Nuoruudessa viikonloput tuli vietettyä vähän eri tavalla kuin nykyään, kai sitä vanhuus alkaa pikku hiljaa hiipimään. Nykyään vietän viikonloppuni mieluummin kalastaen kuin kaupungin ravintoloissa pyörien. Tämänkin viikonlopun perjantai oli siis varattu kalastukselle. Säätiedotus näytti illalle “salamia” ja satamassa kuuden maissa vähän jyrähtelikin. Ukkonen kuitenkin vaikutti olevan jossain tosi kaukana, joten uskaltauduimme lähtemään muutaman kilometrin päähän kalaan.

Suuntasimme suoraan eräälle luodolle, jota on nyt tullut “pommitettua” useampia kertoja parin kuukauden aikana. Siitä ei oikeastaan ole tullut kalaa ennen tätä viikkoa. Alkuviikosta sain siitä joitain ahvenia ja alamittaisia kuhia.

Kalat olivat taas paikalla, mutta söivätkö ne? No eivät. Kolme alamittaista kuhaa piipahti veneessä ja lisäksi yksi karkuutus. Kala irtosi veneen alla, joten lajia en ehtinyt näkemään, mutta eiköhän sekin kuha ollut. Kaikki kuhat ottivat lyijyiseen tasuriin. Näillä tuulilla kevennettyjen tasureiden uitto on vähän vaikeaa, joten täyslyijyiset pysyvät hyvin luotaimen keilassa. Niitä olen siis kovemmissa aallokoissa uitellut.

Keksin tänä iltana itselleni kalastuksen saralla uuden tavoitteenkin: uistelukuha! Eli silloin tällöin lyhyissä siirtymissä järvellä uittelen vaappua veneen perässä ja toivon, että kuha puraisisi. Tänäänkin jonkin aikaa vaappu tuli perässä ja yksi (ehkä) tärppikin tuntui, tai sitten se oli pohjatärppi. Säikäytti kyllä kovasti, kun repäisi sen verran lujaa. Kyllähän semmoinen muutaman kilon kuha jo siinsi mielessä, mutta tyhjä se vaappu kuitenkin lopulta oli tullessaan veneeseen.

Kokeiltiin erästä toista matalampaa luotoa ja heittelin jigejä, lippoja ja vaappuja. Ei tärpin tärppiä. Sitten katselin uistelupakkia ja päätin kokeilla erästä lusikkauistinta, johon olen itse laittanut hologrammiteippiä. Ensimmäinen heitto ja hirmuinen tärppi melkein välittömästi. Hui! Aloin kelaamaan kalaa lähemmäksi ja näin, kun kala hyppäsi kaukana veneestä ilmaan. Epäilin haueksi, mutta kyllähän se näytti myös vähän taimenelle minun kuvitelmissani ;)

Siima kuitenkin löystyi ja tajusin kalan irronneen. Pistin virvelin penkille ja manasin Ahtia, ei voi olla totta! Kalakaveri sanoi, että heitä uudestaan sinne, joten otin virvelin käteen ja kas kummaa, kala olikin vielä siiman päässä :) tai sitten se tarttui siinä uudestaan. Mutta onneksi ei lähtenyt virveli kalan mukana menemään, jos kala olikin koko ajan vieheessä kiinni. Jatkoin kelaamista ja syöksyistä päätellen se olikin hauki. Mutta ei ihan pienin mahdollinen. Hauet ovat meillä toistaiseksi ceeärrää (edelleen paljon syömätöntä haukea pakkasessa), joten pyysin (käskin) kalakaveria pistämään kameran päälle, jotta voidaan kuvata kalan vapautus.

Sain kalan veneen vierelle ja kalahan innostui hyppäämään uudestaan, saatiin hyppy videollekin. Nohevana yritin haavita kalan itse, virveli vasurissa ja haavi oikeassa. Kala tekikin vielä yhden syöksyn ja väänsi samalla viehelukon auki. Sinne meni uniikki lusikkauistin ja haukiparka sai korun huuleensa. Voi voi. Heittelin vielä muutamia muita lusikoita ja minnaria, josko sama kala olisi tullut tuomaan lusikan takaisin, mutta eipä siitä enää kuulunut.

