Pilkkikauden parhaat palat eli parhaat kalat

Tässä pieni yhteenveto pilkkikauden 2014-2015 parhaista kaloista. Kausihan starttasi jo joulukuun lopussa ja jatkui 6.4. saakka. Kai sitä vieläkin jostain jäätä löytyisi, mutta ei uskalla enää lähteä kokeilemaan. Pilkkireissuja kertyi yli 50 kappaletta eli kyllähän tuolla jäällä tuli jonkun verran aikaa vietettyä. Mutta enemmänkin ois maistunut ;)

Tammikuun 31. päivä pilkkiin tarttui 1,74kg kuha Sotkanselältä. Vieheenä oli Sillin ysi. 

 



Perjantaina 13.3. Sotkanselällä Panuccin kevennettyyn tasuriin iski elämäni isoin pilkkikala, harmi vain, kun se oli hauki. Kuha olisi ollut kivempi :) Mutta mukava kala se oli tämäkin, painoa tarkalleen 3,78kg.


Pilkkikauden kruunasi kolme pilkkikautta aktiivisesti jahdattu ahven, eli kilon pötkylä tarttui vihdoin ja viimein minunkin tasuriin 6.4. Painoa kalalla oli 1087g. Ottipelinä oli Kalarosvon ahvenen nahkainen kevennetty. Pieni videopätkä päivästä.


Possu. Minun.


Iso jigipyrstöinen Kalarosvo antoi kilon ahvenen

Pari ahventa pääsi lähelle kilon haamurajaa jo aiemmin talvella, nämä molemmat olivat yli 900g. 

 

Pieni jigipyrstöinen Kalarosvo

Tänä talvena pilkkiahventen keskipaino on ollut ihan mukavissa lukemissa, sillä en ole niitä sormenmittaisia miljoonaveljiä kovinkaan montaa pilkkinyt. Tykkään isoista :)

Levypyrstöinen Kalarosvon kevennetty ja noin 800g ahven



Näiden kalojen lisäksi tuli ihan hyviä ruokakaloja aina välillä. Eräänä viikonloppuna perättäisinä päivinä, samalta avannolta ja samaan kellon aikaan nousivat nämä kiloiset kuhat. 

Vähän pienempiä ahvenia (about puoli kiloisia)



Ja voe tokkiinsa, ei sitä kalloo aina tule. Varmaan puolet reissuista oli ämpeet eli tultiin tyhjän kalapussin kanssa kotiin. No mutta tämmöistä tämä kalastus on. Eli IHANAA! 

Pilkkivarusteet lähtevät nyt kesäksi jemmaan ja alan valmistautumaan avovesikauteen. Venettäkin käytiin tänään katselemassa ja Kallavesj-messuilta mukaan tarttui yksi Karpen kuhavaappu kesää varten. Hipelöin myös Garminin kaikuluotainta, voi olla, että päivitän kaikuni vähän uudempaan ja nyt sitten pähkäilen merkkiä ja mallia…

Ja nyt tulee kummallinen toive pilkkihullulta: sulakaa jäät! =)


1kg rikki

Voisiko hienompaa lopetusta pilkkikaudelle toivoa? Ehkä se Ahti sittenkin tykkää minusta pikkuisen… Aamulla haikein mielin suunnattiin jäälle, todennäköisesti kauden viimeinen reissu. Oltiin jäällä kuudelta. Päivästä oli tulossa kaunis. 

Suuntasin samalle avannolle, josta sain perjantaina reilun 900 grammaisen ahvenen. Kaiku piirsi typötyhjää ja uittelin Kalarosvoa välivedessä. Ehdin pilkkimään ehkä 15 minuuttia, kun jään alle ilmestyi kalaparvi. Silppuahventa on näkynyt nyt joka reissulla lähes kaikilla avannoilla, joten ajattelin olla ovela ja pistää ahvenen nahkaisen Kalarosvon uimaan parven alle. Vettä oli 10 metriä ja parvi ui parissa kolmessa metrissä. Nostin tasurin uimaan neloseen. Ehkä joku mörkö erehtyisi luulemaan minun tasuria parven heikommaksi ainekseksi.
 
