka joskus siitäkin innostuisi.

Kaikki paikat, joita tänään kierreltiin, olivat muutaman kilometrin säteellä laituripaikasta. Onneksi Kallavedellä kalapaikkoja riittää eikä aina tarvitse lähteä hirmuisten ajomatkojen päähän. Ne isommat saaliit kyllä vielä odottavat ottajaansa, kiva olisi joskus joku kunnon körmykin veneeseen nostaa..

Kaikuluotain piirtää erikoisen näköistä kuvaa noin parin sadan metrin päässä satamasta. Tuossa menee laivaväylä, joten joka kerta näkyy down vu:ssa tämä sama hökötys, voisikohan se olla vanha hylky? Aarrelaiva ;) Tai sitten se on vain jokin tylsä kaapeli. Vai mitä luulette, mikä pohjassa on?