Tunteiden vuoristorataa tämä kalastus. Välillä haluaa myydä kaikki kalastusvehkeet, kun kalareissuilta ei tule mitään, mutta sitten taas löytyy hyviä kaloja ja harrastus jatkuu :)

Käytiin viime viikolla heittämässä Sotkan ja Ripatinselän (Pohjois-Kallavesi) keikat. Ihan järkyttävän surkeaa. Joka paikka oli niin tyhjä, että meinasin oikeasti pakata pilkkivehkeet varastoon ja alkaa odottamaan jäiden sulamista. Mietin, että minkä ihmeen takia sitä jaksaa käydä yhdeksän tuntia tekemässä jäähän reikiä ja tarpomassa upottavassa lumessa, kun palkkaa ei näy eikä kuulu. Jos minun ruokavalio koostuisi itse pyydetyistä kaloista, minussa olisi vain luu ja nahka.

Olen kyllä ottanut viime kalareissut ihan vain kuntoilun kannalta. Lopputulos olisi ollut sama, vaikka olisin heilutellut avannossa hyppynarua. Sotkalla kierrettiin kahteen pekkaan monta paikkaa ja reikiä tehtiin varmasti sata. Kelkka näkyi aina pienenä pisteenä, kun kartoitin alueita kairaamalla. Tuntui, että etsittiin koko Sotka, mutta ei ketään missään.

Auringonnousu Puutosalmella

Kahdestaan saa kartoitettua ison alueen, kelkka ja Juha näkyvät mustina pisteinä

Kahvitauko suojassa tuulelta

Tuuli teki aaltoja lumeen

Useampi alue kartoitettiin, mutta turhaan

Sama meininki oli Ripatinselällä. Sain vain pari kukkoahventa, enkä enää ihmettele yhtään miksi tämä on kalakukkokaupunki. Tietenkin siksi, kun täältä ei tule kuin kukkokaloja. Emme olleet koskaan ennen käyneet Ripatilla ja tuon saalismäärän perusteella emme sinne enää menekään. Sielläkin etsittiin kaikki potentiaaliset paikat, mutta ei. Paitsi yksi kartan mukaan hyvännäköinen paikka jäi kokeilematta, sillä siinä oli niin paljon loskaa, että kelkka meinasi jäädä kiinni.

Neulaniemen päässä on hyvät parkkipaikat ja sieltä pääsee helposti jäälle

Ripatinselällä keli oli välillä tällainen..

Ja välillä tällainen

Sunnuntaina oltiin koko päivä Puutos- ja Hirviselällä. Sen päivän jälkeen olin masentunut. En saanut koko päivän aikana edes tärppiä! Voitteko uskoa? Kiertelimme hyviä paikkoja, mutta kalat vaan eivät olleet siellä. Näin pitkin Hirviselkää jonkun kengän jälkiä ja välillä näkyi myös vasta kairattuja avantoja. Pian nähtiin tämä ”kenkämies” eräällä kalapaikalla ja jäimme juttelemaan hänelle. Hän oli kiertänyt koko päivän Hirviselkää ja saaliina nolla kalaa. Ei mene muillakaan hyvin. Olen usein sunnuntaisin kirjoittanut blogiin rapsan, mutta viime sunnuntaina halusin vaan unohtaa koko pilkkimisen.

Maanantaiaamuun mennessä pilkkimasennus oli kaikonnut ja sanoin aamulla Juhalle, että tänään rytisee. Jännää, miten se toivonkipinä aina syttyy uudestaan yön aikana, vaikka edellinen päivä tai edelliset viikot olisivat olleet ihan surkeita. Silti takaraivossa on aina pieni luotto Ahtiin, että kyllä se joskus heltyy. Säätilakin näytti hyvältä.

Eilisen sää Kuopiossa (kuvakaappaus: ilmatieteenlaitos.fi)

Mentiin Etelä-Kallavedelle ja aloitimme kalastuksen eräältä viime keväiseltä hyvältä ahvenpaikalta. Ensimmäisellä avannolla joku iso kala kävi katsomassa tasuria ja koska viimeisimmästä ison kalan havainnosta oli ikuisuus, jumittauduin kymmenen neliön alueelle etsimään jättiä.

Tein useita reikiä muutaman metrin välein ja pohjasta nousi välillä aina pienempiä kaloja. Taisin muutaman ahvenen siinä saadakin, mutta vapautin kaikki. Eräs Jari antoi edellisenä päivänä vinkkejä, että koska kalat ovat nyt tosi arkoja, tasuria ei saa missään nimessä laskea pohjaan asti.

Pidin Kalarosvoa kolme metriä pohjan yläpuolella, vettä oli alla kuusi metriä. Annoin tasurin olla ihan paikallaan ja välillä onkikaan ei ollut kädessä. Vilkuilin luotainta ja odotin. Räpläilin siinä kännyykkääkin aikani kuluksi. Sitten näin pohjasta irtoavan viivan. Nyt näyttää hyvältä! Olin ahvenpaikalla, joten tottakai toivoin kalan olevan raitapaita. Otin ongesta tukevan otteen ja toistelin kalalle, että älä tee syöksyä, älä tee syöksyä. Hauen tärpin tunnistaa luotaimesta jo ennen kuin sitä tuntee vavassa. Pelkäsin siis, että kala tekisi nopean syöksyn, jolloin se olisi ilmiselvä hauki.

Minun toistelut tepsivät, sillä kala ei tehnyt syöksyä vaan nousi ihanan määrätietoisesti kohti Kalarosvoa. Viiva oli todella paksu ja tiesin kalan olevan iso, jos saisin sen jäälle. Pam! Kala tärppäsi paikallaan olevaan tasuriin ja minun tarvitsi vain tehdä vastaisku. Oijoi, hyvältä tuntuu ja kala poukkoili siiman päässä juuri kuin ahven. Ihanaa, tule nyt jäälle asti. Siima sotkeentui anturin johtoon, mutta se ei haitannut, sillä kala oli syönyt kolmihaarakoukun kaikki kolme koukkua ja oli erittäin tiukasti kiinni.

Sain kalan jäälle, ja viime viikon huonot reissut ja sunnuntain maailman surkein nollareissu unohtuivat hetkessä. Ei haittaa, anna vaan Ahti MP-reissuja, jos hyvität ne aina näin. Ahven näytti tosi isolle ja ajattelin, että siinä ja siinä rikkoontuuko kilon raja. Eihän minulla mitään stressiä kilokalasta ole, kun kerran jo sellaisen olen saanut, mutta en pistäisi pahakseni, jos saisin toistekin. Punnittiin kala kahdella vaa’alla ja ei paukkunut kilo, harmi. 955 grammaa ja 41 senttiä, iso se kuitenkin oli! Kala oli minun Kallavesienkka ja myös tämän talven isoin ahven, kyllä tuntui mukavalle!