Meni pieni hetki ja näin, kun pohjasta lähti määrätietoinen viiva tulemaan kohti. Viivan paksuudesta ei taas voinut päätellä mitään, se saattoi olla pieni kala tai sitten jättiläinen. Jos kala ui nopeasti pohjasta ylöspäin, niin kaiku ei piirrä kalan kokoa realistisena. Jäin vaan odottamaan tärppiä, sillä kalaparvi oli tullut samaan syvyyteen minun tasurin kanssa peittäen tasurin viivan. Ei auttanut muu, kuin odottaa tärppiä käsi tukevasti ongessa. 
 
Kuvittelin kalan olevan hauki, oli taas niin hauen elkeet ja nopea lähes kuuden metrin nousu pohjasta. Sitten pamahti, äkkiä vaan kala siimasta ylös. Ehdin jo kalaa nostaessa vähän pettyä kiloluokan haukeen. Näitä on pakkasessa tarpeeksi. Kala jäälle ja voi jumalau.. se olikin ahven! Aloin nauramaan, että kas, varmaan 990 grammainen, hyvää huomenta! Ensin muutama kuva, kun Kalarosvo oli suussa. 


Yritin silmämääräisesti arvioida painoa,10cm, 20cm, 30cm.. Voi vitsit, nyt menee jo lähelle kiloa. Possumaiset piirteet kylläkin, voisiko tämä pallero rikkoa maagisen kilon rajan? Ole nyt vaaka kerrankin minun puolellani.. Ja se oli, 1087 grammaa! Jeeeeeeee! Pari reissua on tullut tehtyä tämän hetken vuoksi. Nyt se ahven napotti siinä nenän edessä. Tuntui aivan mahtavalta, kevään viimeinen pilkkireissu ei yksinkertaisesti voisi päättyä paremmin. Sitkeys palkittiin. Ei enää kylmät, märät, tuuliset ja kalattomat pilkkireissut kirvelleet yhtään. Tämä pyyhki ne vähän huonommat reissut mielestä, elämäni paras pilkkikeikka! 

Ihmeellinen tuo järvi kyllä, mentiin sinne tänä talvena ensimmäistä kertaa kaksi viikkoa sitten. 14 vuorokauden aikana saldona kolme yli kilon ahventa. Lisäksi pari ysisatasta, pari kasisatasta, kuusisatanen, viisisatanen.. Olen saanut tuolta tänä talvena vain yhden sormen mittaisen ahvenen, muut ovat olleet körmyjä. Tokikaan en ole morrilla pilkkinyt, kyllähän siellä sitä silppuakin ui… 



Pilkkikaveri tuli hetken päästä pienen matkan päähän minun hottiavannosta. Eikös Kalarosvo alkanut niittää satoa silläkin reiällä. Jäälle nousi 1020g ahven. Päivä alkoi vaikuttamaan ikimuistoiselta, kaksi kilon ahventa puolen tunnin sisään. 


Outoa sanoa näin, mutta tänään kalat olivat huonolla syönnillä :) Sain vielä yhden reilun kiloisen hauen, mutta siihen jäivätkin päivän tapahtumat. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä tämmöisten päivien takia kalassa jaksaa ravata. Tänään oltiin oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Kiitos Ahti. Ja kiitos Tommi ;)


TJ 2

Olipas rankka päivä. Yöunet jäivät viime yönä vähiin, joten jäälle taaperrettiin puoliunessa. Kello taisi olla jo yli puoli seitsemän, pikkuisen oltiin aikataulustakin jäljessä.

 
Ottipaikoille päästyä kalat vaikuttivat paljon aktiivisemmilta kuin eilen. Vähän jo toivonkipinä pääsi kytemään, että jokohan tänään saisi painavan kalapussin kotiin viemisiksi.. Yleensä saaliit koostuvat yksittäisistä hyvistä kaloista, mutta isompia määriä isoja kaloja ei tule. 
 