Yksi reilun kilon hauki kävi vielä veneessä ja minun kassissa illan aikana. Sain tärpin tasuriin ja otettiin kala haavilla veneeseen irroitusta varten. Otin kalan liplockilla kiinni ja aloin irroittamaan tasuria. Siitäpäs hauki innostui ja hyppäsi suoraan veneessä olleeseen laukkuun. Onneksi oli pehmeä alusta vastassa, nimittäin housut. Vaikka niin kovasti se kala mukaan olisikin halunnut lähteä, irroitin tasurin ja päästin hauen jatkamaan matkaansa. Muistoksi siitä kalasta jäivät vain limaiset housut ja hauki-ihottuma sormessa. Kymmenen jälkeen lähdettiin pois, kun kalatkin menivät nukkumaan.

Siitä on nyt reilu viikko aikaa, kun sain kalamaailman jättipotin. Tai minulle se oli 7 oikein, jollekin muulle ehkä vain kuusi ja lisänumero. Puhun nyt NIISTÄ kuhista. Asia tuntuu vieläkin uskomattomalta, mutta kai sitä joskus kertoimet ovat omalla puolella, kun kalassa on kuitenkin tullut käytyä todella paljon. Voisin puhua niistä kaloista teille vaikka kuinka monta viikkoa vielä, mutta ehkä te ette jaksa kuunnella :) Joten siirrytään uusiin reissuihin.

Viikonloppuna kävin pari kertaa kalassa. Perjantai-iltana lähdimme kuuden jälkeen ja kalakeli ei olisi voinut enää parempi olla. Toppahousuista ei tietoakaan, vihdoinkin kesä? Kalastus tuntui vähän oudolta, kun mielessä pyöri ajatus, että mikä olisi seuraava tavoite kalojen suhteen. Kilon ahven on saatu, tavoitekuha 2kg meni kevyesti rikki. Voinko enää saada parempia kaloja? Yli neljän kilon kuhat alkavat tuntua jo pelottavalta ajatukselta. Miten sellaisen edes saisi veneeseen? Sitten tipahdin maan pinnalle ja tajusin, että turha minun on murehtia suurten kuhien veneeseen nostamista. Olen huono löytämään kaloja.

Perjantain saldona oli yksi isompi kala, hauki kylläkin, ja sillä oli painoa n. 2,5kg. Lisäksi sain yhden pienemmän hauen ja kolme alamittaista kuhaa. Kotiinviemisinä oli tällä kertaa tyhjä kalapussi, sillä kalaa on tullut syötyä normaalia enemmän ja pakastimestakin löytyy syömätöntä haukea.

Lauantaina säätiedotus näytti vesisadetta koko päiväksi, joten päätettiin skipata lauantain kalastelut ja lähteä sunnuntaina ennen kukonlaulua kalaan. Se oli virhe. Ensinnäkään lauantaina ei tainnut sataa montaakaan pisaraa ja sunnuntain kello kolmen herätys oli turha. Kalaa ei löytynyt. Kesällä aikaiset aamukalastelut ovat olleet aika tyhjiä arpoja, paremmin on tullut kalaa iltaisin. Aamulla sain vielä siiman sotkeentumaan moottoriin, siinä sitten kalakaveri selvitteli sitä jonkin aikaa.

Jigailut ja tasuroinnit eivät tuottaneet tulosta, joten otettiin sitten sunnuntain kunniaksi “uistelukilpailu”, jonka voitin yhdellä hauen luikulla. Ajeltiin hissukseen tunti pari ja veneen perässä tulivat molempien vaaput. Edelleen olin itse virvelini vapatelineenä, sen minkä uistelee, niin onnistuu noinkin :) Säästö se on pienikin säästö. Ja jos sattuisikin hankkimaan jotain uistelukampetta, niin todennäköisesti siinä kävisi sillä tavalla, että pikkusormen lisäksi menisi koko käsi…

Eilen kävin kalassa pikkuveljen kanssa. Keli oli hyvä, aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta eikä tuulikaan ollut (kovin) paha. Ikkunasta katsottuna ihana kesäinen keli. Mutta totuushan Suomen kesästä on vähän toinen eli toppahousut jalassa sitä taas lähdettiin. Naapurit katsoivat hihattomissa paidoissaan ja shortseissaan, kun tepastelin pihalla mustat toppahousut ja kelluntatakki päällä. No mutta järvellä on kylmä, minä tiedän.

