Tunteiden vuoristorataa tämä kalastus. Välillä haluaa myydä kaikki kalastusvehkeet, kun kalareissuilta ei tule mitään, mutta sitten taas löytyy hyviä kaloja ja harrastus jatkuu :)

Käytiin viime viikolla heittämässä Sotkan ja Ripatinselän (Pohjois-Kallavesi) keikat. Ihan järkyttävän surkeaa. Joka paikka oli niin tyhjä, että meinasin oikeasti pakata pilkkivehkeet varastoon ja alkaa odottamaan jäiden sulamista. Mietin, että minkä ihmeen takia sitä jaksaa käydä yhdeksän tuntia tekemässä jäähän reikiä ja tarpomassa upottavassa lumessa, kun palkkaa ei näy eikä kuulu. Jos minun ruokavalio koostuisi itse pyydetyistä kaloista, minussa olisi vain luu ja nahka.

Olen kyllä ottanut viime kalareissut ihan vain kuntoilun kannalta. Lopputulos olisi ollut sama, vaikka olisin heilutellut avannossa hyppynarua. Sotkalla kierrettiin kahteen pekkaan monta paikkaa ja reikiä tehtiin varmasti sata. Kelkka näkyi aina pienenä pisteenä, kun kartoitin alueita kairaamalla. Tuntui, että etsittiin koko Sotka, mutta ei ketään missään.

Auringonnousu Puutosalmella

Kahdestaan saa kartoitettua ison alueen, kelkka ja Juha näkyvät mustina pisteinä

Kahvitauko suojassa tuulelta

Tuuli teki aaltoja lumeen

Useampi alue kartoitettiin, mutta turhaan

Sama meininki oli Ripatinselällä. Sain vain pari kukkoahventa, enkä enää ihmettele yhtään miksi tämä on kalakukkokaupunki. Tietenkin siksi, kun täältä ei tule kuin kukkokaloja. Emme olleet koskaan ennen käyneet Ripatilla ja tuon saalismäärän perusteella emme sinne enää menekään. Sielläkin etsittiin kaikki potentiaaliset paikat, mutta ei. Paitsi yksi kartan mukaan hyvännäköinen paikka jäi kokeilematta, sillä siinä oli niin paljon loskaa, että kelkka meinasi jäädä kiinni.

Neulaniemen päässä on hyvät parkkipaikat ja sieltä pääsee helposti jäälle

Ripatinselällä keli oli välillä tällainen..

Ja välillä tällainen

Sunnuntaina oltiin koko päivä Puutos- ja Hirviselällä. Sen päivän jälkeen olin masentunut. En saanut koko päivän aikana edes tärppiä! Voitteko uskoa? Kiertelimme hyviä paikkoja, mutta kalat vaan eivät olleet siellä. Näin pitkin Hirviselkää jonkun kengän jälkiä ja välillä näkyi myös vasta kairattuja avantoja. Pian nähtiin tämä “kenkämies” eräällä kalapaikalla ja jäimme juttelemaan hänelle. Hän oli kiertänyt koko päivän Hirviselkää ja saaliina nolla kalaa. Ei mene muillakaan hyvin. Olen usein sunnuntaisin kirjoittanut blogiin rapsan, mutta viime sunnuntaina halusin vaan unohtaa koko pilkkimisen.

Maanantaiaamuun mennessä pilkkimasennus oli kaikonnut ja sanoin aamulla Juhalle, että tänään rytisee. Jännää, miten se toivonkipinä aina syttyy uudestaan yön aikana, vaikka edellinen päivä tai edelliset viikot olisivat olleet ihan surkeita. Silti takaraivossa on aina pieni luotto Ahtiin, että kyllä se joskus heltyy. Säätilakin näytti hyvältä.

Eilisen sää Kuopiossa (kuvakaappaus: ilmatieteenlaitos.fi)

Mentiin Etelä-Kallavedelle ja aloitimme kalastuksen eräältä viime keväiseltä hyvältä ahvenpaikalta. Ensimmäisellä avannolla joku iso kala kävi katsomassa tasuria ja koska viimeisimmästä ison kalan havainnosta oli ikuisuus, jumittauduin kymmenen neliön alueelle etsimään jättiä.