Kalalle maistui Kalarosvon flash-kylkinen kevennetty

Melkein heti kalan saamisen jälkeen paikalle kurvasi kaksi poliisia moottorikelkoilla. Leijailin yläilmoissa ison ahveneni vuoksi ja mieleen tuli ajatus, että voivatko he pidättää minut liian suuren ahvenen hallussapidosta.. no se siitä oudosta ajatuksesta, he pitivät vain puhallusratsian =)

En saanut koko päivänä enää yhtään kalaa, mutta mieli oli iloinen siitä huolimatta. Etsittiin Kallavedeltä laikkuja, mutta kaikki paikat olivat täynnä sitä kukkokalasilppua. Isot olivat kadonneet, taas.

Kovin kauan ei kelkalla enää jäälle pääse, sillä rannat alkavat sulamaan. Yöllä lämpötila saattaa käväistä pakkasella, mutta päivällä on jo sen verran plusasteita, että lumi häviää silmissä päivän aikana. Meidän kotikatukin muuttui yhdessä päivässä lumisesta mustaksi, nyt on paljas asfaltti. Nyyh, en tiedä haluanko pilkkikauden vielä loppuvan, mutta sitähän ei minulta kysytä…

Vielä tänään kuitenkin ehti yhden paikan käydä testaamassa kelkan kanssa. Heräsin aamuvirkkuna neljän hujakoilla ja olimme kuudelta jo matkalla. Katsoin aamulla ilmanpaine-ennustetta ja aamupäiväksi Suomen päälle oli tulossa matalapaine. Joko nyt vihdoin hanat aukeaa ja me päästään savustamaan ahvenia?

Tänään ilmanpaine teki näin (kuvakaappaus: ilmatieteenlaitos.fi)

Aamun ensimmäiset avannot olivat tyhjiä. Olimme tutuilla paikoilla, josta saimme helmikuun alussa hyvin isoja ahvenia. Höh, tällaistako on koko päivän, kalatonta? Vaihdoimme paikkaa ja edelleenkään pohjassa ei ollut mitään eloa. Meneekö koko päivä pelkäksi etsimiseksi ja ajeluksi, olisihan se mukava välillä nostella kalojakin. Yksi avanto vielä ja sitten siirtymä uuteen paikkaan.

Tein reiän ja laskin Kalarosvon väliveteen. Vettä oli alla kahdeksan metriä ja pistin rosvon vitoseen. En ehtinyt edes uitella rosvoa, kun pohjasta lähti viivoja kohti. Uuuh mikä tunne, siis viivoJA, ei ainoastaan yhtä, kuten aina yleensä. Nopein kala nousi todella määrätietoisesti tasurille ja tärppäsi. Nostin kalan ylös ja hyvä savuahven oli jäällä!

Aamulla keli oli näin märkä

Äkkiä tasuri takaisin ja taas useampi viiva lähti kohti. Nostelin avannosta muutaman hyvän kalan, kunnes syönti hiipui. Paras savukalan koko on minun mielestäni 300-700g, joten kaikki parisataset ja pienemmät vapautin. Hetken syöntipiikki sai minut taas niin onnelliseksi, kalojen nousu tasurille on niin ihana tunne.

Savuun =)

Ei savuun vaan takaisin kasvamaan

Vaihdoimme taas pian paikkaa ja menimme alueelle, jossa oli sama kahdeksan metriä vettä. Jos kerran aiemmat kalat olivat siinä syvyydessä, ehkä ne ovat muuallakin kasissa. Alkuun uusi paikka piirsi tyhjää ja vilkuilin jo kartasta seuraavia paikkoja. Olin kahden vaiheilla, että mennäkkö etelään vai pohjoiseen päin. Pohdiskelu loppui Juhan jäälle nostamaan 630g ahveneen. Jäämme tähän.

Samassa minunkin luotaimessa alkoi taas näkymään hyviä nousuja ja yhden hyvän kalan karkuutin aivan avannon alla. Se avanto tyhjeni täysin, mutta sitten taas seuraavalla näkyi elämää. Kalat lähtivät nousuun vain silloin, jos tasuri oli useamman metrin pohjan yläpuolella, joten koko päivän kalastin välivedessä.

Tasuri houkutteli välivedessä saalistajia

Mukavan kokoisia kölliköitä

Ravintokalana 5cm kuore, harvoin näkee noin pieniä.. silti iso tasuri kelpasi

Silmä lepää =)

Kalarosvon alla näkyvä tasuri toimi tänään parhaiten, tai siis se oli ainoa tasuri joka ylipäätänsä toimi. Ihme järvi, muilla tasureilla en edes ole saanut tuolta kaloja..

Päivän ottipelit, mikään muu ei toiminut!

Syönti loppui kahdentoista jälkeen eikä nousevia viivoja näkynyt enää sen jälkeen, vaikka etsimme kalaa vielä melkein neljä tuntia. Ihana syöntipiikki ja pitkästä aikaa vähän pidempi, kuin yhden kalan mittainen. Pian pääsen taas herkuttelemaan savuahvenilla, olikin ikävä :)

Käytiin tänään Virmasvedellä ja päivän saaliin voi laskea yhden käden sormilla. En tiedä voiko kalastuspäivää koskaan sanoa huonoksi, sillä kalastus on niin kivaa ja pitää olla iloinen, jos ylipäätään pääsee kalaan. Nyt viime aikoina reissut ovat kuitenkin olleet sen verran kalattomia, että olen jopa sortunut sanomaan muutamia päiviä surkeiksi. Ihana harrastushan tämä todellisuudessa on ja ehkä huonoja päiviä ovat vaan ne, kun ei pääse kalaan ollenkaan.

Virmasvesi on aakeeta laakeeta ja saaria on tosi vähän verrattuna Kallaveteen

Heräsin tänään täpinöissäni neljältä. En ole ollenkaan huomannut, että kevät on oikeasti tullut ja valoisaa aikaa on paljon enemmän vuorokaudessa, kuin pimeää. Olen niin tottunut siihen aamuyhdeksältä valkenevaan aamuun ja pilkkireissuilta on kiirehditty kotiin aina iltapäivällä ennen pimeän tuloa. Eilen katsoin ikkunasta puoli kuudelta illalla ja piti ihan hieraista silmiä. Siellähän oli valot päällä! Olen ihan mattimyöhäisenä tämän kevään kanssa.

