TJ 2

Olipas rankka päivä. Yöunet jäivät viime yönä vähiin, joten jäälle taaperrettiin puoliunessa. Kello taisi olla jo yli puoli seitsemän, pikkuisen oltiin aikataulustakin jäljessä.

 
Ottipaikoille päästyä kalat vaikuttivat paljon aktiivisemmilta kuin eilen. Vähän jo toivonkipinä pääsi kytemään, että jokohan tänään saisi painavan kalapussin kotiin viemisiksi.. Yleensä saaliit koostuvat yksittäisistä hyvistä kaloista, mutta isompia määriä isoja kaloja ei tule. 
 
Aamun toisella avannolla uittelin eilen ysisataselle ahvenelle kelvannutta sinistä K.P.Baits jigiä. Joitain nousuja sainkin, mutta en tärppejä. Uitin välivedessä, pomputtelin pohjassa, kokeilin eilen hyväksi havaittua “hissityyliä”, eli jigi nostetaan pohjasta nopeasti muutama metri ylös päin. No eivät toimineet mitkään tyylit. 
 
Tuuli oli aika kova, joten aloin pistämään takin vetoketjua kiinni. Nostin jigin neljään metriin siksi aikaa (vettä 10m). Räpläsin takkia ja satuin vilkaisemaan kaikuun. Lähes pystysuora viiva pohjasta ui jigiä kohti. Juuri kerkesin napata ongen käteen, kun tärppi jo tulikin. Pieni puolikiloinen ahven, mutta hyvä ruokakala :) 
Jännästi osaavat kalat aina yllättää, kuuden metrin nousu.. Mitä tästä opimme? Sen, että viehe ei ole koskaan turvassa kalan teräviltä hampailta, ei edes ihan jääkannen alla. Tarkkana on oltava kuin porkkana :) 
 
Mistä päästäänkin seuraavaan tarinaan. Aamupäivällä maha kurni ja otin herkkuvoileivän laukusta. Kaiku oli tyhjä, joten jätin kalarosvon uiskentelemaan kaikessa rauhassa väliveteen. Pitihän sitä mennä facebook tsekkaamaan ja nimenomaan pilkkihullut-ryhmä, kun kiinnosti miten se on muilla kala syönyt. Joku oli lisännyt pariminuuttisen videopätkän kalan nostosta ja päätin katsoa sen. Järsin samalla voileipää. Syrjäsilmällä tietenkin vilkuilin kaikua, on se mukavaa olla monitoiminainen. 
 
Video alkoi lähestyä loppuaan, vihdoinkin tyyppi sai kalan avannosta ylös. Jäälle nousi hauki. Siinä samassa syrjäsilmäni näki pohjasta jyrkän nousun kohti kalarosvoa. Apua, leipä toisessa kädessä ja kännykkä toisessa. Äkkiä kädet tyhjäksi ja vapa käteen. Tärppi tuli miljoonasosa sekunnin sisään. Kala ylös ja haukihan se täälläkin. Vähän niin kuin tuplatärppi :) Kalalla painoa 1,27kg, pääsee ruokapöytään. Tässäkin tapauksessa kannatti olla tarkkana kuin porkkana, olisi muuten kala saattanut jäädä saamatta. Miksi kalat muuten iskevät aina silloin, kun syön tai räplään kännykkää ;) 
Semmoinen päivä tänään, vain kaksi kalaa koko päivänä. Ai niin, lisäksi hirmuinen karkuutus morrista… mitähän huomenna…


Epäonnenpäivä…

…eräälle hauelle. Aamulla mentiin ‘aikainen lintu madon nappaa’ -tyylillä Sotkalle. Oltiin kuudelta jäällä. Oikeastaan puoli tuntia oli hiljaista, sitten näkyi yksi ohut viiva kaiussa. Sain sen houkuteltua tasuriin, se oli pieni ahven. 

 
Aamulla oli tosi nättiä, aurinko nousi Kallavedellä ja kuu möllötti Sotkanselällä. Ei oikein tiennyt onko yö vai päivä. Siksi päätinkin kokeilla hyvin nurinkurisen näköistä Panucci kevennettyä tasuria. Se on maalattu “väärinpäin”. 
 


Uittelin tasuria aika lähellä pohjaa. Vettä oli kahdeksan metriä ja avanto itse asiassa sama, kuin viime sunnuntain 930g ahven-avanto. Näin kun pohjasta lähti jyrkkä viiva kohti tasuria, selkeä hauki. Odotin tärppiä ja kohtahan se puraisikin. Aloin nostamaan kalaa ja se tuntui melko painavalta. Nanofiilisiima poltti mukavasti sormien välissä. 