Tein useita reikiä muutaman metrin välein ja pohjasta nousi välillä aina pienempiä kaloja. Taisin muutaman ahvenen siinä saadakin, mutta vapautin kaikki. Eräs Jari antoi edellisenä päivänä vinkkejä, että koska kalat ovat nyt tosi arkoja, tasuria ei saa missään nimessä laskea pohjaan asti.

Pidin Kalarosvoa kolme metriä pohjan yläpuolella, vettä oli alla kuusi metriä. Annoin tasurin olla ihan paikallaan ja välillä onkikaan ei ollut kädessä. Vilkuilin luotainta ja odotin. Räpläilin siinä kännyykkääkin aikani kuluksi. Sitten näin pohjasta irtoavan viivan. Nyt näyttää hyvältä! Olin ahvenpaikalla, joten tottakai toivoin kalan olevan raitapaita. Otin ongesta tukevan otteen ja toistelin kalalle, että älä tee syöksyä, älä tee syöksyä. Hauen tärpin tunnistaa luotaimesta jo ennen kuin sitä tuntee vavassa. Pelkäsin siis, että kala tekisi nopean syöksyn, jolloin se olisi ilmiselvä hauki.

Minun toistelut tepsivät, sillä kala ei tehnyt syöksyä vaan nousi ihanan määrätietoisesti kohti Kalarosvoa. Viiva oli todella paksu ja tiesin kalan olevan iso, jos saisin sen jäälle. Pam! Kala tärppäsi paikallaan olevaan tasuriin ja minun tarvitsi vain tehdä vastaisku. Oijoi, hyvältä tuntuu ja kala poukkoili siiman päässä juuri kuin ahven. Ihanaa, tule nyt jäälle asti. Siima sotkeentui anturin johtoon, mutta se ei haitannut, sillä kala oli syönyt kolmihaarakoukun kaikki kolme koukkua ja oli erittäin tiukasti kiinni.

Sain kalan jäälle, ja viime viikon huonot reissut ja sunnuntain maailman surkein nollareissu unohtuivat hetkessä. Ei haittaa, anna vaan Ahti MP-reissuja, jos hyvität ne aina näin. Ahven näytti tosi isolle ja ajattelin, että siinä ja siinä rikkoontuuko kilon raja. Eihän minulla mitään stressiä kilokalasta ole, kun kerran jo sellaisen olen saanut, mutta en pistäisi pahakseni, jos saisin toistekin. Punnittiin kala kahdella vaa’alla ja ei paukkunut kilo, harmi. 955 grammaa ja 41 senttiä, iso se kuitenkin oli! Kala oli minun Kallavesienkka ja myös tämän talven isoin ahven, kyllä tuntui mukavalle!

Kalalle maistui Kalarosvon flash-kylkinen kevennetty

Melkein heti kalan saamisen jälkeen paikalle kurvasi kaksi poliisia moottorikelkoilla. Leijailin yläilmoissa ison ahveneni vuoksi ja mieleen tuli ajatus, että voivatko he pidättää minut liian suuren ahvenen hallussapidosta.. no se siitä oudosta ajatuksesta, he pitivät vain puhallusratsian =)

En saanut koko päivänä enää yhtään kalaa, mutta mieli oli iloinen siitä huolimatta. Etsittiin Kallavedeltä laikkuja, mutta kaikki paikat olivat täynnä sitä kukkokalasilppua. Isot olivat kadonneet, taas.

Kovin kauan ei kelkalla enää jäälle pääse, sillä rannat alkavat sulamaan. Yöllä lämpötila saattaa käväistä pakkasella, mutta päivällä on jo sen verran plusasteita, että lumi häviää silmissä päivän aikana. Meidän kotikatukin muuttui yhdessä päivässä lumisesta mustaksi, nyt on paljas asfaltti. Nyyh, en tiedä haluanko pilkkikauden vielä loppuvan, mutta sitähän ei minulta kysytä…

Vielä tänään kuitenkin ehti yhden paikan käydä testaamassa kelkan kanssa. Heräsin aamuvirkkuna neljän hujakoilla ja olimme kuudelta jo matkalla. Katsoin aamulla ilmanpaine-ennustetta ja aamupäiväksi Suomen päälle oli tulossa matalapaine. Joko nyt vihdoin hanat aukeaa ja me päästään savustamaan ahvenia?

