Vuoden odotetuin pilkkireissu on takana ja kyllä nuo talvitreffit ovat aina ikimuistoinen tapahtuma. Hienot puitteet ja hienoja ihmisiä! Treffit ovat joka vuosi viikolla neljä ja keliolosuhteisiin ei pysty vaikuttamaan, mutta muuten tietää aina, että mukavia juttuja on luvassa.

Juha on vienyt treffeille aina pari kalakukkoa ja vaikka tasurihurjien tapahtumasta onkin kyse, joutuu aina pikkuisen morrittelemaan ennen Ruokkeelle lähtöä. Kuinkas sattuikin edellisille päiville ”mahtavat” morrikelit, pakkasta nimittäin oli yli 20 astetta ja pieni tuulenvirekin kävi, mutta ei auttanut valitus, kukkokalat piti saada.

Meillä oli kelkka remontissa ja juuri ennen reissuun lähtöä saatiin se kuntoon. Tai minähän katsoin vaan vieressä, kun Juha ahersi tallin lattialla, mutta pääasia, että Lynkkis toimii taas. Tehtiin kelkkaan sisäänajo ja jospa se nyt palvelisi edes jonkun aikaa.

Käytiin kelkalla Sotkalla kukkokaloja etsimässä. Jäällä oli joka paikassa kauheasti lunta ja lumen alla vettä. Luultiin, että jääolosuhteet olivat Sotkalla huonot, mutta jälkikäteen ajateltuna ne olivatkin ihan ok, sillä Hummonselällä ne vasta olivat oikeasti huonot.

Meillä oli Sotkalla pilkkiteltta mukana ja laitettiin pilkkireput telttaan vierekkäin. Teltassa oli yllättävän hyvä morritella. Pieni kala ei oikein ollut syönnillään, vaan meinasi tulla vaan filekaloja ? Onneksi saatiin pikkusinttejäkin vähän.

Jouduttiin lähtemään kukkokalajahtiin vielä seuraavana päivänä. Pakkasmittari näytti -22C, mutta ei muuta kuin teltta pystyyn ja sisälle morrittelemaan. Tuuli ei pure sormiin ollenkaan, kun menee teltan suojiin.

Pakattiin rannassa tavarat ahkioihin ja sitten Juha sanoi, että se teltta on muuten edelleen autotallissa. Voi hitto, olkoot. Mennään karaistamaan sormia Puruveden reissua varten, jospa me muutama tunti pärjätään ilman telttaa.

Kalaa ei meinannut löytyä millään. Kyllä silloin on kukkokalaa avannot täynnä, kun et niitä tarvitse, mutta sen pari kertaa vuodessa kun niitä lähtee varta vasten pilkkimään, ei varmasti löydy. Muutaman tunnin ja muutaman sintin jälkeen lähdettiin kotiin ja haettiin loput kalat kaupasta. Siellä olikin sopivasti Puruveden muikkuja myytävänä ☺️

Juha “Hannu Partanen-Hanhi” teki minullekin kalakukon gluteenittomana versiona, oli ehdottomasti paras kukko mitä olen koskaan syönyt, kiitos!

Keskiviikkoaamuna kello kuusi oli lähtö kohti Ruokkeen lomakylää. Matka oli ihan kauhea ja lunta satoi vaakatasossa. Matkan varrella oli useita autoja ojassa, mutta onneksi me pysyttiin tiellä. Kärry perässä joutui välillä ajamaan viittäkymppiä, kun näkyvyys oli lumisateen ja pöllyävän lumen takia nolla.

Oltiin perillä aamupäivällä ja syötiin vähän evästä, jonka jälkeen lähdettiin jäälle. Juhahan sai viime treffeillä ensimmäisenä päivänä kilon ahvenen ja se kala löytyi jo neljänneltä avannolta. Monenneltakohan avannolta Hannu Hanhi tänä vuonna sen kiloisen vetäisee?

Meitä varoiteltiin huonoista jääolosuhteista ja en olisi ikinä uskonut, että ne oikeasti olivat niin huonot. Edellisinä vuosina ollaan saatu luxusolosuhteet tähän vuoteen verrattuna.

Lähdettiin rannasta kohti ensimmäistä kalapaikkaa. Ensimmäiset pari sataa metriä mietin, että hyvähän täällä on mennä kelkalla. Sitten alkoi kelkka uppoamaan. Kelkka meinasi jäädä kiinni vähän väliä ja pelkäsin onko selällä kuivaa kohtaa ollenkaan. Välillä onneksi löytyi kuivempikin alue, johon uskalsi kelkan pysäyttää, mutta kun kelkka uppoaa kovassa pakkasessa loskaan, niin telasto jäätyy hetkessä umpeen.

Kun oltiin ajettu vartti Hummonselällä, päätin että näillä treffeillä ei kalapaikkaa päivän aikana vaihdella. Jos vaan pääsee kelkalla uraa pitkin aamulla johonkin, niin siinä nakotetaan koko päivä. Liikutaan sitten vaikka jalan ja etsitään kalaa lähialueilta.

Löydettiin kuivempi kohta ja päätettiin jäädä siihen. Lunta satoi edelleen vaakatasossa ja jäällä ei näkynyt mitään muuta, kuin valkoista. Kartan perusteella paikka vaikutti hyvältä ja siinä oli laajemmaltikin potentiaalista kairattavaa.

Lähdin kävelemään kelkalta ja ensinnäkin lunta oli ihan hirveästi, Juha mittasi yhdestä kohdasta lumen syvyyden ja se oli 42cm. Eihän siinä olisi ollut mitään, jos lumi olisi ollut kuivaa jään pintaan asti, mutta pian tuntui siltä, kuin jalat olisivat tarttuneet jäähän kiinni.

Lumen alla oli vesiloskakerros, joka teki liikkumisesta ihan toivotonta. Lahkeet jäätyivät hetkessä, ahkion pohja jäätyi hetkessä, märkä kaira jäätyi hetkessä… Treffit eivät alkaneet ihan odotetulla tavalla ja olinkin aika varma viiden päivän MP-putkesta heti ensimmäisen päivän ensimmäisen tunnin jälkeen. Ja kaiken kruunasi kova pakkanen.

Kalapaikalla oli hiljaista, mutta ei meillä ollut vaihtoehtoja. Meidän oma kelkkaura meni umpeen lumisateen takia ja myös kaikki vanhat urat hävisivät keskiviikon aikana. Meidän piti töröttää sillä yhdellä ainokaisella paikalla ja toivoa parasta.

Rantamäen Manu lähetti minulle tasurin treffejä varten ja uittelin sitä epätoivoisena. Olin jo tottunut tyhjän ruudun tuijotukseen, kun pohjasta lähti yksinäinen viiva kohti tasuria. Sehän tulee vauhdilla!

Vuoden tauon jälkeen Puruveden ahven siiman päässä oli taas tosiasia. Lapoin siimaa jäälle ja oikein nätti 31cm raitapaita näki päivänvalon. Kyseisen kalan jälkeen sain muilta hurjilta kommenttia värikoukun käytöstä, ei kuulemma saa olla. Sanoin, että jos tasurin valmistaja itse laittaa värikoukun tasurin alle, silloin se saa olla ? Olihan siellä treffeillä myös morrittelijoita, mutta ei niistä vääräuskoisista sen enempää ?

Siinäpä ne ensimmäisen päivän tapahtumat ja kala muuten tuli neljänneltä avannolta. Hannu Hanhelle MP.

Seuraavan päivän keli oli tosi kirkas ja sata astetta kylmempi. Meidän mökissä ei ollut pakkasmittaria, mutta koskaan aiemmin en ole saanut paleltumavammaa sormeen, joten torstaina oli ihan järkyttävän kylmä keli. Peukalon pää on vieläkin valkoinen, onneksi tunto alkaa pikkuhiljaa palailemaan sormeen.

Mentiin heti aamusta edellisen päivän paikalle, koska tiedettiin, että siellä on kova alue, johon saadaan kelkka parkkiin. Olin myös potkinut pienen laikun valmiiksi.

