Viikonlopun kalastelut ovat taas paketissa ja tavoitekalani kuha jatkaa edelleen eloaan Kallavedessä. En nähnyt siitä vilaustakaan. Kovasti kyllä yritin ja eilenkin järvellä meni melkein puolille öin. Käväistiin kotona käyttämässä silmiä kiinni ja taidettiin olla tänään aamulla ekoina vesillä. Aika turhaan tuli kartutettua univelkaa, sillä tänään saaliina oli vain yksi noin 1,5 kiloinen hauki.

Isot kalat ovat olleet piilossa monta päivää. Silppua löytyi tänäänkin joka paikasta, mutta parvien alla normaalisti kyttäilevät körmyt olivat poissa. Viisi tuntia jaksettiin etsiä kaikuluotaimen avulla isompia kaloja, mutta kun siellä oli tyhjää, niin eipä sitä huvin vuoksi jaksanut tasuria heiluttaa. Kierrettiin ties kuinka monta luotoa Hietasalon ympäristössä ja hämmästelen oikeasti miksi siellä ei ollut kalaa.

Ihan pikkuisen turhauttaa, mutta onneksi keli oli ihana. Välillä oli ihan peilityyntä ja yhdessä vaiheessa jopa tuntui, että merinovillakerrasto, toppahousut, pipo ja paksu kelluntatakki olivat liikaa. Ai miten niin muka “ylipukeutunut”? :) Jokohan sitä juhannuksen jälkeen uskoisi kesän tuloon ja jättäisi toppahousut kotiin.. Mutta olen aikamoinen vilukissa, mieluummin liian lämmin kuin kylmä. Onhan se tietysti vähän outoa, että minun kalastusvaatteet ovat samat ympäri vuoden..

Niin, otsikko jo kertoikin, että haukia tuli. Eilen illalla sain pari 1-1,5kg pötkylää tasurilla ja koska pakastin on täynnä, kalat pääsivät takaisin. Tänään tasurit eivät toimineet ollenkaan. Heittelin jigejä ja kokeilin eri värejä. Heitän yleensä vain 1-3 heittoa yhdellä värillä ja kyllä sen nopeasti huomaa, mikä väri toimii. Esimerkiksi pari viikkoa sitten värin vaihdon jälkeen 36 senttinen ahven nappasi ekalla heitolla, kun vaihdoin toimivan värin..

Tänään muutaman eri värin jälkeen pistin tumman vihreän jigin, jossa oli hilettä. Heitin suunnilleen samaan kohtaan, mihin aiempiakin värejä. Kun väri on oikea, merkki tulee aika nopeasti. Tällä kertaa merkki tuli muutamassa sekunnissa, jigi ei ehtinyt laskeutua edes pohjaan ja luulin sen tarttuneen johonkin verkkoon tai kasveihin veden alla. Aloin kelaamaan ja sitten vasta tajusin, että kalahan siellä on kiinni. Aika syvälle oli hauki jigin puraissut, mutta hyvin sain sen kuitenkin irroitettua. Tämäkin yksilö pääsi lopulta jatkamaan matkaansa. Silloin näköjään tulee haukia, kun niitä ei niin tarvitsisi, mutta odotappas kun löydät netistä jonkun herkullisen haukipullien ohjeen ja päätät käydä hakemassa muutaman hauen Kallavedestä raaka-aineeksi. Parin kolmen viikon yrittämisen jälkeen haukipullaresepti saattaa vaihtua lihapullareseptiin, nimimerkillä kokemusta on.

Eilen tuli vuosi täyteen siitä, kun perustin blogini viime kesänä. Aika on mennyt nopeasti ja menneisiin 12 kuukauteen mahtuu paljon mukavia kalajuttuja.