Tänään ilmanpaine teki näin (kuvakaappaus: ilmatieteenlaitos.fi)

Aamun ensimmäiset avannot olivat tyhjiä. Olimme tutuilla paikoilla, josta saimme helmikuun alussa hyvin isoja ahvenia. Höh, tällaistako on koko päivän, kalatonta? Vaihdoimme paikkaa ja edelleenkään pohjassa ei ollut mitään eloa. Meneekö koko päivä pelkäksi etsimiseksi ja ajeluksi, olisihan se mukava välillä nostella kalojakin. Yksi avanto vielä ja sitten siirtymä uuteen paikkaan.

Tein reiän ja laskin Kalarosvon väliveteen. Vettä oli alla kahdeksan metriä ja pistin rosvon vitoseen. En ehtinyt edes uitella rosvoa, kun pohjasta lähti viivoja kohti. Uuuh mikä tunne, siis viivoJA, ei ainoastaan yhtä, kuten aina yleensä. Nopein kala nousi todella määrätietoisesti tasurille ja tärppäsi. Nostin kalan ylös ja hyvä savuahven oli jäällä!

Aamulla keli oli näin märkä

Äkkiä tasuri takaisin ja taas useampi viiva lähti kohti. Nostelin avannosta muutaman hyvän kalan, kunnes syönti hiipui. Paras savukalan koko on minun mielestäni 300-700g, joten kaikki parisataset ja pienemmät vapautin. Hetken syöntipiikki sai minut taas niin onnelliseksi, kalojen nousu tasurille on niin ihana tunne.

Savuun =)

Ei savuun vaan takaisin kasvamaan

Vaihdoimme taas pian paikkaa ja menimme alueelle, jossa oli sama kahdeksan metriä vettä. Jos kerran aiemmat kalat olivat siinä syvyydessä, ehkä ne ovat muuallakin kasissa. Alkuun uusi paikka piirsi tyhjää ja vilkuilin jo kartasta seuraavia paikkoja. Olin kahden vaiheilla, että mennäkkö etelään vai pohjoiseen päin. Pohdiskelu loppui Juhan jäälle nostamaan 630g ahveneen. Jäämme tähän.

Samassa minunkin luotaimessa alkoi taas näkymään hyviä nousuja ja yhden hyvän kalan karkuutin aivan avannon alla. Se avanto tyhjeni täysin, mutta sitten taas seuraavalla näkyi elämää. Kalat lähtivät nousuun vain silloin, jos tasuri oli useamman metrin pohjan yläpuolella, joten koko päivän kalastin välivedessä.

Tasuri houkutteli välivedessä saalistajia

Mukavan kokoisia kölliköitä

Ravintokalana 5cm kuore, harvoin näkee noin pieniä.. silti iso tasuri kelpasi

Silmä lepää =)

Kalarosvon alla näkyvä tasuri toimi tänään parhaiten, tai siis se oli ainoa tasuri joka ylipäätänsä toimi. Ihme järvi, muilla tasureilla en edes ole saanut tuolta kaloja..

Päivän ottipelit, mikään muu ei toiminut!

Syönti loppui kahdentoista jälkeen eikä nousevia viivoja näkynyt enää sen jälkeen, vaikka etsimme kalaa vielä melkein neljä tuntia. Ihana syöntipiikki ja pitkästä aikaa vähän pidempi, kuin yhden kalan mittainen. Pian pääsen taas herkuttelemaan savuahvenilla, olikin ikävä :)

Mukava kalastaa välillä ahvenia, sillä Kallavesi on pullollaan kuhaa ja yleisin saaliskala meillä on kesäisin ollut kuha. Näin isosta vesistöstä ahvenparvet on vaikea löytää ja jotta ne tavoittaa, tarvitsee hyvän paikkavinkin tai rutosti tuuria.

Kävin viikolla kaverini Maurin kanssa kalassa, sillä Mauri haaveili ahvenkeitosta ja patakukosta. Löysin alkukesästä yhden lähes satavarman ahvenpaikan, joka ei ole kertaakaan pettänyt, joten päätin, että mennään suoraan siihen. Alkuun näytti siltä, että paikka on tyhjä. Kalat ovat aina olleet 5-7 metrissä, mutta nyt siitä syvyydestä ei löytynyt mitään.