Laskin uuden pikkuflashin avantoon ja heti alkoi näkymään kalaa alla. Hetken päästä ensiuitolla ollut pikkuflash antoi kalan ja kohta toisenkin, mutta siihen jäi päivän tapahtumat. Oikeastaan se oli yhdeksän muun sormen onni, sillä ei ollut kaukana, että muutkin sormet olisivat paleltuneet. Märillä käsillä sellaisessa pakkasessa oleminen ja kalastaminen olisi ollut ihan hirveää. Rukkaset kädessä ei voi kalaa nostella, joten hyvä vaan, että päivän saldo jäi kahteen ahveneen.

Ne mökkiläiset, jotka uskalsivat Hummolla kelkalla suhailla, saivat tosi hyvin kalaa ja ihan oikeutetusti. Torstaina toisten savolaisten mökkiin tuli kilon ahven ja lisäksi yli 10kg filekalaa, huikea potti! Mutta katsokaapas alla olevia kuvia, tätä ne huikeat potit vaativat!

Jäällä oli pahimmissa kohdissa 30cm vettä ja siihen vielä lumi päälle. Ja uveavantoja siellä täällä. Teräsjäätä oli 10-15cm, mutta ei tosiaankaan joka puolella. Jotkut löysivät jopa kohtia, joissa ei ollut yhtään teräsjäätä.

Me oltiin sen verran arkajalkoja, että ei uskallettu lähteä kelkalla pahoihin loskapaikkoihin. Ja koska kelkkakin on vasta saatu kuntoon eikä oltu sitä kunnolla vielä ehditty testaamaan, siihenkään ei voinut 100% luottaa, joten perjantaiaamuna suuntasimme taas aiempien päivien paikoille. Kannatti! Ei nimittäin tarvinnut heittää kertaakaan rukkasia päivän aikana pois ja sormet pysyivät lämpöisinä. Eli ei siis kalan kalaa koko päivänä ?

Kun kurvattiin kalapaikalle niin alkoi naurattamaan, sillä ahkiosta puuttui kaikki tavarat =D Kairoista, porakoneista, repuista, vavoista ja tasureista lähtien kaikki olivat lentäneet ahkiosta. Tuossa yläpuolen kuvassa oikeassa ylälaidassa näkyy musta piste, sieltä ne kaikki tavarat sitten löytyivät. Siis toivon mukaan kaikki tavarat =) Yhdellä hurjalla muuten tippui Heinolan oranssi 6″ kaira jäälle, jos joku sen löytää niin ilmoitelkaa :)

Kolmannen päivän jälkeen meiltä kyseltiin, että mihin aiomme mennä neljäntenä päivänä eli lauantaina. Lauantaihan on treffien niin sanotusti pääpäivä, koska meillä on silloin leikkimielinen ahvenkilpailu ja suurimman ahvenen saanut hurja saa pojan, eli pokaalin, vuodeksi suojiinsa.

Kun kerroin, että me mennään samaan paikkaan kuin aiempinakin päivinä, niin kaikki kyselivät epäuskoisina, että miksi te taas sinne menette tyhjää pyytämään. Kolme lähes tyhjää päivää eivät saaneet minua lannistumaan, vaan luotin paikkaan ja uskoin, että kyllä siellä kala joskus syö. No todellisuudessahan valitsimme paikan ihan vaan sen perusteella, että sinne meni kelkkaura ?

Lauantaina oltiin kalapaikoilla ennen auringonnousua ja oli kyllä helppo matka rannasta, kun päästiin ajamaan kovaa uraa pitkin. Jätettiin kelkka parkkiin ja kuinka sattuikin, että ”parkkipaikaltakin” lähti vielä yksi ura kohti hotspottia. Kerrankin vaivaton siirtymä avannolle.

Heti aamusta avannoilla näkyi elämää. Se oli niin outo tunne, kun kolme päivää oli tuijottanut sitä tyhjää luotainta ja nyt me löydettiinkin kalaa. Samuli sai jo ennen yhdeksää reilun puolen kilon kalan ja sen jälkeen muillakin siimat kiristyivät.

Jännää, että osa hurjista pilkki jopa 13cm tasureilla, mutta meidän mökkiläisistä neljä viidestä sai parhaat kalat pienellä tasurilla. Minä sain lauantaina päivän kaikki kalat muikunnahkaisella pienellä levypyrstöisellä Kalarosvolla ja Juha ja Samuli saivat kalansa pikkuflashilla.

En olisi uskonut, että lauantain kisan voittoon riittää reilu 700g ahven, mutta niin vain riitti. Ja vaikka pysti tulikin meidän perheeseen, niin mitäpä veikkaatte, Hannu Hanhelle vai minulle ?

Minun päivän suurin ahven oli 40cm, mutta tosi hoikassa kunnossa, joten Juha vei pokaalin lyhyemmällä, mutta painavammalla kalalla. Voittokala painoi 744g. Onnea Hannulle! Kalojen nälkä sattui olemaan juuri oikeana päivänä.

Lauantai oli ihan huippupäivä, varmasti paras päivä Puruvedellä ikinä. Vaikka en saanutkaan mitään hurjaa saalista, niin silti olin tyytyväinen niihin muutamiin filekaloihin. Kalaa oli tarjolla hirveästi, mutta suurin osa kaloista ei jostain syystä tärpännyt, vaikka nousikin tasurille. Kaikki muutkin huomasivat saman ilmiön.

Avannon alla uiskenteli välillä niin isoja ahvenia, että en ole koskaan sellaisia viivoja nähnyt. Siksi meidän sunnuntain pilkkipaikan koordinaatit eivät lauantaista tai muistakaan päivistä kummoisesti poikenneet ?

Lauantaina ei ollut enää ihan niin kova pakkanen, vain parikymmentä, mutta kyllähän se taas käsiä palelsi, kun märkiä kaloja oli koskenut. Onneksi tajusin lauantaina ottaa Nevercoldin lämmitettävät rukkaset mukaan. Kysyn vaan itseltäni, että miksi ne rukkaset olivat torstaina mökissä eivätkä mukana jäällä, kun oli se hirvittävän kylmä keli. Olisi nimittäin varmasti peukalo kunnossa vielä.

Sain Facebookin puolella kommentin, että eikö treffeillä vapauteta 40cm ahvenia. Noilla pakkasilla kalojen vapautus on tuhoon tuomittu ajatus, viisi sekuntia ja kalan silmät ovat jäässä. Myös pilkkisyvyydet saattavat olla sellaiset, että kalaa ei enää yksinkertaisesti pysty vapauttamaan.

Sunnuntaina käytiin vielä pilkillä ja aamulla kun astui mökin pihalle, niin keli tuntui lähes kesäiselle. Tuulta ei ollut varmaan ollenkaan ja pakkastakin vain -18C.

Sunnuntain pilkkikeli olikin ehdottomasti paras koko reissulla. Harmi vaan, että kalaa ei oikein noussut. Tai nousihan Samulille se jäätävä mörkö hieman avannon paremmalle puolelle, mutta sen jälkeen se irtosi. Hummolla kaikui kirosanoja.

Menin Samulin luokse ja siinä tilanteessa se ihminen tarvitsi vertaistukea. Naama valkoisena kädet täristen Samuli kertoi mitä oli tapahtunut. No ensi vuonna me löydetään se kala, voin auttaa sen ylös ottamisessa.

Antti sai sunnuntaina oman ennätysahvenensa, 630g. Antti kulki jäällä joka päivä joko lumikengillä tai suksilla ja oli mahtavaa todistaa Antin ennätysahvenen tuloa. Sen kalan eteen oli tehty ihan tosissaan töitä!

Ihan tosi hieno homma, että jokainen meidän mökin viidestä jäsenestä rikkoi puolen kilon rajan. Roni sai meidän mökkiläisistä suurimman ahvenen, 770g. Se kala tuli perjantaina ja lauantainahan sillä olisi saanut pokaalin.. Vuoden päästä sitten tarkempi ajoitus ;)

Kiitos mahtavasta treffiseurasta koko hurjien porukalle! Ensi vuonna jälleen lähtee laulu soimaan ;)

Kyllä on taas satanut lunta! Onkohan tämä jokin ennätystalvi Suomessa lumimäärän suhteen? Pian siirrytään jo huhtikuulle ja lunta tulee tupaan edelleen eikä keväästä ole tietoakaan. Pilkille ei kukaan tervejärkinen lähde sataa metriä kauemmas rannasta. Itse asiassa eilen mittasin matkan, jonka jaksoin kävellä jäällä ahkioita vetäen. Se matka oli seitsemän metriä ja sen jälkeen piti puuskuttaa puoli minuuttia.