Aamun toisella avannolla uittelin eilen ysisataselle ahvenelle kelvannutta sinistä K.P.Baits jigiä. Joitain nousuja sainkin, mutta en tärppejä. Uitin välivedessä, pomputtelin pohjassa, kokeilin eilen hyväksi havaittua “hissityyliä”, eli jigi nostetaan pohjasta nopeasti muutama metri ylös päin. No eivät toimineet mitkään tyylit. 
 
Tuuli oli aika kova, joten aloin pistämään takin vetoketjua kiinni. Nostin jigin neljään metriin siksi aikaa (vettä 10m). Räpläsin takkia ja satuin vilkaisemaan kaikuun. Lähes pystysuora viiva pohjasta ui jigiä kohti. Juuri kerkesin napata ongen käteen, kun tärppi jo tulikin. Pieni puolikiloinen ahven, mutta hyvä ruokakala :) 
Jännästi osaavat kalat aina yllättää, kuuden metrin nousu.. Mitä tästä opimme? Sen, että viehe ei ole koskaan turvassa kalan teräviltä hampailta, ei edes ihan jääkannen alla. Tarkkana on oltava kuin porkkana :) 
 
Mistä päästäänkin seuraavaan tarinaan. Aamupäivällä maha kurni ja otin herkkuvoileivän laukusta. Kaiku oli tyhjä, joten jätin kalarosvon uiskentelemaan kaikessa rauhassa väliveteen. Pitihän sitä mennä facebook tsekkaamaan ja nimenomaan pilkkihullut-ryhmä, kun kiinnosti miten se on muilla kala syönyt. Joku oli lisännyt pariminuuttisen videopätkän kalan nostosta ja päätin katsoa sen. Järsin samalla voileipää. Syrjäsilmällä tietenkin vilkuilin kaikua, on se mukavaa olla monitoiminainen. 
 
Video alkoi lähestyä loppuaan, vihdoinkin tyyppi sai kalan avannosta ylös. Jäälle nousi hauki. Siinä samassa syrjäsilmäni näki pohjasta jyrkän nousun kohti kalarosvoa. Apua, leipä toisessa kädessä ja kännykkä toisessa. Äkkiä kädet tyhjäksi ja vapa käteen. Tärppi tuli miljoonasosa sekunnin sisään. Kala ylös ja haukihan se täälläkin. Vähän niin kuin tuplatärppi :) Kalalla painoa 1,27kg, pääsee ruokapöytään. Tässäkin tapauksessa kannatti olla tarkkana kuin porkkana, olisi muuten kala saattanut jäädä saamatta. Miksi kalat muuten iskevät aina silloin, kun syön tai räplään kännykkää ;) 
Semmoinen päivä tänään, vain kaksi kalaa koko päivänä. Ai niin, lisäksi hirmuinen karkuutus morrista… mitähän huomenna…


Puolikas päivä jäällä

“Karkasin” tänään töistä puolen päivän jälkeen. Työpaikan takapihalle ajoi auto, jossa oli tummennetut takalasit. Hyppäsin takapenkille ja sanoin määränpääksi 10 metrin käyrä. Riisuin työvaatteet moottoritiellä ja vaihdoin siviilit ylle. Siviilit eli nukkavierut pilkkikalsarit ja muutama kerros villaa ja toppaa. 

 
Tunsin itseni melkein Clark Kentiksi, mutta vaihdoin vaatteet nopeammin kuin teräsmies. Hurja muodonmuutos hetkessä ja minusta kuoriutui aito pilkkihullu. Ei muuta kuin jäätä kohti. 
 