Aurinko nousee jo ties miten aikaisin ja oikeasti jäällä pitäisi olla kuudelta. Yleensä alan vasta heräilemään siihen aikaan. Nyt täytyy tormakoitua ja muuttaa rytmiä, oma ennätysahvenkin tuli puoli seitsemältä aamulla ja nykyään minä vielä pötköttelen sängyssä siihen aikaan. Turhahan tässä on valittaa, että ei tule kalaa, kun en ole syöntiaikaan edes kalapaikalla. Loppukausi mennään sitten uudella rytmillä, muutama viikko tätä ihanuutta on vielä jäljellä :)

Tänään oltiin ajoissa liikenteessä

Otettiin Virmaalle kelkka mukaan ja kyllähän Virmasvesi syvyyskäyrien perusteella on todella vaikea järvi. Ei mitään havaintoa mistä kalaa voisi löytyä, parhaimmat saaliit tulee varmasti vinkkinä kuulluilta paikoilta. Huomattiin tänään useaan otteeseen, että Karttaselaimen käyrät eivät pidä monessakaan kohti paikkaansa. Virmasvesi on vielä tasaisempi, mitä kartan perusteella. Sen kuuluisan neulan etsiminen heinäsuovasta on helpompaa, kuin ahvenparven löytäminen Virmaalta.

Minähän lupailin sunnuntaina Hirviselän isojen ahventen kuvia blogiin, mutta se taitaa jäädä pelkäksi uhoamiseksi :) Käytiin eilen Hirviselällä ja ei ole ihmekään, jos ei ahventa meinaa löytyä, sillä juttelin erään ammattikalastajan kanssa ja ahvenia ei ole ollut oikeastaan koko talvena edes verkoissa. Uskotteko nyt, että Kallaveden ahvenet ovat piiloutumisen maailmanmestareita? Muutama pieni ahven löytyi päivän aikana, isoista pystyi vain haaveilemaan.

Hirviluoto

Hirviselän ahvenet pääsivät kasvamaan

Ai niin, tasurissa oli vähän aikaa ihan järkyttävän kokoinen hauki kiinni ja jouduin anelemaan Ahdilta, että ota tämä kala pois minun koukusta. Luulin, että pohjasta lähti ahvenparvi kohti tasuria, mutta se olikin hauki, joka piirsi viittä viivaa. En ole koskaan nähnyt vastaavaa. Onneksi kala irtosi ja tasurikin säästyi. Päästiin sekä minä että hauki helpommalla.

Virmas oli siis tänään kitsaana (kuten aina minulle). Aamulla pakkasmittari näytti -20C ja olihan se aika vilpoista huristella kelkalla siinä kelissä. Onneksi aurinko alkoi lämmittämään heti noustuaan, mutta kylmä viima meinasi silti palelluttaa sormet.

Anturin johtokin jäätyi kauttaaltaan

Kalastettiin 5-10 metrin alueita ja ainoastaan pieniä sinttejä näkyi luotaimessa. Kalat nousivat tasurille ja saattoivat hipaista, mutta eihän kukaan itsensä kokoista saaliskalaa söisi, joten tärppejä ei tullut. Neljän tunnin saldona oli vain yksi parisatanen ahven, joten oli aika pitää evästauko.

Menin kököttämään moottorikelkan taakse tuulen suojaan ja nautiskelin kuumaa hernekeittoa. Kyllä maistui lämpimät eväät hyvältä, kun kylmä viima meinasi kiusata. Ruokailun jälkeen tein avannon jonkun jättämän kepin viereen. Mikä lie keppi, merkki kalapaikasta vai unohtunut makkaratikku.

Lynkkis poseeraa

Laskin vihreäselkäisen Kaweri-tasurin avantoon ja kas kummaa, pitkästä aikaa innokkaita vastaantulijoita pohjasta. Viskasin nopeasti rukkaset käsistä, jos vaikka saisin tärpin. Siimahan kiristyikin heti ja aloin nostamaan kalaa jäälle.

Tasuri sotkeentui anturin johtoon, mutta sain silti kalan jäälle asti. Anturi, siima ja tasuri olivat kaikki sotkussa ja niiden vieressä pyrstöään heilutti oikein nätti ahven. Sehän oli paljon isompi, mitä tärpin perusteella kuvittelin. Kala oli ollut heikosti kiinni, sillä tasuri irtosi suusta heti, kun kala tippui jäälle.

Pitkästä aikaa vähän paremman kokoinen kala, kyllä näitä on muuten etsitty. Kallavedestä on turha haaveilla tällaisia löytävänsä.

Vihreäselkänen Kaweri-tasuri

Kalaparvi oli ja meni ja sen koommin sitä ei enää näkynyt. Jatkoimme tasureiden heiluttelua vielä toiset neljä tuntia, mutta edes luotain ei näyttänyt mitään parempia kaloja alle. Reikiä kairattiin päivän aikana yhteensä varmaan 70-80 ja kokeiltiin useita eri alueita, mutta vain yksi avanto antoi sen paremman kalan. Ja oikeasti en edes itse löytänyt tämän päivän kalapaikkaa, vaan kuulin sen vinkkinä muutama viikko sitten ;) Ja se paikkakin oli merkitty sillä kepillä =D

Kylläpä oli ihana päivä tänään! Aurinko porotti koko päivän lähes pilvettömältä taivaalta ja vaikka pakkasmittari näytti aamulla -15C, ei jäällä ollut mitään hätää, sillä tuulta ei ollut nimeksikään. Aurinko alkaa myös pikkuhiljaa lämmittämään, mutta kunhan ei vielä alkaisi jäitä sulattamaan.

Tänään oli näin täydellistä

Meillä oli kelkkaremppaa viime viikolla, joten kelkkakalastelut piti unohtaa. Käytiin tiistaina ihan jalkapelissä lyhyt reissu eräällä järvellä, mutta ei siitä sen enempää :) Rivien välistä voinee lukea lopputuloksen.

Huomasitteko, että ulkona satoi pikkuisen lunta? Täällä Kuopiossa lunta tuli ihan älyttömästi ja jäällä liikkuminen on nyt tuskaista. Ei varmaan pitäisi valittaa, kun ainakin toistaiseksi kelkalla pääsee pidemmät siirtymät ihan kivasti, mutta avannolta toiselle käveleminen on pieni maraton. Jos haluaa kairata itselleen reiän, ensin pitää kaivaa kuoppa, sillä lunta on useampi kymmenen senttiä.