Lumen ja loskan suhteen on järvikohtaisia eroja ja pahin loska taitaa löytyä Roikanvedeltä, jossa käytiin eilen. Kelkka suti tyhjää lähes koko ajan ja pelkäsin ihan tosissaan, että jäädään jumiin. Katselin jo lähisaaria sillä silmällä, että siellä joutuu kevään viettämään, kun jäältä ei yksinkertaisesti pääse pois. Onneksi lopulta pääsimme takaisin rantaan ja kyllä Roikan suunnalta muutamia riemunkiljahduksia silloin kuului :)

Säät ovat vaihdelleet tosi paljon ja ollaan pidetty vähän kalastustaukoa. Kävin viikko sitten lauantaina tytön kanssa Kallavedellä pikapiston ja jo silloin jäällä kävely alkoi olla tuskaista. En kuitenkaan arvannut, että tilanne ei todellakaan ole menossa parempaan, vaan pahempaan, suuntaan. Veden määrä jään päällä on lisääntynyt ja satoihan sitä luntakin lisää viikolla.

Rannassa vielä hymyilytti

Meidän pikareissun tuloksena oli yksi ahven ja ei se kalastusinnon tartuttaminen lapseen oikein mennyt nappiin. Kuvittelin vieväni tytön helpolle kalapaikalle, josta saadaan satavarma saalis. Reilun puolen kilometrin kalapaikalle rämpimisen jälkeen pilkittiin tunti tyhjää, tai yksi sintti tarttui minun siimaan, mutta muuten tosi heikkoa. Ja sitten vielä paluumatka rantaan samassa loskassa rämpimistä. Jostain syystä tyttö ei ole pyytänyt enää uutta yhteistä reissua.

Äipän kanssa tyhjää pyytämässä

Tiukassa oli yksi vaivainen ahven

Tehtiin Juhan kanssa pari reissua Sotkalle, kun Sotka oli esittänyt oikein potentiaalisia elonmerkkejä edellisellä viikolla. Elonmerkit olivat kuitenkin viikon aikana hiipuneet ja Sotka muuttunut omaksi vaikeaksi itsekseen. Ensimmäisellä reissulla sain kolme filekalaa ja toinen reissu päättyi sekä minulla että Juhalla kirjaimiin MP.

Eka reissun aamuna pyrytti

Ja hetken päästä aurinko pilkotti pilven raosta

Luulin, että Sotka syytää näitä avannosta enemmänkin

Päivän saldo jäi kolmeen, kameleonttihile uv-maha Nulikka toimi ja poimi parhaat päältä

Lunta riittää

Kuten tekstin alussa kerroin, kävimme talven ensimmäisen reissun Roikanvedellä. Se oli itse asiassa vasta meidän toinen reissu sinne ikinä. Tänä talvena olen kuullut mielenkiintoisia huhuja sieltä ja meillä on ollut useamman viikon mielessä, että pitäisi käydä.

No ehkä olisi tosiaan pitänyt käydä vähän aiemmin. Nyt kun siirrettiin ja siirrettiin Roikan reissua, olosuhteet jäällä ehtivät mennä surkeiksi. Hyi. Vieläkin puistattaa se tunne, kun olin aivan varma, että jäädään kelkan, ahkioiden, kairojen ja tuhannen kilon tavaramäärän kanssa jumiin monen kilometrin päähän rannasta. Mitä ihmettä me olisi tehty sitten? Kun jo se seitsemän metrin kävelymatka meinasi aiheuttaa totaalisen sippaamisen, niin saati sitten seitsemän miljoonan askeleen matka…

Puutossalmen lossi vei meidät Vehmersalmen puolelle

Meillä oli jo heti rannassa vaikeuksia lumen kanssa, kun parkkilevikettä ei ollut aurattu. Auto kärryineen meinasi jumahtaa hankeen ja aikaa kului yllättävän paljon, sillä lähdimme kotoa jo seitsemän jälkeen ja päästiin lopulta pilkkimään vasta kymmeneltä.

On hetkiä, jolloin toivoisi karttojen syvyyskäyrien pitävän paikkansa ja eilen oli se hetki. Katsottiin rannassa määränpää kartasta valmiiksi ja lähdettiin Lynkkiksellä kohti apajia. Lynkkis huusi kuin viimeistä päivää, kun kelkka suti jatkuvasti. Lähes viidenkymmenen sentin lumikerroksen alla oli paksu kerros loskaa ja vähän väliä sain pienen sydänkohtauksen, kun luulin meidän jäävän jumiin.

Nämä lumet ovat täällä vielä juhannuksenakin

Päästiin kalapaikalle ja syvyyttä piti kolmen kartan mukaan olla noin kaksitoista metriä. No sitä oli 16 metriä. Siirryttiin hieman matalampaan (muka) ja siinä syvyyttä olikin jo 18 metriä. Voi ei. Avantojen tekeminen oli tuskan takana, kun ensin piti kaivaa iso kolo hankeen, että löysi jäänpinnan.

Avantojen tekeminen ei ollut herkkua

Päätettiin siirtyä kelkalla muutama sata metriä uuteen paikkaan ja toivoa parasta, että käyrät pitävät paikkansa. Onneksi kartta oli ystävämme ja löysimme oikean syvyyden. Kelkalla liikkuminen oli niin riskialtista, että seuraavan kerran kelkka käynnistyisi vasta kotiinlähdön aikaan. Emme halunneet ajella yhtään turhaan, vaan palata suunnilleen samoja jälkiä takaisin rantaan iltapäivällä.

Ahkiokin kulki ihan vinossa hirveän lumimassan päällä

Meidän piti siis kalastaa koko päivä samalla alueella. Onneksi meillä oli lumilapio mukana, niin sillä sai tehtyä lumeen aukkoja avannoille.

Kyllä huomaa, että tässä on kalastettu

Aamupäivällä avannoilla näkyi heti muutamia kaloja ja sain yhden filekalan Kalarosvon ykköstykillä. Juha sai 600g ahvenen Mr. Manulla. Aika hyvä merkki, jos päivä jatkuu tällaisena.

Ensimmäinen ahven Roikalta

Iso Mr. Manun kevennetty kelpasi 600g Roikan raitapaidalle

Muutaman tunnin tasurin heiluttelun jälkeen filekalojen saldo oli edelleen kaksi. Mikä on kun ei tasuri enää kelpaa, vaikka avannoilla kuitenkin näkyi kalaa?

Jään päällä oli 10cm vesikerros

Käytin viimeisen oljenkorren ja laitoin siiman päähän Jarmon morrien valmistaman morrin. Syvyyttä oli 12 metriä ja aamulla olin kahden vaiheilla kehtaanko edes ottaa toukkia mukaan, kun morrittelu niin syvässä ei ole kovin helppoa.

Onneksi oli toukat mukana, sillä kun tasuri vaihtui morriin, kaloille tulikin nälkä. Sain kahdeksan kalaa, joista puolet oli sinttejä ja puolet filekaloja. Morrilla pilkkiessä kalojen koko vaihtelee paljon enemmän, kuin tasuroidessa. Morri saattaa antaa kukkokalan ja mörön ihan peräjälkeen.

Kiva se on mörköjäkin välillä saada

Tasurihurjan salainen ase =D

Eivät ne kalat hurjalla syönnillä olleet morrin vaihdon jälkeenkään, mutta ihan hyvä reissu kalojen suhteen, kun niin monta tuntia pilkittiin keskipäivällä tyhjää.

Välillä piti pötkötellä kelkan päällä, kun kala ei syönyt

Kotiin lähdön koittaessa oli edessä vielä pieni jännitysnäytelmä, että täytyykö alkaa apuvoimia hälyttämään vai jaksaako Lynkkis rantaan asti. Ajettiin valonnopeudella rantaan ja Lynkkis ei ehtinyt edes upota paluumatkalla loskaan, vaan luotettava työjuhta kiisi kuin unelma. On se mukava vehje! ?

Loppu hyvin kaikki hyvin ja Roikanvedelle ei enää näillä jäillä eksytä ?

Kotimatkalla oli hienot maisemat

Vaikka eilen oli hirveää liikkua kelkalla, pilkkihullun mieli kaipasi silti takaisin jäälle. Kallavesi ja Sotka ovat ainakin paksun loskan peitossa, joten päätimme lähteä katsomaan Virmasveden tilanteen.