Paikaksi valikoitui nyt viimeisen viikon hyviä tuloksia antanut järvi. Päästiin jäälle ja voe mahoton mikä tuuli siellä oli. Sormet olivat ihan jäässä koko ajan. Hottipaikat eivät antaneet mitään merkkejä, pelkkää silppua ui pohjassa. Kierreltiin vähän laajemmalla alueella ja samaa silppua joka paikassa. Isot olivat kateissa. Yhden vähän paremman kalan löysin ja ei varmaan tarvitse kertoa mihin se otti? Ihme vekottimia nuo rosvot ;) Muutaman tunnin jälkeen piti luovuttaa, koska aamulla viiden aikaan sama paikka kutsuu taas.


Keskiviikkona olin vapaalla ja käväisin jäällä “nopean” 11 tunnin reissun. Saaliina muutama hauki ja ahven, ei mitään erikoista. Aikamoinen päivä, sain yhden kalan aina joka neljäs tunti. Antoisaa kalastusta, ei ihan jokainen jaksaisi noin kauaa odottaa sitä mahdollista kalaa. Mutta viimeisiä pilkkireissuja viedään, pakko se on nautiskella pilkkimisestä vaikkei mitään tulisikaan. Ja EHKÄ joskus se yrittäminen palkitaan. 

Kävin tällä viikolla myös museossa ja mielenkiintoisimmat asiat pääsivät kuviin. Tässä muutamia kuvia Kuopion museosta: 

Valaan leukaluu


 
Niin ja tiedättehän te mikä on savolainen supermies? Vähän siihen tyyliin män tämän päivän pilkkireissu ;) 


Kyllä Ahti osaa

Nimittäin kääntää veistä haavassa. Niinhän se maanantai tuli ja samalla alkoi arkinen aherrus. Lomaileva pilkkikaveri kuitenkin päätti mennä käväisemään pilkillä. Voi jumaleisson, että meinasin saada hermoromahduksen töissä. Oikeasti. Kaloja hulluna, parhain ahven 1,2kg ja kilo rikki ennen minua :) Vielä tähän päivään asti pidin perheen suurimman assun rekordia nimissäni, mutta enpä pidä enää.  

Työnteko oli vaikeaa, kun puhelimeen tuli kuvia möröistä. Työpäivä ei ole koskaan kestänyt noin kauan. Sielu itki verta. Tarvitsisin lottovoiton, että voisin siirtyä päätoimiseksi pilkkijäksi.
Kaloilla oli tänään oikein herkkupippalot. Eilen muutamilla saalisahvenilla oli maha ihan tyhjä, joten niillä oli SUURI nälkä tänään. Töiden jälkeen halusin käväistä iltapilkillä samassa kultakaivoksessa. Kyllähän sen tiesi, että samasta avannosta ei enää sellaisia raitapaitoja nouse. Pilkkikaveri opetti uutta tekniikkaa tasurointiin ja se tyyli ei sovi kovin kärsimättömälle pilkkijälle. Tänään vettä oli ollut 10 metriä ja tasuria ei lasketa yli kuuteen metriin. Kalat kyllä tulevat tasuria maistamaan, jos ovat syönnillään. 
 
Mentiin samalle hottipaikalle ja tosi vaikeaa on olla laskematta tasuria pohjan tuntumaan, varsinkin jos siellä pohjassa näkyy kaloja. Mutta pitää vaan kärsivällisesti heilutella ja värisyttää tasuria monta metriä pohjan yläpuolella. No, ihan hyvä tekniikka tuokin, mutta kyllä minun on pakko sitä omaa tasuria käydä pohjassakin pomputtamassa. Joskus sekin auttaa ahventen syöntihalukkuuteen.. 
 
Iltapilkillä ollessa kaloja kyllä oli alla ja jos ne jotkut viivat olivat ahvenia (mikä on aika todennäköistä), ne olivat järkyttävän kokoisia. Harvoin kaiku piirtää tuollaista.. Yksi jättiviiva söi ohi, yksi tärppäsi Perzan morriin, mutta ei tarttunut ja yksi puraisi, mitäpäs muutakaan, kuin Kalarosvon ahvennahkaista tasuria. Iltasyönti näköjään on totta. Mutta pienihän tämä minun ahven oli :)
 
Tässä vielä kuva pilkkikaverin top kolmosesta, semmoinen kolme kiloa kalaa :) Isoin tuli ahvenen nahkaisella Kalarosvolla.