Ei voinut kulkea ilman aurinkolaseja, kun valkoinen lumi sokaisi :)

Lunta melkein puoleen kinttuun =)

Kelkka on nyt siis kunnossa, ainakin toistaiseksi *kop kop*. Käytiin perjantaina koeajolla Kallavedellä ja uusien laakereiden myötä Lynkkis kulki taas mukavasti. Lumitilanteen vaikutus ajoon oli hieman arvoitus, sillä meillä on kelkan päällä aika paljon painoa. Pelotti, että uppoaako kelkka syvälle lumeen ja jääkö jopa jumiin. Lumi on nyt kevyttä, joten kelkka kulki ongelmitta. Ensi viikolle näytti kuitenkin jo nollakeliä, joten loskaisella säällä (ja jäällä) saattaa joutua jättämään Lynkkiksen pihaan.

Musta piste tuolla kaukana on Lynkkis

Kaikki ovat valittaneet kalattomuutta ja tuo satanut lumimäärä ei varmastikaan parantanut tilannetta. Onko teidän viime viikkojen saaliit olleet hyviä vai huonoja?

Testasin perjantaina uutta Kalarosvoa, jonka Tommi teki toiveväreissä. Ensiuitolla rosvo napsi muutamia ahvenia, joista pari oli mukaan otettavaa. Kyllä osui värit kohdilleen!

Ahvenet kelpuuttivat ensi silmäyksellä

Keltamahainen Kalarosvo pystypyrstöllä

Huippuväri Kallavedelle

Perjantain kalareissu oli lyhyt ja kokeiltiin vain yksi paikka. Vaikka pakkasta ei ollut kuin reilu kymmenen astetta, kova viima meinasi jäädyttää minut. Lauantaiksi tuuli vaan koveni, joten päätettiin skipata kalareissu kokonaan.

Tänään kalat olivat taas passiivisia, ehkä. En osaa ihan varmaksi sanoa, sillä en nähnyt eväkkäitä ollenkaan. Kai ne ovat voineet syömäpäälläkin olla, mutta ainakaan minun avannoilla ei nälkäisiä raitapaitoja näkynyt. Emme löytäneet kaloja mistään, vaikka kartoitimme muutaman eri paikan reikäjuustoksi. Harvoin luotain piirtää niin tyhjää, kuin tänään. Ei ollut vitosessa, ei ollut kympissä. Ja täsmärosvoon en saanut hipuakaan, vaikka perjantaina se vielä toimi hyvin. Mitä ihmettä teidän päässänne liikkuu kalat rakkaat?

Tasuria sai uitella ihan rauhassa

Päivän reissu ei ollut ihan mp, sillä sain yhden parisatasen ahvenen, mutta ei se paljon mieltä lämmittänyt. Mielessä pyörii Hirviselkä ja haluaisin mennä testaamaan sen ensi viikolla. Viimeksi matka Hirviselälle katkesi Lynkkiksen tempaukseen.

Lähes kalaton päivä, mutta arvatkaa valitinko? En tietenkään, vaan nautin maisemista :)

Ensi viikolla tulee nollakelit ja mitä jos me jäädäänkin kiinni loskaan keskelle Kallavettä? Ja jos nyt kävisikin niin hyvin, että päästäisiin perille saakka, söisikö kala sielläkään? Matkaa sinne on kuitenkin reippaasti yli 10km, joten ei sinne ihan huvikseen viitsisi lähteä. Tai oikeastaan kyllä viitsii, ei se päämäärä, vaan matka. Varsinkin jos mennään kelkalla ja minä saan ajaa ;)

Yhteistyössä Huvila Lehto/Markus Schroderus

Sain yhteistyöehdotuksen Huvila Lehdon omistajalta ja hän kysyi haluaisimmeko viettää perheloman heidän mökillään Taivalkoskella. Tarjous kuulosti houkuttelevalta ja vielä kun mökki sijaitsi kalaisan järven rannalla, emme voineet kieltäytyä.

Sovimme ajankohdaksi helmikuun puolen välin. Meillähän on kissoja ja lomalle lähteminen on aina aikamoista säätämistä, ehkä juuri siksi tulee lomailtua melko vähän. Huvila Lehdossa lemmikkieläimet ovat sallittuja, joten lomalle voi lähteä ihan koko poppoolla, eikä lemmikkivahdeista tarvitse huolehtia loman aikana.

1930-luvulla rakennettu Lehto

Pihapiirissä on kesäisin käytössä oleva aitta ja koirille löytyy tarha

Mökki sijatsee Tyräjärven rannalla ja sieltä saadut suuret ahvenet houkuttivat kovasti. Tutkimme etukäteen järven syvyyskäyriä ja suunnittelimme kalastettavat paikat. Mökin varustukseen kuuluu uudehko Lynxin moottorikelkka, jonka voi vuokrata pienestä lisämaksusta. Kyllä kalapaikkojen kiertäminen helpottui todella paljon kelkan ansiosta. Ehdimme kiertää lähes koko järven kolmen päivän aikana ja kalastimme useita eri syvyyksiä.

Mökki on aivan järven rannassa, joten kelkalla pääsi pihasta suoraan jäälle

Lynxin nelitahti oli tosi pieniruokainen

Kalastamme harvoin järvillä, joiden keskisyvyys on niin vähän. Järven syvin kohta oli 15,5 metriä ja koska meillä ei ollut mitään hajua kalojen mahdollisista olinpaikoista, kalastimme kaksi ensimmäistä päivää aivan liian syvässä.

Mukavaa hommaa

Kuvakaappaus: Karttaselain

Järven yleisimpiin kaloihin kuuluvat hauki, ahven ja kuha, ja koska meidän suosikkikala on ahven, raitapaidat olivat tällä kertaa kohdekalana. Kiertelimme ensimmäisinä päivinä 5-7 metrin vesiä ja pieniä ahvenia kyllä näkyi luotaimessa silloin tällöin, mutta mitään isompaa emme nähneet. Missä ihmeessä ne isot kilon ahvenet ovat?

Ensimmäinen ahven Tyräjärvestä, vielä on kiloon matkaa noin kilo ;)

Tyräjärven maisemaa

Meillä oli oma ahkio mukana, mutta kelkkaan löytyy reki myös mökiltä

Toisen pilkkipäivän jälkeen juttelin paikallisen kanssa ja hän kertoi saaneensa hyvän kalansaaliin edellisenä päivänä. Ajattelin omien kokemusten perusteella hänen löytäneen suuren määrän pientä ahventa, mutta ei, pienet hän oli laittanut takaisin. Saalis koostui puolen kilon ahvenista. Leukani loksahti auki ja lähestyin miestä karttasovelluksen kanssa :)

En yleensä utele muiden kalapaikkoja, mutta nyt tein poikkeuksen. Meillä oli vielä yksi kalapäivä jäljellä ja mielelläni olisin edes yhden isomman ahvenen järvestä nostanut. Tämä paikallinen mies näytti kartasta kalapaikkoja mitään salaamatta. Kertoi vielä ottipelitkin. Mehän olimme onkineet tasapainopilkeillä kaksi päivää ja nyt selvisi, että kultamorri on ahventen herkkua Tyräjärvessä. Ja mitä isompaa ahventa tavoittelee, sitä matalammasta täytyy pilkkiä. Ne puolikiloiset olivat kuulemma tulleet kahden metrin vedestä.