Vajaan tunnin etsimisen jälkeen olin jo luovuttamassa ja aloin katsomaan karttaselaimesta jotain uutta paikkaa. Vene oli liukunut vähän “hottialueen” ohi ja syvyyttä oli jo kymmenen metriä. Mutta kas kummaa, siellähän ne ystäväni raitapaidat olivatkin vähän syvemmässä. Ei muuta kuin jigit veteen ja siitä alkoi useita tunteja kestänyt ilotulitus. Kalaa tuli ihan jatkuvalla syötöllä, mutta harmi, kun tuolla paikalla kalojen keskikoko on 200-300g ja yli neljäsataisia emme ole siitä saaneet. Meillä oli muutamaan otteeseen joku painavampi kala kiinni, mutta näytille asti ei niitä saatu. Toisaalta siinä oli myös kuhia alla, joten toivottavasti karkulaiset olivat kuhia, eivätkä kilon ahvenia ;)

Minulle kolmesatanen on himppusen liian pieni ja koko kesän olen ne laskenut takaisin. Maurille sen kokoiset olivat kuitenkin juuri tavoitekaloja, joten otimme kaikki n. 150-350g kalat. Ja sitä kalaa muuten tuli, varmaan 10kg oli mukaan otettavia. Välillä parvi hävisi alta, mutta pienellä etsimisellä se taas löytyi. Ihana ahvenpaikka kyllä ja näköjään ne ahvenetkin siitä tykkäävät. Ehkä tuo on niiden kesäpesä. Alue kiinnostaisi myös käydä talvella testaamassa, voihan se olla myös ahventen talvipesä.

Ahvenet sylkivät puoliksi sulaneita kuoreita

Iltapäivän puolella syönti hiipui ja ahvenen koko pieneni sen verran, että vaihdoimme paikkaa. Muualta ei enää ahvenparvia tavoitettu, yksi alamittakuha ja 2,4kg hauki tarttuivat vielä minun jigiin. Olipas muuten kalaisa päivä pitkästä aikaa :)

Mauri lähetti kuvan kesken kalojen perkauksen

Koko viikon lauantaille näytti kauheaa myrskyä ja se oli selvä, että Puattinen ei rannasta lähde kymmenen metrin tuuleen. Lauantaina voisi siis vaikka kokkailla pitkän kaavan mukaan herkkuruokia ;) Olen käynyt lähimetsässä muutamaan otteeseen sienessä ja aina sieltä on jonkun verran mustatorvisieniä ja kanttarellejä löytynyt, mutta yksi päivä viikolla iskin kultasuoneen. Toki olin metsässä viisi tuntia, joten siinä ajassa jo täytyykin tulla koriin täytettä, mutta kukkupäisen korin lisäksi myös muovipussi tuli täyteen. Kunhan nuo on kuivattu, niin täytyy käydä haravoimassa metsä loppuun =)

Nämä löytyivät keskiviikkona, odottelevat kalaa kaveriksi

Torstaina sateenkaaren päässä

Torstain saalis kokonaisuudessaan

Perjantaina oli tarkoitus lähteä etsimään sitä kilon murikkaa Hirviselältä. Kysyin Happosen Sepolta paikkavinkkejä, sillä hän uistelee siellä paljon. Muutaman koordinaatin jälkeen olin hyvin luottavainen kalasaaliiseen ja sienien kaveriksi olisi tulossa ahvenfilettä lauantaiksi. Lähes ainahan minä olen luottavainen ennen kalareissuja ja monesti on tiputtu korkealta ja kovaa. Tällä kertaa luottamus oli kuitenkin suht realistinen, sillä lauantaiksi saapuva kova matalapaine saattaisi tehdä kalat nälkäisiksi.

Oltiin pelipaikoilla aamukahdeksalta, Hirviselälle ajaa noin 20 minuutissa Pirttilahdesta. Aallokko oli aamulla välillä jopa kova, mutta iltapäivää ja iltaa kohti tuulen piti tyyntyä. Kokeiltiin Sepon neuvomia paikkoja, mutta vain yksi ahven kävi veneessä. Kiloon oli vielä matkaa 950 grammaa. Jos pikkuisen isompaa löytyisi…

Down vu piirsi ilmiselviä kuhia erääseen kymmenen metrin penkkaan ja sanoin kalakaverille, että otetaan tästä ruokakalat. Sain melkein heti kovan tärpin, mutta kala irtosi kelatessa. Kohta myös kalaverin siima kiristyi ja vertikaalijigiä puraisi 50cm kuha. No niin, minähän sanoin, että siinä on ruokakalaa :) Eipä siitä enää tullut kuin alamittaa, joten lähdettiin kokeilemaan seuraavia paikkoja.