Hauki vaikutti vihaiselta ja jouduin väsyttelemään sitä vähän aikaa. Pilkkikaveri oli viereisellä avannolla ja sattui kuvaamaan omaa pilkkimistään, joten hän riensi kameran kanssa kuvaamaan minun tilannetta. Vihdoin sain hauen jään alle ja kalan ohjattua avantoon. Olihan se aika pullukka, onneksi pilkin kutosen reiästä. Painoa hauella oli 3,8kg. Se on isoin pilkillä saamani kala. Ihan kivalta tuntui, vaikka se olikin hauki. Ja nyt kun katsoin videon, väsytys kesti ehkä minuutin :) No se tuntui paljon pidemmältä ;) Videon voi katsoa tästä linkistä.

Pullukan massusta löytyi iso särki ja 15 kuoretta 
Kaveri pyysi eilen, että voitaisiinko tuoda sille haukia, jos saadaan. No tuosta riittää syötävää. Oma pakastin on niin täynnä, että sinne ei mahdu kuin ahventa ja kuhaa ;)
 
Päivä meni kierrellessä ja kaarrellessa, kalat olivat taas yllättäen kadoksissa. Aamupäivällä eräällä avannolla näin välivedessä pienen kalan ennen kuin olin edes viehettä sinne laskenut. Äkkiä pieni Kalarosvo hommiin ja se ehti olla avannossa vain muutaman sekunnin, kun kala lähti vastaan. Ärhäkkä tärppi sen kokoiselta “viivalta”. Kala ylös ja se oli 400g siika. 
 
Puolen päivän jälkeen menin vielä aamuisen haukiavannon kokeilemaan ja ehdin vain laskea Panuccin pohjan tuntumaan, kun taas lähti haukimainen viiva pohjasta. Samassa olikin kala kiinni, vajaan kilon hauki. Nyt saa kaveri mahansa täyteen. 
 
Todella vaihtelevaa on jään paksuus tuolla Sotkalla. Joissain kohdissa jäätä on vielä lähes 40 kierroksen verran, ohuimmassa kohdassa tänään vain 19. Ja tuossa ohuessa kohdassa jää oli tosi pehmeää. Tämä reissu sai nyt jäädä tämän talven viimeiseksi “täl puol Sotkaa”, mutta toiselta rannalta Sotkalle pääsee vielä turvallisesti. Tottakai virtauksia on sielläkin, mutta lossi pahentaa tätä minun lempparipaikkaa, joten jää on arvaamaton. Tänään huomasi miten paljon tuolla oli virtausta, kun morri ja mikrotasuri ajatuvat todella kauas avannon alta, se virtaus oikein vetää siimaa.. Railojakin oli tullut paljon.
 

Ei kurjuutta kummempaa

Tänään oli aika normi, lähes kalaton, päivä ja kaiku näytti vain muutamia yksittäisiä kaloja koko päivän aikana. Sain joitakin hyviä tärppejä, jotka tärpeiksi jäivätkin. Mutta on se jännä, että olin taas puolen päivän aikoihin Sotkalla “kuha-avannolla”, niin vähän vaille 12 hidas ja rauhallinen keltainen paksu viiva lähti pohjasta. Se ui kaekessa raahassa minun tasurille muutaman metrin ylöspäin, maistoi tasuria ja karkasi pohjaan. En saanut tartutettua sitä, vaikka sain vastaiskunkin tehtyä. Taitaa olla Sotkan hotein avanto joka päivä kello 12, se on sitten eri asia saako sieltä jäälle mitään.. 

Sotkanselkä here I come

Hurautettiin taas lossilla Kuopiosta Vehmersalmen puolelle ja oltiin seitsemän aikaan jäällä. Menin ensimmäiseksi avannolle, jossa perkasin eilen kalat. Paikka oli siivottu tosi hyvin, enää veret ja kakat jäljellä. Siellä on varmaan ollut kunnon illallisjuhlat eilen, kun peräsuolta myöten oli kaikki syöty. Hyh hyh :)

 

Pari tuntia yritin kalaa löytää ja vihdoin yksi kala löytyi aamulla yhdeksän aikaan välivedestä. Heiluttelin tasuria viidessä metrissä, vettä oli alla 15m. Oli aivan hiljaista, mutta sitten kaiku alkoi piirtää erikoisen näköistä röpelöistä “palkkia”. Olen ennenkin nähnyt sellaista kuviota näytöllä ja luullut häiriöksi. Heiluttelin tasuria edelleen ja pikkuhiljaa röpelö alkoi muuttua yhtenäiseksi viivaksi. Selvisi siis sekin, että tuollainen häiriö on kaukana kaiusta oleva kala, jota kaiku ei vielä tunnista kunnolla. 
 