Onneksi meillä sattui olemaan toukkia mukana, kaikkea on yritettävä. Viimeisenä pilkkipäivänä etsin pölyttyneestä morrirasiastani kultaista morria. Harvoin tulee niitä uiteltua. Silmiin pisti Kuusamon kirppu. Ehkä tämä on enne, kun ollaan Kuusamon vieressä. En ollut varautunut morrihommiin ja sen huomasi myös ongesta, sillä pilkin 0.35mm siimalla :)

Kyllä kelpaa lähteä kalaan

Ehkä olisi pitänyt kysellä kokemuksia Tyräjärvestä vaikka facebookissa ennen lomaa. Emme olleet varautuneet morrittelemaan, mutta niinhän se menee, että järvellä järven tavalla. Kallavedestä en varmaan koskaan menisi kalastamaan kilon ahvenia kahdesta metristä, mutta matalammilla järvillä asia on eri. Tasapainot eivät oikein toimineet Tyräjärvellä ja sitä paitsi niiden käyttäminen oli hankalaa matalassa.

Viimeisenä pilkkipäivänä kalastimme 2-3 metrin vedessä. Morrilla tottakai saa aina kaloja ja pientä ahventa olisi tullut paljon, jos olisi halunnut. Etsimme kuitenkin isompia ahvenia, mutta ehkä se iso ei ollut syönnillään, kun niitä ei näkynyt edes luotaimessa.

Kolmas pilkkipäivä valkeni näin nättinä

Viimeisenä pilkkipäivänä keli oli loistava

Yksi iso ahven saattoi olla kiinni, ehkä sekin oli enne, kun uittelin Kuusamon hopeista Räsäsen helmeä, jossa oli kolmihaarassa toukkia ja kiisken pyrstö. Sain kovan tärpin ja säikähdin, kun luotainkaan ei ollut piirtänyt mitään. Keila on sen verran kapea kahden metrin syvyydessä, että sivulta nopeasti tuleva ahven ei siinä välttämättä ehdi näkyä. Nostin siiman äkkiä ylös, mutta koukussa ei ollut ketään. Samalla koukku sotkeentui siimaan ja aloin selvittämään sitä. Mietin mielessäni, että mikä ihme se oli. Tempaisu oli tosi kova ja paikka oli ison ahvenen paikka, joka oli pommitettu täyteen avantoja. Olinko kuvitellut koko tärpin? Ehkä.

Aloin laskemaan Räsästä takaisin avantoon ja näin luotaimesta, kun aivan kalan näköinen viiva laskeutui avannon alta pohjaan. Luotain piirsi juuri samanlaisen viivan, kun silloin, kun kalan vapauttaa ja se ui pohjaan. Viiva, eli kala, pysähtyi hieman pohjan yläpuolelle ja jäi paikoilleen. Oliko se sittenkin iso ahven, joka jäi jotenkin jumiin avantoon ja irrottuaan laskeutui pohjaan?

Jäätä oli 50cm, joten eihän kalaa olisi mitenkään voinut nähdä putken alaosasta. Yritin vielä houkutella kalaa tärppäämään Räsäseen, siinä oli sentään kiisken palanenkin, joten olisi luullut maistuvan. Pian kala hävisi ja oikeastaan halusin unohtaa koko episodin. Toivottavasti se oli hauki.

Viimeinen pilkkipäivä antoi sinttien lisäksi vain yhden hieman kukkokalaa isomman ahvenen ja se kala jäi minulla reissun isoimmaksi. Mahdollisuudet olisi ollut suuriin ahveniin, mutta tällä kertaa oli väärät välineet. Ensi kerralla osaan varautua matalaan järveen vähän paremmin ja ohuemmilla siimoilla :)

Tällä kertaa tämä oli parasta, mitä Tyräjärvi minulle antoi :)

Vaikka mökkiloman päällimmäinen tarkoitus oli kalastaa, eivät huonot saaliit huonontaneet loman fiilistä millään tavalla. On aina mukavaa käydä uusilla vesillä ja kalastaa erilaisissa ympäristöissä. Nähdä se, että kaloilla on eri ravinto eri paikoissa ja parhaimman saaliin saa, kun perehtyy järven ravintokaloihin ja pohjan muotoihin. Ja tietysti kannattaa myös tutustua paikallisiin kalastajiin ja kysyä vinkkejä heiltä ;)

Lehto on 1930-luvulla rakennetusta hirsipirtistä laajennettu huvila. Taloa on remontoitu vuosien saatossa ja sieltä löytyy kaikki tarpeellinen kodinkoneista lähtien vaikka viikon lomaan.

Tupa

Tupa

Leivinuunissa kypsyy vaikka kalakukko :)

Makuuhuone

Keittiö

Keittiö

Takkahuone

Grillimaja

Lapset tykkäsivät viilettää potkurilla pitkin järven jäätä

Keittiö on todella hyvin varusteltu. Monesti mökeissä ongelmana on astioiden vähyys. Jos jokaiselle on varattu yksi lautanen ja yksi lasi, tiskaukseen kuluu turhaa aikaa. Tai tiskatahan tuolla ei tarvitse, astianpesukone hoitaa sen. Mökissä on useampi astiasto, joten joka aterian jälkeen ei tarvitse olla astianpesukonetta pyörittämässä. Minulle tuli mieleen, että olisi melkein oltu omassa keittiössä, sillä mitään tarvikkeita ei puuttunut.

Terveellistä aamupalaa, jotta jaksaa pilkkiä koko päivän =)

Talo oli ihanan tunnelmallinen ja tykkäsin, kun siellä oli esillä vanhoja tavaroita. Talon sisällä olevan saunan puukiuas antoi ihan huippulöylyt, kyllä oli suuri ero oman kodin saunan sähkökiukaaseen verrattuna.

Näin hienojen esineiden kuuluukin olla esillä paraatipaikalla :)

Kesällä mökillä on kuulemma mahdollisuus vuokrata savusauna. Se olisi varmaan aikamoinen elämys, en ole käynyt koskaan.