Sehän oli kuin unelma, jäällä ei ollut pisaran pisaraa vettä ja luntakin hieman vähemmän kuin muualla. Kelkka kulki hienosti eikä ollut mitään pelkoa, että jäätäisiin kiinni. Olihan siellä raskasta kävellä ja samalla tavalla joutui lumeen kaivamaan kolosen avantoa varten, kuin muuallakin, mutta lumi oli kevyttä.

Virmasvedellä lunta oli vähemmän, kuin Roikalla

Oltiin jäällä puoli kahdeksalta ja seitsemän tunnin jälkeen luovutimme ahvenen etsinnän suhteen. Jos pitäisi laittaa Suomen järviä järjestykseen vaikeusasteen mukaan, niin kyllä Virmasvesi pojottaisi aika kärkipäässä. Missä siellä muka on kalaa? Ei missään.

Iltapäivällä tuuli oli niin hirveä, että piti pilkkiä “kelkkatoimistossa”

Kalastettiin 5-10 metrin vettä ja sain päivän aikana vain yhden ahvenen ja senkin ronkin morrilla.

Hurraa.

Aamulla tuli myös talven ensimmäinen kuha, mutta harmi kun se oli alamittainen. Hannu Hanhi jäi tänään täysin ilman kaloja.

Ykköstykki maistui kuhalle

Olen pariin otteeseen kertonut, että järjestän tänä talvena kirjoituskilpailun alle 18-vuotiaille. Nyt on viimeiset pilkkiviikot käsillä ja 15.4. mennessä toivon saavani mukavia kalastustarinoita luettavakseni. Palkintona on jääkairan ja pilkkiasun lisäksi seuraavan näköisiä herkkuja.

Pian on pilkkikausi ohi ja päästään taas kalastamaan veneestä käsin. Kivaa se on sekin! Viime syksynä kuvattiin pieni videopätkä veneessä, käykäähän Youtubessa katsomassa, jos kiinnostaa =) Linkki.

Ihanaa aikaa tämä maaliskuu. Valoisa aika alkaa olla jo melko pitkä ja pilkkipäivä voisi periaatteessa kestää kellon ympäri. Itse ei edes meinaa pysyä auringon rytmin perässä, kun joka aamu se nousee aikaisemmin ja aikaisemmin. Ja sehän tarkoittaa sitä, että omaakin herätystä pitäisi aikaistaa joka aamu hieman. Tällä hetkellä Kuopion korkeudella auringonnousu on jo puoli seitsemältä. Mihin se pimeä talvi katosi? =)

Maaliskuu on paras pilkkikuukausi ja vaikka nyt eletään ahvenen pilkkijän kulta-aikaa, takaraivossa on pieni pelko jäiden sulamisesta. Onneksi jäät eivät ihan vielä ole lähtemässä, mutta koko ajan tämä kevät etenee. Nautitaan nyt kuitenkin näistä viimeisistä pilkkiviikoista!

Ollaan käyty vuosien varrella muutaman kerran Sonkarilla ja joskus hyvinä aikoina sieltä pääsi lähtemään suupielet messingillä kotiin, kun Ahti oli ollut suotuisa. Viikko sitten lähdettiin tekemään perinteinen hiihtolomareissu Sonkarille ja käytiin samalla vierailulla mummolassa. Mummo ja pappa jäivät innokkaina rantaan odottamaan meidän kalansaalista. Montakohan kiloa sieltä tällä kertaa tulee ahvenia?

Mummolan pihasta oli nopea hurauttaa kelkalla Sonkarille

Etsittiin kalaa hiki hatussa ja kurvailtiin kelkalla paikasta toiseen, mutta siitä huolimatta päivän saldona oli pyöreä nolla. Emme siis saaneet ensimmäistäkään kalaa koko järvestä, ihan uskomaton kaivo!

Päivän saldo oli pyöreä nolla ja taivaalla oleva aurinkokin siitä meitä muistutti

Keli oli kuitenkin aurinkoinen ja ihana, joten luovutimme kalastuksen suhteen ja huristelimme loppupäivän lasten kanssa kelkalla jäällä.

Keli oli loistava kelkkailuun

Näin jäällä jotain erikoisia jälkiä ja luulin, että joku ihminen oli tehnyt kengän jälkiä ja syviä kuoppia lumeen. Lähempi tarkastelu osoitti, että eivät ne olleetkaan ihmisen tekosia. Pienen googlailun jälkeen opin taas jotain uutta ja teerethän ne olivat syypäitä jälkiin. Ja kakkoihin.

Kukas täällä on kulkenut?

Jäällä oli viitisenkymmentä kuoppaa, joissa jokaisessa oli ruskea yllätys

Viime lauantaina meillä oli ”pilkkitrehvit” Kallavedellä. Kyselin muutama viikko sitten facebookissa olisiko kuopiolaisilla kiinnostusta osallistua yhteiseen pilkkipäivään ja samalla voisi järjestää leikkimielisen pilkkikilpailun, jossa isoin ahven voittaa.

Muutamia kiinnostuneita löytyi, joten päätimme treffata Pohjois-Kallavedellä ja viettää päivän yhdessä pilkkien ja makkaraa paistellen. Treffeillä oli yhteensä yhdeksän henkeä ja se oli mukavan kokoinen porukka.

Treffeille sattui hyvä ja lauha keli

Löysin kirppikseltä aiheeseen sopivan palkintolautasen isoimman ahvenen saajalle ja se voisi olla vaikka kiertopalkinto, jos treffataan ensi vuonnakin samoissa merkeissä.

Tämä pikkutyttö sai elämänsä ensimmäisen pilkkikalan :)

Kallavesi on ollut koko talven haastava pilkittävä eikä viime lauantai poikennut kaavasta mitenkään. Pilkkiaika oli kello 9-15 ja oltiin jo pitkällä iltapäivän puolella, kun sain vasta ensimmäisen kalani. Lopulta minun päivän saldoksi jäi kaksi ahventa ja ei päässyt kyllä kalan koolla kehumaan.

Pilkkipäivän aikana ei ehtinyt nälkä tulemaan, kun grilli kuumeni pariinkin otteeseen

Kolmelta kokoonnuttiin jäällä grillipaikalle ja minulla ei käynyt mielessäkään, että minun sintti voisi olla päivän ”isoin” ahven. Valitettavasti siinä kuitenkin kävi niin, että toin palkintolautasen kotiin 151 grammaisella ahvenella. Olisit nyt Kallavesi pikkuisen reilumpi ollut? Ehkä ensi vuonna treffataan jollain muulla järvellä :)

Kisan “isoin” ahven, ehkä ensi vuonna löytyy oikeasti isompaa :)

Kiitos kaikille mukana olleille, oli kiva tavata uusia ja vanhoja tuttavuuksia!

Ollaan käyty tänä talvena pari kertaa Sotkalla etsimässä kaloja laihoin tuloksin ja huhupuheiden perusteella emme ole ainoita, jotka siellä ovat tyhjää käyneet nyhtämässä. Sotka on ollut koko talven tukossa, mutta nyt se on onneksi alkanut vähän heräilemään.

Käytiin muutama päivä sitten tekemässä kaksi reissua Sotkalle pienellä porukalla ja ensimmäisellä reissulla meillä oli meidän kaveri Samuli mukana. Talven aiemmilla kerroilla ollaan ajeltu Juhan kanssa kelkalla ristiin rastiin ja etsitty kalaa. Nyt meidän taktiikka olikin ”leiriytyä” yhteen paikkaan ja odottaa, että kalat etsivät meidät.

Meidän “leiri”

Aktiivinen kalojen etsiminen ei ole tuottanut mitään tuloksia, joten meidän oli pakko testata uutta tyyliä. Ja en tiedä johtuiko se tekniikan vaihtamisesta vai kalojen nälästä, mutta me saatiin Sotkalta filekaloja :) Ilon ja onnen päivä, kyllä sitä oli odotettukin!

Ensimmäinen päivä antoi vajaat kymmenkunta filekalaa kolmeen pekkaan, mikä ei kuulosta kovin kummoiselta, mutta uskokaa pois, oli se huomattavasti mukavampi saalis kuin mp.