Päätettiin kalastella Hietasalon ympäristössä. Kalapaikoille päästyä oli pakko heittää kellunta- ja fleecetakit pois, minulle tuli kuuma! Ruksi seinään, sitä ei ole monesti tänä kesänä tapahtunut. Oltiin viideltä eräällä luodolla ja heti kun laskettiin vieheet veteen, alkoi syöminen. Tai ehkä sitä oli jatkunut jo kauemminkin, joka tapauksessa tasuriin ja jigiin napsui koko ajan. Mutta ne olivat pieniä. Sitten syönti loppui. Etsittiin pari tuntia kaloja ja kyllähän kaiku niitä piirsi, mutta ne eivät enää tärpänneet. Pikkuveli sai ruokakalat ja hänellä illan saldona oli 1,5kg hauki, 400g ahven ja alamittainen kuha. Minulla joitain ahvenia ja pari alamittaista kuhaa. Ihan hyvä kalareissu, sillä kotiin tullessa kädet haisivat kalalle :)

Yritin kuvata eilisestä illasta videon, mutta kamera oli ollut otsalla vinksin vonksin. Suurimmaksi osaksi siellä näkyy taivasta ja äänetkään eivät kuulu, koska tuuli. Katsokaa, jos teillä on neljä minuuttia ylimäääräistä aikaa :) Linkki videoon.

Monen viikon odottelun jälkeen Kallavesi näytti parhaat puolensa. Sain kaksi uskomattoman hienoa kalaa. Kaveri vinkkasi, että kuha oli ollut syönnillään perjantaina ja useampi mittakala noussut veneeseen. Täytyihän niillä seuduilla käydä itsekin testaamassa lauantai-iltana. Kuha oli kuulemma ottanut sirppipyrstöiseen tummahkoon jigiin ja uittotyyli oli ollut värisevä.

Päästiin mestoille ja laitoin K.P Baits hybrid worm jigin muikkuvärissä uimaan. Minulla oli myös paksulla fluorocarbonilla kiinnitetty lisäkoukku jigissä kiinni. Ehdin uittamaan ja värisyttämään jigiä vain pari minuuttia, kun tunsin armottoman tärpin. Aloin kelaamaan kalaa ylös ja se tuntui painavalta. Kala tuli yllättävän helposti veneen vierelle, vettä paikassa oli 7 metriä. Haavimies oli haavin kanssa valmiina, ongelmana oli vain kalan mahduttaminen siihen. Tajusin, että kala on kuha ja alkoi jännittämään entistä enemmän onnistuuko haavihteminen. Yksi huti ja toisella sisään, huh.

Kamalan kokoinen kala, en ollut koskaan nähnyt noin isoa kuhaa livenä. Nipistelin itseäni kädestä ja ajattelin herääväni ihan kohta. No en herännyt ja kuha mötkötti edelleen haavissa veneen lattialla. Sanoinkuvailematon tunne saada tuollainen kala. Ihanaa! Kädet tärisivät ja aloin irroittamaan jigiä kalan suusta. Huomasin, että lisäkoukku oli hävinnyt jonnekin. Taisi kuhan hampaat puraista fluoron poikki. Onneksi pysyi yhdelläkin koukulla, hyvin se oli kyllä kiinni. Punnitsin kalan ja vaaka näytti 3,7kg, oma kuhaennätys parani kahdella kilolla.

Tätä kalaa voi sanoa täysin tuurikalaksi. Vaikken itse kalapaikkaa löytänytkään, tuntui kalan saaminen silti tosi hyvältä. Vähän ajan päästä sain 48 senttisen kuhan, joka tuntui aika pieneltä aiempaan mörköön verrattuna. Lisäksi veneessä kävi 43 senttinen, joka pääsi takaisin, kun sehän se vasta näyttikin alamittaiselta.

Puolen yön maissa tuli taas tajuton tärppi. Tämä kala ei tullutkaan yhtä helposti ylös, vaan jouduin antamaan sille siimaa ja se teki monet spurtit pohjaa kohti. Kala vaikutti vielä isommalle, kuin aiempi. Vihdoin sain kalan pintaan ja aika samaa kokoluokkaa se sittenkin oli edellisen jätin kanssa, vaikka elkeet olivat kuin isommalla kalalla. Kylmälaukussa oli jo mukavasti kuhaa, joten tein päätöksen, että päästän tämän toisen isomuksen takaisin punnituksen jälkeen.