Savusauna rannassa

Ihana sauna, harmi, kun ei ollut kesä :(

Kuinkahan moni on tuostakin ovesta astellut sisään löylyihin :)

Mökillä on myös palju, joka on mahdollista vuokrata lisämaksusta. Lapsilta ei varmasti tarvitse edes kysyä, mikä oli loman mukavin juttu. Lämmitimme paljun kolmena päivänä ja minäkin pääsin elämäni ensimmäistä kertaa pulahtamaan paljuun.

Pilkkipäivän jälkeen oli aika mukava istuskella lämpöisessä paljussa :)

Säät suosivat meitä erittäin mukavasti koko loman ajan. Pari ensimmäistä päivää oli pieni pakkanen ja kalastus sujui hyvin. Lähtöä edeltävänä iltana mittari näytti lähes -20C ja pakkanen kiristyi juuri sopivasti, kun kalastukset olivat ohi. Kahtena edellisenä päivänä paljusta ei voinut ihastella tähtiä, sillä pilvet olivat edessä. Viimeisenä iltana taivas oli aivan pilvetön ja oikeasti vain haukoimme henkeämme tähdenlentojen edessä. Niin kaunista!

Lapset hämmästelivät tähtien määrää ja harmittelivat, että näemmeköhän enää koskaan näin paljon tähtiä. Eihän sitä kaupungissa edes tiedä tähtien olemassa oloa, kun joka paikasta loistaa katuvalo ja pilaa näkymän. Nuorimmainen lapsista oli tyytyväinen, kun kerroimme, että kyllä Kuopiossakin näkyy tämä sama tähtitaivas, kun menee vähän syrjempään. Malttoi tyttö sitten kotiinkin lähteä ;)

Olen kuullut kalapiireissä puhuttavan Hossasta ja jos olisin asiaan perehtynyt tarkemmin, olisi selvinnyt, että mökiltä kyseiseen paikkaan olisi ollut ihan lyhyt matka. Mökki soveltuu hyvin kalastusporukoille ja kesällä nukkumapaikkoja on vielä enemmän, kun myös pihassa oleva kesäaitta on käytössä. Tyräjärvellä pilkkiville suosittelen kultamorreja mukaan ;)

Hossa-Kylmäluoman nettisivuilta (linkki) voi lukea lisää heidän tarjoamistaan aktiviteeteista, joita kalastuksen lisäksi ovat muun muassa retkeily, hiihto, lumikenkäily, maastopyöräily, melonta, metsästys, moottorikelkkailu ja sukellus.

Lueskelin mökin vieraskirjaa ja sivut olivat pullollaan iloisten lomailijoiden viestejä. Mökillä oli lomaillut metsästys- ja kalastusporukoita. Osa vieraskirjaan viestin jättäneistä oli viettänyt siellä syntymäpäiväjuhlia ja muutama perhe lomaillut muuten vain. Kesäisin Kalle Päätalon lapsuusmaisemissa Taivalkosken Kallioniemessä on avoinna kulttuurimuseo ja se oli kiinnostanut monia mökkeilijöitä. Muutama lomalainen oli käynyt retkeilemässä Hossassa ja Kylmäluomassa, ja myös lähellä sijaitseva Ruka oli houkutellut laskettelijoita majoittumaan Lehtoon. Taivalkoskelta löytyy myös paljon muita aktiviteetteja, niihin voi tutustua tarkemmin VisitTaivalkosken nettisivuilla.

Jos mökkiloma idyllisessä maalaismaisemassa kiinnostaa, niin voin lämpimästi suositella Huvila Lehtoa. Majoittuipa mökissä sitten kesällä tai talvella, aktiviteeteista ei varmasti ole pulaa. Jokaiselle löytyy jotakin ja loman tottakai voi viettää myös tekemättä yhtään mitään ;)

Mökistä löytyy lisäkuvia ja -tietoja sekä facebookista linkki että nettimökistä linkki.

Kiitos Markukselle mukavasta elämyksestä!

Viime viikko meni pakkasten vuoksi sisätiloissa. Perjantaina keli alkoi olla siedettävä ja vihdoin päästiin etsimään uusia kalapaikkoja Lynkkiksellä.

Kallaveden ahvenet ovat jossain lomalla, sillä niitä ei löydy oikein mistään. Olen jutellut useiden kuopiolaisten pilkkimiesten kanssa ja kaikki valittavat samaa: Kallavesi on tyhjää täynnä. Ihan turhahan se oli haaveilla paremmista kalasaaliista tuon kelkan takia, yhtä vaikeaa on kalojen löytyminen, kuin aina ennenkin.

Kelit ovat hellineet, Ahti ei

Perjantaina kierrettiin kelkalla kesäpaikkoja, mutta päivän aikana ei montaa ahventa löytynyt. Outoa, että hauetkin ovat piilossa. Ostin Vartiaisen Jarilta Kirpun kehivapoja ja perjantaina kokeilin niitä ensimmäisen kerran. Rakastuin niihin aivan välittömästi ja melkein hävettää enää edes myöntää, että olen aiemmin uitellut tasureita jollain muovirimpuloilla. Ero on kuin yöllä ja päivällä, Kirpun vavat ovat niin tunnokkaita ja kevyitä, ja tärpit tuntuvat niissä tosi hyvin. Paluuta ei ole entiseen, se on varmaa.

Kehivapa on ehdoton tasuripikintään

Vavalla saa nostettua ja laskettua tasuria nopeasti ja varsinkin jos kalat ovat oikukkaalla päällä, eli eivät itsekään tiedä söisivätkö pohjasta vai välivedestä, kehivavalla voi nopeasti kokeilla mikä on maittavin syvyys tasurille. Perjantain kaikki kalat tulivat Moilasen Pertin tasurilla, se on ollut tosi kova tasuri Kallavedelle nyt.

Lauantai-aamuna pakkasmittari näytti -18 ja hyrrrr, palelsi jo pelkkä ajatus pilkille lähdöstä, mutta lähdettiin silti. Ei meillä kummoisia odotuksia päivälle ollut ja viiteen ahveneen jäi päivän saldo. Nekin olivat sen verran pieniä, että vapautin kaikki. Pertti Moilasen tasurilla tuli taas kaikki kalat.

Moilasen Pertin tasuri ja kuore, kuin kaksi marjaa

Eilen ilmanpaine oli mukavasti laskussa ja luultiin kalan vihdoinkin aloittavan syömisen. Heh, melkein naurattaa, miten surkeasti päivä meni, minun saaliina oli yksi tärppi! Koko päivän luotain piirsi tyhjää. Ajattelin edellisten reissujen takia möyriväni pohjamudissa kalastuksen suhteen, mutta kyllä eilen kaivauduttiin vielä syvemmälle sinne mutaan. Eipä muistu edes mieleen, milloin olisi niin surkeaa kalapäivää ollut. Mutta en masentunut, sillä minulla oli Lynkkis ja sillä minä kuskailin pilkkimiehiä paikasta toiseen.