Viivaksi muuttunut “häiriö” ui tasuria kohti kuudessa metrissä. Heilutin tasuria rauhallisesti ja sitten kala jo tärppäsikin. En haluaisi olla, mutta näköjään olen, pikkuhauenkalastaja. Ihan hyvä ruokakalahan se toki oli, 1,5kg. Vielä aamulla ajattelin vapauttavani kaikki hauet tänään, mutta koska minulla on viime kesältä traumoja hauen vapautuksesta (joku saattaa muistaa, että vaapun koukku upposi mukavasti käteen -> tk-reissu), niin helpointa oli antaa pappia ja irroittaa koukku sitten. Sori hauki.

Tasurina oli Pääevän kevennetty ja se oli ensimmäisen kerran mulla tänään pilkillä mukana, koska vasta eilen postisetä sen toi. Toimiva kapistus. 


Huomenna vielä johonkin. “Pilkkikaverini” sanoi minulle EI, kun ehdotin Sotkaa.. Onhan se vähän tukossa nyt ollut, mutta katsellaan ;) 


Vapaapäivä

Vapaapäivien aktiviteetteja ei tarvitse aina kovin kauan pähkäillä, veri vetää vettä kohti. Eilen mietiskelin kannattaako Sotkalle lähteä tänään kuhia metsästämään, kun ilmanpaine oli niin korkealla. Omaan tasuriin purreet kuhat kun ovat aina tulleet alle tonnin paineella. Voihan tämä olla taikauskoakin :) Mutta kuhia en itse tänään saanut, vaikka yksi mitallinen talouteen saatiinkin.

Aamulla oltiin seiskan jälkeen jäällä. Suuntasin heti suoraan omalle “kuha-avannolle”, joka antoi kaksi kiloista viime viikonloppuna. Ehdin pilkkiä muutaman minuutin, kun tasurin alle ilmestyi hirmuinen viiva. Sydän jyskytti, kun mietin ottaako se vai eikö se ota. Aikansa tasuria seurattuaan, kala puraisi Sillin ysiä. Se oli painava! Lähdin nostamaan kalaa ylös, mutta sain nostettua vain 2-3 metriä ja kala irtosi. Vilkutin sille kaiun näytön kautta. Nostin tasurin jäälle ja huomasin, että mahakoukku oli sotkeentunut perukkeeseen. Varmaan kala oli huonosti kiinni, koska ei saanut kunnolla lotaistua tasuria kurkkuun. Ärsytti taas aika kovasti ja pulssi oli ehkä 200. Jos se oli kuha, se olisi varmasti ollut oma ennätys. Näytölläkin kalan viiva oli niin älyttömän paksu. 
 
Meni ehkä puoli tuntia ja vieläkin epätoivoisena toivoin kalan tulevan takaisin. Uittelin PP-Lures kevennettyä ja kohta uusi viiva irtosikin pohjasta. Se ui suoraan tasurille ja tärppäsi. Haukihan se oli tietenkin, koska eihän se maailma sillä tavalla pyöri, että saisin samalta avannolta aina kiloisia kuhia. Hauella painoa reilu 1,3kg ja se lähti pakastimeen, koska edelliset pakasteet päätyivät haukipihveihin. 

Aika kovan tärpin kyllä antaa tuonkin kokoinen hauki nanofiilisiimaan. Minulla on noin metrin pätkä 0.40mm monofiiliä tapsina, mutta silti tärpin tullessa iso UUSI pilkkivapani räksähti jostain kohti ja taas lensi onki jäälle. Onneksi kala pysyi kiinni vaikka saikin löysiä sen aikaa, kun etsin siimaa jäältä. 

 
Aamun kiertelin samoilla viime viikonlopun avannoilla, koska reiät olivat vielä auki. Sitten katselin karttaselaimesta uusia paikkoja lähistöltä ja testailin niitä. Parin tunnin pyöriskelyn jälkeen lähdin taas sille kuha-avannolle. Mikä lie pakkomielle tullut siihen avantoon. Kellokin oli melkein pykälässä, koska kuhien ruoka-aika on kahdeltatoista. Ainakin silloin tällöin. 
 