Tälle viikonlopulle on luvattu todella hyvää kalastussäätä, jos verrataan viime viikonlopun hullun tuuliseen keliin. Neljä metriä sekunnissa ei tunnu missään. Eilen kävimme iltakalassa ja ai että se kalastus oli taas mukavaa muutaman päivän tauon jälkeen. Veden lämpötila on nyt noin 11-12 astetta, eli suurta muutosta ei viikon takaisesta ollut tapahtunut. Olen seuraillut kalastuskeskusteluja netissä ja kuhaa on noussut noin kuudesta metristä. Itsehän sain pari viikkoa sitten kaksi kuhaa juuri niistä syvyyksistä.

Eilen sotasuunnitelma oli siis kierrellä 5-7 metrin vettä. Eivät kai ne kalat nyt syvempään ole menneet, kaiken järjen mukaan ennemminkin matalampaan…? Mentiin ensin eräälle vitosen luodolle ja kaiku piirsi niin paljon kalaa, että en meinannut housuissani pysyä. Uittelin tasuria ihan onnessani ja muistin miksi rakastan kalastusta niin paljon. Reaaliaikaista tositeeveetä siitä, kun nostelet ruokakaloja veneeseen. Kaaria sinkoili näytöllä sinne tänne, mutta ei näköjään ensimmäinen tasurin väri kiinnostanut. Äkkiä toinen väri kokeiluun. No ei sekään ollut vielä ottiväri. Kymmenen värin jälkeen ajateltiin vaihtaa maisemaa :) Tämän patin kalat olivat iloisen leikkisiä, mutta kylläisiä. Kummallista, mutta en saanut edes tärppiä, vaikka ihan hyvänkokoista kalaa oli kilotolkulla alla.

Tuuli tyyntyi pariin metriin sekunnissa iltaa kohti ja pilvetkin hävisivät pikkuhiljaa taivaalta. Taas se ihana Suomen luonto vilautteli parastaan ja houkutteli minut räpsimään kymmeniä kuvia. Kyllä kauniit maisemat tekevät kalareissuista vieläkin ihanampia. Harmi kun kännykkäkuvaan ei saa vangittua sitä, minkä livenä näkee ja järkkäriä en osaa käyttää (ja se on hankala kantaa takin povarissa ;))

Kelin muututtua täydelliseksi, päätimme vihdoin lähteä testaamaan Kelloselkää. Sehän on kuuluisa kuhamesta ;) Kierreltiin kolmisen tuntia ympäriinsä noin 5-8 metrin vettä. Ihmettelimme, että mitä on tapahtunut, kun joka paikassa on aivan tyhjää. Ei edes silppuparvia uiskennellut missään, niiden avulla kun saattaisi isompaakin kalaa löytyä. Suurimman osan illasta tasuroin, mutta heittelin myös jonkin aikaa jigejä. Kokeilin muutamia värejä, mutta ei merkin merkkiä mihinkään. Aurinko alkoi laskea ja Jaana kaivoi taas kännykkää taskusta, pakko ottaa muutama räpsy tuosta ihanasta uniikista tapahtumasta, joka tapahtuu vain joka päivä :)

Koti ja oma sänky alkoivat houkutella kalojen hiljaiselon vuoksi. Ajateltiin kuitenkin kokeilla vielä yksi “pilkkipaikka”, vaikka siellä syvempää olikin. Hurautettiin siihen ja vihdoin löytyivät silppuparvet ja isommatkin kalat. Minulle ei tietenkään kaloja noussut, mutta kalakaveri nappasi oikein kommeen kuhan.

Tarinahan menee niin, että viime syksynä ostin Joensuun Tommilta Kalarosvo-tasurin, se oli väritykseltään sininen. Viime talvena kävin 50 kertaa pilkillä ja joka ikinen reissu uitin tasuria. Uimaan se siis on oppinut :) Ihan hyvä ja kaunis tasuri, mutta väri totaalisen väärä Kallaveteen (olen saanut sillä vain kaksi kalaa). No mistäs minä sen olisin tiennyt, ostopäätöksethän tehdään ulkonäön perusteella :) Eilen taas uitin tasuria kauan aikaa laihoin tuloksin.