Kyllähän moni varmaan miettii ja ihmettelee, että miksi hyvät ruokakalat päästetään pois, mutta siellähän ne sitten järvessä odottavat, jos tulee toisiin aatoksiin ;) Miksi ottaa kalaa, jos se ei mahdu jääkaappiin tai pakkaseen, mieluummin sitten siinä tilanteessa päästää sen takaisin. Tällä vapautetulla kuhalla oli painoa 3,9kg, joten se paransi taas minun ennätystä. En olisi tällaista viikonloppua uskonut kokevani. Lupasin kiittää blogissa henkilöä, jolta sain vinkin kalapaikasta, joten kiitos Mauri :)

Kotona yöllä oli edessä vielä kalojen fileointi ja kyllä vajaa nelikiloinen kuha alkaa olla liian iso ruokakalaksi, fileoiminen on hankalaa paksujen ruotojen vuoksi. 3,7kg kuhalla oli pituutta 73cm ja alemmassa kuvassa vieressä on 48 senttinen kuha, kokoero aika huima :)

Jos joku haluaa nähdä videon, kun vapautan ison kuhan, niin sen voi katsoa Youtubesta tästä linkistä. Eilen minulle muuten toivotettiin kalaonnea ja tässä on lopputulos, ehkä se onnen toivottaminen ei sittenkään ole niin huono juttu ;)

Tänään herätys oli puoli neljältä eli ihan hirmu aikaisin ja kyllä olisi nukuttanut makoisasti, kun tuli valvottua eilen niin myöhään. Mutta ei voi ottaa sitä riskiä, että jokin mahtava kala jäisi saamatta vain sen takia, että haluaisin mukavuudenhaluisena nukkua pitkään. Ahti ei kelloa katso, kun antejaan suo. No mutta tänään ei kuitenkaan ollut se mahtavan kalan päivä, muutama pienempi kuitenkin kävi veneessä ja yksi pääsi ravinnoksikin.

Aamulla viiden maissa ripeksi vähän vettä ja keli oli tuulinen. Veden lämpötila oli alle 14 astetta, joten viime viikonlopusta vedet eivät ole lämmenneet. Aallokko oli aikamoista ja veneen keinuminen alkoi jo vähän tuntua päässä. Kaloja ei ollut missään. Yritin tasuroida, mutta en saanut edes nousuja pohjasta. Pakko oli vaihtaa jigailuun. Ei tärpin tärppiä jigeihinkään. Neljän tunnin sikin sokin ajelun ja kaikkien hyvien luotojen tutkimisen jälkeen sain idean, että pistän vaapun vetoon. Olen aina ollut sitä mieltä, että uistelu ei ole minun juttu ja ei se ehkä edelleenkään ole, mutta voihan sitä aina välillä kokeilla. Vapatelineenä toimin minä itse, sen pidemmälle en niissä uisteluhommissa mene ;) Tai voiko sitä edes sanoa uisteluksi, jos loikoilen keulassa vapa kädessä ja ajellaan hissukseen..

Joka tapauksessa, onpas se tehokasta kalastusta, ainakin parin tunnin kokemuksen perusteella. Miten paljon te uistelijat saatte yhdellä reissulla haukia? Ehdin pitää vaappua muutaman minuutin vedossa, kun jo ensimmäinen noin kiloinen hauki oli kiinni. Irroituksen jälkeen taas muutama minuutti ja uusi hauki kiinni. Tällä menollahan hauet loppuvat Kallavedestä alta aikayksikön, nyt äkkiä vaaput pois Jaanalta.. No ei nyt sentään.

Sitten olikin varmaan tunnin ajan hiljaista. Vaihdoin aika matalassa uivan vaapun tilalle pidempi uintilevyisen vaapun, jotta sain sen vähän syvempään uimaan. Ajettiin noin 15 metrin montun päällä, kun sain tärpin. Salaa toivoin sitä kuhaksi, kun se tuli niin helposti veneen alle asti. Sitten läks ja kala otti haukimaiset spurtit kohti pohjaa. Ilman näköhavaintoakin sen tunnisti haueksi. Harmi, että se ei ollut tavoitelaji, mutta kyllä silläkin nälkä lähtee.