Kuha-avannolla tasuri veteen ja tasan kello 12.00 pohjasta nousi viiva. Sydän tykytti jo kolmea sataa ja ajattelin, että kukaan ei enää usko minun kalajuttuja, jos vetäisen samalta avannolta kolmannen kuhan. Haaveet kuivuivat kokoon pohjaan palaavan viivan myötä. Ei makeaa mahan täydeltä. Mutta onhan päivä vielä huomennakin ;) 
 
Vaihdoin tasurin mikrotasuriin, kun näytölle ilmestyi ahvenen näköisiä viivoja. Niitä sai houkutella ihan kunnolla, että lopulta sai yhden about nelisatasen tärppäämään. Äkkiä mikrotasuri takaisin veteen, mutta muita en enää saanut tartutettua ja kohta viivat katosivatkin.  

Viikolla tein inventaarion ongistani ja ostin muutaman uuden vavan ja uudet siimat. Laitoin mikrotasurionkiin ohutta nanofiilisiimaa, mutta se ei ollutkaan maailman paras idea, koska se meinaa sotkeentua. Paksummat (yli 0.20) ovat hyviä, mutta tuo 0.14 on liian ohutta minun käyttöön. 
 
Ahvenia narratessa ongen puolalle oli tullut pieni sotku ja selvittelin sitä kaikessa rauhassa. Mikrotasuri oli edelleen vedessä varmuuden vuoksi. Yhtäkkiä tuntui hirmuinen tärppi vavassa ja aloin vetämään kalaa ylös. Arvasin sen haueksi, kun se tuli niin yllättäen. Onneksi oli peruke, kun aina ne hauet jotenkin löytävät minun mikrotasurit. Pakko pitää peruketta, vaikka se heikentääkin uintia. Toinen hauki oli samaa kokoluokkaa kuin ensimmäinenkin ja sekin pääsi minun pakastimeen.

Suolistin kalat jo jäällä, kai tämmöinen sotkeminen keskellä järveä on sallittua? Joku eläin varmaan käy herkuttelemassa tuon annoksen.. Omastakin pilkkirepusta löytyy Ricu kalanperkausväline ja kyllä sillä saa sukkelasti mahan auki ja suolet vedettyä “pellolle”. 


Aurinko paistoi “lähes” pilvettömältä taivaalta :)


Kello löi jo viisi

Pilkkiaamuina viiden herätykset eivät tunnu missään. Mutta työaamuina.. torkkua torkun perään. Tänään ilmanpaine oli alle tonnin ja koska perheen isot kuhan köllikät ovat tulleet matalalla ilmanpaineella, auto suunnattiin Sotkanselkää kohti. 


Hurautettiin ajaa Rialinnan kautta (kuopiolainen kalastustarvikeliike), koska heillä on hyvä palvelu pilkkitoukkien suhteen. Sieltä saa ostaa tasarahalla toukkia kellon ympäri ja varmasti se on monen pilkkijän reissut pelastanut, jos edellisenä päivänä on unohtanut toukat hankkia. Rialinnan toukat ovat sitäpaitsi tosi terhakoita ja euron purkissa niitä on paljon. Suosittelen :)
 
Aamulla oltiin taas jäällä ensimmäisinä. Suunnattiin potentiaalisille kuhapaikoille, mutta kaloja emme löytäneet. Samalla kaavalla meni tunti tuntinsa perään: tyhjää. Kaiussa ei näkynyt yhtään nousuja, ainoastaan pohja eli välillä hieman, mutta ihan yksikseen sai viehettä heilutella. Ero oli kuin yöllä ja päivällä viime viikonlopun syöntiin nähden. Silloin kaiku piirsi jatkuvasti nousuja ja ahvenet olivat aktiivisia. 
 
Tänään sain yhden kosketuksen ahveneen. Tai olen melko varma, että se oli ahven. Kaiku piirsi aluksi ihan tyhjää, kun uitin tasuria. Päätin vaihtaa isoon Valioon ja tehdä sillä suuria houkutusliikkeitä välivedessä. Heiluin kuin heinämies jäällä, tai siis käsi heilui, ja se tehosi. Pohjasta irtosi viiva. Nostin äkkiä Valion pois ja vaihdoin morriin. Laskin morrin kalan luokse ja lähdin värisyttämään ylöspäin. Kala seurasi ehkä metrin ja sitten tärppäsi. Se tuntui ihan ok-kokoiselta ja lähdin lappamaan siimaa jäälle. No, ote lipesi siimasta ja se tipahti jäälle. Ja koska oli hirveä tuuli, en saanut siimaa heti kiinni. Sitten kun löysin sen, eihän siellä siiman päässä enää mitään ollut. Ja kaiustakin näin pohjaa kohti uivan irronneen kalan. Sinne meni. Emme koskaan enää tavanneet.
 
Jäällä tuli viipotettua varmaan useampi kilometri ja reikiä tehtyä taas perinteiset muutama kymmentä. 
 