Välillä kalakaverillekin jotain ;)

Anna Ahti ahvenia

Aika vaikeaa oli ja kalat eivät meinanneet tärpätä, vaikka niitä välillä löytyikin. Erään karikon vierestä sain vihdoin ahvenen, jonka kelpuutin mukaan. Ei se ollut kuin reilu nelisatanen, mutta nyt ihan lauantain päivällistä ajatellen kaikki puolen kilon molemmin puolin olevat kalat oli otettava mukaan. Kalat olivat pienessä parvessa ja kun ajoin niiden yli, pysäytin veneen välittömästi ja tiputin jigin parven päälle. Kala tärppäsi heti, mutta samalla muu parvi katosi. Kyllähän sillä valokuvien ottamisellakin varmaan jotain osuutta asiaan oli, parvi meni menojaan, kun minä poseerasin kameralle =D

Ei auttanut muu, kuin alkaa etsimään parvea uudestaan. Kohtapa sen tavoitinkin ja ei muuta kuin jigi niiden nenän eteen. Nehän olivatkin syömätuulella, mutta ei millä tahansa syömätuulella, vaan niille kelpasi ainoastaan vihreä jigi. Sain parvesta nostettua kolme hyvää kalaa ja tottakai se menee aina niin, että kun löydät jonkun ottijigin, sinulla on niitä tasan yksi jäljellä. Ja tuo minun jigi meni neljän körmyn hampaissa lähes muussiksi. Voi harmi. Kalakaveri kokeili vaikka mitä jigejä, mutta se sai parvesta vain yhden kalan.

Syvemmällä penkassa oli isompaa ahventa

Hymy herkässä

Lähestulkoon menetin muuten virvelinkin siinä rytäkässä. Olin juuri saanut hyvän ahvenen ja pistin “viisaana tyttönä” jigin takaisin uimaan siksi aikaa, kun papitin ja verestin kalan. Vettä oli vajaa 10 metriä ja jätin jigin johonkin kolmoseen. En kuvitellut, että kalat tulevat sinne asti sitä tärppimään. Kala oli verestetty ja palasin paikalleni ja otin virvelin käteen. Ja mitä ihmettä, siellähän oli puolen kilon körmy kiinni! Onneksi ei kerennyt varastaa minun onkea, huh =) Ei muuta kuin kala veneeseen ja kylmälaukkuun ;)

Parvi hävisi taas alta ja siltä alueelta en sitä enää tavoittanut. Ilma oli muuttunut niin kesäiseksi, että paksut vaatteet alkoivat olla liikaa. Kelikin oli tyyntynyt ja kun aurinko porotti lähes pilvettömältä taivaalta, oltiin ihan iloisia ettei pistetty aamulla Ursuitteja niskaan. Sekin nimittäin kävi mielessä :)

Kalastus alkoi vaikuttaa toivottamalta ja ainahan sanotaan, että kala ei syö, jos on liian tyyntä ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Olin jo luovuttamassa ja harkitsin kotiin lähtöä, mutta toisaalta kello oli vasta kolme, ehkä kala vielä aktivoituisi.

Tutkin kartasta mahdollisia uusia paikkoja ja yksi patti pisti erityisesti silmään. Lähdin heti ajamaan siihen ja kun saavuin patille, se oli aikalailla tyhjä. Ajoin patin yli ja pohja piirsi jotain ihan pientä. Päätin kuitenkin vielä ajaa siihen takaisin ja katsoa, että mitä ne pienet ovat. Jigi veteen ja sitten tapahtui jotain ihan outoa. Luotaimen näyttö tuli yhtäkkiä ihan täyteen kalaa. Ne olivat niin nälkäisiä ahvenia, että en ole koskaan ennen sellaisia tavannut. Ne oikeasti meinasivat repiä virvelin minun kädestä, miljoona kalaa repi yhtäaikaa minun jigiä ja minä vaan katsoin vavan kärkeä, että mitä kummaa. Missä vaiheessa tässä pitää tehdä vastaisku, kun vapa heiluu ylös alas.

Kaloja oli vaikea tartuttaa, mutta joitain sieltä sai aina välillä nostettua. Ottijigi revittiin hetkessä kappaleiksi ja etsin hädissäni kaikki vihreäsävyiset jigit testiin. Onneksi muutkin toimivat suht hyvin. Vene liikkui pois patilta, mutta parvi pysyi mukana. Kolmesataset heitin kylmän viileästi pois, sillä tarjolla oli isompia. Kohta vettä oli jo 25 metriä, mutta silti kalat olivat jossain 7-8 metrissä välivedessä vielä mukana.