Epäonnenpäivä…

…eräälle hauelle. Aamulla mentiin ‘aikainen lintu madon nappaa’ -tyylillä Sotkalle. Oltiin kuudelta jäällä. Oikeastaan puoli tuntia oli hiljaista, sitten näkyi yksi ohut viiva kaiussa. Sain sen houkuteltua tasuriin, se oli pieni ahven. 

 
Aamulla oli tosi nättiä, aurinko nousi Kallavedellä ja kuu möllötti Sotkanselällä. Ei oikein tiennyt onko yö vai päivä. Siksi päätinkin kokeilla hyvin nurinkurisen näköistä Panucci kevennettyä tasuria. Se on maalattu “väärinpäin”. 
 


Uittelin tasuria aika lähellä pohjaa. Vettä oli kahdeksan metriä ja avanto itse asiassa sama, kuin viime sunnuntain 930g ahven-avanto. Näin kun pohjasta lähti jyrkkä viiva kohti tasuria, selkeä hauki. Odotin tärppiä ja kohtahan se puraisikin. Aloin nostamaan kalaa ja se tuntui melko painavalta. Nanofiilisiima poltti mukavasti sormien välissä. 

Hauki vaikutti vihaiselta ja jouduin väsyttelemään sitä vähän aikaa. Pilkkikaveri oli viereisellä avannolla ja sattui kuvaamaan omaa pilkkimistään, joten hän riensi kameran kanssa kuvaamaan minun tilannetta. Vihdoin sain hauen jään alle ja kalan ohjattua avantoon. Olihan se aika pullukka, onneksi pilkin kutosen reiästä. Painoa hauella oli 3,8kg. Se on isoin pilkillä saamani kala. Ihan kivalta tuntui, vaikka se olikin hauki. Ja nyt kun katsoin videon, väsytys kesti ehkä minuutin :) No se tuntui paljon pidemmältä ;) Videon voi katsoa tästä linkistä.

Pullukan massusta löytyi iso särki ja 15 kuoretta 
Kaveri pyysi eilen, että voitaisiinko tuoda sille haukia, jos saadaan. No tuosta riittää syötävää. Oma pakastin on niin täynnä, että sinne ei mahdu kuin ahventa ja kuhaa ;)
 
Päivä meni kierrellessä ja kaarrellessa, kalat olivat taas yllättäen kadoksissa. Aamupäivällä eräällä avannolla näin välivedessä pienen kalan ennen kuin olin edes viehettä sinne laskenut. Äkkiä pieni Kalarosvo hommiin ja se ehti olla avannossa vain muutaman sekunnin, kun kala lähti vastaan. Ärhäkkä tärppi sen kokoiselta “viivalta”. Kala ylös ja se oli 400g siika. 
 
Puolen päivän jälkeen menin vielä aamuisen haukiavannon kokeilemaan ja ehdin vain laskea Panuccin pohjan tuntumaan, kun taas lähti haukimainen viiva pohjasta. Samassa olikin kala kiinni, vajaan kilon hauki. Nyt saa kaveri mahansa täyteen. 
 
Todella vaihtelevaa on jään paksuus tuolla Sotkalla. Joissain kohdissa jäätä on vielä lähes 40 kierroksen verran, ohuimmassa kohdassa tänään vain 19. Ja tuossa ohuessa kohdassa jää oli tosi pehmeää. Tämä reissu sai nyt jäädä tämän talven viimeiseksi “täl puol Sotkaa”, mutta toiselta rannalta Sotkalle pääsee vielä turvallisesti. Tottakai virtauksia on sielläkin, mutta lossi pahentaa tätä minun lempparipaikkaa, joten jää on arvaamaton. Tänään huomasi miten paljon tuolla oli virtausta, kun morri ja mikrotasuri ajatuvat todella kauas avannon alta, se virtaus oikein vetää siimaa.. Railojakin oli tullut paljon.