Vihdoinkin Sotka heltyi vähän :)

Juha sai päivän isoimman ahvenen ja se oli vajaa 600g. Minulla päivän isoimmaksi jäi 440g. Ahvenet olivat nirsolla päällä, minkä voi päätellä saaliin kappalemäärästäkin.

Myös iso siika eksyi siiman päähän

Toisena päivänä meidän seuraksi saapui Iisalmen Pasi. Meidän kalastustaktiikka oli taas pystyttää leiri ja houkutella kalat paikalle makkaran tuoksulla. Se toimi! Tai sitten ne olivat ne Pasin banaanit, jotka Pasi autuaan tietämättömänä kaivoi pilkkirepustaan ja alkoi mussuttamaan.

Banaani-Pasi

Yritin kysellä banaania järsivältä Pasilta, että tiedätkö sen banaaneihin ja kalastukseen liittyvän urbaanilegendan, että nuo keltaiset pötkylät tuovat kuulemma huonoa kalaonnea. Pasi ei ollut kuullutkaan sellaisesta ja höpö höpö juttu se taisi ollakin, sillä päivän saldona kolmeen pekkaan oli yli 20 ahventa.

Yhteinen potti ja Pasin kuldamorri koristeena =)

Pasi pilkki koko päivän pystypilkeillä ja minä ja Juha pilkittiin tasureilla ja mikrojigeillä. Pystypilkkimies sai päivän isoimman ahvenen, joka oli 435g ja kyllä meillä tasurin heiluttajilla oli välillä usko koetuksella, että pitääkö sitä omaankin rasiaan alkaa pystypilkkejä hankkimaan.

Pasi ja päivän isoin ahven

Onneksi myös minä ja Juha saatiin lopulta kalaa. Nirsoa se kala oli edelleen, kuten edellisenäkin päivänä, ja kovin suurta viehettä ei avannossa voinut uitella.

Ei meinannut tasuri kelvata, mutta tämä Sotkan spessu oranssimahainen Nulikka kelpasi yhdelle 30cm ahvenelle

Tasurit vaihtuivat tiuhaan, mutta aika turhaan

Eniten sain kalaa Siekin pienillä ahvensieppareilla, joissa oli joko karvapyrstö tai sitten 13 Fishingin pikkujigi kiinni. Jännä juttu, että sitä kuvittelee avannon olevan tyhjä, jos kalaa ei nouse tasurille väliveteen. No ei ne välttämättä tyhjiä reikiä ole, vaan kalat jurottavat pohjassa ja nousevat vasta sitten, jos näkevät jotain mielenkiintoista.

Pienet Siekin ahvensiepparit toimivat nirsolle ahvenelle

Tasurit olivat ahventen makuun liian suuria ja yhdessäkin vaiheessa vaihdoin tasurin Siekin ahvensieppariin ja tyhjästä pohjasta lähti kala vastaan. Pitäisi vaan muistaa aktiivisesti vaihdella eri kokoisia vieheitä, vaikka avannon kuvittelee olevan tyhjä. Yllätyksiä voi sattua ja pohjasta ponkaiseekin iso ahven tai koko ahvenperhe.

Siekin ahvensieppari 13 Fishingin jigillä oli tarpeeksi pieni aralle ahvenelle

Pallogrilli on ollut nyt ahkerassa käytössä

Mikähän tauti tällä ahvenella oli, kun suu oli täynnä näppylöitä?

Ryhmä rämä jättää leirin

Sotkalla täytyy kylllä käydä uudestaankin lähiaikoina, antoi se sen verran hyviä merkkejä. Ehkä sieltä voisi oikeasti saada sen seitsemän oikein tuloksen… Kiitos Pasille mukavasta päivästä!

Juurusvedellä ahvenen keskikoko on parempaa kuin Kallavedellä. Sieltä ahven on myös helpompi löytää ja siksi ollaankin tänä talvena käyty paljon Juuruksella. Juurusvesi on yhteydessä Iso-Jälä nimiseen järveen ja eilen käytiin kokeilemassa molemmat järvet samalla reissulla. Jälä ei antanut minulle edes tärppiä ja iltapäivän puolella päätettiin vaihtaa Juuruksen puolelle.

Lunta on satanut Savossa ihan kunnolla lähipäivinä

Emme ehtineet olla Juuruksella kauan, kun päivä alkoi loppumaan kesken, mutta Kalarosvon ykköstykillä sain kuitenkin muutamia ruokakaloja.

Ykköstykki pelaa Juuruksella

Juha pilkki minun selkäni takana ja välillä kuului valitus, että kala ei oikein syö. No ei kai se syö, jos tasuri ei ole edes vedessä, vaan mies rakentaa itselleen lumilinnaa. Huh huh =D

Hajotettiin tämä rakennelma päivän päätteeksi, ettei kukaan törmää siihen kelkalla

Olen kyllä tyytyväinen viime viikkojen reissuihin, kun tammi-helmikuussa kalattomien päivien jälkeen ajattelin, että en koskaan tule löytämään yhtään ahventa. Nyt ollaan päästy syömään ahventa useampaan otteeseen ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että pilkkiminen on helppoa, kuin heinänteko. Mutta eiköhän sitä taas täältä pilvilinnoista pian tömähdetä takaisin maan pinnalle, sillä enhän minä osaa heinää tehdä.

Mitenkäs muualla Suomessa ahven on alkanut syömään? Oletteko huomanneet kalojen aktivoitumista?

Nyt nuoret pilkille!

Viime blogikirjoituksessa taisin haaveilla ahvenpotista, kun pilkkireissuilla saaliit ovat tänä talvena olleet vain yksittäisiä ahvenia. Heti seuraavalla reissulla Ahti antoikin ihan hyvän määrän ruokakaloja, vaikka ei se vielä mikään 7 oikein tulos ollutkaan. Kyllä se kuitenkin mieltä lämmitti, kun kerrankin ahvenia tuli enemmän kuin yksi tai kaksi.

Reissu oli siitäkin ihmeellinen, että pilkimme Juhan kanssa samalla alueella ja jopa samoilla avannoilla, mutta vain minä sain päivän aikana kaloja. Juhalla päivä oli MP.

Rantamäen Manu on kehitellyt kevennettyjä tasapainoja sekä isommassa että pienemmässä koossa ja tällä kertaa pienempi malli oli kalojen mieleen. En osaa ollenkaan sanoa, että miksi juuri se yksi, helmiäisen sinistä sisältävä malli, toimi. Me saatiin Juhan kanssa täysin samanlaiset Mr. Manun tasurit testiin, mutta Juha unohti omansa kotiin. Siispä mukana oli vain yksi ottikone ja se löytyi minun siiman päästä.

Mr. Manun proto alkoi antamaan kalaa jo heti aamun ensimmäiseltä avannolta

Pienestä se on kiinni, jokin pieni yksityiskohta tasurin värissä tai uinnissa oli ratkaiseva tekijä. Vaikka pilkimme muutaman metrin välimatkalla toisistamme, minä sain näyttöön aktiivisia tasurille nousevia ahvenparvia useaan otteeseen, Juha ei nähnyt nousevia ahvenia kertaakaan päivän aikana. Kun aina tietäisi, että mikä on päivän väri, niin olisi se helppoa ottaa oikea tasuri rasiasta ja poimia ahvenparvista filekaloja yksi kerrallaan.

Isoimmat ahvenet olivat noin 400g

Itku pitkästä ilosta, hauki tuhosi ottikoneen :(

Suomessa oli pitkä korkean ilmanpaineenjakso ja en muista koskaan nähneeni koko Suomea viininpunaisena. Muutenkin viime aikoina on ollut erilaisia sääilmiöitä ja oli erikoista huomata, että kahden päivän sisään Utsjoki oli sekä Suomen lämpimin että kylmin paikkakunta. Onko tuollaista tilannetta edes ollut ennen? :) Olen aina ollut siinä käsityksessä, että korkealla, pitkään tasaisena jatkuneella, ilmanpaineella ei kala söisi hyvin. Väite tuli kuitenkin todistettua vääräksi.

Kyllä on paineet korkealla =) (Kuva lainattu saa-varoitukset.fi)

Suvasvesi. Se iso jättimäinen kattila, tai itseasiassa kaksi kattilaa, Kuopion kaakkoispuolella. Järvi on tosi mielenkiintoinen ja erikoinen. Sehän on kraatterijärvi, jonne on joskus tippunut kaksi meteoriittia. Järvi on kirkasvetinen ja tuo vähän mieleen Puruveden, ja uskon, että hyvänä päivänä sieltä voisi saada muikkutasurilla kunnon potin körmyahvenia.