Kai se on taas lähdettävä jigikauppaan

Down vu ei ole koskaan piirtänyt näin paljon isoa ahventa pohjaan

Ajoin takaisin matalampaan ja käskin kalakaveria heittämään ankkurin. Monesti kyllä ankkuri on ajanut parven tiehensä, mutta nyt täytyi ottaa riski. Eivät ne onneksi ankkuria säikähtäneet, vaan edelleen olivat yhtä ahneita kuin aiemminkin. Tuosta parvesta olisi saanut nostettua niin suuren kilomäärän kalaa, ettei tosikaan. Parvi oli syönnillään useamman tunnin, vaikka hulluin syönti hiipui parissa tunnissa. Suurin osa tuostakin parvesta oli 200-300g, mutta onneksi seassa oli niitä otettaviakin ;)

Pienet takaisin kasvamaan

Tämä lähti ruuaksi

En ole koskaan ikinä milloinkaan ollut tuollaisessa syönnissä. En tiennyt, että tuollaista voi edes olla. Ahvenet olivat kuin piraijoita, ensinnäkin ne söivät minulta tosi monta jigiä, mutta kun meinasivat syödä siiman ja virvelin ja kai ne minutkin olisivat popsineet poskeensa. Ihan uskomaton tunne, kun miljoona miljoonaveljestä repii sinun onkea veneen alla. Once in a lifetime. Tuskin enää koskaan pääsee tuollaiseen oikeaan ilotulitukseen mukaan, vaikka olenhan minä kuullut juttuja vastaavista syönneistä, mutta ne kalat ovat olleet kilon molemmin puolin. Sellainen se vasta kiva kokemus olisi, mutta tuskin Kallavedellä sellaista tapahtuu. Täällä ne isot ovat niin harvassa.

Hetki, jonka muistan kauan aikaa

Hirviselkä muuttui eilen minun lempipaikaksi, ainakin kesäkalastuksessa. Onhan se Sotka ihan kiva, mutta se on ollut hitsin kitsas näin avovesiaikaan.

Oma satsi eiliseltä

Kai se täytyy nyt alkaa suunnittelemaan menua, siitä löytyy ainakin raitapaitaa, mustatorvisieniä, kanttarellejä, valkoviiniä… nyt tuli nälkä ?

Hyvää viikonloppua ja kireitä siimoja!

Tässä pieni yhteenveto pilkkikauden 2014-2015 parhaista kaloista. Kausihan starttasi jo joulukuun lopussa ja jatkui 6.4. saakka. Kai sitä vieläkin jostain jäätä löytyisi, mutta ei uskalla enää lähteä kokeilemaan. Pilkkireissuja kertyi yli 50 kappaletta eli kyllähän tuolla jäällä tuli jonkun verran aikaa vietettyä. Mutta enemmänkin ois maistunut ;)

Tammikuun 31. päivä pilkkiin tarttui 1,74kg kuha Sotkanselältä. Vieheenä oli Sillin ysi. 

Perjantaina 13.3. Sotkanselällä Panuccin kevennettyyn tasuriin iski elämäni isoin pilkkikala, harmi vain, kun se oli hauki. Kuha olisi ollut kivempi :) Mutta mukava kala se oli tämäkin, painoa tarkalleen 3,78kg.

Pilkkikauden kruunasi kolme pilkkikautta aktiivisesti jahdattu ahven, eli kilon pötkylä tarttui vihdoin ja viimein minunkin tasuriin 6.4. Painoa kalalla oli 1087g. Ottipelinä oli Kalarosvon ahvenen nahkainen kevennetty. Pieni videopätkä päivästä.

Possu. Minun.

Iso jigipyrstöinen Kalarosvo antoi kilon ahvenen

Pari ahventa pääsi lähelle kilon haamurajaa jo aiemmin talvella, nämä molemmat olivat yli 900g. 