Sen jälkeen huristeltiin vielä jonkin aikaa ja yksi ahven käväisi veneessä. Kuhat eivät siis vieläkään suostu puraisemaan minun vieheitäni. Puolen päivän jälkeen oli aika luovuttaa päiväkalastus ja alkaa lataamaan akkuja mahdollista yökalastusta varten. Kotimatkalla meinattiin hakea lähikaupasta ruokatarpeet, mutta sitten juolahti “ilmainen” kylmälaukussa matkaava ruoka mieleen. Ruokalistalla tänään siis pannulla paistettua haukea :)

Aika paljon on tullut vettä niskaan parin viime päivän aikana. Toissa iltana kävin pikkuveljen kanssa iltakalassa muutaman tunnin ajan, minun saaliina oli “ei saalista”. Pikkuveljelle minihauki, joka lähti viemään terveisiä mammalleen. Kalaan lähtiessä keli oli lämmin ja aurinkoinen, mutta järvelle päästyä viileä ja sateinen. Viidessä minuutissa täyskäännös säätilaan, vaikka ei pitänyt enää säätiedotusten mukaan sataa. Kalasteltiin sitten sadevaatteet niskassa ja kaiku piirsi sitä surullisen kuuluisaa tyhjää. Kierreltiin potentiaalisia luotoja, mutta turhaan. Illan keskeytti jyrinä ja kovaa vauhtia lähestyvä ukkonen. Koska kalojakaan ei näkynyt, luovutettiin kymmeneltä. Kotimatkalla pikkuveli kysyi, että mistähän niitä kaloja voisi löytää? Nauroin vaan, että minä olen väärä ihminen siihen vastaamaan. Aika monta tuntia olen niitä kaloja etsinyt viimeisten viikkojen aikana.

Eilen illalla päätettiin lähteä kalaan uusin odotuksin. Aamuksihan oli luvattu sadetta, päiväksi lisää sadetta ja alkuillaksi vielä viimeiset pisarat pilven hattaroista. Mutta niinhän sitä sanotaan, että kala syö hyvin sateen jälkeen eli ehkäpä kuha veneeseen..

Lähdettiin kahdeksan maissa ja suunnitelmissa oli mennä etsimään Hietasalon ympäristössä pyöriviä kuhia. Satamasta Hietasaloon hurauttaa 10-15 minuutissa, joten vähän kahdeksan jälkeen piti olla pelipaikoilla. Piti. Voi kamala, että sitä vettä muuten olikin satanut paljon. Vene Puattinen oli surullisena ihan kallellaan laiturissa satoja litroja vettä sisuksissaan. Olin järkyttynyt. Yhdessä päivässä semmoinen määrä vettä. Olisin jo epäillyt ilkivallaksi ja että joku on käynyt muutaman saavillisen kaatamassa vettä meidän veneeseen ellei satamassa olisi ollut enemmänkin niitä kallellaan olevia surullisia veneitä. Kannattaa muuten muidenkin käydä omia puattisia vilkaisemassa, ihan varmuuden vuoksi. Pari venettä oli aika täynnä vettä, ei ehkä montaa tuollaista sadepäivää kestä pinnalla.. Ja tänäänkin säätiedotus lupailee taas märkää.

Tunnin ja päivän kuntoilujen jälkeen vene oli tyhjä ja matka sai alkaa. Pieni jännitysmomentti oli vielä siinä, kun akkulaatikkoonkin oli mennyt vettä, että päästäänkö ylipäätään lähtemään. Kaikki pelasi kuitenkin onneksi normaalisti. Lähdettiin Hietasaloa kohti ja alettiin kiertämään tuttuja luotoja. Pienempää ahventa oli joka luodolla liikenteessä ja ne kävivät repimässä tasuria koko ajan. Kiinni eivät kuitenkaan tarttuneet. Yksi erehtyi puraisemaan kovemmin, kun kävin pomputtamassa Kalarosvolla pohjaa ja nostin sitten nopeasti pari metriä. Kala ampaisi pohjasta perään ja tärppäsi. Pannukarkea ahven ja minun päivän ainoaksi jäänyt kala. Eli ne kuhat piileskelevät edelleen..