Järvi on aina kiinnostanut minua, mutta se on niin haastava, että hyvin harvoin sieltä tämmöinen ummikko mitään saa. Siksi olen keskittynyt helpompiin järviin. Eräs aamu sain kuitenkin idean, että lähdetäänpäs käymään Suvaksella. Katsoin säätiedotteen ja koko päiväksi näytti pilvistä keliä. Kirkkaalla kelillä en Suvakselle lähtisikään, jos järvi on yhtä vaikea aurinkoisella säällä, kuin Puruvesi.

Lähdimme kohti Vehmersalmea ja mitä lähemmäs määränpäätä pääsimme, sitä vähemmän taivaalla oli pilviä. Myös Kuopiossa ollut lauha keli alkoi muuttua kylmempään suuntaan. Suunnitelma meni niin sanotusti mönkään, sillä Enonniemen kalasatamaan tullessa pilvipeite repeili jo uhkaavasti ja aurinko yritti tunkeutua esiin. Myös pakkaslukema oli jotain ihan muuta, mitä Pekka Pouta sen lupasi olevan, miinus yhdeksäntoista!

Piti olla -10C, mutta yllätys, nyt pilkitäänkin vähän vilpoisemmassa kelissä!

Aamulla rannassa toivoin vielä pilvien pysyttelevän meidän päällä

No, ei se auttanut kuin lähteä yrittämään. Toiveet eivät olleet enää korkealla, vaikka olin alunperin varautunut tuomaan kilokaupalla isoja ahvenia kotiin. Haaveilin kunnon ilotulituksista kaikuluotaimen näytöllä, mutta haaveiksi ne jäivät. Neljän tunnin kalastuksen jälkeen olimme edelleen ilman tärppejä.

Sumuinen maisema

Juhalla oli kuitenkin ollut yksi lähes sydämenpysäyttävä tilanne luotaimen näytöllä, kun kolme jättimäistä, siis oikeasti jättimäistä, kalaa oli lähtenyt nousemaan kohti tasuria. Ja neljä kilon ahventa elämänsä aikana saanut ihminen tietää miltä näyttää iso ahven kaikuluotaimen näytössä. Jokin oli kuitenkin kalojen tärppihaluun vaikuttanut ja pian kalat hävisivät näytöltä. Juha sanoi kymmenen minuuttia tilanteen jälkeenkin vielä tuntevansa sydämenlyönnit haalarin läpi, sen verran oli jänskättänyt se tapahtuma ?

Sumu alkoi hälvenemään ja päivä kirkastui entisestään

Kyllä se tapahtuma loi minullekin uskoa, että kunhan ajoahvenet löytyvät, niin sitten rytisee, sillä selkeästi kalat olivat syönnillään. Niin nopeasti parvi meni ohi ja liekö kalat nähneet sitten houkuttelevampia muikkuja lähistöllä ja lähteneetkin niiden perään.

Iltapäivän puolella luovutin tasureiden suhteen, sillä en ollut itse saanut näyttöön yhtään nousua. Kaveri oli kertonut edellisenä päivänä jallittaneensa ahvenia pikkujigillä, kun tasuri ei ollut kelvannut, joten päätin itsekin kokeilla pikku Sairaa.

Kaikki avannot olivat olleet tyhjiä siihen asti, mutta heti kun pistin jigin avantoon, kalaa ilmestyikin näyttöön. Vai niin, tuon kun olisi arvannut jo aamulla, niin voisi kalapussissa olla muutakin kuin ilmaa. Sain jigillä pari kalaa ja luulin jo syönnin alkaneen, mutta yhtäkkiä kaikki loppui. Päivän saldoksi jäi kolme ahventa.

Päivän isoimmat

Päivän aikana ehti valokuvailemaan ja miettimään asioita sillä aikaa, kun odotti kaloja näyttöön. Melkein alkoi pelottamaan istua jäällä, kun katsoi isolle selälle ja mietti kuinka joskus joku jättimäinen möhkäle on tullut taivaalta ja tippunut juuri siihen kohtaan tehden lähes 100 metriä syvän montun. Ihan uskomatonta. Ei olisi jäänyt edes märkää länttiä jäljelle, jos sen alle olisi jäänyt. Kyllä se on ollut iso tömähdys, kunhan ei historia toistaisi itseään seuraavalla Suvaksen reissulla ?

Päivä oli “tosi” pilvinen =)

Iltapäivällä alkoi pilviä kerääntymään taivaalle, mutta se ei vaikuttanut kalojen syöntiin

Kuin pumpulia :)

Suvasveden reissun jälkeisenä päivänä lähdimme käymään Juurusvedellä. Järvet ovat täysin erilaisia, sillä Suvasvesi on kirkas ja Juurusvesi taas tosi tumma. Eron vesien värissä huomasi hyvin, kun Suvasvedellä teki avannon, niin avannosta tullut vesi oli ihan läpinäkyvää, mutta Juuruksella avannosta tullut vesi näytti ihan likaisen keltaruskealle. Siksi on ilmiselvää, että eri järvillä toimii eri tasurit ja värillä on väliä.

Minulla oli ongissa edelleen kiinni Suvasvedellä käytössä olleet tasurit ja tiesin, että kaikki täytyy vaihtaa, kun Juuruksella toimii tummemmat ja luomummat värit. Minulla on yhdessä ongessa aina Kalapelen tasuri kiinni ja otin ongen käteen, että vaihdan siihen jonkun hillitymmän tasurin, kun siinä oli Suvaksella käytössä ollut uv-valkomahainen kameleonttihiletasuri.

Suvaksella uittelin tätä Nulikkaa, jossa on uv-valkoinen maha

Aurinko pilkahteli pilven raosta ja ajattelin, että kokeilenpa huvikseen uv-maalin tehoa, vaikka tasuri ei ollut yhtään ”Juuruksen värinen”. Eipä aikaakaan, kun pohjasta lähti määrätietoinen viiva ja tuli suoraan tasurille ja tärppäsi. No ohhoh, se oli varmaan vahinkokala, liekö ollut ahvenella näössä vikaa.

Päivän ensimmäinen ahven painoi reilut puoli kiloa

Sain toisenkin kalan kyseisellä tasurilla ja siitä tiesin alueella olevan kalaa. Ehkä jos vaihdan Juuruksen oman värin siiman päähän, niin syönti hurjistuu entisestään… Ei hurjistunut, vaan kaikki elämä hävisi näytöstä. Testailin eri tasureita, mutta näyttö pysyi tyhjänä. Ja välillä aina kokeilin uv-mahaista Nulikkaa ja jostain kumman syystä joka kerta kalaa ilmestyi alle.

Hämmästyttävä juttu, kyllä näiden värien kanssa saa olla aina ihmeissään. Oliko tällä kertaa ratkaiseva tekijä se uv? Päivän aikana sain jonkun verran ruokakaloja ja kaikki, lukuunottamatta yhtä, tulivat sillä uv-Nulikalla. Kyllä tästä lähtien täytyy taas muistaa ajatella laajemmin näitä vieheasioita eikä aina mennä sen mukaan, minkä olettaa toimivan, vaan testailla että mikä oikeasti toimii. Kyllä ahvenet osaavat yllättää aika useinkin ”kokeneen” tasuripilkkijän.

Meidän perheessä asuu Hannu Hanhi ja monet hyvät kalat ”Hannu” on saanut minun vieressä. Ja välillä tunnen itseni Aku Ankaksi, kun toinen vetää viereiseltä avannolta körmyn, vaikka uittaisimme täysin samoja tasureita.

Näin se yleensä menee =) (kuva lainattu Pinterest.com)

Juhalla on kolme viimeisintä reissua mennyt Juurusvedellä hyvin, sillä hän on saanut Kalarosvon ykköstykillä hyvät ahvenet. Edellisillä reissuilla hän sai pari n. 700g ahventa ja eilen hätyyteltiin jo kilon rajaa. Puruvedellä oli hassu tilanne, kun olin merkinnyt karttaan etukäteen ”nastan” ottipaikalle. Juhahan sai siellä kilon ahvenen lähes ”nastapaikalta”.