Pieni jigipyrstöinen Kalarosvo

Tänä talvena pilkkiahventen keskipaino on ollut ihan mukavissa lukemissa, sillä en ole niitä sormenmittaisia miljoonaveljiä kovinkaan montaa pilkkinyt. Tykkään isoista :)

Levypyrstöinen Kalarosvon kevennetty ja noin 800g ahven

Näiden kalojen lisäksi tuli ihan hyviä ruokakaloja aina välillä. Eräänä viikonloppuna perättäisinä päivinä, samalta avannolta ja samaan kellon aikaan nousivat nämä kiloiset kuhat. 

Vähän pienempiä ahvenia (about puoli kiloisia)

Ja voe tokkiinsa, ei sitä kalloo aina tule. Varmaan puolet reissuista oli ämpeet eli tultiin tyhjän kalapussin kanssa kotiin. No mutta tämmöistä tämä kalastus on. Eli IHANAA! 

Pilkkivarusteet lähtevät nyt kesäksi jemmaan ja alan valmistautumaan avovesikauteen. Venettäkin käytiin tänään katselemassa ja Kallavesj-messuilta mukaan tarttui yksi Karpen kuhavaappu kesää varten. Hipelöin myös Garminin kaikuluotainta, voi olla, että päivitän kaikuni vähän uudempaan ja nyt sitten pähkäilen merkkiä ja mallia…

Ja nyt tulee kummallinen toive pilkkihullulta: sulakaa jäät! =)

Voisiko hienompaa lopetusta pilkkikaudelle toivoa? Ehkä se Ahti sittenkin tykkää minusta pikkuisen… Aamulla haikein mielin suunnattiin jäälle, todennäköisesti kauden viimeinen reissu. Oltiin jäällä kuudelta. Päivästä oli tulossa kaunis. 

Kuvittelin kalan olevan hauki, oli taas niin hauen elkeet ja nopea lähes kuuden metrin nousu pohjasta. Sitten pamahti, äkkiä vaan kala siimasta ylös. Ehdin jo kalaa nostaessa vähän pettyä kiloluokan haukeen. Näitä on pakkasessa tarpeeksi. Kala jäälle ja voi jumalau.. se olikin ahven! Aloin nauramaan, että kas, varmaan 990 grammainen, hyvää huomenta! Ensin muutama kuva, kun Kalarosvo oli suussa. 

Yritin silmämääräisesti arvioida painoa,10cm, 20cm, 30cm.. Voi vitsit, nyt menee jo lähelle kiloa. Possumaiset piirteet kylläkin, voisiko tämä pallero rikkoa maagisen kilon rajan? Ole nyt vaaka kerrankin minun puolellani.. Ja se oli, 1087 grammaa! Jeeeeeeee! Pari reissua on tullut tehtyä tämän hetken vuoksi. Nyt se ahven napotti siinä nenän edessä. Tuntui aivan mahtavalta, kevään viimeinen pilkkireissu ei yksinkertaisesti voisi päättyä paremmin. Sitkeys palkittiin. Ei enää kylmät, märät, tuuliset ja kalattomat pilkkireissut kirvelleet yhtään. Tämä pyyhki ne vähän huonommat reissut mielestä, elämäni paras pilkkikeikka! 

Ihmeellinen tuo järvi kyllä, mentiin sinne tänä talvena ensimmäistä kertaa kaksi viikkoa sitten. 14 vuorokauden aikana saldona kolme yli kilon ahventa. Lisäksi pari ysisatasta, pari kasisatasta, kuusisatanen, viisisatanen.. Olen saanut tuolta tänä talvena vain yhden sormen mittaisen ahvenen, muut ovat olleet körmyjä. Tokikaan en ole morrilla pilkkinyt, kyllähän siellä sitä silppuakin ui… 

Pilkkikaveri tuli hetken päästä pienen matkan päähän minun hottiavannosta. Eikös Kalarosvo alkanut niittää satoa silläkin reiällä. Jäälle nousi 1020g ahven. Päivä alkoi vaikuttamaan ikimuistoiselta, kaksi kilon ahventa puolen tunnin sisään. 

Nimittäin kääntää veistä haavassa. Niinhän se maanantai tuli ja samalla alkoi arkinen aherrus. Lomaileva pilkkikaveri kuitenkin päätti mennä käväisemään pilkillä. Voi jumaleisson, että meinasin saada hermoromahduksen töissä. Oikeasti. Kaloja hulluna, parhain ahven 1,2kg ja kilo rikki ennen minua :) Vielä tähän päivään asti pidin perheen suurimman assun rekordia nimissäni, mutta enpä pidä enää.