Noh, eilen kalakaveri kysyi, että voisiko hän kokeilla sitä, ensimmäistä kertaa elämässään. Ilman muuta, itse en saanut sillä mitään, joten kalastakoon tyhjää sillä. Karman laki vai mikä, mutta kohta nousi veneeseen hauki. Sinisellä rosvolla. Muutama minuutti ja veneeseen nousi kateutta herättävä kuhan köllikkä. Sinisellä rosvolla. Tämä se on sitä kalastusta parhaimmillaan, kun saa tositeeveestä seurata, miten kuha nousee hyvin rauhallisesti pohjasta, ui määrätietoisesti tasurille ja samassa hetkessä vieruskaveri tekee hirmuisen vastaiskun. Näytöstä näin, kun oma tasuri jäi surullisena ja yksinäisenä pohjaan uimaan. Kyllähän se käsiala tässä varmasti vaikuttaa myös paljon, minä en taida osata uitella tasureita tarpeeksi houkuttelevasti, vielä. Yllättävää oli, että kalat olivatkin 10 metrissä, sen kun olisi jo alkuillasta tiennyt… Tai sitten kala söi vaan auringonlaskun aikaan ja minä en niihin karkeloihin ehtinyt. Kokeilin itsekin vielä sitä sinistä rosvoa. Ei mitään.

Koko viikonlopuksi on luvattu kovaa tuulta ja se taas on sotkenut kalastussuunnitelmia pahasti. Kun hankimme keväällä veneen, saimme kommentteja, että miksi emme ostaneet hytillistä venettä. No syy oli se, että meitä ei vesisade haittaa. Pilkkireissuilla on nähty jos jonkinlaista myräkkää eivätkä huonot kelit pidä meitä jäältä poissa. Pukeutumiskysymys. Ajattelin samoin venettä hankkiessa. Hyvät sadevaatteet ja varusteet mukaan, niin kyllä me pärjätään. Voidaan kalastella aina kun huvittaa, kelistä riippumatta. Mutta se tuuli! En ottanut sitä huomioon ollenkaan. Liian kovalla tuulella kalaan ei yksinkertaisesti voi lähteä pienellä veneellä.

Meidän Puattinen on parkissa Kuopionlahdella ja se on onneksi sen verran suojaisa paikka, että hätätilanteessa sielläkin voi kalastaa. Hätätilanne on siis se, että tuulee tosi kovasti, mutta kalaan on pakko päästä. Voihan sitä sitten jäädä kalastelemaan vaikka sadan metrin päähän laiturista, samaa Kallavettähän se on siinäkin. Nyt siis tämän viikonlopun kalastushommelit näyttävät huonoilta säiden vuoksi, tänään iltakalastus siirrettiin huomisaamulle ja aamulla sitten katsotaan tilanne uudestaan.

Perjantai-iltana tehtiin muutaman tunnin reissu lähialueelle. Otin pikkuveljen mukaan kalaan ja esittelin hänelle veneen toimintoja kesälomaa silmällä pitäen. Lomalla ehtii sitten kalastelemaan enemmänkin, toivottavasti. Ja koska yksin en uskalla veneillä, henkinen/tekninen tuki mukana on aina positiivinen juttu.

Perjantaina veden lämpötila oli 10-11 astetta. Luotain piirsi taas paljon kaloja, mutta eivät ne olleet minun vieheistäni kiinnostuneita. Pikkukalaparvia näkyi vähän väliä ja parvien alapuolella oli isompia kaloja saalistamassa. Ymmärrettäväähän se tietenkin on, että “keinotekoinen” kala ei maistu yhtä hyvältä. Jos tarjolla on silppua niin paljon kuin jaksaa syödä, niin miksi enää puraista sitä feikkikalaa..

Kalastin koko illan tasurilla muutamaa jigin heittoa lukuunottamatta ja saaliina oli vain yksi pieni ahven + yksi tärppi Kalarosvoon. Kaloja nousi tasurille, mutta ei puhettakaan, että ne olisivat sitä puraisseet. Kävivät katsomassa ja lähtivät takaisin pohjaan, kun näkivät minun epätoivoiset tasurin heilutukset. Onneksi sentään se yksi nälkäinen raitapaita nousi veneeseen ja Topi-kissa sai tuliaisia.