Juurusveden ahven 960g/40cm

No eiliselle olin taas laittanut nastoja mielenkiintoisille ja täysin uusille kalapaikoille ja tottakai kelkalla pääsi ajamaan lähes nastan päälle. Juhan eilinen kala tuli alle kymmenen metrin päästä minun merkkaamasta nastasta, että ole hyvä Hannu, eikun Juha, näistä kalapaikoista. Helppoahan se on, kun minä vien kalapaikalle ja toisen ei tarvitse, kuin laittaa tasuri väliveteen, huokaista syvään ja tehdä vastaisku. Sitten ihmetellään yhdessä jäälle noussutta jättiläistä.

Kalarosvon ykköstykki on kovaa valuuttaa Juurusvedellä

No ehkä se jättiläinen sattuu vielä joskus minunkin siiman päähän, tänä talvena isoin ahven on kyllä vielä toistaiseksi lähempänä puolta kiloa, kuin kiloa. Mutta ei minulla todellisuudessa ole stressiä saada isoja ahvenia. Joskus se maaginen kilo oli tavoitteena ja kun sen sai rikki, sen jälkeen helpotti =) Oikeastaan filekoon ruokakaloja (300-500g) on tosi mukava nostella, varsinkin jos niitä tulee useampia.

Viimeisimmän reissun ahvenfileet jalostuivat seuraavanlaisen aterian pääraaka-aineeksi: keitetyt perunat ja sipulikermaviilikastike, tortillasipseillä paneroidut ahvenfileet ja fetasalaatti rapealla pekonilla. Ja jälkkäriksi mutakakkua ja vaniljajäätelöä, ehkä talven paras ateria, nam ? Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia seikkailuja, on ne ahvenfileet semmoista herkkua!

Todellakin vielä santsasin tämän annoksen jälkeen =D

Sain vinkin, että kalan panerointi onnistuu helposti laittamalla jauhot ja suola pussiin, jonka jälkeen pussiin lisätään fileet. Lopuksi ravistellaan niin kauan, että fileet ovat ympäriinsä jauhoissa. Tänään hienonsin ensin tortillasipsit pussissa, jonka jälkeen lisäsin fileet ja ravistelin. Tosi helppo ohje ja panerointi käy kuin itsestään!

Nopea tapa paneroida kala

Minusta tehtiin haastattelu Jahdissa&Kalassa-verkkolehteen, jos kiinnostaa, niin käykäähän lukemassa. Ja ihan vinkkinä, mobiililaitteella tekstiosiot eivät näy kokonaisuudessaan, vaan niitä täytyy vierittää alaspäin. Ja mobiililaitteen täytyy olla vaakatasossa, että juttu aukeaa ☺

Linkki Jahdissa&Kalassa-verkkolehteen.

Aivan mahtavat treffit takana! Tasurihurjien talvitreffit alkavat muodostua jo perinteeksi ja tasuripilkintään hurahtaneet pilkkijät tapasivat toisensa Ruokkeen Lomakylässä nyt kolmannen kerran. Itse en päässyt ensimmäisenä vuonna paikalle, mutta toivottavasti osallistuminen onnistuu tulevina vuosina.

Treffeille saapuu porukkaa ympäri Suomen ja osa on paikan päällä koko viikon, osa hieman lyhyemmän ajan. Me oltiin Puruvedellä torstaista sunnuntaihin ja kyllä aika tuntui loppuvan kesken, kun järvellä olisi ollut niin paljon kalapaikkoja, joita olisi halunnut testata, mutta ei ehtinyt. Tähän vuodenaikaan päivän pituuskin on vielä melko lyhyt, joten kahdeksan tuntia alkaa olla maksimiaika pilkkiä.

Tankkaus ja sitten keula kohti Ruokkeen Lomakylää

Lähdettiin torstaina Kuopiosta aamukuudelta kohti Kesälahtea ja oltiin puoli kymmeneltä perillä. Torstaiaamun sää oli hirvittävä ja tuuli oli reilusti yli 10 metriä sekunnissa. Lisäksi taivaalta tuli märkiä rättejä. Meillä oli aikomuksena mennä jäälle jo heti perille päästyä, mutta katsoimme sadetutkaa ja päätimme odottaa sadealueen ohi menemistä. Yhdentoista maissa keli alkoi kirkastumaan ja pakkasimme pilkkivehkeet valmiiksi.

Mökin ovelta näkyy suoraan Hummonselälle, mutta torstaina tullessa näkyvyys oli vain muutamia kymmeniä metrejä

Hummonselän mahdollinen jäätilanne treffien aikaan oli arvoitus vielä tammikuun alussa ja me kaikki pelkäsimme, että kuinka tasurihurjien pilkkimisten käy. Onneksi Hummonselkä ehti juuri ja juuri jäätyä, mutta tiukille se meni. Pakkaset kuitenkin olivat sen verran kovat, että lyhyessä ajassa Hummolle muodostui 20cm teräsjää ja mekin uskallettiin ottaa Lynkkis Kuopiosta mukaan.

Viime viikon sää vaihteli paljon ja alkuviikosta Puruvedellä oli pahimmillaan -27C pakkasta. Kyllähän se joitakin hurjia vähän karsi jäältä, mutta jo keskiviikkona sää lauhtui. Torstaina keli oli nollassa ja kun me mentiin ensimmäisen kerran jäälle, jää oli ihan lumen peitossa. Nollakeli kuitenkin sulatti lumet yhdessä yössä ja loppureissun ajan jäällä oli paikka paikoin aika paljonkin vettä.

Minä en tiedä Puruveden ison ahvenen paikkoja ollenkaan, mutta tein vähän selvitystyötä ennen treffejä ja sain vinkkejä, että isoa ahventa kannattaisi etsiä suht matalasta. Puruvesi on tosi kirkasvetinen, joten kymmenen metriä on siellä matalaa. Viime vuonna pilkimme koko ajan noin 15-23 metrin vesiä ja tänä vuonna tarkoitus oli pilkkiä 10-15 metrin vettä.

Olin merkannut etukäteen itselleni karttaan paikkoja valmiiksi ja lopulta Navionicsissä oli 39 merkkiä Hummonselällä. Merkit oli heitelty ”ihan hatusta”, oikeastaan paikat olivat juuri samanlaisia mitä me kalastetaan omilla kotivesillä, toki Hummon paikat olivat hieman syvemmässä.

Torstaina meillä ei ollut montaa tuntia aikaa kalastaa, sillä jäälle päästiin vasta puolen päivän maissa. Juha unohti puhelimensa mökkiin, joten sovittiin, että minä toimin kuskina ja saan päättää kalapaikat.

Tästä se lähtee, Tasurihurjien talvitreffit vm. 2018

Lähdimme rannasta kohti ensimmäistä karttamerkkiä ja paikka vaikutti hyvältä. Se oli tasainen 12 metrin alue, joten syvyys oli ihan eri luokkaa kuin edellisen vuoden pilkkipaikoilla. Oli taas niin jännä tunne tiputtaa tasuri avantoon, kun tasurin kyljen välähdykset näkyivät ohuen jään läpi. Samoin kun tasuri lähti kohti pohjaa, niin sitä sai ihastella vielä monen metrin matkalla, kun näkyväisyys oli niin hyvä.

Oltiin ehditty kalastaa vain hetki, kun Juha alkoi huitomaan pienen matkan päässä. Hän viittoi tulemaan luokseen. Arvasin heti, että hän oli saanut ensimmäisen kalansa. Nostin tasurin avannosta ja siirryin kamppeineni Juhan luo. Jäällä lötkötti hirvittävän kokoinen ahven. No se oli nopeaa toimintaa, reissun neljäs avanto ja kilo rikki. Osa treffiporukasta oli pilkkinyt tyhjiäkin päiviä ja sitten tulee Savon Hannu Hanhi.

Neljäs avanto ja ahven 1030g oli jäällä

Kala tuli Kalarosvon Flash-tasurilla, jossa on spesiaaliväri Puruvedelle. Kyllähän se silloin on toimiva tasuri, kun se on varta vasten niihin vesiin tehty. Itse vaihdoin saman tasurin ja sain viereiseltä avannolta ”sinttikokoisen” kalan, jos kalaa vertasi Juhan jättiläiseen. No peli auki kuitenkin, kai se suurin tavoite reissulle oli, että saisi edes yhden ahvenen.