Eilen oltiin jäällä kahdeksan jälkeen

Kartoitettin paikkoja kolmeen pekkaan, ei auttanut

Kun saisi tällaisen nousun kaikuluotaimeenkin…

Sain facebookissa kommentin koskien sunnuntain kaikuluotaintekstiä ja siinä tokaistiin, että eikö tuo olisi jo sama hakea kalat kalatiskistä. Kommentoijan mielestä kaikuluotaimen avulla kalastus on kuulemma liian helppoa ja kalaa tulee senkun nostaa. Eilen oli luotain, kelkka, akkukaira ja monta kymmentä tasuria mukana, mutta niin vain onnistuin tekemään ämpee-reissun. Aina eivät edes ne varusteet auta, jos vika on pilkkijässä =D

Kevät taisi tulla

Olen haaveillut Hirviselän isoista ahvenista monta kuukautta, mutta sinne on kävellen liian hankala mennä. Nyt kun hankittiin kelkka, niin viime kesän kalapaikat ovatkin tavoitettavissa. Tänään oli tarkoitus hakea ahkiollinen isoja ahvenia Hirviselältä ja oltiin jo kahdeksan jälkeen ajamassa kohti ykköspaikkaa. Ehdimme ajaa kahdeksan kilometriä, kun yhtäkkiä kelkka vaan sammui. Kaikki pimeni ja vauhti hiljeni kuudesta kympistä nollaan sekunnissa. Mitä hittoa?

Ärsytys iski välittömästi ja silmissä lenteli dollareita, joilla oli siivet. Sinnekö meni kelkkarahat, voi Lynkkis minkä teit. Käytetyn moottoriajoneuvon ostamisessa on aina riskinsä, mutta kyllä me luottavaisin mielin tuo kelkka hankittiin. Puattisenkin kanssa on mennyt kaikki niin hyvin eikä koskaan ole matkalle jättänyt. Ja nyt kelkka hajosi heti!

Siihen sammui Lynkkis

Vika löytyi nopeasti, kun Juha huomasi yhden pyörän irronneen matosta. Mistä lie johtui, että pyörä oli kimmonnut taivaan tuuliin. Onko tarakkamies liian painava? Kello oli vasta vähän yli kahdeksan ja Hirviselkä kaukana monen kilometrin päässä. Rantaan oli liian pitkä kävelymatka ja kalaan oli kuitenkin lähdetty, joten minähän aloin kalastaa. Juha kilautti sillä välin kaverille ja sai lohdutuksen sanoja, että eiköhän kelkka meidät rantaan veisi, jos hissukseen ajettaisiin.

Katsoin kartasta, että ihan ok paikkaan kelkka sammui, oikeastaan tosi hyvään paikkaan. Olen selannut Kallaveden karttaa satoja kertoja, mutta koskaan en ollut sitä kohtaa katsonut sillä silmällä. Melkein heti löysin ahvenia ja ne nousivat iloisesti tasurille. Kalojen koko oli vain 150-200g, joten vapautin niitä sitä mukaa, kun niitä tuli. Kyllä se pitäisi vähintään 300g olla, että ahven mukaan lähtisi.

Hieman alamittainen minulle

Luotaimessa näkyi aina välillä kuoreparvi välivedessä ja silloin myös pohjasta ampaisi monta ahventa kohti parvea. Tämänkin päivän ainoa ottipeli oli Moilasen Pertin tasuri. Tasuri on prikulleen samaa kokoluokkaa ahventen ravintokalan eli kuoreen tämän hetkisen koon kanssa, aivan kuin identtiset kaksoset :)

Pohjasta nousee ahvenia välivedessä uivalle kuoreparvelle

Ahmatilla roikkui kuore ja tasuri suusta, kun nostin sen avannosta

Kerrankin oli kaloja, mutta harmittavan pieniä

Muutama mukaan otettava

Tilasin Tommilta Kallavedelle Kalarosvon pystypyrstöisen tasurin. Tasurin vatsa on keltainen, sillä se on monesti ollut toimiva väri Kallavedellä tasureissa. Kyljen ja selän väriä en voi teille kertoa, koska sieltä löytyy taas niin suuri väriskaala, että liekö Tommi laittanut perinteiseen tapaan kaikki maailman värit sinne. Ihan uskomatonta, että tasuri on niin eri värinen eri kulmista.

Kalarosvon pystypyrstö

Tänään kotimatka järveltä rantaan kesti huomattavasti normaalia kauemmin ja kaasupeukalokin stressaantui, kun joutui tekemään niin hentoja liikkeitä. Keskinopeus oli 15 km/h, joka on tietysti enemmän, kuin kävellen, mutta oli se aika puuduttavaa. Toivottavasti Lynkkis ei ota tavaksi tuollaista kiukuttelua. Nyt on sitten vähän kelkan remonttihommia edessä, jospa ensi viikolla pääsisi viimein sinne Hirviselälle asti.

Kotiin päästyä pihaan kurvasi naapurin Seppo, joka on nyt innostunut jigipäiden valmistuksesta. Hän oli muokannut kolmen viikon takaista jigipäätä eri malliseksi ja tämä muoto auttaa jigipäätä uimaan paremmin. Ja onhan se aidon kalan näköinenkin, koko ajan ollaan lähempänä tasurin ulkonäköä :)

Sepeteus-jigipää

Näille kaksikoukkuisille jigipäille on ollut paljon kysyntää ja tämä malli toimii varmasti myös kesällä venepilkissä. Ulkonäköä ja uintia saa nopeasti muokattua vaihtamalla eri värisen/muotoisen pyrstön. Jos on kiinnostusta hankkia tällainen jigipää, niitä voi tiedustella Happosen Sepolta sepedeus@dnainternet.net

Näitä kun ei ainakaan vielä kaupoista saa :)

Jigipäitä saa neljässä eri painoluokassa 15-30g välillä

Puruveden reissusta toivuttiin nopeasti ja koska oltiin ikävöity kotivesiä, täytyihän se lähteä heti seuraavana päivänä uittamaan tasuria. Sain joku aika sitten vinkin yhdestä uudesta kalapaikasta ja asia kummitteli mielessä. Vuosia sitten paikka oli antanut isoa ahventa, mutta ei siinä ollut tainnut porukka käydä lähiaikoina enää ollenkaan.