Kalassa käydessä maisemat ovat usein aivan uskomattoman hienoja, vähän väliä on kaivettava kännykkä taskusta ja räpsittävä kuvia. Ei tähän Suomen luontoon voi kyllästyä. Välillä jopa kalastuskin kärsii valokuvauksen takia. Perjantaina aurinko oli laskemassa ja kaikuluotaimen näytöltä näin, kun kala ui tasurin alla. Mietin, että kala vai maisemakuva, kala vai maisemakuva. Lopulta nostin tasurin ylös ja aloin räpsimään kuvia. Kala tietenkin ui pois sillä välin. Mutta uusia kaloja tulee. Toisaalta, uusia auringonlaskuja taitaa tulla vielä useammin.

9 vee tytär oli kirjoittanut muistikirjaansa kivasti:

Nyt jos joku kääntäisi tuulinappulaa vähän pienemmälle, niin huomenna voisi vielä järvellä piipahtaa..

Kesäkalaan kannattaa näköjään lähteä jo aamuyöllä, että ehtii kalapaikoille kalojen syöntiaikaan. Tänään herätys oli kolmelta ja noin varttia vaille viisi oltiin ottipaikoilla.

Eräs neljän metrin iso luoto oli puolillaan kalaa. Ei muuta kuin luottotasuri eli Kalarosvo siiman päähän ja veteen. Laskin tasurin kohti pohjaa ja vettä oli luodon reunassa 6 metriä. Kalat olivat heti kiinnostuneita ja ehdin pitää rosvoa kalojen yläpuolella vain noin puoli minuuttia, kun sain jo ensimmäisen tärpin. Luulin kalaa haueksi, sillä se oli niin äkäinen. Kun sain fisun pintaan, se olikin onneksi kuha.

Yllättävää, että aamusyönti on meneillään jo näin aikaisin, kuha nousi veneeseen kello 4.50. Varmaan olisi pitänyt herätä jo kahdelta tai jopa yhdeltä, että olisi saanut nauttia kalojen nälästä enemmän, tuo kala nimittäin oli päivän päätteksi kylmälaukussa aivan yksin. Toisaalta eihän sitä kalaa mahaan älyttömiä määriä mahdu.

Tänään aikomuksena oli lähteä Kelloselälle, mutta aamulla tuuli kovenikin sen verran, että päätettiin jättää lähtemättä. Isoilla selillä on mahdotonta tasuroida kovassa aallokossa ja kuka jaksaisi heitellä koko päivän.. On se mukavaa, kun veneessäkin voi kalastaa monilla tavoilla. Pilkkiminen (tasurilla), heittely ja vertikaalijigaaminen ovat minun top 3, uisteluun en ole vielä hurahtanut. En ole kyllä kokeillutkaan sitä koskaan, eihän sitä tiedä, vaikka joskus siitäkin innostuisi.

Kaikki paikat, joita tänään kierreltiin, olivat muutaman kilometrin säteellä laituripaikasta. Onneksi Kallavedellä kalapaikkoja riittää eikä aina tarvitse lähteä hirmuisten ajomatkojen päähän. Ne isommat saaliit kyllä vielä odottavat ottajaansa, kiva olisi joskus joku kunnon körmykin veneeseen nostaa..

Kaikuluotain piirtää erikoisen näköistä kuvaa noin parin sadan metrin päässä satamasta. Tuossa menee laivaväylä, joten joka kerta näkyy down vu:ssa tämä sama hökötys, voisikohan se olla vanha hylky? Aarrelaiva ;) Tai sitten se on vain jokin tylsä kaapeli. Vai mitä luulette, mikä pohjassa on?