Pikkuveli sai toivomansa ruokakalan: parikiloisen hauen. Puolen yön jälkeen lähdettiin satamaa kohti, kun Kallavesikin hiljeni täysin. Veden pinta oli niin peilityyni, että venettä oli vaikea ohjata, kun kaikki heijastui veden pinnasta. Varsinkin satamassa sai mennä kieli keskellä suuta, kun joka ikinen vene näkyi kahtena. Sain kuitenkin Puattisen parkkiruutuun, yllättävän hyvin se näköjään jo onnistuu *koputtaa puuta*.

Viime yönä olin hakemassa juhannuskuhaa ruokapöytään, mutta valitsin vahingossa pikkuisen liian pienen kalan. Kallavedellä kuhan alamitta on 42cm ja käytin veneessä 7 milliä liian lyhyttä kuhaa. Toisaalta, eipä siitä kalasta viisi henkeä olisi hirmuisesti syönytkään..

Koskaan en ole kalastanut koko yötä ja mukava kokemushan se oli lämpöisenä kesäyönä. Lähdettiin puolilta öin järvelle, kun aurinko oli laskemassa. Kalastettiin aluksi aika lähellä Kuopion matkustajasatamaa ja koska keli oli tyyni, ihmisten juhlinta kuului hyvin veneeseen. Toiset viettää yönsä bilettäen, toiset kalastaen :) Ensimmäinen kala nousi veneeseen yhdeltä, se oli pieni ahven. En ole koskaan saanut siihen aikaan kalaa, näköjään niillä on nälkä myös öisin. Siirryttiin vähän ennen auringonnousua Kelloselälle. Aurinko nousi tänään 3.04. Kuviahan minä räpsin taas pitkin yötä, niin nättiä..

Kolmen maissa sattui hauska ja jännä juttu. Olin ajamassa erästä luotoa kohti ja noin 20 metrin päässä veneestä hyppäsi iso kala ilmaan. Varmaankin lohikala, joka söi pikkukalaa tai joitain pörriäisiä. Vettä oli alla parikymmentä metriä ja kala oli ihan pinnassa. Näin kun kala jäi uimaan pinnan läheisyyteen eikä sillä ollut aikomustakaan mennä syvempään. Otin äkkiä virvelin ja aloin heittämään Kuusamon Kummaa. Kala ui selkä pinnalla ja näimme koko ajan missä se meni. Heitin Kummaa varmaan viisi kertaa aina kalan “nenän eteen”, mutta kala ei ollut kiinnostunut. Vaihdoin Bete Loton, jolla heitin varmaan 10-15 kertaa kalan vierelle, mutta ei tärppiäkään. Seurasimme kalaa veneellä ja se oli tosi outoa, näimme kalan koko ajan eikä se säikähtänyt venettä ollenkaan. Kalan ympärillä näkyi välillä ihan pientä, muutaman sentin mittaista pikkukalaa, jotka uivat pintaan. Lopulta kala taisi painua syvyyksiin, olisi kyllä ollut mielenkiintoista tietää mikä se oli.

Pieniä ahvenia tuli muutamia yön aikana. Syönti oli kyllä tosi huonoa koko yön, kalaa oli alla, mutta perinteiseen tapaan: niitä ei kiinnostanut. Pari parempaa tärppiä irtosi ennen kuin ehdin nähdä mistä kaloista oli kyse. Ja se kuha, se taisi tulla joskus viiden maissa. Kuhan syöntipiikki viime yönä kesti viisi minuuttia. Ensin minulle nousi himpun alamittainen ja eikös kalakaveri repäissyt lähes 50 senttisen heti perään. Mutta ne kaikista isoimmat ovat vielä löytymättä, mistä ihmeestä niitä voisi etsiä?

Kun päivä kirkastui aamulla, kalat muuttuivat entistä nirsommiksi. Aurinko paistoi tosi lämpimästi jo kuudelta ja taivas oli lähes pilvetön. Muutaman tunnin vielä jaksoin ahkerasti yrittää sitä mittakalaa, mutta turhaan. Kotiinviemisinä oli siis yksi mitallinen kuha, fileen kilohinta varmaan semmoiset 30 euroa ;)