Minulle sattuu aina ne pienimmät kalat =D

Katsoin huvikseen kartasta merkkaamaani paikkaa ja siitä oli 40 metriä matkaa Juhan kilon ahvenen paikalle. Ai että, minulla on vielä 38 muuta merkkiä kartassa ja jos kaikista tulee kilon kaloja, tämähän onkin helppo järvi :)

Pilkittiin loppupäivä kyseisellä alueella, mutta yhtään kalaa emme enää saaneet. Päivän saldona siis yksi ahven molemmille. Meidän mökkikavereille tuli onneksi myös filekaloja, joten päästiin herkuttelemaan ahven-pekonirullilla.

Jarilla oli fileerausveitsiarsenaali mukana :)

Perjantaina lähdettiin rannasta ja jotenkin se Lynkkiksen keula kääntyi kohti samaa kilon ahvenen paikkaa. Entä jos siellä onkin lisää samanlaisia. Tai itse asiassa tiesimme olevan, sillä luotain oli piirtänyt hyviä viivoja edellisenä päivänä, mutta emme saaneet niitä tärppäämään. Uusi yritys perjantaina siis jo heti auringonnousun aikaan.

Lumi oli sulanut lähes kokonaan yöllä pois ja jää oli ihan laikuilla. Ajoimme suoraan hotspotille ja ehdin ennen Juhaa ”ykkösavannolle”. Laskin Flashin avantoon ja pohjasta lähti kaksi viivaa kohti. Toinen tärppäsi ja aloin nostamaan kalaa ylös. Wau, nyt on hyvänkokoinen kala!

Sain kalan avannon alle ja jotenkin ahven onnistui rimpuilemaan irti. Eihän siinä muuten mitään, mutta näin kaiken jään läpi. Sinne meni iso ahven, sitä tarjottiin minulle, mutta en ottanut. Höh!

Jatkoin Flashin uittamista ja taas pohjasta lähti viiva kohti. Olin valmiina tekemään hyvän vastarin, jotta sama karkuutus ei toistu. Nyt kala tuli ylös asti, eihän se kiloa ollut lähellekään, mutta reilu kuusisatanen ja minulle kelpasi. Koukku oli tosi hyvin suussa kiinni ja joudun tosissaan vääntämään pihdeillä sitä irti.

Tulihan sieltä minullekin komea köllikkä :)

Paikka hiljeni ja lähdimme kohti uusia karttamerkkejä. Tuleekohan niistäkin kiloisia… :) No ei tullut, se oli täysin tuuria, että yksi karttamerkki nyt vain sattui osumaan kohdilleen. Kiertelimme Hummoa edestakaisin ja joka paikassa oli tyhjää. Yritimme löytää muikku- tai kuoreparvia, mutta emme nähneet ensimmäistäkään. Päivä kului liian nopeasti ja iltapäivällä vanha suola janotti. Oli pakko ajaa kilon ahvenen paikan kautta. Ehkä siellä nyt syö ?

Oli vähän pelottava tunne ajaa kelkalla tällaisten kohtien yli

Tein muutamia uusia avantoja ja uittelin Flashia. Kohta pohjasta lähti useampi hyvä viiva kohti ja yksi kaloista tärppäsi. Jes, taas tulee iso! Tästäkö alkaa kunnon ilotulitus?

Ei alkanut, karkuutin taas hyvän kalan aivan avannon alla ja senkin näytelmän pääsin seuraamaan aitiopaikalta. Kala näkyi aivan selvästi jään läpi. Hyvä se olisi ollut :( Sitten huomasin syyn karkuutukselle. Kun irroitin aamun tiukasti kiinni olleen ahvenen pihdeillä, yksi kolmihaaran koukuista oli vääntynyt ihan vinksin vonksin. Epäilen, että kala pääsi siksi irti.

Lumi suli jäältä yhdessä yössä

Perjantain saldona oli se yksi aamuinen ahven, Juhalla päivä oli mp. Saihan hän kyllä makeaa mahan täydeltä jo torstaina, joten tuskin kirveli tyhjä päivä kovin paljon.

Lauantai oli pääpäivä. Treffien kohokohta on lauantain leikkimielinen pilkkikilpailu, jossa isoin ahven korjaa potin. Tai en tiedä siitä leikkimielisestä..

Osa oli treenannut koko viikon lauantaita varten, osa vähän vähemmän. Pelipaikat piti olla selvillä. Meillä ei ollut mitään käryä mistään. Ne minun muka hyvät karttamerkit olivat tyhjiä arpoja yksi toisensa jälkeen ja tyhjää luotaimen näyttöä sai tuijottaa joka paikassa. En kyllä odottanutkaan, että pokaali olisi Kuopioon matkannut, ainakaan minun kalalla. Jäällä tuli taas kaasuteltua, mutta jotenkin onnistuttiin kalastamaan vaan kalattomia paikkoja.

Lauantaina lähdettiin etsimään kalapaikkoja jo aamuhämärässä

Jäähän oli muodostunut hienoja kuvioita

Minun lauantain saldo oli vain yksi 32cm ahven, se tuli kuvan Flash-Kalarosvolla

Yksi porukan jäsenistä oli löytänyt perjantaina päivän päätteksi hotspotin, jossa oli kuulemma tullut tosi kovia tärppejä. Hänen lauantain sotasuunnitelma oli suunnata suoraan samalle paikalle ja onnittelut vielä Petteri, kyllä se tosiaan oli hotspot! Petteri sai yhdestä avannosta 14cm Veikko-tasurilla tosi hyvät kalat, joista isoin oli verestettynä 770g. Petterillä oli rankka viikko, vaikeuksien kautta voittoon ja pokaali kotiin ?

14cm Veikko-tasuri antoi lauantain voittokalan lisäksi muitakin filekaloja (Kuva: Petteri Palviainen)

Edellisvuoden voittaja Mika luovutti pystin Petterille

Voittajan oli helppo hymyillä, kun palkintopotista löytyivät nämä herkut: JTSL, Kalarosvoja ja Kalapelejä

Meillä oli lauantaina yhteinen ruokailu Lomakylän ravintolassa ja oli kyllä todella maittavat herkut. Lomakylän henkilökunta oli uskomattoman mukavaa ja he olivat myös joustavia mökkien avainten haun ja luovutuksen suhteen, sillä kun kyse oli tasurihurjien treffeistä, niin jäällä oltiin aamusta hämärään asti.

Treffiporukka vuosimallia 2018

Sunnuntaina halusimme vielä käväistä jäällä, sillä aamupäivällä oli muutama tunti luppoaikaa. Ja iso ahven voi tulla lyhyessäkin ajassa, vaikka neljänneltä avannolta ;)

Sunnuntaina pikapisto jäälle

Jäällä sama meno jatkui eli tyhjää joka paikassa. Miten voikin olla niin hiljaista. Noudatin Petterin neuvoja, että tasurille pitää antaa kunnolla kyytiä ja avanto lähes vaahtosi, kun vispasin menemään, mutta ei toiminut se tekniikka minulla. Päivien aikana tuli uitettua tosi paljon eri tasureita ja varsinkin eri muikkuvariaatioita, mutta tällä kertaa kaloja ei minun vieheet kiinnostaneet.

Tämän lirkin sunnuntaina mikrotasurilla, joten yksikään päivä ei ollut mp =D

Pikkuahventa oli monessakin paikassa, mutta isoja ei neljän päivän aikana luotaimessa montaa näkynyt

En ole pettynyt, en alkuunkaan, vaan kokemusta rikkaampana odotan ensi vuotta nälkäisenä. Hieno reissu, kiitos mukana olleille! Nämä yhteiset kokemukset ovat pilkkimisen suola.

Loppuun vielä hienoja ilmasta otettuja kuvia Hummonselältä, Turusen Ilkalla oli Drone mukana ja harvoin näkee pilkkiukkoja tästä vinkkelistä =)

Tämä kuva on jo taidetta! (Kuva: Ilkka Turunen)

(Kuva: Ilkka Turunen)

Jäällä oli railoja, mutta ei läheskään yhtä korkeita kuin edellisvuonna (Kuva: Ilkka Turunen)

Petterin kalapaikat paloi, kun Ilkka kaivoi Dronen esiin =) (Kuva: Ilkka Turunen)