Tänään aamulla kello 4.00 herätyskello pärähti soimaan eli toisin sanoen kännykkä aloitti piipityksen. Aamupalan jälkeen mieleen muistui kylmälaukku. Ihan varmuuden vuoksihan sen voisi ottaa mukaan. Kylmälaukkuja on pieniä, jotka on tarkoitettu pienemmille sinteille ja sitten niitä vähän isompia isoille köriläille. Mukaan lähti siis noin 50 litrainen laatikko, luotto Ahtiin oli kova ;)

Aamulla ilma oli tosi hyvä ja lähes tyyni. Suunnattiin kohti Luhastensaloa, jonne oli matkaa muutamia kilometrejä. Kierrettiin 5-10 metrin paikkoja ja aamun kolmen tunnin pilkkiminen ei tuottanut mitään tuloksia. Kaloja ei vaan kiinnostanut. Aloin sitten heittelemään jigejä. Kaiku piirsi kaloja, joten kyllä ne siellä hengailivat, mutta minkävärinen nälkä niillä tänään olisi…

Kokeilin noin kymmentä eri väristä jigiä ja jokaisella värillä 2-3 heittoa. Ei mitään. Sitten vaihdoin vaalean “hilekuoreen” ja ensimmäisellä heitolla tärppi ja päivän ainoaksi jäänyt kala veneeseen. Kala otti välivedestä veneen alta, vettä oli 7 metriä ja olisiko tärppi tullut pari metriä veneen alta. En osannut odottaa tärppiä ollenkaan enää siinä vaiheessa ja pelkäsin kalan tarttuneen huonosti, kun en saanut vastaiskua tehtyä. Onneksi koukku oli tosi tiukasti huulessa ja kala pysyi kiinni.

Ahvenella oli mittaa 36cm, mutta laihahan se oli kudun jälkeen. En punninnut sitä, kun oma vaaka on vieläkin rikki. Kyllähän tuo on isoin Kallavedestä jigaamalla saamani ahven, mutta paino jäi arvoitukseksi. Punnitsen sitten sen seuraavan vähän isomman tuuriahvenen, jos Ahti sellaisen kesällä suo. Sitä ennen pitää se vaaka hommata :)

Ei kuitenkaan ehkä ihan pääruokaa, mutta jotkut pienet alkupalat :) Tuli nyt viimein ensimmäinen kuha Puattisella kalastellessa, ei mikään iso, mutta mitallinen kuitenkin. 

Oltiin ennen kahdeksaa satamassa. Olin katsonut kartasta valmiiksi paikan, jonne aioin ajaa. Muutaman kilometrin päästä oltiin määränpäässä ja kaikuhan piirsi heti kalaa alle. Vettä oli n. 8m. 

Perinteiseen tapaan kalastus alkoi ahvenen nahkaisella Kalarosvolla. Kaloja nousi pohjasta tasuria katsomaan ja näpsin kaiun näytöstä kännykällä kuvia. Jo se, että näki niitä kaloja ruudussa, tuntui ihanalta. 

Yhtäkkiä ruutuun piirtyi hirveä kasa keltaisia viivoja ja yksi niistä tärppäsikin. Se oli about 300g ahven. Jippii, ensimmäinen “Puattis-ahven”, tähän mennessä kun on tullut vain haukia. Pari valokuvaa ja Kalarosvo takaisin viivaparveen. 

Muutama sekunti ja uusi tärppi. Ei hitsiläinen jos kalastaminen olisi aina näin helppoa. Kelasin kalan ylös ja kuhahan se siellä. Taas pari valokuvaa ja innokkaana Kalarosvo kohti pohjaa. Hiljaista. Siihen loppui se ilotulitus, kestihän sitä peräti minuutin. Kokeilin monia muitakin tasureita, niillä ei tullut mitään, ei edes tärppejä. 

Vaihdettiin pikkuisen paikkaa ja sain Kalarosvoon kovan tärpin. Yksittäinen viiva lähti nousemaan pohjasta hitaasti kohti, varmaankin kuha, ja kävi puraisemassa. Valitettavasti ei tarttunut.. Pilkkiminen vaikeutui aamupäivällä, kun tuuli koveni. Siima oli kaukana veneestä ja tasuri ei välillä näkynyt kaiussa ollenkaan.