Minulla on kelkkakuume ja semmoinen vekotin taitaa muuttaa meille lähiaikoina. Tämä uusi kalapaikka on rannasta ihan muutaman sadan metrin päässä, joten siellä voi käydä helposti ilman kelkkaa. Edelleen olen kahden vaiheilla, että meneekö se liiallisuuksiin, jos hankkii kelkan. Mutta toisaalta taas koko tammikuu oli todella surkea saaliiden suhteen, kun yksinkertaisesti ei jaksa tällä kunnolla ja näillä varusteilla kävellä hirveän monen kilometrin päähän rannasta. Nyt se Ahti sitten taisi vähän näpäyttää minua, kun haaveilen kelkasta, että Jaana kyllä niitä kaloja löytyy ihan kohtuullistenkin kävelymatkojen päästä. Silti minä sen kelkan haluaisin :)

Maanantaina saatiin uudesta kalapaikasta hyviä merkkejä. Juha sai heti aamusta reilun 600 grammaisen ahvenen Kalarosvolla, jossa on Puruveden spessuvärit. Toimii näköjään meilläkin päin. Minä sain vain muutaman ahvenen päivän aikana, mutta kalojen keskikoko oli ihan hyvää ja siksi paikka alkoi kiinnostamaan minua todella.

Kylläpä näyttää 630g ahven pieneltä, jos omistaa noin isot sormet :)

En ole oikeastaan ikinä nähnyt luotaimessa pohjan aaltoilevan niin oudosti. Yleensä jos pohja väreilee, siellä on pieniä kaloja. Tuolla pohja aaltoili kuin Itämeri konsanaan emmekä saaneet kukkokaloista havaintoakaan. Jotain isoa siellä pohjassa möyrysi.

Maanantaina ahvenen suusta lensi kuore, jotain samaa näköä oli Kuoreella tuon ottipelin kanssa :)

Ränsistynyt ahven, mutta komean väriset evät!

Kuore on yleisin ahventen mahasta löytyvä kala täällä päin

Halusin tänään ehdottomasti samaan paikkaan. Päätimme kartoittaa aluetta enemmän ja huomasimme samalla, että karttaselaimen syvyyskäyrät eivät täysin pidä paikkaansa. Löysimme ”muka tasaisilta” alueilta patteja ja monttuja ja niissä oli kauheasti kalaa :)

Kala ei ollut kovin syönnillään. Tuli mieleen Puruveden nousevat ja laskevat kalat, sama meininki luotaimen näytöllä. Uittelin taas rasioista vaikka sun mitä tasureita, mutta ainoastaan yhteen sain välillä tärppejä: Kalarosvon uuteen malliin. Välillä sitäkin sai uitella ihan rauhassa, kun kaloja ei kiinnostanut.

Tänään kaikki omat kalat tuli tällä Kalarosvolla

Sain kalat aktivoitumaan ihan ihmeellisillä liikkeillä. Joensuun Tommi on varmaan tehnyt tasurinsa lähinnä pieneen värisytykseen tai kevyisiin uittoliikkeisiin ja se olisi varmaan haukkonut henkeään, jos olisi nähnyt minun tyylini kalastaa. Monen metrin nostoja ja laskuja ja nostoja ja laskuja sekä hitaasti että nopeasti. Mutta se tyyli toimi tänään! Välillä sain nousemaan pohjasta älyttömästi kaloja, mutta sitten se viimeinen silaus saattoi puuttua, kun kukaan ei tärpännytkään.

Kalat ovat löytyneet 8-10 metristä ja kahdeksan metriä vaikutti ehkä vähän liian matalalta. Paljon siellä oli kalaa, mutta koko oli 100-200g, joten en halunnut onkia sitä syvyyttä. Kiertelin ympäriinsä ja etsin ysin ja kympin vettä. Saimme tänään suurimman osan kaloista ennen puolta päivää kymmenestä metristä ja syönti hiipui iltapäivää kohti. Enää edes isot liikkeet eivät kiinnostaneet kaloja, mutta silti minä jaksoin yrittää.

Yhden maissa piirtelin tasurilla kuvioita luotaimen näyttöön, nopeasti ylös kelaamalla ja alas laskemalla näyttöön muodostuu pyramideja :) Ja saattaapa joku fisukin kiinnostua, yksi kala tuli ihan puskista yhtäkkiä kesken minun Egyptisession :)

Pyramideja

Välillä vähän nopeampaa uittoa

Tämä ponkaisi jostain kesken piirtelyn :)

Kello raksutti jo kahta ja ajattelin käydä vielä kokeilemassa kasin vettä, kun yhdelle vanhalle avannolle jäi pohja täyteen kaloja. Mietin, että voisiko seassa olla isompaa…

Käppäilin vanhalle reiälle ja edelleen siellä uiskenteli sitä 100-200g kalaa. Niitä ei saanut tärppäämään millään ja aloitin taas pyramidien piirtelyn. Olin juuri pyramidin huipulla, kun pohjasta ponkaisi kala kohti. Ihanan määrätietoinen viiva, jollaisia minulla on ollut niin kova ikävä.

Onki tukevasti käteen ja kala lähestyi. Se ei aikaillut tärpin kanssa ja muutaman sekunnin päästä kala oli jo jään paremmalla puolella. Ihana ahven, ei tuo kiloa ole mitenkään, mutta talven isoin ehdottomasti. Olin niin iloinen, sillä koko tammikuun kalat kiersivät minun avannon kaukaa.

870g/38cm

Tämmöisiä niiden ahventen pitäisi olla

Päivän isoimmat kahteen pekkaan

Ottipelit

Puruvedellä opin vaikka mitä uusia kikkoja esimerkiksi siimoista ja vavoista. Tosi monet käyttävät tasuripilkinnässä kehivapoja ja täytyihän se minunkin pistää sellaiset tilaukseen. Tilasin sunnuntaina Vartiaisen Jarilta Kirpun kehivavat ja jo tiistaina ne olivat postissa. Kehivapojen käyttö näyttää helpolta, mutta tuskin on. En tiedä miten monta siimasotkua tai hermojen menetystä vaaditaan, että opin vapaa käyttämään, mutta aion ainakin yrittää

Kirpun kehivavat

Tiedustelin Samfishingistä, että onko heillä hyllyssä erästä Trabuccon siimaa. Ei kuulemma ollut, mutta lähti tilaukseen ja lupasivat jo täksi viikoksi. Ei voi kun kehua tuota Samfishingin palvelua, ehdottomasti Kuopion paras kauppa! Jos kauppaan menee kalastukseen liittyvän ongelman kanssa, niin eipä ole ongelmia enää sieltä poistuessa, sillä eivät ne päästä sinua sieltä ulos, ennen kuin asiat ovat ratkenneet :)

Huipputyyppi Pasi