Jäätä on paljon, sai pyörittää kymmeniä kierroksia, että sai yhden reiän tehtyä. Ja se keli jäällä.. Tuuli oli kova, mutta onneksi ei tuullut pohjoisesta. Vettä oli monessa kohdassa useita senttejä ja siellä missä ei ollut, oli peilijäätä. Eli sai aika kieli keskellä suuta kulkea. En onneksi kaatunut tällä kertaa, mutta kai sekin päivä vielä koittaa. 
 
Kaikua voi käyttää myös pöytänä silloin, kun kaloja ei näy. Kun otin tämän kuvan, niin ihan pohjassa alkoi näkyä pikkukaloja. 
 
Minulla oli iso tasuri uimassa ja vaihdoin sen nopeasti Valioon. Lähdin laskemaan pystypilkkiä kohti pohjaa ja kuuden metrin kohdalla näin pohjasta ampaisevan kalan. Pysäytin vieheen ja odotin tärppiä. Viiva oli tosi ohut, koska kala tuli niin nopeasti viehettä kohti. Kalan kokoa ei voinut päätellä ollenkaan, koska viiva oli niin ohut. Silloin jos kala ui nopeasti ylös tai alas, kaiku ei piirrä kalan kokoa todellisena. Mutta pääasia, että piirtää jotain, jolloin tärppiin osaa valmistautua. Osasin arvata kalan lajin jo sen käytöksestä. Vain hauki tulee niin nopeasti ja määrätietoisesti vieheelle ja ottaa välittömästi kiinni. Aloin nostamaan kalaa ylös, mutta se ei tullut suoraan avantoon. Onneksi en antanut sille paljon siimaa, vaan sain sen kuitenkin lähes heti ohjattua avantoon. Ketjulukolle nimittäin kävi tällä tavalla.
 
Oli tuuria, että kala pysyi kiinni. Ei hirveän kestäviä ole tuommoiset ketjulukot, jos reilun kilon hauki saa väännettyä sen tuohon kuntoon. En edes kauheaa kyytiä vetänyt kalaa ylös. Ehkä nuo lukot ovat sinteille tarkoitettuja.
Kalamiehen pihviliha


Yksi kala jäälle koko päivänä… Jäällä melkein kahdeksan tuntia…
Se jos mikä motivoi huomenna yrittämään uudestaan :) 

 

Yhden kalan päivä

Tänään saatiin mukavasti pakastimeen täytettä haukipihvejä varten. Jotkut ovat sitä mieltä, että kalaa tulisi ottaa vain sen verran, kun sitä tuoreena itse syö. Meille hankittiin lihamylly syksyllä haukipihvejä varten, mutta sen jälkeen ei ole paljon haukia tullut. Ei siis ole pihvejäkään ruokapöydässä näkynyt. 

 
Jotkut eivät haukia edes halua saada, mutta me kyllä otetaan, jos vain saadaan. Tuntuu, että ollaan tehty kymmeniä tyhjiä reissuja. Ai niin, mehän ollaan tehty. Ilmankos tuntuu siltä.. Nyt vasta tämän vuoden puolella on alkanut “lyyti kirjoittamaan” ja vihdoinkin ollaan päästy kalan makuun. 
 
Halvempaahan se olisi kaupasta kalat hakea, on sen verran tullut ajettua ympäriinsä ja satsattua varusteisiin. Tänään mulla oli hiljainen päivä, viereisellä avannolla taas napsui melkein koko ajan. Kun aurinko alkoi laskemaan, niin löysin kalaparven perässä uivan hauen. Onneksi edes jotain, hauella oli painoa 1,5kg. Sain houkuteltua sen PP-luresin ahvenennahkaiseen kevennettyyn. Ahvenväri toimii näköjään ihan hyvin Sotkalla, eilenkin tuli siihen tällejä. Tai onko se nyt hirveän hyvin, jos yksi hauki tulee koko päivän aikana.. mutta paremmin se toimi mulla tänään, kuin mikään muu viehe.
Viereiseltä avannolta nousi tänään reilu kakkosen kuha. Ehkä Ahdilla on kiintiö, 1 kuha/talous.. Vihdoinkin siis “ilmaista ruokaa”, sillä ajettiin kymmeniä kilometrejä näiden kalojen vuoksi ;)
 
Yhdellä hauella oli erikoisen hieno nahka.
Yksi päivä lomaa jäljellä, viikonloput voisivat kestää muutaman päivän pidempään. Huomiseksi on luvattu myrskyä, täytyy käydä sitä uhmaamassa ja onpahan kerrankin mullakin siimat kireällä, kun tuuli niitä repii :)